Indeksi 3/18 by Index ry

indeksi

3/18

Kasvatustieteilijä! Liity alasi ammattijärjestöön. Meiltä saat apua työnhakuun ja urasuunnitteluun sekä tietoa kasvatustieteilijöiden sijoittumisesta työelämään.

specia.fi

i n d e k s i 3/18 i n di nedkes ki s3i/ 138/ 1 8 PĂ¤Ă¤toimitus ja taitto: Amanda Viitanen amelvi@utu.fi // Toimituskunta: Alisa Alho, Maija Ikonen, Aura Kaartinen, Ville V. Kokko, Olavi Partanen, Aki Raittila, Eeva Rantanen, Tatu Sailaranta, Juho Taskinen, Salla Tiitinen & Inka Vaarula // Mainosmyynti: Jenina Haapanen jmehaa@utu.fi & Pekka Tuovinen patuov@utu.fi // Julkaisija: Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry // Levikki: 60 & verkkojulkaisu // Painopaikka: Painosalama oy, Turku // ISSN 2323-7252 // ISSN-L 2323-7244 // Kannen kuva: Salla Tiitinen

Tässä Indeksissä ykset

d Terveh

s. 5 Päätoimittajalta s. 7 Puheenjohtajalta

taista

h Ajanko

s. 9 RIP Index-kartano s. 11 Indexläisen mielessä s. 15 Indexin syksy 2018 kuvina s. 23 Loppuvuoden tapahtumia

“Vaikka lähes kaikki ihmisen toiminta kytkeytyy elämisen haluun, Schopenhauer myönsi, että väsymätön tahto saavuttaa jokin asia on mahdollista unohtaa muutamaksi minuutiksi. Tämän vuoksi ihmiset, lähes universaalisti, pitävät kauniista maisemista.”

nalta

skun u t i m i o T

s. 19 Lautapelit indexläiseen makuun s. 27 “En mä osaa selittää miks, mut tää kuva Alpeista on vaan niin upea!” s. 33 Hyvä lihansyöjä, rakkaudella vegaani

Mitä vegaani on aina halunnut päästä sanomaan lihansyöjälle?

pĂ¤Ă¤toimittajalta

Silmien avautumisia Teksti Amanda Viitanen Kuvat Salli Heiskanen, Viivi Nousiainen & Amanda Viitanen

Aloitetaan pienellä tunnustuksella. Päätoimittajuuteen tarttuessani salaa vähän iloitsin siitä, että itsenäisen asemani turvin voin propagoida melkein koko lehdellisen verran ihan mitä itse haluan. Ei tarvitsisi painaa tai edes pyytää esimerkiksi kantaaottavia juttuja, joiden sanomaa en henkilökohtaisesti allekirjoita. Sen sijaan olisin voinut tehdä Indeksistä oman maailmankuvani ilmentymän tai vaikka täyttää lehden hauskoilla kissameemeillä. Kaikki tykkäävät kissameemeistä, mutta ehkä ne eivät ole poikkitieteellisen opiskelijajulkaisun pointti. Arvaattekin siis varmaan, että todellisuus on vähän eri asia kuin teoria, eikä homma sitten ihan näiden jalojen journalististen lähtökohtien mukaan mennytkään. Ehkä ihan hyvä niin. Itse asiassa todellakin hyvä niin. Diversiteetti kunniaan. Nimittäin. Tämän syksyn aikana Indeksille on kerätty kasaan pitkästä aikaa vakituinen toimituskunta. Tavoitteena on ollut taata nimenomaan lehden monipuolisuus ja poikkitieteellisyys, mitä allekirjoittaneen omien kontaktien p-klubipainotteisuus ei olisi ehkä niin tukenut. Tässä lehdessä on jo muutama juttu tuoreelta toimituskunnalta, mutta tulevissa numeroissa laajuus tulee toivon mukaan näkymään vielä huomattavasti enemmän. Indexiin liittyen pääainerajat ylittävästä yhteistyöstä puhutaan kyllästymiseenkin asti. Kuitenkin, usea pää tuottaa enemmän ajatuksia kuin yksi ja useat silmät huomioivat enemmän asioita kuin yhdet. Useat pääaineet tuovat mukaan useita eri näkökulmia ja useat erilaiset henkilökohtaiset näkemykset luovat useita eri lähtökohtia. Haluan kiittää ja toivottaa tervetulleeksi uudet upeat kirjoittajat, kuvaajat, kuvittajat ja editoijat. Indeksi on vahvasti poikkitieteellinen, eri pääaineiden erilaisista opiskelijoista muodostuva kokonaisuus, ei päätoimittajansa autoritaarisen puuhastelun tuotos, eli juuri järjestönsä näköinen. Kirjoittaja on Indeksin päätoimittaja ja 3. vuoden poliittisen historian opiskelija, joka nautti kovasti vujuviikonlopusta. P.S. Vaikka diktatuurinen otteeni koko lehteä koskien on vahvassa laskussa, pääkirjoituksessa saan edelleen tehdä mitä vain. Tässä siis kuva söpöstä koirastani Mantelista, olkaa hyvä. 6

