”Jää palkkaamatta se, jolla ei ole driveä” by Häme University of Applied Sciences, HAMK

Taina Civil, Aleksi Räsänen, Tuomas Eerola, Mika Tammilehto

”Jää

palkkaamatta se, jolla ei ole driveä”

Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyys tekniikan aloilla

1'\71HAMK

Häme University _\ of Applied Sciences

”Jää palkkaamatta se, jolla ei ole driveä”

– Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyys tekniikan aloilla

Taina Civil, Aleksi Räsänen, Tuomas Eerola, Mika Tammilehto

HAMKin e-julkaisuja 5/2024 ISBN 978-951-784-852-7

JULKAISIJA

Hämeen ammattikorkeakoulu PL 230

13101 HÄMEENLINNA

Puh. 03 6461 julkaisut@hamk.fi www.hamk.fi/julkaisut

Lisenssi CC BY-SA 4.0

Ulkoasu ja taitto: Kalle Särkkä

Kannen kuva: arachi07 / Adobe Stock.

Hämeenlinna, lokakuu 2024

Esipuhe

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella sitä, mihin tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet nuoret sijoittuvat opintojen jälkeen ja mitkä ovat heidän työttömyyttään selittäviä keskeisiä syitä. Tutkimuksemme pohjautuu tekniikan alojen ammatillista koulutusta koskevaan palvelukykyselvitykseen, jonka tilasivat Teknologiateollisuus ry, Teollisuusliitto ry ja 25 ammatillisen koulutuksen järjestäjää.

Selvityksestä kävi ilmi, että, että tekniikan alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistyminen oli selvästi heikompaa verrattuna siihen, miten tutkinnon suorittaneet keskimäärin sijoittuivat. Tämä oli jossain määrin yllättävää, koska teknologiateollisuuden toimialoilla on ollut jo pitkään vaikeuksia osaavan työvoiman saatavuudessa (Tammilehto, 2023). Tämä tutkimus toteutettiin Teknologiateollisuus ry:n ja Teollisuusliitto ry:n antamana toimeksiantona vuonna 2024. Tutkimuksen keskeisenä tarkoituksena oli syventää palvelukykyselvityksessä havaittuja näkökulmia työttömyydestä tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen jälkeen.

Haluamme kiittää kaikkia tutkimuksen suunnitteluun, toteuttamiseen ja kirjoittamiseen osallistuneita, jotka ovat olleet keskeisessä roolissa tutkimusraportin loppuun saattamisessa. Erityisesti haluamme esittää kiitokset kaikille oppilaitoksille, yrityksille ja muille tahoille, jotka ovat osallistuneet tutkimukseemme ja joiden arvokkaita näkemyksiä ja kokemuksia olemme saaneet kuulla haastatteluissa ja lukea kyselyistä. Kiitämme myös Hämeen ammattikorkeakoulun julkaisuasiantuntija Senja Sakkoa ja kehittämispäällikkö Maria Lassila-Merisaloa tutkimusraportin julkaisemiseen liittyvästä asiantuntemuksesta ja avusta.

Viimeiseksi haluamme välittää lämpimät kiitokset Teknologiateollisuus ry:n johtavalle asiantuntijalle Eero Hiidenvuorelle ja johtaja Leena Pöntyselle sekä Teollisuusliitto ry:n koulutuspoliittiselle asiantuntijalle Eero Löytömäelle tuestanne, tutkimuksen toteuttamisen yhteissuunnittelusta ja kiinnostavasta ajatustenvaihdosta kokouksissamme.

Toivomme, että tutkimuksemme tarjoaa aiempaa tutkimusta syventäviä näkökulmia ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten sijoittumiseen sekä työttömyyteen ja käytännön työkaluja nuorten työllistymisen tukemiseksi sekä tekniikan aloilla että muutoin.

2.5.1

4.2.5

5.1

1 Johdanto

Teknologiateollisuus on tärkeä osa suomalaista elinkeinoelämän kenttää (Warren, 2019). Sen viiden päätoimialan, eli elektroniikka- ja sähköteollisuuden, koneja metallituoteteollisuuden, metallien jalostuksen, suunnittelun ja konsultoinnin sekä tietotekniikan, yritysten osuus Suomen viennistä on yli 50 prosenttia. Vuonna 2024 teknologiateollisuus työllisti noin 335 000 henkilöä. (Teknologiateollisuus, 2024a) Teknologiateollisuudessa työskentelevistä noin 40 prosentilla on ammatillinen koulutus (Teknologiateollisuus, 2024b). Vastaavasti ammatillisen koulutuksen tarjonnasta samansuuruinen osuus suuntautuu tekniikan aloille (Harsia, 2022).

Osaavan työvoiman saatavuus on ollut haasteellista teknologiateollisuudessa. Osaavan työvoiman kohtaannossa on ollut ongelmia, ja osalla toimialoista on työvoimapulaa. Samaan aikaan teknologiateollisuuden alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistyminen on ollut keskimääräistä heikompaa, mikä onkin viime vuosina herättänyt huolta (esim. Warren, 2019). Tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyä käsitelleessä selvityksessä havaittiin, että vuosina 2016–2022 teknologiateollisuuden kannalta keskeisten ammatillisten perustutkintojen suorittaneiden työllisyysaste oli noin yhdeksän prosenttiyksikköä heikompi kuin kaikilla ammatillisen perustutkinnon suorittaneilla (Tammilehto, 2023). Tämä kertoo haasteista työllistyä tekniikan aloilla.

Suomessa koulutuksen valmistumisen jälkeistä sijoittumista on tarkasteltu tutkimuksissa lähinnä määrällisesti, ja niissä on hyödynnetty erityisesti sijoittumisseurannasta saatua aineistoa ja rekisteriaineistoa (esim. Stenström & Valkonen, 2012; Kalenius, 2014; Salonen ym., 2014; Biavaschi ym., 2012). Laadullista ja määrällistä lähestymistapaa yhdistävää monimenetelmällistä tutkimusta, joka tarkastelisi ammatillisen

perustutkinnon suorittaneen nuoren työttömyyttä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä, on tehty huomattavasti vähemmän. Mikäli näkökulma rajataan tekniikan alan ammatilliseen peruskoulutukseen, olemassa olevaa tutkimusnäyttöä on entistä rajatummin.

Tässä tutkimuksessa käsitellään tekniikan alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden sijoittumiseen liittyviä syitä. Tutkimustehtävänä on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat keskeisimmin ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työttömyyteen.

Tämä tutkimus ja siihen liittyvät tutkimusintressimme ponnistavat tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyselvityksessä tehdyistä empiirisistä havainnoista (Tammilehto, 2023). Tutkimuksemme tavoitteena on siirtää katse niihin tekijöihin, jotka selittävät tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyttä ja työllistymistä, kun samalla tarkastellaan tekniikan alojen erityispiirteitä. Työttömyyden syiden ohella, tarkastelemme väistämättä myös työllistymistä edistäviä seikkoja, kun ne näyttäytyvät työttömyyden vastinparina. Rajaamme tarkastelun nuoriin, jotka ovat vahvasti edustettuina ammatillista perustutkintoa suorittavien joukossa (UNESCO, 2018). Huomiomme on kolmessa tekniikan alan ammatillisessa perustutkinnossa: koneja tuotantotekniikka, tietoja viestintätekniikka sekä sähkö- ja automaatioala. Nuorten työttömyydessä on havaittavissa myös maakunnittaista vaihtelua (Hämäläinen & Tuomala, 2013), minkä vuoksi valitsimme tutkimuksen tarkemman tarkastelun kohteeksi kolme maakuntaa: Kanta-Häme, Kymenlaakso ja Pohjois-Pohjanmaa. Lähestymme tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyttä kokonaisvaltaisesti ja perehdymme niin oppilaitosedustajien kuin yritystenkin näkemyksiin.

1 Johdanto

2 Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työttömyys aiemman

tutkimuksen valossa

2.1 Nuoret työmarkkinoilla

Haapalahden (2019) mukaan nuoret siirtyvät työmarkkinoille tyypillisesti kesätyön, osa-aikatyön tai opintojen aikaisten työssäoppimispaikkojen kautta. Esimerkiksi 15–19-vuotiaiden työsuhteiden keskimääräisestä kestosta niiden voidaan päätellä painottuvan lähinnä kesä- ja sesonkitöihin, kun taas 20–24vuotiailla työsuhteet kestävät keskimäärin 1,5 vuotta, mikä viittaa hieman pysyvämpään työmarkkinoille siirtymiseen (Alatalo ym., 2017). Ammatillisen perustutkinnon suorittaneen nuoren kiinnittyminen työmarkkinoille on siirtymänä haastava, sillä hän joutuu kilpailemaan niin kokeenempien aikuisten työnhakijoiden kuin kesätyötä etsivien opiskelijoidenkin kanssa samoista työpaikoista (Haapalahti, 2019). Hämäläinen ja Hämäläinen (2012) puhuvat jokakeväisestä joukkosiirtymästä, jossa suuri määrä nuoria pyrkii siirtymään samaan aikaan työmarkkinoille, kun opinnot ovat jääneet kesätauolle tai tutkinto on juuri saatu valmiiksi.

Toisen asteen ammatillisia opintoja suorittavien nuorten keskeinen työelämään kiinnittävä taho on se yritys, jossa nuori on tehnyt opintoihinsa kuuluvan työelämässä oppimisen (Haapalahti, 2019; Mikkonen & Lavikainen, 2012). Työmarkkinoille kiinnittymisen kannalta työelämässä tapahtuvalla opiskelulla voidaan siten katsoa olevan suurempi merkitys kesätöihin verrattuna, sillä työssäoppimisesta saatu työkokemus liittyy nuoren valitsemaan alaan ja siten uranäkymiin. Mikkosen ja Lavikaisen (2012) tutkimuksen mukaan yli 45 prosenttia tekniikan ja liikenteen alan perustutkinnon suorittaneista nuorista raportoi työllistyneensä entiseen työssäoppimispaikkaansa ja 25 prosenttia kertoi saaneensa työssäoppimispai-

kastaan vähintään työllistymistä edistävää työkokemusta. Mikkosen ja Lavikaisen tutkimuksessa työssäoppiminen nähtiin hyödyllisenä työelämätaitojen ja osaamisen kehittymisen kannalta, vaikka yritykseen ei olisikaan työllistytty. Haapalahden (2019) mukaan myös yritykset kokevat nuoren työssäoppimisjakson aikaisten kokemusten olevan merkittävä valintaperuste, kun henkilöä on palkattu.

Nuorelle tutussa yrityksessä suoritetun työssäoppimisjakson merkitys työllistäjänä on varsin keskeinen myös siksi, että nuorten työmarkkina-aseman katsotaan jäävän aikuisia ja muita työnhakijaryhmiä heikommaksi. Nuorten heikompi asema työmarkkinoilla ei liity nuorten ikään suoraan, vaan siihen epäsuorasti liittyviin tekijöihin (Ojala & Pyöriä, 2016). Tällaisia ovat esimerkiksi vähäinen työkokemus, lyhyemmät työsuhteet ja taipumus vaihtaa työpaikkaa aikuisia työnhakijoita tiheämmin (Alatalo ym., 2017).

Mikkosen ja Lavikaisen (2012) tutkimuksessa syvennytään myös nuorten itsensä näkemyksiin omasta työmarkkina-asemastaan ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Kyselyyn vastanneista ammatillisen perustutkinnon suorittaneista nuorista valtaosa (87 %) arvioi oman työmarkkina-asemansa hyväksi. Työmarkkinaasemansa keskimääräistä paremmaksi arvioineet nuoret toivat esiin oman alan työkokemuksen, opintoihin liittyvät tekijät, kuten opinnoissa menestymisen, sekä työllistymistä edesauttavia henkilökohtaisia ominaisuuksia, kuten aktiivisuuden ja motivoituneisuuden. Työmarkkina-asemansa keskimääräistä heikommaksi arvioineet nuoret pohtivat muita useammin ympäristöön ja fysiologisiin ominaisuuksiin liitettyjä tekijöitä, kuten alueellista sijaintia, ikää ja terveyden-

tilaa. Tulostensa perusteella Mikkonen ja Lavikainen (2012) vetävät varovasti yhteen, että nuorten mukaan keskimääräistä parempaa työmarkkina-asemaa ennustavat omat ansiot, meriitit ja henkilökohtaiset ominaisuudet, kun taas heikompaan työmarkkina-asemaan liitettiin todennäköisemmin rakenteellisia ja itsestä riippumattomia tekijöitä. Tutkimukseen osallistuneiden nuorten mukaan työmarkkina-asemaa parantavat erityisesti työkokemus, ammatillinen osaaminen, tutkinto, sosiaaliset verkostot ja jossain määrin työssäoppimisjaksot.

2.2 Nuorten työttömyys Suomessa

Tilastokeskuksen (2024) rekisteritietojen mukaan tänä päivänä nuorisotyöttömyys koskettaa noin 17 prosenttia 15–24-vuotiaista. Luku on suuri, jos sitä verrataan esimerkiksi 20–64-vuotiaisiin, joiden joukossa työttömyysaste on noin seitsemän prosenttia vuonna 2024. Kun näkökulmaksi rajataan vuosina 2017–2021 ammatillisen perustutkinnon suorittaneet ja tarkastellaan yhtä vuotta tutkinnon suorittamisen jälkeen, saadaan työttömyysasteeksi noin 14 prosenttia (Vipunen, 2024a). Alatalon ja muiden (2017) mukaan valtaosa 20–29-vuotiaista työttömistä nuorista on juuri toisen asteen koulutuksen saaneita, ja samassa kohderyhmässä työttömien määrä on viime vuosina kasvanut. Ammatillisen tutkinnon suorittaneen nuoren ikäryhmässä työttömyys on myös Hämäläisen ja Hämäläisen (2012) tekemien havaintojen perusteella korkeimmillaan. Sen sijaan juuri teknisten alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden, alle 25-vuotiaiden nuorten kohdalla, työttömyysaste kipusi jo 23 prosenttiin vuosina 2017–2021 (Vipunen, 2024a). Nuorisotyöttömyyteen vaikuttavat työmarkkinoiden rakennemuutokset, taloudessa tapahtuvat suhdannevaihtelut, työnhakijoita kohtaan heijastetut kasvavat osaamisvaatimukset ja työmarkkinoilla tapahtuva kilpailu (Mikkonen & Lavikainen, 2012).

Nuorten työttömyys on aikuisten työttömyyttä yleisempää (Hämäläinen & Tuomala, 2013; Kakengi, 2019) sekä suhdanneherkempää ja lyhytkestoisem-

paa (Pekkarinen & Myllyniemi, 2018; Havakka, 2018; Bell & Blanchflower, 2011). Yksi keskeisistä nuorten kokeman työttömyyden yleisyyteen vaikuttavista tekijöistä liittyy aiemmin mainitsemaamme jokakeväiseen suurten nuorisomassojen liikehdintään työmarkkinoita kohti joko lyhytaikaisen kesätyön tai työuran aloittamisen toivossa (Hämäläinen & Hämäläinen, 2012).

Ylistö (2023) pitääkin valmistumisen ja työelämän välistä siirtymää tärkeänä syynä myös nuorten työttömyysjakson lyhytkestoisuudelle. Myös hänen toteuttamissaan haastatteluissa kaikista lyhyimmät työttömyysjaksot koskivat juuri nuorimpia haastateltavia, jotka olivat suorittaneet tutkinnon vastikään. Sundvall (2013) tarkentaa, että alle 25-vuotiaiden nuorten työttömyysjakson pituus oli tarkasteluajankohtana keskimäärin vain noin 11 viikkoa koko maassa.

Nuorisotyöttömyyteen liittyvä suhdanneherkkyys puolestaan liittyy erityisesti laskusuhdanteiden, kuten 1990-luvun laman tai vuoden 2008 finanssikriisin, merkittävään vaikutukseen (Myllyniemi, 2017). Hämäläisen ja Hämäläisen (2012) mukaan talouteen tai työmarkkinoihin liittyvissä laskusuhdanteissa yritykset vähentävät rekrytointeja tai lopettavat sen kokonaan ja vähentävät esimerkiksi epätyypillisissä työsuhteissa olevaa työvoimaansa, joka koostuu usein uraansa aloittelevista nuorista. Vaikka nuori on työllistynyt tutkinnon suorittamisen jälkeen, työsuhde on usein luonteeltaan epätyypillinen eli määräaikainen ja osa-aikainen, mikä on työmarkkina-aseman kannalta epäsuotuisaa. Larjan ja Peltosen (2023) mukaan teknologiateollisuuden toimialoilla epätyypilliset työsuhteet ovat kuitenkin muihin aloihin verrattuna harvinaisempia, kun tarkastellaan avoimia työpaikkoja. Heidän tarkastelussaan teknologiateollisuuden työtehtävistä noin 45 prosenttia oli osa-aikaisia tai määräaikaisia suhteessa kaikkien alojen 55 prosenttiin.

Työllistymisen esteitä tarkastellut Parpo (2007) tekee jaon makrotason ja mikrotason näkökulmiin, joilla työttömyyttä voidaan lähestyä. Parpo toteaa, että makrotasolla rakennetyöttömyyttä on selitetty muun muassa elinkeinorakenteen muutoksilla, kuten informaatioteknologian kehityksellä ja työvoiman ammattirakenteen muutoksilla (mm. asiantuntijatehtävien lisääntyminen). Parpon (2007) mukaan rakennetyöttömyydellä viitataan työvoiman tarjonnan ja kysynnän yhteensopimattomuuteen, eli siihen, että työnhakijan osaaminen, koulutus ja työkokemus eivät vastaa avoimissa työpaikoissa vaadittavaa osaamista. Viimeisenä makrotason näkökulmana Parpo (2007) korostaa työttömyyden eri tyyppejä, jotka hän jakaa Ahon (2004) lailla kitka- ja kausityöttömyyteen sekä suhdanne- ja rakennetyöttömyyteen. Kausityöttömyys viittaa nimensä mukaisesti esimerkiksi tiettyyn ajanjaksoon, kuten vuodenaikaan, jolloin työttömyyttä lähinnä ilmenee. Kitkatyöttömyydessä työmarkkinoille juuri astuneet noviisit tai työpaikkaa vaihtavat etsivät uutta työpaikkaa, jonka löytämisessä ja saamisessa on kuitenkin viivettä – kitkaa. Se voi koskettaa erityisesti nuoria heidän astuessaan työmarkkinoille tai myös vaihtaessaan herkemmin työpaikkaa. (Parpo, 2007)

Kolikon toisella puolella ovat mikrotason näkökulmat eli yksilöön liittyvät tekijät työttömyyttä selittävinä syinä. Parpon (2007) mukaan tällaisiaovat esimerkiksi yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, työmarkkinaresurssit ja työllistymishaluttomuus. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla Parpo viittaa tekijöihin, joihin yksilön omat vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset. Niihin kuuluvat muun muassa etninen tausta, psyykkinen ja fyysinen terveys, ikä ja sukupuoli. Nuorisotyöttömyyden näkökulmasta edellä mainituista erityisesti mielenterveysongelmia pidetään keskeisinä nuorten kokeman työttömyyden syinä (Dietrich, 2012), mutta sen lisäksi Parpo (2007) toteaa nuorten kohtaavan myös ikään liittyvää syrjintää. Yksilön työmarkkinaresursseilla Parpo tarkoittaa ihmisen koulutusta, työkokemusta, osaamista ja ammattitaitoa sekä sosiaalisia

verkostoja ja kykyjä, eli sellaisia tekijöitä, joihin yksilö voi ainakin joiltain osin vaikuttaa (vrt. ikä). Parpon tarkastelun yleisestä luonteesta huolimatta tutkimus tarjoaa mielekkäitä näkökulmia myös nuorisotyöttömyyteen. Nuorten kokema työttömyys ei synny tyhjiössä tai yhteiskunnan kehityksestä riippumattomasti, vaan siihen liittyvät ne samansuuntaiset tekijät, jotka selittävät myös muun työikäisen väestön työttömyyttä.

2.4 Ammatillisen koulutuksen suorittaneiden nuorten työttömyyden syiden yleiskuvaa

Kuten edellä totesimme, huomattavan suuri osa nuorisotyöttömyyttä tarkastelleista tutkimuksista ja selvityksistä lähestyvät kysymystä lähinnä tutkinnon suorittamisen jälkeisen sijoittumisen näkökulmasta ja määrällisesti eli erilaisia rekisteriaineistoa erittelemällä. Nuorten työttömyyttä tutkinut Ylistö (2018; 2015) tutki ilmiötä laadullisia menetelmiä käyttäen ja haastatellen 38 nuorta, jotka olivat olleet vähintään vuoden ajan työttömänä. Usealla oli yksi tai useampi ammatillinen perustutkinto. Vaikka Ylistön tarkastelu ei kohdennu juuri teknisillä aloilla tutkinnon suorittaneisiin, se tarjoaa kiinnostavia näkökulmia niihin tekijöihin, jotka selittävät nuorten omaehtoista työttömyyttä. Nuorten kertomusten, näkemysten ja kokemusten perusteella Ylistö (2018; 2015) muodosti kolme keskeistä pääteemaa työnhakuhaluttomuutta selittäviin syihin; rationaaliset, emotionaaliset ja elämänarvoihin liittyvät työnhaun esteet.

Rationaalisista työnhaun esteistä puhuessaan Ylistön (2018; 2015) haastattelemat nuoret kertoivat käytännön ongelmista ja tiedon puutteesta. Näistä ensimmäiseen liitetyissä kertomuksissa nuoret toivat esiin erinäisiä järkiperäisiä syitä ja konkreettisia työnhakuun liitettyjä esteitä, joiden vuoksi työpaikan vastaanottaminen ei olisi ollut mahdollista tai järkevää. Nuoret kuvasivat haastatteluissaan myös rakennetyöttömyyteen liittyviä syitä. Nuoret pohtivat alueelliseen sijaintiinsa liittyviä kysymyksiä sekä

ammattitaitoa, koulutustaan ja työkokemustaan, joissa ymmärrettiin olevan jonkinasteisia vajeita. Myös kannustinloukut mainittiin. Esimerkiksi pätkä- ja keikkatyöpaikkojen hakemista ei mielletty järkeväksi niihin liittyvän jäykän byrokraattisuuden vuoksi, kun taloudellinen hyöty jäisi vaatimattomaksi. Tiedon puutteeseen liittyvät työnhakuhaluttomuuden syyt nivottiin työelämätietojen ja -taitojen vajeisiin ja epävarmuuteen siitä, mille alalle nuoret haluaisivat ylipäätään työllistyä.

Ylistön (2018; 2015) tutkimuksessa emotionaaliset työnhaun esteet sisälsivät kerrontaa pettymyksestä ja vaikeista elämäntilanteista. Nuorten haastateltavien puheissa työnhausta toistuivat aiemmin kohdatut pettymykset, kokemukset torjutuksi tulemisesta, epäonnistumiset ja luovuttaminen. Emotionaalisista työnhakuhaluttomuuden syistä maininneet olivat olleet aktiivisia työnhakijoita aiemmassa vaiheessa, mutta heidän kokemansa epäonnistumiset olivat aiheuttaneet pessimistisiä asenteita työllistymistä kohtaan. Työnhaun estäneistä vaikeista elämäntilanteista puhuneet nuoret viittasivat muun muassa mielenterveyden ongelmiin ja päihdeongelmiin. Vaikeita elämäntilanteita kuvanneita nuoria yhdisti kokemus siitä, että aktiivinen työnhaku ei olisi ollut mahdollista heidän rajallisilla voimavaroillaan.

Ylistö (2018; 2015) teki empiirisiä havaintoja myös elämänarvoihin liittyvistä syistä. Ne liittyivät siihen, mitä nuoret ylipäätään pitävät arvokkaana, tärkeänä ja tavoittelemisen arvoisena elämässään. Niin kutsuttuun vaihtoehtoiseen suuntautumiseen ryhmitellyissä pohdinnoissa kaikui työn tekemisen suhteellisen vähäinen merkitys, jota tarkasteltiin eri näkökulmista käsin. Ylistön haastattelemat nuoret muun muassa kritisoivat työssäkäyntiä keskeisenä hyvän ja arvokkaan ihmisen mittapuuna ja kokivat sen jäävän toiseksi vapaa-ajalleen. Vapaa-ajan arvottaminen työnhaun edelle oli usein väliaikaista, ja se sijoittui esimerkiksi valmistumisen jälkeiseen siirtymävaiheeseen. Toinen elämänarvoihin liittyviä syitä kuvaava alateema oli työn sisältö. Haastatteluissaan nuoret muun muassa pohtivat edellytyksiä sille, että työ vastasi omaa osaamista ja koulutusta; työn tekeminen pelkän

tekemisen vuoksi ei sopinut heidän arvomaailmaansa. Työn sisältöön liittyvät odotukset ja vaatimukset myös kavensivat nuorille mielekkäiden työpaikkojen valikoimaa. Tutkimuksensa pohjalta Ylistö (2015) toteaa nuorten kärsineen laaja-alaisesta, työnhakuun liittyvästä kannustamattomuudesta, joka nivoutuu huonoon työmarkkinatilanteeseen. Hän korostaa, että nuorten kokema työnhakuhaluttomuus ei ole palautettavissa pelkästään yksilön omiin valintoihin, vaan nuoren elämänhistoria, toimintaympäristö ja rakenteelliset tekijät ovat myös tärkeässä asemassa.

