Indeksi 2/2019 by Index ry

indeksi

2 // 1 9

ksi nde 19 i i 2/

ind

eks i

2/19

ind

eks i

2/19

ind

eks

indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19

19 i 2/

in d eks

2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 indeksi 2/19 Päätoimitus ja taitto: Amanda Viitanen amelvi@utu.fi // Toimituskunta: Alisa Alho, Jesse Helminen, Maija Ikonen, Aura Kaartinen, Ville V. Kokko, Pauliina Laukkanen, Julia Lintunen, Olavi Partanen, Aki Raittila, Eeva Rantanen, Eelis Rytkönen, Ida Sukanen, Salla Tiitinen & Inka Vaarula // Kuvitus: Aura Kaartinen // Mainosmyynti: Silva Järvinen silva.s.jarvinen@utu.fi & Ria Viitala rikvii@utu.fi // Julkaisija: Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry // Levikki: 60 & verkkojulkaisu // Painopaikka: Painosalama oy, Turku // ISSN 2323-7252 // ISSN-L 2323-7244 // Kannen kuva: Amanda Viitanen

s. 22

s. 26

tässä indeksissä s. 5

päätoimittajalta

s. 7

puheenjohtajalta

s. 9

opintosihteeriltä

s. 10

kurssikokemus

s. 11

Indexin vappu

s. 12

Indexläinen tilastoina

s. 16

Vappu - Ei ainoastaan työväen juhla

s. 18

Mitä ennakkoäänestyksen vaalitoimitsija haluaisi sinun tietävän

s. 20

Index somessa

s. 22

Opiskelija, älä sorru paskanjauhantaan

s. 26

Ekologinen lasitaitelija Jukka Isotalo

s. 32

Butterfly ei ole englanniksi perhonen

s. 36

Sosiaalitieteiden klubi: Hiiteen velvollisuudet!

s. 28

SYY-Turku: SYY-Turku 15 v.!

Numeron 1/2019 pääkirjoituksessani valittelin kiirettä. Koen suurta onnistumista siitä, että ne kiireet oikeasti alkavat opintojen suhteen olla ohitse. Kandi, lukuisat esseet ja oppimispäiväkirjat ovat palautettuina, tentit tehtyinä ja muutkin vastuut hoidettuina. Itse ainakin aion koko kevään ajan päällä olleen minuuttiaikataulun, ylikierroksilla käymisen ja huonosti nukkumisen jälkeen keskittyä taantumaan vappuihmisen tasolle, suorittamaan minuuttiaikataulua kaikkiin mahtaviin tapahtumiin revetäkseni, käydä vähän erilaisilla ylikierroksilla ja ehkä myös jatkaa huonosti nukuttujen öiden sarjaa. En varmasti ole ainoa, joka on suunnitellut koko kevään jälleen vapun vietto mielessä, joten sen viettäminen on täysin ansaittua. Vappu rytmittääkin koko vuotta. Hommat pitää olla suurimmilta osin hoidettuna ennen vappua ja vapusta palautumiseen on varattava aikaa ennen kesätöihin siirtymistä. Syksyn lämpimät säät muistuttavat vapusta ja jo silloin saattaa ajatuksen tasolla alkaa suunnitella seuraavaa lukuvuotta vappu mielessä. Indexläinen viettää vappua keskimäärin 5,22 päivää (ks. s. 11) ja se koostuu sekä oman ainejärjestön että Indexin tapahtumien täydellisestä kombosta. Myös alle 5,22 vappua päivää viettäville indexläisille on tilaa ja yli 5,22 päivän vapunvietäjille riittää menoa. Vapussa parasta onkin monipuolisuus ja se, että jokainen voi viettä sitä itselleen sopivalla tavalla. Ei ole yhtä oikeaa tapaa juhlia vappua. Nauttikaa siis enemmän tai vähemmän ansaitusta, mutta aina ansaitusta vapusta. Vappu on ihmisen parasta aikaa.

Kirjoittaja on 3. vuoden poliittisen historian opiskelija ja Indeksin päätoimittaja, joka vappuisin elää yhä edelleen fuksivappuaan ja joka mainitsi sanan “vappu” tässä teksissä 17+11 kertaa.

vappu vappu vappu vappu vappu vappu vappu vappu vappu vappu vappu! 6

Teksti Ida Sukanen ”Vuorikiipeily on harrastus ja urheilulaji, jossa kiivetään vuoren rinteitä, seinämiä ja harjanteita pitkin. Tavoitteena on usein huippu, mutta se voi myös olla seinämän, harjanteen tai pilarin yläosa eli tietyn reitin nouseminen. Vuorikiipeilijöiden tavoittelemia saavutuksia ovat olleet:

kilpailullisia

-Nousu ensimmäisenä jollekin huipulle -Nousu mahdollisimman monelle tiettyyn ryhmään kuuluvalle huipulle, esimerkiksi Alppien yli 4 000 metriä, Himalajan yli 8 000 metriä sekä eri maanosien korkeimmat vuoret (Seitsemän huippua) -Uusi reitti, nykyisin erityisesti täysin vapaasti kiiveten (Red Point -tyyli) Tärkeintä ovat kuitenkin kunkin omat tuntemukset, omat uudet saavutukset ja onnistumisen ilo riippumatta reittien yleisistä vaikeusasteista. Tarkennus: Osa-alueet, tekniikka, vaaratekijät, harrastajamäärät ym. puuttuvat artikkelista”

1. 2. 3.

vuorikiipeily = vappu vuori = humala vuorikiipeilijä = opiskelija

Harrastuksista kaunein ja suurin vappu on täällä taas. ps. Ei hätää. Kyllä se loppuu, vaikka muuta väittävätkin.

Kirjoittaja on pitkänlinjan vappuharrastaja ja satunnainen puukiipijä

Lähteet: Wikipedia, Vuorikiipeily

Lukuohjeet

kopo

Teksti Elisa Arvola

Mikä v*tun rahoitusmalli ja mitä väliä sillä on?

Hallitus hyväksyi tammikuussa uuden korkeakoulujen rahoitusmallin. Mitä tämä tylsä käsite tarkoittaa ja mitä vaikutusta sillä voi olla opiskelijoiden arkeen? Rahoitusmalli voi näyttäytyä ikävystyttävältä prosenttilukujen ja byrokratian lentävien käsitteiden sekamelskalta. Kuitenkin se on yksi suurimmista yliopistojen toimintaa ja opetusta ohjaavista tekijöistä. Keskityn tällä kertaa suurimmaksi osaksi rahoitusmallin koulutusosaan, sillä se vaikuttaa eniten tavallisten opiskelijoiden arkeen. Koulutusosio kattaa rahoitusmallista 42 %, muut osiot ovat tutkimus (34 %) ja koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteet (24 %).

Rahoitusmallin myötä aikaisemmin voimassa ollut kriteeri, jonka mukaan yliopisto saa sitä enemmän rahoitusta, mitä enemmän on yli 55 opintopistettä suorittaneita opiskelijoita, poistuu. Tämä saattaa helpotuksen huokauksia, mutta opintopisteperustaisuuden poistuessa painopiste siirtyy suoritettujen tutkintojen määrään. Valtio toisin sanoen kiinnittää huomiota siihen, kuinka monta tutkintoa yliopistoissa tehdään ja missä ajassa opiskelijat valmistuvat. Nopeampaan valmistumiseen kannustavat tutkintotavoitteiden kertoimet. Aikataulussa suoritettuja tutkintoja painotetaan kertoimella 1,5 ja enintään 12 kuukauden tavoitteellista suorittamisaikaa pidemmässä ajassa suoritettuja tutkintoja kertoimella 1,3. Yksinkertaisesti tämä tarkoittaa sitä, että yliopistot saavat enemmän rahaa tutkinnoista, jotka valmistuvat ajallaan. Tutkintojen merkittävä osuus rahoitusmallissa (30 %) kannustaa yliopistoja toimiin valmistumisen nopeuttamiseksi. Opiskelijan kohdalla tämä muun muassa saattaa rajoittaa mahdollisuuksia kokeilla erilaisia sivuaineita ja oppimiskokonaisuuksia, sillä opintopisteiden sijaan katsotaan valmistumisen aikataulua. Tällöin itselleen sopivimman tutkinnon löytämismahdollisuudet kapenevat.

Uutena osiona rahoitusmalliin on ilmestynyt jatkuvan oppimisen kategoria (5 %). Tässä valtio ottaa huomioon muun muassa korkeakoulujen yhteistyössä tuottamia opintoja. Tavoitteena on korkeakoulujen välisen, poikkitieteellisen oppimisen lisääminen jatkuvan oppimisen takaajana. Yhteistyö säilyy kuitenkin suurimmaksi osaksi nimellisenä, suurin painotus on yhä edelleen omassa yliopistossa toteutettavissa opinnoissa. Ongelmallista jatkuvassa oppimisessa on, että edellä mainitut tutkintotavoitteiden kertoimet tippuvat toista Suomessa suoritettua ja samantasoista tutkintoa tehdessä. Kerroin on toisten tutkintojen kohdalla 0,7 eli toisin sanoen yliopisto saa vähemmän rahaa opiskelijoista, jotka valmistuvat toisen kerran samantasoisesta tutkinnosta. Muun muassa SYL on kuitenkin tuonut esille toisten tutkintojen toimimisen osaamisen päivittämisen väylänä. Tämä jos mikä pitäisi ymmärtää jatkuvan ja elinikäisen oppimisen muotona. Jatkuva oppiminen on haluttu ottaa uudeksi kategoriaksi, mutta käytännössä yliopistoja ei kannusteta ottamaan toista tutkintoa suorittavia opiskelijoita sisään. Rahoitusmalliin lisättiin myös laadullisen työllistymisen indikaattori. Työllistyminen ja sen laatu toimii koulutuksen laadun mittarina opiskelijapalautteen ohella. Tämän avulla tarkkaillaan valmistuneiden työllisyyttä ja työllisyyden laatua, joka vaikuttaa yliopistojen saamaan rahoitukseen. Malli palkitsee yrittäjiksi ryhtyneistä opiskelijoista yliopistoa tuplakertoimella. Yrittäjyyden kertoimen ollessa näin merkittävä on odotettavissa, että yliopisto tulevaisuudessa kannustaa nykyistä enemmän yrittäjyyteen ja mahdollisesti pyrkii vastaamaan tähän myös opetustarjonnallaan.

