Indeksi 03/2017 by Index ry

Indeksi

Mediatiedot: päätoimittaja Laura Mettälä (lauramettala@ gmail.com) / kirjoittajat: Noora Liimatta, Henri Timonen, Sami Ahonen, Anne Härkälä, Sakari Pääkkö, Pia Ilves & HannaMaria Pajari, Anonyymi sosiaalitieteilijä, Maija Hynninen / mainosmyynnin vastuuhenkilö Arto Han / taitto ja ulkoasu Laura Mettälä / julkaisija Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry / painopaikka Painosalama, Turku / ISSN 2323-7252 / ISSN-L 2323-7244 / painosmäärä 120 / kannen kuva Laura Mettälä, ”Syssymmällä, syssymmällä..”

Sisällys

5 0 0 Päätoimittajan tervehdys: T a r k o i t i t k o : s u o m i m a k k a r a

0 1 Puheenjohtajan sana: Syksyn täydeltä uusia v u o sia

0 2 Kopopalsta: KoPo - mitä i h m e e e e e e e n k o u l u t u s - p o l i t i i k k a a ? 0 3 Tuuppaa niin kuin haluaisit s i n u a t u u p a t t a v a n 0 4

Edaattorin

0 5

Mitä

0 6

Jäsenjärjestöjen

elämää

SYY-Turku

puuhailee? palsta

6.1 T-Klubi: Monipuolista t i e t e e n t e k o a

6.2 Katko: Projektityö t a i t o j a d u u n i s a f r i - t i i m i s s ä 6 . 3 S k l u b i & K o m p l e k s i : T u r u n s o s i a a l i t i e t e i l i j ä t

Tarkoititko: suomimakkara p채채toimittajan tervehdys teksti & kuva

Laura Mett채l채

Hyvä lukija — monta hetkeä jo ajattelin, tuskailin, ettei ole sanoja, mutta onhan niitä, viisin kappalein, tai oikeammin viisi plus sata! — prokrastinaatio 1. viivyttely, aikaansaamattomuus, asioiden tekemättä jättäminen tai lykkääminen — emämunaus Valitse kieli ranska bourde (f ), gaffe (f ) unkari baklövés, szarvashiba Mainittu sivuilla: kardinaalimunaus — rimanalitus 1. (myös «») varsinkin kuv. esim. Teos on selvä rimanalitus ks. rima — mattimyöhäinen (eng. a male latecomer) 1. leikillisesti myöhästyneestä tai myöhästelevästä henkilöstä. esim. Vielä ehtivät mattimyöhäisetkin mukaan! Yllä aukikirjoitettuna jokusia tämän lehden sekä tämänhetkisen (päätoimittajankin) elämän kannalta keskeisen vaihtoonlähtöni yhteisiä nimittäjiä. Vuosia opiskelijavaihtoa hajamielisesti paljolti kuvitteellisesta velvollisuudentunnosta — oikea aika ei tunnu tulevan odottamalla! — pohdittuani postitin hakemuksen kaoottisesti sekä lähes vastentahtoisesti nelisenkymmentä sekuntia ennen hakuajan umpeutumista viidentenä, ohjeellisen etenemiskaavion mukaisesti viimeisenä opintovuotenani. Samoin lehden teossa siirryttiin vaihtoelämän ohella mullistavista visioista minimalistiseen kiire-estetiikkaan ja luennoilla taittamiseen. Aiottuja artikkeleita ajautui hukkateille, osa odotti ilmestymistään säädyttömän kauan. Tämä lehti syntyi Slovenian kesäisessä syksyssä, ja piilotteli tiedostoissa aina syksyisen talven alkuun saakka. Edes joulutunnelma ei tässä anakronistisessa Indeksissä tunnu kouraan, printtiversiossakaan, ennen toiseksi viimeistä aukeamaa (olkaa hyvät). Tämän päätoimittajan hautajaisia valmistellaan jo hitaasti, ajattelin, lyhenevin väliajoin. — riemuvoitto 1. erittäin arvokas voitto tai merkittävä saavutus. esim. Tieteen, tekniikan riemuvoitot. Näyttely oli taiteilijan riemuvoitto. — suomi100 Tarkoititko: suomia suomettua suomimakkara

Vaikeuksien kautta voittoon, se on yhteistä paitsi tällä Indeksillä, vaihtokokemuksellani että kuukauden synttärisankarilla: Suomi-myytillä. Tänään on suomi100+3pv, mutten saanut vielä valtionkanslian tekstaria siitä, onko kuuliaisen kansalaisen jo sopivaa julkaista asioita ilman #suomi100 — vastahan kuitenkin itse juhlavuoden puolelle päästiin, ja siihen pääsemiseksikin piti juhlia lähes vuosi. Ilokseni ilmoitan, että lehti on tässä ja nyt, tuskanhikisenä, mutta ilmeeltään ja tarjonnaltaan tasapainoisena ja että opiskelijavaihto voi todella olla se kokemus, joka tekee sinut. Vallattomia lukuhetkiä, toivottaa päätoimittaja! lähde: suomen sivistyssanakirja www.suomisanakirja.fi Kirjoittaja on viidennen vuosikurssin yleisen kasvatustieteen opiskelija, joka vähitellen lopettelee toista kauttaan Indeksi-lehden päätoimittajana.

teksti Noora Liimatta kuva Tiia Yl채-Per채inen

pj:n sana

Syksyn t채ydelt채 uusia vuosia

Ensin oli syyskuu. Sitten tuli lokakuu. (toim. huom. Lokakuu tuli, lehti ei tullut ulos. Jottei lukijoille jää epäselväksi: lokakuun jälkeen tuli marraskuu ja marraskuun jälkeen joulukuu.) Aika tuntuu kiitäneen ohi lähes yhtä nopeasti kuin puiden lehdet ovat syystuulien mukana pudonneet maahan. Fuksitapahtumat ovat takanapäin, Prahan ekskursio on takanapäin ja seuraavaksi tätä kirjoittaessani edessä siintää vuoden hienoin juhla, kun Index täyttää 64 vuotta. Syntymäpäiviä voi tarkastella monesta eri näkökulmasta, joista yksi omista suosikeistani on ajatus siitä, että syntymäpäivä on kuin henkilökohtainen uusivuosi: vaikka vuosi iässä lisää ei välttämättä olisikaan erityisen merkityksellistä, antaa se silti taas mahdollisuuden uudistumiseen ja erilaisten asioiden toteuttamiseen. Sama pätee myös järjestöjen toiminnassa, sillä uusivuosi, uusi hallitus ja uudet kujeet lähestyvät kovaa vauhtia. Vaikka vaikuttaminen sekä toiminnan kehittäminen onkin mahdollista ympäri vuoden, on lähestyvä vuodenvaihde silti asiaa hyvin konkretisoiva merkki. Syyskuun loppupuolella sain kunnian olla mukana juhlistamassa yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan 50-vuotista taivalta. Myös tässä ainutlaatuisessa juhlassa oli syntymäpäiville ominainen tunnelma: tarjolla oli perinteikkäästi kakkua ja vieraat jakoivat muistoja syntymäpäiväsankarista vuosien varrelta. Yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan historia oli hienoa ja mielenkiintoista kuunneltavaa. Hienoa oli myös huomata, kuinka iso osa Index on järjestönä ollut jo vuosikymmenien ajan, ja kuinka se on muuttunut ja kasvanut tiedekunnan mukana. Vaikka iän mukana tulee ryppy jos toinenkin, tulee sen mukana myös viisautta. Ryppyjä, niiden syitä sekä mahdollista ennaltaehkäisyä on tietysti hyvä pohtia etu-

