Apocalypse - Maailmanloppu by HESA INPRINT

APOCALYPSE MAAILMANLOPPU hesa inprint 路 issue 23 december 2012

SISÄLTÖ CONTENT TEKIJÄT STAFF & ARTISTS

6 Pääkirjoitus Editor's Note — anna puhakka 8

Vedenalainen trilogia Underwater Trilogy — Stephen Mead

Tämä on kaupan This is for Sale — Yvette Granata

Ken itselleen kuoppaa kaivaa He who digs a pit — Tessa Stenroos

Yhden aikakauden loppu ja toisen alku End of an Era and the Beginning of Another — Kati Lehti

Tunne tulevaisuus Know the Future — Tiberiu Chelcea

STAFF · TEKIJÄT Anna Puhakka Curator & Editor-in-Chief Kuraattori Ja Päätoimittaja Thierry François Art Director & Head of Online Media Kaisa Ahtiainen Editor of Linguistics Kielitieteen toimittaja

CONTRIBUTORS · TEKIJÄT Tiberiu Chelcea Yvette Granata Ophelia Hu Kati Lehti Stephen Mead Katherine Louise Mitchell Tessa Stenroos Susan William

22 Pölynaamiot Dust Masks — Katherine Louise Mitchell 25 Jäätävä Arctic — Susan Williams 27

COVER · KANSIKUVA Tiberiu Chelcea Black Hole Sun Explosion (with Restart)

Ensimmäinen luku: Ankkuri laskeutuu; Hyvä ottelu Chapter One: The Anchor Drops; The Good Fight — Ophelia Hu

SEURAAVAKSI NEXT You don’t have to be a professional artist, writer, photographer or a filmmaker to get involved with hesa inprint. We are looking for anyone with a vision and voice to share their opinions, work and stories not for a pay check but for the love of creating. You can buy your own printed copy of the magazine online at hesainprint.com/issues

Sinun ei tarvitse olla ammatiltasi taiteilija, kirjailija, valokuvaaja tai filmintekijä osallistuaksesi hesa inprinttiin. Me etsimme henkilöitä, joilla on oma ääni, visio ja jotka rakastavat uuden luomista ei rahan tähden vain vaan rakkaudesta luoda. Voit ostaa oman painetun kopion lehdestä netissä osoitteessa hesainprint.com/issues

HESA inprint

hesainprint.com issn-l 1799-8549 issn 1799-8549 (Painettu ⁄ Printed) issn 1799-8557 (Verkkolehti ⁄ Online)

6 PÄÄKIRJOITUS EDITOR'S NOTE ANNA PUHAKKA

This month’s theme, Apocalypse, is coming at a time when Mayan calendars, sun storms, global warming and black holes are prophesying the end of the earth. The chosen artists in this month’s publication have been pondering the theme through a combination of approaches: literal, historical, personal and even with a sense of bemusement at times. There is a certain unity in the way the subject has been approached, an undercurrent of fear and of having somehow caused the pending or perhaps already befallen apocalypse. This is seen in the suggestion that fear has played a part in events as well as our greed by taking that which we have for granted.

Tämän kuukauden teema, Maailmanloppu, sijoittuu aikaan, jolloin mayojen kalenteri, aurinkomyrskyt, ilmaston lämpeneminen ja mustat aukot ennakoivat maailmanloppua. Tähän numeroon valitut taiteilijat ovat miettineet teemaa eri lähestymistavoilla: mukana on kirjallista, historiallista, henkilökohtaista ja ajoittain jopa huvittavaa pohdintaa. Näissä tavoissa on jotakin yhtenäistä, eräänlainen pelon pohjavirtaus, ja tunne osallisuudesta lähestyvään, tai ehkä jopa jo tapahtuneeseen maailmanloppuun. Tämä näkyy siinä, että pelon vihjataan olevan läsnä tapahtumissa, kuin myös ahneutemme itsestäänselvyyksiä kohtaan.

editor-in-chief päätoimittaja www.hesainprint.com

To celebrate this holiday season HESA inprint has chosen to look not only at the end, but what comes afterwards. We as a magazine are all about different perspectives and this month is no different. We choose to see the positive in all situations and on that note, if the end does come – it will be exciting to be here to witness it.

