9 minute read
Eemil, joka imettää
TEKSTI JAANA MERONEN & PAULA ENGSTRÖM KUVAT EEMIL STENHOLMIN KOTIALBUMI
Mitä ihmettä, luinko oikein? Voiko mies imettää? Usein oletamme, että imettävä ihminen on nainen ja äiti. Sukupuoli on moninainen ilmiö, eikä imettäminen ole sidoksissa tiettyyn sukupuoleen.
– Ehkä on parempi, että imetän ensin, Eemil Stenholm toteaa videopuheluhaastattelun aluksi. Hän tarjoaa Islavauvalle rintaa, mutta tämä on niin kiinnostunut kännykän näytössä näkyvästä naamastani, ettei malta napata edessään olevaa rintaa suuhunsa. Eemil on viisi kuukautta vanhan Islan yksinhuoltaja, joten hänen täytyy huolehtia Islan viihdyttämisestä myös haastattelun aikana. Toteamme, että pari tarvitsee imetysrauhan, ja soittelemme sitten uudelleen.
Muunsukupuolisuus
Kuten nimestä voi päätellä, Eemil ei ole nainen. Hän on muunsukupuolinen. – Mitä se tarkoittaa? kysyn häneltä. – Jos sulta kysyttäisiin, mitä naiseus tarkoittaa, niin mitä sä vastaisit? Eemil heittää silmiä avaavan vastakysymyksen. – Monet aloittavat kuvailun sukupuolielimistään, mutta jos ne yhtenä yönä vaihdettaisiinkin penikseen, olisiko sitä sitten onnellisesti mies?
Ei varmaankaan. Sukupuolen määrittelyyn liittyy paljon muitakin asioita, joita ei ole helppo pukea sanoiksi. En tunne olevani nainen enkä oikein mieskään, vaikkakin miessukupuoli tuntuu enemmän omalta.
Muunsukupuolisuus kuuluu transihmisyys -kattotermin alle. Transihmisyys käsittää myös transsukupuoliset, joilla sukupuoli-identiteetti ei vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta, ja transvestiitit, joilla on tarve ajoittain eläytyä eri sukupuoleen. Muunsukupuolisen sukupuoli-identiteetti ei ole yksiselitteisesti mies tai nainen; se voi olla molempia, siltä väliltä tai ei kumpaakaan.
Sukupuoli-identiteetin selittely voi tuntua loukkaavalta, onhan se kunkin ihmisen henkilökohtainen asia. On epäreilua, että joidenkin ihmisten pitää selittää minuuttaan ja henkilökohtaista kokemustaan auki. Siksi on ymmärrettävää, että omaa sukupuoliidentiteettiään ei halua paljastaa kenelle tahansa. Normaali vuorovaikutus onnistuu ilman, että tietää toisen intiimit asiat.
Eemil ei yleensä kerro olevansa muunsukupuolinen. Hän valitsee tarkkaan, kenelle kertoo asiasta omaaloitteisesti. Esimerkiksi Islan neuvolahoitajalle Eemil ei ole kertonut, että toivoisi itseään kutsuttavan Eemiliksi. Hänestä neuvola on Islan asioita varten, eikä hänen sukupuoli-identiteettinsä liity siihen, ainakaan toistaiseksi. Yleensä hän on tuntenut toisen vähintään vuoden ja tuntee olonsa turvalliseksi tämän seurassa, ennen kuin kertoo muunsukupuolisuudestaan. – Jos vaan pamautan sen asian, reaktio saattaa olla epämieluisa ja hämmentynyt, enkä jaksa ottaa sitä vastaan. Ollessani nuorempi eräs henkilö huolestui, etten voisi synnyttää tai imettää, Eemil selittää.