käteen, mutta liiallinen murehtiminen on turhaa. Viisaus taas ei tule yhdessä yössä, mutta seuraavilla syntymäpäivillä huomataan taas kuinka paljon sitä onkaan opittu ja viisastuttu sitten edellisen kerran. Syntymäpäivä saattaa olla se punainen lanka tätä kirjoittaessani, mutta samalla vertaan näitä ajatuksia jo edellä mainittuun järjestötoimintaan sekä esimerkiksi omaan opiskeluuni: aina ei välttämättä suju, mutta kiireen keskellä ennaltaehkäisen deadlinejen myöhästymistä kirjoittamalla esseeni jo hieman etukäteen, ja seuraavaa opiskeluvuotta aloittaessani huomaan olevani taas hieman edellistä enemmän perillä siitä, missä minun kuuluu olla milloinkin. Syntymäpäivä on kaiken tämän lisäksi myös mahdollisuus nauttia sekä juhlia. Nautitaan ja juhlitaan siis lisääntyvistä vuosista sekä niiden suomista mahdollisuuksista! Kirjoittaja on Noora Liimatta, kolmatta opiskeluvuottaan viettävä erityispedagogiikan opiskelija ja Indexin puheenjohtaja kaudella 2017.

teksti

Henri Timonen

kuva

Indexin arkistot

KoPo - mitĂ¤ ihmeeeeeeen koulutuspolitiikkaa?

”Teen, koska mie voin.”

Tervehdys rakas indexläinen! Tämän syksyn Indeksi-lehden kopo-palstalla ajattelin lähteä kuluneen vuoden kokemusteni pohjalta avaamaan koulutuspolitiikkaa – tuota lievästi sanahirviöltä haiskahtavaa käsitettä. Jos olet tämän syksyn fuksi, niin kirjoitan ensisijaisesti juuri sinulle. Jos olet vanhempi opiskelija, niin jatka toki lukemista. Uskon myös sinun saavan tuuman tai pari irti niistä ajatuksistani, jotka liitän koulutuspoliittisen vastaavan toimenkuvaan. Olet kuulemma kiinnostunut oman ainejärjestösi hallituksen toiminnasta. Hienoa! Näin ollen olet saattanut kuulla myös jokaiseen hallitukseen kuuluvasta kopo- eli koulutuspoliittisen vastaavan pestistä. Käsitteenä koulutuspolitiikka kuulostaa todella vakavalta. Onkos tuo ihme. Koostuuhan kyseinen käsite kuitenkin kahdesta, enemmän tai vähemmän totisesta sanasta. Omasta mielestäni kyseinen määre kuvaa toimenkuvaa suorastaan erinomaisesti, sillä koulutuspolitiikka tarkoittaa yliopistossa tismalleen sitä, mihin sen on tarkoituskin viitata: sen kautta vaikutetaan opiskelijaan ja hänen oikeuksiensa turvaamiseen, yliopiston opetuksen tason ylläpitoon, kurssisisältöihin vaikuttamiseen sekä enemmän ja vähemmän aktiiviseen vuorovaikutukseen oman tiedekunnan henkilökunnan kanssa. Jos tämä ei herätä tarpeeksi hämmentäviä ajatuksia oman ainejärjestön toiminnasta, niin en tiedä, mikä herättää. Haluan peilata tähän omakohtaisia kokemuksiani ja muistojani liittyen viime syksyn syyskokoukseen. Joka syksy jokainen ainejärjestö pitää virallisen syyskokouksen, jossa valitaan tulevan vuoden hallitus ja annetaan vastuuvapaus olemassa olevalle hallitukselle. Muistan miten minua itseäni kiinnosti ajatus koulutuspoliittisen vastaavan paikasta. Kiinnostukseni oli puhtaasti hypoteettinen, sillä eihän minulla ollut oikeasti minkäänlaista käsitystä siitä, mitä kyseinen pesti tulee oikeasti sisältämään. Jokin sisälläni kuitenkin sanoi minulle, että haluan lähteä ottamaan siitä selvää. Näin yhdeksän kuukauden jälkeen kaikki se, mitä olen yliopiston toiminnasta ja ”koulutuspolitiikasta” oppinut on tapahtunut aivan täysin matkan varrella. Onneksi en ole joutunut oppimaan yksin, vaan olen saanut oppia muiden kanssa. Kaikki yhteistyö tässä tehdään muiden vastaavien kopojen, opintosihteerin, henkilökunnan ja monien muiden kanssa. Ei näin raskaita ajatuksia jaksaisi pyöritellä pelkästään itsekseen. Olen oppinut, että koulutuspolitiikka ja se mitä tiedekunnassa tapahtuu kietoutuvat läheisesti yhteen. Tarkoitan tällä sitä, että koulutuspoliittisena vastaavana sinä olet oman ainejärjestösi ja tiedekuntasi edunvalvoja. Tästä herää kysymys, että miten minä, yksittäinen opiskelija voisin millään tavalla vaikuttaa tiedekuntani,

saatika koko yliopistoa koskeviin asioihin? Se on hyvä kysymys. Näin on kuitenkin tapahtunut ja uskon vakaasti, että oma-aloitteiset, ainejärjestöään, tiedekuntaansa ja yliopistoa instituutiona rakastavat ihmiset ovat halukkaita ja valmiita taistelemaan näihin liittyvien arvojen puolesta. Tämä on mielestäni juuri se asia, mistä kopoilussa (ja oikeastaan lähes kaikessa hallitustoiminnassa on kyse). Kyse on vaikuttamista. Teen, koska mie voin. Elämme tällä hetkellä Suomessa mielenkiintoisia aikoja. Monet asiat jotka ovat kauan pysyneet lähes muuttumattomina ovat mahdollisen muutoksen alla. Nämä muutokset eivät kosketa pelkästään tämänhetkisiä opiskelijoita vaan tulevat koskettamaan myös tulevaisuudessa yliopistoon hakevia nuoria. Se, että näitä muutoksia ajaa valtiovallan päättävät elimet ei ole takuu sille, että edessä olisi millään tasolla viisaasti tai pitkällä aikavälillä harkiten tehtävät järkevät ratkaisut. Kaikkein läheisimpänä esimerkkinä tällaisesta uudistukseen tähtäävästä toiminnasta on parasta aikaa tapahtuvat opiskelijavalinnan uudistukset ja miten se heijaistui uhkaavasti meidän tiedekuntamme nyt vastikään yhdistyneiden sosiaalitieteiden laitokseen. Lyhyestä virsi kaunis ilman entisten kopojemme (nykyisten halloped-koordinaattoreiden) aktiivista ja kantaaottavaa toimintaa tulevana keväänä 40% sosiaalitieteiden hakevista otettaisiin sisään pelkästään yo-todistuksen perusteella. Näin ollen vastauksena aiempaan kysymykseeni: kyllä, oikeasti merkittäviin ja yhteiskunnallisesti tärkeisiin asioihin voidaan vaikuttaa. Uskon, että parhaimmillaan koulutuspoliittinen vastaava edustaa niitä arvoja joiden varaan yliopisto on rakennettu. Näitä arvoja ovat mahdollisuus riippumattoman tieteen ja uuden tiedon kehitykseen. Toinen ja omasta mielestäni se tärkeämpi arvo on tarjota yhteinen ympäristö niille ihmisille, ketkä kuuluvat ja ansaitsevat olla yliopistossa siellä missä heidän kuuluukin olla. Me opiskelijat tiedämme kaikesta parhaiten, mitä yliopisto on ja millainen oppimis- ja elinympäristö sen kuuluu olla. Näiden asioiden ja niiden säilyvyyden puolesta koulutuspoliittiset vastaavat ovat olemassa. Katse kirkkaana tulevaisuuteen, Henri Timonen Kirjoittaja on toisen vuoden filosofian opiskelija ja yksi Indexin koulutuspoliittisista vastaavista kaudella 2017.

