Huutia loisille

Yleensä lemmikki saa suolinkaistartunnan ympäristössä olevista suolinkaisten munista esimerkiksi juodessaan vesilätäköstä.

Sisäloiset vaikuttavat merkittävästi lemmikkien terveyteen, ja ne voivat levitä helposti eläimestä toiseen. Kerromme tässä artikkelissa vähän tarkemmin siitä, mitkä ovat yleisimpiä sisäloisia, miten sisäloisia häädetään HESYllä ja mitä asioita lemmikinomistajien kannattaa ottaa huomioon, kun he valmistautuvat uuden lemmikin adoptointiin.

TEKSTI | Sonja Karhu

SISÄLOISHÄÄTÖ ON OSA

lemmikin ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Sisäloishäädöille ei ole yhtä yleispätevää ohjetta. Hoidontarve riippuu täysin lemmikin elintavoista ja harrastuksista. Jos lemmikillä on mahdollisuus syödä raatoja, saaliseläimiä, teurasjätteitä tai raakaa lihaa ja kalaa, tartunnan riski kasvaa. Ulkona vapaasti saalistava kissa voi tarvita sisäloishäädön jopa kuukauden välein ja sisäkissa vain kerran vuodessa. Myös aktiiviset luonnossa liikkujat ja metsästävät koirat ovat alttiimpia sisäloisille kuin kotisohvalla köllöttelevät seurakoirat. Lemmikin iälläkin on merkitystä. Mitä nuorempi eläin on, sitä tärkeämpää on huolehtia sen madotuksesta. Pentujen ja tiineiden kissojen ja koirien madotus on erittäin tärkeää, sillä sisäloiset voivat olla pennuille jopa hengenvaarallisia.

Kaikki samassa taloudessa elävät lemmikit olisi hyvä madottaa samanaikaisesti, jotta eläimet eivät saa uutta tartuntaa toisiltaan. Myös ympäristön hygieniasta on hyvä huolehtia, jotta loiset eivät pääse piileskelemään ja aiheuttamaan uutta tartuntaa. Kissojen hiekkalaatikot on esimerkiksi hyvä desin oida aina loishäädön yhteydessä, sillä suurin osa sisäloisista tarttuu nimenomaan ulosteiden välityksellä. Lemmikkien makuualustatkin on hyvä puhdistaa ja pestä loisten ja niiden munien vähentämiseksi.

Paljon eläimiä sisältävät tilat – esimerkiksi kissalat, kennelit ja eläinsuojeluyhdistykset – ovat loistartuntojen suhteen riskipaikkoja, sillä niissä on paljon eriikäisiä aikuisia eläimiä ja pentuja, jotka ovat erityisen alttiita loistartunnoille. Myös eläinten suuri vaihtuvuus on riskitekijä, sillä jokaisella uudella tulokkaalla voi olla loistartunta. Hoitamattomat eläimet voivat tartuttaa loisia muihin lemmikkeihin esimerkiksi kosketuspintojen, yhteisten lelujen, ruokakipon tai hiekkalaatikon kautta. Koirilla loiset voivat levitä myös ulosteiden välityksellä, ja siksi on erittäin tärkeää korjata koiran jätökset ulkoa pois.

Loishäädöt HESYllä

Kaikki HESYlle tulevat eläimet madotetaan ja rokotetaan. Tämä on tärkeää, sillä eläinten hoitohistoriasta ei yleensä tiedetä mitään. – Kaikille HESYlle tuleville eläimille tehdään terveystarkastus ja ne madotetaan ja rokotetaan rutiininomaisesti. Madotukset annetaan ennen rokotuksia, kertoo yhdistyksen johtava eläintenhoitaja Marika Stillman.

Tiineenä olevan emon sekä pentujen madottaminen on erityisen tärkeää, sillä sisäloisista esimerkiksi suolinkainen voi

MUISTILISTA ENNEN UUDEN LEMMIKIN TULOA

1. Huolehdi kaikkien lemmikkien sisäloishäädöistä 2. Siivoa ja pese lemmikkien oleskelupaikat, makuualustat jne. 3. Desinfi oi kissojen hiekkalaatikot 4. Tarkista pihapiiri ja poista mahdolliset jätökset

Pentujen ja tiineiden kissojen ja koirien madotus on erittäin tärkeää, sillä sisäloiset voivat olla pennuille jopa hengenvaarallisia.

tarttua emolta pennuille joko tiineyden aikana istukan läpi tai heti syntymän jälkeen äidinmaidosta. – Pennut madotetaan kahdeksan viikon iästä ylöspäin kahden viikon välein yhteensä kolme kertaa. Näin pyritään häätämään kaikki emolta ja ympäristöstä saadut piilevätkin loiseläimet. Pidempään HESYllä olleet eläimet voidaan joutua madottamaan tiuhempaan kuin kotioloissa giardiariskin ennaltaehkäisemiseksi tai sen hoitamiseksi. Loislääkkeenä HESYllä käytetään Axiluria, joka tehoaa kaikkiin yleisimpiin loisiin, Stillman kertoo.

Kinkkinen giardia

Yleisimpiä kissan ja koiran sisäloisia ovat suolinkaiset, sukkulamadot ja heisimato. Lisäksi kissoilla voi toisinaan esiintyä alkueläimistä giardiaa. Näistä giardia ja suolinkaiset ovat kinkkisimpiä häädettäviä, sillä ne eivät välttämättä lähde elimistöstä yhdellä hoitokerralla.

