5 minute read
TURVALLISUUS HUOLETTAA TYÖMAILLA
Riskinä liian suuret tilannenopeudet
Kesäiselle taivaalle kohoaa höyrypatsas, jonka autoilija havaitsee vähän ennen kuin nopeusrajoitus ja tietyön merkki paljastavat syyn. Keilakuja alkaa ja nopeus putoaa viiteen kymppiin. Tai sen pitäisi pudota.
Advertisement
Rajasalmen sillalla liikenne oli rauhallista ja myös raskas kalusto noudatti esimerkillisesti rajoituksia. Aina asiat eivät ole yhtäonnellisesti.
Tähtäämme tutkalla Tampereen ja Pirkkalan rajalla, Rajasalmen sillalla lähestyvää autoletkaa. Jonon ensimmäinen henkilöauto pysäyttää tutkan lukemaan 75 km/h.
Projektipäällikkö Ville Kuismin pyörittää päätään. – Nyt liikennettä on vielä melko paljon ja ilta on nuori. Kun liikenne vähenee, vauhdit kasvavat entisestään, Kuismin huokaa.
Merkillepantavaa mittauksemme aikana on se, että näkyvästä toiminnastamme huolimatta raskas liikenne ylittää kohteeseen asetetun 50 km/h rajoituksen lähes säännön mukaisesti. – Käsittämätöntä, miten paljon ammattiautoilijatkin ajavat liian kovaa. Sen jotenkin ymmärtää, että nuoret kaahaavat ja että joukossa on päihteissä ajavia, mutta luulisi ammattilaisten kunnioittavan muiden työturvallisuutta, Kuismin hämmästelee.
MATELU TUNTUU VAIKEALTA
Erikoinen yhteensattuma on se, että kohteen ohittava poliisiautokin pysäyttää tutkamme 55 km/h nopeuteen. Ehkä virkavallan lievä ylinopeus alleviivaa sitä, miten vaikeaa nopeutta on työmaakohteissa hillitä.
Juuri ennen kohdetta on ajettu mahdollisesti pitkäkin pätkää 100 km/h nopeutta. Pudotus on iso ja 50 km/h tuntuu matelulta. – Nyt (heinäkuun alussa) on vielä valoisat yöt, mutta
pimeä tuo tähän oman aspektinsa. Se tekee tilanteen työntekijöiden kannalta entistä pelottavammaksi, Kuismin huokaa. – Pimeällä on aina se seikka, että katse kiinnittyy niihin työkoneiden vilkkuvaloihin. Vaikka työntekijöillä on heijastinliivit päällä, saattaa työmaalla kävelevä henkilö tulla autoilijalle silti aivan puskista, Kuismin kuvailee.
TIETOA KERÄTÄÄN JATKUVASTI
Anne Valkonen on rakennustekniikan diplomi-insinööri, yrittäjä, konsultti ja valmentaja. Hänen yrityksensä Via Blanca Oy tutkii työturvallisuutta mm. asfalttityömailla. – Työmailla tapahtuneisiin onnettomuuksiin ja läheltä piti -tilanteisiin kiinnitetään huomiota ja niistä kerätään tietoa koko ajan. Näin riskeihin pyritään vaikuttamaan samalla tapaa kuin liikenneturvallisuuteen yleensäkin, Valkonen kertoo.
Valkonen on muiden töiden ohella mukana Onnettomuustutkintakeskuksen (OTKES) tutkintaryhmässä asiantuntijana. – Meillä on 1970-luvulta lähtien liikenneonnettomuuksien määrä vähentynyt dramaattisesti, mutta viime vuosina trendi on hieman tasoittunut. Suomessa ei olla päästy vieläkään 200 liikennekuoleman alle, joka on ollut jo pitkään tavoitteena. Valitettavasti näissä tapauksissa, joissa yhdessä onnettomuudessa menehtyy useita uhreja määrät kasvavat aina myös piirikohtaisesti, Valkonen laskee.
