Indeksi 1/2018 by Index ry

Indeksi

Ä S

S Y L L

S SISÄLLYS Mihin suunnata?

Päätoimittajan tervehdys: Lähtöjä

Puheenjohtajan sana: Yhteistyö

02 Kopopalsta

2.1 Opiskelijavalinnan uudistus pähkinänkuoressa

2.2 Sosiaalitieteiden yhteinen kandiohjelma

03 Maaperästä piippuun: Miksi vaikuttaa vain kulutukseen? 04 Jäsenjärjestöjen palsta

4.1 P-klubi: Suomi100:sta sisällis100:aan?

4.2 PuTeX: Opiskelija, anna äänesi kuulua

05 SYY-Turulta: Minusta tulee isona yhteiskuntatieteilijä 06

Indexin hallitus 2018: hallituskollegojen sanoin

Tehdään Paska-Suomesta jälleen hyvä

Muisto nuoruudesta nro 5

Mediatiedot: päätoimittaja Laura Mettälä (lauramettala@gmail.com) / kirjoittajat: Tiia Ylä-Peräinen, Julia Lintunen, Venla Savola, Valtteri Moilanen, Julia Autio, Juho Pitkänen, Siiri Seppälä, Varpu Oksa, Annina Matikainen, Kaisa Pietikäinen, Olli Jakonen, Pyry Kantanen ja nimimerkki P. Niemi / mainosmyynnin vastuuhenkilöt Jenina Haapanen ja Pekka Tuovinen / taitto ja ulkoasu Laura Mettälä / julkaisija Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry / painopaikka Painosalama, Turku / ISSN 2323-7252 / ISSN-L 23237244 / painosmäärä 100 / kannen kuva Laura Mettälä, ”Vappu kaikissa lahkeiden väreissä”

6 teksti Laura Mettälä

kuvat Laura Mettälä & Roman Huber

pää toimi ttajalta

” Se oli hauskaa niin kauan, kun se oli hauskaa!

Lähtöjä

Hyvä lukija – tuskin muistat, kuinka ensimmäisessä Indeksi-lehdessäni, joka tämän viimeisenkin tavoin oli vappu-Indeksi, naureskelin päätoimittajan hakukuulutukselle, jossa lupailtiin, ettei ”edellisen vuoden tasoa tai linjaa tarvitse noudattaa”. Lähdin spontaanisti työstämään sitä, mikä tulisi olemaan seuraavan kahden (ja, ’ohops’, lähes puolen) vuoden tiedekuntalehtemme – kohtalaisen kattavan Index-tietämyksen, toisinaan puolipakotettujen kirjoittajasuostumusten, itse opittujen ja paikoitellen kömpelöjen InDesign-taittotaitojen sekä subjektiivisen minimalismista ”niin ruma, että jo hieno” -hassutteluun vaihtelevan estetiikantajun johdattamana. Kyseessä ei ollut, selvästikään, täydellisyyden resepti. Toivon kuitenkin, että päätoimittajuuskausillani Indeksi teki joitakin uusia rajanylityksiä ja hyötyi rakkauteni ja tuskani täyteisistä loputtomista lehden parissa kulutetuista tunneista. Toisinaan päätoimittajuuden yksinäisyydessä oli vaikea muistaa kenelle valmis lehti kourassa onkaan vastuussa, ja nautinnollisia olivat ne hetket, kun tuntemattoman indexläisen näki hajamielisin elein tarttuvan Pubin pöydällä lojuvaan Indeksiin. Tänään palaan menneisiin vuosiin uudesta kulmasta. Index on minulle lukuisia muistoja, mutta se on muuttunut – uudet kasvot (ks. 28), sukupolvi, tulevaisuus. Istun Slovenian pääkaupungin Ljubljanan keskustan kimppakämppäni parvekkeella huhtikuisessa 25 °C:n helteessä (”It’ll get better”, sanovat slovenialaiset) hikoillen ja haikaillen, viime vuoden luminen opiskelijavappu mielessäni. Välillä käännän sanan sanakirja.org:ssa englannista suomeksi, arkipäiväinen suomen kielen käyttökin on kahdeksan kuukauden Erasmus-vaihdon takainen muisto. Olo on nöyrä. Lähtiessäni luulin matkaavani Itä-Eurooppaan, perillä huomasin itse tulevani maantieteellisesti itäisemmästä Euroopasta identiteetiltään EU:n ja Balkanin välillä keikkuvaan maahan, mutta kohtaavani Pohjoismaita ihastelevaa statuskohotusta. Silti olen oppinut, kuinka Suomi ja Pohjoismaat – täytti-

pä Suomi #suomisata tai satayksi (ks. 16) – eivät täällä edes näy yliopistossa vilautetuilla, Itämeren kohdalta cropatuilla Euroopan kartoilla. Olen oppinut, kuinka länsi-pohjois-akselille rajoittunutta Suomessa käyty akateeminen keskustelu ja/tai opetus voi olla. Olen oppinut, kuinka humanistisenkin tiedekunnan japanin kielen opiskelijat kertovat täkäläisen yhteiskuntatieteiden tiedekunnan standardeista (toisinaan kurssiarvostelun osalta paikkaansa pitäviä) pilkkavitsejä, mutta silti koen opetuksen laadun, interaktiivisuuden, avoimuuden sekä kontaktiopetuksen valtavaan määrään ja pieniin ryhmäkokoihin uhrattujen resurssien useimmiten kirkkaasti ylittävän Turun yliopiston. Taidan olla vähemmän ranking-uskovainen, vaikka niihin yhdessä tämänkin lehden artikkelissa (ks. 34) kovasti kurkotellaan. Viimeiseksi: olen oppinut, kuinka etäisyys ja uudenlaiset ihmissuhteet voivat rakentaa oman sielunmaiseman uudestaan. Olo on nöyrä myös, kun kiitän kaikkia minut päätoimittajan pestiin usuttaneita (Te senkin!), lehteen enemmän tai vähemmän ajallaan kirjoittaneita, ideoineita, palautetta antaneita, teknistä konsulttiani, ilmaisohjelmia, kansikuvamallejani, valitustani kiireestä ja tyhjän paperin kammosta kuunnelleita – ja Indexiä – ja astun syrjään. Toivotan uudelle päätoimittajalle kannustusta saattaa kansien väliin ’aiempaa tasoa ja linjaa noudattamattomia’ (parempia!) Indeksi-lehtiä. Zbogom, stari prijatelji! Se oli hauskaa niin kauan, kun se oli hauskaa! Vallattomia lukuhetkiä (ks. 8–37), toivottaa päätoimittaja!

***

Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin kasvatustieteen opiskelija, jonka toinen kausi Indeksin päätoimittajana tulee loppunsa tämän lehden myötä.

8 teksti Tiia Ylä-Peräinen

” Siinä missä

monelle ainejärjestölle yhteistyö on mukava lisä, Indexin toiminta perustuu yhteistyölle.

kuva Indexin arkistot

PJ:LTÄ

Välillä tehokasta, välillä haastavaa. Aina opettavaa. Ei mikään ihme, että työnhaussakin valttia on yhteistyökykyä ilmentävät ominaisuudet. Järjestötoiminta, jos jokin, opettaa juuri sitä. Yhteen hiileen puhaltaminen ja yhteistyö on voimaa -tyyppiset lausahdukset ovat tapahtumien järjestämisen kestoviisauksia, koska ne todella pitävät paikkaansa. Joitain asioita on silti tehtävä yksin. Siinä missä toiset pohtivat tilastotieteen tehtäviä porukassa, itse en saa niitä ryhmässä tehtyä, vaan mieluummin paneudun teorioihin ja pyörittelen kuvaajia yksin, kunnes niihin ilmaantuu jokin tolkku. Joskus tehtäviin on kuitenkin mukava saada ideointiapua. Yksikään tapahtuma ei myöskään toteutuisi yhden ihmisen voimin. Entä miltä näyttäisi tapahtumakalenteri, joka ei koskaan antaisi mahdollisuutta tutustua uusiin ihmisiin? Aina yhteistyö ei ole mutkatonta. On hyvä oppia tekemään kompromisseja, kun totutuista tavoista joutuu poikkeamaan. Kuitenkin yhteistyöhön lähdettäessä tämä ei ole ratkaiseva huoli, sillä toiveena on olla mukana jossain, mikä ei yksin onnistuisi. Kukaan ei voi yksin järjestää ekskursiota tai sitsejä, eivätkä vapputanssit olisi mitään yhden järjestön tapahtumana. Siinä missä monelle ainejärjestölle yhteistyö on mukava lisä, Indexin toiminta perustuu yhteistyölle. Omien aikataulujen sovittaminen ei riitä, vaan on otettava huomioon kahdeksan muuta kalenteria. Ei ole yhtä oikeaa ja toimivaa tapaa hoitaa asioita, vaan vaihtoehtoja on useita. Index on ainejärjestöjen halua tehdä opiskelijakulttuuria ja -perinteitä yhdessä. Ilman yhteistyötä ei olisi ainejärjestötoimintaa, eikä ilman sitä olisi Indexiäkään.