Juhlistaaksemme tätä juhlan aikakautta, Hesa inprint on päättänyt katsoa paitsi loppua, myös sitä, mitä tulee lopun jälkeen. Lehtenä edustamme eri näkökulmia, eikä tämä numero tee poikkeusta. Tahdomme nähdä kaikissa tilanteissa hyvät puolet. Joten, jos loppu tulee, olemme jännittyneinä täällä seuraamassa sitä.

Seasons greetings, Anna

Jouluterveisin, Anna

8 VEDENALAINEN TRILOGIA UNDERWATER TRILOGY STEPHEN MEAD

Atlantis, Pompeii, lost continents, cities under sands…they hold such mysteries, conjure worlds in the imagination. What secrets do they hold, and are there also lessons to be uncovered? In the film-collage “Underwater Trilogy” the viewer is submerged by both exploration and the question: What if? Even before the Katrina of New Orleans and the South Asian tsunami of 2004, it seemed to the artist that something in the global environment was becoming out of balance. Now in the wake of the tragic 2010 earthquake in Haiti and the 2011 Japan Tsunami, it feels as if world reports of natural disaster are becoming the norm. How much of it truly is due to pollution, to global warming? Now more than ever the question is not only “What if”; the question is also “What can be done?”

Video youtu.be/KmH-EdguBC0

Atlantis, Pompeiji, kadonneet mantereet, hiekkaan uponneet kaupungit… niissä on niin paljon mystiikkaa, noissa mielikuvituksen maailmoissa. Mitä salaisuuksia niihin liittyy, ja onko niissä jotakin opittavaa? Filmikollaasi ”Vedenalainen trilogia” upottaa katsojan tutkimusmatkalle ja samalla kysymään, mitä jos? Jopa ennen New Orleansin hirmumyrsky Katrinaa ja Etelä-Aasian vuoden 2004 tsunamia taiteilijasta vaikutti siltä, että jokin globaalissa ympäristössä oli epätasapainossa. Nyt, kun muistellaan traagista vuoden 2010 Haitin maanjäristystä ja vuoden 2011 Japanin tsunamia, tuntuu siltä, että maailmanlaajuiset raportit luonnonkatastrofeista ovat jokapäiväisiä. Kuinka suuri osa niistä on oikeasti saasteiden tai ilmaston lämpenemisen seurausta? Nyt, enemmän kuin aikaisemmin, kysymys kuuluu paitsi ”mitä jos?” - mutta myös ”mitä voidaan tehdä?”

11 TÄMÄ KAUPAN THIS ISONFOR SALE YVETTE GRANATA

This piece is a composite image of photographs of houses currently for sale in the city of Detroit in the US. Each piece is from a house that is for sale for $1. It has become well known that Detroit is a fallen city. Tourists and filmmakers now travel there frequently to capture the decay.

neighbourhoods and bulldoze houses to create a new sprawl of green spaces and urban farms, and an increasing number of movie productions and filmmakers travel there to film its landscape, it has become a city of re-imagined identity.

I was born in Detroit. I moved away many years ago. I have friends and family that live there still. Every so often, I check in on the city. My work is an exploration of the creation and destruction of Detroit as a home. As the cityâ&#x20AC;&#x2122;s houses continue to crumble and are demolished as the population depletes, the image of the city is under creative revision. While plans are drafted to downsize

In its core, however, Detroit is a house. The city has more houses within its urban limit than any other American city. It is a city of neighborhoods. Originally I looked for houses for sale under $500, but I found so many houses listed for only $1, I narrowed my search to these. This piece is therefore an image of an apocalyptic dollar bill. The factories closed, the jobs diminished, the dollar died â&#x20AC;&#x201C; but the houses remain.

