Helsingin eläinsuojelupoliisimallia ajetaan nyt koko Suomeen

Poliisin tietoon tulevat eläinsuojelurikokset ovat jäävuoren huippu. Kuva: Helsingin poliisilaitos

HELSINGIN ELÄINSUOJELUPOLIISIMALLIA

ajetaan nyt koko Suomeen

VUOSI 1874 OLI käänteentekevä Suomen eläimille. Maan pääkaupungin sivistyneistö oli herännyt eläinten huonoon kohteluun ja perusti Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen. Heti alkuun yhdistys palkkasi oman syyttäjän lisäksi eläinsuojelupoliisin, jonka tehtävä oli valvoa eläinten kohtelua kaupungin kaduilla. 2000-luvun alussa käytiin tuloksettomia tunnusteluja eläinsuojelupoliisin saamiseksi Suomeen jälleen. – Järjestin tuolloin ensimmäisen eläin suojelupalaverin Heinolan poliisiasemalla. Kysyessäni päälliköltä lupaa palaverin järjestämiselle hän kysyi, miksi minä sitä puuhasin, kun eihän poliisi ole eläinsuojeluviranomainen, muistelee Toni Lahtinen.

Vuonna 2009 Hämeen poliisilaitokselle esitettiin eläinsuojelupoliisin nimeämistä, mutta poliisipäällikön mukaan sille ei ollut tarvetta.

Toni Lahtinen on Helsingin eläinsuojelupoliisimallin alullepanija. Hän on koulutukseltaan poliisi ja osallistunut työssään aktiivisesti eläinsuojeluasioiden hoitamiseen. Hän on esimerkiksi tehnyt Poliisihallitukselle esityksen eläintenpitokieltojen syöttämisestä poliisiasiain tietojärjestelmään siten, että jatkossa henkilöiden eläintenpitokiellot tulevat poliisin tietoon sellaisissa tehtävissä, joiden yhteydessä poliisi tarkastaa henkilön taustat. Lahtisella on kokemusta myös useista kansainvälisistä eläinsuojelutehtävistä.

Helsingin poliisilaitos perusti Lahtisen esitysten pohjalta eläinsuojelurikoksia hoitavan tutkintaryhmän vuonna 2018. Ryhmän tehtävänä on tutkia ja ehkäistä eläinsuojelurikoksia, kehittää eläinsuojelutapauksiin liittyviä prosesseja ja tiedottaa eläinten hyvinvointiin vaikuttavista asioista Helsingin alueella.

Helsingin poliisilaitoksen yleisvaarallisten rikosten tutkintaryhmässä selvitetään palo- ja räjähderikoksia, ympäristörikoksia ja eläimiin kohdistuvia rikoksia. Ryhmässä on kuusi henkilöä, ja sitä johtaa rikoskomisario Anne Hietala. Kaksi ryhmän tutkijaa selvittää eläinsuojelurikoksia. Suomen poliisi organisaatiossa ei toistaiseksi järjestetä varsinaista eläinsuojelurikoksiin keskittyvää koulutusta, ja ryhmäläiset ovat opiskelleet tehtäviinsä pitkälti itse.

Eläinsuojelurikosten lisäksi ryhmä tutkii eläinten aiheuttamia kon ikteja, eläinten laitonta maahantuontia ja eläinkauppaa yhteistyössä Tullin kanssa sekä eläintenpitokieltojen rikkomuksia ja eläinkuljetusrikkomuksia.

Ilmoituksia tehdään muun muassa epäillyistä pentutehtaista. Kuva: Helsingin poliisilaitos TEKSTI | Inari Suomela

Koirat yliedustettuina eläinsuojelurikostapauksissa

Koirat ovat edustettuina noin 95 prosentissa yksikön tutkimista jutuista. Poliisille tehdään ilmoituksia muun muassa vapaana kulkevista ja aggressiivisista koirista, epäillyistä pentutehtaista sekä pentujen salakuljetuksesta. – Koiria on paljon, ja niiden ongelmat kuuluvat ja näkyvät, sanoo eläinsuojelurikosryhmän johtaja Anne Hietala.