puheen johtajalta

Lopun l채hestyess채 Teksti Tiia Yl채-Per채inen Kuva Ida Sukanen

Sain edeltäjältäni varsin tavallisen Abloy-avaimen aloittaessani Indexin puheenjohtajana. Tämä oli kuulemma avain Index-kartanoon, vanhaan puiseen kasarmirakennukseen Publicumia vastapäätä. Rakennus oli ollut käyttökiellossa vuodesta 2013, eikä se minulle merkinnyt kuin paikkaa, jonka portailta uudet opiskelijat kastetaan ja jonka nurmikolla on erinomainen piknik- ja rastipaikka. Harvassa ovat ne opiskelijat, joille Kartano on tarjonnut kokous-, juhla- ja oleskelutilan. Silti Index-kartano tiedetään. Siksi oli myös niin tärkeää, että rakennus ja sen tarjoamat tilat saivat arvoisensa hyvästin juuri ennen purkutuomion toteutumista. Vihdoin kulahtanut Abloy-avain pääsi käyttöön – vaikkakin viimeistä kertaa. Kartanon oven avautuessa varsin vaivatta ilmassa oli jännitystä: mitä indexläiset ovatkaan viisi vuotta sitten jättäneet jälkeensä joutuessaan hyvästelemään Kasarmirakennus 25:n? Löytäisikö muutaman kymmenen hengen Kartanon hautajaisia viettämään tullut seurueemme suuria yhdistyksen salaisuuksia? Kenties hylättyjä mutta käyttökelpoisia esineitä? Todellisuus paljastui kuitenkin arkiseksi. Fuksiviikon juliste vuodelta 2012, paketillinen pahvimukeja, ruosteinen saha ja ainejärjestöjen propagandaa. Tilat olivat myös hieman pienemmät kuin olin kuvitellut, johtuneeko tuo sitten paikan legendaariseksi leimautuneesta maineesta tai hämäävästä ulkokuoresta. Huomasin kuitenkin toteavani, että tunsin järjestöäni nyt vähän paremmin. Jäin pohtimaan, miksen ollut koskaan aikaisemmin ottanut asiakseni tutustua

Index-kartanoon. Eikö olisi ollut oleellista tuntea rakennus, joka oli joskus niin tärkeä osa yhdistyksen historiaa? Vasta purkutuomion kilahtaessa Intran uutisiin etsin Kartanon avaimen käsiini. Kymmenen kuukautta siinä meni. Vaati pakon, purkutuomion, että muutin ajatuksen teoksi. Totesin lopulta kaksi asiaa. Ensimmäiseksi sen, ettei tämä toimintamalli ollut minulle mitenkään uusi. Tarttua asioihin vasta viimeisenä mahdollisena hetkenä ja pohtia, miksei tullut herättyä aikaisemmin. Kuulostaako tutulta? Toiseksi totesin, että olihan näin viime hetken koittaessa Index-kartanoon tutustumisessa jotain lopullista. Kierrokseen suhtautui juuri niin kuin todellisuus olikin: viimeinen mahdollisuus ennen purkua. Kun nyt ajattelen kurkistusta Kartanoon ja Indexin menneisyyteen, olen iloinen, että se tuli tehtyä. Iloinen, että säästin tuon lyhyen ja jossain määrin hieman liioitellun kierroksen viime hetkeen, jolloin se oli tavallaan ainutlaatuisempi. Parempi myöhään kuin purkamisen jälkeen. Tämä ajatus on tuudittanut minua myös kaikkien ”myöhemmälle syksyyn” lykkääntyneiden esseiden, projektien ja muiden opintojen kohdalla. Syksyn vaihtuessa talveen voin vielä tuudittautua siihen, että vuoden loppuun on vielä aikaa ja asiat tapahtuvat joskus omalla painollaan. Ehkä voin vielä hetken katsoa Index-kartanosta jäljelle jäänyttä avainta valtavan kirjavuoren päällä ja todeta, että tämäkin saattaa opettaa jotain erityistä.

Kirjoittaja on 3. vuoden poliittisen historian opiskelija ja Indexin puheenjohtaja vielä parin kuukauden ajan.

RIP Indexkartano Kuvat Ida Sukanen

Index-kartanolla tarkoitetaan Turun yliopiston omistuksessa ollutta, entisellä kasarmialueella sijainnutta entistä rykmentin korjaamon ja AUK:n asevaraston (rakennus 25 tai kampuskartan rakennus T43) Publicumin puolella olevaa pohjoista päätyä. Kartano palveli tiedekuntajärjestön toimisto- ja vapaa-ajan tilana vuosina 2008-2013.

Yliopiston irtisanoessa vuokrasopimuksensa koskien ko. kasarmirakennusta, Index, Katko ja Opex yrittivät vuokrata kiinteistöä suoraan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:ltä, mutta tarjouksesta kieltäydyttiin.

Turun yliopisto tiedotti Kasarmirakennuksen purkamisesta Intranetin uutisissa 17.10.2018.

Perjantaina 26.10.2018 vietettiin Index-kartanon hautajaisia, jolloin laskettiin kukkia ja kynttilöitä kartanon portaille ja kurkistettiin tiloihin sisään viimeistä kertaa.

Kiinteistön 29.10.2018.

purkutyöt

aloitettiin

maanantaina

u u k k ä lii

Mit

INDEXLÄISEN MIELESSÄ Teksi Salla Tiitinen & Amanda Viitanen Kuvat Salla Tiitinen

Mitä satunnaiset journalistisen ahdistelun kohteeksi käytävällä joutuneet indexläiset ovat mieltä enemmän tai vähemmän relevanteista ja ajankohtaisista koulutuspolitiikkaan ja opikelijaelämään liittyvistä kysymyksistä?