Tuuppaa niin kuin haluaisit itseäsi tuupattavan teksti

Sami Ahonen

Onko tuuppaus (engl. nudge) nyt kaikkien huulilla vai kärsinkö keväisen kandidaatintutkielman jälkeisestä priming-harhasta? Mainitsin sanan “tuupata” tekstissäni yhteensä 204 kertaa. Oli miten oli, tämä käyttäytymistaloustieteen suosiota niittänyt käsite on saanut entistä enemmän mediahuomiota tarjoamalla taianomaisia ratkaisuja ihmiskuntaa piinaaviin ongelmiin, kuten vaikkapa ruokailutottumuksiin, talouteen, jäteongelmaan tai terveydenhuollon kustannuksiin. Tänä syksynä sanomalehdistä saattoi myös lukea, kuinka toinen teorian kehittäjistä, Richard Thaler, voitti taloustieteen Nobelin. Sen kunniaksi myös Indeksin yhteiskuntatieteellisillä palstoilla on syytä hieman avata tuuppauksen käsitettä.

16 Big brother is nudging you.

Tuuppimisella viitataan tietynlaiseen valintoja ohjaavaan arkkitehtuuriin, joka muuttaa yksilön käyttäytymistä kohti ennustettavaa ja toivottua suuntaa kieltämättä tai poissulkematta tältä muita vaihtoehtoja tai vaikuttamatta merkittävästi yksilöä kannustaviin palkkioihin. Ohjaavan arkkitehtuurin tavoite on ennakoida ja ehkäistä yleisiä käyttäytymisen virheitä, kuten esimerkiksi epäterveellisiä ostopäätöksiä. Näin tuuppaus nostaa esiin taloustieteissä sivuutetut irrationaaliset ja epätäydelliset yksilön valinnat ja teot. Tästä moni yhteiskuntatieteilijä voi olla vilpittömästi mielissään. Helposti lähestyttävä esimerkki tuuppauksesta löytyy Schipholin lentokentältä. Siellä pisulaareihin maalatut kärpäset nostavat tänäkin päivänä vessan käyttäjien osumatarkkuutta tilastollisesti merkitsevästi. Läikkyminen on vähentynyt valekärpästen myötä noin 80 prosenttia. Näin seisaaltaan asioivat asiakkaat pysyvät valppaina, kengänpohjat eivät tahraannu ja lentokenttä säästää siivouskustannuksissa aikojen saatossa pitkän pennin. Tuuppauksen kustannustehokkuus ei ole jäänyt myöskään muilla sektoreilla huomaamatta. Näkyvin esimerkki lienee Isossa-Britanniassa, missä 2010 virkaan astunut David Cameronin vetämä demokraattis-konservatiivinen hallituskoalitio kiinnostui tuuppausten kohdistamisesta yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten terveydenhuollon ja muiden sosiaalipalveluiden kustannuksiin. Tämän seurauksena perustettiin valtioneuvoston alainen Behavioural Insight Team, tuttavallisemmin The Nudge Unit, jonka tehtävänä on tutkia ja soveltaa tuuppausteoriaa poliittisten päätösten parantamiseksi ja verotulojen säästämiseksi. Teoriasta ovat olleet kiinnostuneet myös lukuisten muiden maiden hallitukset, ja sitä on sovellettu politiikassa muun muassa Yhdysvalloissa, Ranskassa, Skotlannissa, Tanskassa ja Australiassa. Oppi-isät Thaler ja Sunstein eivät kirjassaan Nudge: Improving Decisions about Health, Wealth and Happiness kuitenkaan vielä löytäneet kaiken kattavaa ratkaisua ihmisten ongelmiin mittavasta hypetyksestä huolimatta. Teorian yleisenä ongelmana voidaan kuitenkin pitää sen normatiivista oletusta siitä, että tuupatun päätöksenteko olisi aina jotenkin vähemmän rationaalista kuin tuuppaavan tahon suosima vaihtoehto. Ainakaan

omiin ruokailutottumuksiini nuo tahot eivät saa vaikuttaa, sillä ne ovat mielestäni todella hyviä! Ties vaikka ne tuuppaisivat minut syömään pahaa ruokaa. Jos tällainen tuuppaus jää minulta huomaamatta, Thalerin ja Sunsteinin vannoma valinnanvapauden säilyminen on kyseenalaistettavissa. Entä tuuppaajan vilpittömät lähtökohdat? Ehkä lääkefirma haluaa tuupata minut syömään turhia vitamiineja. Ja onko kyse silloin tuuppaamisesta vai vanhasta kunnon kuluttajamanipulaatiosta? Kirjallisuutta läpi käydessäni kävi ilmi, että käsitteellisestä epätarkkuudesta johtuen sekä kirjan kirjoittajat että lukijat ovat usein melko pihalla siitä, mikä on tuuppaus ja mikä ei. Onko veroveloista muistuttavan tekstiviestin lähettäminen tuuppaus vai pelkkä muistutus? Tästäkin on saatu väittely aikaan.

