INDEKSI 2//2021
Kaipaatko hengähdystaukoa opiskeluun, piristystä parisuhteeseen tai nautintoa arkeen? Vai jotain ihan muuta? Jos vastasit kyllä, on XXX Paradise Sinulle juuri oikea paikka. XXX Paradise on Turun vanhin erotiikkaliike. Meiltä löydät laadukkaat lelut, välineet ja voiteet niin hellään seksiin kuin myös uusiin kokeiluihin. Suomen edullisimmat hinnat, laadusta tinkimättä. Uusia tarjouksia viikoittain! Meiltä löydät viihtyisät televisioilla varustellut huoneet, joissa voit katsella eroottisia elokuvia 120 erilaiselta kanavalta makusi mukaan. Uusia elokuvia joka viikko! Katso yksin, porukalla, tai liity seuraan, meillä onnistuu kaikki! Gloryholen, BDSM-vaihtoehdot ja muuta pikkutuhmaa löydät meiltä. XXX Paradise on kaikille avoin paikka sukupuolesta riippumatta - tarkoituksemme on että kaikki saavat sitä mitä haluavat. Läntinen Pitkäkatu 15 www.xxxparadise.fi Avoinna joka päivä klo 10-21 Puh. 0400537100 email: falkuru54@gmail.com
Päätoimitus, kuvitus & taitto Matilda Heikkilä Maidhe@utu.fi Toimituskunta Jesse Helminen Helena Hirvonen Aura Kaartinen Ville V. Kokko Pauliina Laukkanen Julia Lintunen
Eeva Rantanen Ida Sukanen Salla Tiitinen Juhani Vaissalo Inka Vaarula Amanda Viitanen
Muut kirjoittajat Greta Virkki Anniina Laine Maria Haataja Sanni Ojala Anna Salonen Mainosmyynti Anna Salonen Arsalo@utu.fi Maria Haataja Mkahaa@utu.fi Julkaisija Index yhteiskuntatieteet ja kasvatustieteet ry Levikki 35 kpl + verkkojulkaisu issuu.com/indexry Painopaikka Painosalama Tykistökatu 4 A 20520 TURKU ISSN 2323-7252 - ISSN-L 2323-7244
Tässä Indeksissä Päätoimittajan turina
Puheenjohtajan pulina
6
8
Opintovastaavan ja kopon kontribuutio
Tosiasia, mielipide, arvaus
10 Dialectican palsta: Sieluton objekti vai elävä subjekti?
12 Putexin palsta: Runoterapiaa
13
20
SYY-Turku: Minun SYYni
Sarjis
22
23
Päätoimittajan Turina
6
Olen havahtunut tässä koronaväsymyksen, kevätstressin ja loputtomalta tuntuvan kiireen keskellä pohdiskelemaan ainaista epätyytyväisyyttä ja jossittelua oman elämän suhteen. Ennen kuin sain nimeni yliopiston kirjoille, kävin avoimessa yliopistossa kursseilla ja olin täysipäiväisesti töissä. Silloin pelkäsin hirveästi, että jämähtäisin TYKSiin palkkakuoppa-alalle duunariksi, ja huomaisin keski-ikäisenä, että tähän se elämä sitten meni: kaikki akateemiset ambitiot jäivät saavuttamatta. Kun tieto opiskelupaikasta tuli, palasi mielekkyys työpäiviin. Ajatus siitä, että tämä on tosiaan välietappi elämässä, auttoi jaksamaan iltavuorosta suoraan aamuvuoroon juoksemiset. Silloin ajattelin, että opiskelu maistuu mukisematta, kun sitä on niin kauan odottanut ja sen eteen