30 % Suoritetut alemmat ja ylemmät korkeakoulututkinnot

42 %

koulutus

- josta ylemmät kk-tutkinnot 19 % ja alemmat kk-tutkinnot 11 % - kertoimet tavoiteajassa valmistumiselle, toiselle samantasoiselle kk-tutkinnolle ja alojen kustannusrakenteiden eroille - tutkintomäärän rahoitusrajat ylempien kk-tutkintojen alakokonaisuuksille

Jatkuva oppiminen - josta yhteistyöopinnot 1 %

Työllistyminen ja työllistymisen laatu - josta työlliset vuosi valmistumisen jälkeen 2 % (yrittäjyyttä painottaen), uraseuranta 2 %

Opiskelijapalaute

8 % Suoritetut tohtorintutkinnot

34 %

tutkimus

14 % Julkaisut - kertoimet (0,1-4) Julkaisufoorumin tasoluokkien 0-3 vertaisarvioiduille julkaisuille ja muille julkaisuille 0,1 - lisäkerroin (1.2) avoimesti saatavilla oleville vertaisarvioiduille julkaisuille

12 % Kilpailtu tutkimusrahoitus - josta kansainvälisesti kilpailtu tukimusrahoitus 6 % - josta kotimainen tutkimusrahoitus sekä kotimainen ja kansainvälinen tutkimusrahoitus 6 %

24 %

koulutus- ja tiedepolitiikan tavoitteet

15 % Strategiaperusteinen rahoitus - Osio A: Yliopiston strategiaa tukevat toimenpiteet ml. profiilinmukainen kansainvälisyys - Osio B: Hallitusohjelmasta ja valtioneuvoston tavoitteista lähtevät koulutus- ja tiedepoliittiset tavoitteet - pääpaino osiolla A

9 % Valtakunnalliset tehtävät - valtakunnalliset erityistehtävät, harjoittelukoulut, Kansalliskirjasto, Taideyliopisto, yliopistokeskukset

Kansainvälisyyttä painottavat indikaattorit ovat aikaisemmin olleet omana kategorianaan, mutta uudessa mallissa ne ollaan siirretty osaksi strategista rahoitusta. Tässä tilanteessa uhkana saattaa pahimmassa tapauksessa olla kansainvälistymisen vähentyminen yliopistoissa. Opiskelijoiden kohdalla tämä tarkoittaa muun muassa opiskelijavaihtoja. Rahoitusmallista aiheutuu yliopistoille painetta pohtia opiskelijavaihtojen merkitystä. Vaihdoista ei kerry usein suuria määriä opintopisteitä, joka toisin sanoen tarkoittaa valmistumisen pitkittymistä. Rahoituksen ollessa sidottuna pitkälti tutkintojen määrään, opiskelijavaihdot voidaan nähdä yliopiston rahoituksen kannalta ongelmallisina. Vaikka opintopisteitä ei kertyisikään vaihdossa suuria määriä, olisi toivottavaa, että yliopisto tunnustaisi vaihtojen merkityksen opiskelijoiden meta- ja työelämätaidoille. Samankaltaisia tuloksia on haastavaa saada muualta opetuksesta.

Poikkitieteellisyys mahdollistaa muun muassa uusien ratkaisujen löytämistä nykyajan ja tulevaisuuden ongelmiin. Uusi rahoitusmalli ei välttämättä tue tätä omannäköisten oppiaineyhdistelmien luomista samalla tavalla kuin aikaisempi. Katseet on käännettävä yliopistoihin ja tarkkailtava millaisiin toimiin ne ryhtyvät saavuttaakseen rahoitusmallin tavoitteet. Uhkana opiskelijoiden näkökulmasta on, että valmistumista halutaan yhä nopeuttaa sekä kannustaa niin sanottuihin putkitutkintoihin. Tutkintojen nopeuttamisen myötä on kiinnitettävä erityistä huomiota opetuksen laatuun. Tässä tilanteessa opiskelijoilla ja opiskelijaedustajilla on suuri rooli kertoa tahdostaan yliopiston johdolle. Opetuksen laadun romahtaessa korkeakoulut puskisivat ulos huonosti koulutettua ja työelämään heikommin valmistautunutta sakkia. Tulevaisuudessa tällä saattaisi olla ikäviä vaikutuksia laajemminkin Suomen työntekijöiden laatuun. Suomi on ollut koulutuksen mallimaa Mahdollisuudet luoda itselleen mielekkäin ja sopi- laadukkaalla koulutuksellaan, toivottavasti se olisi vin opintokokonaisuus useista vaihtoehdoista ja op- sitä myös jatkossa. Nyt jäämme odottamaan yliopiaineyhdistelmistä edustaa akateemista vapautta. piston toimenpiteitä.

Teksti Amanda Viitanen

kurssikokemus

Virittäytymistä vaalitunnelmaan Valtio-oppi, poliittinen historia ja taloussosiologia järjestivät yhdessä huhtikuun alussa päättyneen, ajankohtaistakin ajankohtaisemman kurssin Kohti eduskuntavaaleja!. Viime syksynä järjestetyn samankaltaisen ja erittäin onnistuneen yhteistyökurssin Poliittisen osallistumisen muutos jälkeen odotukset eduskuntavaalikurssia kohtaan olivat suuret.

Sinänsä kaikki varmasti arvostavat suuresti sitä, että kiireiset kansanedustajat, joista suurimmalla osalla oli vaalikampanjakin kuumimmillaan, antoivat aikaansa tullakseen puhumaan kurssille. Kuitenkin heidän luentojensa taso jäi melko matalalle ja suurempaa pohdintamateriaalia oppimispäiväkirjaan oli vaikea saada irti.

Odotukset kurssia kohtaan vain kasvoivat ensimmäisen luennon innoittamana. Tampereen yliopiston dosentti ja koko kansan tuntema vaalikommentaattori Sami Borg luennoi täydelle salille siitä, mikä ratkaisee mahdollisesti tulevat vaalit ja kertoi esimerkiksi vaaligallupien vaikutuksesta. Myös seuraavan kerran luento, jonka piti poliittisen historian oppiaineessakin pitkään työskennellyt Erkka Railo vaalikampanjoinnista, ylläpiti odotuksia korkealla. Yksi kurssin vastuuopettajista, Aki Koivula, piti myös erittäin hyvää taustoitusta antaneen luennon liittyen äänestyskäyttäytymiseen.

Kurssin vastuussa olivat taloussosiologian Koivulan lisäksi valtio-opin professori Elina Kestilä-Kekkonen ja poliittisen historian yliopistonlehtori Jenni Karimäki. Molemmilla olisi annettavana valtavasti tietoa ja mielenkiintoisia näkökulmia vaaleihin. Kestilä-Kekkonen ei pitänyt yhtäkään luentoa kurssin aikana ja Karimäkikin vain yhden lyhyen alustuksen. Kurssi jäikin kipeästi kaipaamaan heidän luentojaan, jotka olisivat heidän asiantuntijuuden tietäen varmasti olleet yhtä mielenkiintoisia kuin Borgin, Railon ja Koivulan.

Tästä eteenpäin luennot täyttivät kuitenkin pitkälti kansanedustajien vierailuluennot. Ajatuksen tasolla erittäin mielenkiintoista, käytännössä ei niinkään. Lähes kaikkien vierailijoiden luennot olivat enemmän tai vähemmän kampanjapuhetta ja aiheesta rönsyilevää yleistä höpinää. Kansanedustajavierailijoista SDP:n Ilkka Kantola oli piristävä poikkeus: hän piti erittäin kiinnostavan, jopa filosofisen, luennon arvoista politiikassa, missä näkyi selvästi hänen taustansa teologian tohtorina.

Kokonaisuutena siis yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan asiantuntijoissa olisi voinut olla valtavasti potentiaalia luoda todella antoisa ja mielenkiintoinen kurssi. Valitettavasti potentiaalia ei käytetty tämän kurssin suhteen ja kansanedustajavieraiden luennot jättivät vähän kylmäksi. Poikkitieteellisiä kursseja kuitenkin toivottavasti järjestetään myös jatkossa, sillä eri yhteiskuntatieteellisen pääaineilla on valtavasti annettavaa toisilleen!

Indexin vappu 2019 tiistai 23.4.

keskiviikko 24.4.

Den Glider Index Kahden t채hden bileet

Olutmpialaiset Vappup채ivystys

Night Club Marilyn mukana Hybridi

torstai 25.5.

perjantai 26.5.

P-klubin

Akateemiset pussikaljat Pussikalja-approt

Trivial Perseet

mukana SYY-Turku

lauantai 27.5.

sunnuntai 28.4.

ARI-p채iv채sitsit ja jatkot

Brunchen kommer MuSuSu

Saaristobaari

mukana Lex

maanantai 29.4.

tiistai 30.4.

