Turkistarhaus – takana loistava tulevaisuus

Naaliturkki oikealla omistajallaan. Turkistiloilla kasvatettava sinikettu on luonnonvaraisen naalin siniharmaa värimuoto. Naali on äärimmäisen uhanalainen.

MONI VALTIO ON JO kieltänyt turkistarhauksen. Turkistarhauksen kieltäneitä Euroopan maita ovat muun muassa IsoBritannia, Belgia, Itävalta, Kroatia ja Luxemburg. Norjassa kielto astuu voimaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2025. Tarhaus on kielletty myös esimerkiksi Japanissa sekä Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa, joka kielsi myös uusien turkistuotteiden myynnin alueellaan. Ruotsissa kettujen tarhausta ei ole kielletty, mutta lain muutos, jonka mukaan ketun on saatava kaivaa, merkitsi ettei kettujen tarhaaminen ollut enää kannattavaa. Kehityksen suunta on selkeä: turkistarhauksen parhaat päivät ovat takana päin.

Alamäki on alkanut Suomessakin

Viime syksynä tehdyn Taloustutkimuksen mielipidekyselyn tulos osoittaa, että suurin osa kansalaisista olisi valmis luopumaan turkistarhauksesta. Kyselyn mukaan jopa 74 prosenttia suomalaisista vastustaa turkistarhausta sen nykyisessä muodossa. 60 prosenttia vastaajista ei pitänyt hyväksyttävänä sitä, että eläimiä tapetaan niiden turkisten vuoksi. Ainakin tämä kysely antaa osviittaa siitä, etteivät tavalliset kansalaiset pidä eläinten häkkiin sulkemista ja tappamista turkisten vuoksi kovinkaan eettisenä toimintana.

Lisäksi turkisalalla ei mene erityisen hyvin. Turkishuutokauppayhtiö Saga Fursin heinäkuun 2020 huutokaupassa nahat eivät löytäneet ostajia, ja viidestä miljoonasta tarjolla olleesta minkinnahasta myytiin vain 16 prosenttia. Kysynnän lasku on pakottanut Saga Fursin käymään yt-neuvotteluja, joiden lopputuloksella oli vaikutusta yli 30 henkilön työsuhteeseen.

Turkistarhauksen tulevaisuuden yllä leijuvat tummat pilvet. Ottaen huomioon turkisalan kehityskulku muualla Euroopassa, kansalaisten mielipide, sekä turkistarhauksen kannattamattomuus elinkeinona, olisi Suomessakin jo aika myöntää, että luontokappaleiden riistäminen ihmisten vaatteiden ja asusteiden vuoksi on mennyttä maailmaa. Vaikka monessa asiassa raha ratkaisee, myös moraalisia ja eettisiä näkökulmia olisi syytä pohtia vakavasti.

Viherpesua ”hyvinvointisertifi kaateilla”

Vastauksena eläinten hyvinvointia koskeviin huoliin turkisalalla on otettu käyttöön niin sanotut hyvinvointiserti kaatit. Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton sivuilla julistetaan mahtipontisesti, kuinka eläinten hyvinvointi on ”suomalaisen turkistalouden kivijalka”, eikä turkiseläinten hyvinvoinnissa ole moitteen sanaa. Welfur-serti kaatin omaavalla turkistarhalla pitäisi eläinten hyvinvoinnin – turkiskasvattajain liiton mukaan – olla kunnossa.

Serti ointijärjestelmä on kuitenkin kunnianhimoton. Serti kaatin saamiseksi tarvitsee täyttää vain eläinsuojelulain minimivaatimukset. Häkistä tulee serti ointijärjestelmässä virikkeellinen, kun eläimelle annetaan jotain pureskeltavaa, ja mahdollisuus katsella ympäristöä häkistä on yhtä kuin eläimen mahdollisuus tutustua ympäristöönsä. Kriteerit eivät huomioi eläinten luontaisia käyttäytymistarpeita, joita ovat esimerkiksi minkeillä uiminen ja ketuilla kaivaminen. Hyvinvoinniksi voidaan tuskin lukea sitäkään, että esimerkiksi kettu joutuu turkistarhassa oleilemaan 0,8 neliömetrin häkissä, kun luonnossa sen elinpiiri ulottuu usean neliökilometrin alueelle. Eläintarhoissakin ketuille vaadittava tila on 1000 neliömetriä kahta kettuperheryhmää kohden.