*** Kirjoittaja on Indexin puheenjohtaja ja poliiyyisen historian pääaineopiskelija.

YHTEISTYÖ

Opiskelijavalinnan uudistus pähkinänkuoressa JULIA LINTUNEN ” Todennäköisesti myös Pääministeri Juha Sipilän hallituksen yksi kärkihankkeista on nopeuttaa siirtymistä työelämään, ja yksi tähän tähtäävistä reformeista on korkeakouluvalintojen muuttaminen pääsykoevetoisesta mallista kohti valintamallia, jossa ylioppilastutkinnoilla olisi aiempaa huomattavasti suurempi painoarvo. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähintään puolet opiskelijoista valittaisiin tulevaisuudessa pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Todistusvalinnassa on tarkoituksena käyttää valtakunnallisesti yhtenevää pisteytystyökalua, jonka on tarkoitus olla valmiina kesään mennessä ja joka otetaan käyttöön jo kevään 2020 opiskelijavalinnoissa. Pisteytystyökalussa kullekin ylioppilaskirjoitusten oppiaineen arvosanalle on annettu omat pisteensä ja oppiaineet on niputettu eri koreihin. Tällä hetkellä työkalun luonnoksessa on kaksi taulukkomallia, niin sanottu perusmalli ja matemaattisia aineita painottava taulukko. Perusmallissa kukin hakukohde voi halutessaan valita 1–2 painotettavaa ainetta, josta saa haussa enemmän pisteitä. Yliopistot ovat saaneet antaa lausuntonsa pisteytystyökalusta sen valmisteluvaiheessa, ja Indexkin pääsi kommentoimaan sitä ja osallistumaan työkaluun liittyvään keskusteluun. Palautteeseen on reagoitu, ja niiden pohjalta muun muassa työkalun pisteytysasteikkoa on laajennettu kattamaan kaikki arvosanat. Eri yo-aineiden pisteytystä on muokattu ja selkeytetty: nyt kustakin aineesta saa pisteitä sen lukio-oppimäärän laajuuden perusteella. Yhteiskuntatieteellisillä aloilla pisteytysmalli toimisi melko hyvin, sillä suurimmalle osalle tiedekunnan hakukohteista – poikkeuksena lähinnä logopedia – löytyy vastaava lukion oppiaine. Index linjasi kannanotossaan, että psykologian ja logopedian soveltuvuuskokeista ei tulisi luopua valintauudistuksen jälkeen. Valintakokeita tämäkään malli ei poistaisi, sillä alanvaihtajat, lukiota käymättömät ja ne, joiden arvosanat eivät riittäisi todistusvalinnassa sisäänpääsyyn, valittai-

moni sellainen hakija, jonka todistuspisteet riittäisivät sisäänpääsyyn, haluaa varmistaa sisäänpääsynsä käymällä pääsykokeissa. siin edelleen valintakokeiden avulla. Todennäköisesti myös moni sellainen hakija, jonka todistuspisteet riittäisivät sisäänpääsyyn, haluaa varmistaa sisäänpääsynsä käymällä myös pääsykokeissa. Valintakokeista on kuitenkin tarkoitus tehdä sellaisia, että ne eivät vaatisi ennakkovalmistautumista, vaan enemmänkin mittaisivat yleisesti akateemisia valmiuksia. Yhä laajempi todistusvalinta lisää paineita ennen kaikkea lukioita kohtaan: pisteytysmalli käytännössä vaatii useamman kuin neljän aineen kirjoittamista, minkä lisäksi ensikertalaisuuskiintiöt lisäävät paineita löytää oikea ala jo ensimmäisellä yrittämällä. Uuden valintajärjestelmän tarpeisiin on pyritty vastaamaan lukiolain uudistuksella. Tällä hetkellä sen luonnoksessa esitetäänkin, että opinto-ohjausta tullaan lisäämään ja yo-kirjoituksia voisi jatkossa uusia rajattomasti. Näiden lisäksi huomio tulisi kiinnittää lukiolaisten henkiseen hyvinvointiin, kun paineet kasautuvat yhä varhaisempaan opiskelu- ja kehitysvaiheeseen. Hakijoiden tulisi kuitenkin muistaa, että jatkossakaan suurimmalle osalle aloista, jos millekään, ei tule tarvitsemaan kuuden laudaturin yo-papereita.

***

Kirjoittaja on Indexin opintosihteeri ja halloped-koordinaattori sekä poliittisen historian opiskelija.

Sosiaalitieteiden yhteinen kandiohjelma, ja keitä nuo Indexin tapahtumissa pyörivät limenvihreät tyypit ovat?

VENLA SAVOLA ” Sosiaalitieteiden Sosiaalitieteiden laitos yhdisti aiemmin erilliset sosiologian, taloussosiologian ja sosiaalipolitiikan oppiaineet yhteiseen kandiohjelmaan syksyllä 2017. Syksyn ’17 sosiaalitieteiden fukseista siis valmistuu sosiaalitieteiden kandidaatteja ja he valitsevat maisterivaiheessa itselleen mieleisensä pääaineen sosiologiasta, taloussosiologiasta tai sosiaalipolitiikasta. Sosiaalityö pysyy omana pääaineenaan niin kandi- kuin maisterivaiheessakin. Muutos vaikuttaa myös sivuaineopiskelijoihin, sillä vastaisuudessa sivuaineeksikin voi valita ainoastaan sosiaalitieteet, ei esimerkiksi sosiologiaa tai sosiaalipolitiikkaa, kuten aiemmin on voinut. Muutos ei tullut puskista. Yhteisestä kandista on sosiaalitieteiden laitoksella neuvoteltu pitkään, ja jo vuodesta 2014 sosiaalitieteiden laitokselle on haettu yhteisellä pääsykokeella. Sosiaalitieteiden yhdistyminen on yleinen trendi koko maan laajuisesti. Esimerkiksi Helsingissä yhteiskuntapolitiikka, sosiaalipsykologia, sosiaalityö ja sosiologia yhdistyivät viime syksynä sosiaalitieteiden kandiohjemaksi ja Tampereella yhteiskuntatutkimuksen tutkinto-ohjelmaan sisältyy sosiaalipolitiikka, sosiaalipsykologia, sosiologia, nuorisotutkimus, sosiaaliantropologia ja sukupuolentutkimus. Sosiaalitieteiden yhteiset kandiohjelmat antavat sosiaalitieteiden kentällä monipuolista osaamista, jota voi vielä syventää valitsemallaan maisterivaiheen pääaineella. Sosiaalitieteet muistuttavat ja täydentävät toisiaan, joten yhteinen kandi on luonteva yhdistelmä.

yhdistyminen on yleinen trendi koko maan laajuisesti. Kandiuudistus vaati muutoksia myös ainejärjestöissä. Aikaisemmin Sosiaalitieteiden laitoksella opiskelevat jakautuivat kahteen ainejärjestöön: sosiologian ja taloussosiologian opiskelijat Sosiologian klubi ry:hyn eli Sklubiin ja sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön opiskelijat Sosiaalitutkimuksen klubi Kompleksi ry:hyn. Kandiuudistuksen ja muutenkin jo tiiviin yhteistyön myötä Sklubi ja Kompleksi päättivät laittaa hynttyyt yhteen ja yhdistyä uudeksi isommaksi ainejärjestöksi. Uusi ainejärjestö luotiin Sklubin pohjalle ja Sklubin eli Sosiologian klubin nimi muutettiin kaikille sopivaksi Sosiaalitieteiden Klubiksi. Kompleksi lopettaa toimintansa keväällä 2018, mutta sitä ennen he juhlivat kunniakkaita järjestövuosiaan 45-vuosijuhlilla huhtikuussa. Yhdistymisen myötä meistä tuli isoin Indexin alla toimivista ainejärjestöistä. Kun aikaisemmin sklubilaiset on voitu tunnistaa tummanvihreistä haalareista ja kompleksilaiset sonnustautuivat puolestaan keltaiseen, tuoreet jäsenemme pukeutuvat limenvihreään, mutta vihreät ja keltaiset heiluvat edelleen mukana turuilla ja toreilla. Olemme siis aika värikästä porukkaa! Sitseillä nähdään!