Tämä työ on yhdistelmä valokuvia, jotka esittävät myynnissä olevia taloja Yhdysvaltain Detroitissa. Jokainen kuva on talosta, joka on kaupan yhdellä dollarilla. On laajalti tiedettyä, että Detroit on murtunut kaupunki. Turistit ja elokuvan tekijät matkaavat sinne säännöllisesti tallentamaan rappeutumista. Minä synnyin Detroitissa. Muutin pois useita vuosia sitten. Minulla on perhettä ja ystäviä, jotka asuvat siellä yhä. Silloin tällöin käyn kaupungissa. Työni tutkii Detroitin syntyä ja tuhoa kotinani. Kaupungin talojen romuttuessa, ja asukkaiden paetessa tuhottaviksi määrätyistä kodeistaan, kaupunkikuvaa uudistetaan luovalla tavalla. Kun kaavoitussuunnitelmat kaventavat naapurustoja ja puskutraktorit kaatavat talot altaan luodakseen viheralueita ja urbaaneja tiloja, elokuvatuotanto kasvaa ja elokuvantekijät matkaavat sinne ja antavat kaupungille uudelleen kuvitellun identiteetin. Photomontage Valokuvamontaasi

Ytimessään kuitenkin Detroit on talo. Siellä on enemmän taloja urbaanien rajojensa sisällä, kuin missään muussa amerikkalaisessa kaupungissa. Se on naapurustojen kaupunki. Alun perin etsin taloja, jotka olivat kaupan alle 500 dollarilla, mutta löysin niin monta taloa, jotka maksoivat vain yhden dollarin, että keskitin hakuni niihin. Tämä työ on siksi kuva maailmanlopun yhden dollarin setelistä. Tehtaat sulkivat ovensa, työpaikat katosivat, dollari menetti arvonsa – mutta talot jäivät.

14 KEN ITSELLEEN KUOPPAA HE WHO KAIVAA DIGS A PIT TESSA STENROOS

Man has exploited the earth for decades, wasting its valuable resources only for his own selfish needs. At the same time, man has, thanks to his own stupidity, driven himself to the edge of the world, cornered, with no way to escape. The nature of human selfishness has turned us into beasts; Beasts, who kill one another; sinful beings, who are blinded by greed. It throws us into the pit that we have dug for ourselves by our actions. The day will

come when the earth will turn against us, when we get to pay for everything. On that day we will be buried, for the thread of life will no longer endure the weight of our sins. The flower of life will wither and we will be plunged into the dark and endless eternity. Life is like a circle, and the end of the world will distort its tracks. The train will derail and take us with it. We get what we deserve.

Ihminen on käyttänyt maapalloa hyväkseen jo vuosisatoja, tuhlannut sen arvokkaita materiaaleja vain omahyväisiin tarpeisiinsa. Samalla ihminen on typeryyttään ajanut itsensä maapallon reunalle, ajanut itsensä nurkkaan, josta ei ole enää pakoreittiä. Ihmisluonnon itsekkyys on tehnyt meistä petoja. Petoja, jotka tappavat toisiaan, syntisiä olentoja, jotka ovat ahneudesta sokeita. Se saattaa meidät rotkoon, tiputtaa meidät kuoppaan, jonka olemme itse teoillamme kaivaneet. Koittaa päivä, jolloin maapallo

kääntyy meitä vastaan, jolloin me saamme maksaa kaikesta. Sinä päivänä meidät haudataan, sillä elämänlanka ei kestä enää syntiemme painoa, vaan elämänkukka nuupahtaa ja me tipumme pimeään sekä loputtomaan ikuisuuteen. Elämä on kuin ympyrää kiertävä rata, ja maailmanloppu saa sen kiskot vääntymään. Juna syöksyy radaltaan ja me sen mukana. Me saamme sen, mitä olemme ansainneet.