Monet ovat aidon ja ystävällisen kiinnostuneita, he haluavat ymmärtää ja tietää asiasta lisää. Se saa Eemilin kuitenkin tuntemaan itsensä eläintarhan eläimeksi, jota katsellaan ja tutkitaan kiinnostuneesti. Joskus hänen varaamansa hoitoaika saattaa kulua kokonaan Eemilin sukupuoliidentiteetin avaamiseen, jolloin Eemilin omat tarpeet jäävät huomiotta. Erityisesti terveydenhuollossa Eemiliä kohdellaan naisena, jopa hänen kerrottuaan olevansa muunsukupuolinen. Onneksi hän on myös kohdannut tahoja, jotka eivät ole asettaneet häntä tietyn sukupuolen raameihin. Näitä ovat olleet esimerkiksi Tyttöjen talo, rikosuhripäivystys ja imetystukiäidit.
Mutta entä jos transihmisen kohtaaminen tuntuu haastavalta? Voiko sukupuolesta kysyä? Neuvoloissa, vertaisryhmissä ja vastaavissa tilanteissa kannattaa herkällä korvalla kuunnella, kuinka ihminen itsestään puhuu. Jos ei ole varma keskustelukumppanin sukupuolesta, voi puhua ilmaisuilla, jotka eivät sukupuolita. Henkilöltä voi tarvittaessa myös kysyä, miten häntä kutsutaan kotona tai miten hän haluaa tulla nyt kutsutuksi. Ehdottoman tärkeää on, että ihmisen itsemäärittelyoikeutta kunnioitetaan ja hänet kohdataan sillä nimellä, jonka hän kertoo, sellaisena kuin hän on.
Islan syntymä
Noin vuosi sitten 19-vuotias Eemil eli onnellisessa parisuhteessa transnaisen kanssa ja oli suunnitellusti raskaana. Mutta sitten kumppani kuitenkin sairastui eikä ole sen jälkeen pystynyt osallistumaan perhe-elämään. Eemilillä on tukenaan vanhemmat, ystäviä ja sisaruksia. Islan synnytykseen pääsivät mukaan Eemilin äiti ja doula. Ilman heitä 41-tuntinen synnytys olisi tuntunut paljon raskaammalta. Vaikka synnytys väsytti Eemilin, hän kuvailee sitä hyväksi. Tukihenkilöiden antaman hieronnan, lämpöpussien ja läsnäolon sekä kätilöiden ammattitaidon ansiosta hän sai toivomansa alatiesynnytyksen.
Vaikka Eemilillä oli paljon tietoa ja selkeitä toiveita, hän kokee, että vuodeosastolla hoito ei ollut imetysmyönteistä ja että hoitajien tavat olivat ristiriitaisia. Eemiliä surettaa, etteivät hoitajat kysyneet sopiiko hänelle, että vauvalle annetaan lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä tai saako vastasyntynyttä viedä muualle ruokittavaksi.
Ensimmäisenä päivänä vuodeosastolla Eemilin nukkuessa synnytyksen jälkeen hoitaja oli hakenut Islan ja antanut hänelle runsaasti lisämaitoa ilman lääketieteellisiä perusteita. Eemil lähetteli viestejä serkulleen, joka on imetystukiäiti, ja sai tältä paljon neuvoja tilanteeseen. Ensimmäisen päivän jälkeen Islan verensokeriarvot laskivat, jolloin lisämaidolle oli peruste. Eemil yritti ehdottaa hoitajille, että tarvittavat lisämaidot annettaisiin ruiskulla tai hörpyttämällä, mikä tukisi imetystä. Osa hoitajista ei kuitenkaan suostunut tähän.
Lopulta Eemil sai apua sairaalan IBCLC-kätilöltä, ja lisämaitojen anta
ISLA, NELJÄ KUUKAUTTA
misessa tuettiin enemmän imetystä. IBCLC (International Board Certified Lactation Consultant) on kansainvälisen koulutuksen suorittanut imetyksen erityisasiantuntija. Jotkin sairaaloiden imetyspoliklinikoilla työskentelevistä kätilöistä ovat saaneet IBCLC-sertifikaatin.