***

Kirjoittaja on Indexin kopo-, vuosijuhla- ja kv-vastaava sekä sosiologian opiskelija.

VAIKUTTAA V A I N K U LU T U K S E E N ?

” Talous ei ole moraalin yläpuolella.

13 teksti Valtteri Moilanen

kuvat Laura Mettälä & Dante Mutashar

Ilmastoliike on aikojen saatossa muotoutunut hyvin yksilöja kulutuskeskeiseksi. Muodostavathan suorat yksilöiden kulutuspäätökset noin 60 % maailman päästöistä. Kulutuspäätökset eivät kuitenkaan ole ainoa tapa vaikuttaa globaaliin ylikulutuksen ja kasvihuonepäästöjen vähentämiseen. Ilmastonmuutos on niin laaja-alainen ongelma, että sen torjumiseen olisi tarpeen käyttää kaikkia käytettävissä olevia työkaluja. Millä muilla keinoilla voimme siis vaikuttaa estääksemme katastrofaalisen ilmastonmuutoksen?

Kuten George Marshall sanoo kirjassaan Don’t Even Think About It: Why Our Brains Are Wired To Ignore Climate Change ilmastoliike on jättänyt huomioimatta saastuttavan talouden muut osa-alueet kuin kulutuksen. Ympäristöliike on toki nostanut esille mm. öljynporauksen riskit paikalliselle luonnolle ja vesisärötyksen luontoa tuhoavan vaikutuksen, mutta ilmastonmuutoksesta puhuttaessa keskitytään hyvin paljon yksilön valtaan kuluttajana. Kirjassaan Marshall luokittelee päästöt kahteen kategoriaan: tuotantolähdepäästöt ja pakoputkipäästöt. Ensimmäinen kuvaa päästöjen synnyn alkupäätä, kuten öljyn porausta ja kivihiilen louhintaa. Jälkimmäinen kuvaa ns. kuluttajien aiheuttamia päästöjä, eli kuinka kuluttajat vaikuttavat ilmastonmuutokseen kulutuspäätöksillään. Marshall kysyy kirjassaan: eikö olisi loogista keskittyä vaikuttamaan saastuttavan teollisuuden kaikkiin osa-alueisiin ilmastotyön vaikutuksen maksimoinniksi?

” Vaikka et itse omistaisi si-

joituksia, ne instituutiot, joiden kanssa olemme aktiivisesti tekemisissä – kaupunki, yliopisto, työpaikka, vakuutusyhtiöt, pankit – omistavat. Toki kulutus ohjaa sitä, mitä ja kuinka paljon tuotetaan, mutta suora kuluttaminen on vain yksi tapa vaikuttaa globaaleihin rahavirtoihin. Kulutuksen lisäksi me vaikutamme taloudessa suoraan ja epäsuorasti sijoitusten kautta. Sijoittajat ovat elintärkeä osa toimivaa taloutta. Niiden tehtävänä on ohjata käyttämättömänä olevat resurssit sinne, missä niistä on pulaa. Sillä, mihin me näitä rahavirtoja ohjaamme, on siis hyvin suuri vaikutus. Talous ei ole moraalin yläpuolella. Vaikka et itse omistaisi sijoituksia, ne instituutiot, joiden kanssa olemme aktiivisesti tekemisissä – kaupunki, yliopisto, työpaikka, vakuutusyhtiöt, pankit – omistavat. Kansalaisina, työntekijöinä, opiskelijoina ja asiakkaina, meillä on valta vaikuttaa näiden elinten toimintaan. On epäloogista, jos toisaalta haluamme näiden instituutioiden toimivan ekologisesti, mutta an-

namme niiden sijoittaa edelleen fossiilisiin polttoaineisiin. Toinen käsi ei tiedä, mitä toinen tekee. Vastuullinen sijoittaminen on ollut arkipäivää jo viimeistään vuodesta 2005, kun YK kehitti vastuullisen sijoittamisen ohjeet. Ne kieltävät sijoittamisen aseteollisuuteen, lapsityövoimaan, tupakkateollisuuteen ja pornon tuotantoon. Sen lisäksi YK kehitti niin kutsutut ESG-tavoitteet. Ne edistävät sijoittamista ympäristöllisesti, sosiaalisesti ja hallinnollisesti kestäviin kohteisiin. Nämä tavoitteet eivät kuitenkaan koske fossiilisia polttoaineita tuottavia yhtiöitä, jotka ovat tällä hetkellä suurin uhka maapallon tulevaisuudelle. Viime vuosina vastuullisen sijoittamisen tarpeeseen on havahduttu myös fossiilisten polttoaineiden osalta. Osana tätä muutosta on ollut luomassa globaali divestment-liike. Se vaatii instituutioita vetämään sijoituksensa pois fossiilisista polttoaineista moraalisista syistä. Vuonna 2014 sijoituksensa täysin fossiilisista polttoaineista vetäneet sijoittajat hallinnoivat noin 50 miljardin dollarin sijoitusvarallisuutta. Tänä päivänä summa on jo 2 600 miljardia dollaria. Myös kasvava huoli hiiliriskin kasvusta ja mahdollisesta hiilikuplasta on kasvattanut kysyntää vihreille sijoitusrahastoille. Hiiliriski tarkoittaa fossiilisiin polttoaineisiin arvonsa sitoneiden sijoituskohteiden yllättävää arvon laskua johtuen muutoksista ympäristölainsäädäntöön, tulevaisuuden teknologioihin, maineeseen, kulutus/sijoituskäyttäytymiseen tai muuten resurssien hyödyntämiseen. Toisin sanottuna, kun yhteiskunta ja maailma muuttuvat, fossiilisten polttoaineyhtiöiden arvo saattaa tippua dramaattisesti. Tällöin myös niihin sijoitetut rahat menettävät arvonsa. Yksi uhkaava skenaario on se, että arvon romahdus tapahtuu nopeasti, esim. ympäristölainsäädännön tiukentuessa. Fossil Free Indexesin Carbon Underground 200 -selvityksen mukaan reilut 80% fossiilisista polttoainereserveistä on jätettävä käyttämättä, jotta meillä olisi yli 80% todennäköisyys pysyä alle kahden asteen

ilmaston lämpenemisessä. Jos ja kun nämä öljy-, maakaasu- ja kivihiilireservit jätetään maahan, myös niihin arvonsa sitoneiden yhtiöiden arvo romahtaa. Tätä ilmiötä kutsutaan hiilikuplaksi ja siihen voi varautua vetämällä sijoituksensa jo hyvissä ajoin pois fossiilisista polttoaineista. Tähän viittaa myös arvostetun finanssialan konsulttiyhtiön Mercer Investmentsin selvitys, jonka mukaan riippumatta tulevaisuuden ilmastoskenaarioista, sijoitusrahaston putsaaminen fossiilisista polttoaineista ei ole haitaksi sijoitusten tuottavuudelle. Ilmaston kannalta vastuullinen sijoittaminen ei myöskään tarkoita, että tulisi tinkiä sijoitusten tuottavuudesta. Jos vertaa vähähiilistä MSCI World Low Carbon Leaders -indeksiä emoindeksiinsä MSCI Worldin tuottoon, vähähiilinen tytärindeksi tuottaa noin 5% enemmän tuottoa. Usein kuvitellaan, että kuluttaminen on terveen talouden kulmakivi. Silloin kuitenkin unohdetaan, että investoinnit ovat tapa satsata talouden toimimiseen siinä missä kulutuskin. Kestävällä sijoitustoiminnalla voidaan saada paljon hyvää aikaiseksi. Kuten kauppatieteiden professori Lassi Linnanen sanoi paljon mielenkiintoa herättäneessä Helsingin Sanomien artikkelissa, me voimme vaikuttaa siihen millaisen tulevaisuuden haluamme nähdä sijoittamalla haitallisesta kulutuksesta säästyneet rahat kestäviin tulevaisuuden ratkaisuihin. Yhdessä Lappeenrannan yliopiston tutkijoiden kanssa tehdyssä tutkimuksessa hän selvitti, kuinka paljon Suomessa voitaisiin säästää rahaa pidättäytymällä ympäristölle haitallisesta kulutuksesta. Kansantalouden tasolla puhutaan yli yhdeksästä miljardista eurosta vuodessa. Sillä rahalla katettaisiin aurinkopaneeleilla kaikki kotitaloudet, joissa se olisi järkevää tai korvattaisiin Suomen vanha autokanta sähköautoilla – kahdesti. Huomionarvoista on myös, että tämä ei vaatisi siirtymistä askeettiseen elämäntyyliin, vaan pienet säästöt siellä, missä niillä on suurin vaikutus riittävät. Linnanen ehdottaa, että rahavirrat ohjattaisiin kohti infrastruktuurihankkeita. Tämä on järkevää, sillä arvioiden mukaan globaali tarve vähähiiliselle infrastruktuurille tulee vaatimaan vähintään 90 tuhatta miljardia dollaria ennen vuotta 2030. Tällä hetkellä investointien taso on vain noin puolet tästä. Ei siis mikään ihme, että vastuullinen sijoittaminen valtaa alaa. Ilmastonmuutoksen torjunnassa otetaan

