Droonisotaa Vuoristo-Karabahissa

Turkissa valmistettava Bayraktar TB2 on kehittynyt drooni, jota voidaan käyttää tiedusteluun tai varustaa neljällä 2...20 kg:n ampumatarvikkeella. Kuva: Wikipedia

Vuoristo-Karabahin droonisota

Teksti: Janne Pauni Lähteet: CSIS, ECFR ja Foreign Policy.

Kuohunta jatkui Venäjän lähialueella syys-marraskuussa 2020, kun Armenia ja Azerbaidžan kävivät lyhyen 44 päivän sodan kiistanalaisella Vuoristo-Karabahin alueella. Tämä noin 50 x 100 km kokoinen alue on Azerbaidžanin valtioalueen sisällä ja edellisen kerran siellä taisteltiin 1990-luvun alkuvuosina. Nyt konflikti on nostettu esimerkiksi sodankäynnin muutoksesta lennokkien ja ohjusaseen esiinmarssina. Jossain määrin asiaa on yksinkertaistettu ja oiottu, jolloin moni perusasia on jätetty huomiotta.

Aikaisemmissa yhteenotoissa paremmin koulutettu ja perinteisellä neuvostoaseistuksella varustettu Armenia oli vahvempi. Se on uudistanut 1980-luvun asejärjestelmiä, hankkinut Iskander-E-ohjuksia ja muutamia uusia Suhoi Su-30SM -monitoimihävittäjiä. 2018 Armeniassa tapahtui samettivallankumous. Silti sillä on edelleen puolustussopimus Venäjän kanssa. Öljyrikas Azerbaidžan on tukeutunut Turkkiin, kehittänyt sodankäyntitaitoaan ja varustautunut voimakkaasti uudella israelilaisella ja turkkilaisella kalustolla, kuten drooneilla (Orbiter, Searcher, Hermes, Heron ja Bayraktar TB2) sekä uudenlaisilla maalialueen yläpuolella vaanivilla itsemurha-asejärjestelmillä (Loitering Weapon, IAI Harop). Lisäksi se on hankkinut Israelista LORA ja EXTRA-ohjuksia sekä useasta maasta pitkän kantaman raketinheitinjärjestelmiä täydentämään perinteistä venäläiskalustoaan.

Azerbaidžan hyökkää tasamaalla

Syyskuussa 2020 Azerbaidžan käytti poliittista tilannetta hyväksi ja hyökkäsi. Turkin myötävaikutus näkyi jo konfliktin alla, kun sen F-16-hävittäjät osallistuivat sotaharjoituksiin. Armenian vähälukuisten ja vanhahkojen Suhoi Su-25 rynnäkkökoneiden pääsy alueen ilmatilaan oli vaikeaa.

Azerien uudella lennokkikalustolla, jota vastaavaa Armenialla ei ollut, tiedusteltiin tehokkaasti vastapuolen asemat. Kauko-ohjattavilla ja miehittämättömillä An-2-koneilla herätettiin ilmatorjunta, jonka asemat selvitettiin. Lennokit toimivat lähi-ilmatorjunnan ulottumattomissa, eikä maan venäläisillä vientiversiotasoisilla S-300, S-125 tai Buk-M1 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä ollut kykyä toimia niitä vastaan.

Armenialta puuttui myös droonien torjuntaan käytettävä elektronisen sodankäynnin kalusto. Kun asemat oli paikallistettu, kriittisiä kohteita kuten lähi-ilmatorjuntaa, tykistöä ja johtamisedellytyksiä voitiin eliminoida aseistetuilla drooneilla ja estää reservien pääsy tukemaan puolustusta. Tämän jälkeen kohdealueen joukot, panssariajoneuvot ja kuljetuskalusto voitiin tuhota perinteisellä tykistö-, raketinheitin- ja lyhyemmän kantaman ohjusaseilla. Azerit pystyivät etenemään päivä päivältä ja kohde kohteelta ja siten keskittämään voiman käytön. Ohjusaseistuksella ei kuitenkaan pystytty katkaisemaan Armenian tärkeää huoltokäytävää alueelle. Pitkän kantaman ballistisia ohjuksia tuskin käytettiin, koska arvion mukaan vähäisiä ohjuksia haluttiin säästää. Lisäksi mahdollisesti varmistettiin, ettei yhteenotto kehity laajemmaksi alueelliseksi konfliktiksi.