PIITTAAMATTOMUUS KASVATTAA RISKEJÄ
Osittain vakavien onnettomuuksien määrien laskuun vaikuttaa alati kehittyvä ajoneuvotekniikka. Ajoneuvojen aktiiviset ja passiiviset turvajärjestelmät ovat lisänneet liikenneturvallisuutta merkittävästi.
Vähitellen ollaan kuitenkin pisteessä, jossa kehitys ei enää voi ottaa kovin valtavia askelia. Erityisesti Suomen ongelmana Valkonen näkee lisäksi sen, että maamme autokanta on iäkästä. – Uusimpia hätäjarrutusjärjestelmiä ja vastaavia varusteita ei läheskään kaikilla ole vielä turvanaan, Valkonen muistuttaa. – Jo sillä on iso ero, onko käytössä 2005 vai 2015 vuosimallin auto. Kehitys on mennyt edellisten 10–15 vuoden aikana valtavasti eteenpäin, Kuismin lisää.
Työmailla sattuvat tilanteet johtuvat usein tiellä liikkujien piittaamattomuudesta tai virheellisistä huomioista. – Riskit ovat aina olemassa. Ongelma ovat erityisesti nämä nelikaistaiset moottoritiet, joissa saattoautoa ei käytetä. Näissä vahinkoriskit korostuvat, Kuismin sanoo. – Kohteeseen tultaessa on hidastusshikaanit, joissa on aidat, mikä ottaa vauhtia pois. Mutta usein sen jälkeen lähdetään heti kiihdyttämään. Kartioilla ajokaistaa pysytään hieman kaventamaan, mutta rekankin pitää mahtua kartioiden välistä niin, että tilaa jää vähintään puoli metriä puolelleen. Kun henkilöautolle jää sellainen rako, ajaja, joka niin sanotusti osaa ajaa autoa, pystyy jo siinäkin välissä ajamaan 120 kilometriä tunnissa, Kuismin hymähtää. – Puhumattakaan moottoripyöristä, Valkonen lisää.
Anne Valkonen
POLIISIN RESURSSIT RIITTÄMÄTTÖMIÄ
Esimerkkikohteessa liikennettä on aluksi runsaasti. Näin nopeudet pysyvät kurissa. Lähempänä puolta yötä liikennevirta alkaa kuitenkin ehtyä. Samalla vauhdit selvästi kasvavat.
Tutka alkaa nyt näyttää säännöllisesti lähes 80 km/h suuruisia lukemia. Pahin mitatuista nopeuksista on 97 km/h. Silmämääräisesti vaikuttaa siltä, että harmaan VW:n vauhti vielä kiihtyi mittauspisteen ja levityskoneen välisellä pätkällä. Edes tielle leviävä höyry ei näytä siis ajajaa haittaavan.
Poliisien tekemä nopeusvalvonta on äärimmäisen harvinaista työmailla, vaikka nyt nähdyn perusteella tarvetta ja aihetta olisi. – Sinä Anne olet välillä heitä pyytänyt paikalle, mutta aika kiven alla se on ollut, Kuismin harmittelee. – Ilmeisesti poliisin resurssit eivät valvontaan riitä. Toki ajatuksena on ollut, että työmaille lähdettäisiin kuvaamaan ja mittaamaan. Ei niinkään sakotusmielesssä, vaan siksi, että saataisiin luotettavaa dataa ja tietoa, millainen turvallisuusriski ylinopeus todellisuudessa on. Siitä aletaan juuri tehdä opinnäytetyötä. Eräs poliisi valmistelee sellaista, Valkonen paljastaa.
PIENIÄ PELTIKOLAREITA SATTUNUT
Ihme kyllä, vakavilta onnettomuuksilta on toistaiseksi vältytty. – Ei ainakaan meillä ole Pirkanmaan alueella ollut. Toki pieniä peltikolareita on sattunut. Mutta olen kuullut, että joltain perämieheltä meni onnettomuudessa nilkat tai sääriluut jossain päin Etelä-Suomea rattijuopon törmättyä häneen, Kuismin muistelee.