Tätä kysyttiin 1. Mitä mieltä olet pääsykoeuudistuksesta? 2. Mikä on ollut paras kurssi, jota olet syksyn aikana suorittanut? 3. Miksi Turku on Suomen paras opiskelijakaupunki?

Seidi, logopedia, 2. vsk. 1. En ole kovin radikaalia mieltä, mutta en ajattele että se on mitenkään erityisen hyvä asia. Oman alan näkökulmasta ei toimi, koska lukio ei valmista opintoihin ja toiset vaiheet, kuten suullinen osuus, poistuvat. Se mietityttää, että miten valinnat sitten tehdään. 2. Ammattikäytänteet ja kliiniset taidot on ollut kiinnostava kurssi. Se valmistaa kliiniseen työhön, käydään läpi, mitä työ tulee olemaan ja mietitään esimerkiksi eettisiä kysymyksiä. Kiva, ettei kaikki ole niin teoreettista, käytännönläheisyys on mukavaa vaihtelua. 3. Kaupunki on tarpeeksi pieni, mutta kaikkea löytyy. Kun on monta yliopistoa ja korkeakoulua pääsee verkostoitumaan myös muiden kanssa. Tapahtumia on paljon ja meininki hyvä.

Lotta-Riina, sosiaalityö, maisterivaihe 1. Olen perehtynyt aika vähäisesti aiheeseen, mutta sanoisin, että uudistus on huono. Itse olen opiskellut ensin ammattikorkeakoulussa, sitten sosiaalipolitiikkaa Itä-Suomen yliopistossa ja siirtynyt nyt tänne. Tämä olisi voinut olla vaikeaa, jos uusi valintatapa olisi ollut voimassa. 2. Sosiaalityön klinikkakurssit. Ne ovat melko raskaita ja tekemistä on paljon, mutta todella hyviä ja mielenkiintoisia. 3. Tähän on ehkä vähän vaikea vastata, koska olen niin vähän mukana missään opiskelija-aktiviteeteissa. Yleisesti tykkään siitä, että yliopisto on keskeisellä paikalla ja kulkuyhteydet ovat hyvät.

Mikko ja Enni, n. vsk, valtio-oppi 1. Enni: Olen seurannut uudistusta vähän huonosti, mutta nopeasti heittäen huono juttu. Itselleni uudistus olisi tosin ollut hyvä, kun olisin pääsyt paljon pienemmällä vaivalla sisään hyvillä ylioppilasarvosanoillani. En kannata kuitenkaan, koska kaikilla pitäisi olla toinen mahdollisuus. Mikko: Olen pitkälti samaa mieltä. Pisteytystyökalusta otin kyllä vähän kierroksia, esimerkiksi koska miksi filosofiasta ei saisi pisteitä, vaikka se on samalla tavalla hyödyllistä kuin vaikka matikka. 2. Enni: Molemmat ollaan taidettu syksyn aikana vain saada gradua kasaan. Mikko: Viime keväänä tosin olin valtio-opin EU globaalina toimijana -kurssilla ja se oli erinomainen. Siellä tehtiin lyhyitä, parin sivun tehtäviä, joissa ei tarvinnut esimerkiksi merkitä niin tarkasti lähteitä. Tällaista olisin kaivannut jo kandivaiheessa tuomaan kirjoitusrutiinia. 3. Enni: Turku on paras kaupunki ylipäätään. Olen opiskellut myös Tampereella enkä osaa ehkä ihan päättää kumpi on parempi opiskelijakaupunki. Kampusalue on kompakti ja on mahdollisuus päästä kosketuksiin myös muiden opiskelijoiden kanssa. Turku on yhteisöllinen opiskelijakaupunkina. Mikko: Lyhyet etäisyydet ovat hyvä. Elämää on helppo suunnitella. Verrattuna Helsinkiin myös opiskelijaruokailu on parempi. 13

Aaro, politiikan tutkimus, 1. vuosi 1. Mielestäni uudistusta ei pitäisi toteuttaa. Uudistus on eriarvoistava, varsinkin, jos on menestynyt huonosti lukiossa. Itse en esimerkiksi ole edes käynyt lukiota. Yliopistojen ja korkeakoulutuksen pitäisi olla sellaista, että kaikki lähtevät samalta viivalta. Pääsykokeet pyrkivät siihen. 2. Taloustieteen peruskurssit ovat olleet mielenkiintoisia. Myös esimerkiksi omien perusopintojen luentosarja Poliittisen historian suuntauksia on ollut hyvä. Sillä on ollut pari omiin kiinnostuksen kohteisiin erityisen paljon liittyvää luentoa. 3. Turussa on opiskelijoiden kesken tietty symbioosi. Kaikki on lähellä ja ihmiset ehkä mukavampia kuin Helsingissä, josta tulin tänne. Ihmisillä on enemmän aikaa vaikka pysähtyä hetkeksi juttelemaan ja P-klubi paras.