2.5

Nuorten työttömyys tekniikan aloilla

2.5.1 Tekniikan alojen ammatillinen peruskoulutus

Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteessa tekniikan aloille sijoittuu 16 ammatillista perustutkintoa. (Opetushallitus, 2024). Nämä tutkinnot sisältävät ajoneuvoalan, elintarvikealan, kaivosalan, koneja tuotantotekniikan, laboratorioalan, lentokoneasennuksen, maanmittausalan, pintakäsittelyalan, prosessiteollisuuden, puuteollisuuden, rakennusalan, sähkö- ja automaatioalan, talotekniikan, teknisen suunnittelun sekä tekstiili- ja muotialan sekä veneenrakennusalan perustutkinnot (Opetushallitus, 2024). Vuonna 2023 (kuvio 1) uusia opiskelijoita tekniikan alan perustutkintokoulutuksissa aloitti yli 16 000 opiskelijaa, ja tutkinnon suorittaneita oli miltei 10 000 (Vipunen, 2024b). Näillä luvuilla tekniikan ala on suurin ammatillinen koulutusala Suomessa. Lisäksi tekniikan alaan on mielletty mukaan myös tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen (ICT) koulutusala, johon lukeutuu tällä hetkellä vain tietoja viestintätekniikan perustutkinto. Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinto on opiskelijamäärältään yksi Suomen suurimmista yksittäisistä tutkinnoista.

Tekniikan alojen perustutkinnoista koneja tuotantotekniikan, sähkö- ja automaatioalan, kaivosalan, prosessiteollisuuden ja teknisen suunnittelun perustutkinnot palvelevat erityisesti teknologiateollisuuden tarpeita. Teknologiateollisuuden yritysten osaamistarpeisiin vastaavia ammatillisia perustutkintoja on kuitenkin vaikeaa rajata yksiselitteisesti, koska alan työtehtävät ovat monipuolisia. Täten esimerkiksi tekniikan alojen palvelukykyselvityksessä otettiin lisäksi huomioon esimerkiksi muita teknologiateollisuuden päätoimialojen kannalta merkittäviä opintoaloja, kuten johto ja hallinto, kemian tekniikka ja prosessit, rakentaminen ja rakennussuunnittelu sekä taidealat (taideteollisuusalan perustutkinto, kello- ja mikromekaniikanala). Myös rakentamisen ja rakennussuunnittelun, taidealojen sekä johdon ja hallinnon opintoalojen tutkinnot palvelevat teknologiateollisuuden toimialoja. (Tammilehto, 2023)

Tähän tutkimukseen valikoidut tekniikan alan tutkinnot ovat suorittajamääriltään tekniikan alan suurimpia (pl. ajoneuvoalan perustutkinto). Kuviossa 2 on kuvattu tarkasteluun valittujen perustutkinnon suorittaneiden määrät. Vuonna 2024 tutkintojen suorittajamäärät ovat pienempiä, koska lukuun eivät sisälly vielä koko vuoden tutkinnot.

Tutkinnon suorittaneiden ja uusien opiskelijoiden määrien lisäksi on hyvä tarkastella muitakin koulutuksen järjestämiseen liittyviä tärkeitä mittareita, jotta saadaan tarpeellinen kokonaiskuva tutkintojen suorittamisesta. Koulutuksen vetovoimaisuus kertoo, kuinka paljon koulutukseen on hakijoita tarjolla olevia koulutuspaikkoja kohden. Usein tarkastelussa ovat ensisijaiset hakijat aloituspaikkoja kohden (kuvio 3). Koulutuksen vetovoimaa kuvataan ensisijaisilla hakijoilla aloituspaikkaa kohden sekä ensisijaisilla hakijoilla paikan vastaanottaneita kohden. Suurin vetovoima löytyy sähkö- ja automaatioalan perustutkinnosta ja heikoin koneja tuotantotekniikan perustutkinnosta.

Tutkinnon suorittaneiden määrien ja koulutukseen hakeneiden lisäksi on hyvä tarkastella aloittaneiden opintojen kulkua tutkinnon pitovoiman ymmärtämiseksi. Kuviossa 4 esiteltynä lukuvuonna 2017/2018 koulutuksensa aloittaneiden opintojen läpäisy, eli kuinka suuri osa koulutuksen aloittaneista on suorittanut tutkinnon tarkastelujakson aikana. Sähkö- ja automaatioala eroaa selvästi muista aloista paremmalla läpäisyosuudella. Heikoin läpäisyosuus löytyy joka vuodelta tietotekniikan aloilta. Tietotekniikan

aloilla viitataan tietoja viestintätekniikan sekä tietoja tietoliikennetekniikan tutkintoihin. Jälkimmäisestä tutkinnosta on luovuttu, mutta kyseisen nimikkeen tutkinto näkyy aiempien vuosien tilastoissa. Tietotekniikan alat ja koneja tuotantotekniikka metallialan kanssa yhdistettynä mukailevat kaikkien tekniikan alojen läpäisyosuutta.

3. Tutkintojen vetovoima vuosilta 2020–2024 (Vipunen, 2024d).

4. Lukuvuonna 2017/2018 koulutuksen aloittaneiden opintojen läpäisy (Vipunen, 2024f).

Kuvio

Kuvio 5. Koulutuksen keskeyttäminen vuosina 2019–2023 (Vipunen, 2024f).

Tutkintojen läpäisyn lisäksi on mielekästä tarkastella tutkintojen keskeyttämistä, sillä se kuvaa myös tutkintokoulutuksen pitovoimaa. Koulutuksen keskeyttäminen vuosittain on tarkasteltuna kuviossa 5. Keskeyttäneiksi on tilastopalvelu Vipusessa määritelty ne, jotka ovat keskeyttäneet toisen asteen ammatillisen koulutuksen tai ammatillisen tutkintokoulutuksen. Valituista tutkinnoista sähkö- ja automaatioalalla on alhaisin vuosittainen keskeyttämisprosentti. Keskeyttäminen on vähentynyt eniten koneja tuotantotekniikan (ja metallialan) tutkinnoissa. Tietotekniikan tutkinnoissa vuorostaan keskeyttämisprosentti on pysynyt vuosittain miltei samalla tasolla.

Kuviossa 6 tarkastellaan tekniikan alojen ammatillisen perustutkintokoulutuksen opiskelijajoukon ominaisuuksia, erityisesti aiemman koulutustason, vieraskielisyyden sekä erityisen tuen näkökulmasta. Tekniikan alan ammatillinen perustutkintokoulutus aloitetaan useimmiten peruskoulutaustalla, ja noin 70 prosentilla uusista opiskelijoista ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Vähintään toista ammatillista perustutkintoa aloittavia opiskelijoita on alle 20 prosenttia. Uusien

opiskelijoiden muut koulutustaustat, kuten korkeakoulututkinto, tutkijakoulutus, opistoasteen tutkinto, ammatti- tai erikoisammattitutkinto sekä ylioppilastutkinto, jäävät alle viiden prosentin. (Kuvio 6)

Vieraskielisten uusien opiskelijoiden osuus tekniikan alan tutkintokoulutuksessa on nähtävillä kuviossa 7. Osuus kuvataan poikkeuksellisesti vuosilta 2014–2023, sillä kuviosta nähdään, milloin vieraskielisten osuus on kasvanut. Kuvio osoittaa, että tekniikan aloilla vieraskielisten osuus ei ole kasvanut sitten vuoden 2017. Vuorostaan tietotekniikan tutkinnoissa vieraskielisten osuus on noussut vuosi vuodelta.

6. Tekniikan alojen ja ICT-alan ammatillisen perustutkintokoulutuksen uusien opiskelijoiden aiempi koulutus 2018–2022 (Vipunen, 2024e).

Kuvio 7. Vieraskielisten uusien opiskelijoiden osuus uusista opiskelijoista vuosilta 2014–2023 (Vipunen, 2024b).

Kuvio

Kuviossa 8 puolestaan kuvataan erityisellä tuella opiskelevien osuus kaikista uusista opiskelijoista, mikä tarjoaa kiinnostavan näkökulman tekniikan alojen perustutkintoa suorittaviin opiskelijoihin. Eniten erityisellä tuella opiskelevia aloittaa koneja tuotantotekniikan tutkinnossa. Tutkintojen välillä erot ovat kuitenkin kaventuneet. Sähkö- ja automaatioalalla erityisellä tuella aloittavia on kaikista vähiten.

2.5.2 Tekniikan alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden sijoittuminen

Kun tarkastellaan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden sijoittumista, tyypillisesti työlliset erotellaan työttömistä. Tämän lisäksi tilastoissa on usein nähtävissä tähän kahtiajakoon mahtumattomia siirtymiä ja elämänsuuntia, kuten opintojen jatkamista toiseen ammatilliseen tutkintoon ja korkea-asteelle, varuspalveluksen suorittamista ja vanhempainvapaalle jäämistä (esim. Mikkonen & Lavikainen, 2012). Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden sijoittumista on tarkastellut muun muassa Vehviläinen (2020): siinä, missä

56 prosenttia tekniikan alan tutkinnon suorittaneista oli työelämässä, noin 18 prosenttia oli tarkasteluajankohtana työttömänä. Tämän lisäksi noin kuusi prosenttia luokiteltiin työssäkäyviksi opiskelijoiksi ja noin seitsemän prosenttia edusti päätoimisia opiskelijoita. Noin 12 prosenttia oli ryhmitelty ”muut”-kategoriaan, joka sisältää muun muassa varusmies- ja siviilipalveluksessa olleet, maasta muuttaneet sekä työvoiman, tilastojen ja rekisterien ulkopuoliset nuoret. Muihin aloihin verrattuna tekniikan alalta tutkinnon suorittaneiden työttömyys ja rekisterien ulkopuoliseen toimintaan sijoittuminen oli suhteellisen yleistä.

Tekniikan alojen lisäksi Vehviläinen (2020) tarkasteli myös omaan tutkimukseemme valikoitunutta tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen alaa omana kokonaisuutenaan, jossa sijoittumista erittelevät luvut eroavat tekniikan aloista selvästi. Vain 34 prosenttia tietojenkäsittelyn ja tietoliikenteen ammatillisen perustutkinnon suorittaneista oli työllisiä, kun työttömiä oli 25 prosenttia. Noin seitsemän prosenttia luokiteltiin työssäkäyviksi opiskelijoiksi ja 17 prosenttia kokopäiväisiksi opiskelijoiksi. Jopa 17 prosenttia kuului sen

sijaan ”muut”-kategoriaan. Tietojenkäsittely ja tietoliikenne edusti joukon häntäpäätä mataline työllisyyslukuineen, kun taas tekniikan alat sijoittuivat kahdeksan alan muodostaman kokonaisuuden keskivaiheille. Tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyselvityksessä (Tammilehto, 2023) tutkinnon suorittaneiden työllisyysasteeksi saatiin puolestaan 60 prosenttia, joka sisältää niin työlliset kuin työssäkäyvät opiskelijatkin. Selvityksessä oppisopimuskoulutus erottautui työllistymistä merkittävästi edesauttaneena tutkintomuotona, joka tosin on toistaiseksi suhteellisen vähän käytetty tekniikan alalla. On myös huomionarvoista, että teknisiltä aloilta tutkinnon suo-

rittaneiden työllisyysasteen (60 %) todettiin olevan selvästi matalampi suhteessa kaikkiin ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden muodostamaan keskiarvoon (69 %). Samansuuntaista huolta ovat osoittaneet myös Stenström ja Valkonen (2012), joiden aineistossa tekniikan ja liikenteen alan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden työttömyysaste (16 %) oli muihin alojen keskiarvoon (12 %) verrattuna suurempi.

Siinä missä edellä kuvaamamme opintojen jälkeisestä sijoittumisesta kertovat luvut tarkastelivat tekniikan aloja yleisesti, kuvio 9 ilmentää sitä, kuinka tutkimuksen kohteena olevien koneja tuotantotekniikan,

Kuvio 9. Tutkinnon suorittaneiden sijoittuminen 2018–2022 (Vipunen, 2024a).

sähkö- ja automaatioalan ja tietotekniikan tutkinnon suorittaneet sijoittuivat vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. Kuvio sisältää samat sijoittumista kuvaavat luvut kaikista tekniikan alan perustutkinnoista. Se tarjoaa siten kiinnostavan peilauspinnan sille, miten kaikki kolme tutkintoa vertautuvat tekniikan alojen yleiskuvaan. Kuvio 9 havainnollistaa tilastoja, jotka olivat saatavilla viimeisimpien viiden vuoden ajalta. Kuviossa esitellään sijoittuminen aktiiviseksi, työlliseksi, työttömäksi tai muuksi vuosilta 2018–2022. Aktiivisella viitataan työllisiin, opiskelijoihin tai varushenkilöihin ja siviilipalvelusta suorittaviin kokonaisuutena. Näitä voidaan pitää lähtökohtaisesti myönteisinä tulemina koulutuksen vaikuttavuuden kannalta. Kuviossa ilmenevä ”Muut”-kategoria puolestaan tarkoittaa esimerkiksi eläköityneitä, maasta muuttaneita tai koulutus- ja työllisyyspalvelujen ulkopuolelle jääneitä. Tilastopalvelu Vipunen ilmoittaa päätoimiset työlliset sekä työlliset opiskelijat erillisinä kategorioina. Kuviossa 9 työlliseksi luetaan molemmat edelliset kategoriat.

Kuten kuviosta 9 voidaan nähdä, kolmen tutkinnon kuvaamissa luvuissa aktiivisten, työllisten, työttömien ja muiden välillä on nähtävissä jonkinasteisia eroa. Kone- ja tuotantotekniikka sekä sähkö- ja automaatioala muistuttavat eniten toisiaan kaikissa edellä mainituissa luvuissa, mutta tämän lisäksi ne vaikuttaisivat ilmentävän kaikkien tekniikan alojen muodostamaa keskimääräistä yleiskuvaa. Niihin verrattuna tietotekniikan aloilla on selvästi suurempi työllisyysaste, joka on kuvion mukaan noin kymmenen prosenttia suurempi kuin muissa tutkinnoissa. Alhaisempi työttömyysaste heijastelee myös aiempaa näyttöä (esim. Tammilehto, 2023; Ahopelto, 2018). Kuviossa 9 myös tutkinnon suorittamisen jälkeen työllistyneiden määrä on huomattavasti matalampi.

2.5.3 Tekniikan alojen erityispiirteitä

Mikkonen ja Lavikainen (2012) ovat tarkastelleet ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden valmistumisen jälkeistä toimintaa eri aloja vertaillen. Heidän raporttinsa sisältää eri alojen välistä vertailua, mukaan lukien tekniikan alat, joskin ne on niputettu yhteen liikenteen perustutkintojen kanssa. Noin 61 prosenttia kaikista vastaajista kertoi siirtyneensä työelämään, 13 prosenttia oli astunut varusmies- tai siviilipalvelukseen, alle kymmenen prosenttia toimi opiskelijoina ja kymmenen prosenttia oli työttömänä. Vastaushetkellä tutkimukseen osallistuneista nuorista noin 61 prosenttia kertoi olevansa työssä, kun taas seitsemän prosenttia kertoi olevansa työtön. Heistä noin 66 prosentilla työttömyysjakso oli kestänyt alle vuoden. Päätoimisena opiskelijana toimi kaikista vastaajista noin 20 prosenttia, mutta juuri tekniikan ja liikenteen aloilla jatko-opintoihin suuntaaminen havaittiin vähäisemmäksi kuin muilla aloilla (myös Hamid & Yi, 2023). Suurin osa jatko-opintoihin edenneistä opiskeli vastaushetkellä ammattikorkeakoulussa (67 %), mutta mukaan mahtui myös nuoria, jotka opiskelivat esimerkiksi toisen alan ammatillista perustutkintoa (10 %). Vastaajista 44 prosenttia kertoi opiskelevansa saman alan jatko-opinnoissa. Hamidin ja Yin (2023) malesialaiseen tutkimuskontekstiin kiinnittyvässä vertailussa tekniseltä alalta valmistuttaessa työllistyminen oli selvästi yleisempää (75,6 %) kuin muilla aloilla (64 %).

Mikkosen ja Lavikaisen (2012) kyselyssä tiedusteltiin nuorten näkemyksiä työnsaantivaikeuksia selittävistä syistä. Nuoret paikansivat keskeisimmät syyt erityisesti työllistymistä edistävien sosiaalisten verkostojen vähyyteen, vähäiseen työkokemukseen, oman alan suhdanneherkkyyteen ja alueellisuuteen liittyviin tekijöihin, kuten heikkoon työpaikkojen saatavuuteen. Vain harvoissa vastauksissa mainittiin työnhakutaitoihin tai työelämätietoon ja -taitoihin liittyvät vajeet. Eri alojen välisessä vertailussa ilmeni, että juuri teknisillä ja liikenteen aloilla korostuivat erityisesti työkokemuksen puute ja suhdanneherkkyys muita aloja selvemmin. Merkittävimmät työttömyyttä selittävät tekijät paikannettiin omaa koulutusta vastaavien työpaikkojen saatavuuteen ja työkokemuksen vähäisyyteen.

Rapor tissa ei tehty eri alojen välistä vertailua työttömyyden syistä, joskin työnsaantivaikeudet havainnollistavat kuitenkin hieman tekniikan ja liikenteen alojen erityispiirteitä. Hamidin ja Yin (2023) tutkimus puolestaan osoittaa, että tekniikan alan koulutuksen suorittaneiden nuorten mukaan keskeisin koettua työttömyyttä selittävä tekijä oli työmarkkinoiden kova kilpailu.

Roganin ja muiden (2024) kyselytutkimuksessa tarkastellaan vuonna 2018 ammatillisesta koulutuksesta valmistuneiden brasilialaisten sijoittumista. Heidän tutkimuksessaan muodostettiin työttömäksi jääneitä kuvaava profiili, jossa kuvataan liiketoiminnan ja tekniikan alan tutkinnon suorittaneiden nuorten tarkempia ominaisuuksia. Noin 95 prosenttia heistä etsi aktiivisesti työtä. Loput viisi prosenttia kertoi työllistymishaluttomuudestaan, työn tarpeettomuudesta, työkyvyttömyydestä ja työnteon estävistä opinnoistaan. Korkea-asteen jatko-opintoihin eteneminen oli kuuden prosentin vähemmistöä luonnehtiva polku, ja opintojaan jatkaneista 18 prosenttia teki toista tekniikan alan ammatillista tutkintoa. Kun kysyttiin syitä jatko-opinnoille samalla tai korkeammalla koulutusasteella, vastaajat mainitsivat työllistymismahdollisuuksien parantamisen ja toiveen ”paremman” työn saamisesta.

Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudesta tekniikan alan ammatillisesta tutkinnon suorittaneiden työttömyydestä näyttöä tarjoavat myös Sibiya ja kumppanit (2021). Heidän tutkimukseensa osallistuneet eteläafrikkalaiset nuoret suhtautuivat toiveikkaasti opintojensa jälkeiseen työllistymiseen. Nuorten mukaan työnhaussa tutkinto painaa enemmän kuin työkokemus. Toiseksi valmistumisen jälkeisen työttömyyden keskeiseksi syyksi Sibiyan ja kumppaneiden (2021) tutkimuksessa mainittiin juuri yritysten vaatimus aiemmasta työkokemuksesta ja niin sanotuista pehmeistä taidoista, kuten vuorovaikutus- ja tiimityötaidoista, sitoutuneisuudesta ja tavoitteellisuudesta.

Kumpikin työllistymisen edellytys nähtiin nuorten vastaajien joukossa epäoikeudenmukaisena: siinä, missä pehmeiden taitojen opettelemisen katsottiin puuttuvan olevan oppilaitoksessa tapahtuvasta ope-

tuksesta, tutkinnon koettiin olevan riittävä vastavalmistuneelle tarkoitettuihin työtehtäviin.

3 Aineistot ja menetelmät

Hyödynsimme tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työttömyyteen vaikuttavien tekijöiden selvittämisessä sekä määrällistä että laadullista tutkimusaineistoa. Hyödynsimme tilastopalvelu Vipusen rekisteriaineistoja ja kahta laadullista aineistonhankintamenetelmää (teemahaastatteluja ja Delfoi-menetelmää), jotta saisimme kokonaisvaltaisen syvällisen ymmärryksen näistä syistä. Rekisteriaineistolla ja laadullisilla aineistoilla kartoitimme koulutuksen järjestäjien ja yritysmaailman edustajien näkökulmia. Näin ollen hyödynsimme tutkimuksessa metodologista triangulaatiota, joka viittaa kahden tai useamman lähestymistavan käyttämiseen aineistonkeruussa (Aaltio & Puusa, 2020; Bekhet & Zauszniewski, 2012). Metodologisen triangulaation hyödyntäminen auttaa tutkijoita ymmärtämään tutkimusaihetta syvällisemmin, ja se tuottaa laaja-alaisempaa tietoa tutkittavasta aiheesta (Casey & Murphy, 2009). Tutkimuksen aineistonkeruu toteutettiin vuoden 2024 aikana, ja se eteni vaiheittain: alkaen rekisteriaineiston kokoamisesta ja tarkastelemisesta edeten teemahaastatteluihin ja päättyen Delfoi-menetelmään, jonka pohjana hyödynnettiin aiemmin tutkimuksessamme kerättyä aineistoa.

3.1 Rekisteriaineisto

Tässä tutkimuksessa käytimme tilastopalvelu Vipusen aineistoa ammatillisesta koulutuksesta. Tilastoanalyysin tavoitteenamme oli selvittää työttömyyteen yhteydessä olevia tekijöitä sekä tarkastella tutkintokohtaisia eroavaisuuksia. Latasimme Vipusesta selitettäväksi muuttujaksi tilastot siitä, kuinka eri aloilla opiskelleet olivat sijoittuneet vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tilastot kerättiin vuosilta 2018–2022. Niissä tutkinnon suorittamisen jälkeistä sijoittumista tarkastellaan koulutuksen järjestäjätasolla, ei yksilö-

tasolla. Valitsemamme tutkinnot olivat sähkö- ja automaatioalan perustutkinto, tietoja viestintätekniikka yhdistettynä tietoja tietoliikennetekniikan perustutkintoon sekä koneja tuotantotekniikan tutkinto yhdistettynä metallialan perustutkintoon.

Latasimme aineiston tutkintokohtaisesti. Havaintona toimi koulutuksen järjestäjän nimi, ja tutkinnot merkittiin aineistoon numeroilla 1 (sähkö- ja automaatioala), 2 (tietotekniikka) ja 3 (koneja tuotantotekniikka).

Tämän avulla saimme aineistosta havaintomäärältään kattavamman ja koulutuksen järjestäjäkohtaista kolmen alan sijoittuneiden summalukua paremman vaihtoehdon. Emme ladanneet aineistoa Vipusen tuottamilla prosenttiosuuksilla vaan lukumäärillä, joista muodostimme työttömyysprosentin erikseen.

Selittävinä muuttujina aineistoon hyödynsimme vieraskielisiä uusia opiskelijoita ajalta 2014–2018 (Vipunen, 2024b), erityisellä tuella valmistuneiden osuutta ajalta 2017–2021 (Vipunen, 2024c), maakunnan työttömyysastetta ajalta 2017–2021 (Tilastokeskus, 2024), koulutuksen vetovoimaa ajalta 2014–2018 (Vipunen, 2024d) sekä uusien opiskelijoiden aikaisempaa ammatillista koulutusta ajalta 2014–2018, jonka lisäsimme aineistoon maakuntatasolla (Vipunen, 2024e). Kaikki muuttujat ovat tarkemmin esiteltynä luvun 3.1 taulukossa 1. Suodatimme aineistosta koulutuksen järjestäjät, joiden työttömien lukumäärä oli anonymisoitu luvuilla 1–4. Anonymisoidut luvut 6 ja 9 huomioimme aineistossa sellaisenaan. Poistimme aineistosta myös ammatilliset erityisoppilaitokset ja yhdistimme tarkastelujakson aikana fuusioituneet koulutuksen järjestäjät.

Tämän tutkimuksen analysoimisessa käytimme SPSS-ohjelmaa (versio 29). Työttömyyttä selittäviä tekijöitä analysoimme askeltavalla regressioanalyysilla ja tutkintojen välisiä eroavaisuuksia puolestaan

3 Aineistot ja menetelmät

yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA). Analyysimenetelmänä askeltava regressioanalyysi on yksi lineaarisen regressioanalyysin malli. Regressioanalyysin ajatuksena on pyrkiä kuvaamaan selitettävän muuttujan kokonaisvaihtelua selittävien muuttujien avulla. Tässä tutkimuksessa selitettävänä muuttujana oli tutkinnon suorittaneiden työttömyys koulutuksen järjestäjäkohtaisesti. Erona perinteiseen regressioanalyysiin askeltava regressioanalyysi tuo esiin ilmiötä eniten selittävät tekijät ja poistaa mallista ne muuttujat, jotka eivät ole tilastollisesti merkitseviä (Metsämuuronen, 2011; Tähtinen ym., 2020). Malliin seuraavaksi mukaan otettava muuttuja pyrkii aina selittämään vaihtelua, joka on jäljellä, kun sitä edeltävien selittävien muuttujien vaikutus on mallissa huomioitu. Raja-arvoina malliin mukaan ottamiselle asetimme p-arvon < .05 ja pois mallista jättämiselle, jos p-arvo on >.10. Puuttuvan arvon kohdalla poistimme havainnon analyysista. Yksisuuntaisella varianssianalyysilla vuorostaan analysoimme tutkintojen välisiä eroavaisuuksia vastemuuttujassa sekä työttöTaulukko 1. Muuttujien keskiarvot ja keskihajonnat.

myyttä eniten selittävässä muuttujissa. Tavoitteena varianssianalyysilla on etsiä mahdollisia tutkintojen välisiä eroavaisuuksia ja tutkinnon vaikutusta vastemuuttujiin (Metsämuuronen, 2011). Varianssianalyysilla pyrimme siis selvittämään, ilmeneekö jossakin tutkinnossa työttömyyttä tilastollisesti merkitsevästi enemmän sekä ilmeneekö tutkinnoissa eroavaisuuksia työttömyyttä eniten selittävässä tekijässä. Tutkintojen välisten eroavaisuuksien selvittämistä varten teimme post hoc -analyysit Tukeyn menetelmää käyttäen. Tutkintojen välisten eroavaisuuksien selvittäminen rikastaa tutkimustuloksia, sillä se selventää kolmen tekniikan alan tutkinnon välisiä eroavaisuuksia. Efektikoon suuruutta tarkastelimme eetan neliöllä. Eetan neliö (η²) kertoo efektikoon, eli kuinka paljon arvot selittyvät ryhmittelevällä muuttujalla, eli tässä tapauksessa tutkinnolla (Metsämuuronen, 2011).