on nähty niin paljon vaivaa. Kuitenkin opiskeluun eniten motivoisi tuore muisto siitä, miten kuluttavaa hupia työpäivät ja epäoikeudenmukaisilta tuntuvat työvuorolistat ovat. Tästä suora leikkaus nykyhetkeen: ei muuten maistu. Ei maistu ainakaan yhtä hyvältä, kuin lähiopetus avoimessa yliopistossa opiskellessa. Väsyttää. Ruutuaika on moninkertainen suosituksiin verrattuna. Uni on laadultaan kutakuinkin yhtä mainiota kuin lukioaikojen kotiviinit. Öisin parvekkeella istuskellessa ja Nukkumattia kisutellessa ajatus palkasta ja tarkkaan rajatusta työajasta tuntuu nostalgiselta. Aika on kullannut muistot tehokkaasti. Työaika on 8 tuntia, tai jos ei ole, niin ylitöistä saa korvausta. Ei päde opiskeluun, kuten kaikki opiskelijat eittämättä tietävät. Tuntuu, etteivät hommat etene lainkaan. Tieto ei jää päähän. Joka tuutista toitotetaan ristiriitaista informaatiota: koittakaa jaksaa, muistakaa levätä, mutta koittakaa nyt perkele kuitenkin jaksaa kerätä niitä noppia, koskaan ei ole ollut yhtä paljon aikaa opiskella kuin juuri nyt etäaikana. Itselläni keskeinen ongelma on erottaa opiskelu ja vapaa-aika. Oikeastaan tuntuu siltä, ettei vapaa-aikaa ole ollut koko lukuvuonna lainkaan. Etämateriaalit, itsenäinen opiskelu ja vastuu omasta opiskelusta jyskyttävät takaraivossa jatkuvasti, erityisesti silloin, kun yrittää ottaa itselleen sitä välttämätöntä lepoa. Ei rentouta. Ahdistaa vielä enemmän, kun tajuaa, että tämäkin aika olisi pitänyt käyttää järkevämmin ja tehokkaammin. Tätä tekstiä kirjoittaessanikin jatkuvasti tulee mietittyä, miten paljon hyödyllisempää olisi katsoa muutama luentotallenne tällaisen turhan uikuttamisen sijaan. Tässä sitä nyt kuitenkin uikutellaan, kun jotain on pakko saada ulos, että pääsee taittohommiin. Tällä hetkellä eniten odotan sitä, että pääsen lomalle töihin. Sitä, että leimaa itsensä sisään, paukuttelee 8 tuntia töitä, leimaa itsensä ulos ja lähtee kotiin. Työviikon jälkeen vapaapäivät tuntuvat ansaitulta, vaikka toisaalta työsuhteen aikana yleensä tuntuukin siltä, että niitä on aivan liian vähän. Vapaapäivinä realisoituu kokemus siitä, että kyseessä on vapaa päivä. Ne saa käyttää aamusta iltaan juuri niin kuin kokee tarvitsevansa. Vapaasti. Tähän loppuun voisi nyt yrittää vääntää jonkin motivoivan aforismin siitä, kuinka tulee elää hetkessä ja opetella olemaan tyytyväinen siihen, mitä on. En kuitenkaan aio sellaista keksiä, vaan enemmänkin hyväksyä sen, että tällä hetkellä tuntuu kuormitetulta ja kaipuu siihen, mitä ennen piti ikävänä, on kova. Eikä se välttämättä ole kategorisesti negatiivinen asia, ainakaan oman tulkintani mukaan. It is what it is.
