Naaliturkki oikealla omistajallaan. Turkistiloilla kasvatettava sinikettu on luonnonvaraisen naalin siniharmaa värimuoto. Naali on äärimmäisen uhanalainen.
M
kieltänyt turkistarhauksen. Turkistarhauksen kieltäneitä Euroopan maita ovat muun muassa IsoBritannia, Belgia, Itävalta, Kroatia ja Luxemburg. Norjassa kielto astuu voimaan siirtymäajan jälkeen vuonna 2025. Tarhaus on kielletty myös esimerkiksi Japanissa sekä Yhdysvalloissa Kalifornian osavaltiossa, joka kielsi myös uusien turkistuotteiden myynnin alueellaan. Ruotsissa kettujen tarhausta ei ole kielletty, mutta lain muutos, jonka mukaan ketun on saatava kaivaa, merkitsi ettei kettujen tarhaaminen ollut enää kannattavaa. Kehityksen suunta on selkeä: turkistarhauksen parhaat päivät ovat takana päin. ONI VALTIO ON JO
Alamäki on alkanut Suomessakin Viime syksynä tehdyn Taloustutkimuksen mielipidekyselyn tulos osoittaa, että suurin osa kansalaisista olisi valmis luopumaan turkistarhauksesta. Kyselyn mukaan jopa 74 prosenttia suomalaisista vastustaa turkistarhausta sen nykyisessä muodossa. 60 prosenttia vastaajista ei pitänyt hyväksyttävänä sitä, että eläimiä tapetaan niiden turkisten vuoksi. Ainakin tämä kysely antaa osviittaa siitä, etteivät tavalliset kansalaiset pidä 16
HESY | JÄSENLEHTI 2/2020
eläinten häkkiin sulkemista ja tappamista turkisten vuoksi kovinkaan eettisenä toimintana. Lisäksi turkisalalla ei mene erityisen hyvin. Turkishuutokauppayhtiö Saga Fursin heinäkuun 2020 huutokaupassa nahat eivät löytäneet ostajia, ja viidestä miljoonasta tarjolla olleesta minkinnahasta myytiin vain 16 prosenttia. Kysynnän lasku on pakottanut Saga Fursin käymään yt-neuvotteluja, joiden lopputuloksella oli vaikutusta yli 30 henkilön työsuhteeseen. Turkistarhauksen tulevaisuuden yllä leijuvat tummat pilvet. Ottaen huomioon turkisalan kehityskulku muualla Euroopassa, kansalaisten mielipide, sekä turkistarhauksen kannattamattomuus elinkeinona, olisi Suomessakin jo aika myöntää, että luontokappaleiden riistäminen ihmisten vaatteiden ja asusteiden vuoksi on mennyttä maailmaa. Vaikka monessa asiassa raha ratkaisee, myös moraalisia ja eettisiä näkökulmia olisi syytä pohtia vakavasti. Viherpesua ”hyvinvointisertifikaateilla” Vastauksena eläinten hyvinvointia koskeviin huoliin turkisalalla on otettu käyttöön niin sanotut hyvinvointisertifikaatit. Suomen turkiseläinten kasvat-
tajain liiton sivuilla julistetaan mahtipontisesti, kuinka eläinten hyvinvointi on ”suomalaisen turkistalouden kivijalka”, eikä turkiseläinten hyvinvoinnissa ole moitteen sanaa. Welfur-sertifikaatin omaavalla turkistarhalla pitäisi eläinten hyvinvoinnin – turkiskasvattajain liiton mukaan – olla kunnossa. Sertifiointijärjestelmä on kuitenkin kunnianhimoton. Sertifikaatin saamiseksi tarvitsee täyttää vain eläinsuojelulain minimivaatimukset. Häkistä tulee sertifiointijärjestelmässä virikkeellinen, kun eläimelle annetaan jotain pureskeltavaa, ja mahdollisuus katsella ympäristöä häkistä on yhtä kuin eläimen mahdollisuus tutustua ympäristöönsä. Kriteerit eivät huomioi eläinten luontaisia käyttäytymistarpeita, joita ovat esimerkiksi minkeillä uiminen ja ketuilla kaivaminen. Hyvinvoinniksi voidaan tuskin lukea sitäkään, että esimerkiksi kettu joutuu turkistarhassa oleilemaan 0,8 neliömetrin häkissä, kun luonnossa sen elinpiiri ulottuu usean neliökilometrin alueelle. Eläintarhoissakin ketuille vaadittava tila on 1000 neliömetriä kahta kettuperheryhmää kohden. Welfur-arviointimallissa pisteytetään eri hyvinvoinnin osa-alueita, joista lopulta muodostuu tiettyä turkistarhaa koskeva kokonaisarvosana. Tämän ar-