Susanna, logopedia, 2. vsk. 1. En tunne uudistusta hirveän hyvin, mutta uskon, että se hankaloittaa hakemista. Suhtaudun vähän varauksella. Uudistus saattaa synnyttää pullonkauloja. Ehkä kuitenkin pääsykokeen pääpaino pitäisi säilyttää. 2. Neurotieteen kurssi on ollut mielenkiintoinen. 3. Kampusalue viihtyisä ja järkevä. Kaupunki on melko iso joten palveluja on paljon, mutta silti inhimillisen kokoinen. Erittäin hyvä paikka opiskella.

Kuvat Jenina Haapanen, Olli Jakonen, Mónica Seppänen, Ida Sukanen, Amanda Viitanen ja Indexin Instagram

Indexin syksy 2018 kuvina

Indexin syksy 2018 on sujunut hyvin perinteitä kunnioittavissa merkeissä. Aarteenmetsästys oli jälleen menestys, fuksit tutustutettiin Indexin sitsikulttuuriin fuksisitsillä ja kastettiin osaksi hienoa järjestöämme. Indexin ekskursio suuntautui ihanaan Dubliniin ja hyvinvointiviikon merkeissä pyöräiltin Ruissalon syksyisiin maisemiin. Vujuviikko aloitettiin viininmaistelulla ja tanssiharjoituksilla. Kaiken kaikkiaan syksyä oli jälleen hienoa viettää poikkiteteellisessä seurassa.

#index65 Indexin 65. juhlavuotta vietettiin juhlavissa ja lämpimissä tunnelmissa VPK-talolla 12.10. Noin 140 indexläistä kokoontui juhlimaan rakasta järjestöämme astetta parempiin puitteisiin. Viikonlopun huipensi seuraavan päivän huikea sillis, joka tarjosi idyllisen maalaismaiseman edellisen illan juhlista toipumiseen. Juhlavuoden kunniaksi paikalla oli pomppulinnan ja open barin kaltaista ylellisyyttä.

Herkulliset lautapelit indexläiseen makuun Aamupuuro ja lautapelejä. Saunailta ja lautapelejä. Popcornia ja lautapelejä. Viiniä ja lautapelejä. Viiden ruokalajin illallinen ja lautapelejä. Lautapelit sopivat yhteen minkä tahansa vuorokauden ajan tai tilaisuuden kanssa. Mutta mitkä lautapelit sopivat parhaiten indexläisille? Tässä jutussa esitellään viiden oppiaineen opiskelijoille sopivat kortti- tai lautapelit, jotka ovat hauskaa ajanvietettä ja helppoja oppia! Teksti & kuvat Eeva Rantanen

Poliittinen historia: Secrets Mitä? Bluffaukseen ja juonitteluun perustuva lautapeli, jossa CIA, KGB ja hipit kilpailevat kylmän sodan voitosta. Kenelle? Poliittisen historian opiskelijoille ja muille historianörteille. Arvio? Secrets on jännittävä ja täynnä käänteitä. Ei suositella pelattavaksi sydänystävien lautapeli-illassa, sillä pelissä joutuu jokin verran turvautumaan petokseen ja juonitteluun. Peliporukan koko saa olla myös iso, sillä Secretsin pelaamiseen tarvitaan vähintään neljä pelaajaa. Mahdollisuus kaksinpelaamiseen tekisi pelistä vielä paremman. Pelin kuvitus on laadukas ja tekee pelistä houkuttelevan näköisen. Kuvitus on myös selkeä, eli kaukonäköisetkin saavat korteista selvää. Muoviset pelimerkit ovat mukavaa vaihtelua pahville, joka kuitenkin vääntyy ja kuluu pelikertojen kasvaessa. Tarjoiluehdotus? Vodkashotit ja kylmät coca-colat.

Psykologia: Love Letter Mitä? Korttipeli, jossa pelaajat kilpailevat naimattoman prinsessan rakkaudesta. Kenelle? Psykologian opiskelijoille ja pokerin pelaajille. Arvio? Pelin kuvaus sen takakannessa on hyvin hämäävä, sillä todellisuudessa pelissä ei lähetetä rakkauskirjeitä prinsessalle. Pelissä yritetään pitää lukua hahmokorttien määrästä ja arvuutella, kenellä on mitäkin hahmoja. Säännöt kuulostavat todella tylsiltä, mutta kyseessä on vauhdikas ja jännittävä peli. Love Letter perustuu sekä taitoon että tuuriin, joten kuka tahansa pelaajista voi voittaa. Tilanne voi kääntyä päälaelleen muutamassa vuorossa. Uudelleenpelattavuusarvo on todella korkea, joten kannattaa ostaa pelistä saman tien toinen kopio, kun ensimmäinen kuluu puhki. Pelistä löytyy myös versiot Batman- ja Hobitti-teemoilla. Tarjoiluehdotus? Punaviiniä tai valkoviiniä pelaajien maun mukaan. 20

Sosiaalityö: Kittens in a Blender Mitä? Korttipeli, jossa omat söpöt kisut pyritään pelastamaan karmealta kohtalolta samalla, kun kilpakumppaneiden kissoja yritetään saada soseutettua. Kenelle? Sosiaalityön opiskelijoille, kissafaneille tai sosiopaateille. Arvio? Pelin säännöt oppii nopeasti ja peli sopii niillekin, jotka eivät lautapelejä erityisesti harrasta. Pelikortit ovat selkeitä ja värikkäitä ja kissat ovat todella suloisia – jopa niin suloisia, että tekee pahaa tuhota toisten kissoja. Nimensä mukaisesti pelissä yritetään saada vastapelaajien kissoja tehosekoittimeen ja tehdä niistä kisumuusia. Peliä tekee välillä pahaa pelata. Kittens in a Blender sopii siis lautapeli-illan aloituspeliksi, mutta harvoin siitä jaksaa ottaa toista tai kolmatta erää. Uudelleenpelattavuusarvo riippuu siis täysin siitä, löytääkö pelikavereiksi oikealaisen – eli häijyn – porukan. Tarjoiluehdotus? Suklaata ja nenäliinoja.