Vappunaamantai

Vapputanssit

Keltsi mukana Humanitas

mukana Opex

Koonnut Amanda Viitanen

Indexläiset tilastoina vastaajien keski-ikä

vastauksia

128 kpl 22,85 indexläisistä

96,1 % on käynyt

Tukholmassa indexläinen on käynyt

Tukholmassa

5,48 kertaa

5,22 päivää

index-fuksi viettää vappua 2019

5,54 päivää

t-klubilainen viettää vappua 2019

10,5 päivää

indexläinen haluaa

fobialainen haluaa

lasta

1,63

ne, jotka eivät halua lapsia, ovat käyneet

Tukholmassa

indexläinen viettää vappua 2019

6,96 kertaa

1,92

Kanta- ja Päijät-Hämeestä kotoisin olevat indexläiset haluavat

lapsen

sosiaalitieteilijöistä

indexläisistä

29,1 %

51,22 % on VarsinaisSuomesta

kissaihmisiä putexlaisista

66,67 % on

kissaihmisiä

p-klubilaisista

73,68 %

on muualta kuin Varsinais-Suomesta

indexläisistä

35,2 % 32,03 % on kotoisin VarsinaisSuomesta

indexläinen juo päivässä

1,63 kuppia kahvia

0 kuppia kahvia juovista

65,22 % on katsonut

Modernia Perhettä

on kotoisin PK-seudulta tai Uudeltamaalta

sekä koirat että kissat valinneet juovat päivässä

2,31 kuppia kahvia

44,30 %

indexläisistä ei siedä

oliivia

yli 80-vuotiaiden isoisien lapsenlapsista

28,33 % ei siedä

oliivia

Pirkanmaalta kotoisin olevan indexläisen äidin isä on

indexläisen äidin isä on

-vuotias

84,50

muissa kuin Edun kirjastossa mieluiten opiskelevat haluaisivat supervoimakseen

ajassa matkustamisen

(30,43 %) 15

78,91

66,04 %

indexläisistä ei siedä

hillosipulia

72,73 %

niistä, jotka eivät siedä hillosipulia, tahtoisvat

kyvyn lentää dialecticalaisista

60 %

sekä haluaisi matkustaa ajassa että inhoaa hillosipulia

25,98 %

supervoimakseen tulevaisuuden ennustamisen mieluiten valitseindexläisistä valitsisi vat viettävät supervoimakseen

kyvyn lentää

6,89

päivää vappua

80,47 %

indexläisistä opiskelee

Educariumilla mieluiten opiskelevista

Educariumin kirjastolla

prokrastinoi

Feeniksillä mieluiten opiskelevista

muualla kuin Educariumilla mieluiten opiskelevista

mieluiten

84,62 % on katsonut

Orange is the New Blackia indexläisistä

30,50 % on katsonut

Narcosia

80,21 %

41,67 %

prokrastinoi prokrastinoivista katkolaisista

45,45 % on katsonut

Narcosia

Huomio kaikki! Nämä yleistykset ja koko kysely ovat täysin huumorimielessä tehtyjä, eikä niitä pidä ottaa liian tosissaan!

Vappu

Teksti Olavi Partanen Kuvitus Aura Kaartinen

– ei ainoastaan työväenjuhla Olemme lapsuudenkodissani. On vappuaatto. Olen levoton kahdesta syystä. Suuren kansanjuhlan lisäksi tänään on myös syntymäpäiväni. Toivon siis kovasti, että lahjatoiveitani oltaisiin kuultu. Mieleäni varjostaa kuitenkin lievä epäilyksen tunne. ”Ei kai vaan”, yhdeksänvuotias pojankoltiainen maalailee synkkiä ajatuksia.

Vapun historia kiinnittyy vahvasti työläisten oikeuksiin. Juhla symboloi lakoilla saavutettuja oikeuksia, kuten lyhyempiä työviikkoja. Ylioppilaslakit ylistävät koulutusta, jonka liittäminen vappurientoihin tuli mukaan vaivihkaa viime vuosituhannella. Nykyään vappua juhlivat kuitenkin kaikki. Vappu on vuoden ensimmäinen juhlapäivä, jolloin iltaisin on valoisaa. Valo on pääomaa, joka Syöksyn alas kellarinportaita. Käännyn vasemal- on jakautunut tasaisesti meille kaikille. Vappu on le ja pysähdyn suuren, ryppyisen pahvilaatikon siis myös valon, meidän kaikkien juhla. kohdalle. Kannen virkaa toimittaa kukkainen, öljytahrainen kukkaliina, josta pullottaa esiin pit- Kaverini eivät muistaneet, että meidän piti tavakulaisia esineitä. Vedän liinan pois. Sen alta pal- ta kauppaa vastapäätä. He olivat jääneet istuskeljastuu viisi lasista simapulloa. Huh, kellertävän emaan puistoon, koska siellä ajantaju unohtui nesteen pinnalla on rusinoita. Sima on siis varmasti ”hyvän meiningin” takia. Ihmisten paljous, ”hyvä ehtinyt käydä. meininki”, yhdistää meitä. Loikkelehdin ylös kellarista. Kuulen rasvan tirinää. Riennän keittiöön ja nykäisen äitini violetin mekon helmasta. Sitten sanon äidilleni iloisena: ”Hei sinä siinä, haluan viettää jokaisen vappuaaton tällä tavalla. Sinun seurassasi.”

Tai ainakin silloin, kun aurinkoinen päivä osuu vappuaatolle.

Vappua kuuluu siis juhlia riehakkaasti. Yhdessä, ”paremmassa seurassa”, äitini sanoin. Muistakaa vaan kierrättää muovipussit ja kaljatölkkinne! ”Minä arvelen poikaseni”, äitini vastaa nauraen, Minä ja kaverimmekin muistimme. Ehkä. ”että löydät muutaman vuoden päästä parempaa tekemistä vappuaatolle”. Hämmästyn, en voi ym- Noudatan tänä vappuna äitini ennustusta. Vimärtää mitä äitini tarkoittaa. etän vappuni todennäköisesti nimittäin parhaan ystäväni, Moodlen seurassa. Ainakin parin oppiOlen seuraavan kerran yhtä hämmästynyt mispäiväkirjan deadline on silloin. vappuaattona noin kymmenen vuoden päästä. Loivasti humaltuneena, hämmästelen Lidlin kaup- Ehkä juon kuitenkin yhden oluen kirjoittelun jälpakassin kolinan ja vaappuvien askelteni lomassa, keen. Ainakin. Ja ihailen valoisaa, mielellään aumihin kaverini ovat hävinneet. Tässähän meidän rinkoista taivasta. piti tavata, tähän kellonaikaan. Näen ylioppilaslakkisia kulkijoita, haalareissa rämyäviä opiskelijoita, Varmaa on se, että kun suljen Edun kirjaston oven miehen, joka työntää heliumilmapalloilla koristel- perässäni, kohtaan hilpeitä, juhlatuulisia ihmisiä. tua lastenrattaita. Tuosta vipeltää ohi vappuvärillä Satoi tai paistoi. värjättyjä pellavapäitä ja tien toisella puolella nuoren parin kauppakassista törröttää muoviin käärit- Noihin sanoihin kuuluukin siirappinen kirjoitus ty serpenttirulla. Mutta en näe kavereitani. lopettaa. Tai simainen. Pitääpä kysyä äidiltä, ovatko pahvilaatikko ja kukkaliina tallessa.

Teksti & kuva Ville V. Kokko

Mitä ennakkoäänestyksen vaalitoimitsijat haluasivat sinun tietävän Eduskuntavaalit tulivat ja menivät ja nyt tulevat eurovaalit. Itse olen ollut vaalitoimitsijana ennakkoäänestyksessä monta kertaa kolmessa eri äänestyspaikassa. Olen ollut myös toimitsijana kerran kirkkovaaleissa, yhtenä vuotena töissä vaalitoimistossa ja ääntenlaskijana ties kuinka monta kertaa (no, yhdeksän). Ennakkoäänestys on paljon monimutkaisempi prosessi kuin varsinaisen vaalipäivän äänestys. Siksi haluaisinkin kertoa hiukan siitä, mitä sinun äänestäjänä kannattaa tietää ennakkoäänestykseen tullessasi. Kaikki asiat eivät välttämättä mene aivan samalla tavoin joka paikassa ja Turun ulkopuolelta en mene sanomaan yhtään mitään.

Asioita, joita ennakkoäänestyksen vaalitoimitsijat toivoisivat sinun tietävän (koska aina on joku, jolle saa selittää):

• Ennakkoäänestys alkaa sillä, että näytät omistavasi henkilöllisyystodistuksen ja saat äänestyslipun. Todennäköisesti sen antaa tiskiltä erillään tai tiskin edessä seisoskeleva tai ehkä istuva vaalitoimitsija. Ei siis mennä suoraan sinne tiskille, missä joku on tietokoneen takana. • Henkilöllisyystodistusta kysytään vielä uudestaan, eli kannattaa pitää se esillä. Siitä on oikein käsky tänä vuonna, että se pitää katsoa kaksi kertaa. En tiedä, mihin tämä käsky perustuu, mutta ainakin nyt voimme sanoa, että siitä on käsky. Muuten sen idea on ollut tarkistaa, että ilman henkilöllisyystodistusta olevat eivät pääse turhaan liian pitkälle prosessissa. • Olisi hyvä kuunnella vaalitoimitsijoiden ohjeita tarkkaan. Se on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Ymmärrän kyllä, ja olen ollut itse vastaavissa tilanteissa. Tilanne on monille ikään kuin stressaava ja monet toimivat nopeasti ja hätäisesti. Yritä siis kuunnella ohjeita tarkasti, mutta älä hätäänny, jos harhailet kuitenkin väärään jonoon. • Tästä puheen ollen, äänestyskoppiin mennään äänestyslipun saamisen jälkeen ennen tiskille menoa. Jos virkailija sanoo, että koppi on vapaa ja sinne voi mennä, älä mene sen sijaan lähimpään jonoon. • Ei, kotiin tullutta ilmoitusta äänioikeudesta ei tarvita. Kuvallinen henkilöllisyystodistus on ainoa, mikä tarvitaan. Sen ilmoituskortin voi ottaa periaatteessa mukaan siltä varalta, että tietokoneet kaatuvat ja kaikki täytyy tehdä käsin, mutta todennäköisesti niin ei käy. • Ei, siinä ilmoituskortissa ei lue, että se pitäisi täyttää. Eikä sitä kuulu täyttää etukäteen. Jos sen oikeasti lukee, siinä sanotaan: ”Täytetään ennakkoäänestyspaikassa ja vain silloin, kun tätä ilmoitusta käytetään lähetekirjeenä.” Se on silti hämäävä, eikä kukaan tuota kohtaa lue, mutta ainakin me vaalitoimitsijat voimme viitata siihen puolustautuaksemme, jos joku tulee valittamaan.