suuria askelia aina, kun siitä tehdään helppoa ja kannattavaa. Vastuullisessa sijoittamisessa tämä on jo tapahtunut. Viimeisessä viidessä vuodessa vihreiden joukkovelkakirjalainojen markkina on kasvanut 900% vaivaisesta 10 miljardista dollarista 130 miljardiin dollariin. Muutos on siis väistämätön. Kysymys kuuluukin: halutaanko me olla uranuurtajia vai perässähiihtäjiä?

*** Kirjoittaja on taloustieteen opiskelija ja Rahat Pois Fossiilisista Turku -kampanjan kampanjapäällikkö, joka on tyytyväinen kampanjan tuoreimmasta saavutuksesta: Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) sitoutui kampanjaan eli vetämään sijoituksensa fossiilisista polttoaineista.

Suomi

teksti Julia Autio & Juho Pitkänen

kuvat Laura Mettälä

Suomi100:sta sisällis100:aan? Suurten tapahtumien ja muistojen juhlavuosi oli ja meni. Suomi täytti sata vuotta. Tänä vuonna tulee kuitenkin kuluneeksi sata vuotta toisesta koko kansaa koskettaneesta tapahtumasta. Itsenäisyyttä seurasi synkkä ja murheellinen, kipeiden muistojen vuosi 1918. Olisiko itsenäisyyttä juhlittaessa jo aika muistaa sitä kiinteästi seurannut sisällissota?

sta

sisĂ¤llis

P-klubi

aan

Keneltäkään tuskin jäi huomaamatta, että viime vuosi vietettiin juhlistaen Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Vaikka teeman mukaiset vessaharjat, karamellitangot ja ruumisarkut ehkä jonkin verran laskivat juhlavuoden arvoa, oli 100-vuotinen itsenäisyys kuitenkin merkittävä etappi. Niin sanottujen paskojen Suomi100-tuotteiden lisäksi jäi erityisesti poliittisen historian opiskelijaa mietityttämään kuitenkin yksi asia: minkä takia itsenäisyyden juhlistaminen Suomessa niin juhlavuonna kuin itsenäisyyspäivinä yleensäkin keskittyy pitkälti talvi- ja jatkosodan muistelemiseen, eikä varsinaisiin vuoden 1917 tapahtumiin. Toinen allekirjoittaneista ainakin luuli vielä yläasteikäiseksi asti, että Suomi itsenäistyi talvi- ja jatkosodan yhteydessä, jotkut hänen ystävistään oppivat tämän vasta lukiossa. Tämä kysymys ei siis käy ensimmäistä kertaa mielessä, mutta voimistui taas vuoden verran jatkuneen itsenäisyyden juhlistamisen myötä. Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisimpia kokemuksia. Tästä todistavat jo monet nimitykset, joita tuosta tapahtumasta käytetään tai on käytetty. Nimitykset ovat heijastelleet erilaisia ideologisia painotuksia ja yhteiskunnallisia suuntauksia. Värittyneitä nimiä ovat olleet mm. luokkasota ja punakapina, tasapainoisempia puolestaan kansalaissota ja veljessota. Sodat omien kansalaisten kesken ovat aina olleet äärimmäisiä tapahtumia valtioiden historioissa. Ne ovat poikkeuksellisen raakoja, ja niihin liittyvät usein eri puolten väkivaltaiset kostotoimet. Aseiden vaiettua osanottajat jatkavat elämäänsä samassa maassa joko voittajina tai häviäjinä. Ei voidakaan olettaa, ettei sota, jossa vastakkain asettuvat sukulaiset ja naapurit, jättäisi jälkeään kansakunnan muistoihin. Suomen kokoisessa pienessä maassa ristiriitojen häipyminen on ollut hidasta, ja kipeiden muistojen käsittely jäi ensin virallisen, valkoisen historiankirjoituksen, ja myöhemmin vuoden 1939 tapahtumien alle. Mitä vuonna 1918 sitten tapahtui? Venäjän keisarikunta hajosi vuonna 1917. Tämän romahduksen seurauksena myös Suomen suuriruhtinaskunta julistautui itsenäiseksi irtautuen emämaastaan. Tästä sai alkunsa se taival, jota juhlistamme joulukuun kuudentena. Pian itsenäistymien jälkeen maa kuitenkin jakautui kahtia. Suomessa pitkään vallinnut sääty-yhteiskunta oli jakanut kansaa taloudellisesti, sosiaalisesti sekä poliittisesti, ja valtiovallan hajoaminen johti näiden sisäisten jännitteiden kiristymiseen äärimmilleen. Kuljettiin kohti valtapoliittista kriisiä. Yhteinen tavoite maan itsenäisyydestä hukkui valtakiistojen alle. Maahan muodostui kaksi erillistä aseellista joukkoa, joiden jännitteet purkautuivat avoimeksi aseelliseksi konfliktiksi kevättalvella 1918. Alkoi Suomen sisällissota. Äärimmäisen väkivaltainen ja raaka konflikti, joka jakoi kansaa pitkään

– kenties yhä nykyäänkin. Saksan armeijan tukemien valkoisten ja Neuvosto-Venäjän avustamien punaisten välinen sota päättyi 15. toukokuuta valkoisten voittoon. Puoli vuotta kestänyt sota vaati kaikkiaan noin 38 000 uhria, joista 75% oli punaisia. Näistä suuri osa kuoli valkoisten teloittamina tai vankileireillä varsinaisten sotatoimien jo päätyttyä. Hävinneisiin suhtauduttiin pitkään rikollisina ja poliittisesti vasemmalla olevia pidettiin ylipäätään epäilyttävinä. Molemmin puolin tapahtuneet teloitukset sekä terrori jättivät jäljet, jotka unohtuivat hetkeksi vasta yhteisen vihollisen edessä talvisodan syttyessä. Sodan muisteleminen tuntuu yhä olevan suomalaisille hankalaa ja se on osittain jopa painettu pois mielestä. On jotenkin hälyttävää, että itsenäistymistä seurannut verinen vuosi jää monille hyvin epäselväksi, koska se siihen niin kiinteästi kuuluu. Väinö Linnan Täällä pohjan tähden alla -romaani on hävinnyt kirjakauppojen hyllyiltä. Teos, joka aikoinaan yhdisti työläisten sukupolvelta toiselle kulkeneen katkeran muiston, ja salli kipeistä tapahtumista puhumisen. Nykysukupolvi ei enää tarvitse sen kaltaista salvaa haavoille. Olemme ottaneet

” Tutkimuksessa [sisällis-]

sota on jäänyt suosiossa suurten torjuntavoittojen ja talvisodan hengen alle. Se ei yksinkertaisesti myy. ajallisesti etäisyyttä sisällissotaan ja voimme jo hyväksyä sen, mitä tuolloin tapahtui. Tämä ei tarkoita, että saisimme unohtaa sitä. Omassa kuplassa pistävät toki silmään erilaiset keskustelupaneelit, sekä luentokurssit, jotka käsittelevät vuoden 1918 väkivaltaisia tapahtumia. Suuremmassa mittakaavassa muistelu näyttäisi kuitenkin olevan vähäisempää. Tutkimuksessa sota on jäänyt suosiossa suurten torjuntavoittojen ja talvisodan hengen alle. Se ei yksinkertaisesti myy. Miksi itsenäisyyttä siis juhlistetaan Suomessa muistelematta varsinaista itsenäistymistä? Merkittävin selittävä tekijä löytyy siitä, kun vuodesta ’17 siirrytään vuoteen ’18 niin 1900- kuin 2000-luvullakin; kun siirrytään itsenäistymisestä sisällissotaan ja suuresta juhlasta kipeisiin muistoihin. Suomen itsenäistyminen liittyy niin vahvasti pian puhjenneeseen sisällissotaan, että niitä on väistämättä muisteltava yhdessä. Ajatus yhtenäisestä Suomen kansasta, joka vapautui Venäjän/Neuvosto-

liiton vallan alta ja sai viimein elää omassa valtiossaan ei tietenkään sovi yhteen kansaa jakaneen sisällissodan muistamisen kanssa. Tähän tehtävään sopii huomattavasti paremmin juurikin toinen maailmansota, jossa ”talvisodan henki” ja itsenäisyyden puolustaminen vanhaa sortajaa vastaan yhdistivät jakautunutta kansaa. Sisällissodasta tulee nyt kuitenkin kuluneeksi jo sata vuotta. Sen viimeinen veteraanikin kuoli vuonna 2009. Voisi kuvitella, että sodasta olisi jo mahdollista alkaa puhua avoimemmin. Näin ei kuitenkaan vieläkään näyttäisi olevan. Suomesta puuttuu esimerkiksi edelleen molempia osapuolia yhdistävä muistomerkki, joka huomioisi kaikkien kärsimykset ja voisi näin ollen yhdistää kansakuntaa. Ehkei vuoden 1917 muisteleminenkaan sen myötä olisi enää yhtä kivuliasta.