”Ainakaan omiin ruokailutottumuksiini nuo tahot eivät saa vaikuttaa, sillä ne ovat mielestäni todella hyviä!” Tuuppauksen merkittävin heikkous lienee sen vaikutusten lyhytaikaisuus. Pienet vihjeet ja asettelut ohjaavat yksilön päätöksentekoa, mutta niillä on vaikea saada aikaan pitkäaikaisia muutoksia käyttäytymisessä. Salaatin asettaminen ruokalan linjastossa ennen pääruokaa saa asiakkaat helposti täyttämään lautasensa totuttua kasvispainotteisemmin, mutta ruokalan ulkopuolella vastaava käytös harvemmin jatkuu. Ravintolan taloudellisesta näkökulmasta jatkuvuudella ei ole niin väliä, mutta verisuonitautialttiin normaalisuomalaisen terveyden kannalta ei voi sanoa samaa. Vaikuttaa melko marginaaliselta ja suorastaan vaaralliselta. Liian huolissaan ei silti pidä olla, ja itse pidän tuuppausta pitkästä kritiikistä huolimatta jokseenkin hauskana tapana vaikuttaa elämän pieniin valintoihin. Seuraavan kerran kävellessäsi Aurajoen vartta Kirjastosillan tienoilla, älä arkaile seurata asvalttiin maalattuja, roskakorille johtavia räpylänjälkiä. Aurajoki ja siinä kylpevät kiittävät. Näillä eväillä ei ratkaista ihmiselon suuria kysymyksiä, mutta kylkiäiseksi ne sopivat varsin hyvin. Tämän myöntävät myös Thaler ja Sunstein. Lopuksi haluan vielä onnitella Thaleria palkinnostaan ja nostaa hattua itsevarmasta irrationaalisen homo sociologicus -ihmiskäsityksen ajamisesta taloustieteiden tilaville tonteille. Kirjoittaja on neljännen vuoden sosiologian pääaineopiskelija, joka muistelee kandidaatin tutkielmaansa opiskelijavaihdosta Slovenian Ljubljanasta käsin.

Facebook @Index ry. Tykkää meistä, mikäli haluat saada kätevästi tiedon Indexin tapahtumista yhdestä paikasta.

Instagram Reaaliaikaista, matalan kynnyksen viestintää ja informaatiota @Index_ry

Issuu Indexin lehteä Indeksiä voit lukea myös sähköisenä osoitteessa https://issuu.com/indexry.

Sähköpostilista Index-info-sähköpostilistalta saat tiedot Indexin tapahtumista, toimikuntien ja hallituksen tiedotteet, edunvalvonnan ja yliopistopolitiikan uusimmat kuulumiset sekä tietoa jäsenjärjestöjen ja muiden yliopistomme järjestöjen tapahtumista. Viikkomailikäytännön takia liiallista spämmäystä on turha pelätä! Liity listalle index.utu.fi > yhdistys > tiedotuskanavat -sivuston ohjeiden mukaisesti tai missä tahansa Indexin tapahtumassa.

Indexin ullakko ...tai tuttavallisemmin vintti (aikaisemmissa sijainneissaan mm. kartano, huoneisto ja kotipesä) on Indexin huone Publicumin neljännessä kerroksessa. Hallituksen kaikille avoimet kokoukset sekä päivystykset jäsenistölle pidetään ullakolla, jonka oven ollessa auki voi aina poiketa jututtamaan hallitusta.

Nettisivut Perustiedot Indexistä löytyvät omilta nettisivuiltamme osoitteesta http://index.utu.fi/.

Edaattorin elämää teksti Anne Härkälä kuva Laura Mettälä

Edustajistovaalit käytiin jälleen marraskuussa. Osa opiskelijoista asettui ehdolle, osa seurasi kampanjointia kiinnostuneena sivusta osallistumatta itse keskusteluun ja osa ei välttämättä edes huomannut, että yliopistolla tapahtuu jotain, mikä vaikuttaa meidän jokaisen opiskeluympäristöön seuraavan kahden vuoden ajan. Henkilökohtaisen kiinnostuksen tasosta huolimatta sinua ja minua edustaa ylioppilaskunnassa 41 näissä vaaleissa valittua edustajiston jäsentä, jotka käyttävät yhteisessä ylioppilaskunnassamme ylintä päätäntävaltaa.

Meistä suurin osa kuitenkin on äänestäjiä eikä ehdokkaita, saati sitten edaattoreita, joten kirjoittaja pyysi kolmea Soihdunkantajista viime kaudella edustajistoon valittua opiskelijaa kertomaan näkemyksiään siitä, mitä edustajistossa oikein tapahtuu, ja mitkä teemat ovat polttavimmat. Ääneen pääsivät valtio-opin pääaineopiskelija Janne Salakka, filosofian opiskelija Eetu Niemi ja Soihdunkantajien vahvistus Porin yliopistokeskuksesta, kulttuurintuotannon ja maisemantutkimuksen opiskelija Tytti Wallenius. ***

Mistä syttyy opiskelijan ensikipinä ylioppilaskuntavaikuttamista kohtaan? Millä perustein hän osaa valita itselleen sopivimman edustajistossa toimivan ryhmän? Edaattorien vastauksista nousi esille eniten ryhmän toimintatavat aina käytännön työstä sen periaatteelliseen tyyliin. Esille nousivat tavoitettavuus, asiapitoisuus ja kyky joustavaan neuvotteluun: Janne: Kiinnostuin ylioppilaskuntavaikuttamisesta jo fuksivuotenani syksyllä 2013. Edustajistovaalit sattuivat juuri omaan fuksivuoteeni, joten äkkiä tuli hypättyä ylioppilaskunnan toimintaan mukaan. Soihtareissa minut vakuutti asialähtöisyys ja kyky neuvotella yli edustajiston ryhmärajojen. Eetu: Edarissa olleet Indexläiset opiskelukaverit siihen tutustuttivat jutuissaan ja sitten vetivät mukaan. Hyvä että vetivät, ei olisi muuten varmasti tullut hakeuduttua. Soihdunkantajat edustavat tiedekuntaamme ja sen kriittistä sekä asiakeskeistä lähestymistapaa opiskelijapolitiikkaan. Soihtareissa saa miettiä ihan itse ja keskustelemalla viisastua yhdessä. Tytti: Olin toiminut Porissa kaikissa mahdollisissa opiskelijajärjestöissä ja useissa luottamustehtävissä, ja kaipasin uutta haastetta. Olin pohtinut ehdolle lähtöä jo edellisissä vaaleissa, mutta silloin ei vielä aikataulut ja rohkeus riittäneet. Soihtarit valitsin puhtaasti siitä syystä, että löysin heistä helposti monipuolista tietoa. Koin myös arvot ja asenteet omikseni. Edustajistotyö ottaa veronsa kaikilta sen parissa ahkeroivilta, ja kokoukset saattavat venyä pitkiksi ja

taustatyötä on tehtävä tunnollisesti. Silti edustajiston paikoista kilpaillaan ja vaikuttamiseen halutaan mukaan aidolla kiinnostuksella kautta ylioppilaskunnan. Mikä on se tekijä, joka palkitsee edaattoreita ja kannustaa jatkamaan? Janne: Olen istunut edustajistossa ja tällä hetkellä vaikutan ylioppilaskunnan hallituksessa. Edustajistossa pääsee linjaamaan ylioppilaskunnan isoista kuvioista, kun taas hallituksessa pääsee toteuttamaan näitä asioita. Koen molempien luottamustoimien kehittäneen minua keskustelijana, neuvottelijana, työntekijänä ja vaikuttajana. Eetu: Nautin tiedekuntani ja oppiaineeni edustamisesta. Merkitystä luo tyydyttävä tieto siitä, että salissa puhumassa ja vaikuttamassa on jäseniään palvelevasta TYYstä välittäviä tyyppejä. Tytti: Tieto siitä, että voi olla vaikuttamassa. Lisäksi olen kokenut tärkeäksi tuoda ryhmässäni esiin Pori-näkökulman, joskaan en ole kovin usein joutunut ärhentelemään Porin puolesta. Varmasti jokaisella edaattorilla on ryhmän yhteisten linjausten lisäksi omia kiintopisteitään, joiden edistäminen ja ylläpitäminen ovat heille erityisen tärkeitä. Haastatellut edustajat ovat kiinnostuneita erityisesti opiskelijakulttuurin itseisarvoisuudesta ja hyvinvoinnin näkökulmasta opiskelijan elämässä: Janne: Itse olen puoltanut ja omalta osaltani ajanut esimerkiksi puitteita ja tukea opiskelijakulttuurille ja yhdenvertaisuutta. Kinokoplan, Turun yliop-

