Unelmat Dreams & Aspirations Issue 02 – March 11
�
Anna Puhakka Founder/Editor-in-Chief Perustaja/Päätoimittaja Thierry François Art Director/Head of Online media Kaisa Ahtiainen Editorial Director Toimituspäällikkö
�
Contributors/Tekijät Mars Clarke Thierry François Sami Heiskanen Eva-Liisa Orupold Arto Polus Ann Porro Karoliina Vaaranrinta Front cover/Etusivu Sami Heiskanen
contents
Editor’s note Pääkirjoitus — Anna Puhakka
8
An anti-suicide note Ei itsemurhaviesti — Ann Porro
10
Mars Clarke
12
Winter mood — Sami Heiskanen
16
Ensimmäisen luvun erektio The erection of the first chapter — Arto Polus
20
Lights in the sky — Thierry François
24
Todellinen sorkka A true hoof — Karoliina Vaaranrinta
28
Las palmas — Eva-Liisa Orupold
30
Notes on a dream Muistio unesta — Ann Porro
34
Next/Seuraavaksi 36
6
7
Plan 16 - Suunnitelma 16 by Anna Puhakka (16)
editor’s note Anna Puhakka Editor-in-chief
�
8
This month we have been looking at dreams and aspirations through poetry, painting, photographic essays and images as well as stories. Dreams and aspirations are tricky, malleable like hot steel, always changing, possible to control with skill, but something that may just burn down the forge. The exciting thing about them, however, is the fact that they can burn down the forge and force us to rebuild. For my own part I have a tendency to skip from dream to dream, obsessing on each for a short moment before replacing it with something new. This I have always though lent me an air of instability, possibly even mystery. Well, that was until I found an old piece of paper that in this issue I have labelled Plan 16 – Suunnitelma 16. This paper was created when I was a 16 years old, an exchange student trying desperately to figure out who I am and what I want. It is naïve and quite embarrassing, but holds a lot of truth. I was surprised to realise how many things I have already achieved; becoming an artist, poet and performer as well as puzzled my old dreams of wishing to pursue psychology and a career as a TV travel show host. I guess what I learned was that though random somewhere in my mind I apparently have a thread that runs strong and clear. I have also learned that as I get older I no longer believe there are only the ages of 24, 30 and death. There is definitely more to dream and aspire to, as my newly re-discovered craving for becoming a circus ringmaster will prove. I hope you enjoy this issue and come back to view next months Sukkahousut – Sock Trousers / Pantyhose – Pikkuhousu Letku issue, which promises to be the most random to date with everything from hosiery to language barriers. Lots of love and keep dreaming your malleable dreams.
pääkirjoitus Anna Puhakka Päätoimittaja
�
Tässä kuussa olemme katsoneet unelmia runojen, maalausten, valokuvaesseiden, kuvien ja tarinoiden kautta. Unelmat ovat hankalia kuin kuuma teräs - aina muuttuvia, joita voidaan taidolla hallita, mutta samalla saatamme vahingossa polttaa alas koko takomon. Jännittävää kuitenkin on se, että vaikka ne voivat polttaa takomon, voivat ne täten pakottaa meidät rakentamaan uudelleen. Itselläni on taipumus siirtyä unelmasta toiseen, hetken aina oltuani pakkomielteisesti kiinni yhdessä ennen siirtymistäni seuraavaan. Tämän olin aina luullut antavan itselleni tiettyä epävakaisuutta, mahdollisesti jopa mysteeriä. No, se oli kunnes löysin vanhan paperin, jolle tässä numerossa olen antanut otsikon Plan 16 - Suunnitelma 16. Loin tämän paperin 16-vuotiaana, vaihto-oppilaana, joka yritti epätoivoisesti selvittää, kuka on ja mitä haluaa. Kirjoitus on monella tapaa naiivi ja varsin nolo, mutta siitä löytyy totuutta. Olin yllättynyt, kuinka monia asioita olin jo saavuttanut, kuten taiteilijan, runoilijan ja esiintyjän urat, ja ymmälläni vanhoista unelmista, joissa halusin olla psykologi ja TV-matkajuontaja. Tajusin, että vaikka olenkin aika sekava yleensä, niin jossain mielessäni ilmeisesti kulkee jokin lanka vahvana ja selkeänä. Opin myös, että vanhentuessani en enää usko 24 ja 30 ikävuoden, ja niiden jälkeen kuoleman olevan ainoat ikätaipaleet. On varmasti vielä enemmän unelmoitavaa, kuten äskettäin uudelleen löydetty haluni tulla sirkustirehtööriksi osoittaa. Toivottavasti nautitte tästä numerosta ja palaatte katsomaan ensikuussa ilmestyvää Sukkahousut – Sock Trousers / Pantyhose – Pikkuhousu Letku lehteä, joka on varmasti oudoin tähänastisista aiheistamme ja jossa käsittelemme kaikkea sukkiksista kielimuureihin. Paljon rakkautta ja jatkakaa unelmoimista
