Lakes concrete Järviseudulta betoniviidakkoon from
to
hesa inprint
issue 07 ďż˝ August 2011
Tekijät & sisältö Staff, artists & contents
staff
Anna Puhakka Founder and Editor-in-Chief Perustaja ja Päätoimittaja
� tekijät
Thierry François Art Director and Head of Online Media
Kaisa Ahtiainen Editorial Director Toimituspäällikkö
� hesa inprint
hesainprint.com issn-l 1799-8549
issn 1799-8549 (Painettu/Printed)
issn 1799-8557 (Verkkolehti/Online)
contributors
Robert Matthew Bollinger Lucian Bran
� tekijät
Henry Gwiazda Anna Kautenburger Anna Kazanova
Cynthia Lahti CarlyErin O'Neil
� contents
� sisältö
‹‹ 6 ›› Editor's Note Pääkirjoitus Anna Puhakka
‹‹ 13 ›› Surfers Henry Gwiazda
‹‹ 20 ›› Site Analysis Sawmill Robert Matthew Bollinger
‹‹ 8 ›› Alien Structures Lucian Bran
‹‹ 14 ›› Kuyialnik: Healing Lake Anna Kazanova
‹‹ 24 ›› Vortex CarlyErin O'Neil
‹‹ 12 ›› Swimsuit Cynthia Lahti
‹‹ 18 ›› Gabriel Anna Kautenburger
‹‹ 28 ›› Next Seuraavaksi
� cover
� kansikuva
Robert Matthew Bollinger Site Analysis Sawmill
Editor's note Pääkirjoitus
anna puhakka
Editor-in-Chief � Päätoimittaja
As almost every Finn can attest, we are a land and people of lakes and forests. This is probably natural as there are over 100 000 lakes in this wonderful land and an abundance of forest. Still, the majority us lives in cities, our own concrete jungles, but every year when the summer sets in we head out to nature to get back in touch with our roots and recharge our batteries. Now, as autumn begins the cities are coming alive again with an abundance of cultural events and the long shadows
(our prelude to a long, dark, cold winter) let us see the cities in a new light. This month’s issue ‘From Lakes to Concrete’ celebrates this shift through the seasons, from the rediscovery of our roots in nature to the more analytical, modern homes in the cities. We hope you enjoy this happy change in the seasons with us. Love, Anna
� Kuten enemmistö suomalaisista voi todistaa, olemme järvien ja metsien maa ja kansa. Mahtava maamme on täynnä tuhansia järviä ja runsaasti metsää, ja silti suurin osa meistä asuu kaupungeissa, omissa betoniviidakoissamme. Mutta joka vuosi, kun kesä saapuu, siirrymme taas metsiin ja järvien rannoille tutustumaan uudelleen juuriimme ja lataamaan akkujamme. Nyt syksyn saapuessa kaupungit heräävät uudelleen eloon lukemattomien kulttuuritapahtumien myötä ja pitkät varjot (alkusoitto pitkälle, pimeälle ja kylmälle
talvelle) auttavat meitä näkemään kaupunkimme uudessa valossa. Tämän kuukauden julkaisussamme ’Järviseudulta Betoniviidakkoon’ käsittelemme tätä vuodenaikojen muutosta luonnon läheltä löydetyistä juuristamme analyyttisempiin, moderneihin koteihimme kaupungeissa. Toivottavasti nautitte tästä vuodenaikojen vaihtelusta kanssamme.
Rakkaudella, Anna
Alien structures
lucian bran
Photography and text ďż˝ Valokuvaus ja teksti
� The density of a forest or the surface of a field are landscapes well hidden in our consciousness. We know for a fact that in the forests we find trees and that the field represents a big sheet of land often used for growing. The uniformity of these landscapes is familiar to us, and so they become common and less interesting. But the monotony can sometimes be interrupted by something unknown. An unidentifiable construction appears in the middle of the nature, a structure that has no meaning. The calm of the nature suddenly transforms into mystery and uncertainty. Although these structures seem to appear by themselves, they have a beginning and a purpose, most of them having been constructed in the communist period. Left in the midst of nature, the remains of the forced communist industrialization are rapidly degrading, but the people’s
memories from that period reactivates at each encounter with them. Finding these constructions, we see the failure of the past, and the fiasco of the present. We see the collapse of an industry that left scars in the social and natural environment, the inability to build up an efficient, modern industry; and we understand the distressing co-existence of both the transition process, and the hectic communist past. However, these structures don’t remind me of that period, that I’ve known for only a couple of years, but of walking in the nature and finding something unusual. Reliving these feelings whenever I discover such places confirms my impression that an alien element found in a familiar place creates uncertainty and pressure. Can it be only those years that I’ve known for such little time?