20 pilasteatterin ja järjestökulttuurin kaltaiset toimijat ja asiat ovat minulle äärimmäisen tärkeitä. Olen kautta linjan seissyt vaikuttavan ja toiminnoiltaan laajan ylioppilaskunnan puolella. Eetu: Itselleni kaikkein tärkein asia on opiskelijan hyvinvointi. Tämä tietysti pitää sisällään suuren määrän jo nyt ja mahdollisesti tehtäviä asioita, mutta TYYn ydintehtävää on mahdollistaa järjestötoiminta ja terveyspalvelut. En keksi TYYn olemassaololle parempaa perustetta kuin opiskelijakulttuurin ja opiskelukyvyn tukeminen. Tytti: Toivon, että järjestöjen tukeminen (niin taloudellisesti kuin ehkä muillakin tasoilla) pysyisi TYYn prioriteettilistalla kärjessä, sillä sitä kautta TYY näkyy eniten Porissa. Turun tilaongelmat tai toimikuntien nimittäminen eivät näy porilaisille opiskelijoille, eivätkä siten saa täällä kiinnostusta. Kaikki haastatellut kuuluvat siis sitoutumattomien yhteiskuntatieteilijöiden ryhmään, jossa yhteistyössä sovitaan tietyistä päätavoitteista. Ryhmässä koetaan yhdeksi tärkeimmistä saavutetuista tavoitteista ylioppilaskunnan tilaongelman helpottaminen Q-talon hankinnalla. Janne: Soihdunkantajat ovat olleet esimerkiksi uuden ylioppilastalon, Q-talon, hankinnan edistämisessä mukana. Yksin tätä emme saavuttaneet, mutta yhteistyökyky ja aikaansaavuus aina ollut Soihdunkantajien vahvuus. Eetu: Soihdunkantajien tavoitteena on palveleva, yhdenvertainen, yhteisöllinen ja vastuullinen ylioppilaskunta. Tilakysymys on ollut aina Soihtareille erityisen tärkeä ja siinä saatiin aikaan ainakin väliaikaista helpotusta Q-talon muodossa. Tehokkainta vaikuttamista kuitenkin on saada riveistämme sparrattua jäseniä hallitukseen ja yliopiston toimielimiin pitämään huolta siitä, että meidän näkökulmamme tulee kuulluksi. Tuleva edustajiston toimikausi 2018-2019 herättää edaattoreissa toiveita tulevista projekteista ja käsiteltävistä teemoista, joissa näkyisi opiskelutiloihin ja poikkitieteellisyyteen panostaminen, sekä edustajiston työtapojen hiominen. Janne: Haluan olla osaltani mukana edistämässä parempien opiskelutilojen ja viihtyisämmän kampusalueen toteutumista. Samalla TYYn pitää olla valveutunut toimija, joka pystyy reagoimaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Kaikessa toiminnassaan edustajiston ja hallituksen tulee miettiä, miten esimerkiksi opiskelijoiden toimeentulon muutokset vaikuttavat opiskelijoiden elämään ja opiskeluun. Eetu: Joustavaa ja poikkitieteellistä opiske-

lua edistäviä hankkeita näkisin mielelläni ajettavan. Poikkitieteellisyys on meidänkin tiedekuntamme opiskelijoille tärkeää. Tytti: Itse toivon, että tänä syksynä olemme rohkeasti vaikuttamassa esimerkiksi TYYn strategiaan. Toivon, että seuraava edustajisto pitää keskustelun aina asiallisena, toimii läpinäkyvästi ja ei jää saivartelemaan ”turhien” asioiden äärelle liiaksi. Tytti Wallenius edusti kuluneella kaudella Soihdunkantajia Porin päässä, ja vielä olennaisemmin Poria Turussa edustajiston kokouksissa. Kirjoittaja kysyi häneltä, mitä erityispiirteitä Porista asti edustajistoon kuulumisessa on. — Miten asuminen ja opiskelu Porissa vaikuttanut edustajistotyöhösi? Koetko, että Pori voi jäädä helposti syrjään keskusteluissa? — Toisinaan Pori tuppaa unohtumaan, mutta ainakin Soihtareissa meidät varmasti jo muistetaan. Koen kuitenkin, että Porista käsin mukana oleminen on haasteellista. Kun ei näe muita edaattoreita arkena, koko porukka saattaa jäädä hieman etäiseksi, jolloin omia näkemyksiä on entistä vaikeampi tuoda esiin.

Infoboksi: TYYn edustajisto Edustajisto käyttää ylintä päätäntävaltaa ylioppilaskunnan sisällä, aivan kuten kansanedustajalaitos Suomessa. Edustajistovaaleissa suhteellisella vaalitavalla valituksi tulleet 41 edaattoria toimivat tehtävässään kaksi vuotta. Edustajistovaalit järjestettiin tänä syksynä, 1.-8 –11.2017. Äänestää voi sähköisesti jokainen ylioppilaskunnan jäsen. Edustajiston päätäntävaltaan kuuluu muun muassa: • Ylioppilaskunnan taloudesta päättäminen talousarviossa • Ylioppilaskunnan toimintasuunnitelman määrittäminen vuosittain • Johto- ja valiokuntien henkilövalinnat ja yliopiston hallinnon opiskelijajäsenten valinta • Jäsenmaksun suuruudesta päättäminen • Ylioppilaskunnan periaatteelliset linjat Edustajisto kokoontuu kerran kuussa, ja jokaisella jäsenellä on läsnäolo-oikeus sekä aloitteenteko-oikeus. Käytännössä edustajistoryhmien jäsenet ja itse edaattorit hoitavat kokouksiin valmistelua iltakouluin ja ryhmäjohtajien kuukausittaisella kokoontumisella.