Ja tuntuvat. – Usein koirien aiheuttamat kon iktit liittyvät purentatapauksiin: on todella hämmästyttävän paljon tilanteita, joissa koirat purevat ihmisiä tai toisia koiria.

Kun koira puree toista koiraa, kyseessä on järjestysrikkomus, joka ei kuulu eläinsuojelurikosyksikölle. Kun koira puree ihmistä ja aiheuttaa vammoja, se on rikoslaissa määritelty vammantuottamus, joka kuuluu eläinsuojelurikosten tutkintaryhmän yksikön tehtäväkenttään.

Kissojen ja monien muiden eläinten ahdinko on yleensä hiljaista hätää, joka voidaan huomata sattumalta esimerkiksi muiden poliisitehtävien yhteydessä tai sivullisten taholta. Kissoihin kohdistuvat rikokset liittyvät useimmiten niiden kaltoinkohteluun, pentutehtailuun ja petoksiin.

Yhteistyössä on voimaa

Kun kyseessä on epäily eläimen kaltoinkohtelusta ja eläin on akuutissa hädässä, pitää soittaa yleisen hätänumeron eli 112:n kautta poliisille. Partiot tekevät alkutyön, ja asiasta kirjataan tarvittaessa rikosilmoitus. Jos taas kansalaisella herää huoli esimerkiksi naapurustossa asuvasta kaltoin kohdellusta eläimestä, on ilmoituksen oikea osoite valvontaeläinlääkäri.

Osa partioiden kirjaamista ja valvonta eläinlääkäreiden esille tuomista jutuista etenee eläinsuojelurikostutkijoiden pöydälle ja esitutkinnan kautta tarkempiin tutkimuksiin. Tutkinta voidaan aloittaa myös yksityisten henkilöiden ilmoitusten perusteella, jos tapauksesta on saatavilla tarpeelliset tiedot ja rikoksen tunnusmerkistö täyttyy. Eläinsuojelurikoksiin keskittynyt tutkintaryhmä saa ilmoituksia epäillyistä eläinsuojelurikoksista myös eläinsuojelujärjestöjen kautta.

Ryhmän perustamisen hyödyt näkyvät paitsi nopeutuneina prosesseina myös toteutuneina prosesseina. Yhteistyö valvontaeläinlääkäreiden kanssa sujuu paremmin, kun puolin ja toisin on suora yhteys toiseen viranomaiseen sekä toisen viranomaisen tuki. Tilanteessa voidaan käyttää tapauskohtaisesti joko valvontaeläinlääkärin tai poliisin toimivaltaa, jolloin on paremmat mahdollisuudet päästä nopeasti ja tehokkaasti käsiksi eläinsuojelurikokseen.

Tutkinnat saadaan käyntiin viiveettömästi, kun tutkijalla on mahdollisuus aloittaa rikostutkinta heti tapahtumapaikalla. Myös eläimet saadaan näin entistä nopeammin pois huonoista oloista. – Olemme toimineet kohta parin vuoden ajan hioen toimintamalleja ja -prosesseja. Toimintamme on tänä aikana kehittynyt ja tietoisuutemme kasvanut. Käräjäoikeuksien määräämät eläintenpitokiellot syötetään nyt poliisi asiain tietojärjestelmään, mikä omalta osaltaan parantaa eläinsuojeluvalvontaa, kertoo Hietala kuluneesta ajasta.

Ilmi tulleet rikokset jäävuoren huippu

Kun eläimiin kohdistuvan rikollisuuden tilanne on selkiytynyt ja kun rikosnimikkeet ja tunnusmerkistöt ovat tulleet tutuiksi, aletaan ryhmässä nähdä ne rikosilmiöt ja ongelmat, joihin voimavaroja pitäisi kohdentaa. – Saatujen tietojen ja kokemuksen pohjalta pyrimme toimimaan siten, että pieninkin voimavaroin pystyisimme lisäämään yhteiskunnallista vaikuttavuuttamme. On erittäin tärkeää saada lisättyä ihmisten valveutuneisuutta eläinsuojelurikosten torjumiseksi, sanoo Hietala.