Tampereentien Prisman pieneen tilaan ahdettu äänestyspiste eduskuntavaaleissa 2019.

• Kyllä, ajokortti kelpaa. Kyllä, myös pahvinen ajokortti. Ties mistä siinä Iltalehden jutussa (4.4.2019) puhuttiin. Sama juttu joka äänestyksessä. • Ajokortin lisäksi kelpaavat passi, kuvallinen Kela-kortti ja henkilökortti. Jokin muukin omituinen henkilöllisyystodistus voi tulla kysymykseen, mutta sen ihmettelemiseen voi sitten mennä hetki. Vanhentuneetkin todistukset yleensä käyvät, kunhan niistä tunnistaa. Käytännön kannalta kaikkein paras on sellainen kortti, josta voi lukea viivakoodin. Esimerkiksi passin käyttäminen hidastaa tiskillä asioimista, vaikka se ihan sallittua onkin. • Mistä tahansa Suomesta oleva ihminen voi äänestää missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa. Jos on eri vaalipiiristä, täytyy muistaa merkitä numero sen piirin mukaan – ei sen, mitä kopissa lukee. Jos ei muista numeroa, niin muidenkin vaalipiirien listat kyllä löytyvät kysyttäessä. Tänä vuonna ei tosin ilmeisesti ole mitään pienempää versiota kuin sellainen koppiin laitettava (joka ei muuten ole mitoitettu myöskään kopin mukaan), joten saat aika ison paperin katsottavaksesi. • Jos kopissa on verho edessä, se ei tarkoita, että sinne ei voisi mennä. Se on vain näkösuoja. Se ei myöskään tarkoita, että koppi on varattu. Sen näkee jaloista tai niiden puutteesta kopin alareunassa. • Sekä lyijykynä että kuulakärkikynä kelpaavat äänen merkitsemiseen. Siellä on molemmat siksi, että jotkut äänestäjät ajattelevat, että kuulakärkikynän jälki näkyy läpi ja toiset ajattelevat, että lyijykynän jäljen voi kumittaa pois ja korvata numeron toisella. (Ei ole mitenkään mahdollista luoda systeemiä, joka estäisi kaikki äänestäjien keksimät vaalivilppikeinot.)

• Koppiin ei saa ottaa muita mukaan (paitsi niin pieniä lapsia, että he eivät näe tasolle, jolla ääni kirjoitetaan), äänestyslipun numeroa ei saa näyttää kenellekään ja lippu pitää itse laittaa ruskeaan vaalikuoreen. Kaikessa voi pyytää ja saada apua, mutta kaikesta sellaisesta, missä joku muu koskee lippuun tai tulee koppiin, tulee pöytäkirjamerkintä, jonka tekemisessä kestää. Ainakaan näin kukaan ei lähde tekemään säännöissä lähtökohtaisesti kiellettyjä asioita kovin usein ja ilman hyvää syytä, kun siitä on niin paljon vaivaa. • Jos teet väärän merkinnän lippuun, saat kyllä uuden, kunhan käydään ensin läpi virallinen äänestyslipunrepimisseremonia. • Äänestyslippua ei laiteta kuoreen ennen kuin siihen on laitettu leima. Ei muutenkaan kannata tehdä mitään, mitä virkailija ei ole vielä käskenyt tekemään. • Leima tulee keskelle, joten älä pidä lipusta kiinni niin, että sormesi ovat muualla kuin reunassa. • Sulje vaalikuori liimapuikolla ja laita reilusti liimaa siihen läppään, vaikka sitä sitten meneekin pöytään. Muuten vaalikuori mahdollisesti aukeaa kuljetuksessa ja/tai liimautuu lähetekirjeeseen tai lähetekuoreen ja ärsyttää jotakuta seuraavassa vaiheessa. Jos haluaa väkisin nuolla kuoren liimaamisen sijaan, niin nuolee sitten kunnolla. • Ja ei, siinä kuoressa ei ole mitään liimatarraa, jonka voisi ottaa pois. Se vain näyttää siltä. Kyllä, se on ärsyttävää. Pitkään on pyydetty sellaisia kuoria, joissa olisi sellainen valmis liima. Nyt sitten saatiin sellaiset, jotka näyttävät siltä, mutta eivät ole. • Se liimapuikko on jo valmiiksi auki (todennäköisesti). Siinä valkoisessa päässä on liimaa. Se on mahdollista, että sitä joutuu tuomaan esiin lisää toisesta päästä vääntämällä. • Ennakkoäänestyksessä äänestyslippu laitetaan vaalikuoreen, joka laitetaan lähetekuoreen lähetekirjeen kanssa. Lähetekirjeessä lukee, kenen äänestä on kysymys, mutta äänet lasketaan anonyymisti, koska vaalikuoret otetaan keskusvaalilautakunnan toimistossa erilleen lähetekirjeistä ja avataan vasta myöhemmin. Kaikki tuhannet lähetekirjeet laitetaan talteen siltä varalta, jos jotakin yhtä niistä jouduttaisiin tarkastamaan. • Kyllä, me olemme jo kuulleet sen vitsin ”keltaliiveistä”. Emme onneksi hirveän monta kertaa, mutta ei se originellia ole. • Kannattaa käydä äänestämässä, jotta saadaan tämä demokratia toimimaan.

Tulevien eurovaalien varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 26.5.2019. Ennakkoäänestys kotimaassa on 15.-21.5.2019.

#indexry

@index_ry

Index ry

Sähköpostilista (liity osoitteessa index.utu.fi ja siellä osiossa tiedotuskanavat) Hallituksen tavoitat osoitteesta index-hallitus@utu.fi)

Teksti Jesse Helminen Kuvat Amanda Viitanen

Opiskelija, älä sorru

Tämän lehden ilmestyessä eduskuntavaalit ovat jo ohitse ja toivottavasti maamme on saanut kelvollisen hallituksen oppositioineen. Uudet vaalit ovat kuitenkin jo nurkan takana, kun europarlamenttivaalit käydään toukokuun loppupuolella. Olet siis todennäköisesti – toimittajien hillitsevistä pyrkimyksistä huolimatta – altistunut aimo annokselle rehellistä paskanjauhantaa.

Paskanjauhanta (eng. bullshit) on filosofi Harry G. Frankfurtin menestyskirjassaan Paskapuheesta (eng. On bullshit) käyttämä ilmaisu. Paskanjauhannalla Frankfurt tarkoittaa sellaista puhetta, jossa keskustelija tietää asioiden totuuden, mutta vääntää sanojaan siinä määrin, että totuutta ja valhetta on enää vaikea erottaa toisistaan. Ammattimainen paskanjauhaja osaa siis väistää epämiellyttävät kysymykset pitkillä puheenvuoroilla, jossa kuuntelija (ja ehkä puhuja itsekin) tulevat niin hämätyksi, että asiasta on vaikea esittää jatkokysymyksiä. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan teilata kaikkia poliitikkoja, koska joukkoon mahtuu myös paljon selkeästi ja vakuuttavasti argumentoivia henkilöitä, jotka muitta mutkitta osaavat myös vastata kysymyksiin selkeästi ja perusteellisesti. Valitettavasti kuitenkin tuntuu siltä, että paskanjauhaminen on hyvin yleistä julkista virkaa tekevien joukossa.

Paskanjauhajia on kuitenkin lähes jokaisella alalla ja jokaisessa yhteiskuntaluokassa. Taitava paskanjauhaja onkin sellainen henkilö, joka itsekin tietää totuuden ja valheen eron, mutta osaa manipuloida kuuntelijaa niin, että hänelle jää paskanjauhajan toivoma vaikutelma asioista. Jokaisessa kaveriporukassa on varmasti se henkilö, joka liioittelemalla, sekoittamalla asioita ja jättämällä jotain oleellisia seikkoja tarinansa ulkopuolelle, kertoo tietystä asiantilasta itselleen mieluisan version. Paskanpuhumisessa ei ole siis kyse suorasta valehtelusta, vaan eräänlaisen hämäyksen suorittamisesta. Paskanpuhe ei ole valhetta eikä aivan totta, mutta se on epäaitoa.

“Taitava paskanjauhaja onkin sellainen henkilö, joka itsekin tietää totuuden ja valheen eron, mutta osaa manipuloida kuuntelijaa niin, että hänelle jää paskanjauhajan toivoma vaikutelma asioista.”

Ystävien kanssa paskanjauhaminen oluen ääressä on mitä nautinnollisinta toimintaa, mutta paskanjauhaminen muuttuu kieroksi kielipeliksi siinä vaiheessa, kun paskanjauhamisesta tulee tietyssä virallisessa piirissä täysin hyväksyttyä toimintaa. Ehkä selkein esimerkki politiikasta on Yhdysvaltain presidentti Donald Trump. Trump valehtelee minkä ehtii, mutta lisäksi hän on erinomainen paskanjauhaja, koska hän ei tunnu edes välittävän totuudesta ja surullista kyllä, ei hänen kannattajiansakaan tunnu asia sen enempää kiinnostavan.