� Metsän tiheys tai pellon pinta ovat maisemia, jotka ovat hyvin tallessa tajunnassamme. Tiedämme varmuudella, että metsissä on puita ja pelto on suuri ala maata, jota usein käytetään kasvattamiseen. Näiden maisemien yhdenmukaisuus on meille tuttua, ja siksi ne muuttuvat tavallisiksi ja epäkiinnostaviksi. Mutta yksitoikkoisuutta saattaa joskus häiritä jokin tuntematon. Tunnistamaton rakennelma ilmestyy keskelle luontoa; rakennelma, jolla ei ole tarkoitusta. Luonnon rauha muuntuu yhtäkkiä mysteeriksi ja epävarmuudeksi. Vaikka nämä rakennelmat tuntuvat ilmestyneen itsestään, niillä on alku ja tarkoitus, suurin osa niistä on valmistettu kommunismin aikakaudella. Jätettynä keskelle luontoa, kommunismin aikaisen pakotetun teollistumisen jäännökset rapistuvat nopeasti, mutta ihmisten muistot tuolta ajanjaksolta uusiutuvat joka kerta, kun ne nähdään. Nämä
rakennelmat muistuttavat meitä menneisyyden epäonnistumisista ja nykyhetken fiaskosta. Näemme teollisen ajan romahduksen, joka jätti jälkensä sosiaaliseen ja luonnolliseen ympäristöön, näemme kyvyttömyyden rakentaa tehokas, nykyaikainen teollisuus, ja ymmärrämme, että muutosprosessi ja hektinen kommunismimenneisyys ovat yhä huolettavasti olemassa samaan aikaan. Kuitenkaan nämä rakennelmat eivät muistuta minua tuosta ajanjaksosta, jonka olen tuntenut vain muutaman vuoden ajan, mutta ne muistuttavat minua kävelyretkistä luonnossa ja siitä, että löysin jotain epätavallista. Näiden tunteiden läpikäyminen aina, kun löydän tällaisia paikkoja vahvistaa mielikuvani siitä, että vieraat elementit tutuissa paikoissa luovat epävarmuutta ja paineita. Ovatko ne ainoastaan nuo vuodet, jotka olen tuntenut vain niin vähän aikaa?
Swimsuit —
Andrea Gearhart
Sand Red Swimsuit cynthia lahti
Ceramic sculptures � Keramiikkaveistoksia
Surfers —
henry gwiazda
Still image from video animation 2:13 ďż˝ Still-kuva videoanimaatiosta 2:13
Kuyialnik: healing lake
anna kazanova
Photography �Valokuvaus
Gabriel —
anna kautenburger
Installation, 70 cm diameter, 2.10 m height, copper, 2010 and text ďż˝ Installaatio, 70 cm halkaisija, 2,10 m korkeus, kupari, 2010 ja teksti
Gabriel is a structure modifying device which effectively protects against disturbing technical, environmental influences. It is based on two principles which complement each other. The universal positivistic principle of the bipyramid and the physical principle of the material copper. Thus, Gabriel can protect you, your family or your clients from damaging environmental influences such as electro smog. Installed in front of the corresponding place Gabriel will shield you. Moreover, Gabriel stores positive energies from its surroundings and intensifies them.
Gabriel on rakenteita muuntava koje, joka tehokkaasti suojaa häiritseviltä teknisiltä, ympäristöön liittyviltä vaikutteilta. Se perustuu kahteen periaatteeseen, jotka täydentävät toisiaan; universaali positivistinen bipyramidin periaate ja fyysinen kuparin aineellinen periaate. Täten Gabriel suojelee sinua, perhettäsi tai asiakkaitasi vahingollisilta ympäristötekijöiltä, kuten sähköinen savusumu. Asetettuna sopivalle paikalle Gabriel suojaa sinua. Lisäksi Gabriel varastoi positiivisia energioita ympäriltään ja vahvistaa niitä.