Aloitimme analyysin tarkastelemalla muuttujien keskiarvoja ja hajontoja (taulukot 1 ja 2). Tämän jälkeen tutkimme muuttujien korrelaatiokertoimia. N = koulutuksen järjestäjien lukumäärä, KA = keskiarvo, KH = keskihajonta

Tarkastimme aineistosta myös regressioanalyysin olettamukset, kuten sen, että selitettävän muuttujan normaalijakautuneisuus on voimassa. Muita olettamuksia ovat muun muassa jäännösten (residuaalien) normaalijakautuneisuus ja homoskedastisuus eli jakauman tasaisuus (Metsämuuronen, 2011). Kaikki regressioanalyysin olettamukset toteutuivat. Poistimme analyysista 3 poikkeushavaintoa (outlier). Poistettujen havaintojen standardoitu residuaali-arvo oli suurempi kuin 3, eli havainnot, jotka olivat vähintään 3 keskihajonnan päässä keskiarvosta. (Metsämuuronen, 2011; Tähtinen ym., 2020) Lopulliseen regressioanalyysiin jäi 124 havaintoa, kun jätimme analyysista pois kaikki ne koulutuksen järjestäjät, joilla oli puuttuvia arvoja muuttujissa.

Tutkinnon suorittaneiden työttömyyden keskiarvo asettui 21,5 prosenttiin, kun tarkastelussa on mukana kaikki kolme tutkintoa. Työttömyysprosentti vaihteli varsin paljon, sillä työttömyys oli pienimmillään neljä prosenttia ja suurimmillaan lähes 51 prosenttia. Yleisesti ottaen muuttujien havaintojen vaihteluvälit olivat varsin suuria.

Taulukossa 2 on tarkasteltu tutkintokohtaisesti muuttujien tunnuslukuja. Tutkintojen välillä oli eroja muuttujien tunnusluvuissa. Esimerkiksi tietotekniikan perustutkinnoissa työttömyysprosentti oli merkittävästi korkeampi kuin muissa tutkinnoissa. Muuttujien tunnuslukujen minimi ja maksimiarvot vaihtelivat melko suuresti tutkintojen välillä.

3.2 Teemahaastattelut

Yksi tässä tutkimuksessa kerätystä aineistokokonaisuudesta rakentuu kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta oppilaitosedustajien ja yritysedustajien kanssa (Hirsjärvi & Hurme, 2008). Haastatteluissa käsitellyt teemat rakentuvat yleensä, kuten myös tässä tutkimuksessa, tutkimustehtävän ja aiemman tutkimuskirjallisuuden perusteella muodostettujen temaattisten kategorioiden varaan (Tuomi & Sarajärvi, 2018). Toteutimme teemahaastattelut

puolistrukturoidulla lähestymistavalla, jolloin kaikki kysymykset käsitellään kussakin haastattelussa, mutta niiden esittämisjärjestystä voidaan vaihdella (Johnson & Christensen, 2008).

Haastatteluissa käsitellyt teemat ja haastattelurungot erosivat toisistaan, sillä yritysedustajat tarkastelevat ammatillisen perustutkinnon suorittaneen nuorten työttömyyttä eri näkökulmasta kuin oppilaitosedustajat. Oppilaitosedustajien haastattelut käsittivät neljä pääteemaa: opiskelijakunta, sijoittuminen ja työllisyys, työssäoppiminen ja nuorten työmarkkina-asema sekä valmistuneiden osaaminen. Yritysedustajien teemahaastatteluissa puolestaan käsiteltiin kohtaanto-ongelmia ja rekrytointivaikeuksia, työssäoppimista ja tekniikan alan perustutkinnon suorittaneita nuoria työnhakijoina sekä ja tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiden nuorten osaamista.

Tutkimukseen osallistuneista oppilaitosedustajista kolme edusti tietotekniikkaa ja kaksi koneja tuotantotekniikkaa (n = 5). Heidät oli poimittu harkinnanvaraisesti alueellisen sijaintinsa ja opettamansa tekniikan alan perusteella. Toinen teemahaastattelujen keskeinen kohderyhmä oli yrityksen näkökulmaa edustavat haastateltavat (n = 3). Kaksi yritystä edusti koneja tuotantotekniikkaa ja yksi sekä koneja tuotantotekniikkaa että sähkö- ja automaatioalaa. Teemahaastatteluihin osallistuneet yritysedustajat työskentelivät rekrytointiin liittyvissä tehtävissä.

Tutkimukseen osallistujien tietosuojan vuoksi oppilaitosten tai yritysten nimiä, kaupunkeja tai opettajien ja yritysedustajien nimikkeitä ei raportoida tarkemmin.

Toteutimme kaikki teemahaastattelut vuoden 2024 aikana. Tutkimukseen soveltuvien haastateltavien löytämisessä hyödynsimme eri kanavia. Tutkimukseen osallistuneita oppilaitosedustajia tavoiteltiin ensisijaisesti sähköpostitse, kun lähetimme vapaamuotoisen haastattelukutsun. Haastattelukutsussa kerroimme muun muassa tutkimuksen aiheesta ja tavoitteista, haastattelun järjestämisen teknisistä seikoista, ja samalla tiedustelimme kiinnostusta osallistua tutkimukseen. Yritysedustajien kontaktoimisessa hyödynsimme olemassa olevia yhteistyöverkostoja elinkei-

Taulukko 2. Tutkintokohtaiset muuttujien keskiarvot ja keskihajonnat. N = koulutuksen järjestäjien lukumäärä, KA = keskiarvo,

Tutkinto Muuttuja N

noelämän järjestöissä ja lähestyimme heitä myös sähköpostitse. Informoimme kaikkia kohderyhmiä tutkimuksen aiheesta, sen tavoitteista ja yksityisyydensuojasta. Tutkimukseen osallistuminen oli kaikille täysin vapaaehtoista. Ennen kutakin haastattelua kaikki tutkimukseen osallistuneet täyttivät digitaalisessa muodossa olleen lomakkeen (MS Forms), jossa kysyttiin heidän suostumustaan osallistua tutkimukseen ja lupaa käyttää heidän haastatteluaineistoaan tutkimustarkoituksessa. Toteutimme haastattelut joko verkossa (MS Teams) tai kasvotusten osallistujien toiveiden ja aikataulujen mukaisesti. Haastattelut nauhoitettiin osallistujien luvalla. Teemahaastattelut kestivät keskimäärin noin 38 minuuttia, ne vaihtelivat puolesta tunnista tuntiin. Kokonaisuudessaan nauhoitettua haastatteluaineistoa kertyi noin 4,5 tuntia. Litteroimme nauhoitetun aineiston kokonaisuudessaan sanatarkasti.

Tässä tutkimuksessa kerätyn haastatteluaineiston analysoimme teemoitellen (Braun & Clarke, 2012). Analyysin ensimmäisessä vaiheessa luimme aineistoa perusteellisesti useaan kertaan läpi, minkä jälkeen ryhdyimme etsimään aineistosta tutkimustehtävään liittyviä ilmaisuja ja katkelmia. Hyödynsimme tässä erityisesti värikoodaamista, mikä auttoi erottamaan tutkimuskysymyksille relevantit katkelmat muusta aineistosta (Williams & Moser, 2019). Seuraavassa vaiheessa siirsimme värikoodatut katkelmat omaan tiedostoonsa aineiston jatkokäsittelemisen sujuvoittamiseksi ja luimme koottua aineistoa jälleen huolellisesti läpi. Tässä vaiheessa analyysiä ryhmittelimme aineistossa ilmeneviä ilmauksia aineistolähtöisesti temaattista lähestymistapaa hyödyntäen (Kyngäs, 2020). Myös teemahaastattelujen runko johdatteli osin teemojen muodostamista. Tässä analyysivaiheessa luonnostelimme alustavan rungon temaattisista kategorioista, joiden alle tutkimustehtävälle olennaiset katkelmat voitiin mielekkäästi ryhmitellä. Alustavien temaattisten kategorioiden muotouduttua kävimme ne vielä kertaalleen kriittisesti läpi varmentaaksemme niiden paikkansapitävyyden. Havaitsimme alustavan teemarungon toimivaksi, ja viimeiseksi teemat saivat myös lopullisen nimensä (Braun & Clarke, 2012).

3.3

Delfoi-menetelmä

Delfoi-menetelmää kuvataan ryhmän kommunikaatioprosessin strukturoimisen työkaluksi, jonka keskeisenä tavoitteena on saada ryhmä – asiantuntijat – tarkastelemaan tutkimustehtävälle relevanttia ongelmaa vaiheittain (Pihlainen ym., 2016). Liljan ja muiden (2011) mukaan Delfoi-menetelmä rakentuu neljän keskeisen lähtökohdan varaan; asiantuntijat, paneeli, useat toteutuskerrat (iteraatio) ja anonymiteetti. Delfoin avulla toteutettavan aineistonkeruun kohteena ovat asiantuntijat, joilla tulisi olla korkeatasoista substanssiosaamista, asiantuntijuutta ja kokemusta tutkittavasta aiheesta. Brady (2016) ehdottaa, että paneelin sopiva koko käsittää noin kymmenestä kahteenkymmeneen osallistujaa.

Asiantuntijapaneelin työskentely tapahtuu kierroksittain, joissa työskennellään tutkimusongelmasta muodostetun kyselyn tai muun tehtävänannon pohjalta (Lilja ym., 2011). Kierroksia on tyypillisesti kolme (Brady, 2015; Green, 2014). Delfoi-menetelmän taustaoletus on, että asiantuntijapaneelin näkemykset paranevat laadullisesti heidän voidessaan muuttaa kantaansa muilta paneelin jäseniltä saamansa palautteen pohjalta (Linturi & Kuusi, 2022). Ennen ensimmäisen kierroksen aloittamista tutkija on ensin muotoillut tutkimusongelman ja perehtynyt lähdekirjallisuuteen (Pihlainen ym., 2016). Tässä tutkimuksessa asiantuntijapaneelin työskentelyn pohjana hyödynnettiin teemahaastatteluista analysoitua aineistoa sekä aiempaa tutkimuskirjallisuutta.

Kunkin kierrokseen jälkeen tutkija analysoi kierroksesta kertyneen aineiston ja tuottaa yhteenvedon seuraavaa kierrosta varten, jolloin paneelin osallistujilla on mahdollisuus muokata näkemyksiään (Skulmoski ym., 2007). Delfoi-menetelmän iteratiivisen työskentelyn klassisena tavoitteena on saavuttaa yhteinen ymmärrys ja jaettu konsensus paneelin jäsenten kanssa (Bell, 1997). Delfoi-menetelmän uudemmissa versioissa sen pyrkimyksenä on tuottaa uutta tietoa ja erilaisia näkemyksiä (”monenmielisyys”), ja tuoda tämä tieto paneelin arvioitavaksi ja kommentoitavaksi (Lilja ym., 2011). Kiviluoto (2022) luonnehtii tätä

”dissensukseksi” eli erimielisyyden synnyttämiseksi, jonka tavoitteena on tarkastella, mitä eri näkemyksiä paneelin asiantuntijoilla on tutkimusaiheesta. Tässä tutkimuksessa Delfoi-työskentelyn tavoitteena oli tuottaa kokonaiskuva tutkimusaiheesta.

Viimeisenä Delfoi-menetelmän kulmakivenä on anonymiteetti (Pihlainen ym., 2016; Lilja ym., 2011; Brady, 2016). Kukaan asiantuntijapaneelin jäsenistä ei tiedä muiden asiantuntijoiden henkilöllisyyttä tai taustaa. Anonymiteetti takaa paneelin jäsenten yksityisyydensuojan ja tarjoaa paremmat puitteet vapaammalle ilmaisulle ilman mukautumispainetta (Rowe & Wright, 1999). Myös ammatilliseen statukseen liittyvä hierarkia karsiutuu tilanteesta pois paneelin jäsenten ammattiaseman, taustan, kokemuksen ja statuksen ollessa kaikille tuntemattomia (Lilja ym., 2021). Delfoi-menetelmään kuuluvia edellä kuvattuja perusperiaatteita seuraten toteutimme myös käsillä olevan tutkimuksen.

Tässä tutkimuksessa lähestyimme asiantuntijoita sähköpostitse. Asiantuntijoiden tavoittamisessa hyödynsimme muun muassa tutkijoiden omia yhteistyöverkostoja sekä Teknologiateollisuus ry:n kontakteja. Lähetimme kullekin asiantuntijalle saatekirjeen, jossa kuvasimme tutkimuksen aiheen, kierrosten aikataulut, aineiston hyödyntämistavat ja yksityisyydensuojaa. Painotimme saatteessa erityisesti anonymiteettiin liittyviä kysymyksiä. Delfoi-työskentelyyn osallistuminen oli kaikille täysin vapaaehtoista.

Delfoi-kierrosten osallistujat muodostuivat rekrytoinneissa mukana olevista yritysedustajista, ammatillisia oppilaitoksia edustavista opetus- ja ohjaushenkilöstöstä, nuorille työllistymiseen ja opintoihin hakeutumiseen liittyvää ohjausta antavien Ohjaamojen henkilökunnasta ja työvoimapalvelujen asiantuntijoista. Keskityimme aineistonkeruussa erityisesti Kanta-Hämeeseen, Kymenlaaksoon ja Pohjois-Pohjanmaahan. Delfoi-menetelmän keskeinen tavoite oli saada mukaan teemahaastatteluihin ja tilastolliseen tarkasteluun valikoituneita kahta aluetta – Kanta-Hämettä ja

Kymenlaaksoa – laaja-alaisempi kattaus. Delfoi-menetelmän avulla saatujen tulosten raportoinnissa ei käytetä osallistuneita yksilöiviä taustatietoja.

Tässä tutkimuksessa hyödynsimme Delfoi-menetelmää kyselyn muodossa. Kyselyn kierroksia järjestettiin yhteensä kolme. Ensimmäiseen ja toiseen kierrokseen varattiin vastausaikaa noin kolme viikkoa kierrosta kohden. Viimeinen, yhteen vetävä kierros kesti noin viikon.

3.3.1 Ensimmäinen kierros: Kysely asiantuntijoille

Ensimmäisen kierroksen tavoite oli kartoittaa asiantuntijaosallistujien näkemyksiä teknisten alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen liittyvistä tekijöistä. Ennen varsinaista aineistonkeruuta pilotoimme kyselyn ammatillisten oppilaitosten edustajilla ja parantelimme sitä saadun palautteen perusteella. Asiantuntijaosallistujien vastattavaksi lähetimme Webropol-kyselyn, jossa vastaajia pyydettiin arvioimaan 1) nuoriin, 2) alueellisiin tekijöihin, 3) yrityksiin, 4) ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen järjestämiseen sekä 5) työmarkkinoihin ja rekrytointiin liittyvien tekijöiden vaikutusta nuorten työttömyyteen ja työllistymiseen. Kyselyssä tiedusteltiin myös vastaajan organisaation nimeä, toimialaa, yrityksen kokoa, tehtävänimikettä ja maakuntaa. Kyselyssä oli 42 kappaletta Likert-asteikollisia kysymyksiä (1 =Täysin eri mieltä; 7 = Täysin samaa mieltä) ”En osaa sanoa” -vastausvaihtoehdolla. Kyselyn lopussa oli myös ”Vapaa sana” -kenttä.

Ensimmäisellä kierroksella vastauksia saatiin yhteensä 51 asiantuntijalta. Heistä 84 prosenttia edusti ammatillisia oppilaitoksia, kymmenen prosenttia yrityksiä, neljä prosenttia työvoimapalveluja ja kaksi prosenttia Ohjaamojen henkilökuntaa. Vastaajista 33 prosenttia tuli Kanta-Hämeestä, 29 prosenttia Kymenlaaksosta, 26 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalta. Myös Uusimaalta saatiin kymmenen prosentin ja Pirkanmaalta kahden prosentin edustus.

Ensimmäisen kierroksen kyselyaineiston analyysi keskittyi viiden teeman (nuoret, alue, yritykset, oppilaitokset ja työmarkkinat) kokonaiskeskiarvojen ja kunkin teeman yksittäisten väittämien keskiarvojen osoittamiin merkityksiin ja korostuksiin. Ne kertovat asiantuntijapaneelin samanmielisyydestä ja erimielisyydestä. Teimme keskiarvojen jakautumiin perustuvaa yhteenvetoa sekä toiselle Delfoi-kyselyn kierrokselle osallistuville asiantuntijoille että tutkimustulosten raportointia varten.

Ensimmäisellä kierroksella tehdyn kyselyn ”Vapaa sana” -kenttään saadun laadullisen aineiston analysoimme teemoitellen mukaillen Braunin ja Clarken (2006) lähestymistapaa. Analyysin kulku eteni pitkälti haastatteluaineiston analyysiä vastaavalla tavalla, eli aluksi lähiluimme aineiston useampaan otteeseen, jonka jälkeen etenimme alustavaan ryhmittelyyn ja luokitteluun samankaltaisuuksia ja eroavaisuuksia etsiessämme. Ensimmäisestä kierroksesta saadun laadullisen aineiston analyysissä teimme myös rajauksia sellaisissa ilmaisuissa, jotka toistuivat jo kyselyn väittämissä. Kävimme alustavasti muodostetut ja nimetyt temaattiset kategoriat läpi vielä tutkijoiden kesken niiden validoimiseksi ja päätimme täsmentää vielä yhden alateeman nimeä. Tämän jälkeen teemat saivat lopullisen nimensä ja rakenteensa (Braun & Clarke, 2006). Ilmaisut ryhmiteltiin kahteen teemaan: 1) nuorten työllistymistä heikentävät tekijät ja 2) nuorten työllistymistä edistävät tekijät.

3.3.2 Toinen kierros: Kyselyaineiston havaintojen syventäminen

Toinen kierros pohjautui ensimmäisestä kierroksesta saatuun aineistoon. Toisen kierroksen tavoitteena oli raportoida asiantuntijaosallistujille ensimmäisen kierroksen tulokset tiiviissä muodossa ja täsmentää ensimmäisen kierroksen aineistoa tarkentavilla kysymyksillä. Tämän mahdollistamiseksi rakensimme toisen kyselyn valtaosin avointen kysymysten varaan. Toisen kierroksen kysely sisälsi yhteensä kymmenen avointa kysymystä, yhden monivalintakysymyksen ja yhden kysymyksen, jossa vastaajia pyydettiin asetta-

maan annetut vaihtoehdot mieleiseensä tärkeysjärjestykseen. Avoimien kysymysten yhteydessä kuvasimme vastaajalle ensin kussakin viidessä teemassa eniten korostuneita ja erimielisyyttä aiheuttaneita väittämiä. Kuvausta seuranneissa avoimissa kysymyksissä pyysimme vastaajia tekemään tarkennuksia, haastamaan tai mahdollisesti uudelleenarvioimaan näkemyksiään. Toista kierrosta varten määrittelimme myös teemojen kokonaiskeskiarvot niiden sisältämien väittämien pohjalta, jotta pystyisimme tekemään päätelmiä niiden merkityksellisyydestä. Myös tästä muodostettiin avoin kysymys. Siinä vastaajilta tiedusteltiin, miten teemojen merkitykset heijastelevat heidän omia näkemyksiään ja käytännön kokemuksiaan ilmiöstä.

Ensimmäisen kierroksen ”Vapaa sana” -kentän avoimet vastaukset analysoimme temaattisesti (Braun & Clarke, 2012) ja muodostimme niistä kaksi teemaa: 1) nuorten työllistymistä heikentävät tekijät ja 2) nuorten työllistymistä edistävät tekijät. Toista kierrosta varten rakensimme ensimmäisestä teemasta monivalintakysymyksen perusteluineen, jossa vastaajilta pyydettiin valitsemaan 5–7 tärkeimmäksi katsomaansa, nuorten työllistymistä edistävää tekijää. Pyysimme vastaajia asettamaan aineiston havainnollistamat viisi nuorten työllistymisen heikentävää tekijää mieleiseensä tärkeysjärjestykseen. Myös toisen kierroksen kysely sisälsi ”Vapaa sana” -kentän.

Toisella kierroksella vastauksia saatiin yhteensä 32 asiantuntijalta. Heistä 88 prosenttia edusti ammatillisia oppilaitoksia, yhdeksän prosenttia yrityksiä ja kolme prosenttia Ohjaamojen henkilökuntaa. Vastaajista 32 prosenttia tuli Kanta-Hämeestä, 35 prosenttia Kymenlaaksosta, 23 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalta. Myös Uusimaalta saatiin kymmenen prosentin edustus.

Delfoi-kyselyn toisen kierroksen tuottamassa analyysissä hyödynsimme sisällönanalyyttistä analyysitapaa (Tuomi & Sarajärvi, 2018). Analyysi alkoi aineiston lähilukemisella, jota teimme useampaan otteeseen saadaksemme siitä kokonaiskuvan. Kirjasimme samalla myös muistiinpanoja meitä kiinnostavista

näkökulmista. Aineiston jäsentämisessä hyödynsimme jälleen värikoodaamista (Williams & Moser, 2019) erottaaksemme tutkimuksen kannalta relevantit pääkohdat muusta aineistosta. Tässä vaiheessa analyysiä kiinnitimme erityistä huomiota vastaajien välisiin eri- ja samanmielisyyksiin. Delfoin-kyselyn tuottaman laadullisen aineiston analyysin viimeisessä vaiheessa teimme yhteenvetoa tuloslukuihin nostettavista huomioista ja valitsimme niitä havainnollistavat aineistokatkelmat. Poistimme niistä viimeiseksi mahdolliset kirjoitusvirheet. Toisen kierroksen kyselyn viimeisessä osiossa pyysimme vastaajia valitsemaan mielestään keskeisempiä nuorten työttömyyttä kuvaavia seikkoja ensimmäisen kierroksen laadullisesta aineistosta muodostetuista ylä- ja alateemoista sekä niiden sisältämistä vaihtoehdoista. Tuloslukuja varten raportoimme nämä niiden merkityksellisyyttä ilmentävässä muodossa.

3.3.3 Kolmas kierros: Yhteenvedon arviointi

Kolmannella ja viimeisellä kierroksella teimme toisen kierroksen keskeisistä tuloksista vastaajille kirjallisen yhteenvedon (ks. liite 1, kolmas kierros) ja pyysimme heitä vielä viimeiseksi arvioimaan sen paikkansapitävyyttä tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyden ja työllistymisen näkökulmasta. Tämän lisäksi pyysimme heitä perustelemaan näkemyksiään, mikäli he arvioivat yhteenvedon kaipaavan täsmennystä.

Viimeisellä kierroksella vastauksia saatiin yhteensä 17 asiantuntijalta. Heistä 94 prosenttia edusti ammatillisia oppilaitoksia ja kuusi prosenttia Ohjaamojen henkilökuntaa. Vastaajista 41 prosenttia tuli Kanta-Hämeestä, 18 prosenttia Kymenlaaksosta, 23 prosenttia Pohjois-Pohjanmaalta. Myös Uusimaalta saatiin 12 prosentin ja Varsinais-Suomesta kuuden prosentin edustus.

Kolmannen kierroksen tulokset analysoimme tarkastelemalla kysymysten keskiarvoja sekä kirjallisia vastauksia yhteenvedon kehittämisehdotuksista. Kolmannella kierroksella vastaajat arvioivat asteikolla

0–10, vastaako kirjoitettu yhteenveto heidän käsityksiään tekniikan alojen ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden nuorten työttömyyttä selittävistä tekijöistä. Tiedustelimme vastaajilta myös, kuinka hyvin teksti kuvasi keinoja tutkinnon suorittaneiden työllistämisen tueksi. Avoimet vastaukset analysoimme samalla tavalla kuin edellisillä kierroksilla.