Welfur-arviointimallissa pisteytetään eri hyvinvoinnin osa-alueita, joista lopulta muodostuu tiettyä turkistarhaa koskeva kokonaisarvosana. Tämän ar-

TEKSTI | Meri Huttunen

Yhä useampi valtio kieltää turkistarhauksen, turkkia ei enää pidetä muodikkaana asusteena ja yleinen mielipide on kääntynyt turkistarhausta vastaan. Suomessa kuitenkin pidetään edelleen tiukasti kiinni turkistarhauksesta laillisena elinkeinona, jota tulee tukea ja edistää.

vosanan taakse on helppo kätkeä puutteita, jotka eivät näy kokonaisarvostelussa. Yhdellä osa-alueella epäonnistuminen voidaan kompensoida hyvillä pisteillä toiselta osa-alueelta.

Serti ointijärjestelmästä uupuvat myös avoimuus ja demokratia. Serti kaatin omistaa turkistuottajien eurooppalainen kattojärjestö Fur Europe, joka luonnollisesti pyrkii edistämään tarhauksen jatkumista kaikin keinoin. Tiloilla tehtäviä tarkastuksia eivät suorita puolueettomat tahot, vaan heillä on kytköksiä turkisalaan. Epäilyttävin esimerkki lienee tarkastaja, jonka puoliso toimii turkistarhayrittäjänä. Kyseisen tarkastajan kerrotaan myös työskentelevän osa-aikaisesti puolisonsa omistamalla tarhalla. Tilanne vaikuttaa yhtä luotettavalta kuin jos liikenteessä jokainen kuljettaja tekisi niin sanottua ”omavalvontaa”: liikennerikkomuksista raportoitaisiin itse, eikä ulkopuolisella taholla olisi valtaa valvoa menoa. Kyseinen esimerkki eroaa turkisalan tilanteesta vain siinä, että se on utopiaa, kun taas Welfur-”hyvinvointiserti kaatti” on totista totta.

Turkistarhaus ja korona

Uusi COVID-19-virus toi myös lisäulottuvuuksia turkistarhausten ongelmallisuuteen. Keväällä 2020 uutisoitiin ensimmäisen kerran Hollannissa sattuneesta tapauksesta, jossa turkistarhatut minkit olivat sairastuneet koronaan. Tauti oli todennäköisesti siirtynyt minkkien hoitajilta eläimiin. Heinäkuun loppuun mennessä Hollannissa oli koronan vuoksi lopetettu jo miljoona minkkiä. Minkkien joukkolopetuksista on raportoitu myös Espanjassa ja Tanskassa. Ruokaviraston mukaan viruksen on todettu levinneen tarhoilla eteenpäin minkkien välillä, ja muutamassa tapauksessa viruksen epäillään siirtyneen minkistä ihmiseen.

Eläinsuojelujärjestöjen PETAn ja Humane Society Internationalin edustajat toivovatkin valtioiden ryhtyvän toimiin turkistarhojen sulkemiseksi. Korona on uhka niin ihmisille kuin eläimillekin, eikä ole syytä ylläpitää elinkeinoa, jonka harjoittamisessa riskinä on vaarallisen viruksen leviämisen edistäminen.

Takana loistava tulevaisuus, edessä ennustettava loppu

Kun punnitaan turkistarhauksen plussia ja miinuksia, voidaan helposti todeta turkisalan tulleen tiensä päähän myös Suomessa. Muualla Euroopassa turkistarhat sulkevat ovensa, kansalaiset vastustavat turkistarhausta elinkeinona, yhä useampi muotitalo luopuu turkisten käytöstä, ja korona ja koronan kaltaiset taudit heikentänevät muutenkin alan lopputuotteiden kysyntää. Ennen kaikkea kyseessä on elinkeino, joka kohtelee eläimiä julmasti ja piittaamattomasti, väheksyen niiden luontaisia käyttäytymistarpeita.

Mitä jää niin sanotulle plussapuolelle vaakakupissa? Vaatteita, asusteita, somisteita. Näitä voidaan valmistaa muistakin materiaaleista, ilman kärsimystä, ilman kuolemaa.

Turkistarhausta vastustavat eläinoikeusjärjestöt eivät suinkaan aja turkistarhojen sulkemista unohtaen ihmiset, joiden leipä on vielä riippuvainen turkistarhojen toiminnasta. Turkistarhaus saa vuosittain esimerkiksi investointitukia ja lomitustukia sekä EU:n rakennerahoitusta välillisesti erilaisten hankkeiden kautta. Sen sijaan, että rahaa sijoitetaan turkisalan tekohengittämiseen, voitaisiin eurot suunnata turkistarhaajien uudelleen kouluttamiseen. Kukaan ei jäisi tyhjän päälle, mutta miljoonat eläimet pelastuisivat ja voisivat elää näköistänsä elämää.

Turkistarhaus on toki vielä laillinen elinkeino Suomessa, kuten turkisalan suunnalta halutaan usein muistuttaa. Laki on laki, mutta huonoa lakia voidaan aina tarvittaessa myös muuttaa. ■