22 — Onko TYYn näkyvyys ja merkitys Porissa hyvä? Onko opiskelijoilla hyvät tiedot siitä, miten he voivat ajaa asioitaan ylioppilaskunnassa? — TYY:n näkyvyys Porissa on rehellisesti sanottuna heikko. Lyön vetoa, että jos riviopiskelijalta kysyy, mikä on edustajisto, hän ei sitä edelleenkään tiedä. Tietoisuus on ehkä hieman parantunut tämän kauden aikana, mutta paljon voitaisiin vielä tehdä. Porissa tärkein vaikuttamiskanava on Pointer ry, minkä vuoksi harva edes ajattelee, että haluaisi vaikuttaa sen pidemmällä. Turku tuntuu toisinaan melko kaukaiselta, ja koska TYY ei tee Porissa mitään konkreettista, se helposti unohtuu. Viimeiseksi kirjoittaja säästi edaattorien lämpimät terveiset jokaiselle ylioppilaskunnan toiminnasta kiinnostuneelle opiskelijalle: Janne: Haluan kannustaa kaikkia ehdolle edustajistovaaleissa. Mikäli ehdolle asettuminen ei tuntunut oikealta vaihtoehdolta sinulle, muista ainakin äänestää! Äänestäminen on pieni vaiva ja helpoin tapa vaikuttaa ylioppilaskuntasi asioihin. Eetu: Edustajisto ei ole vain poliittista hommanpainantaa vaan virkeä sosiaalinen ympäristö johon kuuluminen tekee hyvää keholle ja hengelle. Suosittelen! Tytti: Edustajistotyö vaatii aitoa kiinnostusta ja myös aikaa, mutta on parhaimmillaan antoisaa ja muokkaa myös edustajien omia näkemyksiä ja mielipiteitä. Erilaisten näkökulmien kuuleminen on parasta. *** Haastattelija ja jutun kirjoittaja on sosiologian pääaineopiskelija, joka on mukana Soihdunkantajien toiminnassa.

Infoboksi: Soihdunkantajat Perustettu vuonna 1997, ja pian sen jälkeen Soihdunkantajilla on ollut edustajistossa edaattoreita kahdesta kolmeen henkilöä. Listan pyrkimyksenä on tuoda indexläiset hyvin edustetuksi ylioppilaskunnan ylimmässä toimielimessä. Olemme myös onnistuneet saamaan kokoomme suhteutettuna huomattavan verran paikkoja ryhmämme jäsenille TYYn toimielimissä. Soihdunkantajat on Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden puoluepoliittisesti sitoutumaton edustajistoryhmä. Asiat käsitellään siis ilman ennalta määriteltyä linjaa, ja jokainen jäsen voi kommunikoida vapaasti oman näkökantansa. Soihdunkantajille sitoutumattomuus on tärkeä arvo, koska vaikuttamisen on oltava mahdollista myös niille, jotka eivät halua allekirjoittaa nimeään minkään puolueohjelman alle. Edustajiston päätökset edellyttävät puoluepolitiikan sijaan asiantuntijuutta, aktiivisuutta ja rakentavaa kriittisyyttä.

Mitä SYY-Turku puuhailee? teksti Maija Hynninen kuva SYY-Turku

SYY-Turku on Suomen yhteiskunta-alan ylioppilaiden paikallisjärjestö, ja meidän toimintaamme ohjaa valtakunnallisella tasolla SYY:n liittohallitus, jota myös leikkimielisesti lihaksikin kutsutaan. SYY-Turun paikallistoiminnasta vastaa hallitus, joka koostuu Turun Yliopiston ja Åbo Akademin opiskelijoista, lisäksi molemmilla yliopistoilla on edustus lihassa. SYY-Turun toiminnassa on parasta yliopistojen välinen yhteistyö ja monitieteisyys, niin paikkari kuin valtakunnallisella tasollakin. SYY: llä on kolme päätapahtumaa vuodessa, jotka ovat molemmat valtakunnallisia SYYlätyt keväisin ja SYYgamesit syksyisin, unohtamatta lokakuisia SYYspäiviä, jotka pidettiin viime vuonna Vaasassa ja tänä syksynä Tampereella. Paikkarimme tapahtumia ovat työpaikkavierailut, jotka suuntautuvat yhteiskunnallisten alojen työpaikoille kuten Kelalle, ELY-keskukseen ja Turun Ylelle. SYY:n jäsenenä voit myös liittyä Facebookissa SYY:n työelämäverkostoon, jonne jäsenet ilmoittavat alamme työpaikoista ja jonne voit myös itse ilmoittaa löytämistäsi yhteiskunta-alan duuneista. Kannattaa liittyä SYY:n jäseneksi, niin saat loistavia liittymisetuja ja pääset mukaan toimintaamme. Parhainta hallitustoiminnassamme on ehdottomasti hyvä meininki hallituslaisten kesken, joka näkyy koko toiminnassamme . Unohtamatta tietenkään ulkomaille suuntautuvia excursioitamme, viime vuonna olimme kaksi mielenkiintoista päivää Puolan Gdanskissa. SYY-Turku järjestää joka vuosi excursion ulkomaille yleensä syksyllä. Kirjoittaja on seitsemännen vuosikurssin sosiaalipolitiikan opiskelija ja SYY-Turun hallituksen tiedottaja.

Monipuolista tieteentekoa T-klubi

teksti kuvitus

Sakari Pääkkö Laura Mettälä

Mitä yhteistä on esimerkiksi valtion monopolien purkamisella, yritystuilla, jakamistalouden kehittämisellä sekä perustulolla? Nämä kaikki ovat taloustieteessä laajasti pohdittuja ja ajankohtaisia kysymyksiä, joista on tehty ja tehdään parhaillaan lukuisia tutkimuksia. Mielikuva taloustieteilijästä on yleensä harmaaseen pukuun pukeutunut vanhempi mieshenkilö, joka aamu-TV:ssä tai iltauutisissa kertoo miten työttömyys on noussut tai inflaatio kiihtynyt. Taloustiede ei kuitenkaan ole tiedettä, jonka tehtävä on tutkia rahaa ja siihen liittyviä ilmiöitä. Taloustiede on yhteiskuntatiede, jonka tehtävä tutkia yhteiskuntia, kuluttajia ja muita toimijoita. Monesti saatetaan ajatella, että talouden tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon ja tehdä rahaa, ja että tämän tutkiminen olisi myös taloustieteen tehtävä. Oikeasti ainut tutkimuspäämäärä, joka lähes kaikkeen taloustieteelliseen tutkimukseen sisältyy, on hyvinvointi ja sen maksimointi.

Rationaalisia olentoja Taloustieteen perusmalli lähtee rationaalisista kuluttajista. Rationaalisuus ei tarkoita järkeviä tai muuten fiksuja kuluttajia, vaan oikeastaan typistyy tarkoittamaan valintojen arvottamista. Se, että joku käyttää 500€ kuukaudessa uuteen teknologiaan ja toinen taas laittaa rahan säästöön, ei kerro mitään rationaalisuudesta vaan ainoastaan ihmisen omista valinnoista ja mieltymyksistä. Rationaalisuuden voisikin tässä ajatella tarkoittavan sitä, että kuluttaja toimii kuten itse parhaaksi näkee. Jos Matti ostaa mieluummin Samsung Galaxy -puhelimen kuin saman hintaisen iPhonen, voimme olettaa Matin pitävän enemmän Samsung Galaxy -puhelimesta kuin iPhonesta. Jos tämä pitää paikkansa, toimii Matti rationaalisesti ostaessaan Samsungin. Rationaalisuus on oletus, joka helpottaa teorian rakentamista, mutta se ei kuitenkaan usein sovi sellaisenaan reaalimaailmaan, jossa epärationaalisuutta esiintyy

”Monesti ajatellaan, että talouden tehtävä on tuottaa mahdollisimman paljon ja tehdä rahaa, ja että tämän tutkiminen olisi myös taloustieteen tehtävä.” jatkuvasti. Tämän vuoden taloustieteen Nobel-palkinto myönnettiinkin käyttämistaloustiedettä tutkineelle Robert Thalerille, joka on tutkinut muun muassa epärationaalisuutta ja ”tuuppauksia” eli nudging-teoriaa. Esimerkiksi minkä vuoksi salaatti kannattaa asettaa linjastossa ensimmäiseksi (jotta ihmiset ottaisivat enemmän terveellisiä kasviksia).