Site Analysis sawmill
robert matthew bollinger
Painting 32×49" Laser Cut Wash Acrylic Museum Board and text � Maalaus 32×49" Laserleikkaus Pesu Akryyli Museolevy ja teksti
ďż˝
My recent drawings and paintings are site conditioned and evidence of a distillation of contextual observations through a lens of architectural ideas. Architects organize via geometry, thus making space comprehensible. Through site analysis, a system of architectural arrangement is derived and intended to rest on a site with purpose and clarity. Similarly, a canvas can be considered as analogous to a site in that it has specific geometry and boundaries containing compositional elements. Resolving, or unifying a composition requires an intimate reading of the site and its surroundings; context is determined via phenomenological observation of place and its inherent qualities. How does
light enter the space? What type of sound, noise or distraction is heard? Is the space empty, or are others nearby? These contextual variables are decisive in regards to a completed work that communicates intent. The Sawmill site felt sparse and open internally. Conceptually, I gathered information externally by observing the relationship of geometries amidst the site to its surrounding context and in a sense, itself. Certain geometries had connection to the site, creating opportunities for design possibility. Using site and context derived geometries, a desgn system was created to influence not just the architecture, but the entirety of the composition.
�
Viimeaikaiset piirrokseni ja maalaukseni ovat ehdollistuneet paikan päällä ja todistavat kontekstuaalista seurannan siivilöitymistä arkkitehtuuristen ideoiden läpi. Arkkitehdit järjestelevät geometrian avulla, tehden tilasta ymmärrettävää. Arkkitehtuurisen järjestelyn systeemi johdetaan sijaintianalyysin avulla, ja sen aikomus on nojata sijaintiin tarkoituksenmukaisesti ja selkeästi. Samalla tavalla kangasta voidaan ajatella analogisesti suhteessa sijaintiin, jolla on tietty geometrinen ulottuvuus ja rajat, jotka sisältävät yhteen sovitettuja elementtejä. Yhdistettyjen elementtien ratkaiseminen, tai yhdistäminen vaatii intiimin tutkimuksen sijainnista ja sen ympäristöstä; konteksti päätellään paikan ja sen perinnällisten
piirteiden ilmiöitä seuraamalla. Kuinka valo läpäisee tilan? Millaista ääntä, melua tai häiriötä kuullaan? Onko tila tyhjä, vai onko muita lähellä? Nämä kontekstuaaliset muuttujat ovat tärkeitä, kun ajatellaan lopullista työtä, joka viestii tarkoitusta. Sahamyllyn sijainti tuntui niukalta ja sisäisesti avonaiselta. Konseptia ajatellen, sain tietoa ulkoisesti seuraamalla sijainnin geometrioita suhteessa sen kontekstiin, ja tavallaan itseensä. Tietyillä geometrioilla oli yhteys sijaintiin ja ne loivat designille mahdollisuuksia. Käyttämällä sijainnista ja kontekstista johdettuja geometrioita luotiin designsysteemi, joka ei ainoastaan vaikuttanut arkkitehtuuriin vaan myös koko yhdistelmän kokonaisuuteen.
Vortex —
carlyerin o'neil Photography and text ďż˝ Valokuvaus ja teksti
� Sometimes I lay in my bath tub with the shower rushing over me and look up into the white starkness of the tiles and the sheen of the silver fixtures and see such beautiful simplicity in them. I see what has been represented in books, in homes and in movies over the decades, as this design does not alter too far from the norm. And then I pretend I am dead. There is no movement – no sound, no feeling. I am absent of all human emotion. It is still and silent and soft. I look down at my still childlike and distorted body; against the hardness of the tub I can see how crooked my spine is and how out of proportion I am for a seemingly grown woman of 26 – the smaller than usual hips and breasts would never tell the tale of tragedy that lies beneath. My body rots, and the more it rots the more determined I am to fight it. Ah! you do not see it, and question my words as they enter your mind, but believe me it is there. Purposeful or divine – I rot. But my mind is a completely different question. I used to think that within my mind was nothing but nonsense – some sort of fantastical world that I could never achieve and a web of lies
and distrust. Mind you i know now that the lies and distrust that rot my mind are as real as the scars on my pelvis that mark my physical rot. But in these tiny effervescent moments lying in the bottom of my tub, feeling the water surge around me and follow to the drain I could cry for the tragedy that is who I am. And I do – or at least i have. In the most recent times of lying there, absent of thought, I feel as though I am not a part of it, but that I carry it for the sake of a story. I am proud of my nimble yet deformed body and of the rot I have placed in it. I am proud of the rot that others have committed against it and I do not fear a day when it will all come tumbling down. I could fall silent yet I could speak.
