HESY:n jäsenjärjestöt esittelyssä, osa 2

HESYN JÄSENJÄRJESTÖT ESITTELYSSÄ Eläinsuojelukuulumisia maakunnista

HESY on valtakunnallinen yhdistys, jolla on viisi jäsenyhdistystä. Näistä viime numerossa esiteltiin tamperelainen Kissojen Katastrofi yhdistys KKY ry ja öllöläläinen Kissojen alkukoti ja apu ry. Nyt vuorossa ovat loput kolme paikallisyhdistystä. Maakunnissa toimivia eläinsuojeluyhdistyksiä työllistävät kaikkein eniten ulkona elävät kissapopulaatiot ja ulkokoirat.

KSEY – Eläinsuojelun asialla jo vuodesta 1954

Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistys ry, KSEY, tekee työtä eläinten hyväksi Kymenlaaksossa, Kouvolan ja Iitin alueilla.

TEKSTI | Eeva-Mari Virtanen

KSEY:N KOTISIVUILLA kerrotaan, että yhdistyksen tarkoitus on edistää eläinten hyvää kohtelua, herättää rakkautta eläimiin ja näin vastustaa eläinsuojelurikoksia ja eläinten kärsimystä. KSEY:n Minna Mänttäri kertoo meille KSEY:n toiminnasta. – Hoidamme Kouvolan ja Iitin alueiden kaupungin löytöeläinten talteenoton. Lisäksi edistämme seudun eläinsuojelutyötä.

Yhdistys toimii verrattain laajalla alueella. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Kouvolan ja Iitin alue vastaa yli puolta Kymenlaakson ja noin kolmannesta Uudenmaan maakunnasta. Talteenoton ja seudun eläinsuojelutyön edistämisen lisäksi KSEY neuvoo ja auttaa ihmisiä erilaisissa eläimiin liittyvissä kysymyksissä. – Järjestämme sirutustempauksia ja puhumme leikkautuksen tärkeydestä, Mänttäri esittelee.

Tilastot kertovat vapaaehtoisuuteen, talkootyöhön ja lahjoituksiin tukeutuvan yhdistyksen tarpeellisuudesta. Vuonna 2016 KSEY:n kautta kulki 636 eläintä. Vuonna 2017 lukema ohitettiin jo ennen joulukuuta: 700 eläimen raja rikkoontui 1.12. Kissoja hylätään yhä eniten. Koiria sekä muita pieneläimiä kulkee KSEY:n kautta Mänttärin mukaan vähemmän. – Koiria ja pieneläimiä kulkee kauttamme noin sata vuodessa.

Kun eläinmäärät kasvavat, myös KSEY:n nykyiset kissatilat ovat käyneet ahtaiksi ja tulleet tiensä päähän. Yhdistys purkaa tämän vuoden aikana toimipisteen vanhan osan ja rakentaa sen tilalle uuden, noin 200 neliön kokoisen osaston uutta kotia etsiville kissoille. – Kissoille rakennetaan yhden ison tilan sijaan kolme pienempää yksikköä. Tällaisella ratkaisulla pystytään estämään paremmin mahdollisten tautien leviäminen. Tiloihin tulee myös osasto leikkauksesta toipuville kissoille. Samalla rakennetaan yksi isompi tila palvelemaan yleisöä: siellä voi juoda kupposen kuumaa ja järjestää luentoja ja kerhoja.

KSEY:n uuden toimitilan rakentamisen rahoittaa osittain Pohjois-Kymen Kasvu ry. Se on paikallinen kehittämisyhdistys, joka on toiminut kesästä 2001 lähtien. Osan rahoituksesta KSEY on kerännyt itse. Lisäksi yhdistys joutuu ottamaan jonkin verran lainaa rakennusprojektia varten.

Sirutus saatava pakolliseksi

Erityspiirteenä KSEY:n toiminta-alueella ovat maaseudun leikkaamattomat kissat, joista kehittyy nopeasti isojakin populaatioita. Yhdistyksen suurin eläinsuojelullinen haaste sen omalla toiminta-alueellaan ovatkin ulos syntyvät kissapopulaatiot. KSEY pyrkii vastaamaan tähän haasteeseen alueellaan valista-

KSEY valistaa paikkakuntalaisia kissan leikkauttamisen tärkeydestä.