Kausaalivallankumous Taloustieteeseen sisältyy runsaasti menetelmäopintoja. Yksi tärkein menetelmissä tapahtunut mullistus on kausaliteetin ja korrelaation erottaminen. Tätä menetelmää kutsutaan nimellä Difference in differences, lyhyemmin DD. Tarkoituksena on pystyä hakemaan vertailukohta jollekin toimenpiteelle ja tutkia mahdollisia eroja tuloksissa. Tuore esimerkki tästä on Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus, jossa pyrittiin selvittämään positiivisen diskriminaation määrärahan vaikutusta oppilaiden koulutuloksiin. Helsinki on maksanut kouluille, joissa on paljon maahanmuuttajataustaisia tai syrjäytymisvaarassa olevia nuoria, ylimääräistä määrärahaa muun muassa syrjäytymisen estämiseksi ja koulutulosten parantamiseksi. Samaan aikaan naapurikunta Vantaa ei tällaista ylimääräistä määrärahaa ole maksanut. Tästä luotiinkin tutkimusasetelma, jossa tutkittava toimenpide oli Helsingin kaupungin kouluille myöntämä diskriminaatioraha, ja vertailukohta Vantaa, jossa rahaa ei myönnetty. Määrärahan vaikutusta mitattiin selvittämällä kuinka suuri osa nuorista siirtyi toiselle asteelle.

”Ongelma kuitenkin on, että taloustieteen tehtävä ei ole ennustaa, eikä se edes pysty ennustamaan suhdannevaihteluita.” Ilman vertailukohtaa eli Vantaata olisi saatu selville mahdollinen korrelaatio, eli onko määrärahalla yhteys toiselle asteelle siirtymisen kanssa. Kausaliteettia, eli sitä vaikuttaako määräraha tähän ei olisi kuitenkaan saatu. Kun mukana oli vertailuryhmä saatiin kausaalivaikutusta mitattua. Lopputulemana tutkimuksessa oli, että positiivisen diskriminaation määräraha on tehokas tapa lisätä muun muassa siirtymistä toiselle asteelle.

Ennustamaton talous Yksi asia, jota taloustieteeltä usein oletetaan tai vaaditaan on kyky ennustaa. Taloustiedettä kritisoidaan usein siitä, että se ei pysty ennustamaan talouskriisejä tai talouden vaihteluita. Tuore esimerkki on Suomessa yllättäen käynnistynyt talouskasvu, joka tuli yllätyksenä suurelle osalle ekonomisteja. Ongelma kuitenkin on, että taloustieteen tehtävä ei ole ennustaa, eikä se edes pysty ennustamaan suhdannevaihteluita. Se pystyy vain antamaan arvioita ja todennäköisyyksiä muutoksille. Tätä voisi verrata lääkäriin. Potilaalla, jolla on korkea verenpaine ja korkea kolesteroli, voidaan ennustaa kohonnut riski sydäninfarktiin. Kukaan lääkäri ei kuitenkaan voisi ennustaa, milloin sydäninfarkti iskee. Ja jos voisikin, voitaisiin tähän puuttua ja sydäninfarktia ei tulisi, mikä tekisi ennusteesta turhan. Sama tilanne on myös talousennusteissa. Jos esimerkiksi suuri tutkimuslaitos ennustaisi, että maail-

mantalous romahtaisi vuoden päästä, ajaisi se markkinat välittömästi paniikkiin, mikä saattaisi aiheuttaa romahduksen jo heti viikon päästä. Yksi talousennusteisiin liittyvä ongelma lieneekin media, joka uutisoi aina desimaalin tarkkuudella tutkimuslaitosten ja pankkien talousennusteita vaikka oikeammin tulisi julkaista ennusteen jakauma. Ja koska tutkimuslaitokset ja etenkin pankit haluavat julkisuutta, kannattaa ennusteita julkaista, sillä niillä pääsee otsikoihin. Samaan aikaan muusta laadukkaasta ja merkityksellisestä tutkimuksesta saatetaan vaieta.

Lisää poikkitieteellisyyttä Maailma ei ole enää tarkoin rajattuihin tieteenaloihin jaettu lokerikko, vaan eri tieteiden saavutuksia yhdistellään oppiainerajoja rikkoen. Taloustieteessä kuten muissakin oppiaineissa tulevaisuuden suunta on poikkitieteellisyys. Esimerkiksi edellä mainittu käyttäytymistaloustiede yhdistää psykologiaa ja taloustiedettä. Terveystaloustiede on myös kasvava taloustieteenhaara, jossa pyritään soveltamaan taloustieteen keinoja terveydenhuoltoon. Yhdistämällä osaamista monipuolisesti voimme saavuttaa entistä parempia tuloksia oppiaineesta riippumatta. Tarvitsemme siis entistä enemmän poikkitieteellisyyttä, laitoksesta tai oppiaineesta riippumatta. ***

Projektityötaitoja duunisafaritiimissä teksti Pia Ilves & Hanna-Maria Pajari kuvitus Laura Mettälä Katko

Duunisafari on Aikuiskasvatuksen Killan kehittämä konsepti, jossa opiskelija suorittaa 1-3 päivän mittaisen työkokeilun yhdessä kasvatustieteilijälle soveltuvassa organisaatiossa. Opiskelija siis pääsee konkreettisesti seuraamaan alumnin työtä organisaatiossa muutaman päivän ajaksi, ja mahdollisesti tekemään myös pieniä työtehtäviä. Keväällä 2017 konsepti otettiin käyttöön ensimmäistä kertaa myös Turussa Katko ry:n alaisuudessa toimivan Duunisafaritiimin toimesta. Safari on tarkoitettu kaikille vuosikurssilaisille ja pääaineopiskelijoille. Osallistuminen ei edellytä aikaisempaa kokemusta alan työtehtävistä, vaan tärkeintä on motivaatio ja halukkuus tutustua oman alan työtehtäviin. Haku Turun Duunisafarille järjestetään kaksi kertaa vuodessa ja jokaiseen safarikohteeseen arvotaan yksi opiskelija. Duunisafarista ei saa opintopisteitä eikä palkkaa, mutta se on oiva tilaisuus päästä näkemään läheltä kasvatustieteilijöiden työtä ja verkostoitua. Keväällä 2017 ensimmäistä kertaa järjestetylle Duunisafarille osallistuneet olivat erittäin tyytyväisiä safariin. Tällöin safarikohteita oli mukana viisi, kun taas syksyllä 2017 mukaan on saatu jopa 15 kohdetta.