7
Puheenjohtajan Pulina
Teksti & kuva Greta Virkki 8
Moikka jälleen kaikille! Nyt on kevättä ilmassa, ja niin on myös kisaväsymystä aika lailla kaikkien opiskelijoiden keskuudessa. Sanasta kisaväsymys päästäänkin jonkinlaisella aasinsillalla tämänkertaiseen puheenjohtajan puheenvuoroon, lyhyesti sanottuna PuPuun. Henkilökohtaisesti en pidä sanasta kisaväsymys. Se menee samaan kategoriaan muun muassa meikämandoliinin ja masuasukin kanssa. Eli sanoihin, joita varmaankin kuuluisi pitää hauskoina, mutta joita allekirjoittanut ei hyväksy. Huomaan usein pohtivani sitä, miksi tietyistä asioista tehdään pakolla hauskoja, vaikka ne eivät sitä ole. Hyvänä esimerkkinä kutitetuksi tuleminen. Se on yksi niistä asioista, joita voin aidosti sanoa vihaavani. Olenkin ehdottomasti sen kannalla, että voimankäyttö kutitustilanteissa normalisoitaisiin. Kutitetuksi tuleminen, tai kutittaminen sen puoleen, ei ole hauskaa. Mielestäni myös monta suomalaista stand up -koomikkoa katsoessa tulee samanlainen tunne. Susta tuntuu, että sun kuuluisi nauraa ihan vaan sen takia, että toinen yrittää niin kovasti hauskuuttaa sua, mutta oikeasti haluaisit vain karata tilanteesta. Haluan kuitenkin mainita, että jos jotakin suomalaista koomikkoa kannattaa seurata niin se ei ole Mikko ollenkaan, vaan Eve Kulmala. Eve julkaisee hupaisia sketsejään ainakin Instagramissa. Seuraavaksi haluan maalata kuvan väkinäisistä sukujuhlista. Sun luo tulee juttelemaan joku etäinen sukulainen. Kättelette, halaatte tai kättelyhalaatte, ja hän kysyy, muistatko kun tapasitte sun ollessa suunnilleen kahden kuukauden ikäinen. Voivottelet, että onpas kummallista, kun ei muistu mieleen ja kuuntelet sukulaisesi kommentteja siitä, miten olet kasvanut isoksi tylleröksi. Mun mielessä tämä rinnastuu kiusallisuudessaan siihen tunteeseen, jos peruskoulussa ollessa pudotti tarjottimen tai kompastui koulun ruokalassa. Ihmiset alkoivat taputtaa ja jopa hurratakin. Ihan ihme tapa, jonka ainoana tarkoituksena taitaa olla jo maassa makaavan ekstranolaaminen. Kun muistelee tällaisia hetkiä, peruskouluajan nostalgisointi loppuu aika lyhyeen. Kuulin tosin kaverilta, että joku koitti Assarilla taputtaa tarjottimen pudottajalle. Onneksi kukaan muu ei kuulemma lähtenyt mukaan, vaan kaikki pyörittelivät silmiään taputtajalle. Ollaan me korkeakouluopiskelijat kyllä kypsää ja mukavaa väkeä! Ainakin siihen asti, kunnes päästään väittelemään siitä, onko yliopisto koulu. (vastaus: ihan sama mulle) Tähän pakinamaisen puheenvuoroni loppuun voisin mainita jotakin positiivista. On eräs asia, jossa on potentiaalia olla erittäin hauska, vaikka sitä ei moni valitettavasti halua myöntää. Puhun tietenkin vessahuumorista. 9
Kopon ja opintovastaavan Kontribuutio 60 asiaa, joita tehdä kesällä 2021
Teksti Maria Haataja Anniina Laine
Unohdetaan koulutuspolitiikka, tavoitteet, jaksaminen, motivaatio ja opinnot, sillä LOMA TULEE! Olit töissä tai et, tässä 60 asiaa, joita kesällä 2021 voi tehdä, tuli mitä tuli. 1. Syö jäätelöä. Kesän 2021 uutuuksia esimerkiksi Lipsi mehujää lusikoitavassa muodossa ja B&Jklassikko Cookie Dough vegaanisena versiona. 2. Juo sangriaa. 3. Pese ikkunat. Tämä menee myös ylävartalotreenistä! 4. Katsele tähtitaivasta paikassa, jonne valosaaste ei yllä. 5. Mökkeile. Jos omaa mökkiä ei löydy, kysäise lähipiiriltä, saatko lainata muiden rauhan tyyssijaa. 6. Ui. Meressä, järvessä, maauimalassa tai puhallettavassa lastenaltaassa. 7. Pyöräile vähintään 100 kilometriä: kauppaan, kirjastoon, torille... 8. Tee road-trip. 9. Tanssi sadetanssi ja nauti raikkaasta ilmasta. 10. Tuunaa vanha vaate uuteen uskoon. 11. Opettele soittamaan jotain soitinta. 12. Taltioi koko kesä vanhalle filmi- tai videokameralle. 13. Ja teetä vanhoja valokuvia ja laita ne albumiin. Kirjoita halutessasi myös kuvatekstejä. 14. Tee uusi soittolista. Itselle tai lahjaksi jollekin toiselle. 15. Kuuntele todella vanhaa soittolistaa. 16. Rasvaa nenä ja korvat ennen aurinkoon astumista. 17. Kirjoita runoja. 18. Maalaa jokin kesämaisema. Maalaa ‘’vaikka et osaa’’. 19. Nukahda riippumattoon. 20. Lue romaani, joka on odottanut lukemista jo hyvän tovin. 21. Tee kukkaseppele. 22. Kävele metsässä. 23. Muista miettiä myös ympärillä olevia. 24. Laula Singstaria. 25. Vietä someton viikko. Miltä maailma näyttää vailla suuria ärsyketulvia? 26. Pelaa sadepäivänä Sakarin villapaitapeliä.