” Sen [sisällissodan]

viimeinen veteraanikin kuoli vuonna 2009. Voisi kuvitella, että sodasta olisi jo mahdollista alkaa puhua avoimemmin.

OPISKELIJA,

PuTeX:

ANNA ÄÄNESI KUULUA

21 teksti Siiri Seppälä, Varpu Oksa & Annina Matikainen kuvat Laura Mettälä

Meillä opiskelijoilla ääni saattaa joutua koetukselle monessa arkisessa tilanteessa ihan huomaamatta. Ääntä rasittavat muun muassa hälyiset paikat kuten Maccis puoliltapäivin, huutaminen esimerkiksi kovalla olevan musiikin takia torstaiyönä Lynissä sekä opiskeleminen vetoisessa Edun kirjastossa. On hyvä tiedostaa mahdolliset riskitekijät, jotta äänessä tapahtuviin muutoksiin voi reagoida ennen kuin tilanne kehittyy varsinaiseksi äänihäiriöksi. Ääniergonomialla tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla voidaan ehkäistä äänihäiriöitä sekä parantaa äänen toimintamahdollisuuksia. Jotta äänesi voi hyvin, sinun ei tarvitse noudattaa orjallisesti koko alla näkyvää listaa, vaan ennemminkin poimia omaan arkeesi sopivia helppoja keinoja äänen hyvinvoinnin lisäämiseen. Nämä voivat olla ensimmäisiä hoitokeinoja myös äänioireisiin, mutta vakavammissa äänihäiriöissä tarvitaan usein sekä foniatrin että puheterapeutin apua.

VÄLTÄ Runsas puhuminen.

Äänihuulia kuormittaa runsas puhuminen, joten kannattaa kiinnittää huomiota riittävään lepoon, mikäli tällaisia tilanteita on arjessa paljon – vaikkapa yliopistolla ryhmätöitä tehdessä tai kaupan kassalla työskennellessä.

Äänen voimistaminen väärällä tavalla. Äänihuulet joutuvat koetukselle, jos ääntä voimistaa jatkuvasti käyttäen vain kaulan alueen lihaksistoa. Oikeaoppisesti voimistamisen tulisi lähteä palleasta sekä vatsalihaksista.

Huono äänenkäyttöasento. Esimerkiksi

pään kääntäminen sivusuuntaan yleisölle puhuessa rasittaa ääntä, sillä pään kääntyessä myös kaulan alueen lihakset sekä ääntöväylä kääntyvät epäluonnolliseen asentoon. Muista siis esimerkiksi esitelmää pitäessäsi puhua yleisöllä, älä Powerpoint-esitykselle.

Vetoisa ja kylmä ympäristö.

Vaikka TYSin asunnoissa tätä voikin talvisin olla vaikea välttää, kylmä sekä vetoinen ympäristö on haitallinen äänelle, sillä kylmyys lisää turhaa lihasjännitystä. Vetoisuus myös kuivattaa limakalvoja, mikä lisää tulehdusriskiä. Myös huono sisäilma saattaa johtaa äänioireisiin.

Alkoholi, kahvi ja tupakka. Vaikka nämä

kolme monen opiskelijan elämään tiiviisti kuuluvatkin, niiden käyttäminen saattaa johtaa nopeastikin äänioireisiin. Etenkin tupakointi on todella haitallista äänihuulten limakalvoille. Muista alkoholin sekä kahvin juomisen lomassa nauttia välillä lasi vettä, sillä se kosteuttaa kärsiviä äänihuulia.

Yskiminen ja rykiminen.

Turha yskiminen ja rykiminen ovat haitallisia tapoja äänihuulille. Hörppy vettä on yleensä parempi ratkaisu kutittavaan tunteeseen kurkussa. Jotkut ruoka-aineet, kuten vaikkapa maito ja suklaa, saattavat lisätä rykimisen tarvetta.

Kuiskaaminen.

Etenkin kovaääninen kuiskaaminen häiritsee paitsi muita opiskelijoita hiljaisessa kirjastossa, myös äänihuuliasi. Kuiskauksessa äänihuulet jäävät raolleen niin, että ilma hankaa niiden reunoja rasittaen niitä. Jos äänesi on painuksissa, kuiskaamisen sijaan puhu normaalisti – tai ole kokonaan puhumatta.

Päälle puhuminen.

Pyri siihen, että tilanteessa, jossa monilla ihmisillä on paljon asiaa, puheenvuoro säilyisi kuitenkin yhdellä ihmisellä kerrallaan. Tällöin ääntä ei tule voimistettua turhaan ja jokainen tulee kuulluksi kerralla.

SUOSI Lepo. Muista nukkua hyvin sekä lepuuttaa ääntäsi

muuten, jos arjessasi on kuormittavia äänenkäyttötilanteita. Moniin äänioireisiinkin ensisijainen hoito on nimenomaan äänen lepuuttaminen.

Ryhdikäs asento.

Ryhdikäs asento niin istuessa kuin seisoessakin edistää äänen luonnollista tuottamista ja helpottaa ilmavirran kulkemista ääntöväylässä.

Huomioi ympäristötekijät.

Ota huomioon tila, jossa käytät ääntäsi. Isossa tilassa yleisölle puhuessasi käytä äänenvoimistuslaitteita. Suosi kullekin tilanteelle sopivan kokoista tilaa, jotta etäisyys kuulijoista ei ole liian suuri ja tila liian kaikuisa. Pyri minimoimaan mahdollinen laitteista kuuluva taustamelu.

Pidä huolta äänestäsi, jos sinulla on harrastuksia, jotka kuormittavat sitä erityisesti. Jalkapallokentän laidalla kannustaminen, speksissä näytteleminen tai Lynin karaokessa laulutaitojen esitteleminen ovat kaikki äänelle kuormittavia tilanteita. Äänioirei-

den ehkäisemiseksi kannattaa kiinnittää huomiota niin riittävään äänen lepuuttamiseen kuin ergonomisen äänenkäyttötapaan.

Sairasta flunssa loppuun asti.

Jos äänesi on painuksissa flunssan vuoksi, malta lepuuttaa sitä tarpeeksi.

Juo vettä.

Kuten on tullut jo ilmi, veden juominen on kaikkien muiden positiivisten vaikutusten lisäksi hyväksi myös äänihuulille.

Haukottelu. Vaikka luennoitsija sitä ei arvostai-

sikaan, haukottelu tekee hyvää ääntöelimistölle. Se venyttää ja rentouttaa äänenkäyttöön tarvittavia lihaksia.