Painting Maalaus

16 YHDEN AIKAKAUDEN LOPPU JA TOISEN ENDALKU OF AN ERA AND THE BEGINNING OF ANOTHER KATI LEHTI

Eschatological idea of apocalypse is a very common way to see the end of the world, especially in the religious context. Apocalypse is not seen only disastrous, terrible, and as a negative thing, but rather as an emergence of a new better world. It was argued that the date 21 December 2012 did not mean an end of the world for the Mayan, but an end of an old era and a beginning of a new era. A new era of humanity would be a step into the light; it would mean a greater awareness and more positive times. Also, for New Age movement the present time is a milestone for spiritual growth, not so much the end of the world as we know it. Many other cultural structures see the apocalypse in a positive light, for example, Christianity and Scandinavian mythology, latter of which has influenced by a doctrine of the Day of Judgment in the myth of Ragnarรถk, some scientists say. According to these cultural patterns of thought there is not evil after the apocalypse, instead life is eternal peace and harmony. Some people are of the opinion that when the apocalypse comes the world is facing disasters. With the destruction of the world the Hopi Indians associate earthquakes, sea level rise and the sun heating up. Merlin is even interpreted to have foretold nuclear accident and congenital anomalies. The Bible has similar predictions. The myth of Ragnarรถk tells that a god

named Loki has an army of the dead and monsters to help him to destroy the world. In most religions the apocalypse is a bad thing for the infidels only, as in Hinduism, in which a god named Kalki, while riding on a white horse, saves or destroys people depending on their lived lives. C

Apocalyptic writings describe the mysteries that are beyond the knowledge and foreign to the human experience. The apocalyptic ideas appear to seers usually either in dreams or visions. My mythical bestiary rises from the subconscious. They associate with known, existing myths, but do not have any conscious connection to them. In eschatological sense my works can be interpreted to drawing a picture of a post-apocalyptic new era, which is colored by new mythologies and bizarre creatures. The world is dead, long live the world!

Eskatologinen maailmanlopun käsitys on hyvin yleinen tapa nähdä maailmanloppu, varsinkin uskonnollisessa kontekstissa. Maailmanloppua ei siis nähdä pelkästään katastrofaalisena, hirveänä ja negatiivisena asiana, vaan pikemminkin uuden paremman maailman syntymisenä. Eräiden väitteiden mukaan päivämäärä 21.12.2012 ei tarkoittanut mayoille maailmanloppua, vaan vanhan aikakauden päättymistä ja uuden aikakauden alkamista. Uusi aikakausi olisi ihmiskunnalle askel valoon, se tarkoittaisi suurempaa tietoisuutta ja positiivisempia aikoja. New Age -liikkeellekin käsillä oleva ajankohta on henkisen kasvun virstanpylväs, ei niinkään tuntemamme elämän loppu. Monet muutkin kulttuuriset rakenteet näkevät maailmanlopun positiivisessa valossa, mm. kristinusko ja skandinaavinen mytologia, joka joidenkin tutkijoiden mukaan on saanut ragnarök -myyttiinsä vaikutteita tuomiopäiväopista. Näiden kulttuuristen ajatusmallien mukaan maailmalopun jälkeen ei ole pahuutta, vaan elämä on ikuista rauhaa ja sopusointua. Jotkut tahot ovat sitä mieltä, että tuntemamme maailma kohtaa kuitenkin katastrofeja ennen maailmanloppua. Hopi-intiaanit liittävät maailman tuhoutumiseen maanjäristykset, merenpinnan nousun ja auringon kuumentumisen. Merlinin on jopa tulkittu ennustaneen ydinvoimaonnettomuuden ja epämuodostumat. Raamatussa on samansuuntaisia ennustuksia. Ragnarökissä Lokin apuna maailman tuhoamisessa ovat muun muassa vainajien armeija ja hirviöitä. Useimmissa uskonnoissa maailmanloppu