Toinen yleinen paskanjauhannan pesimispaikka on yritysmaailma. Asiasta kirjan kirjoittaneen André Spicerin mukaan paskanjauhannasta on tullut niin oleellinen osa yritysmaailmaa, että se on haarautunut jo omaksi yrittämisen alalajiksi. Spicerin mukaan nykyisenlainen yritysmaailma on hämmästyttävän tehotonta ja irvokasta sanataiteellista performanssia. Äärimmäisenä esimerkkinä Spicer käyttää silloisen Nokian toimitusjohtajan Stephen Elopin työntekijöilleen lähettämää 14 kappaleen pituista sähköpostia. Sähköpostissa Elop heittää ilmoille tuskastuttavaa epäpuhetta, kuten Microsoftin halua keskittyä auttamaan ihmisiä ”tekemään enemmän” ja ”valaista tämä strategia heille”. Jos pysähtyy hetkeksi miettimään sanojen sisältöä, niin huomaa, ettei niissä ole oikeastaan mitään konkreettista sisältöä. Kuinka laitteita valmistavan insinöörin tulisi ymmärtää ”strategian valaiseminen heille” tai ”auttaa tekemään enemmän?”. Tekemään enemmän mitä? Sinällään hienolta kuulostavat lauseet eivät merkitse laitteita valmistavalle insinöörille yhtään mitään ja raivoa aiheutti etenkin se, että tasoitettuaan viestiään kauniilla sanoilla päättää Elop sähköpostinsa kaikista oleellisimpaan viestiin: YT-neuvotteluja on luvassa. Vastaavanlaisia visioiden sanataiteellisia esityksiä on maailmanlaajuinen yrityskulttuuri pullollaan. Työntekijän arvoa ei mitata enää täysin tuottavuuden mukaan, vaan työntekijän täytyy olla aulis osallistumaan tähän yhteiseen sanataiteelliseen psykoosiin. Viestinnästä on tullut aivan valtava bisnes, joka (ainakin kirjoittajan mukaan) on toisinaan pökerryttävän typerää. On siis melko aiheellista kysyä, minkä vuoksi kukaan suostuisi tämän kaltaiseen sumutukseen?

“Olit töissä nakkikioskilla? Ei hätää, olit ”junior salesman in a food company”. Leikkasit nurmikkoa? “Junior environment maintenance coordinator”. Jaoit flyereita kadulla? “Street team advertiser”.“

Oikeastaan paskanjauhantaan päädytään haettaessa hyväksyntää yhteisön muilta jäseniltä. Niin yritysten kuin järjestöjenkin tavoitteena on pyrkiä uudistumaan ja pysymään ajankohtaisena. Johtamisesta sekä kaikenlaisesta tehostamisesta on tullut niin valtavirtaa, että jokainen yhteisö haluaa olla osallisena uusia trendejä. Paskanjauhanta ei poikkea kovinkaan paljoa teinien käyttämästä slangikielestä. Paskanjauhannan hierarkiassa on tärkeää omaksua viimeaikojen yhteisesti jaettu jargon ja suurimpina jargonin suoltajina tuntuvat olevan välipomot, joiden täytyy todistaa olevansa relevantteja. Alaisten tehtäväksi jää pyrkiä näyttämään siltä, että he ovat ymmärtäneet ja sisäistäneet uusimmat johtamisoppaiden jarisarasvuomaiset teesit, joita heidän työnsä edistämiseksi heille tarjotaan. Kukaan ei halua jäädä paskanjauhantahierarkian alimmaiseksi, joten trendikkäät termit opetellaan mukisematta. 25

Mutta onko akateemisen tutkimuksen piirissä paskapuhetta? Itse joitain hyvin vaikeaselkoisia filosofeja lukeneena olisin aulis myöntämään, että kyllä. Akateemisessa tutkimuksessa on tietenkin tärkeää käyttää oikeita tieteenalan termejä, mutta joskus vaikeaselkoisten sanojen suorainainen pommitus tuntuu vain monimutkaistavan hyvinkin helposti ilmaistavaa asiaa. En sanoisi, että vaikeaselkoisuus on itsessään minkäänlainen meriitti akateemisten julkaisujen piirissä ja toisinaan on aivan tervettä kysyä itseltään kesken kirjoittamisen: Onko tämä vain silkkaa paskanjauhantaa? Toinen opiskelijoita läheisesti koskettava uudenlaisen paskanjauhannan kenttä on CV. Alkuperäiseltä merkitykseltä karjan merkitsemistä tarkoittavasta termistä ”brändäys” on tullut keskeinen tekijä yhteiskuntatieteitä ja yleisesti generalistisia aloja opiskelevien työnhaussa. Nykyään työnhaussa ei riitä, että kertoo haluavansa töihin, koska laskut on maksettava ja ruokaakin olisi kiva ostaa, vaan hakijan täytyy olla valmis vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi juuri hänet olisi valittava kyseiseen työtehtävään tai miksi juuri hänet kannattaisi palkata.

Eikä siinä mitään, koska onhan se varmasti työnantajan intresseissä palkata motivoitunutta väkeä töihin. Kuitenkin tästä syystä työnhaku on muuttunut osittain päälaelleen siksi, että työntekijät itse mainostavat itseään kilpaa halukkaille työnantajille ja tuossa kilpailussa ei ole varaa jäädä seinäruusuksi. Enää ei riitä, että osaa työnsä ja on koulutettu. Täytyy olla alansa julkkis! Julkkisasianajaja, julkkiskokki, julkkissijoittaja, julkkisarkkitehti jne. Tämän vuoksi työnhakijan on näissä oloissa suotavaa hieman kyllästää omaa CV:tä ripauksella paskanjauhantaa. Olit töissä nakkikioskilla? Ei hätää, olit ”junior salesman in a food company”. Leikkasit nurmikkoa? “Junior environment maintenance coordinator”. Jaoit flyereita kadulla? “Street team advertiser”. Myöskään tässä tapauksessa kyse ei ole suoranaisesta valehtelusta, mutta hienosteltu CV kuitenkin jättää tulkinnanvaraiseksi sen, millaisista työtehtävistä oli tosiasiallisesti kyse.

Koska se on osa brändäystä. Kuten aiemmin todettiin, olisi yksittäisen henkilön kannalta kiusallista olla erottumatta muista, joten hakija pyrkii mukautumaan yleisesti hyväksytyn toiminnan pariin. Täten perinteisten paskaduunien ilmoittaminen tai oman vapaa-ajan tylsyyden paljastaminen olisi nykyisillä näkyvyysmarkkinoilla kardinaalimunaus. Päästäänkö paskanjauhannasta koskaan eroon? Tuskinpa, mutta paskanjauhannasta on tullut aivan hyväksytty filosofian termi, jolla voidaan arvioida eri tyyppisiä tekstejä ja paljastaa sanamagian taakse kätketyn viestin täysi merkityksettömyys. Paskanjauhantaa vastaan voi kuitenkin taistella ja kehotankin kaikkia kanssaopiskelijoita rehellisesti huomauttamaan, jos havaitsette ilmiselvää paskanjauhantaa. Joten opiskelija, älä sorru paskanjauhantaan.

Usealla on myös pakonomainen, todennäköisesti sosiaalisesta mediasta opittu tapa korostaa omia vapaa-ajan harrastuksiaan. Tänä päivänä se nähdään jotenkin hienompana, jos ilmoittaa CV:ssä harrastavansa crossfittiä (joka on muuten vain brändätty kuntopiiri), laskuvarjohyppyä, taide-elokuvien katselua tai purjehdusta. Tärkeintä on imagon luominen: minä olen ammattitaitoni lisäksi myös todella mielenkiintoinen ja erottuva persoona. Mutta mistä lähtien työnantajia on kiinnostanut pätevyyden lisäksi hakijan henkilökohtainen elämä ja miksi sen korostaminen on niin tärkeää?

Teksti & kuvat Salla Tiitinen

ekologinen lasitaiteilija

Jukka Isotalo Astun Helsingin Arabianrannassa sijaitsevaan lasitehtaaseen ja siellä minua saapuu tervehtimään iloinen, edellisellä viikolla junassa tapaamani hahmo. - Tervetuloa! Oli oikein iloinen yllätys, että otit minuun yhteyttä. Mulla on tässä yksi projekti vielä vähän kesken, mutta voit sillä välin vaikka vähän kierrellä ja ottaa kuvia. Jukka Isotalo on lasimuotoilija, joka valmistaa tuotteensa käsityönä lasipulloista, joita ei Suomessa enää täytetä uudelleen. Hän ei sulata lasia lainkaan, vaan käyttää hyväksi pullojen jo valmiita muotoja. Näin Isotalo saa pienennettyä energian kulutustaan merkittävästi. Materiaalit hän saa Helsingin alueen ravintoloista ja Alkon logistiikan kautta. - Otatko teetä? Isotalo kysyy. Vastaan myöntävästi, ja Isotalo aloittaa tarinankerronnan.