Ryhmällä on ollut jo tähän mennessä tutkittavanaan monia isoja eläinsuojelurikoksia, mutta syyttäjälle etenevät tapaukset saavat pääsääntöisesti päätöksensä vasta käräjäoikeudessa. Rikosjuttujen käsittelyajat ovat pitkiä, ja koronaepidemia on entisestään pitkittänyt niitä. Syksyn aikana odotetaan ensimmäisten ryhmän tutkinnassa olleiden eläinsuojelurikostapausten käräjäoikeuskäsittelyjä. – Uskon, että poliisin tietoon tulevat eläimiin ja luontoon kohdistuvat rikokset ovat vain jäävuoren huippu. On selvää, että moni eläin elää oloissa, joissa yhdenkään eläimen ei pitäisi joutua elämään. Jokainen meille tutkintaan tuleva tapaus kuitenkin viedään lain suomin työkaluin ja oikeuksin eteenpäin ratkaistavaksi. Joskus pahasti kaltoin kohdellulle eläimelle eutanasia on paras eläinsuojeluteko, mutta on myös paljon niitä onnellisia tapauksia, joissa eläimelle löytyy uusi ja hyvä koti, sanoo Hietala.

Poliisia ei tunnisteta eläinsuojeluviranomaiseksi

Se, että poliisiorganisaation sisälläkään ei tunnisteta – tai tunnusteta – poliisia eläinsuojeluviranomaiseksi, on iso ongelma. Kun ulkopuolinen asiaan vihkiytynyt joutuu kertomaan poliisipartiolle, että poliisilla on oikeus käyttää toimivaltaa eläinsuojelurikosten hoitamiseksi, on jotain pahasti pielessä. – On todella tärkeää, että eläinsuojelurikosten tutkintaryhmät tunnustetaan laitosten sisällä myös organisatorisella tasolla ja ryhmän vastuualue kirjataan

Toni Lahtinen ja Rokka-koira ovat kitkeneet norsunluukauppaa Afrikassa. Kuva: Maija Lahtinen

poliisilaitoksen virallisiin asiakirjoihin. Näin toiminta ei ole vain yksittäisten virkamiesten varassa eikä toimintavastuu pääty, kun henkilö lähtee organisaatiosta, sanoo Lahtinen.

Kun eläinsuojelurikosten asema muiden rikosten joukossa tunnustetaan organisaation sisällä, löytyvät myös kaikki työkalut, joilla eläinsuojelurikoksiin voidaan puuttua. Eläinsuojelurikosten aseman virallistaminen auttaa näkemään eläimiin kohdistuvat rikolliset teot oikeina rikoksina.

SEY Suomen eläinsuojelu ry ajaa eläinsuojelupoliisitoiminnan ulottamista koko Suomeen ja on tilannut Toni Lahtiselta selvityksen, jossa on kartoitettu maan valvontaeläinlääkäreiden, kunnaneläinlääkäreiden, läänineläinlääkäreiden ja hygieenikkoeläinlääkäreiden mielipiteitä siitä, onko eläinsuojelupoliisille tarvetta koko Suomessa.

Selvityksen mukaan 71 prosenttia eläinlääkäreistä on sitä mieltä, että oman paikkakunnan poliisi ei hallitse hyvin eläinsuojelulain säädöksiä. Yli 90 prosenttia kyselyyn vastanneista eläinlääkäreistä kokee voimattomuuden tunnetta työssään vähimmilläänkin melko usein. Lisäksi selvityksessä todetaan, että eläinsuojelupoliisimalli vähentäisi eläinlääkäreiden työn kuormitusta ja parantaisi sitä kautta todennäköisesti myös eläinten asemaa.