Selkkaus päättyi marraskuussa 2020 Venäjän neuvottelemaan aseleposopimukseen. Armenialaiset kärsivät merkittäviä aluemenetyksiä ja Venäjä asetti 2000 rauhanturvaajaa valvomaan aselepoa.

muutoksen merkitys

Mistään suurvaltasodasta ei tässä konfliktissa ollut kyse, mutta oliko kyseessä esimerkiksi The Economist lehden kuvailema sodankäynnin muutos? Korvautuuko perinteinen aseistus, kuten monitoimihävittäjät, itsenäisesti toimivilla ohjuksilla ja miehittämättömillä ilma-aluksilla? Azerbaidžan pystyi osoittamaan hyvin valmistellulla ja tiedustellulla operaatiollaan perinteisen yllätyksen merkityksen. Se käytti uusia välineitä, joita vastaan toinen osapuoli ei kyennyt toimimaan. Drooneilla hankittiin tiedustelutietoa, joka linkitettiin maalitietona tykistöaseille sekä omille Su-25 koneille. Niitä käytettiin myös suoraan hyökkäykseen, jolloin näyttö ohjelmoitujen, itsenäisesti kohdealueella toimivien miehittämättömien hyökkäysdroonien käytön etenemisestä vahvistui. Droonien avulla hankittua videomateriaalia voitiin käyttää tehokkaasti informaatiosodassa.

Propagandan uskottavuutta heikensi se, että sotatoimissa kerrottiin tuhotun jopa enemmän panssarikalustoa, kuin vastapuolen hallussa tiedettiin olevan. Lopputulokseen vaikutti perinteisten pitkän kantaman tykistö- ja rakettiaseiden laajamittainen käyttö, mutta ilmavoimien käytöstä sotatoimissa ei juuri raportoitu. Armenialaisten kannalta kohtalokasta olivat torjuntahävittäjien tuen puuttumisen ja oman ilmatorjunnan kyvyttömyyden ja lamautumisen seurauksena tapahtunut ilmatilan hallinnan täydellinen menettäminen sekä kyvyttömyys vaikuttaa tarkasti ilmasta – maahan aseilla vastustajaan. Vihjailu miehitettyjen monitoimihävittäjien vanhanaikaisuuteen tuntuu siksi ennenaikaiselta.

Vuoristo-Karabah antaa näyttöä sodankäynnin kehittymisestä. Esimerkin pitäminen sodankäynnin muutoksena vaikuttaa silti liioitellulta. Vakavasti otettava uhka miehittämättömät ilma-alukset ovat. Niiden käyttöön ja myös niiden torjuntaan on valmistauduttava. Keskeisiä tekijöitä ovat oman tilannekuvan ylläpitäminen, elektroniset vastatoimenpiteet ja droonien torjuminen useilla asejärjestelmillä.

Syyrian sisällissodan yhteydessä hävittäjiä käytettiin isokokoisia lennokkeja vastaan, mutta keino on raskas. Ballististen ohjusten torjunnan painottamisen jälkeen joukkojen lähisuojaaminen on tulossa takaisin. Vastatoimena tarvitaan myös kineettistä vaikuttamista, jopa torjuntadrooneja. On selvää, että droonien käyttö lisääntyy. Autoritaariset valtiot voivat käyttää niitä hyvin itsenäiseen toimintaan. Länsimaissa moraaliset rajoitukset ovat pidäkkeenä.

Sekä Vuoristo-Karabahissa että viimeksi Kabulin evakuoinnin yhteydessä tapahtuneet siviiliuhreja vaatineet droonihyökkäykset ovat nostaneet esiin huolen miehittämättömiin järjestelmiin liittyvistä epävarmuuksista. Lisäksi Karabahissakin drooneja harhautui naapurimaihin. Vaikka automatiikka ja keinoäly tukevat, ihmisen kontrollia tarvitaan.

t Minimoi logistisen jalanjäljen. Maksimoi kustannustehokkuuden.