4 Tulokset

4.1 Tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyys tilastojen valossa

4.1.1 Työttömyyttä selittävien muuttujien välisistä yhteyksistä

Analysoimme perustutkinnon suorittaneiden sijoittumista vuosilta 2018–2022 tarkastelemalla niitä, joiden tutkinnon suorittamisesta oli kulunut yksi vuosi. Aloitimme aineiston analysoinnin tarkastelemalla Spearmanin korrelaatiokertoimia (taulukko 3). Muuttujien väliset korrelaatiot olivat suurilta osin maltillisia. Tulokset osoittavat, että työttömyyteen ovat yhteydessä maakunnan työttömyysaste sekä niiden uusien opiskelijoiden osuus, joilla ei ole aikaisempaa amma-

tillista tutkintoa. Selittävien muuttujien välillä erittäin voimakas yhteys löytyy erityisellä tuella tutkinnon suorittaneiden sekä uusien vieraskielisten opiskelijoiden väliltä. Vahvasti keskenään korreloivia selittäviä muuttujia ei pudotettu analyysista, sillä askeltavasssa regressioanalyysissa multikollineaarisuus eli selittävien muuttujien keskinäinen korreloituminen ei ole ongelma muuttujien valinnan kannalta (Metsämuuronen, 2011).

tarkasteltuna.

Taulukko 3. Työttömyyttä selittävien muuttujien väliset yhteydet Spearmanin korrelaatiokertoimella

4.1.2 Työttömyyttä vahvimmin selittävät muuttujat

Askeltavan regressioanalyysin tulokset (taulukko 4 ja 5) osoittivat, että ilman aikaisempaa tutkintoa aloittaneiden opiskelijoiden osuus sekä maakunnan työttömyysaste selittävät tutkinnon suorittaneiden työttömyyttä tilastollisesti merkitsevästi. Malliin ensimmäisenä noussut ”ei aikaisempaa ammatillista

koulutusta” -muuttuja selitti kokonaisvaihtelusta 9,7 prosenttia (F(1, 122) 14,198, p = < .001) ja toisena malliin mukaan tullut maakunnan työttömyysaste 5,2 prosenttia (F(2,121) 11,806, p = < .001). Yhteensä muuttujat täten selittävät 14,9 prosenttia. Selitysastetta voidaan pitää varsin matalana. Muut muuttujat eivät selittäneet työttömyyden kokonaisvaihtelua tilastollisesti merkitsevästi. Regressiomallien ja muuttujakohtaiset arvot on kuvattu taulukoissa 4 ja 5.

Taulukko 4. Regressiomallien yhteenveto.

R² = Multippelikorrelaatiokertoimen neliö (selitysaste), ΔR² = Korjattu multippelikorrelaatiokertoimen neliö (korjattu selitysaste)

selittävän askeltavan regressioanalyysin muuttujakohtaiset tulokset.

B = standardoimaton regressiokerroin, β = standardoitu regressiokerroin, p-arvo = tilastollinen merkitsevyys

Malli

Taulukko 5. Työttömyyttä

Tuloksena regressioanalyysista saadaan myös puuttuvat yhteydet. Erityisellä tuella tutkinnon suorittaneiden osuus sekä vieraskielisten osuus uusista opiskelijoista eivät selittäneet työttömyyttä tilastollisesti merkitsevästi. Myöskään vetovoima eli ensisijaisten hakijoiden määrä aloituspaikkoja kohden ei ollut yhteydessä tutkinnon suorittaneiden työttömyyteen.

Analysoimme aineiston myös ilman kahta eniten selittävää tekijää. Tavoitteena tällä oli saada näkyviin muiden muuttujien mahdollisesti piiloon jääviä selitysosuuksia. Testauksen tuloksena havaitsimme, että muut muuttujat eivät selittäneet vastemuuttujan kokonaisvaihtelua.

4.1.3 Tutkintojen välinen eroavaisuus työttömyydessä ja työttömyyttä selittävissä tekijöissä

Jatkoimme analyysia yksisuuntaisella varianssianalyysilla (ANOVA), jonka avulla selvitimme eroavaisuuksia tutkintojen välillä. Varianssianalyysissa ryhmittelevänä muuttujana on tutkinto, jonka koodasimme aineistoon koulutuksen järjestäjäkohtaisesti numeroilla 1, 2 tai 3. Työttömyys sekä ”ei aikaisempaa ammatillista tutkintoa” -muuttuja olivat normaalijakautuneita. Jätimme analyysista pois myös aikaisemmassa regressioanalyysissa havaitut poikkeavat havainnot.

Varianssianalyysissa ryhmien vaihtelu oli samansuuruista, ja ryhmien keskiarvot erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi molemmissa muuttujissa. Suurin työttömyysaste oli tietotekniikan tutkinnoissa ja matalin sähkö- ja automaatioalan tutkinnoissa (taulukko 6). Tulokset osoittivat, että tietoja viestintätekniikan ja koneja tuotantotekniikan perustutkinnot eivät eronneet toisistaan työttömyysasteessa, mutta sähkö- ja automaatioala erosi molemmista pienemmällä työttömyysprosentilla (taulukko 7). Tutkintojen vaikutuksen suuruutta voidaan tarkastella eetan neliöllä. Eetan neliö (η²) kertoo efektikoon, eli kuinka paljon työttömyyden ja ”ei aikaisempaa ammatillista tutkintoa” -muuttujien arvot selittyvät ryhmittelevällä muuttujalla eli tutkinnolla. Tutkinnon selitysaste oli työttömyydessä 41,5 prosenttia (η² = ,415)

Aikaisempaa koulutusta edustavassa muuttujassa (joka selitti työttömyyttä regressioanalyysissa eniten) tutkinnot erosivat toisistaan tilastollisesti erittäin merkitsevästi (F(2, 130) 39,099, p < .001). Suurin ensimmäisen ammatillisen tutkinnon suorittaneiden osuus oli tietotekniikan tutkinnoissa (taulukko 7). Tutkinnon efektikoko oli korkea (η² = ,477), mikä tarkoittaa aikaisemman koulutuksen eroavaisuuksien selittyvän 50 prosenttia tutkinnolla.

keskiarvot työttömyyttä eniten selittävissä muuttujissa.

KA = keskiarvo, KH = keskihajonta

Taulukko 6. Tutkintokohtaiset

Taulukko 7. Tutkintojen väliset eroavaisuudet muuttujissa. Post hoc -analyysi Tukey-menetelmällä.

1 = Sähkö- ja automaatioala, 2 = tietotekniikan tutkinnot, 3 = Kone- ja tuotantotekniikka, * = tilastollisesti merkitsevä ero, p-arvo

4.2 Yritys- ja oppilaitosedustajien näkemyksiä nuorten työttömyydestä ja työllistymisestä

Yritysedustajien ja oppilaitosedustajien haastatteluaineiston teemoittelun tuotoksena aineistossa mainituista näkökulmista muodostui yhteensä viisi teemaa: 1) yksilölliset tekijät, 2) alueelliset tekijät, 3) yrityksiin liittyvät tekijät, 4) oppilaitoksiin liittyvät tekijät ja 5) rakenteelliset tekijät. Tässä luvussa raportoimme tutkimustulokset edellä kuvattujen aineistolähtöisesti muodostettujen teemojen kautta.

4.2.1 Yksilölliset tekijät

Nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät toistuivat kaikissa haastatteluissa, ja kahden oppilaitosedustajan mukaan ne ovat myös nuorten työttömyyttä selittävistä syistä keskeisin. Haastatteluissa yksilöllisiä tekijöitä lähestyttiin niin nuoren motivaation, oppimisen innon, sosiaalisten taitojen, itseohjautuvuuden, hyvän asenteen, kiinnostuneisuuden, elämänhallinnan kuin työelämän pelisääntöjen tuntemisenkin kautta. Myös työhön liittyvä harrastuneisuus mainittiin. Erityisesti

nuoren osoittamaa motivaatiota rekrytoijat ja yritykset kuvasivat vakuuttavana ja nuoren potentiaalia kuvaavana tekijänä, jolla nähtiin olevan suora yhteys siihen, miten nuori ylipäätään kerryttää osaamistaan ja tuleeko nuori rekrytoiduksi yritykseen työssäoppimisjakson jälkeen. ”Pitää olla kyllä tosi valmis oppimaan. Kyllä jää palkkaamatta sellainen, jolla ei ole sitä driveä siinä hommassa”, kuten eräs yritysedustaja pohti.

Yleensähän nuorella on niin, että se on koulusta tullut työharjoitteluun ja sitten se

tulee mahdollisesti kesätöihin. Siinähän nähdään, millainen nuori on. Kyllähän motivaatio on se isoin tekijä. Kun ne hetken aikaa tuossa on, niin nähdään, kiinnostaako se oppiminen vai kiinnostaako se kännykän plärääminen enemmän.

(yritysedustaja 1)

Sosiaaliset taidot liitettiin haastatteluissa monisyisesti opiskelijoiden työllistymispolkuun. Oppilaitos- ja yritysedustajat puhuivat uskalluksesta kontaktoida sopivaa työssäoppimispaikkaa, tutkinnon suorittamisen jälkeisestä työnhaussa menestymisestä ja työyhteisöön

integroitumisesta. Sosiaalisiin taitoihin liittyvät kysymykset liitettiin nuorten kykyyn markkinoida itseään ja omaa osaamistaan, koska työkokemukseen kietoutunutta näyttöä omasta ammattitaidosta ei tyypillisesti vielä ole. Joidenkin oppilaitosedustajien mukaan opiskelijoiden sosiaaliset haasteet ovat melko yleisiä, minkä vuoksi opiskelijoiden tuen tarve työssäoppimispaikan saamisessa ja työllistymisessä nähtiin suurena. Eräs yritysedustaja ei kuitenkaan nähnyt vuorovaikutustaidoissa ilmeneviä haasteita kovin merkittävänä tekijänä, mikäli nuoren työntekijän osaaminen oli hyvätasoista.

Opiskelijat ei ole niitä sosiaalisesti lahjakkaampia tyyppejä. Aika moni on hyvin int-

rovertti ja sisäänpäin suuntautunut ja viihtyy kotona, toisin kuin jossain ulkomaailmassa. Ne sosiaaliset taidot ei oo niin vahvat. Se näkyy työnhaussa vahvasti. Mullakin on monta tyyppiä, jotka osaa koodata kyllä, mutta ne on niin hiljaisia kavereita, että niitä on vaikea saada markkinoitua.

(oppilaitosedustaja 1)

Tuntuu, että monella on vaikeuksia tietynlaisissa asioissa, esimerkiksi sosiaalisissa ” tilanteissa. Ollaan sellaista kännykkäkansaa, että kaikki lähettää vaan viestejä, eikä oikein osata puhua. Täällä työelämässä kommunikointi ja muu on ensiarvoisen tärkeätä. -Mutta vaikka olisi hiljaisempi kaveri ja jos sitä osaamista löytyy, niin kyllähän se tulee silti palkatuksi.

(yritysedustaja 2)

Eräänä keskeisenä opiskelijoiden yksilöllisiin tekijöihin liittyvänä haasteena nähtiin elämän- ja arjenhallinnalliset ongelmat, kuten vuorokausirytmin epäsäännöllisyys ja aamuiset heräämisvaikeudet. Yksittäisissä haastatteluissa niiden nähtiin vaikuttavan myös nuorten työllistymishaluttomuuteen; epäsäännöllinen sekä yritysten ja oppilaitosten normeihin sopimaton arkirytmi saattoivat madaltaa kynnystä jättäytyä työelämän ulkopuolelle ja olla vastaanottamatta työtä, vaikka sitä olisi tarjottukin.

Ne elämänhallintataidot on yksi kes-

keinen tekijä. Mennään ajoissa nukkuun, syödään ja nukutaan riittävästi. Jos se on sitä, että mennään kahdelta tai kolmelta yöllä nukkuun ja koulu alkaa kahdeksalta, niin et sä oot terävimmillään silloin. Jos et ole terävänä, niin ei oo välttämättä motivaatiotakaan.

Jos tuut väsyneenä kouluun, niin mikä muu kiinnostaa kuin nukkua. - - Se on aika iso kysymys. Jos on se kello toisinpäin kuin muulla maailmalla, niin siinä on hankala työllistyä. Silloin tulee varmaan eteen se, että elää sit niillä tuilla. (oppilaitosedustaja 2)

Tuo on aika jännä juttu se meidän alan työttömyyshomma. Ne opiskelijat on kui-

tenkin käynyt työelämäoppimisjaksoilla, niin onko ne sit vaan jännittänyt. Vaikka firma tarjoaakin töitä, niin kaverit ei vaan jää niiden helmoihin. Ei oo mitään järkevää syytä. (oppilaitosedustaja 3)

Muita pienempään rooliin jäivät kysymykset työelämän pelisääntöjen tuntemisesta ja noudattamisesta. Siinä missä yksi oppilaitosedustajista paikansi ne teknisiä aloja opiskelevien nuorten yhdeksi oppimisen paikaksi, eräs yritysedustaja kuvasi niihin liittyvien haasteiden yleistyneen nuorten keskuudessa. Työelämän pelisääntöjä hahmotettiin haastatteluissa erityisesti työajoista kiinni pitämisenä ja vastuunkantona.

Tietysti semmoiset vaikuttaa rekrytoinnissa, että on ymmärretty se, että työ-

vuoroon tullaan silloin, kun työvuoro alkaa eikä puoli tuntia myöhemmin tai tuntia myöhemmin. Ja että työvuorossa tehdään niitä työnjohtajan osoittamia tehtäviä eikä mennä pukuhuoneeseen päikkäreille. Jos kaikki tällaiset on hallussa, niin ei ole ollut kyllä mitään syytä, miksi ei tarjottaisi töitä työssäoppimisjakson jälkeen. (yritysedustaja 3)

4.2.2 Alueelliset tekijät

Nuorten työttömyyteen ja työllistymiseen liittyviä alueellisia tekijöitä pohdittiin kaikissa haastatteluissa. Osallistujien välillä ilmeni kuitenkin eroja siinä, kuinka hyväksi alueen työllisyystilannetta ja työssäoppimispaikkojen saatavuutta luonnehdittiin. Joidenkin mukaan tilanne oli hyvä, mutta jotkut korostivat yritysten pienestä koosta johtuvia haasteita. Yritysten koon nähtiin vaikuttavan niiden rekrytointikykyyn ja mahdollisuuteen antaa työpaikalla tapahtuvaa ohjausta, mikä heikensi työssäoppimispaikkojen saatavuutta. Eräs yritysedustaja toi esiin nuorten muuttamishaluttomuuden, minkä vuoksi alueelliset tekijät näyttäytyivät hänen mukaansa varsin tärkeinä työllistymisen näkökulmasta.

Jos katsotaan tätä aluetta, niin on niitä alan yrityksiä, se on ihan fakta, mutta ne

toiminta- tai toimipisteet on aika pienehköjä. IT-alalla valtaosa työpaikoista keskittyy kuitenkin tuonne Helsinki-Vantaa-Espoo-alueeseen, ja se on yksi niistä työllistymisongelmien selittäjistä. Ei se toki ole semmoinen, mikä selittäisi työttömyyttä täysin, koska täällä on myös kasvavia yrityksiä.

(oppilaitosedustaja 4)

Ei ole ylettömästi niitä työpaikkoja auki, eli kuinka paljon nuoria siellä maakun-

nassa sitten valmistuu, on se kysymys. Aloituspaikkojen määrä pitäisi suhteuttaa siihen alueeseen. Väitän, että jos sä asut siellä tietyllä alueella, niin kyllähän sä sieltä töitä etsit. Ei ne nuoret varmasti kauhean kauas lähde. Se työpaikka määräytyy siitä, missä sun asuinpaikka on.

(yritysedustaja 2)

Yritysten näkökulmasta teknisten alojen ammatillisen perustutkinnon suorittaneille koettiin olevan kysyntää jopa työntekijäpulaan asti. Oppilaitosedustajan mukaan alueen yritykset hyödyntävät myös oppisopimuksia, minkä nähtiin tukevan opiskelijoiden työllistymistä. Alueelliset tekijät eivät siten joidenkin osal-

listujien mukaan tarjonnut merkittävää selitysvoimaa nuorten työttömyyteen. Jotkut osallistujat puolestaan lähestyivät alueellisia tekijöitä tietotekniikan alan yritysten asiantuntija- ja johtotehtäviä koskevaan rekrytointitarpeeseen viittaamalla. Perustutkinnon tuottama osaaminen ei välttämättä vastaa yritysten tarpeita oppilaitosedustajien mukaan.

Mitä pieniä firmoja täällä lähistöllä on, niin ne aika paljon hakee sellaisia, jotka ei oo

ihan suoraan amiksesta tulleita, vaan ketkä olisi ehkä tehnyt alan hommia 10 vuotta vähintään pohjalle. Yritykset kaipaa oikeasti konkareita vetämään tiimejä. -- Täällä todennäköisemmin joku, joka tekee täällä töitä, on perustanut itse oman firman tai on mukana jossain pienemmässä startupissa paikallisesti. Niitähän nyt ihan hirveästi ei tule amistasolta.

(oppilaitosedustaja 1)

4.2.3 Yrityksiin

liittyvät tekijät

Yrityksiin liittyvät tekijät mainittiin kaikissa haastatteluissa. Kaikki yritykset kertoivat ottavansa opiskelijoita opiskelemaan työpaikalle säännöllisesti. Joidenkin osallistujien kerronnassa työelämässä oppimisen työllistävästä vaikutuksesta maalautui haastatteluissa varsin positiivinen kuva, ja yli puolet tutkinnon suorittaneista nuorista arvioitiin tulevan rekrytoiduksi samaan yritykseen. Oppisopimuskoulutuksessa samaan yritykseen työllistymisen arvioitiin koskettavan jo valtaosaa. Yksi oppisopimuskoulutusten hyödyllisyydestä ja nuorten työllistymistä edistävästä luonteesta painotti myös oppilaitoksen ja yrityksen välisen yhteistyön merkitystä. Kuten alla olevasta katkelmasta ilmenee, yritysedustaja vastuuttaa erityisesti opettajia yrityksen toimintaympäristöön soveltuvan, nuoren osaajaan valikoinnissa. Yritysedustajalle oppisopimuskoulutus oli myös tärkeä väylä saada osaamista ja kokemusta työelämästä, minkä hän näki myös keskeisimpinä tekijöinä nuoren rekrytoinnissa.

Meillä on nyt tullut oppisopimusten ” kautta pari tyyppiä tuonne ja on oltu tyytyväisiä siihen, että on nähty jo sitä työelämää. Mä oon ollut yhteydessä kouluun ja opettajat on antanut palautetta, että miten on siellä koulussa pärjännyt. Ne on myös sitten suositellut henkilöitä. Kyllä me ollaan vahvasti myös luotettu siihen opettajan ammattitaitoon ja heidän näkemyksiin, että kuka voisi sopia meille. Hekin tuntee sitä meidän työympäristöä, että mimmoinen se on. Se on tärkeää. (yritysedustaja 2)

Kaikkien yritysedustajien mukaan nuoren rekrytoinnissa on kyse ennen kaikkea nuorten tuttuuden merkityksestä. Heille aiemmat kokemukset esimerkiksi menestyksekkäästä koulutussopimus- tai oppisopimusjaksosta tai kesätyöjaksosta ovat tärkeässä roolissa nuoren rekrytoimisessa, kun työkokemuksesta saatua näyttöä ammattitaidosta ei vielä juuri ole: ”Se työharjoittelu on sellainen hyvä katsastusjakso.” Hyväksi koettu aiempi yhteistyö nähtiin nuoren työnhakijan etuna, joka kavensi aikuisten pidemmästä työkokemuksesta aiheutuvaa etumatkaa rekrytoinnissa. Vastaavasti aiempaan yhteistyöhön liittyvien kokemuksen puuttuessa nuoret jäivät yritysedustajien mukaan epäedulliseen asemaan. Eräs yritysosallistuja näki myös tarpeen yrityksiä koskevalle asennemuutokselle nuoren palkkaamisessa.

Jos nuori menee jonkun oppisopimuksen kautta tai menee vielä aikuispuolelle

opiskeleen, niin sitä kautta nähdään, millainen tekijä on. Jos ei ole mitään kokemusta tai näyttöä, niin ei silloin oikein oteta nuorta. Se on lähinnä oppisopimuksen tai aikuisopiskelun kautta, kun se rekrytointi yleensä tapahtuu.

(yritysedustaja 1)

Mä uskon, että jatkossakin korostuu

” se, että työssäoppimistilanteissa työnantaja on saanut ilmaiskokeilun työntekijästä, niin sä tiedät jo, mitä sä saat, kun sä rekrytoit ton kaverin. Rekrytointi on kuitenkin hidasta, se on kallista ja se on aina vähän riski. Niitä riskejä pystytään pienentämään sillä, että me tiedetään, kuka sieltä tulee, millä tavalla se tekee töitä ja tuleeko se siihen vuoroon silloin kun se vuoro alkaa.

(yritysedustaja 3)

Oppilaitosedustajien haastattelujen sävy oli hieman varovaisempi. He puhuivat yhden tai kahden työntekijän muodostamista mikroyrityksistä ja niiden ohjaus- ja koulutusresurssien rajallisuudesta. Myös yritysten vähäinen lukumäärä ja yritysten liian korkeat vaatimukset ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten osaamiselle mainittiin. Oppilaitosedustajien mukaan yritykset vaikuttavat usein odottavan korkeakoulutason substanssia.

Yrityksillä on oltava ymmärrys siitä, että ei voi olettaakaan, että täältä koulus-

ta saadaan suoraan ammattilaisia. Yritysten pitäisi pystyä olemaan valmiita käyttämään aikaa ja resursseja siihen, että he ottavat uuden työntekijän, joka on ehkä vähän keskeneräinen vielä, mutta he pystyvät sisäisesti kouluttamaan sen omiin tarpeisiin. (oppilaitosedustaja 1)

4.2.4 Oppilaitoksiin liittyvät tekijät

Oppilaitosedustajien ja yritysedustajien näkemyksissä lähes kaikissa haastatteluissa toistuneista, oppilaitoksiin liittyvistä tekijöistä oli selvää vaihtelua. Yritysedustajat eivät pitäneet ammatillisiin oppilaitoksiin liittyviä tekijöitä kovin merkittävinä nuorten työttömyyden selittäjinä, eivätkä he kuvanneet niitä kovinkaan yksityiskohtaisesti. Oppilaitosedustajat puolestaan pohtivat oppilaitosten ja koulutuksen järjestämisen roolia työttömyyteen ja työllistymiseen liittyvissä kysymyksissä monisyisemmin. He toivat esiin opetustuntien vähenemisen, opetushenkilöstön merkityksen opiskelijoiden motivaatiolle, opettajan ammatillisen ja pedagogisen osaamisen riittävyyden ja opiskelijoiden suurten ryhmäkokojen vaikutukset henkilökohtaisen ohjauksen määrään.

”Kouluhan voi vaikuttaa opiskelijan motivaatioon. Meillä on tosi isot opiskelijaryh-

mät ja siihen nähden liian vähän henkilökuntaa. Jos puhutaan, että ryhmäkoot on yli 20 ja siellä oli yksi opettaja ja neljäsosa ohjaajaa, niin kyllä hyvin vähäksi se aika jää, mitä opiskelija saa opettajalta ohjausta. Se voi olla yksi syy, että sä et saa niitä laitteita ja koneita hallintaan ja sun motivaatio ei lähde sitä kautta alalle yksistään järjestyyn. (oppilaitosedustaja 2)

Joidenkin yritysedustajien mukaan perustutkinto takaa nuorille riittävät valmiudet työssä menestymiseen, kun taas jotkut pohtivat, että yrityksille jää tehtäväksi rekrytoinnin jälkeinen lisäkoulutus. He kuvasivat tätä lähinnä vastavalmistuneiden rekrytoimiseen liittyvänä, itsestään selvänä realiteettina, eivätkä niinkään selitysvoimaisena tekijänä nuorten työttömyydelle.

Monet on hyvin samalla viivalla tut- ” kinnon suorittamisen jälkeen. Jos tutkinto on suoritettu, periaatteessa usein katsotaan sitä, että missä on tehnyt harjoittelujaksoa ja onko se ollut samantyyppistä tekemistä, mitä täällä meillä tehdään. - - Mun huoli on se, että oppilaitoksista pusketaan valmistumaan henkilöitä, joilla ei ole riittäviä valmiuksia työskennellä tällä alalla. Tää johtaa siihen, että nämä ihmiset eivät työllisty tai jos työllistyvät, niin ne työsuhteet usein joudutaan syystä tai toisesta päättämään.

(yritysedustaja 3)

Se, mitä he ammattikoulussa tänä päivänä oppii, niin sehän se on hyvin perusta-

soa. Loppukoulutus jää työnantajille. Valmiita kavereita ei ammattikoulusta saada, se pitää vaan hyväksyä. Meidän ihmiset sen ymmärtääkin, että se vaatii tosi paljon koulutusta ja ymmärrystä. Toivottavasti myös ne nuoret ymmärtää sen, että he ei oletakaan, että he pääsee heti mihinkään kovin vastuullisiin tehtäviin.

(yritysedustaja 2)

4.2.5 Rakenteelliset tekijät

Viidessä haastattelussa tehtiin viittauksia nuorten työttömyyteen liittyviin rakenteellisiin tekijöihin. Tietotekniikan oppilaitosedustajien haastatteluissa painottuivat erityisesti ammatillisen perustutkinnon ja korkea-asteen tutkintojen tuottaman osaamisen ja työmarkkinastatuksen erot. Ammatillisen perustutkinnon koettiin jäävän korkeakoulututkinnolle toiseksi. Sen sijaan yksi yritysedustajista painotti perustutkinnon suorittaneiden osaajien tarvetta mahdolliseen työntekijäpulaan asti, mikäli korkea-asteen koulutusta kohti kannustava ohjaus vahvistuu.