10
27.
Aloita uusi podcast. Vaihtoehtoisesti äänitä oma podcastisi. Tulevaisuudessa olet iloinen siitä, mitä sinulla on tallella nuoruudestasi! 28. Soita sukulaiselle tai kummille ja kysy mitä kuuluu. 29. Käy yöretkellä esimerkiksi Ruissalossa tai lähikaupassa. 30. Mene piknikille. Piknik-evääksi voit napata vaikkapa meidän lempparit: viinirypäleitä, linssisipsejä, Tupla-suklaata. 31. Haaveile. 32. Itke, jos itkettää 33. Ja naura tosi kovasti, jos naurattaa. 34. Käy marjassa. 35. Grillaa. Mikä voisi olla kesän 2021 uutuusherkku - sopiiko bataatti grilliin maissin kaveriksi? 36. Ratkaise sanaristikoita. 37. Lenkkeile Aurajoen viertä pitkin. 38. Tee ystävälle uusi kampaus. Tässä muutama vinkki: vesiputousletti, kiharanuttura, hollantilainen letti, irokeesi. 39. Päätä, että teet kesälläkin kursseja. 40. Totea, ettei kesällä opiskelu onnistu, joten nauti vain. 41. Nuku. 42. Katso Summeria ja totea, että sen kultakausi oli siihen aikaan, kun tuli H20 ja 6teen. 43. Katso H20 ja 6teen. 44. Pelaa kesäpelejä, esim. mölkkyä, petanqueta tai pesäpalloa. 45. Nuku teltassa tai taivasalla. Tai avaa edes ikkuna yöksi. Aamulla voit herätä kyyhkysen kujerrukseen tai vaihtoehtoisesti naapurin huutoon! 46. Tee juhannustaikoja. 47. Lue ulkohuussissa Valittuja paloja. 48. Opettele huoltamaan polkupyörä. 49. Valvo koko yö. 50. Pese kaikki matot matonpesupaikalla. 51. Kasvata jokin kasvi siemenestä saakka. 52. Käy torilta ostamasta tuoreita vihanneksia. 53. Hyppää kumpparit jalassa vesilätäkköön. 54. Kyykisty etanan viereen ja sano sille ‘’Etana, etana näytä sarvet, onko huomenna pouta?’’ Käännä sitten katse ylös ja laula ‘’Aurinko, aurinko lettuja paistaa’’ -loru. 55. Katso silmiin. 56. Halaa. Myös itseäsi. 57. Tee käpylehmä tai kaksi. 58. Lue wikipediasta tosi outo artikkeli. 59. Elä hetkessä