Neljän päivän päästä synnytyksestä Isla ja Eemil pääsivät kotiin ja pystyivät jättämään lisämaidot pois. Maitoa alkoi tulla silminnähtävästi. Eemilillä onkin siitä lähtien ollut suihkuava maidontulo, mikä on aiheuttanut Islalle vatsavaivoja ja tuonut imetykseen erilaisia haasteita. Eemilillä suihkuaminen ja runsas maitomäärä liittyvät yhteen, sillä Islan painonnousu on ollut reilua.
Imettäjä oletetaan naiseksi
Imettäminen on sujunut hyvin ja Eemil suunnittelee imettävänsä Islaa
ainakin yhden vuoden ikään saakka. Samaan aikaan häntä huolettaa oma jaksaminen, sillä imetys herättää hänessä dysforiaa.
Sukupuolidysforia on sukupuoliristiriidan aiheuttamaa voimakasta epämukavuuden, psyykkisen pahan olon ja ahdistuksen tunnetta. Se voi ilmetä sosiaalisena dysforiana tilanteissa, joissa ihmistä kohdellaan ja puhutellaan väärän sukupuolen edustajana ja jolloin tämä ei tule nähdyksi omana itsenään. Kehodysforialla puolestaan tarkoitetaan sitä, että oma keho ja erityisesti sukupuolitetut kehon osat tuntuvat vierailta, jopa inhottavilta. Raskaus ja imetys muokkaavat lähes jokaisen kehonkuvaa, mutta transihmisillä se on omiaan lisäämään dysforian tunnetta.
Eemil on aiemmin käyttänyt binderiä, jolla sidotaan rinnat litteämmiksi. Imetysaikana se voi aiheuttaa tukoksia, joten binderiä ei voi käyttää. Imetysvaatteet ovat kovin naisellisia, joten ne eivät tunnu omilta silloin, kun on tottunut käyttämään pari kokoa suurempia miesten vaatteita.
Julki-imettäessä Eemil joutuu kohtaamaan sen, että muut ihmiset määrittelevät hänet naiseksi. Ennen Eemil on voinut piilottaa biologiset ominaisuutensa, jolloin hänestä ei ole ollut niin helppo tehdä sukupuoleen liittyviä oletuksia. – Kerran mua sanottiin tytöksi joka hoitaa vauvaa. Jotkin vanhemmat kertovat lapsilleen, että tuossa äiti imettää vauvaa, Eemil muistelee.
Terveydenhuollossa kehon muutosten ja imetyksen aiheuttamia tunteita ei välttämättä osata huomioida, jolloin dysforian kokemukseen ei välttämättä saa apua. Helsingissä on saatavilla transsensitiivistä terapiaa, mutta varsinkin pienemmillä paikkakunnilla tarvittavan hoidon ja tuen saaminen voi olla haastavaa tai
jopa mahdotonta. Lisäksi avun hakeminen vaatii voimavaroja, joita ei kaikilla ole.
Uutta translakia odotellessa
Nykylainsäädännön mukaan sukupuolen juridiseen vahvistamiseen vaaditaan lausunto lisääntymiskyvyttömyydestä. Eemil ei ole varma, haluaako hän lisää lapsia, joten hän ei ole vielä valmis muuttamaan virallista sukupuoltaan.
Esimerkiksi Saksa, Kanada ja Australia mahdollistavat kolmannen juridisen sukupuolimerkinnän kansalaisilleen. Suomessa tätä mahdollisuutta ei ole, vaan ihmiset jaetaan henkilötunnuksen avulla miehiin ja naisiin. – Mieluiten haluaisin merkinnän mieheksi, jos emme saa Suomeen sitä kolmatta vaihtoehtoa.
Mutta se ei ole niin yksinkertaista. Ensin minun pitää käydä traumaterapiassa määrittelemättömän pituinen aika, Eemil huokaa.