Erilaisia suolisto-ongelmia aiheuttava giardia on alkueläin, joka tarttuu yleensä veden ja saastuneen ruoan välityksellä. Giardia lisääntyy suolistossa ja erittää ulosteeseen kystamuotoja, jotka tartuttavat muita eläimiä, mikäli ne pääsevät esimerkiksi veden tai ruoan mukana näiden suuhun. Hoitamattomana giardia aiheuttaa suolinukan surkastumista ja suolen imeytymishäiriöitä, mistä voi seurata erilaisia suolisto-oireita, kuten ripulia, ilmavaivoja ja pahanhajuisia ulosteita. Giardia voi tarttua myös ihmiseen.

Aikuisilla eläimillä giardia-tartunta on usein oireeton, mutta pennuilla se saattaa aiheuttaa äkillistä ja pitkittyvää ripulia, josta voi aiheutua helposti nestehukkaa. Giardia tarttuu ärhäkästi, ja tämä on hyvä ottaa huomioon uutta lemmikkiä adoptoitaessa. Perheessä jo oleville eläimille olisi hyvä antaa loishäätö ennen kuin uusi lemmikki tulee taloon. Erityisen tärkeää tämä on, jos tulijana on pentu. Näin varmistetaan, että se ei saa mahdollista giardia-tartuntaa perheen muilta eläimiltä. Myös tulokas on hyvä madottaa ennen kuin se saapuu uuteen kotiinsa.

Lemmikit kannattaa myös pestä klooriheksidiinishampoolla, jotta mahdolliset loiskystat saadaan pois niiden turkista. – Giardian hoidossa HESYllä käytetään kahden kuurin taktiikkaa: eläimelle annetaan matolääkettä ensin viisi päivää putkeen, sitten pidetään 14 vuorokauden tauko, jota seuraa uusi viiden päivän matokuuri. Tämä käytäntö on matolääkkeen valmistajan antama suositus, ja noudatamme aina vallitsevia ohjeistuksia giardian häätämiseksi, Stillman kertoo.

Suolinkaiset kiertävät elimistössä

Suolinkaiset leviävät ulosteiden välityksellä. Suolinkaisten elämänkierto on varsin karmaiseva, sillä ne eivät asusta pelkästään suolistossa. Yleensä lemmikki saa suolinkaistartunnan ympäristössä olevista suolinkaisten munista esimerkiksi juodessaan vesilätäköstä tai syödessään ruohoa. Suolinkaiset voivat tarttua myös pikkueläinten raatojen välityksellä.

Suolinkaistoukka kuoriutuu munasta eläimen ohutsuolessa, porautuu suolen limakalvon läpi ja vaeltaa verisuonia pitkin maksaan ja sieltä keuhkoihin. Keuhkoissa toukat tunkeutuvat keuhkorakkuloihin ja sieltä edelleen keuhkoputkiin, joista ne nousevat eläimen nieluun. Tällöin lemmikillä voi olla yskän oireita. Nielusta toukat kulkeutuvat nieltyinä takaisin ruoansulatuskanavaan, jossa ne kehittyvät aikuisiksi madoiksi. Aikuiset madot munivat tuhansia munia, jotka pääsevät leviämään ulosteiden mukana lemmikin elinympäristöön. Suolinkaisten munat selviävät ympäristössä elinkykyisinä jopa vuosia. Kierre on valmis.

Pentuun suolinkainen tarttuu yleensä emon istukan kautta tai maidon välityksellä. Suolinkainen voi pahimmassa tapauksessa aiheuttaa pennun kuoleman suolen tukkeutumisen seurauksena.

Tyypillisiä suolinkaistartunnan oireita pennuilla ovat laihtuminen, huono kasvu, vatsan alueen turvotus, huonokuntoinen karvapeite ja toistuva oksentelu ja/tai ripuli. Aikuisilla lemmikeillä suolinkaistartunta on usein oireeton tai se aiheuttaa ohimenevää oksentelua/ ripulia, jolloin suolinkaistartunta ei tule yleensä ensimmäisenä mieleen. Selkeimmin tartunnan huomaa, jos ulosteessa näkee spagettimaisia matoja.

Harvinaisempi heisimato

Heisimatotartunnat ovat nykyisin jo vähän harvinaisempia. Niitä löydetään pääasiassa lemmikeiltä, jotka syövät raakaa järvikalaa, pyydystävät jyrsijöitä tai syövät muuta riistaa. Myös metsästyskoirat voivat saada heisimatotartunnan.

Heisimato tarvitsee elämänkiertonsa läpikäymiseen sekä väli-isännän (kala, jyrsijä) että pääisännän (kissa, koira). Väli-isännässä heisimadot muodostavat rakkulamaisia kystiä eri puolille elimistöä.

Saadakseen tartunnan koiran tai kissan on syötävä tartuntaa kantava eläin tai sen lihaa. Pääisännässä heisimato siirtyy elämään suolistoon, missä sen pituus vaihtelee lajista riippuen muutamasta millimetristä jopa useaan metriin. Heisimatotartunnan oireet ovat samanlaiset kuin suolinkaistartunnan: laihtumista ja ruoansulatuskanavan ongelmia. Heisimadon voi havaita riisinjyvää muistuttavista ulokkeista lemmikin ulosteissa tai turkissa peräaukon lähettyvillä. Heisimatotartunta on yleisempi kissoilla kuin koirilla. ■