60. Nauti.
11
Teksti Ville V. Kokko
Tosiasia, Tosiasia, mielipide, mielipide, arvaus arvaus
Asiat ovat maailmassa jollakin tavalla. Voi olla vaikeaa saada selville, millä tavalla, ja asioissa voi olla erilaisia puolia niin, että tietyt maailmaa kuvaavat sanat voivat olla tavallaan tosia ja tavallaan eivät. Maailma ei kuitenkaan ole mielipidekysymys. Jos tietty määrä ihmisiä äänesti Bideniä USA:n viime presidentinvaaleissa, niin sitten on näin, eikä inttäminen muuta sitä muuten kuin ihmisten mielissä. Jos rokotteet eivät aiheuta autismia, niin sitten ne eivät aiheuta sitä. Kuulemma nykyään (vaikka kaiken kyllä väitetään aina tapahtuvan ”nykyään”) on tullut yleiseksi perustella perustelematonta näkemystä siitä, miten maailma on, sillä perusteella, että se on ihmisen ”mielipide”. Olen kyllä vain lähinnä lukenut tästä, mutta kerran se tuli vastaan: esitin oman eriävän käsitykseni ja sitä tukevat todisteet, ja sain vastaukseksi, että ”Tämä nyt on kuitenkin minun mielipiteeni.” Sen ovat jo muut sanoneet, että tämä ei ole mikään perustelu. Itse asiassa samat kirjoittajat, joilta kuulin, että sitä käytetään perusteluna. Ensimmäinen kappaleeni yllä tekee jo selväksi miksi. Ensi kerralla, jos joku perustelee käsitystään tosiasioiden tilasta sen mielipiteellisyydellä, niin ehkä vastaan näin: Minun mielipiteeni on, että lakritsijäätelö maistuu paremmalta kuin suklaajäätelö, ja kaksi ensimmäistä Matrix-elokuvaa ovat molemmat hyviä, mutta kolmas ei. Makuasioista ei voi kiistellä. Mutta tämä ei ole makuasia, vaan koskee sitä, miten asiat ovat maailmassa. Asioita mutkistaa tosin se, että on olemassa muutakin kuin yksinkertaisia tosiasiaväitteitä ja mielipiteitä. Luin joskus artikkelin (en kyllä muista lähdettä), jossa kirjoittaja kertoi hänen lapselleen opetetun koulussa mielipiteiden erottamisesta tosiasioista. Tätä voisi edellä sanotun perusteella ajatella hyväksi asiaksi, mutta ongelmana oli se, että moraaliset arvostelmat oli laitettu mielipiteiden puolelle. Eivät moraalikysymykset kuitenkaan mitään makuasioita ole. Vaikka ne eivät ole vastattavissa ilman viittaamista ulkoisten tosiasioiden lisäksi arvoihin, niin eivät moraalinkaan puolella kaikki arvotukset ole yhtä hyviä. Ei ole mitään mieltä puhua moraalista, jos samalla pitää myöntää, että joku muu voi ajatella täysin toisin, ja se on yhtä hyväksyttävää. (Jos jotakuta kiinnostaa, miten moraaliset arvostelmat sitten voivat olla mielekkäästi muuta kuin mielipiteitä, kun ne eivät ole ulkoista maailmaa koskevia totuuksiakaan, olen selittänyt sen täällä: http://www.paatos.fi/2018/07/16/mita-hyva-tarkoittaa-arvottavien-vaitteiden-mielekkyydesta/) Ehkä tosiasioiden suhteen ei edes pitäisi puhua mielipiteistä. Kyllähän mielipide voi tarkoittaa myös sitä, miten ajattelee asioiden olevan ulkoisessa maailmassa, mutta selvyyden vuoksi voisi ilmaista asian niin, ettei sitä voi sekoittaa makuasioihin. Jos ajattelee asioiden olevan jotenkin ilman kovin hyviä perusteluja, sitä voisi kutsua ”arvaukseksi”. Se olisi ainakin sopivan nöyrää, koska se kuulostaa aika vähättelevältä sen oman arvauksen suhteen. Jos ei halua vähätellä, niin sanoisi sitten edes ”käsitys”. Ainakin se viittaa siihen, että kyse on jostakin suhteellisen kognitiivisesta kysymyksestä eikä mistään lempiväristä. 12