Valmistaudu

kuormittavaan äänenköyttötilanteeseen. Jos tiedät, että sinulla on edessäsi ääntä rasittava tilanne, tee helppoja ääntä avaavia harjoituksia ennen sitä. Tässä helppoja ohjeita äänenavaukseen: • • • • •

Venyttele kevyesti Haukottele Hymähtele ”hymyilevällä” äänellä Hyräile Tee liu’utuksia äänelläsi

Kiinnitä huomiota tiettyihin asioihin, jos jou-

dut olemaan äänessä pitkään. Koita pysyä rentoutuneena, sillä jännitys kuormittaa myös äänenkäyttöön liittyviä lihaksia. Puhu tarpeeksi hitaasti ja pidä äänenkorkeutesi luonnollisena. Pidä taukoja ilmausten välillä ja hyödynnä muitakin keinoja kuin puhetta (esimerkiksi eleitä). Hörppää välillä vettä sekä rykimisen sijaan nielaise. Pukeudu mukavasti – mukavat vaatteet vähentävät jännitystä. Vaatetuksella voit vaikuttaa myös mahdolliseen paleluun sekä kengillä ryhtiin.

kuvat Laura MettĂ¤lĂ¤

26 teksti Kaisa Pietik채inen & Olli Jakonen

kuva Laura Mett채l채

Minusta tulee i s o n a yhteiskunta t i e t e i l i j 채

SYY-Turulta:

Mistä on yhteiskuntatieteilijät tehty? Kollektiivisesta toiminnasta, yhteiskunta-alan asiantuntemuksesta sekä ihmisten ymmärtämisestä. Ja kuten loruun kuuluu, tietenkin kukkasista. Kauniista yhteiskuntatieteellisistä kukkasista. Yhteiskuntatieteilijän ammatti-identiteetin pohtiminen saattaa aiheuttaa ennenaikaista harmaantumista siellä, missä kiperät tentit eivät ole sitä jo tehneet. Meistä on jo opiskeluaikoina niin moneksi, että on toisinaan vaikeaa osoittaa meitä yhdistäviä ulkoisia tekijöitä. Niitä on kuitenkin muutama ja ne ovat hyvin tärkeitä. Aloitetaan siis kenties kaikista tärkeimmällä: meillä kaikilla on (tai ainakin on menossa) yhteiskunta-alan koulutus. Tämän koulutuksen myötä opiskeluaikoina samojen yhteiskunnallisten aiheiden pänttääminen, samojen yhteiskuntatieteellisten tenttikirjojen lukeminen ja samojen yhteiskunnallisten kysymysten pohtiminen yhdistävät meitä. Kun luentosalista astuu ulos

” Kun luentosalista astuu

ulos tuleva yhteiskuntatieteilijä poskellaan karvas tenttikyynel - me näemme hänen tuskansa ja ymmärrämme. tuleva yhteiskuntatieteilijä poskellaan karvas tenttikyynel - me näemme hänen tuskansa ja ymmärrämme. Kun taas hän, joka ei ole opiskellut yhteiskunta-alaa, kertoo omia kärkkäitä näkemyksiään siitä, millainen yhteiskunta on, saamme kollektiivisia vilunväristyksiä. Merkitsevä katse huoneen poikki kertoo, että kyllä, yhteiskuntatieteilijä ymmärtää toista. Lähes kaikki meistä tuntevat vetoa ymmärtää ihmisen ja yhteiskunnan välistä suhdetta omasta näkökulmastaan. Väitän, että käytännössä katsoen kaikki meistä janoamme myös mielenkiintoisia työtehtäviä, joissa pääsemme käyttämään kartuttamaamme yhteiskunta-alan asiantuntemustamme. Jotkut meistä haluavat tietämyksellään ja omalla toiminnallaan muuttaa maailmaa. Toiset meistä haluavat ymmärtää yhteiskunnan ilmiöitä ja miksi niitä tapahtuu. Ja useimmat meistä haluavat niitä kumpaakin. Meitä yhdistää moni asia, vaikkei se aina näy ulospäin. Voimme myös pyrkiä näyttämään sitä enemmän. Suomen Yhteiskunta-alan Ylioppilaat on olemassa, jot-

ta asiat, jotka meitä yhdistävät, pääsevät rohkeasti esiin. SYY ja YKA liittoina tuovat meidät yhteen erilaisiin tapahtumiin eri pääaineista, eri yliopistoista ja eri kaupungeista. Moninaisuus on vahvuus. Yhteiskunta-alan opiskelijoina ymmärrämme, että ihmisillä on toisistaan poikkeavia näkemyksiä ja että ne ovat usein keskenään ristiriidassa. Etenkin näinä hetkinä, kun yhteiskuntamme tuntuu olevan polarisoitunut. Kuunnellaan siis toisiamme ja opitaan toisiltamme. Tällä tavoin voimme tehdä SYY:stä järjestön, josta voimme olla ylpeitä. SYY on olemassa meille, jotta meillä kaikilla yhteiskuntatieteilijöillä olisi parempi mahdollisuus toteuttaa pyrkimyksiämme. Niitä toteuttamalla luomme itse oman ammatti-identiteettimme, joka perustuu, kuten aiemmin jo todettiin, paloomme muuttaa maailmaa ja ymmärtää yhteiskuntaa. Useimmat tätäkin lehtijuttua lukevat ovat opiskelijoita. Opiskelijoina me voimme oppia paljon niiltä, jotka ovat jo työelämässä toteuttamassa omia tavoitteitaan. Tähän tehtävään tarvitaan SYY:n ja YKA:n kaltaisia järjestöjä. Ne tuovat yhteen yhteiskunta-alan opiskelijat ja työssäkäyvät. Opiskelijajärjestöidemme kautta saamme tukea ja turvaa. Kukaan ei saa jäädä yksin. Yhteiskunta-alan opiskelijoina ymmärrämme, ettei yhteiskunta toimi ilman yhteisöjä ja yhteistyötä. Me opiskelijat olemme tulevia yhteiskunta-alan ammattilaisia, joten meidän pitää saada koulutuksestamme sellainen, että voimme toteuttaa pyrkimyksiämme yksin tai yhdessä. Meillä on onneksi siihen mahdollisuus. Ja vaikka yhteiskuntatieteelliset koulutusohjelmat ovat monien muiden tavoin hallituksen leikkauslistalla, liiton kautta voimme vaikuttaa. YKA:ssa kuuluu opiskelijan ääni. Se, minkälaiseksi ammatti-identiteettini tai urani muotoutuu, ei ehkä ole nyt tässä hetkessä varmaa. Kanssayhteiskuntatieteilijöiden kanssa muodostamiemme yhteisöjen avulla voimme pyrkiä selventämään omia haaveitamme ja tavoitteitamme. Varmaa on kuitenkin tämä - minusta tulee isona yhteiskuntatieteilijä. Kaisa Pietikäinen Olli Jakonen SYY-Turku ry, puheenjohtajisto

hallituskollegojen sanoin

Tiia Ylä-Peräinen Puheenjohtaja 2. vsk, poliittinen historia (P-klubi) ”Indexin UKK.”

29 Jenina Haapanen Varapuheenjohtaja, häirintäyhdyshenkilö, varainhankintavastaava 2. vsk, valtio-oppi (P-klubi) ”Lähiökierrokselle osallistutaan vaikka migreenissä, koska rymyymine.”

Ada Salonen Taloudenhoitaja, lippu-upseeri 1. vsk, valtio-oppi (P-klubi) ”Indexin Don Corleone.”

Anna Kuusela Sihteeri 2. vsk, sosiologia (Sosiaalitieteiden klubi) ”Tyylikkään turkulaisen huipentuma” ”Meemikuningatar”

30 Julia Lintunen Opintosihteeri, hallopedkoordinaattori 2. vsk, poliittinen historia (P-klubi) ”Lintunen hoitaa.” ”Vappu on ku herpes, se tulee aina uudelleen.”

Pauliina Laukkanen Tiedottaja, nettivastaava, ulkosuhdevastaava 1. vsk, valtio-oppi (P-klubi) ”Kun kaikki muut nauraa toisen mokalle, Pauliina auttaa.”

Perttu Laitila Juhlavastaava, hyvinvointivastaava, häirintäyhdyshenkilö 1. vsk, psykologia (Fobia) ”Utuihastuksista tuttu Peppuli.” ”Sano mitä vaan, Pertulla on siihen mielipide.”

31 Janna Ruuskanen Juhlavastaava, tilavastaava, SYY-Turku-vastaava 1. vsk, filosofia (Dialectica) ”Mä vaan katon animea, anna mun elää mun elämää.”

Tira Kivilähde Koulutuspoliittinen vastaava, ympäristövastaava 4. vsk, kasvatustiede (Katko) ”Tiedekunta lupaa pullaa, mutta karjalanpiirakkaa tuli...”

Venla Savola Koulutuspoliittinen vastaava, vuosijuhlavastaava, kansainvälisten asioiden vastaava 2. vsk, sosiologia (Sosiaalitieteiden klubi) ”Paijattava maailmanparantajavegaani Espoosta.”

32 Ida Sukanen Ekskursiovastaava, vuosijuhlavastaava 2. vsk, logopedia (Putex) ”Toimikunnat toimii parhaiten bileiden jälkeen.”