on huono asia vain vääräuskoisille, kuten esimerkiksi hinduismissa, jossa Kalki valkoisella hevosella ratsastaen pelastaa tai tuhoaa ihmisiä riippuen näiden eletystä elämästä. Apokalyptiset kirjoitukset kuvaavat mysteerejä, jotka ovat tietämyksen ulkopuolella, vieraita ihmiskokemukselle. Maailmanlopun ideat ilmestyvät yleensä joko unissa tai näkyinä. Myyttiset bestiaarioni nousevat alitajunnasta. Ne assosioituvat tunnettuihin, olemassa oleviin myytteihin, mutta eivät ole tietoisessa yhteydessä niihin. Teokseni voidaan tulkita eskatologisessa mielessä piirtävän kuvan maailmalopun jälkeisestä uudesta aikakaudesta, jota värittävät uudet mytologiat ja eriskummalliset olennot. Maailma on kuollut, eläköön maailma!

Painting Maalaus A b c d e f

“Disguised Emu”, acrylic, ink / akryyli, muste, 41 x 55 cm “Nesting Rock”, tempera, oil color, ink / tempera, öljyväri, muste, 100 x 100 cm “Reaching Out to a Friend”, acrylic, ink / akryyli, muste, 33 x 41 cm “King Of the Hill”, acrylic, ink / akryyli, muste, 33 x 41 cm “Whac-an-Emu”, tempera, oil color, ink / tempera, öljyväri, muste, 100 x 100 cm “Courtship Dance”, tempera, oil color, ink / tempera, öljyväri, muste, 100 x 100 cm

20 TUNNE TULEVAISUUS KNOW THE FUTURE TIBERIU CHELCEA

Printmaking Taidegrafiikka A Trajectory of an Object Through the Night Sky (Inverter) b Black Hole Sun Explosion (with Restart) c Even Engineers Want to Know the Future

22 PÖLYNAAMIOT DUST MASKS KATHERINE LOUISE MITCHELL

The Failure series addresses fear in domestic space in the context of homeland security and disaster preparedness. Investigating personal relationships and a post-9/11 North American anxiety through DIY solutions and wearable safety devices, this series challenges how we define crisis. How do we brand ourselves as “safe”? What are we producing/consuming as a culture that makes us feel secure? Who are the cultural authorities that create symbols of safety– and how do these symbols affect our most intimate moments of communication. And what happens, both personally and culturally, when these symbols of safety fail.

Sarja nimeltä Epäonnistuminen puhuttelee pelkoa kodin ympäristössä, kotimaan turvallisuuden ja katastrofivalmiuden asiayhteydessä. Sarja tutkii henkilökohtaisia suhteita ja syyskuun yhdennentoista terroritekojen jälkeistä amerikkalaista jännitettä tee-se-itse -ratkaisujen ja turvallisuuslaitteiden kautta sekä haastaa sen, miten määrittelemme kriisin. Kuinka luokittelemme itsemme olevan ”turvassa”? Mitä tuotamme/kulutamme kulttuurissa, joka saa olomme turvalliseksi? Ketä ovat ne kulttuuriset auktoriteetit, jotka luovat turvallisuuden symboliikkaa – ja miten nämä symbolit vaikuttavat intiimeimpiin kommunikaatiomme hetkiin? Ja mitä tapahtuu, sekä henkilökohtaisesti että kulttuurin kannalta, kun nämä turvallisuuden symbolit epäonnistuvat? Inkjet Print Tuloste Dust Masks 1, 2, and 3, 2011 (from the failure series / Epäonnistuminen -sarjasta) 50 cm x 76 cm

25 JÄÄTÄVÄ ARCTIC SUSAN WILLIAMS

Installation Installaatio

This work is made from pipe insulation tubing and links to the conservation of energy, global warming and its impending outcomes. It is multi-layered in its construction and its concept. The image reads as a field of people in snow jackets, perhaps families gathered together, attentive, listening, waiting. The pieces also read as hifi speakers, there is the potential to speak out. Another reading is of reed pipes drawing in breath, perhaps suffocating, mouths and also eyes. A trick of the light creates dark candles, a vigil perhaps or a migration. A strong sense of mass concern pervades the scene as the figures await an outcome.