Sukupuolen juridiseen korjaamiseen vaaditaan lisääntymiskyvyttömyyden ja täysi-ikäisyyden lisäksi pitkä diagnosointivaihe sekä vähintään kahden psykiatrin lausunnot. Silti prosessin helppoudesta liikkuu harhaluuloja. – Jotkut ihmiset pelkäävät sitä, että jos sukupuolta saa “vaihtaa” helposti, jotkut miehet vaihtaisivat sukupuoltaan päästäkseen tirkistelemään naisten pukuhuoneeseen, Eemil naurahtaa. – Jos mä ajattelen, miten mun olisi parempi olla, niin joitakin ulkonäkömuutoksia haluaisin jossain vaiheessa. Uusi hallitus on antanut toivoa siitä, että sukupuolen juridinen korjaaminen olisi vain ilmoitusasia. Jos sukupuoli olisi virallinen, olisi muidenkin pakko huomioida se, Eemil toteaa.
Kesäkuussa 2019 julkistetussa hallitusohjelmassa on mukana translain kokonaisuudistus, joka lisää itsemääräämisoikeutta ja sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia. Siinä keskeistä on lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta luopuminen sekä sukupuolen juridisen vahvistamisen ja lääketieteellisten hoitojen erottaminen toisistaan. Lakiuudistuksen myötä sukupuolen juridinen vahvistaminen tulee perustumaan omaan selvitykseen.
Myös perheiden kannalta hallitusohjelma ottaa askeleita tasa-arvoisempaan suuntaan luvatessaan yhdistää äitiys– ja isyyslait yhteiseksi vanhemmuuslaiksi. Tämä turvaisi lapsen asemaa silloin, kun lapsella on useampi kuin kaksi vanhempaa tai/ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia vanhempia. Erityisesti seksuaali– ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien vanhempien ja heidän lastensa kannalta olisi merkityksellistä, jos virallisissa papereissa sanat “isä” ja “äiti” voitaisiin korvata sanalla “vanhempi”.
Lisäksi hallitusohjelman tavoitteena on myös turvata hedelmöityshoitojen yhdenvertainen saatavuus, ja monet sairaanhoitopiirit ovatkin alkaneet tarjota hedelmöityshoitoja myös naispareille ja itsellisille naisille, jotka aiemmin ovat joutuneet turvautumaan yksityisiin lapsettomuusklinikoihin. Toteutuessaan lainsäädäntö ottaa siis askeleen kohti tasa-arvoisempaa lisääntymisterveydenhuoltoa.
Sukupuolisensitiivisyys kasvattamisessa
Eemilille sukupuolisensitiivinen kasvatus tulee luonnostaan. Hänelle on tärkeää, että jokainen voi olla oma itsensä. – Ärsyttää jos ei anneta tilaa olla jotain muuta, Eemil lausahtaa.
Sukupuolisensitiivisyys – vastoin monien luuloja – ei tarkoita sukupuolten välisten erojen häivyttämistä tai sukupuolten kiistämistä. Sukupuolisensitiivisyys on sukupuolen moninaisuuden olemassaolon tunnistamista ja huomioimista. Se on myös sukupuoleen liittyvien odotusten, oletusten ja stereotypioiden tunnistamista ja kriittistä arvioimista.
Eemil on valinnut lapselleen nimen, joka tuntui kivalta, mutta jos Isla haluaa joskus vaihtaa nimensä, se onnistuu. Niin kauan kuin Isla ei itse valitse vaatteita, Eemil pukee hänet itseään miellyttäviin vaatteisiin. Vaatteita ja värejä ei tarvitse jakaa sukupuolittain, vaan kuka vain voi pukeutua juuri siten kuin haluaa. Islan puolesta sukupuoliin liittyvät odotukset eivät vielä mene tunteisiin. Isla on vielä niin pieni, ettei ymmärrä sukupuoleen liittyviä asenteita ja määritteitä, eikä hänellä ole paineita täyttää hänelle asetettuja odotuksia. – Jotkut ihmiset ovat puhuneet Islan poikaystävästä, kun Isla on ollut tekemisissä poikavauvojen kanssa. Jännä nähdä, miten jo vauvoja kohdataan hetero– / cis-normien mukaisesti, Eemil naurahtaa.