Isotalon kiinnostus lasiin alkoi 6-vuotiaana, kun hän oli äitinsä kanssa Venetsiassa lomalla vuonna 1968. Vitivalkeiden hiustensa ansiosta tarjoilijat toivat tuolloin vielä pienelle pojalle aina jotain hyvää, kuten jäätelöä tai muuta herkkua. Samalla lomamatkalla Isotalo kävi äitinsä kanssa lasista kuuluisalla Muranon saarella. He vierailivat lasinpuhaltajan luona, jossa kuuman lasin ja sen työstämisprosessin näkeminen kiehtoivat 6-vuotiasta Isotaloa. Vaaleat hiukset lumosivat myös saaren lasinpuhaltajan, joka antoi pojalle rubiininpunaisen pallon muistoksi. - Vasta myöhemmin sain kuulla, että tämä punainen pallo oli arvokkaampi kuin muut, sillä värin aikaansaamiseksi lasimassaan lisätään pieni määrä kultaa, Isotalo selittää. Matkan jälkeen lapsena hän aina säästi rahaa ja antoi vanhemmilleen joululahjaksi jonkin lasiesineen. 28

Taipumuksensa suunnitteluun Jukka Isotalo on perinyt isältään, joka toimi arkkitehtina. Sama into suunnitteluun on periytynyt myös Isotalon kahdelle pojalle. Isotalolla oli alun perin tarkoituksena seurata isänsä jalanjäljissä ja pyrkiä opiskelemaan arkkitehtuuria. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1981 hän olikin muutaman vuoden kuopiolaisessa arkkitehtitoimistossa töissä. - Aika pian mä huomasin, kuinka kauheasti siihen liittyy kaikkia sääntöjä ja määräyksiä. Piti keksiä sitten jotain muuta.

“Tein pulloista maljakoita oppilaitoksen myyjäisiin ja niistä tuli suuri menestys. Muistan, kuinka ruotsalaiset hienostorouvat tappelivat viimeisistä kappaleista.”

Isotalo pyrki Taideteolliseen korkeakouluun ja pääsi ensimmäiselle varasijalle. - Ajattelin, että tännehän on helppo päästä. Seuraavana vuonna en sitten menestynytkään yhtä hyvin pääsykokeissa. Näin jälkeen päin ajateltuna oli ihan hyvä, etten päässyt sisään kahdella ensimmäisellä yrittämiskerralla, Isotalo muistelee. Toisen hakukerran jälkeen Isotalo haki opiskelemaan teatteritiedettä Helsingin yliopistoon 1985. Hän viihtyi siellä kaksi vuotta, kunnes taideteollisen ovet avautuivat vuonna 1987. Pääaineeksi valikoitui teollinen muotoilu. Samalla alkoi myös syy-seuraus -yhteyksien ja ympäristökysymysten syvällisempi pohdinta. Opintojen aikana heräsi kysymys, että mihin näitä kaikkia tuotteita oikein tarvitaan. - Ympäristökysymysten pohtiminen oli iskostunut persoonaani jo lapsuudessa. 1970-luvun öljykriisi ja ympäristökysymyksiin herääminen vaikutti minuun suuresti lapsena. Olen aina ollut mietteliäs ja filosofinen pikkupoika. Vieläkin moni sanoo, että ”sinä olet ihan pikkupoika”. Pidän tätä itsessäni positiivisena ominaisuutena.

Nordplus-stipendiohjelma alkoi vuonna 1989 ja Isotalo haki stipendiä Tukholmaan, jossa oli Euroopan paras lasiopetus siihen aikaan. Vaihdossa ollessaan Isotalo mietti entistä enemmän ympäristökysymyksiä, kun hän työsti pelkkää lasia ja näki konkreettisesti sen valtavan energian kulutuksen, joka sisältyi tuotantoon. - Ympäristökysymysten lisäksi mietin, että pitäisi päästä jouluksi kotiin. Sitten huomasin tyhjät pullot lasistudiossa ja ajattelin, että noistahan minä teen vähällä energialla uusia käyttöesineitä. Tein pulloista maljakoita oppilaitoksen myyjäisiin ja niistä tuli suuri menestys. Muistan, kuinka ruotsalaiset hienostorouvat tappelivat viimeisistä kappaleista. Kylvin yläluokkaan eripuraa – vallankumouksellista toimintaa, Isotalo kertoo pilke silmäkulmassaan. - Jatkoin erilaisissa myyjäisissä tuotteiden myyntiä ja pian aloin saamaan liikelahjatilauksia. Vähän kyllästyin koko pullohommaan, kun se viivästytti minun valmistumistani. Pidin sitten pienen tauon lasinleikkaamisesta.

Isotalo piti vuonna 1996 Tukholmassa yksityisnäyttelyn, joka menestyi hyvin.

Isotalon aloittaessa lasinpilkonta oli jotain outoa ja eriskummallista.

- Siinä vaiheessa ajattelin, että tällä hommallahan rikastuu. Sitten aloin pohtimaan, että mitä hyötyä ihmiskunnalle on siitä, jos minä rikastun ja tuotan maailmaan näyttäviä lasihäkkyröitä. Olivat ne kuinka näyttäviä tahansa, niin niiden tekemiseen menee valtava määrä energiaa. Tajusin, että aiemmin tekemäni pullonpilkonta on todella järkevää toimintaa.

- Nykyään ymmärretään laajemmin kiertotalouden järkevyys. Kun aloitin, sain vielä kuulla päivittelyä: ”Höh, pulloja? Noitahan saa Alkosta 50 pennillä!” Kommentteja tuli kuitenkin aika vähän – sillähän ne muistan. Pinnan alla oli kuitenkin se, ettei oikein arvostettu, Isotalo muistelee ja hörppää teetä.

Pullonpilkontatoiminta käynnistyi kunnolla vuonna 1998 Isotalon kulttuurirahastolta saamansa apurahan ja idealistisen, varakkaan sukulaisensa avulla. Apurahan turvin Isotalo sai hankittua pullonpilkontaan tarvittavat koneet ja laitteet.

- Venäjällä ja Kiinassa ymmärrys töitäni kohtaan on edelleen vähäistä. Se on jälkeä sosialistisesta taloudesta. Aiemmin kaikesta oli pulaa, joten arvostetaan kaikkea uutta ja kimaltelevaa. Yhdysvalloissa rikas väestö taas – hölmöjä lukuun ottamatta – on alkamassa siirtyä kasvisruokailuun ja pelkistettyyn designiin, Isotalo järkeilee.

Ekologisuus on tärkeä arvo Isotalon työssä ja hän - Ekologisuudesta häviää niin paljon, kun tavaroipyrkiikin työssään mahdollisimman pieneen ener- ta kuljetellaan ympäri maailmaa. Pajatoiminta on giankulutukseen. parempi vaihtoehto, Isotalo perustelee. - Pelkkä hyvä mieli siitä, että työ ei tuota paljonkaan mitään uutta, pitää minut motivoituneena ja onnellisena. Tieto siitä, etten aiheuta uusia maankaivuuprojekteja tai lisää saasteita maailmaan. Lisämotivaatiota lasinpilkontaan sain omien poikien syntymän myötä -92 ja -94. Silloin mietin paljon, mikä on se minun kontribuutioni suomalaiselle yhteiskunnalle ja globaalistikin koko tälle Tellukselle. Jos minun työstäni jäisi mahdollisimman vähän jälkeä, olisi se paras mahdollinen tilanne. Lasinpilkonnassa materiaalit ja esineet ovat jo olemassa, Isotalo kertoo. Monenlaisia palkintoja ja titteleitä Isotalo on töistään saanut, mutta parhaan kiitoksen hän on saanut Helsingin Energialta. - Sieltä soitettiin ja kysyttiin, että missä käytössä työtilani on. Kuullessaan tilan olevan lasitehdas, eivät he meinanneet uskoa minua ja sieltä lähetettiinkin sähkömies tarkastamaan kaikki mittarit ja kytkennät. Lopulta heidän oli vain pakko uskoa, että kulutukseni tosiaan oli niin pientä, Isotalo naurahtaa.

Isotalo onkin käynyt käynnistämässä kahta pullonpilkontapajaa: toista Sveitsiin 1997 ja toista Tansaniaan 2008. - Eräs sveitsiläinen sosiaalityöntekijä oli nähnyt tuotteitani jossain joulumyyjäisissä. Hän soitti minulle ja kertoi olevansa kiinnostunut toiminnasta. Minulta kysyttiin, mitä laitteita ja kuinka suuri työtila tarvitaan. Hän hankki rahoituksen ja pyysi minut Sveitsiin käynnistämään sosiaalialan työpajan pitkäaikaistyöttömille ja toipuville narkomaaneille. Vuoden 1997 alussa matkustin paikan päälle, laitoin koneet paikoilleen ja opetin ensimmäisen työryhmän pilkkomaan lasia. Sosiaalialanprojektina tämä toimii, mutta eihän se kannattavaa ole. Toiminta kuitenkin jatkuu yhä, Isotalo summaa. 2008 Isotalo kävi perustamassa Tansaniaan samanlaisen pullonpilkontapajan.

- Ulkoministeriön myöntämä budjetti oli äärimmäisen pieni. Rakensimme erään nerokkaan amerikkalaisen insinöörin kanssa romusta pajaan työkoneet. Käytimme vanhojen kodinkoneiden Vientiä Isotalon tuotteille olisi ollut pallon ympäri, osia rakennusmateriaaleina. mutta hän on järjestelmällisesti kieltäytynyt oikeastaan kaikista vientiprojekteista. 31

“Olen nykyään tyytyväinen veikko ja erityisesti tyytyväinen veronmaksaja. Voisin maksaa veroina kaiken ylimääräisen, mitä jää pakollisten menojen jälkeen jäljelle, jos siitä on jollekulle muulle iloa.”

- Nimenomaan nuori sukupolvi on erityisen valveutunutta. Lämmittää vanhan papparaisen mieltä nähdä, että tässä sukupolvessa kasvissyönti alkaa olla jo valtavirtaa. Ihminen lopulta taipuu tosiasioiden edessä. Valistus ja tieto on tärkeää, Isotalo kehuu.