Tämä työ on tehty putkien eristysmateriaalista ja liittyy energian säästämiseen, ilmaston lämpenemiseen ja sen lähestyviin vaikutuksiin. Työ on monikerroksinen rakenteeltaan ja käsitteeltään. Kuva esittää ryhmää ihmisiä lumitakeissa; ehkäpä yhteen kokoontuneita perheitä, jotka tarkkailevat, kuuntelevat, odottavat. Kuvan voi tulkita myös hifi-kaiuttimina: niissä on potentiaalia saada äänensä kuuluville. Toinen tulkinta on ruokoputkista jotka hengittävät, ehkä tukehtuvat, suina ja silminä. Valon kuje luo tummia kynttilöitä, kenties yövartion tai muuttoliikkeen. Voimakas tunne jaetusta huolesta tunkeutuu maisemaan kun hahmot odottavat lopputulosta.

27 ENSIMMÄINEN LUKU: ANKKURI LASKEUTUU; HYVÄ OTTELUONE: CHAPTER THE ANCHOR DROPS; THE GOOD FIGHT OPHELIA HU

story tarina

These are the first 433 words of my novel, The Good Fight, a dystopian novel set in an apocalyptic future that reflects our own time. The story introduces Lyons, a town bisected by a contaminated River, home to a people numb to its endless participation in a faceless war, and peaceful – at the surface. The townspeople put no faith in their future and have no past. Sam, an illiterate prizefighter, lives here with his brother Rigo and his sister-in-law Camila. These first words depict a flashback, where Sam recalls the root of self-awareness and the end of childhood.

Rigo made a crown of Lyon’s Mane, those little golden flowers that grew beside and despite the River, in its provision and its poison. He tied it together, flower to stem, in a circlet to grace his head. In the breeze, the leaves stiffened like thorns, and each blossom trembled, catching the light. Sam, too young to understand its importance but captivated nonetheless by its beauty, watched his brother with great pleasure. It was a hot spring day at the cusp of another tournament, and the boys were sun-kissed, drenched with the static and warmth of the town’s excitement. Swirling spring dust tickled Rigo’s nose, and he sneezed mightily, explosively. He laughed at his own performance, unabashed but startled by his own strength. Where the knots were weak, the crown came apart and crumbled at his feet. A few strands landed in his sticky hands. He laughed more, howling with all of his boyish might and throwing his face sunward. Sam grabbed the tail of that good sound, echoing and mimicking his brother’s bliss. Rigo put the crown together again, carefully retying each knot before he set it back on his head. It was more beautiful and more real than before. Though some of the blossoms had fallen in Rigo’s refastening, this new crown shone. It was radiant. It was splendid. Sam watched as Rigo unfurled into royalty, donning the regal thing in his dark locks, yellow gems tangled in his curls. And while he watched, Sam felt a blinding desire to have a crown of his own, though he did not know what it was or why he should want it. He bit his tongue and observed as Rigo marched slowly around the dock. The sun blessed his passage around his little kingdom and threw midday dust at his bare feet. That had been prior to his brother’s departure for war, when Sam had been formless: whole and fearfully made, blissfully unanchored to the earth as many of the youth in Lyons had been. When Rigo left, cast like a stone, Sam felt the ripples even when he did not see the drop. He became vaguely but not immediately aware that he was someplace, and that someplace else existed. The realization dawned like a shiver starting down in his toes and slowly spreading through his bones. He had been asleep for a good long time, but one day he awoke in a cold sweat. And he knew that the anchor had dropped through his belly, through his feet, into the center of the earth from a town called Lyons.