Tekniikan alalta valmistuneiden työttö-

myyden sijaan enemmän mä näen tulevaisuudessa sen työntekijäpulan. Yhteiskunta aika paljon haluaa tuoda esiin korkeakoulutuksen etuja ja siihen hirveästi kannustetaan. Tällaiset ammatilliset perustutkinnot on vähän sellaisia, että käyt nyt sen ja sitten jatkat siitä insinööriksi tai miksikä tahansa. Kyllä me tarvitaan ihan perustutkinnon suorittajia. (yritysedustaja 3)

Useat oppilaitosedustajat kertoivat aktiivisesti rohkaisevansa nuoria jatkamaan opintojaan korkea-asteelle. Se tarjoaisi heidän mukaansa työllistymistä edesauttavaa, korkeatasoisempaa osaamista ja toisaalta myös ikäkehitykseen liittyvää aikuistumista ja elämänkokemuksen kartuttamista. ”Siellä korkeakoululla saa niitä ovia niin paljon auki, kun perustutkinnon jälkeen ne ovet avautuvat vain raolleen”, kuten eräs oppilaitosedustaja pohti haastattelussaan. Toisen oppilaitosedustajan alla olevassa katkelmassa edellä kuvatut näkökulmat kietoutuvat yhteen kiinnostavalla tavalla:

”Firmoille on aika raskasta ottaa puolivalmis ammattilainen amiksesta, kun se että

ne olisi kypsynyt ammattikorkeassakin vielä kolme tai neljä vuotta ja tuottanut sitä materiaalia, että voi näyttää oikeasti osaamistaan. - - Aika harva suoraan tästä alan hommiin työllistyy. Todennäköisesti he saavat jonkun palkattoman harjoittelupaikan. Harvempi pääsee haastattelua pidemmälle, koska he eivät ole vielä hommassa sisällä ja vain kolme vuotta tehneet tätä hommaa. He ovat vaan 18–19-vuotiaita ja sen verran nuoria vielä alalle, että firmat mieluummin hakee vähän kokeneempaa kaveria samaan hommaan, vaikka se olisikin kuinka aloittelijan paikka. (oppilaitosedustaja 1)

4.3 Delfoi-kyselyn anti

4.3.1 Ensimmäinen kierros: Yksilöllisten, alueellisten ja yrityksiin liittyvien tekijöiden merkitys nuorten työttömyydelle

Delfoi-kyselyn ensimmäisellä kierroksella käytetty kysely pohjautui pitkälti väittämämuotoisiin kysymyksiin (liite 1) seitsemänportaisella Likert-asteikolla (1 = Täysin eri mieltä; 7 = Täysin samaa mieltä). Kyselyssä oli myös ”Vapaa sana” -kenttä. Kyselyyn saatiin yhteensä 51 vastausta. Tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyden syitä ja työllistymismahdollisuuksia tarkasteltiin kyselyssä viiden teeman kautta: 1) nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät, 2) alueelliset tekijät, 3) yrityksiin ja työpaikkoihin liittyvät tekijät, 4) ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organsointiin liittyvät tekijät ja 5) työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin liittyvät tekijät. Kokonaisuudessaan eri teemojen kokonaiskeskiarvojen mukaan nuorten työttömyyden ja työllistymismahdollisuuksien tärkeimmät syyt paikantuivat nuoriin liittyviin yksilöllisiin tekijöihin (keskiarvo 5,4), alueellisiin tekijöihin (keskiarvo 5,2) sekä yrityksiin ja työpaikkoihin liittyviin seikkoihin (keskiarvo 5,1). Vastavuoroisesti ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organsointiin (keskiarvo 4,7) sekä työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin (keskiarvo 4,5) liittyvien väittämien muodostama kokonaiskeskiarvo jäi maltillisemmalle tasolle.

Nuoriin liittyvien yksilöllisten tekijöiden kaikkien väittämien kanssa vähintään ”jokseenkin samaa mieltä” oli valtaosa eli 76,4 prosenttia. Yksittäisistä väittämistä eniten samanmielisyyttä esiintyi nuorten sosiaalisista taidoista, elämänhallintataidoista sekä työ- ja opiskelumotivaation merkityksestä kysyttäessä.

Vastaajista 92 prosenttia oli samaa tai täysin samaa mieltä nuorten sosiaalisten taitojen merkityksestä työllistymiselle. Myös nuorten vähäisten elämänhallintataitojen työllistymistä heikentävästä roolista kysyttäessä vastaajat positioivat näkemyksensä Likert-asteikon samanmielisyyttä osoittavaan yläpäähän ja olivat vähintään ”jokseenkin samaa mieltä” väitteen kanssa. Yksittäisistä väitteistä erityisesti ”Nuorten

Tulokset

työttömyys johtuu usein kannustinloukkuun jäämisestä (= aloituspalkka samalla tasolla työttömyysetuuden kanssa)” ja ”Nuorten työttömyyttä selittää haluttomuus työllistyä opiskelemalleen alalle” aiheutti eniten erimielisyytä. Kannustinloukkua koskevassa väitteessä 50 prosenttia kertoi olevansa eri mieltä tai suhtautuvansa neutraalisti kysyttyyn asiaan, kun taas vastaava luku tekniikan alaan kohdistuvan työllistymishaluttomuuteen oli 40 prosenttia.

Alueellisissa tekijöissä eniten samanmielisyyttä esiintyi, kun kysyttiin alueen työllisyystilanteen ja nuorten työssäoppimispaikkojen alueellisen saatavuuden vaikutuksista nuorten työllistymismahdollisuuksiin. Noin 90 prosenttia oli vähintään ”jokseenkin samaa mieltä” vastatessaan väitteeseen ”Alueen työllisyystilanne vaikuttaa tutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymismahdollisuuksiin”. Noin 80 prosenttia vastaajista puolestaan kannatti väittämää ”Työssäoppimispaikkojen alueellisessa saatavuudessa ja laadussa ilmenevät erot ovat yhteydessä nuorten työllistymismahdollisuuksiin”. Eniten mielipiteitä jakoi väittämä ”Koulutuksen järjestäjien koulutustarjonnan huono kohtaanto heikentää tutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymismahdollisuuksia”, jossa puolet vastaajista kertoi olevansa eri mieltä sen kanssa.

Kyselyssä tiedusteltiin myös yrityksiin ja työpaikkoihin liittyviä tekijöitä nuorten työttömyyden ja työllistymisen näkökulmasta. Teemassa korostuivat erityisesti työelämässä oppimisen merkitys työllistymiselle ja niihin liittyvät väitteet, ja koulutus- tai oppisopimusoppimisjaksot nähtiin työllistymistä selvästi edesauttavana tekijänä. Työssäoppimispaikkana toiminut yritys näyttäytyi vastausten mukaan nuorten tärkeänä työllistäjänä, ja vastaajista 90 prosenttia koki, että yritysten tulisi tarjota nuorille mahdollisuuksia työelämässä oppimiseen osallistumiseen nykyistä aktiivisemmin. Eniten erimielisyyttä aiheuttivat väitteet ”Tutkinnon arvosana vaikuttaa työnantajan rekrytointihalukkuuteen” ja ”Teknologiayrityksissä tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista, johon ammatilliset perustutkinnot eivät vastaa”. Vastaajista 56 prosenttia oli eri mieltä näistä ensimmäistä väittämää arvioidessaan, kun taas erimielistä tai neutraalia näkemystä

ilmaisi 42 prosenttia vastaajista.

Kuten aiemmin totesimme, ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organisointiin liittyvät tekijät arvioitiin kokonaisuudessaan vähemmän merkitykselliseksi kuin kolme edellistä teemaa. Yksittäisiä väittämiä tarkasteltaessa vastaajien näkemyksissä oli hieman enemmän hajontaa. Vastauksissa painottuivat erityisesti opetuksen ja ohjauksen määrän vähentyminen ja opiskelijoiden opiskelu- ja työkyvyttömyys, joissa vähintään ”jokseenkin samaa mieltä” väittämien kanssa oli noin 82 prosenttia. Myös oppisopimuskoulutuksen merkitys nuoren työllistymiselle korostui vastauksissa, ja noin kolmasosa oli ”täysin samaa mieltä” väitteen kanssa. Sen sijaan väittämää ”Puutteet tekniikan alojen ammatillisten opettajien pedagogisessa osaamisessa heikentävät tutkinnon suorittajien osaamista ja siten työllistymismahdollisuuksia” ei arvioitu kovinkaan merkitykselliseksi nuorten työllistymistä tarkasteltaessa. Vain 25 prosenttia oli samanmielinen kyseisen väitteen kanssa.

Viimeiseksi Delfoi-kyselyn teemaksi muodostettiin työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin liittyvät tekijät, joista korkein yksittäisen väittämän keskiarvo havaittiin väittämässä ”Nuorten palkkaodotukset ovat yrityksen näkökulmasta liian korkeat”. Vastaajista pieni enemmistö oli samanmielinen väitteen kanssa. Vastaavasti väittämä ”Perinteinen rekrytointitapa (työhakemus ja ansioluettelo) on teknisillä aloilla eriarvoistava, sillä siinä menestyvät parhaiten kirjallisesti ja kielellisesti lahjakkaat” ei näyttäytynyt vastaajien silmissä yhtä merkitykselliseltä.

Delfoi-kyselyn ensimmäisellä kierroksella vastaajilla oli myös mahdollisuus antaa tarkentavia huomioita tai tehdä lisäyksiään ”Vapaa sana” -kentässä. Vastauksista muodostettiin kaksi yläteemaa, jotka kuvasivat 1) nuorten työllistymistä edistäviä tekijöitä ja 2) nuorten työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Nuorten työllistymistä edistävistä tekijöistä muodostettiin kolme alateemaa, jotka olivat A) laaja-alainen yhteistyö, B) ammatilliset oppilaitokset ja opetuksen järjestäminen sekä C) yritykset ja työpaikkaohjaajat. Laaja-alaista yhteistyötä lähestyttiin yritys-oppilaitos-yhteistyön

lisäämisellä esimerkiksi työelämäedustajien vierailuja hyödyntämällä ja aktiivisempana yhteistyönä oppilaitosten ja työllistymispalvelujen välillä. Myös peruskoulun ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyö nousi vastauksissa esiin koulutusvalintojen sujuvoittamisen näkökulmasta. Ammatillisiin oppilaitoksiin ja opetuksen järjestämiseen ryhmitellyt havainnot käsittelivät muun muassa työpaikalla järjestettävän koulutuksen lisäämistä ja aloittamista jo ensimmäisenä opintovuonna, personoidun ohjauksen lisäämistä, työvoiman ja koulutustarjonnan vastaavuuden parantamista ja ammatillisten kuntoutusmahdollisuuksien lisäämistä.

Tähän teemaan ryhmiteltyjä ilmaisuja oli myös merkittävästi enemmän kahteen muuhun verrattuna. Yritykset ja työpaikkaohjaajat saivat muutamia mainintoja, ja maininnat sisälsivät näkemyksiä työpaikkaohjaajien lisäkoulutuksesta erityisesti erilaisista oppijoista, kokonaisvaltaisesta yritysten asennemuutoksesta nuorten työllistämiseen ja työpaikalla tapahtuvan mentoritoiminnan tarpeellisuudesta.

Nuorten työllistymistä heikentävät tekijät saivat vähemmän mainintoja, ja jaoimme ne kahteen pienempään alateemaan: A) ammatillisen koulutuksen resurssit ja B) nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät. Teemoista jälkimmäinen muodostettiin sellaisista vastauksista, jotka eivät olleet toistuneet Delfoi-kyselyn ensimmäisen kierroksen väittämissä. Ammatillisen koulutuksen resurssit sisälsivät näkemyksiä opettajien liian vähäisestä määrästä ja opetuksen laatua heikentävistä resurssivajeista sekä liian suurista opiskelijaryhmistä opetuksessa. Yksilöllisissä tekijöissä mainittiin maahan muuttaneiden heikko suomen kielen taito, sosiaalitukien riittävyydestä johtuva työllistymishaluttomuus sekä nuorten kokemien haasteiden, kuten jännittämisen ja neuropsykiatrisen oireilun yleistyminen ja niistä johtuva tuen tarpeen lisääntyminen.

4.3.2 Toinen kierros: Pehmeät taidot, työssäoppimispaikat, oppilaitosresurssit ja kohtaanto

Delfoi-kyselyn toista kierrosta varten yllä kuvatuista tuloksista tehtiin vastaavaa rakennetta kuvaava

tiivistelmä (teemojen kokonaiskeskiarvot, teemoissa korostuneet väitteet, avoimen vastauskentän teemat). Kunkin osion yhteyteen rakennettiin pääosin ensimmäisen kierroksen tuloksia tarkentavia avoimia kysymyksiä. Avoimen vastauskentän nuorten työllistymistä edistäviä ja heikentäviä tekijöitä kuvaavista teemoista muodostettiin kaksi niiden tärkeysjärjestystä mittaavaa avointa kysymystä. Toisen kierroksen kyselyyn saatiin vastauksia yhteensä 32 kappaletta.

Toisen Delfoi-kierroksen tavoitteena oli arvioida ensimmäisen kierroksen tuloksia ja syventyä niihin pintaa syvemmältä tarkentavien, avoimien kysymysten kautta. Ensimmäisessä kysymyksessä tiedustelimme vastaajilta heidän näkemystään viiden eri teeman kokonaiskeskiarvojen osoittamasta merkityksellisyydestä työttömyyden ja työllistymisen ymmärtämisessä. Vain yksi vastaaja arvioi alueellisten tekijöiden olevan nuoriin liittyviä tekijöitä merkityksellisemmässä asemassa. Suurin osa vastaajista osoitti samanmielisyyttä. Eräs vastaaja perusteli näkemystään seuraavalla tavalla:

”Yksilölliset tekijät, alueelliset tekijät ja yrityksiinkin liittyvät tekijät varmasti vaikut-

tavat työllistymiseen. Itse uskon kuitenkin koulutuksen osaltaan kasvattavan nuoren yksilöllisiä tekijöitä, ja koulun hyvät ja avoimet suhteet yrityksiin avaavat ovia työpaikkoihin. Työtilanteet ja mahdollisuudet työllistyä vaihtelevat suhdanteiden mukaan. Laadukas ja monipuolinen opetus takaavat runsaasti vaihtoehtoja työllistyä suhdanteiden heikentyessäkin.

Ensimmäisellä kierroksella havaitsimme, että nuoriin liittyvistä yksilöllisistä tekijöistä erityisesti sosiaaliset taidot ja elämänhallintataidot korostuivat vastauksissa. Näitä pyydettiin tarkentamaan toisen kierroksen kyselyssä. Vastauksissa nousivat esiin muun muassa ajanhallinta, täsmällisyys, vuorovaikutustaidot, itsetunto ja vastuuntunto. Näiden lisäksi puhelimen käyttöön liittyvä itsehillintä, asenne, motivaatio ja rohkeus

nähtiin työelämässä ja työnhaussa pärjäämistä parantaviksi tekijöiksi. Yksi vastaajista kuvaa työnhaussa ja työelämässä menestyvää, tekniikan alan perustutkinnon suorittanutta nuorta seuraavanlaisesti:

Tulee toimeen ihmisten kanssa. Ei luule olevansa maailman keskipiste, vaan arvostaa

muitakin. Terve itsetunto, eli luottaa itseensä, on armollinen itselleen, mutta arvostaa myös ympärillään olevia ihmisiä. On kohtelias, positiivinen ja iloinenkin. Täsmällinen pitää olla ja rehellinen.

Toinen teema keskittyi alueellisiin tekijöihin. Alueella nähtiin olevan vaikutus työllistymiseen, mutta myös jo työnhakuun. Niissä vastauksissa, joissa alueellisten vaikutusten merkityksellisyyttä epäiltiin, korostettiin yksilön motivaation vaikutusta työllistävänä tekijänä. Vain harvoissa vastauksissa alueellisen työllisyystilanteen ja työnhakuun liittyvän motivaation välinen yhteys kiistettiin. Kyselyssä tiedustelimme myös muita työttömyyteen liittyviä alueellisia tekijöitä, jotka eivät tulleet mainituiksi ensimmäisellä kierroksella. Vastauksissa tuotiin esiin työhön liittyvää muuttohaluttomuutta, mutta myös koulutuksen järjestäjien sekä alueen työpaikkojen kohtaanto-ongelma mainittiin. Tämän lisäksi vastaajat puhuivat alueen yritystoiminnan vähäisyydestä, pitkistä välimatkoista ja pienempien kaupunkien haasteista tarjota työssäoppimispaikkaa. Myös tutkinnon ja ammattialan koettiin vaikuttavan siihen, missä määrin työllistymismahdollisuuksia alueella ylipäätään on. Konkreettisena esimerkkinä tähän nostettiin koneenasentajien lisääntynyt tarve vastaajan edustamalla alueella sekä rakennusalan yleisesti heikko suhdannetilanne, joka heijastuu vastaajan mukaan suoraan etenkin työuraansa aloittavan nuoren työllistymiseen.

Kolmannessa teemassa ensimmäisellä kierroksella korostui työpaikalla järjestettävän koulutuksen merkitys työttömyyden selittäjinä ja työllistymismahdollisuuksien edistäjänä. Toisen kierroksen kyselyssä pyysimme vastaajia perustelemaan tähän liittyviä näkemyksiään. Työpaikalla järjestettävän koulutuksen nähtiin tuovan opiskelijoille arvokasta kokemusta,

osaamisen kehittymistä ja verkostoja. Sen nähtiin mahdollistavan työelämän pelisääntöjen ja käytäntöjen oppimisen ja harjoitella työyhteisön osallisena toimimista. Yksi vastaaja teki yhteyksiä myös nuoren yksilöllisiin ominaisuuksiin:

”Sanon itse opiskelijoille aina, että työssäoppiminen on paras käyntikortti itsestäsi.

Sinun ei tarvitse osata kaikkea. Työ opettaa tekijäänsä, eli sinulle opetetaan tarvittavat taidot myös työpaikalla. Asenne ratkaisee, millä tavalla haluat oppia asioita ja näyttää ulospäin kiinnostusta alaan ja yleisesti työssäkäymiseen.

Kolmatta teemaa koskevassa kyselyosiossa kysyimme myös tarkennusta siihen, mitä muita oppilaitosten ja yritysten välisen, nuoren työllistymistä edistävän yhteistyön muotoja tulisi vastaajien mukaan olla enemmän. Vastauksista ilmeni, että yrityksien ja koulutuksen järjestäjien välinen yhteistyö koettiin tärkeäksi mutta liian vähäiseksi työssäoppimisjaksojen ulkopuolella. Tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksia lähestyttiin työelämälähtöisinä projekteina, messujen järjestämisenä, kesätyöpaikkoina, työelämäedustajien vierailuina oppilaitoksessa, kumppanuustapaamisina, yritysvierailuina ja työpajoina. Kaksi vastaaja pohti, että tällä hetkellä yritysmaailma ei ole vielä riittävissä määrin ottanut vastuuta ja suurempaa roolia ammatillisen koulutuksen järjestämisessä.

Neljännessä teemassa tarkasteltiin ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organsointiin liittyviä tekijöitä. Näistä ensimmäisellä kierroksella merkityksellisenä näyttäytyivät opetuksen ja ohjauksen väheneminen, opiskelijoiden työ- ja opiskelukyvyttömyys sekä opiskelijoiden valmiudet ja halu hyödyntää oppilaitoksien tukea. Toisella kierroksella vastaajilta tiedusteltiin heidän näkemyksiään siitä, miksi edellä kuvatut väittämät heidän mukaansa erityisesti korostuivat. Kysymys tuotti perusteluja tekniikan alojen resurssien puutteesta, nuorten kokemien haasteiden siirtymisestä peruskoulusta tekniikan alan ammatillisiin opintoihin, ryhmäkokojen kasvusta ja koronapandemian vaikutuksista. Lukuisissa vastauksissa ilmeni

viittauksia nuoriin liittyviin yksilöllisiin tekijöihin, kuten psyykkisen oireilun lisääntymiseen. Selvään vähemmistöön kuuluva vastaaja ei nähnyt edellä kuvattujen havaintojen heijastelevan ammatillisen koulutuksen realiteetteja. Sen sijaan hän paikansi työllistymisen haasteet nuoriin itseensä:

En allekirjoita kyseisiä väittämiä. Opetusta ja ohjausta on kuten ennenkin, ja se on

jopa lisääntynyt. Ohjaus on tarkempaa ja henkilökohtaisempaa. Opiskelijoissa sen sijaan on vuosien kuluessa tapahtunut paljonkin muutosta. Fyysiseen työhön ei olla läheskään niin valmiita kuin pari vuosikymmentä sitten. Motoriset taidot ja kyky liikkua ovat heikentyneet selvästi. Ehkä kotona ei suurimmalla osalla ole enää työtehtäviä, jotka kehittäisivät fyysisen työn ominaisuuksia. Päästään liian helpolla.

Viides teema käsitteli työmarkkinoita ja rekrytointiprosesseja. Ensimmäisellä kierroksella nousivat esiin opiskelijoiden liian suuret palkkaodotukset ja kilpailu työpaikoista korkeammalta koulutusasteelta valmistuneiden kanssa. Näistä kahdesta palkkaodotukset olivat useassa vastauksessa mainittuna uudelleen.

Tämän lisäksi työnhakutaidot nousivat esiin työllistymiseen keskeisesti liittyvinä taitoina, jotka todettiin kehittämistä kaipaaviksi. Muut vastauksissa mainitut seikat liittyivät yritysten asenteisiin, yritysten haluttomuuteen kouluttaa vastavalmistuneita rekrytoinnin jälkeen, piilotyöpaikkoihin ja alueella vallitsevaan työntekijöiden ylitarjontaan.

Temaattisten kysymysten jälkeisen osio käsitteli ensimmäisen kierroksen ”Vapaa sana” -kentässä kerrottujen huomioiden temaattisen analyysin tuloksia ja niistä muodostettua jatkokysymystä. Tässä vastaajia pyydetiin valitsemaan tärkeimmät keinot, joilla voitaisiin tukea ammatillisen tutkinnon suorittaneiden työllistymistä kahdessa eri kategoriassa. Ensimmäinen yläteema käsitteli nuorten työllistymistä edistäviä tekijöitä, jotka oli jaettu vielä kolmeen alateemaan: A) laaja-alainen yhteistyö, B) ammatilliset oppilaitokset ja opetuksen järjestäminen sekä C) yritykset ja

työpaikkaohjaajat. Kukin alateema käsitti ensimmäisen kierroksen aineistolähtöiset ja pelkistetyt ilmaisut. Nuorten työllistymistä edistävissä tekijöissä korostuivat erityisesti seuraavat seikat (suluissa %-luku, kuinka moni vastaajista valitsi kyseisen keinon):

1. Yritys-oppilaitos-yhteistyö (mm. työelämäedustajan vierailut) (77 %)

2. Yksilöidyn ohjauksen lisääminen (mm. elämänhallinnallisten haasteiden ratkaisu ennen työpaikalla järjestettävää koulutusta) (58 %)

3. Peruskoulun ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyö koulutusvalintojen sujuvoittamiseksi (52 %)

4. Mentoritoiminta työpaikalla tukemaan nuoren kiinnittymistä työyhteisöön (45 %)

5. Tarve yritysten asennemuutokselle nuorten työllistämiseen (42 %)

Toinen aineistolähtöisesti muodostettu yläteema tarkasteli nuorten työllistymistä heikentäviä tekijöitä. Se oli jaettu vielä kahteen alateemaan: A) ammatillisen koulutuksen resurssit ja B) nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät, joihin ryhmitellyt ilmaisut pyydettiin asettamaan vastaajan näkemyksen mukaiseen tärkeysjärjestykseen (1 = tärkein; 5 = vähiten tärkeä).

Nuorten työllistymistä heikentävien tekijöiden merkitys arvioitiin vastauksissa seuraavanlaisesti:

1. Opettajien liian vähäinen määrä ja resurssivajeet heikentävät opetuksen laatua.

2. Nuor ten kokemien haasteiden (mm. neuropsykiatrinen oireilu, jännittäminen, keskittymiskyky) yleistyminen ja tuen tarpeen lisääntyminen.