Tansaniassa ihmisten eriarvoisuus iski vasten - Elämässä tärkeintä on rakkaus ja elämä on joukkasvoja. kuelaji. Beatlesin kappale "All You Need Is Love” - Länsimaalaiset elävät kuin vanhat siirtomaa- on sävyttänyt elämääni lapsuudesta asti. Raamaisännät. He elävät compoundeissa ylellistä elämää tussakin sanotaan, että kaikkein tärkeintä on rakpalvelijoineen ja uima-altaineen. Ei siitä jäänyt kaus. Se on minusta hyvin sanottu, vaikka kovin hyvä fiilis, vaikka ihmiset ovatkin oikein muka- sekulaari ihminen olenkin. Kaikissa on potentiaavia. Toisaalta kyllähän he työllistävät paikallisia lia hyvään – myös siinä kaikkein pahimmassa Hitpalvelijoiksi. Tuloerot ovat aivan kauheita maail- lerissäkin. Me ihmiset olemme niin samanlaisia ympäri maailmaa, että ei meillä olisi mitään syytä malla, Isotalo pohtii. vihata toisiamme. Loppujen lopuksi sosiaaliset Keskustelu lähtee polveilemaan. Hypitään tulo- suhteet ja toinen ihminen on kaikista tärkeintä, erojen kasvusta yhteiskuntarauhaan, populismis- Isotalo tiivistää. ta ja perussuomalaisista kasvisnakkeihin (niistä ei muuten perusteellisen empiirisen tutkimuksen mukaan ole mihinkään) ja Hitleristä verotukseen.

- Olen nykyään tyytyväinen veikko ja erityisesti tyytyväinen veronmaksaja. Voisin maksaa veroina kaiken ylimääräisen, mitä jää pakollisten menojen jälkeen jäljelle, jos siitä on jollekulle muulle iloa. Minulla on jo vaatteita tarpeeksi, ja hyviä ystäviä, joita ei onneksi tarvitse rahalla ostaa, Isotalo nauraa. - Olen sanonut verotarkastajille, että haluaisin maksaa enemmänkin veroja. Maksan tälläkin hetkellä veroja suuremmalla veroprosentilla, mutta takaisinhan ne tulevat sitten veronpalautuksina, Isotalo huokaa.

KUKA? Jukka Isotalo, lasimuotoilija, Evolum Oy syntynyt 31.3.1962 Espoo perhe: vaimo Sari ja kaksi poikaa

Verotarkastajien kanssa ilmenneistä ongelmista ja muista yhteiskunnan epäkohdista huolimatta Isotalo näkee, että maailma on menossa hyvään suuntaan. 32

Teksti Ville V. Kokko Kuvat Amanda Viitanen

Butterfly ei ole englanniksi perhonen Joskus eri kielien tuttujenkin sanojen välillä on yllättäviä merkityseroja. Pohtiessani joitakin esimerkkejä tästä huomasin, että ne paljastavat myös kiinnostavia asioita sekä siitä, miten kielestä toiseen kääntäminen on joskus monimutkaista, että siitä, miten kieli vaikuttaa ajatteluun. Olin itsekin yllättynyt, kun ymmärsin, että suomen sana perhonen ja englannin sana butterfly eivät tarkoita samaa. Yleensähän niiden sanotaan Suomessa tarkoittavan samaa, ja lisäksi ne kääntyvät usein käytännössä sujuvasti toisikseen. Sitten on tämä toinen englannin sana moth. Minä ainakin luulin, että se tarkoittaa samaa kuin koiperhonen. Esimerkiksi moth ball on koipallo ja moth-eaten on koinsyömä.

Todellisuudessa asia on niin, että butterfly tarkoittaa suunnilleen samaa kuin päiväperhonen, ja kaikki muut perhoset ovat englanniksi moths. Mainittakoon, että suomen kielen luokittelu on tässä kohdin niin kuin joissakin muissakin eläinryhmiä tarkoittavissa sanoissa tieteellisesti tarkempi: tieteellisen luokittelun mukaan on olemassa lahko Lepidoptera, joka on sama kuin perhoset.

“Todellisuudessa asia on niin, että butterfly tarkoittaa suunnilleen samaa kuin päiväperhonen ja kaikki muut perhoset ovat englanniksi moths.”

Tavallisten ihmisten käyttämässä englannin kielessä ei käsittääkseni ole ollenkaan sellaista käsitettä kuin perhonen. Jos näkisit yöperhosen ja sanoisit, että butterfly, englanninkieliset korjaisivat, että ei kun moth. Butterflies ja moths nähdään kahtena eri eläinryhmänä. Tieteellisessä luokittelussa ei taaskaan ole tällaista luokittelua, vaan moths sisältää useita eri perhosten ryhmiä. Tarkkaan ottaen englannin kielen sana, joka tarkoittaa samaa kuin perhonen, olisi lepidopteran: Lepidoptera-lahkoon kuuluva eläin. Silti perhosta ei juuri koskaan kannata kääntää lepidopteran-sanalla, ja tässä tullaankin siihen, miksi kääntäjien tunnuslause on ”Riippuu kontekstista.” Jos suomalainen sanoisi päiväperhosen nähdessään perhonen ja englanninkielinen sanoisi butterfly, niin sellaisessa kontekstissa sanat kannattaisi kääntää toisillaan kumpaan tahansa suuntaan. Butterflyn sekoittaminen perhoseen johtuukin ilmeisesti siitä, että päiväperhoset ovat näkyvimpiä ja prototyypillisimpiä perhosia, joista yleensä puhutaan. Sama selittänee sen, miksi ne on englanniksi eritelty omaksi ryhmäkseen samalla, kun muut perhosryhmät on niputettu yhteen.

Jos taas joku sanoisi nimenomaan butterflies and moths, sen voisi kääntää vaikka päiväja yöperhoset – tai sitten perhoset, jos olisi selvää, että näiden kahden ryhmän välillä ei olla tekemässä eroa vaan halutaan vain ottaa kaikki perhoset mukaan. Moth taas voisi kontekstista riippuen kääntyä ainakin perhoseksi, yöperhoseksi tai koiksi. Englannissa ei tunnu olevan tapana käyttää mitään sen erityisempää juuri koiperhosta tarkoittavaa sanaa. Nämä ovat esimerkkejä siitä, että kielenkääntämisessä ei ole kyse tarkasta semanttisen merkityksen kääntämisestä vaan siitä, mikä olisi käytännössä lähin samanlainen tapa sanoa asiat tietyssä kontekstissa.

Joskus vastaavia eroja kielten käsitteiden välillä syntyy yhdyssanoista. Suomeksi kimalainen ja mehiläinen ovat kaksi eri asiaa, mutta englanniksi kimalainen on bumblebee. Olenkin huomannut, että englanninkielisissä lähteissä voidaan hyvin käyttää sanaa bee ja samalla käyttää kuvituksena tms. kimalaisia. Vaikka tunnen sanan bumblebee, tämä yllätti minut, koska oma mentaalinen luokitteluni perustui suomenkielisiin sanoihin, joten oletin, että pelkkä bee ei voi olla myös kimalainen.

Toiseen suuntaan suomessa on apinoita ja ihmisapinoita, mutta englannissa on monkeys ja apes. Olen nähnyt tämän aiheuttavan suorastaan ongelmia kääntämisessä. Terry Pratchettin Discworld- eli Kiekkomaailma-kirjoissa eräs hahmo on kirjastonhoitaja, joka maagisen onnettomuuden johdosta on muuttunut orangiksi. Hän on tyytyväinen uuteen olomuotoonsa, mutta suuttuu siitä, jos ihmiset kutsuvat häntä sanalla monkey. Käännöksessä kuulostaa vähän hölmöltä, kun häntä ei saa kutsua apinaksi, koska hän on ihmisapina.

“Siihen, miten erilaiset taustat vaikuttavat asioiden hahmottamiseen, ei tarvita aina nimenomaan kielellisiä syitä.”

Vielä yksi esimerkki osoittaa, miten yhden kielen kautta ajatellessa ei ehkä tule ajatelleeksikaan, että yhden sanan alle kuuluu itse asiassa useampi erilainen ilmiö. Tällä kertaa kyse on niinkin näennäisen yksinkertaisesta asiasta kuin sulamisesta. Siihen, miten erilaiset taustat vaikuttavat asioiden hahmottamiseen, ei tarvita aina nimenomaan kielellisiä syitä. Kuuntelin kerran sivusta erään vaihto-oppilaan kertomusta hänen hammaslääkärikäynnistään Suomessa. Hän piti huvittavan omituisena sitä, että katossa siinä mihin hän hammalääkärituolissa oli katsonut, oli ollut piirretty kuva ”piikkisiasta”, koska piikkisika oli hänestä epämiellyttävä eläin. Joku suomalainen selitti, että kyseessä oli todennäköisesti ollut piirretty siili – eläin, josta vaihto-oppilas ei ollut kuullutkaan, mutta jonka hän sai kuulla olevan saman tapainen. Hän ihmetteli huvittuneena, mitä ihmeen eroa siinä oli. Kyseessä oli ilmeisesti karikatyyrinen kuva, joka olisi voinut kuvata joko siiliä tai piikkisikaa. Silti aivan sama kuva oli näyttäytynyt epämiellyttävänä sellaiselle, joka näki siinä piikkisian – piikkisiat ovat monta kertaa isompia kuin siilit, ja niillä on valtavat törröttävät piikit – kun taas se olisi ehkä näyttäytynyt miellyttävänä sellaiselle, joka olisi tiennyt, kuinka söpöjä siilit ovat.