KSEY:n suurin haaste ovat ulos syntyvät kissapopulaatiot.

malla jatkuvasti paikkakuntalaisia kissan leikkauttamisen tärkeydestä. Usein KSEY tekee neuvontatyötä yhdessä valvontaeläinlääkärin kanssa. – Toivottavasti kissapopulaatioiden eteen tehty työ kantaa hedelmää ja jossain vaiheessa kissamäärät pienenevät.

Myös eläinten sirutus olisi tärkeää. – Eläinten sirutus tulisi saada Suomessa pakolliseksi, jolloin karanneiden eläinten omistajat olisi helpompi löytää, Mänttäri toteaa.

Toimintansa vakiinnuttanut MESY uusien haasteiden edessä

2/2

TEKSTI | Erja Veivo

VUONNA 1969 perustetun Mikkelin Eläinsuojeluyhdistys MESYn päätarkoitus on eläinsuojelun edistäminen ja heitteille jätettyjen lemmikkieläinten auttaminen. Yhdistys huolehtii sopimuksen nojalla Mikkelin kaupungin ja Puumalan kunnan löytöeläimistä. Lisäksi yhdistys ottaa vastaan eläimiä, joiden omistajat ovat ajautuneet kriisiin eivätkä kykene enää huolehtimaan lemmikeistään. Vuosittain MESY sijoittaa noin 300 eläintä uusiin koteihin.

Mikkelin alue on laaja ja maaseutuvaltainen, eikä kaikilla paikkakuntalaisilla ole riittävästi tietoa eläinten hyvästä hoidosta. – Koska ympäröivillä alueilla ei ole toimivaa eläinten huostaanottopaikkaa eikä uudelleensijoitusresursseja, meille tulee eläimiä myös Kerimäeltä, Kiteeltä, Savonlinnasta, Juvalta, Rantasalmelta, Kangasniemeltä ja Varkaudesta. Toiminta-alueemme on siis hyvin lavea, ja meitä kuormittavat tyypilliset maaseudun ongelmat eli vailla huolenpitoa ulkona elävät kissapopulaatiot ja ulkokoirat, joiden hyvinvoinnista naapurit ovat huolissaan, kuvailee MESYn koiravastaava Jenni Kerminen.

Lemmikkien ohella MESY huolehtii loukkaantuneista luonnonvaraisista eläimistä, jotka kuljetetaan tarvittaessa eteenpäin hoitopaikkoihin. Tyypillisin autettava on oravanpoikanen, jonka emo on jäänyt auton alle tai joka on joutunut emonsa hylkäämäksi.

Visio tiiviistä yhteistyöstä

MESYn toiminta on jo pitkään ollut vakiintunutta. Yhdistys neuvoo yleisöä eläinsuojeluun liittyvissä kysymyksissä puhelimitse ja sosiaalisessa mediassa. Lisäksi MESY harjoittaa julkaisu-, valistus- ja koulutustoimintaa, järjestää kokouksia, eläinsuojelupäiviä ja luentoja, joissa puhuvat eläinlääkärit ja muut asiantuntijat ja joiden aiheina ovat olleet esimerkiksi eläinten ensiapu ja luonnonvaraiset eläimet.

Yleisölle avoimia luentoja järjestetään yleensä kahdesti vuodessa. – Tilaisuuksien tarkoituksena on lisätä jäsentemme ja kaikkien kansalaisten tietoutta yhdistyksemme toiminnasta ja tarjota tietoa Suomessa vallitsevista eläinsuojelullisista ongelmista. Työsarkaa on paljon, mutta onneksi yhä useampi nykyään ymmärtää, että eläimillä on hyvinvointitarpeita.

MESYllä on oma löytöeläintalo, joka valmistui vuonna 2011 pitkällisten ponnisteluiden tuloksena. Tätä ennen yhdistyksen osoite vaihtui moneen kertaan 20 vuoden aikana. – Oma talo tuo turvaa ja pysyvyyden tunteen, mutta jatkuvina huolenaiheinamme ovat silti varojen riittävyys sekä vapaaehtoisten työntekijöiden houkutteleminen mukaan toimintaamme, Kerminen lisää.

MESY kattaa monien eläinsuojeluyhdistysten tapaan kulujaan lahjoituksilla, kirpputorien myyntituotoilla sekä tapahtumia järjestämällä. Kerminen uskoo, että eläinsuojeluyhdistysten keskinäinen yhteistyö säästäisi resursseja ja keventäisi siten työkuormaa. Näin työvoimaa vapautuisi muihin tehtäviin. – Esimerkiksi tiedottamiselle ja uutta kotia etsivien eläinten ilmoituksille voisi luoda yhteisen kanavan, jonne yleisö olisi helppo ohjata, hän visioi.