Taloustiede: Dale of Merchants Mitä? Kotimainen peli, jossa pelaajat ovat eläinhahmoisia torikauppiaita, jotka pyrkivät rakentamaan oman myyntikojunsa torille. Kenelle? Taloustieteilijöille, taloussosiologian opiskelijoille ja muille oman elämänsä kauppislaisille. Arvio? Säännöt vaikuttavat aluksi hankalalta verrattuna muihin arvioituihin peleihin, sillä korttityyppejä, pakkoja ja toimintoja on niin paljon. Onneksi opetusvideon ja hetken pähkäilyn jälkeen pelaaminen alkaa luistaa. Pelin henki riippuu eläinteemaisista pakoista, jotka valitaan pelin alussa pelaajien määrän mukaan. Pesukarhukortit auttavat sabotoimaan muita pelaajia, pandakorttien avulla saa hyviä tarjouksia ja niin edespäin. Erilaisten pakkojen määrä – varsinkin, jos ostaa pelin itsenäisen lisäosan Dale of Merchants 2:n – luo peliin vaihtuvuutta ja kasvattaa uudelleenpelaamisarvoa. Korttien tullessa tutuksi pelaaminen muuttuu vikkeläksi, joten kannattaa rakentaa myyntikoju nopeasti! Tarjoiluehdotus? Juustolautanen tuoreilla hedelmillä ja suolapaloilla. 21

Kasvatustiede: Lupo The Space Adventure Mitä? Suomalainen roolipeli, jossa pelaajat toimivat avaruusseikkailijoina, jotka luovat uutta kotia ihmiskunnalle pelinjohtajan kontrolloidessa tapahtumia. Kenelle? Tuleville kasvatuksen asiantuntijoille ja kaikille luovlille ja leikkimielisille. Arvio? Kyseessä ei ole perinteinen lautapeli, vaan pikemminkin lapsille ja lapsenmielisille suunnattu roolipeli. Luposta on hyvä aloittaa, jos on kiinnostunut perinteisistä pöytäroolipeleistä, kuten vaikkapa Pathfinderista tai Warhammerista, mutta sääntökirjojen paksuus hirvittää. Lupo sopii vain mielikuvituksellisille ja leikkimielisille ihmisille. Tavallisesti pelissä ei lasketa pisteitä, eikä siinä voi voittaa tai hävitä. Lupossa rajana on vain mielikuvitus ja pelinjohtajan päätökset. Oikeanlainen peliporukka on siis elintärkeää pelin mielekkyydelle! Pelatakseen pelaajien kannattaa käyttää kyniä, paperia ja muistilappuja, joita pelin mukana ei tule. Lupon nettisivuilta löytyy peliin myös lisäsisältöä. Tämä lisäsisältö ja luovat välineet olisivat voineet tulla myös pelipaketin mukana. Tarjoiluehdotus? Itse koottu karkkipussi.

Salla Tiitinen

“Jotain syksyistä, mutta ei liian kliseistä.”

12.12.

3.12.

21.11.

Indexin loppuvuosi 8 1 0 2

Indexin kotibileet Jo legendaariseksi muodostuneet kotibileet tulevat jälleen! Tänä vuonna juhlitaan Jenkki-teemalla. Saavu bailaamaan Q-talolle, jos baaribileet kyllästyttävät, beer pong kiinnostaa tai jos haluat nauttia hyvästä poikkitieteellisestä seurasta.

Syyskokous Haluatko vaikuttaa, oppia uutta, saada ystäviä loppuelämäksesi? Onko Indexin toiminnassa mielestäsi jotain parannettavaa? Juttele siis istuvalle hallitukselle, mieti mikä pesti kiinnostaa eniten ja saavu syyskokoukseen valmiina vakuuttamaan kaikki pätevyydestäsi.

Indexin, Humanitaksen ja Hybridin yhteissitsit Riittääkö syksyltä virtaa vielä yksiin sitseihin? Eikö Index tarjoa sinulle vielä tarpeeksi poikkitieteellisyyttä? Näiltä sitseiltä sitä varmasti saa, kun kolme tiedekuntajärjestöä yhdistävät voimansa. Lisätietoa on luvassa pian!

#indexry

@indexry

Index ry

Sähköpostilista (liity osoitteessa index.utu. fi ja siellä osiossa tiedotuskanavat)

”En mä osaa selittää miks, mut tää kuva Alpeista on vaan niin upea!” Instagram-maisemakuvien tulkinta schöpenhauerilaisen filosofian viitekehyksessä Teksti Olavi Partanen Kuvat Konsta Punkan Instagram

Instagramissa törmää kerta toisensa jälkeen upeisiin maisemakuviin, joiden kommenttikentät täyttyvät ylistävistä kommenteista tai herttaisista emojeista. Indeksi analysoi vaihtoehtoisen selityksen sille, mikä maisemakuvissa vetoaa Instagramin käyttäjiin.