Kuvassa Ville Kuismin
– Tyypillisesti iäkkäiden ryhmä nousee esiin niissä aidalla tapahtuneissa peräänajoissa. Toki se riskiryhmä ei näissä illalla ja yöllä tehtävissä kohteissa ole enää mukana. Mutta ainakin näppituntuman perusteella päiväkohteissa sattuneissa peltikolareissa ja työkoneeseen sattuneissa osumissa iäkkäämmät autoilijat ovat vahvasti edustettuina, Kuismin sanoo. – Tilanne on tietysti hiukan jännittävä, liikennejärjestelyt poikkeavat totutusta, mikä kasvattaa tämän tyyppisiä riskejä, Valkonen muistuttaa.
SAATTOAUTO LISÄISI TURVALLISUUTTA
Nähdyn perusteella painotus on sanalla ”toistaiseksi”. Vauhdit ovat vaarallisen kovia. – Poliisin nopeusvalvontakamera levittimeen kiinnitettynä olisi varmasti tehokas, Kuismin naurahtaa. – Toki sekin mittaisi vain yhdestä kohdasta, mutta toisaalta juuri siinä koneiden kohdalla tilanne on kriittisin ja riskit suurimpia. Kaikkein vaarallisin paikka on levittimen kohdalla, Kuismin jatkaa.
Monesti työmaalla on kuitenkin vielä koneiden jälkeen meneillään erilaisia työvaiheita. – Kahden-kolmensadan metrin matkalla massa-autonkuljettajat käyvät mahdollisesti irrottamassa perävaunun ja lähtevät peruuttamaan levittäjälle. Liimamies ajelee myös edellä, joten on siellä muuallakin väkeä töissä ja riskitekijöitä kuin vain juuri siinä kohdalla, Kuismin painottaa.
Melko tyypillistä on, että kaasujalkaa alkaa painua heti, kun koneet on sivuutettu ja höyry hälventynyt. – Se on ihmisille luontaista, Kuismin myöntää. Saattoauton käyttö on yleistynyt tietyn tyyppisissä kohteissa. – Ratkaisu on kohde- ja piirikohtainen. Pirkanmaalla yksiajorataisissa kohteissa käytetään saattoautoa, Kuismin sanoo. Ajoneuvojonon eteen asettuva saattoauto säätää nopeuden sopivaksi. Lisäksi työmaan vaiheet tunteva saattoauton kuljettaja voi tarvittaessa hidastaa tai pysäyttää letkan, jos esimerkiksi massa-auto tekee juuri käännöstä asfalttikoneiden jälkeisellä osuudella. – Saattoauto on otettu todella hyvin vastaan sekä tilaajan että urakoitsijan puolelta. Eikä siitä ole paljon tullut valituksia tienkäyttäjienkään puolelta, Valkonen tietää. Saattoautoa ei voida käyttää monikaistaisilla teillä, kuten moottoritiekohteissa. – Jos saattoautoa ei ole, se letkan ensimmäinen auto on tavallaan saattoauto. Ja jos se ajaa väärin, kaikki menevät väärin, Kuismin toteaa. ■
Ruuhka-aikoina nopeudet pysyvät yleensä kurissa, mutta kun liikenne harvenee, myös vauhdit työmaa-alueella kasvavat.
HUUMAAVAT AINEET LIIKENTEESSÄ
Alkoholin ohella huumausaineet, vahvat lääkkeet ja sekakäyttö ovat alati kasvava riski liikenteessä. Luonnollisesti asfalttityömaan kaltaisessa erikoistilanteessa vajavaisella ajokyvyllä liikkuvien riskit moninkertaistuvat. – Kun työvuoron aikana menee se muutama tuhat ajoneuvoa ohi, tulee joskus mietittyä, moniko niiden kuljettajista on jossain aineissa, Kuismin kauhistelee.
Muusta liikennesuoritteesta poikkeavat työmaat hidasteineen ja poikkeusjärjestelyineen näkyvät lisäksi iäkkäille autoilijoille sattuvina peltikolareina.
Kovaa vauhtia pitävä liikenne aiheuttaa toisinaan kylmääviä hetkiä työmailla.