MESYn hallituksen jäsen Jenni Kerminen toivoo, että eläinsuojeluyhdistykset tekisivät enemmän yhteistyötä.

Vailla huolenpitoa ulkona elävät kissapopulaatiot ja ulkokoirat työllistävät eniten MESYä.

PäijätHämeen eläinsuojeluyhdistyksellä on oma, vuoden 2004 lopulla valmistunut löytöeläintalo Lahden Jokimaalla.

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistys haaveilee eläinhotellista

TEKSTI | Erja Veivo

PÄIJÄT-HÄMEEN eläinsuojeluyhdistys on iso toimija Hämeen alueella. Yhdistyksellä on talteenottosopimus seitsemän kunnan kanssa. Lisäksi yhdistys ottaa vastaan hädänalaisia löytöeläimiä sopimuskuntien ulkopuolelta.

Vuonna 2017 Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen hoitoon tuli 688 eläintä, joista valtaosa oli kissoja. – Isot ulkona elävät kissapopulaatiot ovat murheenkryynimme ja maaseudulle tyypillinen eläinsuojeluongelma, jota harvemmin esiintyy esimerkiksi Helsingissä tai muissa suurissa kaupungeissa, sanoo Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja Annikki Aaltonen.

Yhdistys pyrkii aina auttamaan ihmisiä, joilla on vaikeuksia pitää lemmikkejään. Näin voidaan ennaltaehkäistä myös eläinten heitteillejättöjä. – Jos tilanne on hyvin hankala ja on vaarana, että eläin jää hoidotta, omistaja voi luovuttaa eläimen yhdistyksemme haltuun. Meillä ei ole hoitolapalvelua, joka tarjoaisi tilapäistä apua esimerkiksi tilanteissa, joissa eläimen omistaja on joutunut sairaalaan. Voimme kuitenkin käydä omistajan kotona hoitamassa eläintä sairaalajakson ajan, Aaltonen kertoo.

Kissapopulaatioiden lisäksi Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistystä työllistävät virkaeläinlääkärien huostaanottamat koirat, joilla on yleensä käytöshäiriöitä. Koiran luottamuksen voittaminen ja opettaminen oikeille tavoille voi olla pitkä ja aikaa vievä tie. Yhdistyksellä on kuitenkin valmiudet kouluttaa pahinkin remmirähjääjä kiltiksi koirakansalaiseksi.

Eläinsuojelun työmyyrä ei luovuta

Annikki Aaltosen toiveena on, että jonain päivänä ihmiset kohtelisivat eläimiään hyvin ja pitäisivät huolen siitä, etteivät lemmikit pääse katoamaan. Hän on elätellyt haavetta jo 40 vuotta, mutta unelma ei ole vielä toteutunut. – Löytöeläinten asema on parantunut ja ihmisten suhtautuminen hylättyihin eläimiin muuttunut suopeammaksi, mutta odotan yhä päivää, jolloin kodittomia lemmikkejä auttavien eläinsuojeluyhdistysten työlle ei ole tarvetta.

HESY myönsi Aaltoselle vuonna 2016 Eläinsuojelun Topelius -palkinnon vuosikymmenien mittaisesta vapaaehtoistyöstä eläinsuojelun parissa. Palkinnon ansiosta Aaltonen sai viime vuonna kutsun Linnan juhliin tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle. – On antoisaa ja palkitsevaa tehdä työtä eläinten hyväksi, vaikka myönnän, että välillä on tuntunut, etten millään jaksa enää. Unelmani ei ole kuitenkaan vielä toteutunut. Ja jos minä lopettaisin, niin monet eläimet jäisivät vaille apua.

Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksellä on oma, vuoden 2004 lopulla valmistunut löytöeläintalo Lahden Jokimaalla. Talo on rakennettu itse perustuksia myöten aina montusta täyteen korkeuteen asti. Jokimaan löytöeläintalossa toteutui monia löytöeläintaloprojekteja vetäneen Aaltosen toinen unelma. – Ehkä nälkä kasvaa syödessä, mutta haaveilemme suuresta testamentista, jolla voisimme hankkia toisen talon eläinhotelliksi. Kyllä tämäkin haave joskus toteutuu. Ykköshaaveenani on silti maailma, jossa ei ole hylättyjä eläimiä ja jossa ei ole tarvetta löytöeläintaloille.