Helly Luv, Kimi Räikkönen, Jukka Hildén, Sara Forsberg, Konsta Punkka, Isac Elliot. Lystikästä namedroppailua? Ehkä sitäkin, mutta yllä olevia henkilöitä yhdistää yksi tekijä: he edustavat otantaa Suomen tämän hetken seuratuimmista Instagram-käyttäjistä – tai kuten ajankuvan mukaisesti on korrektia kuvailla, henkilöbrändeistä. Jos heistä suodattaa pois menestyneet artistit, somepersoonat ja urheilijat, joille kaikille massiivinen julkisuus on itsearvoista tai välttämätöntä, jää jäljelle yksi henkilöbrändi: Konsta Punkka. Hän on valokuvaaja ja itseasiassa toiseksi seuratuin Instagram-käyttäjä Suomessa. Punkan kuvat ovat pääasiassa lähikuvia eläimistä ja henkeäsalpaavista maisemista. Miksi maisemakuvat ovat niin tykättyjä Instagramissa? Ja etenkin, miksi Punkka ja monet muut valokuvaajat antavat vinkkejä siihen, millaiset maisemakuvat keräävät paljon tykkäyksiä?

Vastaus siihen, miksi maisemakuvat ovat suosittuja Instagramissa saattaa piillä saksalaisen filosofin Arthur Schopenhauerin (1788-1860) näkemyksissä. Schopenhauer kuului pessimistisen koulukunnan filosofeihin. Hänen mielestään maailma, jossa elämme, ei lievästi sanottuna ole kovinkaan mukava paikka. Schopenhauer ajatteli, että ihmiset ovat silloin onnellisimmillaan, kun he eivät tähtää elämässään esimerkiksi rakkauteen tai vaurauteen. Sen sijaan ihmiset saavuttavat seesteisyyden tilan, kun he luopuvat fyysisten tai psyykkisten nautintojen tavoittelusta. Maailma olisi ideaalitilassaan kuin suuri munkki- tai nunnaluostari. Joku voi nyt ajatella, että Schopenhauer ei saanut lapsuudessaan tarpeeksi halauksia vanhemmiltaan. Mutta kun hänen ajatuksiaan tarkastelee hieman tarkemmin, huomaa niissä enemmän kuin täysin valloilleen päässeen kyynisyyden. 28

Schopenhauerin metafyysinen lähestymistapa ihmisen käsityksen maailmasta on hyvin samankaltainen kuin toisella saksalaisella filosofilta: Immanuel Kantilla. Molemmat filosofeista näkevät kokemuksen ihmisenä olemisena dualistisesti. Kantin mukaan yksilöillä on empiirisen todellisuuden lisäksi toinen kokemus ympäröivästä maailmasta, jota Kant kutsui An sich -tilaksi. Saksankielinen termi kääntyy suomeksi kutakuinkin ”sinänsä”. An sich -maailma on riippumaton ihmisen kokemasta todellisuudesta, toisin sanoen se on irrallinen osa aistihavainnoin saatavilla olevasta informaatiosta. Se on ikään kuin tila, jossa asiat ovat olemassa itsessään ilman niihin liitettyjä inhimillisiä määritelmiä. Kantin mukaan yksilöt eivät koskaan pääse koskaan suoraan käsiksi An sich -maailmaan. Parhaimmillaan ihmiset voivat kokea ihmisyytensä ”sinänsä”-maailman sisällä.

“Ihmiset tätä vastoin toimivat samanaikaisesti aistein havaittavissa olevassa maailmassa ja tiedostamattomassa tilassa, jossa ihmiset sisäiset haluavat aina jotain.” Schopenhauer kritisoi Kantin An sich -maailmaa samalla kuitenkin hyväksyen ihmisenä kokemisen kaksiulotteisuuden. Schopenhauerin mukaan kantilainen ajattelu siitä, että on olemassa maailma, jossa on havaittavissa erilaisia asioita, kuten pöytä, tuoli ja appelsiini, ja toinen maailma, jossa samat asiat ovat olemassa ilman niihin liittyvää em5 piiristä kokemusta, lähestyy ihmisenä olemisen kokemusta väärästä näkökulmasta. Sen sijaan, että molemmat ihmisen kokemat maailmat ovat ulkoisia todennuksia ihmisen vajavaisista aistein havaittavissa olevasta maailmasta, Schopenhauer käänsi toisen maailman ihmisen sisäiseksi kokemukseksi. 29