Tässä on romaanini Hyvän ottelun ensimmäiset sanat. Hyvä ottelu on dystopinen tarina, joka sijoittuu apokalyptiseen tulevaisuuteen, ja joka heijastaa omaa aikaamme. Tarina esittelee Lyonsin kaupungin, jota halkoo saastunut Joki, ja jonka asukkaat ovat turtuneita kasvottomaan sotaan, mutta kaupunki on myös rauhaisa – ulkoapäin. Kaupunkilaiset eivät usko tulevaisuuteen eikä heillä ole menneisyyttä. Sam, lukutaidoton ammattinyrkkeilijä, asuu siellä veljensä Rigon ja tämän vaimon, Camilan kanssa. Nämä ensimmäiset sanat kertovat takautuvasti Samin muiston oman itsensä tietoisuudesta ja lapsuuden lopusta.

Rigo teki seppeleen pienistä kullanvärisistä kukista, jotka kasvoivat Joen tarjoamina, ja sen myrkyttäminä. Hän sitoi seppeleen, kukka kiinni kantaan, ympyränmuotoiseksi koristamaan päätään. Tuulessa lehdet jäykistyivät kuin piikit, ja jokainen kukka vapisi, vangiten samalla valon. Sam, joka oli liian nuori ymmärtääkseen seppeleen tarkoituksen, lumoutui kuitenkin sen kauneudesta ja tarkkaili veljeään ilolla. Oli kuuma kevätpäivä jälleen uuden turnauksen kynnyksellä, pojat olivat auringon ruskettamat ja täynnä kaupungin jännitystä ja lämpöä. Ilmassa pyörivä kevätpöly kutitti Rigon nenää, ja hän aivasti voimakkaasti, räjähtävästi. Hän nauroi itselleen, ujostelematta mutta silti oman voimansa säväyttämänä. Seppeleen solmut olivat heikot, ja se sortui tämän jalkoihin. Muutama punos laskeutui tämän tahmeisiin käsiin. Hän nauroi enemmän, ulvoi poikamaisella voimallaan ja käänsi kasvonsa kohti aurinkoa. Sam tarttui tuohon mukavaan ääneen, toisti ja matki veljensä autuutta. Rigo kokosi kruunun ja sitoi varovasti uudelleen jokaisen solmun ennen kuin pisti seppeleen takaisin päähänsä. Se oli kauniimpi ja todellisempi kuin aikaisemmin. Vaikka jotkut kukat olivat pudonneet Rigon sitoessa sitä uudelleen, uusi kruunu hohti. Se säteili. Se oli loistelias. Sam katseli kun Rigo levittäytyi kuninkaallisuuteen, tummissa kiharoissaan tuo ruhtinaallinen päähine keltaisine jalokivineen. Samalla hänen katsellessaan tätä, Sam tunsi sokeuttavan halun saada oma kruununsa, vaikkei tiennyt mikä se oli tai miksi hän sitä halusi. Hän puri kieltään ja seurasi Rigon marssivan hitaasti satama-alueen ympäri. Aurinko siunasi tämän matkan pienen kuningaskuntansa ympäri ja heitti keskipäivän pölyä tämän paljaiden jalkojen alle. .Ennen kuin veljensä lähti sotaan, Sam oli tuntenut itsensä muodottomaksi: kokonaiseksi ja pelokkaasti tehdyksi, onnekkaana irti maasta, aivan kuten monet muutkin Lyonsin kaupunkinuoret. Kun Rigo lähti, oli kuin kivi olisi heitetty veteen, ja Sam tunsi laineet, vaikkei nähnyt pudotusta. Hänestä tuli aavistuksen tietoisempi – vaikkakaan ei välittömästi – siitä, että hän oli jossain, ja että tuo paikka oli olemassa. Tämä oivallus tapahtui, kuin kylmä väristys, joka alkaa varpaista ja leviää luihin. Hän oli ollut unessa pitkään, mutta eränä päivänä hän heräsi kylmään hikeen. Ja hän tiesi, että ankkuri oli laskettu tämän vatsassa, tämän jalkoihin, maailman keskipisteeseen kaupungista nimeltä Lyons.

hesainprint.com