3. Liian suuret ryhmäkoot käytännön opetuksessa.

4. Maahan muuttaneiden nuorten heikko suomen kielen taito.

5. Sosiaalitukien riittävyydestä johtuva työllistymishaluttomuus.

Toisen kierroksen kyselyn lopussa vastaajilta kysyttiin vielä viimeiseksi, kertovatko kyselyssä mainitut väittämät, teemat ja ilmiöt tekniikan alan ammatillisen koulutuksen erityispiirteistä vai luonnehtivatko ne myös ammatillista koulutusta yleisesti. Valtaosa vas-

taajista näki kyselyssä käsiteltyjen asioiden kertovan tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaammatillisesta koulutuksesta ja nuorten työttömyy- neiden työttömyyden syitä?” asiantuntijat vastasivat teen liittyvistä kysymyksistä yleisesti. Heidän mu- 0–10 asteikollakeskiarvolta 8,6 (keskihajonta 1,3). Toikaansa tekniikan alat ovat tässä mielessä yksi muiden seen kysymykseen ”Miten osuvasti teksti mielestäsi alojen joukossa. He perustelivat tätä erityisesti koko kuvaa keinoja tekniikan alan ammatillisen perustutkinammatillista koulutusta luonnehtivilla resurssivajeilla, non suorittaneiden työllistymisen tueksi?” asiantuntinuoriin liittyvien yksilöllisten haasteiden yleistymisel- joiden vastausten keskiarvo oli 8 (keskihajonta 1,3). lä, peruskoulusta toiselle asteelle siirtyneillä haasteilla ja nuorten tekemillä ”väärillä” koulutusvalinnoilla. Vain Vastaajien yhteenvetoon liittyviä kehitysehdotuksia pari vastaajaa toi esiin, että kyselyssä tarkasteltiin tuli yhteensä yhdeksän kappaletta. Kehitysehdotukspesifisti teknisiin aloihin liittyviä, nuorten työttömyy-set liittyivät koulutuksen nivelvaiheeseen kohdenden ja työllistymisen haasteita ja ominaispiirteitä. netun tuen lisäämiseen sekä opetus- ja ohjaushenkilöstön määrän lisäämiseen. Kolmannen kierroksen

4.3.3 Kolmas kierros: Tekniikan alan perus- vastaajien näkemysten ja kehitysehdotusten mukaan tutkinnon suorittaneiden nuorten työllisty- Delfoi-kyselyn tuloksista tehtyä yhteenvetoa täsmenmisen haasteita ja ratkaisuja nettiin ja täydennettiin.

Kolmannen kierroksen tuloksena asiantuntijoiden Lopullinen, Delfoin keskeiset tulokset tiivistävä yharvioitavana ollut teksti sai positiivisen vastaanoton. teenveto tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiKysymykseen ”Miten osuvasti teksti mielestäsi kuvaa den nuorten työttömyydestä on seuraavanlainen:

Toisella Delfoi-kierroksella työttömyyteen ja työllistymiseen vaikuttavina tekijöinä korostuivat erityisesti opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja elämänhallintataidot, kuten ajanhallinta, täsmällisyys, asenne ja vuorovaikutustaidot.

Alueellisten tekijöiden, kuten alueen työllisyystilanteen, tutkinnon suorittaneiden vähäisen muuttohalukkuuden sekä koulutustarjonnan ja työvoimatarpeen kohtaanto-ongelman, nähtiin vaikuttavan työllistymiseen. Työssäoppimispaikkojen saatavuus sekä työpaikkojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyö nousivat vastauksissa tärkeiksi työllistymistä edistäväksi tekijäksi. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden saaman opetuksen ja ohjauksen määrän katsottiin vaikuttavan oppimistuloksiin, jotka edelleen heijastuvat vastaajien mukaan opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksiin. Työmarkkinoilla perustutkinnon suorittaneiden osaamistason ja työkokemuksen suhteen ylimitoitetut palkkaodotukset ja heikot työnhakutaidot nähtiin myös työllistymismahdollisuuksia heikentävinä tekijöinä.

Vastaajat ehdottivat keinoja työllistymisen tukemiseksi. Tällaisina mainittiin työpaikkojen ja oppilaitosten välisen yhteistyön lisääminen, opiskelijoiden yksilöllisempi ohjaus ja mentoritoiminta. Opettajien määrän lisäämisen ja opetusryhmien koon pienentämisen uskottiin vaikuttavan positiivisesti perustutkinnon suorittaneiden osaamistasoon ja sitä kautta työllistymismahdollisuuksiin. Vastaajien mukaan myös koulutuksen nivelvaiheeseen kohdennettu tuki ja ohjaajien määrän lisääminen tukisi tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymistä. Lopuksi todettiin, että työllistymistä vaikeuttavat teemat koskettavat yleisesti ammatillista koulutusta, mutta syiden painotuksissa on eroja alakohtaisesti. Toisaalta muutaman vastaajan mukaan myös tekniikan alan erityispiirteistä johtuvien, nuorten työllistymistä vaikeuttavien haasteiden koettiin näkyvän kyselyn sisällöissä ja sen tuloksissa.

5 Pohdinta

Tässä tutkimuksessa selvitettiin kolmen tekniikan alan – koneja tuotantotekniikan, tietotekniikan ja sähkö- ja automaatioalan – ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten sijoittumista työmarkkinoille tutkinnon suorittamisen jälkeen sekä työttömyyteen vaikuttavia tekijöitä. Näitä tekijöitä selvitettiin rekisteriaineiston sekä haastattelujen ja Delfoi-kyselyn aineistojen avulla. Tämän lisäksi olimme kiinnostuneita siitä, miten nuoren työllistymistä voitaisiin parhaiten tukea ja edistää. Yhdistimme eri näkökulmia ja aineistoja ja pyrimme siten moninäkökulmaisuuteen. Tutkimuksessamme yhdistyivät niin sijoittumista tarkastelevan Vipusen rekisteriaineiston analyysi, haastatteluissa syvennetyt näkemykset kuin asiantuntijoiden Delfoi-kysely ja sen tuottama aineisto.

selittävistä seikoista muodostettiin aineistolähtöisesti viisi teemaa: 1) yksilölliset tekijät, 2) alueelliset tekijät, 3) yrityksiin liittyvät tekijät, 4) oppilaitoksiin liittyvät tekijät ja 5) rakenteelliset tekijät. Delfoi-kyselyn ensimmäisen kierroksen aineiston mukaan tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiden nuorten työllisyyteen ja työttömyyteen johtuvien keskeisimpien syiden voidaan katsoa liittyvän yksilöllisiin, alueellisiin ja yrityksiin liittyviin tekijöihin. Edellisten lisäksi Delfoi-kysely toi esiin koulutuksen organisointiin sekä työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin liittyviä tekijöitä, jotka vaikuttivat työllistymiseen. Ammatillisten oppilaitosten ja koulutuksen organisoinnin sekä työmarkkinoiden ja rekrytointiprosessien merkitys jäi kuitenkin alhaisemmalle tasolle.

5.1

Nuorten työttömyyteen keskeisimmin vaikuttavat tekijät tekniikan aloilla

Tutkimuksemme keskeiset tulokset voidaan kiteyttää siten, että merkittävimpiä tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat:

• yksilöön liittyvät tekijät

• alueeseen ja toimintaympäristöön liittyvät tekijät

• yrityksiin ja työmarkkinoihin liittyvät tekijät.

Nämä kolme päätekijää tulivat esiin käyttämistämme erityyppisistä aineistoista, mutta tekijöiden painoarvot ja merkitys vaihtelivat eri aineistoissa. Tutkimustuloksemme olivat samansuuntaisia muiden samaa teemaa käsitelleiden tutkimusten tulosten kanssa. Tutkimuksessamme toteutetuissa yritysten ja oppilaitosten haastatteluissa työttömyyttä ja työllistymistä

Rekisteriaineiston perusteella tarkastelemiemme perustutkintojen suorittaneiden työttömyyttä selittivät tutkinnon suorittaneen pohjakoulutus sekä alueen työllisyystilanne. Tutkintojen väliltä ei kuitenkaan löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroavaisuuksia maakunnan työttömyysasteessa, vaikka tutkinnot erosivat jonkin verran toisistaan. Tieto- ja viestintätekniikan perustutkinnon suorittaneilla työttömyys oli systemaattisesti suurempaa kuin sähkö- ja automaatioalan sekä koneja tuotantotekniikan perustutkinnon suorittaneilla.

Työttömyyttä vajaa kymmenen prosenttia selitti aikaisemman koulutuksen puuttuminen ja maakunnan työttömyysaste noin viisi prosenttia. Molemmat muuttujat yhdessä selittivät työttömyydestä noin 15 prosenttia. Selitysaste on matalahko, mikä kuvaa sitä, että työttömyyteen vaikuttavat useat eri tekijät, ja näiden vaikutus vaihtelee yksilöllisesti. Muut analyysissa olleet muuttujat eivät selittäneet työttömyyttä. Käytössämme olleen rekisteriaineiston perusteella siten esimerkiksi koulutuksen vetovoimalla tai opiskelijan vieraskielisyydellä tai opiskelijan erityisopiskeli-

jastatuksella ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta tutkinnon suorittaneiden työttömyyteen. Tulosta arvioitaessa on kuitenkin otettava huomioon käytössä ollut aineisto ja sen rajoitukset.

5.2 Nuorten työttömyys ja työllistyminen tekniikan aloilla yksilöllisten, alueellisten ja yrityksiin liittyvien tekijöiden valossa

Tulostemme perusteella voidaan todeta, että yksilöllisistä tekijöistä merkittävimpinä työttömyyteen vaikuttavina tekijöinä nousivat esiin tutkinnon suorittaneiden sosiaaliset taidot, elämänhallintataidot sekä työ- ja opiskelumotivaatio. Rekisteriaineiston perusteella myös aiempi ammatillinen koulutus ja osaaminen nousivat merkitykselliseksi tekijäksi. Aiemman ammatillisen tutkinnon merkitys selittynee muun muassa sillä, että monipuolinen ammatillinen osaaminen ja aiemman tutkinnon perusteella hankittu työkokemus heijastuu työllistymiseen positiivisesti. Tietotekniikan tutkinnoissa aiemman ammatillisen tutkinnon suorittaneita uusia opiskelijoita oli tulostemme mukaan vähiten ja koneja tuotantotekniikan alalla puolestaan eniten. Sen sijaan sosiaalisten ja elämänhallintataitojen rooli näkyy tulkintamme mukaan siinä, että ne ovat alakohtaisen ammattitaidon ohella tärkeitä edellytyksiä työtehtävissä ja työyhteisöissä toimimiselle. Tämän ohella ne vaikuttavat myös kiinnittymiseen työmarkkinoille, etenkin tilanteessa, jossa avoimiin työtehtäviin on pyrkimässä muitakin samassa tilanteessa olevia henkilöitä. Näitä valmiuksia saatetaan joissain tilanteissa jopa suosia ammattitaitovaatimusten rinnalla. Toisaalta tilastollinen analyysi tukee tulkintaa siitä, että aiemman ammatillisesti eriytyneen koulutuksen puuttuminen asettaa suoraan perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen siirtyneet nuoret heikompaan asemaan verrattuna henkilöihin, joilla on jo aiempi tutkinto ja sitä myöten laajempaa osaamista. Tämä näkökulma nousi esiin tilastollisen tarkastelun ohessa myös haastatteluissa.

Tutkimustuloksemme osoittamat havainnot tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen ovat perustasolla jaettavissa Parpon (2007) mukaiseen jaotteluun yksilöllisistä selittäjistä sekä rakennetyöttömyydestä, joka kertoo työvoiman tarjonnan ja kysynnän yhteensopimattomuudesta. Sekä yksilölliset tekijät että rakennetyöttömyyden elementit muodostivat myös haastatteluissa omat temaattiset kategoriansa. Tuloksemme nuoriin liittyvistä yksilöllisistä tekijöistä ovat samansuuntaisia muiden tutkimustulosten kanssa (esim. Ylistö, 2018; Mikkonen & Lavikainen, 2012; Chauke, 2023). Osa aineistossamme nousseista tekijöistä, kuten motivaatio ja vastuullisuus, on sellaisia, joihin nuoret voivat itse vaikuttaa ja joihin voidaan vaikuttaa koulutuksen aikana. Toisaalta on myös sellaisia henkilökohtaisia työttömyyttä selittäviä tekijöitä, joihin nuori ei voi itse vaikuttaa, kuten tutkimuksemme kontekstissa työ- ja opiskelukyky, mielenterveyden haasteet (myös Dietrich, 2012), neuropsykiatrinen oireilu, ikään liittyvä kypsymättömyys ja etninen tausta. Nuoriin liittyvistä yksilöllisistä tekijöistä korostuivat myös niin sanotut pehmeät taidot, jotka viittaavat työllistymistä edesauttaviin kykyihin, kuten oma-aloitteisuuteen, ongelmanratkaisuun ja yhteistyötaitoihin (Dogara ym., 2019). Tutkimukseemme osallistuneiden näkemyksissä pehmeät taidot saivat erilaisia muotoja vuorovaikutustaidoista motivaatioon, itseohjautuvuuteen, työelämän pelisääntöjen noudattamiseen (vrt. Mikkonen & Lavikainen, 2012) ja täsmällisyyteen. Tekniikan alaa opiskelevien nuorten itsensä näkökulmasta edellytys pehmeistä taidoista voidaan kokea kuitenkin epäoikeudenmukaiseksi, sillä ammatillisen koulutuksen katsotaan vaalivan lähinnä ammatilliseen osaamiseen liittyviä teknisiä taitoja (Sibiyan ym., 2021). On myös huomionarvoista, että vaikka nuorten työllistymishaluttomuuteen viittaavia tekijöitä esiintyi aineistossamme (myös Ylistö, 2018; Parpo, 2007), niiden merkitys jäi nähdäksemme varsin pieneen rooliin.

Tutkimustuloksemme tarjoavat myös näkökulmia Parpon (2007) jaottelun toiseen ulottuvuuteen eli rakennetyöttömyyteen, joka korostui erityisesti toteuttamissamme haastatteluissa. Tutkimuksessamme nuorten työttömyyttä selittävää rakennetyöttömyyttä

jäsennettiin tekniikan alalta vastavalmistuneen nuorten vähäisellä työkokemuksella ja ammattitaidolla. Tästä syystä heidän katsottiin jäävän rekrytointitilanteessa toiseksi tyypillisesti jo ammattitaitoa kasvattaneelle aikuiselle työnhakijalle. Myös tilastollisessa tarkastelussa havaittu aiemman ammatillisen tutkinnon merkitys tarjoaa tukea samoille, erityisesti haastatteluissa toistuneille havainnoille. Sen sijaan Sibiyan ja kumppaneiden (2021) tekniikan alan ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien nuorten itsensä mukaan tutkinnon ja siitä saadun osaamisen tulisi painaa rekrytoinnissa työkokemusta enemmän. Sekä aiempi tutkimuskirjallisuus (esim. Haapalahti, 2019) että omat tuloksemme korostavat, että yrityksen ja nuoren aiempi menestyksekkäästi sujunut yhteistyö esimerkiksi työpaikalla tapahtuvan opiskelun aikana on nuorelle tärkeä rekrytointivaltti, kun aiempaa työkokemusta tai ammattitaitoa ei ole ehtinyt vielä kertyä.

Työelämässä oppimisen merkitys nuorten työllistymiselle on tutkimustulostemme mukaan kiistaton (myös Mikkonen & Lavikainen, 2012; Haapalahti, 2019).

Nämä havainnot korostavat myös yritysten roolia tekniikan alan nuorten työttömyydessä, ja ne kutsuvat pohtimaan työssäoppimispaikkojen saatavuutta sekä oppisopimuskoulutusten hyödyntämistä yrityksissä. Esimerkiksi Tammilehto (2023) on selvityksessään todennut oppisopimuskoulutusten olevan vielä suhteellisen vähäisessä käytössä tekniikan aloilla etenkin perustutkintokoulutuksessa.

Erityisesti tietotekniikan alalla tulostemme perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että teknologiateollisuuden osaamistarpeet edellyttävät yhä useammin korkeakoulutusta ja korkea-asteen koulutuksen tuottamaa osaamista. Tilastollisen analyysin avulla havaitsimme, että tietotekniikan alan tutkinnon suorittaneiden työttömyysaste erosi tilastollisesti merkitsevästi kahdesta muusta tarkastellusta tutkinnosta. Tämäkin ilmentää Parpon (2007) jäsennyksen mukaista rakennetyöttömyyttä ja sen ilmenemistapoja, mutta toisaalta haastatteluissamme tietotekniikan jatko-opintoihin hakeutuminen nivottiin ikään liittyvään kypsymiseen. Aiemman tutkimusnäytön mukaan ammatillisesta perustutkinnosta korkea-asteen jatko-opintoihin jatkaminen on kuitenkin harvinaisempaa tekniikan

alalla (esim. Mikkonen & Lavikainen, 2012; Hamid & Yi, 2023). Sujuvaa siirtymää ja yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen välillä tulisikin edelleen kehittää pitkäjänteisesti, mikä vastaa myös aiemmassa tutkimuksessa tehtyjä empiirisiä havaintoja (esim. Tammilehto, 2023). Tekniikan aloilla ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen välistä linkkiä voitaisiin syventää muun muassa korkea-asteen jatko-opiskeluun innostamalla (myös Sibiya ym., 2021), ammatillisten oppilaitosten opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia kehittämällä, oppilaitosten ja korkeakoulujen opintosisältöjä synkronoimalla, vahvalla yritysyhteistyöllä sekä tarjoamalla riittävää tukea ja ohjausta tarjoamalla ammattikorkeakouluopintojen alkuvaiheessa (myös Eerola ym., 2019; Tammilehto, 2023; Hakamäki-Stylman ym., 2024).

Yksilöön liittyvien tekijöiden ohella tutkimuksemme tulokset osoittavat, että alueeseen ja toimintaympäristöön liittyvillä tekijöillä on vaikutusta tutkinnon suorittaneiden työllistymismahdollisuuksiin ja työttömyyteen. Tutkimustulostemme mukaan alueen työttömyysaste vaikuttaa tutkinnon suorittaneiden työttömyyteen tilastollisesti merkitsevästi. Alueellisten tekijöiden vaikutus tuli esiin myös haastattelujen ja Delfoi-kyselyn tuloksissa, joissa korostuivat alueellisiin työmarkkinoihin liittyvät tekijät. Niitä lähestyttiin tutkimuksessamme paikallisten yritysten, työpaikkojen ja oppisopimus- ja koulutussopimuspaikkojen rajallisuutena, mikä voi nähdäksemme selittää esimerkiksi työttömyyden ja työllistymisvaikeuksien kasautumista tietyille alueille, koska koulutussopimusja oppisopimuspaikkojen saatavuus kytkeytyy alueen työllisyystilanteeseen. Myös Sibiyan ja kumppaneiden (2021) tutkimukseen osallistuneet konetekniikkaa opiskelevat nuoret olivat tehneet samansuuntaisia havaintoja alueen yritysten vähäisestä määrästä tai pienestä koosta. Alueellisten tekijöiden merkitys ja niihin liittyvät työllistymistä heikentävät haasteet herättävät kysymyksiä siitä, miten alueellista kehitystä ja yritysten kasvua voitaisiin tukea, jolloin tutkinnon suorittaneilla nuorilla olisi mahdollisuus työllistyä asuinalueelleen.

Aiempaan tutkimukseen peilattuna voidaankin havaita, että nuorten näkökulmasta alueellinen sijainti on merkityksellinen työllistymiseen ja työttömyyteen liittyvissä kysymyksissä (Ylistö, 2015; 2018). Penttinen (2013) havaitsi, että muihin koulutuksiin verrattuna juuri ammatillisessa koulutuksessa opiskelevien asuinpaikkakunnan ja maakunnan ulkopuolelle suuntautuva muuttohaluttomuus on yleisintä ja omaan asuinpaikkakuntaan kiinnittyminen vahvinta. Nikunen (2016) puolestaan lisää, että omaan asuinalueeseen kiinnittyminen on nuorten joukossa yleisempää, mikäli nuoret asuvat maaseudulla tai heidän vanhemmillaan on korkeintaan toisen asteen koulutus. Maakunnan työttömyysasteen rooli ja merkitys voidaankin tässä mielessä sijoittaa nuoriin liittyvien yksilöllisten tekijöiden ja alueellisten tekijöiden leikkauspisteeseen. Tällöin muuttohaluttomuutta – joka sinällään voi olla ongelmallista kohtaannon kannalta – voitaisiin hyödyntää alueelliseen työvoimatarpeeseen vastaamisessa etenkin alueilla, joilta työvoimaa siirtyy suurempiin keskuksiin.

Myös yrityksiin ja työmarkkinoihin liittyviä tekijöitä tunnistettiin haastattelujen sekä Delfoi-kyselyjen analyysien perusteella. Näihin luettiin esimerkiksi koulutuksen ja työelämän yhteistyöhön liittyviä tekijöitä, kuten työpaikalla järjestettävän koulutuksen toteutuminen ja resurssit. Tuloksemme tarjoavatkin tukea oppilaitos-yritys-yhteistyön välttämättömyydelle tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistymisen edistämiseksi. Sama havainto kaikuu myös aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen tutkinnon perusteiden kehittämisen tulisi tapahtua tiiviissä yhteistyössä yritysmaailman kanssa (Sibiya ym., 2021; Tammilehto, 2023), jotta nuorten ammatillinen osaaminen kohtaisi työelämän ja yritysten tarpeiden kanssa (Hamid & Yi, 2023; Maclean & Lai, 2011). Sibiya ja kumppanit (2021) toteavatkin, että heidän empiirisen aineistonsa perusteella nuorten riski jäädä työttömäksi vaikuttaisi olevan pienempi, mikäli koulutuksellisten tuotosten (mm. osaaminen, kyvyt) ja työmarkkinoiden ammattipositioiden välinen linkki on vahva ja sitä on esimerkiksi opetussuunnitelmien yhteiskehittämisessä edelleen vahvistettu.

5.3 Käytännön

kehittämissuosituk

set

Tutkimustuloksemme vahvistavat ammatillisen koulutuksen ja yritysten yhteistyön tärkeyttä, ja lähes 80 prosenttia Delfoi-kyselyyn osallistuneista asiantuntijoista koki oppilaitos-yritys-yhteistyön olevan keskeinen nuorten työllistymisen edistäjä tekniikan aloilla. Hyvin organisoitu ja resursoitu työpaikalla järjestettävän koulutuksen tuki on tärkeässä roolissa nuorten ammattiosaamisen kehittämisen sekä työelämään siirtymisen kannalta. On huomionarvoista, että moniin tutkimustuloksissa esiin nousseisiin työllistymiseen vaikuttaviin yksilöllisiin tekijöihin voidaan vaikuttaa koulutuksen aikana. Esimerkiksi henkilöt, joilla ei ole aiempaa työkokemusta tai ammatillista tutkintoa suoritettuna, lähtökohtaisesti hyötyvät työpaikalla järjestettävästä koulutuksesta. Sen avulla voidaan sekä vahvistaa alakohtaista ammattitaitoa että kokemusta alan työtehtävistä ja työpaikoista, ja siten kompensoida etenkin nuorten vähäisempää työkokemusta pidempään työmarkkinoilla olleisiin verrattuna. Lisäksi työelämässä opiskelu vahvistaa työelämävalmiuksia, joiden merkitys työelämään kiinnittymiselle on suuri. Työelämässä oppiminen tarjoaa lisäksi opiskelijalle mahdollisuuden osoittaa motivaatiota työskentelyyn kyseisessä työpaikassa. Se on myös työnantajalle hyvä keino tutustua potentiaalisiin työntekijöihin ja rekrytoida heitä myöhemmässä vaiheessa.

Hyvin toteutettu työpaikalla tapahtuvan opiskelun tuki on tärkeää myös siksi, että se parhaimmillaan alentaa työnantajien kynnystä tarjota työelämässä oppimisen mahdollisuuksia opiskelijoille joko oppisopimuksella tai koulutussopimuksella. Kuten tutkimustuloksemme osoittivat, työelämässä oppimisen paikkojen saatavuus vaikuttaa siihen, kuinka hyvin tutkinnon suorittaneet nuoret työllistyvät. Työpaikalla järjestettävän koulutuksen ohjaukseen ja tukeen on tästä syystä kohdennettava riittävästi resursseja. Silloin työpaikoilla voidaan keskittyä ammattiosaamisen sekä työelämävalmiuksien vahvistamiseen.

Perusta riittäville työelämävalmiuksille tulee rakentaa koulutuksessa, koska tällä luodaan perustaa työelämässä oppimisen toteutumiselle niin, että sekä ammattiosaaminen että työelämävalmiudet vahvistuvat. Koulutuksen ja työelämän yhteistyö edistää myös odotusten hallintaa puolin ja toisin, jolloin yrityksille muodostuu todenmukaisempi käsitys opiskelijan valmiuksista ja tuen tarpeesta. Työelämäyhteistyöllä ja hyvin järjestetyllä työelämässä oppimisella voidaan myös ajatella olevan vaikutusta siihen, miten opiskelijat motivoituvat työskentelyyn ja millaisia käsityksiä heille muodostuu opiskelemansa alan työtehtävistä ja työpaikoista.

Tekniikan alan tutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymisen parantaminen edellyttää myös työnantajilta panostuksia sekä työelämässä oppimisen paikkojen saatavuuteen että työpaikalla tapahtuvan opiskelun tukeen. Yritysten kannalta kyse on resursseista, jotka varmistavat tutkinnon suorittaneiden osaamisen laatua ja relevanssia, tarjoavat rekrytointimahdollisuuksia ja auttavat antamaan kokonaisvaltaisempaa ja ajantasaisempaa kuvaa alan työtehtävistä ja työpaikoista. Tämän lisäksi resurssit auttavat lisäämään alan vetovoimaa sekä tukemaan opiskelijoiden ammatillista kasvua ja ammatti- tai osaamisidentiteetin rakentumista. Erityisen tärkeää on osallistua niiden opiskelijoiden tukemiseen, joilla on erilaisia vaikeuksia ja haasteita työmarkkinoille kiinnittymiseen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita eikä sen tule tarkoittaa sitä, että työpaikkojen vastuulle siirrettäisiin tehtäviä, jotka kuuluvat koulutuksen järjestäjille tai esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon piiriin. Kyse on siitä, että omasta asemasta pyritään tukemaan opiskelijoiden työelämävalmiuksien ja elämänhallinnan valmiuksien vahvistamista ja siten tukemaan siirtymää työelämään.