Mitä todella olen? Helppo vastaus, fyysinen entiteetti, joka koostuu muun muassa nahasta, luista ja karvoista. Schopenhauer mietti, mikä saa ihmisen ulkoisen olemuksen toimimaan fyysisessä todellisuudessaan. Koska Schopenhauer oli vankkumaton ateisti, hän ei nimittänyt tätä toimintoa esimerkiksi sieluksi. Schopenhauer kutsui toimintoa jatkuvaksi haluksi saavuttaa joku tietty asia: seuraava ruoka-annos, uusi auto. Ihmiskokemukseen ei siis kuulu ulkoinen empiirinen todellisuus ja ulkoinen todellisuus, jossa erilliset asiat ovat olemassa itsessään. Ihmiset tätä vastoin toimivat samanaikaisesti aistein havaittavissa olevassa maailmassa ja tiedostamattomassa tilassa, jossa ihmiset sisäisesti haluavat aina jotain. Mitä ihmiset eivät pysty havaitsemaan, eivät ole vain asioita itsessään, vaan voima, jota Schopenhauer kutsui ”haluksi”, tai ”elämänhaluksi”. Schopenhauerilaisittain ihminen on siis ilmestys ”halusta”. Kun yksilö saavuttaa jonkun tietyn asian, halu muuttuu joksikin toiseksi asiaksi. Halut kiertävät täten aina sitä mukaa, kun edellinen tavoite on täytetty. Schopenhauer laajensi tämän ajatuksen koskettamaan kaikkea universumissa. Kuulla on halu olla kuu, jäniksellä on halu olla jänis. Ensimmäinen maailma, jossa ihminen kategorisoi asiat erilliseksi, jotta fyysinen todellisuus kävisi järkeen, on myös täten paikka, jossa nämä empiirisesti erotellut asiat haluavat olla niitä asioita, joita ne itsessään ovat. Universumi on täten yksi yhtenäinen voima: halun manifestaatio. Täten voi ajatella, että kun ihminen syö leivän, niin ihminen syö itseään, sillä sekä leipä että ihmiset haluavat olla olemassa, mutta ihminen epää leivän halun olla leipä. Onko olemassa sanaa sille, että kannibalisoi itseään? Autokannibalismi? Tai oikeastaan, ehkä on parempi, että tällaiselle ilmiölle ei olisi omaa termiä.

“Kaunis maisema saa ihmisen elämään täysin vangittuna senhetkiseen tilanteeseen, poistamaan kärsimyksen joka piilee muuten jokaisen saavutetun asian takana.”

Tämä halu johtaa siihen, että ihminen ei voi koskaan olla täysin tyytyväinen olemassaoloonsa. Mutta halu elää on kuitenkin niin suuri, että ihmiset, suurin osa tiedostamatta, elävät kuolemaansa saakka tyydyttämättömän elämänhalun tilassa. Monella ihmisellä tie onnellisuuteen menee saman kaavan mukaisesti. Ensiksi tulee halu saada hyvä koulutus, sitä kautta hyvä työpaikka, tavata joku kiva ihminen, mahdollisesti mennä naimisiin ja saada lapsia. Schopenhauer ajattelee, että rakkauden tavoittelu on tiedostamatonta huijausta ja lasten hankinta on täysin irrationaalista. Miksi hankkia lapsia, niistähän on vain vaivaa? Lapsiin menee paljon rahaa, niihin kuluu paljon huolta ja lasten hankkiminen voi olla este monen muun halun täyttämiseksi. Rakastuminen ja lapsien hankkiminen on ihmisestä riippumaton halu säilyttää ihmiskunnan elinvoimaisuus maapallolla. Täten rakastumisen ja naimisiinmenon tavoittelu on yksi todisteista siitä, kuinka irrationaalinen Schopenhauerin halu onkaan.

Mutta miten tämä kaikki liittyy Instagram-kuviin? Vaikka halu on irrationaalinen ja tiedostamaton asia, tietoisuutta siitä voi hyödyntää yllättävissäkin asiayhteyksissä. Vaikka lähes kaikki ihmisen toiminta kytkeytyy elämisen haluun, Schopenhauer myönsi, että väsymätön tahto saavuttaa jokin asia on mahdollista unohtaa muutamaksi minuutiksi. Tämän vuoksi ihmiset, lähes universaalisti, pitävät kauniista maisemista. Kaunis maisema saa ihmisen elämään täysin vangittuna senhetkiseen tilanteeseen ja poistamaan kärsimyksen, joka piilee muuten jokaisen saavutetun asian takana. Maisemista nauttimisella on myös evolutionäärinen perusta. Retkeillessä tuntemattomilla, kukoistavilla alueilla pääsee käsiksi luontoon, joka kertoo ihmiselle, että on olemassa paikkoja, joissa pystyy jatkamaan elämistä ja saavuttamaan asioita, joista ihminen ei ole välttämättä edes tietoinen.

Taitavien valokuvaajien maisemakuvat saavat siis ehkä siksi niin paljon tykkäyksiä, koska ne ovat meille kaikille universaaleja kauneuden kokemuksia, eskapismin hetkiä. Ne saavat hetkeksi unohtamaan inhimillisen kärsimyksemme ja lieventävät alituista stressiämme. On ironista, että useassa upeassa Instagram-maisemaotoksessa on paljon filttereitä. Schopenhauer kutsuisi näitä filttereitä toiminnoksi, jossa valokuvaaja haluaisi saada kauniista kuvasta vielä kauniimman. Halun manifestointi siis näkyy myös Instagram-kuvien käsittelyssä. Ehkä paras tiivistys Schopenhauerin maailman metafyysisestä järjestyksestä tuli esiin eräässä Jim Carreyn haastattelussa. Jim Carrey sanoi haastattelun yhteydessä, että heidän, jotka tavoittelevat kaltaistani elämää, pitäisi tajuta se, että tämä ei ole tarpeeksi. Halu seuraa aina toista halua.