Suomessa on vain sulamista, englannissa sitä on kahdenlaista. Ensimmäinen on tietenkin se, jota kuvaa verbi melt. Tämä tarkoittaa sitä, että jokin muuttuu nestemäiseksi kuumuuden takia. (Siihen sekoittuu usein myös kolmas asia, liukeneminen. Liukenemisessa ei ole kyse kuumuuden aiheuttamasta reaktiosta vaan esimerkiksi siitä, että veteen laitettu suola tai sokeri näennäisesti häviää ja menettää kiinteän olomuotonsa, vaikka sen voi vielä maistaa.) Toisenlaista sulamista kuvaa englannissa verbi thaw. Tässä käsitteessä sulava asia ei itse muutu nesteeksi, vaan siihen jäätynyt vesi sulaa. Näin verbiä voidaan käyttää esimerkiksi sulavasta maasta – joka ei todellakaan ole muuttumassa laavaksi – tai pakastimesta otetusta ruoasta. Toisaalta, jottei asia menisi liian yksinkertaisesti, englannissa ei itse asiassa ole tässä kohdin enempää sanoja kuin suomessa. Englannissa ei nimittäin ole erillisiä verbejä sulaa ja sulattaa; molemmat ovat melt tai thaw. Sama pätee liukenemista tai liuottamista tarkoittavaan verbiin dissolve.

Teksti Jenni Mäkisalo

Hiiteen velvollisuudet! Opiskelijoiden mielenterveyspäivää vietetään tänä vuonna 25. päivä huhtikuuta. Päivän teema vaihtuu vuosittain ja tänä vuonna aiheena on stressi. Stressin teema sopii erityisen hyvin keväiseen ajankohtaan. Vapun riennot ovat alkaneet ja ulkona odottavat (toivottavasti) jopa kesäisen lämpimät lukemat, mutta deadlinet vain kasautuvat ja tekemisen määrä tuntuu hallitsemattomalta. On oltava rautaiset hermot välttääkseen kevätkiireiden aiheuttaman stressin. Opiskelijoiden mielenterveyspäivän ympärillä kampanjoidaan tänä vuonna kaksi viikkoa. Kampanja alkaa 15.4. ja päättyy 26. huhtikuuta. Sen aikana on hyvä alkaa miettiä myös omaa mielenterveyttä. Otanko tarpeeksi aikaa itselleni? Mahtuuko arkeen harrastuksia ja riittävästi vapaa-aikaa? Löytyykö ympäriltä ihmisiä, joille voi puhua? Stressin hillitseminen on ollut itselleni tärkeä osa jaksamista ja myös mielenterveyttä. Kun stressi ei paina harteilla aamusta iltaan ja illasta aamuun, askel tuntuu kevyemmältä ja ajatuskin luistaa. Asioista pystyy nauttimaan ihan eri tavalla ja bileissä tanssijalkakin vipattaa.

Pieni stressaaminen tuo oman potkunsa työntekoon, mutta liian suureksi kasvaessaan se lamauttaa alleen. Tehtävien tekeminen tuntuu mahdottomalta, koska hommia on niin paljon, ettei kaikkea kuitenkaan ehdi tehdä ajoissa. Stressaantuneena on mahdotonta rentoutua ja lepokin tuntuu väärältä, kun pitäisi olla koko ajan suorittamassa. Stressi vain kasvaa ja kasvaa. Juuri tämän takia on tärkeää, että arki on tasapainoista. Riittävä vapaa-aika ja lepo ovat hyvin rullaavan arjen perusta. Mielikin voi paremmin, kun näistä pitää huolen. Monet ulkopuoliset tuntuvat tietävän paremmin, miten opiskelijan täytyisi suoriutua ja elää. On tärkeämpää asettaa itselleen tavoitteet oikeasti itse ja miettiä, onko suoritukseensa itse tyytyväinen sen sijaan, että pohtisi perheen tai ulkopuolisten mielipiteitä. Lukuvuoden aikana täytyisi suorittaa häkellyttävä määrä noppia ja valmistua pitäisi ennätysajassa. Kesällä ei ole aikaa lomailulle, vaan on painettava töitä. Jos olet niin huono, että et saa työpaikkaa, tee hyvä ihminen edes kesäopintoja. Missään nimessä ei saa vain lomailla. Ei ihmekään, jos moni opiskelija stressaa, palaa loppuun tai masentuu.

Mielenterveydestä huolehtiminen on yhtä tärkeää kuin fyysisestä terveydestä huolehtiminen. Jos mieli meinaa sairastua tai sairastuukin, siihen on syytä puuttua ja se pitäisi ottaa vakavasti. Pitää unohtaa suomalainen ”kyllä minä yksinkin pärjään!” -mentaliteetti ja avata suu. Sanoa, että ei enää jaksa. Se vaatii hurjasti voimia ja rohkeutta, mutta on se myös sen arvoista. Eikä se tee kenestäkään yhtään heikompaa tai huonompaa ihmistä eikä kukaan ole sitä ansainnut. Itse ajattelin, että avun hakeminen on heikkoutta, enkä uskaltanut hakea apua ajoissa. Nyt hoen avun hakemisen merkitystä melkein jokaiselle vastaantulijalle kuin rikkinäinen levy. Mielenterveyden asioista vaietaan liian usein. Siksi olen iloinen, kun tällaisia kampanjoita järjestetään ja mielenterveys nostetaan kunnolla esille, kuten esimerkiksi Terapiatakuu-kansalaisaloitteessa. Terapiatakuun myötä terveyspalveluita haluttaisiin muuttaa niin, että terapiaan pääseminen helpottuisi. Suomalaisista joka toinen kohtaa elämänsä aikana jonkin mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet heistä pääsevät avun piiriin. On myös hienoa, että näkyvissä asemissa olevat ihmiset ottavat aiheen puheeksi ja pystyvät kertomaan sairaslomansa todellisen syyn. Koska vain tekemällä mielenterveyden ongelmistakin tulee tavallisia asioita, joita ei tarvitse hävetä tai piilotella. Eihän kukaan tekisi samaa vaikka murtuneelle jalalle? Mielenterveyspäivän kampanjasta inspiroituneena aion antaa itselleni stressittömän vapun. Lyhyt, parinkin päivän loma helpottaa stressiä ja auttaa jaksamaan paremmin. Vapusta nauttii enemmän, kun takaraivossa omatunto ei huuda siitä, että olisi miljoona tehtävää tekemättä. Aion myös vähintäänkin tuon kahden viikon kampanjan aikana keskittyä itseeni enemmän. Aion nukkua hyvin ja syödä terveellisemmin. Yritän sanoa useammin ei, kaikkeen ei tarvitse aina lähteä mukaan, jos tuntuu, ettei jaksa. Suosittelen samaa lämpimästi myös muille. Kuitenkaan kukaan muu ei voi omasta hyvinvoinnistasi huolehtia paremmin kuin sinä.

Opiskelijoiden mielenterveyspäivä on valtakunnallinen kampanja, jolla halutaan herättää keskustelua opiskelijoiden mielenterveyden kannalta tärkeistä ja ajankohtaisista teemoista. Samalla nostetaan esiin asioita ja tekoja, joilla mielen hyvinvointia voidaan edistää opiskeluyhteisöissä. Kampanjan taustavoimana toimii Opiskelijahyvinvointiverkosto ja koordinoinnista vastaa Nyyti ry. Lisää Terapiatakuusta: http://mielenterveyspooli.fi/terapiatakuu/

Teksti & kuvat Amanda Viitanen

SYY-TURKU 15! Vuosi 2019 on SYY-Turun 15. toimintavuosi. Juhlavuosi huipentui torstaina 4.4. juhlavaan cocktail-tilaisuuteen kutsuvieraiden ja ystävien kanssa. Vuosijuhlaperinteitä ja rentoa yhdessäoloa yhdistelleellä tilaisuudella oli juhlinnan lisäksi tarkoitus myös nostaa SYY-Turun profiilia ja tuoda järjestöä näkyville myös muun toiminnan kuin satunnaisen ständeilyn ja pienten tapahtumien lisäksi. SYY-Turun rooli on 15 toimintavuoden jälkeenkin vielä monelle vähän mysteeri, mutta onnistuneiden tapahtumien kautta toivottavasti onnistutaan luomaan positiivista kuvaa järjestöstä. Tasavuotta juhlistanut tapahtuma onnistui paremmin kuin kukaan ehkä osasi odottaa. Ruoka oli hyvää, juomaa oli paljon ja ihmisiä juuri sopivasti. SYYTurku sai ystäväjärjestöiltä mahtavia aineettomia (ja aineellisia) lahjoja, joista on iloa paitsi meille, myös muille. SYY-Turun perustaja ja ensimmäinen puheenjohtaja oli pitämässä meille juhlapuhetta ja oli hauska kuulla, keihin kaikkiin on tullut törmättyä 2000-luvun alussa SYY-juttujen merkeissä. Muutamakin ministeri on kuulemma esimerkiksi kartuttanut järjestökokemusta SYYssä ja osunut myös perustajan tielle moneen otteeseen. SYY-Turussa siirrytään suoraan juhlista toisiin, kun vappu on jo aivan ovella. Vappuperinteitä ei olla unohdettu: esimerkiksi akateemiset pussikaljat ja vappuboolit löytyvät tuttuun tapaan kalenterista. Pinkit ilmapallot, jotka ovat pitkään kuuluneet vappu-Turun katukuvaan olennaisena osana, ovat jälleen jaossa vappuaattona Pubin pihan vapputansseissa. Lisäksi uusia konsepteja kokeillaan tänä vappuna: Indexin kanssa järjestetään pussikaljojen jatkoiksi Turun puistoja kiertävät rennot pussikalja-approt. Kiitos kaikille 15-vuotiasta SYY-Turkua kanssamme juhlistaneille, nähdään vappuna!

HYVÄÄ VAPPUA