� Joskus makaan kylpyammeessa suihkun syöksyessä päälleni ja katson ylös terävän valkoisia tiiliä ja hopeisia kylpyhuoneen kalustoja kohti ja näen niissä niin kaunista yksinkertaisuutta. Näen sitä, mitä kirjoissa, kodeissa ja elokuvissa on esitetty vuosikymmenten ajan, eikä tämä design ole muuttunut paljoakaan normista. Sitten teeskentelen olevani kuollut. Ei liikettä – ei ääntä, ei tunnetta. Olen poissaoleva kaikesta inhimillisestä tunteesta. Olen paikallani, hiljaa ja pehmeä. Katson alas kohti yhä lapsenomaista ja vääristynyttä kehoani; ammeen kovuutta vasten näen, kuinka käyrä selkärankani onkaan ja kuinka epäsopusuhtaiselta näytänkään 26 – vuotiaaksi, aikuiseksi naiseksi – tavallista kapeammat lanteet ja pienemmät rinnat eivät koskaan paljastaisi tragediaa, joka piilee pinnan alla. Kehoni mätänee, ja mitä pidemmälle se mätänee, sitä päättäväisemmin aion taistella sitä vastaan. Ah! Sinä et näe sitä, ja kyseenalaistat sanomani kun se tunkeutuu mieleesi, mutta usko pois, se on siellä. Tarkoituksenmukaista vaiko jumalaista – minä mätänen.
Mutta mieleni on toinen juttu. Uskoin ennen, että mielessäni ei ollut muuta kuin hölynpölyä – jonkin sorttinen fantasiamaailma, jota en koskaan tavoittaisi, valheiden ja epäuskon verkosto. Kuulehan, minä tiedän nyt että ne valheet ja se epäusko, jotka mielessäni mätänevät ovat yhtä tosia kuin lantiossani olevat arvet, jotka kertovat fyysisestä mätänemisestäni. Näinä pieninä poreilevina hetkinä, maatessani ammeeni pohjalla, tunnen, kuinka vesi virtaa ympäriltäni alas viemäriin ja voisin itkeä sen tragedian vuoksi joka olen. Ja niin teenkin – ainakin olen tehnyt. Viime aikoina maatessani siinä, mieli poissaolevana, en ole tuntenut olevani osa sitä ollenkaan, vaan kannan sitä vain mukanani tarinan takia. Olen ylpeä ketterästä, vaikkakin epämuodostuneesta kehostani ja siihen aikaansaamastani mätänemisestä. Olen ylpeä siitä samasta mätänemisestä, jonka toiset ovat aikaansaaneet, enkä pelkää sitä päivää kun kaikki murenee. Voisin pudota alas ilman ääntäkään, ja voisin silti puhua.
Next seuraavaksi
01 – 30.08.2011
Europe Eurooppa
01 – 29.09.2011
Creation Stories Luomiskertomuksia
hesainprint.com/how-to-get-involved
You don’t have to be a professional artist, writer, photographer or a filmmaker to get involved with hesa inprint. We are looking for anyone with a vision and voice to share their opinions, work and stories not for a pay check but for the love of creating. Sinun ei tarvitse olla ammatiltasi taiteilija, kirjailija, valokuvaaja tai filmintekijä osallistuaksesi hesa inprinttiin. Me etsimme henkilöitä, joilla on oma ääni, visio ja jotka rakastavat uuden luomista ei rahan tähden vain vaan rakkaudesta luoda. You can buy your own printed copy of the magazine online at hesainprint.com/issues Voit ostaa oman painetun kopion lehdestä netissä osoitteessa hesainprint.com/issues
hesainprint.com