Tulevina vuosina, kun ammatillisen koulutuksen rahoitus niukkenee ja rahoituksen painopistettä siirretään aiempaa vahvemmin vaikuttavuuteen, koulutuksen järjestäjien tulee kehittää toimintaansa siten, että koulutuksen vaikuttavuus ja tuloksellisuus paranee. Työelämäyhteistyö on yksi keskeisistä edellytysteki-

jöistä tässä tehtävässä onnistumiselle. Koulutuksen järjestäjien tulee nähdä työelämäyhteistyö aiempaakin strategisempana kysymyksenä. Kyse ei ole niinkään yhteistyöstä vaan siitä, millä keinoin parhaiten varmistetaan se, että toiminta kohdistuu oikeisiin asioihin ja millaisena resurssina työelämäyhteistyö nähdään tässä kokonaisuudessa. Koulutuksen järjestäjän toiminnan vaikuttavuutta mitataan yhä vahvemmin siten, kuinka hyvin oman toiminta-alueen työelämän tarpeisiin kyetään vastaamaan. Vaikuttavuuteen vaikuttaa se, kuinka hyvin koulutuksella kyetään luomaan edellytyksiä yritysten uudistumiselle, kun toimintaympäristö muuttuu. Yritysten ja koulutuksen järjestäjien yhteistyö on siksi nähtävä yhtenä keskeisenä strategisena resurssina, jolla vaikuttavuutta saadaan aikaan.

5.4 Tutkimuksen rajoitteet ja jatkotutkimusaiheet

Tutkimukseemme liittyy muutama rajoite. Yksi keskeisimmistä tutkimuksemme rajoitteista paikantuu työttömien nuorten yksilöllisen näkökulman puuttumiseen, sillä se tulee tutkimuksessamme vain välillisesti esiin haastattelujen ja Delfoi-kyselyn aineistoissa. Tutkimusta suunnitellessamme tärkeänä tavoitteenamme oli kuulla myös tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiden, työttömien nuorten itsensä yksilöllisiä kokemuksia ja näkemyksiä haastattelujen avulla, mutta emme saaneet rekrytoitua vapaaehtoisia osallistujia kyseisestä kohderyhmästä. Työttömyys voi tutkimusaiheena olla varsin sensitiivinen, ja nuoret ovat tutkimuskohteena miellettävissä haavoittuvaiseksi ihmisryhmäksi (Urry ym., 2015), joka on esimerkiksi valta-asemaltaan tavalla tai toisella alisteisessa asemassa (Luomanen & Nikander, 2017). Tulevaisuuden jatkotutkimuksessa kyseisen kohderyhmän tavoittamiseen onkin nähdäksemme varattava riittävästi resursseja ja pohdittava keinoja nuorten lähestymiseen heidän arkeensa sopivilla keinoilla – nuorten omilla ehdoilla. Tutkimuksemme olisi hyötynyt myös muiden kohderyhmien haastattelemisesta yritys- ja oppilaitosedustajien lisäksi. Tekniikan alan nuorten työttö-

myyteen liittyvää ja tutkimustuloksiamme syventäviä näkökulmia olisi todennäköisesti saatu esimerkiksi Delfoi-kyselyyn osallistuneelta Ohjaamon henkilökunnalta ja työvoimapalveluista. Kokonaisuudessaan aineistoa kertyi kuitenkin riittävästi tutkimuksemme tarpeisiin, kun haastattelut muodostivat vain yhden palasen aineistokokonaisuudesta.

Toinen keskeinen rajoite liittyy tutkimustulostemme yleistettävyyteen, sillä rajasimme tarkastelun vain kolmeen perustutkintoon ja kolmeen maakuntaan. Onkin mielekästä kysyä, missä määrin kolmen maakunnan ja perustutkinnon havainnot kertovat tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyydestä yleisesti ja miten toisenlaiset tutkintoja maakuntavalinnat olisivat muovanneet tutkimustuloksiamme. Jatkotutkimuksessa fokusta voitaisiin laajentaa tarkastelemalla useampia tekniikan alan perustutkintoja ja kattavampaa maantieteellistä aluetta, mikä loisi myös mahdollisuuksia tutkimustulosten ja johtopäätösten yleistettävyydelle sekä kuvaisi tutkittavaa ilmiötä tarkemmin. Tapaustutkimustyyppinen rajauksemme, joka käsitti kolme tutkintoa ja maakuntaa, oli kuitenkin tarpeellinen, sillä näin kokonaisuus pysyi yhteneväisenä ja selkeänä.

Kolmas rajoite liittyy määrällisen analyysin aineistoon. Aineisto on koostettu Vipusen rekisteriaineistosta koulutuksen järjestäjätasolla eli havaintoina toimivat koulutuksen järjestäjät. Aineisto ei siis ole opiskelijakohtainen, mikä pitää ottaa huomioon tuloksia tulkitessa. Aineistossa selittäviä muuttujia olivat maakuntatasolla aikaisemman koulutuksen sekä maakunnan työttömyysaste. Yleistettävyyden puolesta aineisto edustaa koko Suomea, mikä laajentaa tutkimuksen tulosten yleistettävyyttä.

5.5 Yhteenveto

Yhteenvetona tuloksista voidaan esittää, että tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen liittyy useita, välillä toistensa kanssa risteäviä tekijöitä yksilöllisistä alueellisiin tekijöihin sekä yrityksiin ja työpaikkoihin. Tutkimuksessa käyttämämme aineistot loivat kokonaisvaltaista kuvaa nuorten työttömyyden ja työllistymisen selittäjistä, ja ne myös vahvistivat toisiaan: esimerkiksi maakunnan työttömyysaste tilastollisesti merkitsevänä työttömyyden selittäjänä heijasteli haastatteluissa puhuttua ja Delfoi-kyselyn aineistossa korostunutta alueellisten tekijöiden vaikutusta. Toisaalta tilastoanalyysissä havaitun aiemman ammatillisen tutkinnon merkitys nivoutuu sekä yksilöllisiin tekijöihin että rakennetyöttömyyden piirteisiin. Työttömyyden syiden kokonaisvaltainen ja aukoton selittäminen on kuitenkin haastavaa, sillä tekniikan alan perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyys paikantuu moniin, usein limittäisiin tekijöihin. Tämä kertoo nuorten työttömyyden kompleksisuudesta tutkimuksellisena ilmiönä. Tämän vuoksi perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen liittyvää tutkimusta on tarpeellista tehdä lisää monipuolisilla aineistoilla sekä ennen kaikkea huomioimalla nuorten omat yksilölliset kokemukset.

Tutkimuksemme tarjoaa lisäksi ajankohtaisia näkökulmia ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymisen edistämiseen tekniikan alalla. Näistä yksi keskeisimmistä oli aiemmissakin tutkimuksissa toistunut oppilaitosten ja työelämän välinen yhteistyö. Toimme siihen keskeisiä kehittämissuosituksia ja ratkaisuehdotuksia tutkimuksessamme tehtyjen empiiristen havaintojen perusteella. Tiiviillä ja strategisella työelämäyhteistyöllä on tekniikan alan nuorten työllistymiselle suotuisia vaikutuksia, koska sillä varmistetaan työelämän osaamistarpeiden ja nuorten osaamisen vastaavuus. Se vaikuttaa muun muassa nuorten työelämävalmiuksiin (yksilölliset tekijät), työssäoppimispaikkojen saatavuuteen ja kohtaantoon (alueelliset tekijät) sekä rakennetyöttömyyden ehkäisemiseen.

Kokonaisuudessaan tutkimuksemme tarjoaa uusia näkökulmia nuorten työttömyyteen ja syventää aiempaa, lähinnä sijoittumisseurantaan perustuvaa empiiristä tarkastelua. Tutkimus tarjoaa hyvän pohjan tulevaisuuden jatkotutkimukselle tekniikan alan kontekstissa ja sen ulkopuolella.

Lähteet

Aaltio, I. & Puusa, A. (2020). Mitä laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tulisi ottaa huomioon? Teoksessa A. Puusa & P. Juuti (toim.), Laadullisen tutkimuksen näkökulmat ja menetelmät (ss. 177–188). Gaudeamus.

Aho, S. (2004). Kroonisen työttömyyden laajuus, rakenne ja syntytausta. Työpoliittinen tutkimus 261. Työministeriö.

Ahopelto, T. (2018). Nollaksi vai ykköseksi. Koodarivaje uhkaa kuihduttaa Suomen halpatuotantomaaksi, näin palaamme tietotekniikan huipulle. EVA analyysi nro 62. Elinkeinoelämän valtuuskunta.

Alatalo, J., Mähönen, E. & Räisänen, H. (2017). Nuorten ja nuorten aikuisten työelämä ja sen ulkopuolisuus. TEM analyysejä 76/2017. Työja elinkeinoministeriö.

Bekhet, A. K. & Zauszniewski, J. A. (2012). Methodological triangulation: an approach to understanding data. Nurse Researcher, 20(2), 40–43. https://doi.org/10.7748/nr2012.11.20.2.40.c9442

Bell, W. (1997). Human science for a new era. Vol. 1 History, purposes, and knowledge. Transaction Publishers.

Bell, D. N. F. & Blanchflower, D. G. (2011). Young people and the great recession. IZA Discussion paper no. 5674. Oxford Review of Economic Policy, 27(2), 241–267.

Biavaschi, C., Eichhorst, W., Giulietti, C., Kendzia, M. J., Muravyev, A., Pieters, J., Rodríguez-Planas, N., Schmidl, R. & Zimmermann, K. F. (2012). Youth unemployment and vocational training. IZA Discussion Papers, No. 6890. Institute for the Study of Labor (IZA).

Brady, S. R. (2015). Utilizing and adapting the Delphi method for use in qualitative research. International Journal of Qualitative Methods, 14(5), 1–6. https://doi.org/10.1177/1609406915621381

Brady, S. R. (2016). The Delphi method. Teoksessa L. A. Jason & D. S. Glenwick (toim.), Handbook of methodological approaches to community-based research (ss. 61–67). Oxford University Press.

Braun, V. & Clarke, V. (2006). Using thematic analysis in psychology. Qualitative Research in Psychology, 3(2), 77–101. https://doi. org/10.1191/1478088706qp063oa

Braun, V. & Clarke, V. (2012). Thematic analysis. Teoksessa H. Cooper, P. M. Camic, D. L. Long, A. T. Panter, D. Rindskopf, & K. J. Sher (toim.), APA handbook of research methods in psychology, Vol. 2. Research designs: Quantitative, qualitative, neuropsychological, and biological (ss. 57–71). American Psychological Association. https://doi.org/10.1037/13620-004

Casey, D. & Murphy, K. (2009). Issues in using methodological triangulation in research. Nurse Researcher, 16(4), 40–55. https://doi. org/10.7748/nr2009.07.16.4.40.c7160

Chauke, T. A. (2023). Determinants of youth unemployment among TVET college graduates in the Vhembe district. Journal of Culture and Values in Education, 6(3), 125–143. https://doi.org/10.46303/jcve.2023.24

Dietrich, H. (2012). Youth unemployment in Europe. Theoretical considerations and empirical fndings. Friedrich Ebert Stiftung.

Dogara, G., Saud, S. M. B., Kamin, Y. bin, Hamid, M. Z. bin A. & Nordin, M. S. bin. (2019). Developing soft skills through project-based learning in technical and vocational institutions. International Journal of Engineering and Advanced Technology, 9(1), 2842–2847. https://doi. org/10.35940/ijeat.A9803.109119

Eerola, T., Turve, I. & Kallionpää, M. (2019). Development needs in technology education. HAMK Unlimited Professional, 28.5.2019. https:// urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111690414

Green, R. A. (2014). The Delphi technique in educational Research. SAGE Open, 4(2), 1–8. https://doi.org/10.1177/2158244014529773

Haapalahti, R. (2019). Yksilön toimien vaikutukset aluekehitykseen. Ammatilliseen perustutkintokoulutukseen liittyvät odotukset ja tulokset Pohjois-Pohjanmaalla [Väitöskirja, Oulun yliopisto]. Juvenes Print. https://urn.fi/URN:ISBN:9789526221847

Hakamäki-Stylman, V., Hievanen, R., Aaltola, M., Anttila, A., Keränen, H., Nurkka, N., Peteri, S., Ranta, K., Riihimäki, S., Stadius, A., Tammilehto, M. & Kaihari, J. (2024). Amiksesta ammattikorkeakouluun – Arviointi ammatillisen koulutuksen tuottamista valmiuksista suhteessa ammattikorkeakouluopintojen vaatimuksiin. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 2:2024.

Hamid, H. A. & Yi, T. M. (2023). Unlocking the earning potential of TVET graduates. Working paper 04/23. Khazanah Research Institute. Harsia, P. (2022) Sähköalan koulutuksen tilanne. Plaani, 32–34. https://www.nssoy.fi/plaani-upload/Plaani_1_2022

Havakka, P. (2018). Sosiaaliset riskit – määritelmiä ja merkitys yhteiskunnassa. Teoksessa A. Ahteensivu, A. Koskinen, J. Kulmala & P. Havakka (toim.), Riskienhallinnan ajankohtaisia teemoja (ss. 124–177). Tampere University Press.

Hirsjärvi, S. & Hurme, H. (2008). Tutkimushaastattelu: teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Gaudeamus Helsinki University Press.

Hämäläinen, K. & Hämäläinen, U. (2012). Matkalla maailmalle: Nuorten työttömyyden esiintyvyys ja kesto. Työvoimapoliittinen Aikakauskirja, 2, 6–18.

Hämäläinen, U. & Tuomala, J. (2013). Faktaa nuorisotyöttömyydestä. VATT Policy Brief 2-2013. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.

Johnson, B. & Christensen, L. (2008). Educational research: Quantitative, qualitative and mixed approaches. Sage Publications.

Kakengi, V. V. (2019). Does obtaining a lot of schooling guarantee a quick transition to employment? Evidence from TVET graduates in Tanzania. Policy brief PB No. 8/2019. Repoa.

Kalenius, A. (2014). Koulutus, työllisyys ja työttömyys. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2014:13. Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-291-3

Kiviluoto, K. (2022). Delfoi-menetelmä käytännössä: Fyysisen aktiivisuuden tulevaisuus 2030. Teoksessa H.-K. Aalto, K. Heikkilä, P. KeskiPukkila, M. Mäki & M. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (ss. 197–201). Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto. Kyngäs, H. (2020). Inductive content analysis. Teoksessa H. Kyngäs, K. Mikkonen & M. Kääriäinen (toim.), The application of content analysis in nursing science research (ss. 13–21). Springer International Publishing. https://doi.org/10.1007/978-3-030-30199-6_2

Larja, L. & Peltonen, J. (2023). Työvoiman saatavuus, työvoimapula ja kohtaantoongelmat vuonna 2022. TEM analyyseja 113/2023. Työja elinkeinoministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-978-0

Lilja, K. K., Laakso, K. & Palomäki, J. (2011). Using the Delphi method. Teoksessa D. Kocaoglu (toim.), 2011 Proceedings of PICMET ’11: Technology management in the energy-smart world (ss. 1004–1013). Institute of Electrical and Electronics Engineers (IEEE).

Linturi, H. & Kuusi, O. (2022). Tulevaisuuksia ennakoiva delfoi-menetelmä. Teoksessa H.-K. Aalto, K. Heikkilä, P. Keski-Pukkila, M. Mäki & M. Pöllänen (toim.), Tulevaisuudentutkimus tutuksi – Perusteita ja menetelmiä (ss. 178–196). Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemian julkaisuja 1/2022. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia, Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto.

Luomanen, J. & Nikander, P. (2017). Haavoittuvat haastateltavat? Teoksessa M. Hyvärinen, P. Nikander & J. Ruusuvuori (toim.), Tutkimushaastattelun käsikirja (ss. 245–254). Vastapaino.

Maclean, R. & Lai, A. (2011). The future of technical and vocational education and training: global challenges and possibilities. The International Journal of Training Research, 9(1/2), 2–15. https://doi.org/10.5172/ijtr.9.1-2.2

Metsämuuronen, J. (2011). Tutkimuksen tekemisen perusteet ihmistieteissä. International Methelp.

Mikkonen, J. & Lavikainen, L. (2012). Rahkeet duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus.

Myllyniemi, S. (toim.). (2017). Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusverkosto.

Nikunen, M. (2016). Liikkuvuus nuorten työmarkkinoiden pääomana. Teoksessa J. Parviainen, T. Kinnunen & I. Kortelainen (toim.), Ruumiillisuus ja työelämä. Työruumis jälkiteollisessa taloudessa (ss. 76–95). Vastapaino.

Ojala, S. & Pyöriä, P. (2016). Vakautta vai epävarmuutta? Nuorten palkansaajien työuran alku 1980-luvulta 2010-luvulle. Teoksessa N. Järnfelt (toim.), Työolot ja työurat – tutkimuksia työurien vakaudesta ja eläkkeelle siirtymisestä (ss. 27–52). Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 8/2016. Eläketurvakeskus.

Opetushallitus. (2024). Ammatilliset perustutkinnot. Haettu 26.9.2024 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/ammatillisetperustutkinnot

Parpo, A. (2007). Työllistymisen esteet. Raportteja 11/2007. Valopaino Oy.

Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. (toim.). (2018). Opin polut ja pientareet. Nuorisobarometri 2017. Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura, Nuorisotutkimusverkosto, Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Penttinen, P. (2013). Itä-Suomi nuorten asuinympäristönä. Teoksessa P. Penttinen & J. Ronkainen (toim.), Itä-Suomen nuorisopuntari. Katsaus nuorten hyvinvointiin Itä-Suomen maakunnissa 2010–2012 (ss. 30–51). Tutkimuksia ja raportteja 81, Mikkelin ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-588-380-3

Pihlainen, V., Kivinen, T. & Lammintakainen, J. (2016). Argumentoiva Delfoi-menetelmä tulevaisuuden johtamisosaamisen tutkimusmenetelmänä. Hallinnon Tutkimus, 35(3), 204–217. https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/98507

Rogan, M., Friderichs, T. & Needham, S. (2024). Destination of Technical and Vocational Education and Training (TVET) college graduates. Pretoria.

Rowe, G., & Wright, G. (1999). The Delphi technique as a forecasting tool: issues and analysis. International Journal of Forecasting, 15(4), 353–375. https://doi.org/10.1016/S0169-2070(99)00018-7

Salonen, J., Virtanen, P., Lipiäinen, L., Nummi, T. & Saloniemi, A. (2014). Tutkintoja suorittaneiden nuorten työurapolut Eläketurvakeskuksen tutkimuksia 01/2014. Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-691-212-0

Sibiya, A. T., Nyemezi, N. & Bogopa, D. (2021). TVET engineering students’ perceptions of the value of their qualification and the prospects of employment. Journal of Vocational, Adult and Continuing Education and Training, 4(1), 130–145. https://doi.org/10.14426/jovacet. v4i1.189

Skulmoski, G. J., Hartman, F. T. & Krahn, J. (2007). The Delphi method for graduate research. Journal of Information Technology Education, 6, 1–21. https://doi.org/10.28945/199

Stenström, M.-L. & Valkonen, S. (2012). Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden opintourat. Teoksessa M.-L. Stenström, M. Virolainen, P. Vuorinen-Lampila & S. Valkonen (toim.), Ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen opintourat (ss. 25–108). Koulutuksen tutkimuslaitos.

Sundvall, S. (2013). Kuunnellaanko minua? Nuorten työnhaun muuttuva toimintaympäristö Uudellamaalla. Raportteja 104. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. https://urn.fi/URN:ISBN: 978-952-257-892-1

Tammilehto, M. (2023). Teknologiaosaamisella tulevaisuuteen – tekniikan alojen ammatillisen koulutuksen palvelukykyselvitys. HAMKin e-julkaisuja 2/2023. Hämeen ammattikorkeakoulu. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-784-844-2

Teknologiateollisuus. (2024a). Tietoa toimialasta. Haettu 25.9.2024 osoitteesta https://teknologiateollisuus.fi/talous-ja-tilastot/tietoatoimialasta/

Teknologiateollisuus. (2024b). Arvotamme eri koulutusväyliä liian rajusti – ammatillisen koulutuksen vetovoima tarvitsee kunnianpalautuksen. Haettu 25.9.2024 osoitteesta https://teknologiateollisuus.fi/arvotamme-eri-koulutusvaylia-liian-rajusti-ammatillisenkoulutuksen-vetovoima-tarvitsee-kunnianpalautuksen/

Tilastokeskus. (2024). Työvoimatutkimus. 13al – Väestö työmarkkina-aseman ja maakunnan mukaan, 15–74-vuotiaat, 2009–2023. Haettu 15.5.2024 osoitteesta https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__tyti/statfin_tyti_pxt_13al.px/ Tuomi, J. & Sarajärvi, A. (2018). Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Tammi.

Tähtinen, J., Laakkonen, E., Broberg, M. & Tähtinen, R. (2020). Tilastollisen aineiston käsittelyn ja tulkinnan perusteita. Turun yliopiston kasvatustieteiden laitos.

UNESCO. (2018). Global education monitoring report, 2019: Migration, displacement and education: Building bridges not walls https:// doi.org/10.54676/XDZD4287

Urry, Y., Sanders, J. & Munford, R. (2015). The “right time” – negotiating the timing of interviews with vulnerable young people. Journal of Youth Studies, 18(3), 291–304. https://doi.org/10.1080/13676261.2014.944120

Vehviläinen, J. (2020). Kohti jatko-opintoja ja työelämää. Siirtymät ammatillisen koulutuksen jälkeen. Raportit ja selvitykset 2020:7. Opetushallitus.

Vipunen. (2024a). Ammatillinen koulutus. Ammatillisen tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opintoihin sijoittuminen https:// vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Tutkinnon-suorittaneiden-sijoittuminen.aspx

Vipunen. (2024b). Ammatillinen koulutus. Opiskelijat ja tutkinnot https://vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Opiskelijat-ja-tutkinnot.aspx

Vipunen. (2024c). Ammatillinen koulutus. Erityisopetus https://vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Erityisopetus.aspx

Vipunen. (2024d). Ammatillinen koulutus. Haku ja valinta https://vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Hakeneet-ja-hyv%C3%A4ksytyt.aspx

Vipunen. (2024e). Ammatillinen koulutus. Aiempi ja myöhempi koulutus https://vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Pohjakoulutus.aspx

Vipunen. (2024f). Ammatillinen koulutus. Opintojen kulku https://vipunen.fi/fi-fi/ammatillinen/Sivut/Opintojen-kulku.aspx

Warren, F. (2019). Spotlight: Tekniikan alojen ammatillinen koulutus. HundrED Research.

Williams, M. & Moser, T. (2019). The art of coding and thematic exploration in qualitative research. International Management Review, 15(1), 45–72.

Ylistö, S. (2015). Miksi työnhaku ei kiinnosta? Nuorten pitkäaikaistyöttömien työnhakuhaluttomuudelle kertomia syitä. Työelämän Tutkimus, 13(2), 112–126. https://journal.fi/tyoelamantutkimus/article/view/87069

Ylistö, S. (2018). Why do young people give up their job search? Nordic Journal of Working Life Studies, 8(3). https://doi.org/10.18291/ njwls.v8i3.109539

Ylistö, S. (2023). Työttömyys, nuoret ja aktivointi. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien nuorten elämänhallinnallisista valinnoista työmarkkinoilla [väitöskirja, Turun yliopisto]. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9822-6

Liitteet

Liite 1: Delfoi-kysely

Ensimmäinen kierros

Delfoi-kyselyn ensimmäisen kierroksen kysely ja sen väittämät.

Yksilölliset tekijät Tutkinnon suorittaneen nuoren haluttomuus muuttaa työn perässä heikentävät hänen työllistymismahdollisuuksiaan.

Nuorten työ/opiskelumotivaatio ennustaa valmistumisen jälkeistä työllistymistä.

Nuoren (akateemiset) perusvalmiudet ennustavat valmistumisen jälkeistä työllistymistä.

Nuorten heikko tietämys työelämästä ja eri ammateista heikentää heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

Nuorten työttömyys johtuu usein kannustinloukkuun jäämisestä (= aloituspalkka samalla tasolla työttömyysetuuden kanssa).

Nuorten hyvät sosiaaliset taidot vaikuttavat heidän työllistymiseensä positiivisesti.

Nuorten heikot elämänhallintataidot heikentävät heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

Nuorten työttömyyttä selittää haluttomuus työllistyä opiskelemalleen alalle.

Nuorten ammattitaidossa olevat puutteet heikentävät heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

Epäonnistumiset työnhaussa heikentävät nuorten halukkuutta aktiiviseen työnhakuun.

Nuorten työttömyysastetta selittää heikosta psyykkisestä tai fyysisestä terveydentilasta johtuva työkyvyttömyys.

Vähäinen työkokemus heikentää nuorten työllistymismahdollisuuksia.

Nuorten motivaatio kokopäivätyöhön on heikentynyt, mikä vähentää halukkuutta hakea töitä.

Alueelliset tekijät

Alueen työllisyystilanne vaikuttaa tutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymismahdollisuuksiin.