9
An Anti-suicide note Ann Porro Poem
�
10
My theories of life are so radical, I’m forced to live to validate them (and I was hoping to be dead by Wednesday, Saturday at the latest, because to be radical is to feel old and exhausted periodically, and I’d be in good company breaking bread with the dead, sharing accommodation with those witnesses to beauty and trash and so much pain you’d think it was good for the soul, not a slow wasting of virtuous goals). I have to live to prove it’s worthwhile to love plain, ugly, improbable things, impossible things, and always to follow the rainbow backwards from the crock of gold to the empty field, to aspire to a friendless death in cavernous old age, lying on my back on a pavement, contemplating imaginary stars.
Ei itsemurhaviesti Ann Porro Runo (alkuperäinen teksti englanniksi)
�
Teoriani elämästä ovat niin radikaaleja, että olen pakotettu elämään todistellakseni niitä (ja minä kun olin toivonut kuolevani keskiviikkona, viimeistään lauantaina, koska tämä radikaalina oleminen merkitsee vanhuutta ja hetkellistä väsähtämistä ja silloin olisin kekkereillä kuolleiden kanssa, jakaen asuntoni heidän kanssaan, jotka ovat kauneuden, roskan ja niin suuren kivun nähneitä. Sen luulisi tekevän sielulle hyvää, ei hyvien aikeiden hidasta maatumista.) Minun on elettävä todistaakseni, että on arvokasta rakastaa tavallisia, rumia, epätodennäköisiä asioita, mahdottomia asioita, ja aina seurata sateenkaarta perääntyen kullasta tyhjälle pellolle, hakea yksinäistä kuolemaa kupertuneessa vanhuudessa lojuen asvaltilla, selällään tuumaillen mielikuvituksellisia tähtiä.
11
Mars Clarke CHK¹, Dimensions of APM² & PintheGB³ Paintings/Maalaukset
�
12
13
1
14
2
3
15
WINTER MOOD Sami Heiskanen Photographs/Valokuvat
ďż˝
16
17
18
19
Ensimmäisen luvun Erektio Arto Polus Essee
�
20
Samuel Fuller sanoi Jim Jarmuschille, että mikäli tarina ei parin ensimmäisen kohtauksen jälkeen tuota massiivista erektiota, niin se tarina ei ole tarkoitettu kerrottavaksi. Tämän isällisen neuvon kuultuaan Jim kuuleman mukaan räjähti nauramaan ja niin Samuel jatkoi... Itse aloittevana tarinaniskijänä olen erittäin innoissani näista nyrjähtäneistä elämän ohjeistuksista, joita tämä kirjailija/elokuvaohjaaja tuntuu olevan täynnä. Sain ensikosketuksen tähän kiisteltyyn, sikaria sauhuttelevaan ja jo edesmenneeseen hahmoon Mika Kaurismäen Tigrero-dokumentissa, josta hänen energia, vimma ja elämän arvostus suorastaan säteili läpi. Tästä innostuneena hyppäsin aasin selkään ja ratsastin kohti auringonlaskun kirjakauppaa mielessäin vain se yksi asia - ja lisäksi tietysti Fullerin omaelämäkerta. Nyt kahdeksan ja puoli sivua kahlattuani mielessä on edelleen se yksi asia, mutta lisäksi tarinoin jo muille siitä kirjasta. Oman intoni tarinankerrontaan löysin täysin vahingossa. Se huhtikuun kahdeksas oli kaunis lauantaiaamu, kello oli noin 11.07, kun arvokkaan pohtivaan sävyyn ilmoitin itselleni: “Tästä eteenpäin aion valehdella.” tai näin ainakin luulen sanoneeni, sillä en muista tarkalleen tilannetta, koska olin äärimmäisen humaltuneena liiasta viskistä, jota olin nauttinut koko edellisen yön muutaman puheliaan pummin seurassa. Pummit väittivät kiven kovaan, että elämässä näkökulman vaihdos ratkaisee kaikki eksistentialistiset ongelmani. Tietenkään en uskonut näiden heikkopäisten löperöä vakuuttelua, sillä eiväthän nämä elämissään epäonnistuneet yksilöt voi tietää, että kuinka elämässä voitetaan. Sisuuntuneena sälli sieppasi sisätaskustaan sievän pullon viettelevää viskiä ja laittoi ajatuksen kiertämään. Lopulta ajatus saapui eteeni ja oli päätöksen aika. Pitäisiköhän siihen tarttua? Uskaltaisinko?