Pekka Tuovinen Ekskursiovastaava, kulttuurivastaava, varainhankintavastaava 1. vsk, taloustiede (T-Klubi) ”Joo mä oon siivomassa tääl.”

Iida Hakala Työelämävastaava, tutorvastaava, alumnivastaava 2. vsk, sosiaalipolitiikka (Kompleksi) ”Mis sie tarviit tarviit oikeen hyvää järjestötoimijaa, täs on siul sellanen.”

Facebook @Index ry. Tykkää meistä, mikäli haluat saada kätevästi tiedon Indexin tapahtumista yhdestä paikasta.

Instagram Reaaliaikaista, matalan kynnyksen viestintää ja informaatiota @Index_ry

Issuu Indexin lehteä Indeksiä voit lukea myös sähköisenä osoitteessa https://issuu.com/indexry.

Sähköpostilista Index-info-sähköpostilistalta saat tiedot Indexin tapahtumista, toimikuntien ja hallituksen tiedotteet, edunvalvonnan ja yliopistopolitiikan uusimmat kuulumiset sekä tietoa jäsenjärjestöjen ja muiden yliopistomme järjestöjen tapahtumista. Liity listalle index.utu.fi > yhdistys > tiedotuskanavat tai missä tahansa Indexin tapahtumassa.

Indexin ullakko ...tai tuttavallisemmin vintti (aikaisemmissa sijainneissaan mm. kartano, huoneisto ja kotipesä) on Indexin huone Publicumin neljännessä kerroksessa. Hallituksen kaikille avoimet kokoukset sekä päivystykset jäsenistölle pidetään ullakolla, jonka oven ollessa auki voi aina poiketa jututtamaan hallitusta.

Nettisivut Perustiedot Indexistä löytyvät omilta nettisivuiltamme osoitteesta http://index.utu.fi/.

TEHDÄÄN 34

Suomi 100 -juhlavuosine ja tyhjänä kumisevine itsekehuineen on ohi ja on aika palata sorvin äärelle. Ensin tosin pitäisi keksiä vastaus kysymykseen: Mikä on sorvin käyttämisen tarkoitus?

teksti Pyry Kantanen

PASKASUOMESTA

kuvitus Heidi Mettälä & Laura Mettälä

HYVÄ!

Matteuksen evankeliumin viidennen luvun neljännessätoista jakeessa (5:14) kirjoitetaan: ”Te olette maailman valo. Ei kaupunki voi pysyä kätkössä, jos se on ylhäällä vuorella.” Englanniksi tämä sama jae kuuluu: ”You are the light of the world. A city located on a hill can’t be hidden.” Kuriositeettina: Suomalaisessa kontekstissa kotoisammalta tuntuu varmaankin viidennen luvun viidennestoista jae, siis se jossa mainitaan kuuluisat lamppu ja vakka: ”Eikä lamppua, kun se sytytetään, panna vakan alle, vaan lampunjalkaan. Siitä sen valo loistaa kaikille huoneessa oleville.”

” -- kenties

suomalaiset kaipaisivat yksinkertaisesti enemmän merkityksellisyyttä elämäänsä ja työskentelyynsä; konkreettisia tavoitteita, ihanteita ja utopioita.

Tarkoituksenani ei ole käyttää tätä tekstiä pelkästään Raamatun siteeraamiseen. Mielenkiintoista on nimittäin poliittisen historian kannalta se, että Matteuksen evankeliumi 5:14 oli pohjana kuuluisalle puheelle, joka vaikutti voimakkaasti Uuden Englannin eli nykyisten Yhdysvaltojen alkuaikojen kehitykseen. Puritaaninen juristi John Winthrop piti puheensa ”hohtavasta kaupungista vuoren laella” (shining city upon a hill) Arbella-laivalla, siirtolaisten ollessa vielä matkalla Englannista Salemiin, Massachusettsiin. Winthropin mukaan uusi siirtokunta tulisi olemaan uusi yhteiskunnallinen ideaali, johon maailman silmät kohdistuisivat ja josta tulisi joko innoittava tai varoittava esimerkki muulle maailmalle. Termiä ovat käyttäneet amerikkalaisessa politiikassa useat merkittävät tekijät John F. Kennedystä ja Ronald Reaganista Barack Obamaan. Käsitettä on usein käytetty samassa yhteydessä Amerikan poikkeuksellisuuden tai erityislaatuisuuden (engl. American exceptionalism) käsitteen kanssa, jonka mukaan Yhdysvalloilla on erityislaatuinen tehtävä ja velvollisuuskin muovata maailmaa sen edustamien ideaalien – vapauden, tasa-arvon, yksilöllisyyden ja markkinaehtoisuuden – mukaiseksi.[1] Seuraava katkelma John F. Kennedyn Massachusettsissa pitämästä puheesta avannee ajatusta amerikkalaisten tavasta nähdä itsensä osana maailmaa:

”... I have been guided by the standard John Winthrop set before his shipmates on the flagship Arbella three hundred and thirty-one years ago, as they, too, faced the task of building a new government on a perilous frontier. ”We must always consider”, he said, ”that we shall be as a city upon a hill—the eyes of all people are upon us”. Today the eyes of all people are truly upon us—and our governments, in every branch, at every level, national, state and local, must be as a city upon a hill—constructed and inhabited by men aware of their great trust and their great responsibilities...”[2, lihavointi minun] Olen viime aikoina vakuuttunut vahvasti siitä, että suomalaisille tekisi hyvää ajatella reilun ripauksen verran amerikkalaisemmin - ainakin tässä asiassa. Monilla mittareilla Yhdysvallat pärjää objektiivisesti arvioiden huonommin kuin Suomi, mutta kuten kykykilpailuissakin usein sanotaan, joskus yksinkertaisesti asenne ratkaisee. Yhdysvallat ei välttämättä ole maailman tasa-arvoisin tai kiltein maa, mutta Yhdysvaltojen ja yhdysvaltalaisten yritysten vaikutus koko maailmaan on kiistaton. Suomalaisten tulisi mielestäni lakata tyytymästä keskinkertaisuuteen ja tavoitella kärkipositioita kaikilla mielekkäillä mittareilla. Siinä onnellisessa tapauksessa, jossa ykköspaikka olisikin jo saavutettu, tulisi siitä huo-

limatta pyrkiä parantamaan oman tekemisen laatua. Paikalleen pysähtyminen tarkoittaa kuolemaa. Vielä jokunen vuosi sitten suomalainen peruskoulu arvioitiin maailman parhaaksi, mikä johti tuttuun ilmiöön, itsetyytyväisyydessä kieriskelyyn ja omahyväisyyteen, vaikka suomalaisesta peruskoulusta keksisi jo lonkalta heittämällä useita kehityskohteita. Esimerkiksi Sonja Saarikoski on kirjoittanut Ylioppilaslehdessä peruskoulun kyvyttömyydestä ottaa huomioon lahjakkaat oppilaat ja Lauri Järvilehto kertoo Ylen uutisjutussa, että peruskoulu ei tunnista ihmisten erilaisia vahvuuksia ja taitoja [ks. esim. 3, 4]. Omahyväisyys ja itsetyytyväisyys ovat valitettavan tuhoisia edistykselle, luovuudelle ja innovaatioille. Siksi kaivattaisiinkin asennetta, jossa mikään saavutettu huippu ei ole koskaan tarpeeksi korkea ja aina pystytään löytämään uusia haasteita selätettäväksi. Sanoisiko Usain Bolt koskaan olevansa tarpeeksi nopea, Warren Buffett olevansa tarpeeksi varakas, Harvardin yliopiston nobelistiprofessori tarpeeksi älykäs? Tuskinpa. Siksi asenteen on muututtava. Sixten Korkmania lainaten, suurin ongelma on korvien välissä. [5] Otetaan yhdeksi esimerkiksi vaikkapa korkeakoulukenttä. Suomen yhdeksi merkittäväksi menestystekijäksi on useasti väitetty tietoa, osaamista ja korkeaa koulutusastetta. [6] Herää kuitenkin kysymys, että korkea verrattuna mihin? Ovatko kaikki ylemmät korkeakoulututkinnot yhtä hyviä ja yhtä hyviä tiedon ja osaamisen takeita? Ovatko suomalainen ja romanialainen korkeakoulututkinto yhtä hyviä, entä Helsingin yliopistossa tai MIT:ssä suoritettu korkeakoulututkinto? Suomen paras yliopisto, Helsingin yliopisto, sijoittuu useilla eri mittareilla maailman 100 parhaan yliopiston joukkoon. Tämä on loistava suoritus, fantastinen suoritus suorastaan, etenkin jos tulos suhteutetaan esimerkiksi yliopistojen käytössä oleviin resursseihin. Esimerkiksi Harvardin budjetti vuonna 2005 oli 2,15 miljardia euroa eli enemmän kuin kaikkien suomalaisten korkeakoulujen budjetit tuolloin yhteensä. [7] Tässä on kuitenkin ongelma. Pyöritteli tulosta miten päin tahansa, on Harvardin yliopisto silti paras ja Suomen paras yliopisto, Helsingin yliopisto, siihen verrattuna huomattavasti heikompi. Urheilutermein Helsingin yliopisto on voittaja piirimestaruuskisoissa, ehkä jopa SM-kisoissa, mutta kaikki tietävät, että ainoat kisat joilla on merkitystä ovat MM-kisat ja olympialaiset. Etenkin yritysten ja valtioiden välisessä kilpailukyvyssä ja kilpailussa ei jaeta lohdutuspalkintoja tai anneta tasoitusta, vaan paras on aina etulyöntiasemassa, oli se reilua tai ei. Helsingin yliopisto voi takoa vaikka maailman parasta tulosta suhteessa budjetin kokoon, mutta sehän ei kiinnosta ketään muuta kuin Helsingin yliopistoa.