Hyvä lihansyöjä, Kyllä, saatan joskus tuntea olevani parempi ihminen ja usein ihmetellä valintaasi. Ei, en suoralta kädeltä tuomitse sinua. Ymmärrän, että olet ehkä tottunut koko elämäsi syömään lihaa ja vasta viime vuosina sen vastustamien noustua kunnolla valtavirtaan olet ehkä havahtunut siihen, että kaikki eivät pidä sitä hyväksyttävänä. Varsinkin, jos olet vanhempaa sukupolvea, pystyn täysin ymmärtämään sen, ettei vuosikymmenten itsestäänselvyyttä ole helppo kyseenalaistaa. Toivon, että kuitenkin mietit hetken ruokailutottumuksiasi. Onko kyse pelkästä totutusta tavasta, laiskuudesta muuttaa näitä totuttuja tapoja vai oikeasti harkitusta valinnasta? Maailmankuvani varmasti eroaa omastasi jokseenkin. Minun maailmassani eläimen ja ihmisen henget ovat samanarvoisia, joten rinnastan eläimen syömisen ihmisen syömiseen. Kyllä, ymmärrän, etten voi perustella omalla maailmankuvallani asioiden oikeutta ja vääryyttä. Tiedän myös, etteivät kaikki vegaanit ajattele minun tavallani. Ymmärrän myös, ettei maailmankuvasi vastaa omaani, eikä omani

rakkaudella vegaani

välttämättä ole sen parempi tai perustellumpi kuin sinun. Uskon kutenkin, että on hyvä olla tietoinen erilaisista tavoista hahmottaa maailmaa. Siihen ei ole yksiselitteisen oikeita tai vääriä tapoja. Maailmankuva muokkaantuu oman elämänkokemuksen, sosiaalisen piirin, lapsuuden, elämäntilanteen ynnä muun mukaan. Sinulla ja minulla nämä taustat saattavat erota hyvinkin paljon, eikä meitä kumpaakaan voi laittaa vastuuseen esimerkiksi siitä, millaisessa perheessä olemme kasvaneet. Ymmärrän myös sen, että sinua turhauttaa kaikki syyllistäminen ja tuomitsevat vilkuilut lautastasi kohtaan. Minä en usko, että tällainen syyllistämisen kulttuuri auttaa kenenkään asiaa, vaikka tarkoitus olisikin hyvä. Olet myös varmaan kuullut vegaanituttaviltasi kaikki mahdolliset argumentit lihansyöntiä vastaan.Tällainen saarnaaminen ja mielipiteen kertominen pyytämättä ei varmastikaan ole sitä, mitä toivot lounastauollasi kuulevasi. Olet ehkä joskus ajatellut, että syönpä lihaa aivan kiusallani vegaanien edessä, koska saan kuulla siitä niin paljon.

Teksti Amanda Viitanen

Toivon, etten ole aiheuttanut sinulle tällaista kokemusta ja samalla toivon, ettei muutkaan vegaani-ihmiset tätä välttämättä tekisi. Sen sijaan toivon, että kiinnittäisit huomioisi siihen, kuinka hyvältä minun ruokani usein näyttää ja kuinka en tee nälkäkuolemaa tai muutu pupuksi tai vihannekseksi tai miksi ikinä, vaikka en lihaa syökään. Uskon, että ymmärrät lihatuotannon eettiset ristiriidat ja sen vaikutukset ympäristölle. Kyllä, pieni vetoaminen omatuntoon on aina paikallaan. Ei vaan. Kuitenkin jo yhdellä tai vaikka kahdella lihattomalla päivällä viikossa voi saada paljon hyvää aikaan. Toivonkin, että edes testaisit vähentämistä. Ei ole realistista ajatella, että kaikki ryhtyisivät yhtäkkiä vegaaneiksi, mutta vähentäminen on helppoa. Mitä jos valitsisit opiskelijaravintolassa kasviruoan aina, kun se kuulostaa ja näyttää houkuttelevalta?

Ymmärrän toki myös sen, että saatat korvata muilla hyvillä ympäristöteoilla lihansyöntisi aiheuttamat haitat ja arvostan sitä. Varmasti osaat myös perustella, kuinka kasvisten tuominen ulkomailta rasittaa myös ympäristöä ja että soijan geenimanipulointi on jokseenkin kyseenalaista, mutta puhutaan kuitenkin aika eri luokan kysymyksistä. Toivon, ettet turvaudu ajatukseen siitä, ettei lihan syöntiä kannata lopettaa tai vähentää siksi, ettei sekään ole täysin ongelmatonta. Jos kuitenkin kaiken pohdinnan jälkeen päädyt edelleen siihen, että lihansyönti on sinulle oikea tapa, en henkilökohtaisesti ymmärrä, miten voi harkinnankin päätteeksi tulla siihen tulokseen. Toisaalta ymmärrän, että saatat ajatella joistain minun valinnoistani täysin samalla tavalla. Eri ihmisille eri asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Kun itse aloin 12-vuotiaana tajuta, mistä liha oikeasti tulee, minulle oli täysin itsestään selvää lopettaa sen syöminen. Sinulle saattaa olla aivan yhtä itsestään selvää valita toisin.

rakkaudella vegaani Hyvä lihansyöjä, 34