Yli 99 prosenttia virkaeläinlääkäreistä on sitä mieltä, että eläinsuojelupoliisin perustaminen tehostaisi eläinsuojelua. Myös Ruokavirasto, useat aluehallintovirastot ja Suomen eläinlääkäriliitto tukevat hanketta.

Selvityksessä esitetään, että jokaiseen maan yhteentoista poliisilaitokseen perustetaan oma eläinsuojelurikoksia tutkiva yksikkönsä. – Virat pitäisi laittaa hakuun valtakunnallisesti ja näin varmistaa, että tutkintaan saadaan kaikkein motivoituneimmat ihmiset, sanoo Lahtinen.

Monia esteitä tutkinnassa

Vaikka eläinsuojelusta vastaavalla viranomaisella on velvollisuus ilmoittaa poliisille jokaisesta eläinsuojelulain vastaisesta teosta, ei tämä valitettavasti aina toteudu nykyisessä tilanteessa. Valvontaeläinlääkärit jättävät tekemättä tutkintapyyntöjä epäillyistä eläinsuojelurikoksista säästääkseen poliisin resursseja tapauksissa, joiden he eivät usko etenevän esitutkinnasta eteenpäin. Toisaalta poliisi ei aloita tutkintaa usein silloinkaan, kun pitäisi, mikä taas ruokkii omalta osaltaan valvontaeläinlääkäreiden passiivisuutta. Tämän takia monia eläinsuojelurikoksia saattaa jäädä näkymättömiin ja käsittelemättä. Erääseenkin kohteeseen oli tehty 14 eläinsuojelutarkastusta ennen kuin ilmoitus tehtiin poliisille ja esitutkinta aloitettiin.

Uuden eläinten hyvinvointilain esivalmistelussa on esitetty, että nykyistä ilmoittamisvelvollisuutta höllennetään niin, ettei ilmoitusta enää tietyissä rikkomustapauksissa tehdä. – Tämä lisäisi entisestään alueellisia eroja säännöksen tulkinnassa ja noudattamisessa ja loisi vääristynyttä kuvaa eläinsuojelurikosten määrästä Suomessa, sanoo Lahtinen.

SEY:n teettämässä selvityksessä todetaan, että sen lisäksi, että ilmoitukset tehdään, olisi myös erittäin tärkeää, että niiden määrää ja niistä johtuvia toimenpiteitä voidaan seurata. Selvitys sisältää myös ehdotuksia seuraamisen mahdollistamiseksi.

Isoja haasteita on myös eläinsuojelulain 44 §:n mukaisten kiiretoimenpiteiden käytössä. Haasteet liittyvät suurten eläinmäärien lopettamiseen tai sijoittamiseen sekä henkilöresurssien, hoitopaikkojen, välineistön tai kuljetuskaluston ja yhteistyöverkostojen puutteeseen ja laskutuksen vaikeuteen. Esiin nousivat myös eläinlääkäreiden ajanpuute, oikeusturva – erityisesti yksin toimittaessa -, väkivallan uhka ja vaikeus saada poliisia mukaan tehtävää hoidettaessa.

Eläinsuojelupoliisimallin laajentamiselle kannatusta ministeriötasolla

Eläinsuojelurikosten rangaistukset ovat varsin vähäisiä eikä niissä selvitetä rikoshyötyä ja sen määrää. – Rikoshyödyn selvittäminen ja sen tuomitseminen pitäisi ottaa käyttöön viipymättä, sanoo Lahtinen.

Ongelmia on myös eläintenpitokieltoihin liittyvissä prosesseissa. Eläintenpitokieltoja jaetaan, ja ne ovat nyt rekisterissä, mutta niitä ei varsinaisesti pystytä valvomaan. On olemassa myös iso tarve väliaikaisille eläintenpitokielloille, sillä oikeusprosessit ovat pitkiä. – On outoa, että omistaja, jonka eläimet on juuri kiiresijoituksella otettu pois, voi samana päivänä hankkia uusia eläimiä, kritisoi Lahtinen.