The erection of the first chapter Arto Polus Essay (original in finnish)
�
Samuel Fuller said to Jim Jarmusch that if a story doesn’t give you a massive erection after the first few scenes then that story is not meant to be told. After this fatherly piece of advice, it is said, Jim burst into laughter and so Samuel continued… As an aspiring storyteller myself, I am extremely excited about these somewhat twisted instructions of life, which this author/film director seems to be full of. My first contact to this disputed, cigar smoking and deceased character was through Tigrero, a documentary by Mika Kaurismäki, which practically glowed with his energy, frenzy and appreciation for life. Inspired by all this, I jumped on my donkey and rode towards the bookstore in the sunset thinking of only one thing – and, of course Fuller’s autobiography. Now, having skimmed through eight and a half pages there’s still only that one thing on my mind, but I have also told about the book to some others. I stumbled upon my own passion for storytelling by accident. It was on the 8th of April, a beautiful Saturday morning at 11.07 am, when I, in a dignified and contemplating way, told myself: “From now on, I am going to lie”. At least I think I said so, for I have no clear recollection of the night before, having consumed too much whiskey in the company of a couple of really chatty hobos and being extremely drunk. These hobos insisted that a change of perspective in life is the solution to my all existential problems. Of course, I refused to believe the shaky assurances of these weak-minded individuals: how could they possibly know how to win in life, having failed at it themselves? Agitated by this, one of the fellows grabbed a pretty bottle of seductive whiskey from his inside pocket and let the thought circulate. Finally, it was in front of me and it was time to decide. Should I grab it? Would I dare?
21
Olisiko sittenkin joku järkevämpi ratkaisu? Katsahdin näitä virnuilevia veijareita ja mietin hiljaa itsekseni, että jätinköhän hellan päälle? Lopulta ajatus iski. Tajusin, että nyt on sen aika, ei huomenna, ei ylihuomenna vaan nyt! Tartuin hetkeen ja viskasin viskit suun kautta virtsaputkeen. Tämän pitkän ja monimutkaisen päättelyketjun, sekä lyhyen käsirysyn jälkeen uskoin tämänkin eksistentialistisen väittämän. Tosi kuin vesi, ainakin kankkusessa. Näin ainakin haluan uskoa, sillä näin olen polkuni kohti unelmaa valinnut. Unelmaa, jossa jokainen tarina on totta ja vaikka ei olisi, niin ainakin niillä olisi tarkoitus, jota kohti kulkea. Luoda se maailma, maailma johon onnistun vangitsemaan sinut ja sitten kertoa se tarina... Tietysti tämä kaikki on likaisen puhdasta palturia, jota suollan kun en mitään järkevääkään sanottavaa keksi. Kaiken lisäksi tämä kirjoitus on jo myöhässä! Aivan suuta kuivaa moisen paskan jälkeen. Valetta!