Turun Duunisafaria pyörittää tällä hetkellä kahdeksasta opiskelijasta koostuva Duunisafaritiimi. Tiimin jäsenet ovat eri pääaineista ja vuosikursseilta. Toiminta aloitettiin Turussa tammikuussa 2017, jolloin luotiin toimintamalli AKK:n kehittämän Duunisafarikonseptin pohjalta. Toiminta koostuu suunnittelupalavereista, mentorien rekrytoinneista, infotilaisuuksien järjestämisestä, markkinoinnista, safarihaun järjestämisestä sekä palautteiden keräämisestä Duunisafarille osallistuneilta opiskelijoilta ja mentoreilta. Duunisafaritiimin kautta on päässyt kehittämään omia ryhmätyötaitoja, saanut tuntumaa projektityöskentelystä sekä kasvattanut tuntemusta kasvatustietelijöiden työkentästä. Kasvatustieteilijän laajan työkentän vuoksi on tärkeää, että opiskelija saa nähdä konkreettisesti, mitä kasvatustieteilijän työtehtäviin kuuluu ja millaisissa organisaatioissa olisi mahdollista tulevaisuudessa työskennellä. Duunisafaritoiminta vastaa tähän tarpeeseen mahdollistamalla opiskelijalle helpon väylän tutustua työelämään. Duunisafarin kautta opiskelijalla on mahdollisuus luoda verkostoja työelämään ja mahdollisesti jopa napata harjoittelupaikka itselleen. ***

Turun sosiaalitieteilijät Mitä luulet meidän tekevän, ja mitä me oikeasti teemme

Sosiaalitieteiden klubi

teksti

Anonyymi sosiaalitieteilijä

kuvitus

Laura Mettälä

31 Sosiaalitieteet Pintaraapaisuja ja vähän epämääräistä sekametelisoppaa vähän kaikista laitoksen oppiaineista, koska kaikki käsittelevät samoja asioita. Niinku suunnilleen.

kanssa tehtävässä sosiaalityössä asiakkaina on päihteiden väärinkäyttäjiä. Sosiaalityön pääaineesta valmistunut maisteri voi työskennellä myös muissa kun sosiaalityöntekijän tehtävissä, mutta muut eivät voi työskennellä sosiaalityöntekijän tehtävissä (ammattihenkilölaki!). Sosiaalipalveluita säätelee liuta lakeja, jotka sosiaalityöntekijän on tunnettava.

Mitä me oikeasti teemme?

Sosiologia

Opiskelemme sosiaalitieteitä uudistetussa kandiohjelmassa ja maisterivaiheessa teemme pääaineemme (sosiaalipolitiikka, sosiologia, taloussosiologia - sosiaalityö on oma pääaineensa) opintoja. Yhteiskunnassa tarvitaan aina laajaa sosiaalitieteellistä osaamista erilaisista asioista ja ilmiöistä, sillä yhteiskunta rakenteineen on alati muutoksessa, joten monipuoliselle asiantuntijuudelle on kysyntää.

Mitä luulet sen olevan:

Sosiaalipolitiikka Mitä luulet sen olevan: Köyhyys, eriarvoisuus, hyvinvointi, riskit, instituutiot, eläkkeet, sosiaalivakuutus ja Pekka Kuusi. Kun hyvinvointivaltiota Helsingissä luodaan. Hyvinvointivaltiolla menee luultavasti aika huonosti, ihmisillä menee huonosti, rakenteet vaikuttaa kaikkiin ja tämä on vasta alkua! Oppiaineena suunnilleen sama juttu kuin sosiaalityö. Mitä me oikeasti teemme?

Yleistä sosiaalitieteilyä, kun kerta kaikkea voidaan tutkia ja tarkastella sosiologisesti. Sekoitetaan varmaan aika usein sosionomiopiskelijoihin. Yhtäältä joku varmasti työllistyy koulutusta vastaaviin tehtäviin, mutta toisaalta jostakusta tulee varmasti seuraava Herra Huu, Apina ja gorilla sekä Kumipallo-ikivihreiden levyttävä M.A. Numminen. Mitä me oikeasti teemme? Sosiologisesti voi tutkia mitä tahansa eli valmistuttuamme meistä voi tulla mitä tahansa - esimerkiksi Mauno Koiviston tavoin presidentti. Esimerkkejä sosiologisista kiinnostuksenkohteista ovat esimerkiksi identiteetti, habitus, koulutus, valta, instituutiot, perhe, roolit, normit, sosiaalinen pääoma. Kuulostaako omaan pääaineeseesi liittyviltä asioilta? Syytä olisi, sillä arvon yhteiskunta- tai kasvatustieteilijä: tulet jossain vaiheessa opintojasi opiskelemaan edes jonkin verran sosiologiaa perusteiden verran. Ja ei, emme ole sosionomeja.

Meistä tulee hyvinvoinnin, sen puutteiden ja jakautumisen ja siihen liittyvien instituutioiden asiantuntijoita. Työelämässä me - kuten moni muu laitoksen oppiaineista valmistuva maisteri - olemme eri alojen suunnittelu-, koulutus-, tutkimus- ja hallintotehtäviin. Eli asiantuntijatehtäviin. Eikä ole tosiaankaan sama juttu kuin sosiaalityö.

Taloussosiologia

Sosiaalityö

Mitä me oikeasti teemme?

Mitä luulet sen olevan:

Valmistuttuamme olemme tutkimus- ja kehitystehtävissä esimerkiksi viestinnässä, markkinoinnissa ja henkilöstöjohtamisen aloilla. Kuten jo Irwin lauloi: Raha ratkaisee. Taloudelliset ilmiöt ovat tärkeä osa yhteiskuntaamme ja opintojemme myötä opimme ymmärtämään niitä sosiaalisten verkostojen ja kulttuurin näkökulmista. Painopisteinä ovat kulutus, markkinat ja verkostot. Tarkastelemme taloutta ja erilaisia taloudellisia ilmiöitä osana yhteiskunnallista kontekstia. Taito taloudellisen ja sosiaalisen näkökulman yhdistämiseen on asiantuntijuutemme valttikortti!

Kukkahattutäteilyä ja lasten huostaan ottamista. Työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe. Perustoimeentulotuen maksamista juopoille ja narkkareille. Syytetään kaikesta yhteiskunnallisia rakenteita. Valitetaan pienipalkkaisuudesta, mutta työskennellään silti julkisella sektorilla. Aika jännä, että silti yliopistossa. Mitä me oikeasti teemme? Opiskelemme tullaksemme sosiaalisen ylimmiksi asiantuntijoiksi. Perustoimeentulotuen maksaminen siirtyi Kelalle vuoden 2017 alusta lähtien ja kyllä, aikuisten

Mitä luulet sen olevan: Katso kohta sosiologia. Mitään eroja tähän ei ole, paitsi että yhteiskuntatieteellisen taloussosiologit eivät pärjäisi kauppiksessa. Money, money, money, it’s so funny..

***

Haaveissa uusi koti? Vaikket vielä tietäisikään tulevan asuntosi tarkkaa hintaa, kokoa tai sijaintia, sinun kannattaa tehdä asuntolainahakemus jo nyt. Kun se oikea osuu kohdalle, olet valmis tarttumaan tilaisuuteen. Täytä lainahakemus osoitteessa op.fi/kotiin Tervetuloa myös käymään! Asuntolainan myöntää Osuuspankki.