Työssäoppimispaikkojen alueellisessa saatavuudessa ja laadussa ilmenevät erot ovat yhteydessä nuorten työllistymismahdollisuuksiin.

Alueen työvoimapalvelujen toimivuus ja resurssit vaikuttavat nuorten työllisyysmahdollisuuksiin.

Koulutuksen järjestäjien koulutustarjonnan huono kohtaanto heikentää tutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymismahdollisuuksia.

Yritykset ja työpaikat

Yritysten odotukset ammatillisen perustutkinnon suorittaneen nuoren osaamiselle ovat liian korkeat.

Monet yritykset ovat hyvin pieniä, jolloin niillä ei ole mahdollisuuksia tarjota työssäoppimispaikkoja ja riittävää ohjausta opiskelijalle.

Yrityksen aiemmat kokemukset työssäoppimisjaksojen ja oppisopimuskoulutuksen ajalta vaikuttavat näiden halukkuuteen rekrytoida tutkinnon suorittaneita nuoria, joilla on vähän työkokemusta.

Ammatilliset oppilaitokset ja koulutuksen organisointi

Työmarkkinat ja rekrytointiprosessit

Työssäoppimispaikkana toiminut yritys on perustutkinnon suorittaneen nuorten tärkeä työllistäjä.

Työpaikkaohjaajien puutteelliset ohjaustaidot heikentävät perustutkinnon suorittaneen nuoren osaamista ja siten työllistymismahdollisuuksia.

Työssäoppimispaikkojen niukka saatavuus heikentää ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden osaamista ja lisää siten nuorisotyöttömyyttä.

Työllistämisen korkeat kulut vähentävät työnantajien halukkuutta palkata vastavalmistuneita tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneita nuoria.

Teknologiayrityksissä tarvitaan korkeakoulutasoista osaamista, johon ammatilliset perustutkinnot eivät vastaa.

Yritysten tulisi nykyistä aktiivisemmin tarjota työelämässä oppimisen mahdollisuuksia ammatillisessa koulutuksessa oleville nuorille.

Yritysten rajoitukset tarjota alle 18-vuotiaalle oppisopimusta vaikuttavat nuorten työllistymismahdollisuuksiin.

Työpaikalla järjestettävän koulutusjakson onnistuminen johtaa usein nuoren työllistymiseen.

Tutkinnon arvosana vaikuttaa työnantajan rekrytointihalukkuuteen.

Ammatillisten oppilaitosten tarjoaman opetuksen ja ohjauksen määrän vähentyminen on heijastunut negatiivisesti nuorten työllistymismahdollisuuksiin

Ammatillisten oppilaitosten oppimisympäristöjen ja työvälineiden laatu on korkeaa, eivätkä ne tästä syystä selitä nuorten työllistymisongelmia.

Teknisen alan ammatillinen perustutkinto antaa nuorille riittävän osaamisen työtehtävissä menestymiseen, eikä nuorten osaaminen siten selitä heidän työttömyyttään.

Ammatilliset oppilaitokset tarjoavat monipuolisia tuki- ja ohjauspalveluja työllistymisen tueksi, mutta kaikki opiskelijat eivät niitä hyödynnä.

Ammatillisten opettajien puutteellinen tai vanhentunut alakohtainen ammattitaito heikentävät nuorten työllistymismahdollisuuksia tällä hetkellä.

Ammatillisten opettajien heikot työelämäyhteydet heikentävät tutkinnon suorittaneiden ammattiosaamista ja siten työllistymismahdollisuuksia.

Puutteet tekniikan alojen ammatillisten opettajien pedagogisessa osaamisessa heikentävät tutkinnon suorittajien osaamista ja siten työllistymismahdollisuuksia.

Oppisopimuskoulutukseen osallistuminen parantaa nuoren työllistymismahdollisuuksia.

Opiskelijoiden oppimisen tuen tarpeiden huomioon ottaminen parantaa osaamista ja siten työllistymismahdollisuuksia.

Ammatillisiin opintoihin valitaan opiskelijoita, jotka eivät ole työ- tai opiskelukykyisiä.

Perinteinen rekrytointitapa (työhakemus ja ansioluettelo) on teknisillä aloilla eriarvoistava, sillä siinä menestyvät parhaiten kirjallisesti ja kielellisesti lahjakkaat.

Nuorten palkkaodotukset ovat yrityksen näkökulmasta liian korkeat.

Ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret kilpailevat osin samoista työpaikoista ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden kanssa.

Yhteensä 42 väittämää

Toinen kierros

Tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyden syitä ja työllistymismahdollisuuksia tarkasteltiin viiden teeman kautta: 1) nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät (keskiarvo 5,4); 2) alueelliset tekijät (keskiarvo 5,2); 3) yrityksiin ja työpaikkoihin liittyvät tekijät (keskiarvo 5,1); 4) ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organsointiin liittyvät tekijät (keskiarvo 4,7) ja 5) työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin liittyvät tekijät (keskiarvo 4,5). Vastaajien näkemyksiä tiedusteltiin 7-portaisella Likert-asteikolla (1 = Täysin eri mieltä; 7 = Täysin samaa mieltä).

Kunkin teeman väittämien muodostamien kokonaiskeskiarvojen mukaan nuorten työttömyyden keskeisimmät selittäjät liittyvät yksilöllisiin, alueellisiin sekä yrityksiin ja työpaikkoihin liittyviin tekijöihin. Ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organisoinnin vaikutukset nuoren työttömyyteen arvioitiin puolestaan muita tekijöitä heikommiksi

1. Vastaako tämä oman näkemyksesi mukaan käytännön maisemaa omalla alueellasi ja edustamassasi organisaatiossa? Voit myös halutessasi haastaa, lisätä tai antaa tarkennuksia. Perustelethan näkemyksesi.

Teema 1) Opiskelijoihin liittyvät yksilölliset tekijät

Opiskelijoihin yksilöllisiin tekijöihin liittyvien väittämien vastausten keskiarvo oli 5,4. Korkeimman keskiarvon saivat väittämät “Nuorten hyvät sosiaaliset taidot vaikuttavat heidän työllistymiseensä positiivisesti” sekä “Nuorten heikot elämänhallintataidot heikentävät heidän työllistymismahdollisuuksiaan”. Korkea keskiarvo tarkoittaa, että väittämien kanssa oltiin samaa mieltä.

Eniten mielipiteitä jakanut väittämä liittyi opiskelijoiden työttömyyden johtuvan kannustinloukkuun jäämisestä. Väittämän keskiarvo oli 4,2, joka kertoo väittämän saaneet eniten eri mieltä olevia vastauksia.

2. Millaisia sosiaalisia taitoja ja elämänhallintataitoja nuoret tarvitsevat pärjätäkseen työnhaussa ja työelämässä?

Teema 2) Alueelliset tekijät

Alueellisiin tekijöihin liittyvien väittämien keskiarvo oli 5,4. Vahvimmin samaa mieltä oltiin kysyttäessä alueen työllisyystilanteen vaikutusta nuorten työllistymismahdollisuuksiin. Eniten mielipiteitä jakoi väittämä “Koulutuksen järjestäjien koulutustarjonnan huono kohtaanto heikentää tutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymismahdollisuuksia”. Huonosta kohtaannosta puolet vastaajista oli eri mieltä väitteen kanssa.

3. Vaikuttaako alueen heikko työllistymistilanne opiskelijoiden ja tutkinnon suorittaneiden motivaatioon hakea tutkintoaan vastaavia töitä? Perustele näkemyksesi.

4. Mitä muita merkittäviä alueellisia tekijöitä tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyyteen mielestäsi liittyy?

Teema 3) Yrityksiin ja työpaikkoihin liittyvät tekijät

Teemassa ja siihen liittyvissä väittämissä korostui työssäoppimispaikkojen merkitys työllistymiselle. Työssäoppimisjaksot nähtiin positiivisesti työllistymismahdollisuuksiin vaikuttavana tekijänä. Mielipiteitä jakoi kysymys työpaikkaohjaajien vähäisestä ohjaustaidosta ja tutkinnon arvosanan vaikutuksesta nuorten työllistymiseen.

5. Miksi työssäoppimispaikat ovat merkityksellisiä nuoren työllistymiselle? Liitteet

6. Vastuksissa ilmeni, että yritysten pitäisi tarjota aktiivisemmin työelämässä oppimisen mahdollisuuksia nuorille joko koulutussopimuksena tai oppisopimuksena. Mitkä muut yritysten ja koulutuksen järjestäjän välisen yhteistyön muodot tukevat nuorten työllistymistä?

Teema 4) Ammatillisiin oppilaitoksiin ja koulutuksen organsointiin liittyvät tekijät

Tarkasteltaessa ammatillisiin oppilaitoksiin liittyviä väittämiä, vastauksissa painottui erityisesti opetuksen ja ohjauksen määrän vähentyminen, opiskelijoiden opiskelu- ja työkyvyttömyys ja opiskelijoiden vähäinen kiinnostus hyödyntää työllistämisen tukea oppilaitoksen tarjoamasta työllistymisen tuesta nuorten työttömyyden keskeisinä selittäjinä.

7. Miksi luulet yllä mainittujen korostuneen vastauksissa? Perustele näkemyksesi.

Teema 5) Työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin liittyvät tekijät

Tämän teeman kaikkien väitteiden muodostamaksi keskiarvoksi muodostui 4,7. Eniten samanmielisyyttä ja korkein keskiarvo ilmeni nuorten liian korkeista palkkaodotuksista tiedustelevan väitteen kanssa ja ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten kohtaama kilpailu korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden kanssa.

8. Mitä muita keskeisiä työmarkkinoihin ja rekrytointiprosesseihin liittyviä, nuorten työttömyyttä selittäviä tekijöitä liität nimenomaan teknisiin aloihin?

Ensimmäisellä Delfoi-kyselyn kierroksella vastaajilla oli myös mahdollisuus vastata kyselyn lopussa olleeseen kenttään ”Vapaa sana”. Vastauksia tähän saatiin yhteensä 19 kappaletta, jotka analysoitiin ja teemoiteltiin. Vastauksista muodostettiin kaksi yläteemaa, 1) Nuorten työllistymistä edistävät tekijät ja 2) Nuorten työllistymistä heikentävät tekijät. Kumpaankin teemaan ryhmitellyt näkökulmat on vielä jaettu numeroituihin alateemoihin. Teemoihin ryhmitellyt näkökulmat esitellään alla kummastakin teemasta muodostetun tarkentavan kysymyksen kera.

9. Valitse Teema 1:sta 5–7 tärkeintä keinoa, joilla tekniikan alan ammatillisen koulutuksen suorittaneiden nuorten työllistymistä voitaisiin parhaiten tukea.

Teema 1) Nuorten työllistymistä edistävät tekijät

A. Laaja-alainen yhteistyö

Yritys-oppilaitos-yhteistyö (mm. työelämäedustajan vierailut)

Yhteistyö oppilaitosten ja työllistymispalvelujen välillä

Peruskoulun ja ammatillisten oppilaitosten yhteistyö koulutusvalintojen sujuvoittamiseksi

B. Ammatilliset oppilaitokset ja opetuksen järjestäminen

Opettaja-oppipoika-mallin palauttaminen

Työpaikalla järjestettävän koulutuksen lisääminen oppimisen tukemiseksi

Työpaikalla järjestettävän koulutuksen aloittaminen jo 1. opiskeluvuonna

Työvoiman ja koulutustarjonnan vastaavuuden parantaminen alueellisesti

Luvattomista poissaoloista rokottaminen opintotuessa, mikä tukisi työelämän pelisääntöjen oppimista

Yksilöidyn ohjauksen lisääminen (mm. elämänhallinnallisten haasteiden ratkaisu ennen työharjoittelua)

Ammatillisten kuntoutusmahdollisuuksien lisääminen

Tutkintoalan päättäminen ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen ehkäisemään ’väärän’ alan valitsemista

C. Yritykset ja työpaikkaohjaajat

Täsmäkoulutuksen tarjoaminen työpaikkaohjaajille erilaisista oppijoista

Mentoritoiminta työpaikalla tukemaan nuoren kiinnittymistä työyhteisöön

Tarve yritysten asennemuutokselle nuorten työllistämiseen

10. Perustele ja tarkenna. Miksi valitsit juuri kyseiset tekijät?

Teema 2) Nuorten työllistymistä heikentävät tekijät

A. Ammatillisen koulutuksen resurssit

• Opettajien liian vähäinen määrä ja resurssivajeet heikentävät opetuksen laatua

• Liian suuret ryhmäkoot käytännön opetuksessa

B. Nuoriin liittyvät yksilölliset tekijät

• Maahan muuttaneiden nuorten heikko suomen kielen taito

• Nuorten kokemien haasteiden (mm. neuropsykiatrinen oireilu, jännittäminen, keskittymiskyky) yleistyminen ja tuen tarpeen lisääntyminen

• Sosiaalitukien riittävyydestä johtuva työllistymishaluttomuus

11. Aseta Teema 2:n näkökulmat oman näkemyksesi mukaiseen tärkeysjärjestykseen (1 = tärkein; 5 = vähiten tärkeä).

12. Tarkastele sekä nuorten työllistymistä heikentäviä ja edistäviä tekijöitä kummankin teeman osalta. Kertovatko ne mielestäsi tekniikan alojen erityispiirteistä vai ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyydestä ja työllistymisestä yleisesti? Perustele näkemyksesi.

Kolmas kierros

Toisen kierroksen yhteenveto - Työttömyyteen vaikuttavia tekijöitä

Toisella Delfoi-kierroksella arvioitiin ensimmäisen kierroksen tuloksia, joissa työttömyyteen ja työllistymiseen vaikuttavina tekijöinä korostuivat opiskelijoiden sosiaaliset taidot ja elämänhallintataidot, kuten ajanhallinta, täsmällisyys, asenne ja vuorovaikutustaidot. Alueellisten tekijöiden, kuten alueen työllisyystilanteen, tutkinnon suorittaneiden vähäisen muuttohalukkuuden sekä koulutustarjonnan ja työvoimatarpeen kohtaanto-ongelman, nähtiin vaikuttavan työllistymiseen. Työssäoppimispaikkojen saatavuus sekä työpaikkojen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyö nousivat vastauksissa tärkeiksi työllisyyttä edistäväksi tekijäksi. Ammatillisen koulutuksen opiskelijoiden saaman opetuksen ja ohjauksen määrän katsottiin vaikuttavan oppimistuloksiin, jotka taas heijastuvat opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksiin. Työmarkkinoilla perustutkinnon suorittaneiden osaamistason ja työkokemuksen suhteen ylimitoitetut palkkaodotukset ja heikot työnhakutaidot nähtiin myös työllistymismahdollisuuksia heikentävinä tekijöinä.

Vastaajat ehdottivat lisäksi keinoja työllistymisen tukemiseksi. Tällaisina mainittiin työpaikkojen ja oppilaitosten välisen yhteistyön lisäämistä, opiskelijoiden yksilöllisempää ohjausta ja mentoritoimintaa. Opettajien määrän lisäämisen ja sitä kautta opetusryhmien koon pienentämisen uskottiin vaikuttavan positiivisesti perustutkinnon suorittaneiden osaamistasoon ja sitä kautta työllistymismahdollisuuksiin. Lopuksi todettiin, että työllistymistä vaikeuttavat teemat koskettavat yleisesti ammatillista koulutusta, mutta syiden painotuksissa on eroja alakohtaisesti.

Miten osuvasti teksti mielestäsi kuvaa tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työttömyyden syitä? (0 = Täysin eri mieltä, 10 = Täysin samaa mieltä).

Miten osuvasti teksti mielestäsi kuvaa keinoja tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden työllistymisen tueksi (0 = Täysin eri mieltä, 10 = Täysin samaa mieltä).

Mikäli tekstiä tulisi mielestäsi muuttaa joiltain osin, kirjoita kehittämisehdotukset perusteluineen alla olevaan kenttään.

Liite 2: Teemahaastattelujen haastattelurungot

Yritysedustajat

Taustatiedot

• Yrityksen toimiala

• Yrityksen maakunta

Kohtaanto-ongelmat ja rekrytointivaikeus

• Miten luonnehtisit työmarkkinatilannetta tällä hetkellä koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden näkökulmasta omalla alueellasi?

• Kuinka helppoa yrityksellenne on ollut rekrytoida osaavaa työvoimaa koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista viimeisen viiden vuoden aikana?

• Pohdi yrityksenne rekrytointeja viimeisen viiden vuoden sisällä. Mitkä ovat keskeisimpiä syitä sille, miksi koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneet nuoret eivät ole tulleet rekrytoiduksi yritykseenne?

• Millaiseen osaamiseen rekrytointivaikeudet nyt kohdentuvat näissä tutkinnon suorittaneissa?

Työssäoppijat ja perustutkinnon suorittaneet nuoret työnhakijoina

• Onko yrityksessänne hyödynnetty koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillista peruskoulutusta suorittavia työssäoppijoita?

• Tarjotaanko yrityksessänne yleensä työpaikkaa työssäoppimassa olleille?

� Jos kyllä, millaiset tekijät vaikuttavat tähän?

� Jos ei, mistä syystä luulisit tämän johtuvan?

• Miten kuvaisit koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan perustutkinnon suorittaneiden nuorten asemaa ja toimintaa työmarkkinoilla ja työnhakijoina yleisesti?

Ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden osaaminen

• Kuinka usein yritykseenne rekrytoidaan koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneita nuoria osaajia?

• Kuinka hyvin yritykseenne hakeneiden koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden osaaminen vastaa yrityksenne tarpeita? Kuvailisitko tarkemmin?

• Millaisia keskeisiä vahvuuksia olette havainneet yritykseenne rekrytoitujen nuorten osaajien osaamisessa?

• Millaisia keskeisiä kielteiseen rekrytointipäätökseen vaikuttaneita puutteita olette havainneet hakijoissa ja heidän osaamisessaan?

• Millaista osaamista ja millaisia asioita yleisesti yrityksenne arvostaa koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan peruskoulutuksen suorittaneessa hakijassa eniten? Miten kuvaamaasi osaaminen ja ominaisuudet sekä yritykseenne työntekijäksi hakevat nuorten osaaminen kohtaavat tai eivät kohtaa?

• Vuonna 2022 koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista xx prosenttia¹ oli työttömiä yhden vuoden jälkeen valmistumisesta.

� Millaisten tekijöiden uskot selittävän työttömyyttä?

� Millaisten tekijöiden luulet ennustavan työllisyyttä?

• Mikä on koulutuksen ja koulutuksen järjestäjien rooli työnhakijoilta toivotun ja yritykseen hakeneiden tai rekrytoitujen saadun osaamisen välisen kuilun kaventamisessa? Puuttuuko esimerkiksi ammatillisen koulutuksen sisällöistä jotain olennaista, joka kohentaisi nuorten asemaa työnhakijoina ja parantaisi heidän osaamistaan?

• Tuleeko sinulla mieleen vielä jotakin lisättävää edellisiin kysymyksiin tai nuorten työttömyyden syihin liittyen?

Oppilaitosedustajat

Taustatiedot

• Työnimike

• Kokemus alalta

• Oppilaitoksen koko

• Toimiala

• Maakunta

Opiskelijakunta

• Miten luonnehtisit koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan tutkintoihin hakeutuvia ja niissä opiskelevia opiskelijoita?

• Onko opiskelijakunnassa tapahtunut joitain merkille pantavia muutoksia viimeksi kuluneiden 3–5 vuoden aikana?

Sijoittuminen ja työllisyys

• Kone- ja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneista keskimäärin xx prosenttia² oli työttömiä vuoden kuluttua tutkinnon suorittamisesta tarkastelujaksolla 2018–2022. Kaikista tutkinnon suorittaneista työttöminä oli keskimäärin xx prosenttia samana tarkastelujaksona.

� Millaisten tekijöiden uskot selittävän näitä työttömyydestä kertovia lukuja?

� Opiskelijoihin liittyvät tekijät

� Koulutuksen toteuttamiseen liittyvät tekijät

� Koulutuksen/opiskelun tukiprosessit

¹ Haastattelujen virikemateriaalina käytettiin kuviota, jossa kuvattiin kunkin maakunnan kolmen tutkimukseen valikoidun perustutkinnon suorittaneiden sijoittumista yhden vuoden jälkeen opinnoista. Yritysedustajan toimialasta ja maakunnasta riippuen työttömyyttä kuvaava prosenttiluvussa oli vaihtelua, ja kysymystä varioitiin sen mukaisesti haastatteluissa.

² Oppilaitosedustajien haastatteluissa hyödynnettiin virikemateriaalina oppilaitoksen omia sijoittumislukuja ja niistä kertovaa graafia.

Liitteet

� Koulutuksen sisältöihin liittyvät tekijät

� Muut oppilaitokseen liittyvät tekijät

� Alueeseen liittyvät tekijät

� Työvoimapalveluihin liittyvät tekijät

� Yrityksiin (työpaikkoihin) liittyvät tekijät

• Miten luonnehtisit työmarkkinatilannetta tällä hetkellä koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan perustutkinnon suorittaneiden näkökulmasta omalla alueellanne?

• Miten koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan perustutkinnon suorittaneiden työllistymistä voitaisiin arviosi mukaan parantaa?

• Millaisten tekijöiden näet selittävän nuorten työnhakuhaluttomuutta tai epäonnistumista työnhaussa?

• Mitkä ovat tärkeimpiä keinojanne oppilaitoksessanne tukea tutkinnon suorittaneiden työllistymistä?

• Mitä puutteita/ongelmia/kehittämistarpeita toiminnassanne tunnistat?

Työssäoppiminen ja nuorten asema työmarkkinoilla

• Mikä on arviosi, kuinka usein työssäoppimassa olleelle, oman oppilaitoksenne opiskelijalle tarjotaan samasta yrityksestä työpaikkaa?

� Millaisista syistä luulet työpaikan tarjoamisen ja tarjoamatta jättämisen johtuvan?

� Millaista palautetta olette saaneet yrityksiltä työssäoppimassa olleiden opiskelijoiden osaamisesta, valmiuksista ja työelämätaidoista? Onko niillä yhteys siihen, tarjotaanko nuorelle työpaikkaa?

• Miten kuvaisit koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten asemaa ja toimintaa työmarkkinoilla ja työnhakijoina yleisesti?

Tutkinnon suorittaneiden osaaminen

• Millaisia keskeisiä vahvuuksia olette havainneet koneja tuotantotekniikan / tietotekniikan / sähkö- ja automaatioalan perustutkinnon suorittaneiden nuorten osaajien osaamisessa? Mitä pidätte tutkinnon suorittaneiden keskeisinä osaamisen vahvuusalueina?

• Millaisia keskeisiä puutteita olette havainneet perustutkinnon suorittaneissa nuorissa ja heidän osaamisessaan?

• Oman arviosi mukaan, puuttuuko ammatillisen koulutuksen sisällöistä / opetusmenetelmistä / työelämäyhteistyöstä jotain, joka kohentaisi nuorten asemaa työnhakijoina ja heijastuisi positiivisesti heidän työllistymiseensä positiivisesti?

• Mitä mielestäsi edellä olevien teemojen lisäksi tulisi nostaa esiin tutkinnon suorittaneiden työllistymistä ja työttömyyttä tarkastellessa?

1'\71HAMK IL\I

Hämeen ammatti_\ korkeakoulu

”Jää palkkaamatta se, jolla ei ole driveä” – Ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyys tekniikan aloilla

Taina Civil, Aleksi Räsänen, Tuomas Eerola, Mika Tammilehto

Teknologiateollisuus on tärkeä osa suomalaista elinkeinoelä mää, sillä sen viiden päätoimialan yritykset vastaavat yli 50 prosentista Suomen viennistä. Ammatillisen koulutuksen suo rittaneet osaajat muodostavat merkittävän osan teknologiate ollisuuden työvoimasta, ja tekniikan alan koulutus muodostaa myös noin 40 prosenttia ammatillisen koulutuksen tarjonnasta.

Tämän lisäksi tekniikan alan ammatillisella koulutuksella on keskeinen rooli myös työllisyyden ja talouskasvun edistämises sä. Viime aikoina on kuitenkin noussut esiin huolta tekniikan alan ammatillisen peruskoulutuksen suorittaneiden nuorten työllistymisestä, sillä kyseisen joukon työttömyysaste on noin kymmenen prosenttia korkeampi muihin aloihin verrattuna.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tekniikan alan ammatillisen perustutkinnon suorittaneiden nuorten työllistymistä ja työttö myyttä. Tutkimuksen tarkoituksena on syventää ymmärrystä nuorten työttömyyden keskeisistä syistä samalla tekniikan alojen erityispiirteitä ja toimintakenttää kuvaillen. Eri näkökul mien ja painopisteiden tavoittamiseksi sekä kokonaisvaltaisen tarkastelun mahdollistamiseksi tutkimuksessa hyödynnetään monimenetelmällistä lähestymistapaa. Tutkimuksen aineisto muodostuu nuorten sijoittumista kuvaavasta rekisteriaineis tosta, nuorten työttömyyteen syventyvistä oppilaitos- ja yritysedustajien haastatteluista ja asiantuntijapaneelin Del foi-kyselyn tuloksista. Tutkimus tarjoaa aiempia selvityksiä ja sijoittumisseurantaa syventäviä näkökulmia perustutkinnon suorittaneiden nuorten työttömyydestä ja käytännön kehittä missuosituksia nuorten työllistymisen edistämiseen tekniikan aloilla.