MITÄ SEURAAVAKSI? Tiedämme jo, että Suomi on maailman vakain ja turvallisin valtio, jossa on maailman paras hallinto, riippumattomin oikeuslaitos ja vähiten rikollisuutta. Suomi on inhimillisen hyvinvoinnin vertailussa maailman paras maa, vaalit ovat maailman vapaimmat, pankit ovat maailman vakaimmat ja Suomi on Ruotsin ja Norjan ohella maailman vapain maa. [8] Hienoa. Tästä huolimatta meillä on ongelmiakin ja ekonomistit Korkman, Holmström ja Vihriälä ovatkin todenneet: ”Suomi on edellytyksiinsä nähden alisuoriutuja: syystä tai toisesta taloudessa ei ole sellaista dynamiikkaa, johon meillä pitäisi olla kaikki mahdollisuudet” [9] Tämä on toki kaukaa haettua, mutta kenties suomalaiset kaipaisivat yksinkertaisesti enemmän merkityksellisyyttä elämäänsä ja työskentelyynsä; konkreettisia tavoitteita, ihanteita ja utopioita. Suomea rakennettiin kovalla vauhdilla 1950-1970 -luvuilla, mutta sen jälkeen dynaaminen kasvu ja tavoitteellisuus ovat päässeet hiipumaan. Ei ihme, jos työelämä tuntuu pakkopullalta. Entä jos keksisimme itsellemme tavoitteita? Voisimme asettaa itsellemme vaikkapa tavoitteet, joiden mukaan • • • • • •

Suomi olisi maailman rikkain kansa/valtio per capita (tällä hetkellä Suomi n. sijalla 15.-17.), vähintään 2 suomalaista yliopistoa olisi 10 parhaan yliopiston joukossa (tällä hetkellä 0 kpl), suomalaisilla tieteentekijöillä olisi eniten Nobel-palkintoja (tällä hetkellä Suomi sijalla 15), matemaatikoilla eniten Fieldsin mitaleja per capita (tällä hetkellä 0 kpl), elokuvantekijöillä ulkomaisen elokuvan Oscar-palkintoja (tällä hetkellä 0 kpl) sekä vähintään 10 suomalaista yhtiötä olisi maailman 500 arvokkaimman yrityksen listalla?

Kohtia voisi helposti keksiä enemmänkin, mutta tarkoituksena oli esittää karkealla tasolla se massiivinen työmäärä, joka tämän tavoitteen saavuttamisen edellä on - onhan lähtötaso useissa tapauksissa alin mahdollinen eli pyöreä 0. Luultavasti tavoite edellyttäisi strategisten rekrytointien tekemistä useilla eri aloilla, mutta toisaalta myös oman perustekemisen tason ja tavoitteellisuuden nostamista esim. peruskoulussa, lukioissa ja yliopistoissa. Jotta kukaan ei tarttuisi ensimmäiseen kohtaan, eli siihen miksi jo nykyisellään verrattaen varakkaan Suomen pitäisi olla vieläkin varakkaampi, voin todeta vain

sen, että raha tai rikkaus ei tietenkään ole mikään itseisarvo. Rahalla saa toisaalta ostettua vaikutusvaltaa ja sillä voi muovata maailmaa haluamaansa suuntaan. Esimerkiksi norjalaiset ovat alkaneet käyttää merkittävää päätäntävaltaa kaikissa maailmankolkissa massiivisen öljyrahastonsa omistaman osakepääoman kautta ja näin osaltaan muokkaavat ei-niin-näkymättömällä kädellään globaalia kapitalismia heidän haluamaansa suuntaan. Norjan öljyrahasto on todennäköisesti huomattavasti vaikutusvaltaisempi kuin Suomen ulkoministeriö on koskaan ollut. Hanketta voisi verrata kaikessa haasteellisuudessaan siihen, jos Suomi päättäisi käynnistää oman kuuohjelman. John F. Kennedyä taas lainatakseni: ”We choose to go to the moon in this decade and do the other things, not because they are easy, but because they are hard, because that goal will serve to organize and measure the best of our energies and skills, because that challenge is one that we are willing to accept, one we are unwilling to postpone, and one which we intend to win, and the others, too.” [10, lihavointi minun] Tästä asenteesta on johdettavissa se, että meidän tulee tavoitella maailman huippua ja pyrkiä olemaan esimerkki muulle maailmalle, ei pelkästään niillä aloilla joilla olemme jo ennestään hyviä, vaan myös aloilla joissa meillä on vielä parantamisen varaa. Suomen on muututtava hohtavaksi kaupungiksi vuoren laella, esikuvaksi koko maailmalle.

Lähteet 1. Wikipedia. 2017. City upon a hill. Muokattu 20.3.2017. Viitattu 19.4.2017. John F. Kennedy Presidential library and museum. Address of President-Elect John F. Kennedy Delivered to a Joint Convention of the General Court of the Commonwealth of Massachusetts, The State House, Boston, January 9, 1961. Also know as the ”City Upon a Hill” speech. Viitattu 19.4.2017. 2. Saarikoski, Sonja. 2016. Sopimattomat - kun peruskoululainen osaa ihan liikaa. Ylioppilaslehti. Julkaistu 4.3.2016. Viitattu 19.4.2017. 3. Harala, Samuli. 2015. Eri alojen asiantuntijat: Suomalainen koulu on maailman paras – se ei vain ole kovin hyvä. Yle Uutiset. Julkaistu 19.7.2015. Viitattu 19.4.2017. 4. Korkman, Sixten. Suomi, sinulla on upea tulevaisuus – suurin ongelmamme on korvien välissä. Helsingin Sanomat, Kolumni. Julkaistu 17.4.2017. Viitattu 19.4.2017. 5. Sitra. 2000. Suomi 2015 - Suomen tulevaisuuden menestystekijät ja haasteet. Helsinki, 2000. Viitattu 19.4.2017. 6. Sauvala, Milka. 2007. Hinku huipulle. Ylioppilaslehti. Julkaistu 2.2.2007. Viitattu 19.4.2017. 7. Tilastokeskus. 2017. Suomi maailman kärjessä. Päivitetty 19.4.2017. Viitattu 19.4.2017. 8. Hautanen, Suvi. 2016. Heikko kasvu ihmetyttää ekonomisteja: Suomi on alisuoriutuja. Verkkouutiset. Viitattu 19.4.2017. 9. John F. Kennedy Moon Speech - Rice Stadium. September 12, 1962. Viitattu 19.4.2017.

Kiikareittakin näkee jo kaukaa Satapäisen joukon jonka jalat Lakaisevat juuriharjan lailla talven tomua Unen ikeestä herännyt robottiarmeija Joiden päistä versovat valkoiset silmut Kohti kevätauringon poretta ja kuplintaa Aistitko sinä sen? P. Niemi

kuvat Laura MettĂ¤lĂ¤

Haaveissa uusi koti? Vaikket vielä tietäisikään tulevan asuntosi tarkkaa hintaa, kokoa tai sijaintia, sinun kannattaa tehdä asuntolainahakemus jo nyt. Kun se oikea osuu kohdalle, olet valmis tarttumaan tilaisuuteen. Täytä lainahakemus osoitteessa op.fi/kotiin Tervetuloa myös käymään! Asuntolainan myöntää Osuuspankki.