22
Would there be a more sensible solution after all? I took a glimpse at these grinning buggers and silently wondered if I left the cooker on. Finally, it struck me. I realized now is the time, not tomorrow, not the day after, but now! I seized the moment and chugged the whiskey down my throat and through to my urethra. After this long and complicated chain of conclusions and a match of fisticuffs I approved of this existential claim, too. Right as rain – at least when hungover. This is what I at least want to believe, as it is how I have chosen my path towards the dream. A dream in which each story is true, and even if they aren’t then at least they have a meaning I can walk towards. To create a world in which to capture you and then tell that story. Of course, this is just rubbish I talk instead of coming up with anything sensible. In addition, this text is already late for submission! After such bullshit, I’m all wrung out. Lies!
23
lights in the sky Thierry François Poster & light-box installation/Juliste & light-box installaatio
ďż˝
24
25
26
27
Todellinen Sorkka Karoliina Vaaranrinta Runo
�
Täyttä riemua ilmaiseva lehmä märehtii – unelmaa pohtii katsoo peiliin, potkaisee sen rikki. Kerron tarinan: karmean kauniin – pahan ja hyvän tunteita takovan – mielikuvitusta lyövän. Teen marsipaania: pahaa mutta kaunista – hyvää ja kaunista rikon vanhat anomukset; mansikan makuiset. Sären pähkinät: savustan ja hion uudet ilmenevät kuorittuina omenina kuolleena, kannon pinnalla. Tämä onni juontaa: entisen toiveen kuolemasta – seuraa uutta valkoista lakanaa. 28
A True Hoof Karoliina Vaaranrinta Poem (original in finnish)
�
A cow, full of joy ruminates – contemplates a dream looks in the mirror, kicks it broken I will tell a story: horrifyingly beautiful – bad and good emotion forging, fantasy defeating I will make marzipan: bad but beautiful – good and beautiful breaking old pleas that taste of strawberries. I crack the nuts, smoke and sand, atop a dead stomp, they appear as peeled apples. This happiness stems from the death of an old wish – tracking a fresh white sheet. 29
Las palmas Eva- Liisa Orupold Photographs/Valokuvat
ďż˝
30
31
32
33
Notes on a dream Ann Porro Poem
ďż˝
Last time I visited my dreams, I travelled overnight by bus with only a backpack and a novel for company; no food, some cosmetics, a change of clothes. I arrived mid-afternoon, (the weather unexpectedly warm), as lost as any refugee in a vast city, disturbing the flow of commuters with my uncertain stride, my habit of stopping to gawp at white churches and equestrian statues, side stepping fat pigeons, taking the back streets hoping to find home, not realising this strange place has problems of its own. 34
Muistio Unesta Ann Porro Runo (alkuperäinen teksti englanniksi)
�
Viimeksi, kun kyläilin unissani, matkustin yöbussilla mukanani vain reppu ja kirja seuraksi; ilman ruokaa, jonkun verran meikkejä, vaihtovaatteet. Saavuin iltapäivälla, (yllättävään lämpöön), yhtä eksyneenä kuin pakolainen suuressa kaupungissa, häiriten liikenteen kulkua epävarmoilla askeleillani, tavalla, jolla pysähdyin töllistelemään valkoisia kirkkoja ja ratsailla olevia patsaita, kiertäen pulskat pulut, kulkien takakujia, toivossa etsien kotia, tunnistamatta, että tässä erikoisessa paikassa on omat ongelmansa. 35
Next Deadlines
�
01–30.03.2011
Sukkahousut – Sock Trousers Pantyhose – Pikkuhousu Letku
01–29.04.2011
Monsters & Superheroes Hirviöt & Supersankarit
You don’t have to be a professional artist, writer, photographer or a filmmaker to get involved with HESA inprint. We are looking for anyone with a vision and voice to share their opinions, work and stories not for a pay check but for the love of creating. www.hesainprint.com/how-to-get-involved
36
Seuraavaksi Hakuajat
�
01–30.03.2011
Sukkahousut – Sock Trousers Pantyhose – Pikkuhousu Letku
01–29.04.2011
Monsters & Superheroes Hirviöt & Supersankarit
Sinun ei tarvitse olla ammatiltasi taiteilija, kirjailija, valokuvaaja tai filmintekijä osallistuaksesi HESA inprinttiin. Me etsimme henkilöitä, joilla on oma ääni, visio ja jotka rakastavat uuden luomista ei rahan tähden vain vaan rakkaudesta luoda. www.hesainprint.com/how-to-get-involved
37
hesainprint.com