Olisi ehdottoman tärkeää, että läänin hallitus voisi omasta aloitteestaan tai eläinsuojelueläinlääkärin, tarkastuseläinlääkärin tai poliisin pyynnöstä antaa eläimen omistajalle väliaikaisen eläintenpitokiellon. Toisaalta pi-

KOKOOMUSEDUSTAJAT: ELÄINSUOJELUPOLIISIN TOIMINTA MAANLAAJUISEKSI

Kokoomuksen kansanedustajat Jaana Pelkonen ja Saara-Sofi a Sirén ovat huolissaan eläinsuojelurikosten kasvavasta määrästä. He vaativat kunnianhimoa eläinsuojelulain uudistukseen sekä ehdottavat eläinsuojeluun keskittyvän poliisin toiminnan laajentamista maanlaajuiseksi. – Puolustuskyvytön eläin maksaa liian usein ihmisten pahoinvoinnista johtuvat ongelmat. Helsingin poliisilaitos perusti vuonna 2018 Suomen ensimmäisen eläimiin liittyviin rikoksiin keskittyvän tutkinta ryhmän, mikä on ollut positiivisin muutosaskel eläinsuojelussa pitkään aikaan. Toiminta pitäisi kyetä laajentamaan nyt koko Suomeen, Pelkonen ja Sirén toteavat.

Edustajien mukaan erikoistuneet tutkintaryhmät ovat väittämättömiä eläinsuojelurikosten ratkaisemiseksi. Myös viranomaisten yhteistyössä on vielä parannettavaa, jotta tilanteisiin voitaisiin puuttua ennakoitavasti. SEY Suomen eläinsuojelu ry on julkaissut selvityksen virkaeläinlääkäreiden näkemyksistä. Selvityksen mukaan yli 70 prosenttia virkaeläinlääkäreistä koki, että alueen poliisi ei tunne eläinsuojelulakia riittävän hyvin. ■

tää muistaa se, että pelkkä kiellon määrääminen ei auta: kieltoa pitää kyetä myös valvomaan. – On melko tragikoomista, ettei viranomaisilla ole valtuuksia suorittaa tarkastusta kotirauhan piirissä edes tilanteessa, jossa henkilöä epäillään eläintenpitokiellon rikkomisesta, naurahtaa Lahtinen.

Ehdotus Helsingin eläinsuojelupoliisimallin laajentamisesta muualle Suomeen on otettu lämpimästi vastaan ministeriötasolla, joten toiveet eläinsuojelupoliisin saamisesta koko maahan ovat hyvinkin realistiset. ■

Juttua varten on haastateltu poliisitaustan omaavaa ”eläinsuojelun sekatyömiestä” Toni Lahtista sekä rikoskomisario Anne Hietalaa, Helsingin poliisilaitoksen yleisvaarallisten rikosten tutkinnanjohtajaa. Jutun lähteenä on käytetty myös SEY Suomen eläinsuojelu ry:n vuonna 2020 julkaisemaa tutkimusta ”Selvitys eläinpoliisin tarpeesta – Virkaeläinlääkäreiden näkökulma”.

Hanki kiinnostava kirjalahja itsell i tai ystävälle! HESY 145 VUOTTA ELÄINTEN ÄÄNENÄ

Tutustu HESYn pitkään ja monivaiheiseen historiaan! Hannele Luukkaisen ja Taina Uimosen kokoama historiikki ilmestyi HESYn 145-vuotispäivänä 25.11.2019, ja se valottaa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen taivalta 1800-luvun lopulta nykypäiviin. Mukana on sekä suuria suomalaisen eläinsuojelukentän kehityskaaria että pieniä tarinoita eläimistä ja ihmisistä – niin surullisia, hämmästyttäviä kuin hauskojakin.

Tule hankkimaan HESYn historiikki HESY 145 vuotta eläinten äänenä

Hinta 25 €

HESY-PUODISTA

(Muonamiehentie 7, 00390 Helsinki; auki ma–pe klo 9–17), tai tee tilaus HESYn VERKKOKAUPASSA: https://www.hesy.fi /kauppa/