Lapsen kasvaessa ja mennessä hoitoon hän joutuu uudella tavalla kohtaamaan ympäristön normit, jolloin myös vanhemman apua tarvitaan. Silloin cis-normien kohtaaminen oman
lapsen kautta saattaa tuntua raskaammalta. Sanalla cis tarkoitetaan ihmistä, jonka sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Cis-normi on yhteiskuntamme ja kulttuurimme ajatusmalli ja kirjoittamaton sääntö, jonka mukaan kaikki ihmiset kokevat heille syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen ja ilmentävät sitä yksiselitteisesti.
Vertaistuen löytämisen haaste
Muunsukupuoliselle vertaistuen löytäminen voi olla hankalaa. Sateenkaariperheet ry:llä on vertaisryhmiä useissa kaupungeissa, mutta esimerkiksi neuvoloiden vanhemmuuteen liittyvät ryhmät on usein jaoteltu cissukupuolittain.
Teini-iässä Eemil on käynyt Tyttöjen talolla, sillä hän koki sen tuntuvan enemmän itselleen sopivalta kuin Poikien talon. Moni voi ymmärtää, miksi ryhmiä jaetaan nais– ja miessukupuoliin. Ehkä on esimerkiksi haluttu antaa kahdelle eri sukupuolelle, joita pääosa ihmisistä on, tilaa tutustua kehossa tapahtuviin muutoksiin ja kokea yhteisöllisyyttä saman sukupuolen edustajien kanssa. Tämä voi kuitenkin luoda kynnyksen päästä mukaan toimintaan niille, jotka kokevat olevansa jotain muuta kuin cissukupuolta.
Vanhemmaksi tultuaan Eemil on ollut mukana neuvolan järjestämässä nuorten äitien vertaistukiryhmässä. Jotkin kokoontumiskerrat tuntuivat liian sukupuolittuneilta, jos teemana oli esimerkiksi naiseus ja ohjelmassa kuorintavoiteen valmistusta. Eemil olisi toivonut, että osallistujista olisi puhuttu sukupuolineutraalimmin. Eemil on ollut useissa tilanteissa elämänsä aikana, joissa ihmiset eivät osaa käsitellä sitä, ettei hän olekaan nainen. Monille tilanne on aivan uusi, ja he pyrkivät ohittamaan asian. Niinpä he jatkavat Eemilin sanomista naiseksi ja kutsuvat häntä syntymänimellä Helmi. Eemil vaikuttaa hyvin ymmärtäväiseltä ja kärsivälliseltä muita kohtaan, vaikka hänen saamansa kohtelu on vähättelevää, ja varmasti myös turhauttaa ja loukkaa Eemiliä.
Eemil haluaa imettää
Vanhemmaksi tuleminen on tuonut paljon muutoksia Eemilin elämään. Kaikki vanhemmat joutuvat opettelemaan elämään vauvan tarpeiden mukaan ja monet joutuvat tekemään sen ilman toista vanhempaa, joka jakaisi arjen. Synnytys ja imetys tuovat esiin vahvoja tunteita. Vaikka imetys saa Eemilissä aikaan myös kehodysforiaa, hän pitää imettämisestä.
– Mun mielestä imetyksen hyviä puolia ovat meille alkuvaiheista selvittyämme sen helppous ja läheisyys. Sekä se, että se on parasta ravintoa lapselle. En jaksaisi varsinkaan öisin nousta ja lämmittää korviketta, on niin paljon helpompaa vaan vetää vauvaa lähemmäs ja imettää. Max 15 minuuttia ja nukutaan molemmat taas. Läheisyyttä saa toki muutenkin, mutta pidän siitä, että voidaan aina rauhoittua imetyshetkiin, kun vauva on muuten jo aika aktiivinen ja alkaa pian liikkuakin. Silloin voidaan molemmat lopettaa muut jutut hetkeksi ja silitellä ja katsoa toisiamme, kuvailee Eemil.
Lähteet: Seta Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus Trasek Julian Honkasalo, tutkijatohtori, Helsingin yliopisto