SIELUTON OBJEKTI VAI ELÄVÄ SUBJEKTI? Miksi kohtelemme eläintä vain hyödykkeenä? Onko ihminen taannuttanut itsestään tunnekylmän psykopaatin? Teksti Sanni Ojala Kuvitus Matilda Heikkilä
13
Kuvittele ajatusleikki, jossa jokaiselta suomalaiselta riistettäisiin henki 15 kertaa yhden vuoden aikana. Teko tehtäisiin järjestelmällisesti, menetelmällisesti ja suunnitellusti, eikä se tuntuisi kylmäverisestä tappajasta miltään. Kuvittele vielä, että moinen olisi teon tekijän mielestä laillista ja hänen kansakunnassaan yleisesti hyväksyttävää. Miltä se sinusta tuntuisi? Olisiko se sinusta millään tavalla kohtuullista, neutraalia tai normaalia? Vuonna 2019 Suomen teurastamoissa teurastettiin noin 79 miljoonaa broileria, 1,8 miljoonaa lihasikaa, 900 000 kalkkunaa, 500 000 broileremoa, 270 000 nautaa, 62 000 lammasta ja 33 500 emakkoa (Lähde: Ruokavirasto). Kun mukaan lasketaan vielä muut syötäviksi tapetut eläimet, kuten hevoset, sorsat ja hanhet, yhteensä eläimiä tapettiin suomalaisissa teurastamoissa yhden vuoden aikana lähes 83 miljoonaa. Luku on saman verran kuin jos 5,5 miljoonaa ihmistä tapettaisiin 15 kertaa. On sanomattakin selvää, että ihminen kohtelee aivan törkeällä tavalla ” Ajatusleikki kaikkien muita eläimiä. Eläinten käytöllä on tänä päivänä aivan valtavan suuret suomalaisten mittasuhteet, ja lukuisat eläinyksilöt menettävät henkensä joka päivä. moninkertaisesta Paradoksaalista on, että eläinten käyttäminen ja julma tappaminen on joukkotuhosta herättää monelle meistä ihmisistä normaali ja neutraali asia. Ajatusleikki kaikkyllä reaktioita, mutta kien suomalaisten moninkertaisesta joukkotuhosta herättää kyllä reaktioita, mutta tosielämän eläinkohtalot hetkauttavat vain harvoja meistä. tosielämän eläinkohtalot hetkauttavat vain Lihatuotannon puolustajat sanovat, että ihminen on aina käyttänyt harvoja meistä.” eläimiä. Kuollut sika on ruokaa, eikä se sympatiaa kaipaa. Rehu ei pidä nälkää, emmekä me ihmiset voi toisiammekaan syödä. Kunnon lehtipihvi on parasta, eikä elämä maistu miltään ilman kermajäätelöä.
Argumentointia vailla kestävää pohjaa Syitä siihen, miksi ihminen kykenee aiheuttamaan pahaa muille eläimille, on löydettävissä useita. Elisa Aaltola kertoo podcastissaan Ihmiseläin muiden eläinten äärellä (eli eläinfilosofian alkeet) (2019) lukuisista eri argumenteista, joiden avulla ihminen on pyrkinyt kautta aikain vetoamaan omaan ylivertaisuuteensa. Jo kauan aikaa sitten, kun ihminen siirtyi viljelemään maata, hän alkoi pitää muita eläimiä itseään alempiarvoisina. Eläimistä tuli “toisia”, kun taas ihminen piti itseään ensisijaisena olentona.Syntyi dualistinen eläin-ihminen -vastakkainasettelu, jossa ihminen piti itseään muista eläimistä erillisenä olentona, vieläpä parempana sellaisena. Sittemmin ihminen on perustellut ylempiarvoisuuttaan vetoamalla mm. rationaalisuuteensa, taitavuuteensa ja yksinkertaisesti siihen, että hän on ihminen, “Jumalan kuva” tai “evoluution huipentuma”. Näin ihminen samalla oikeutti itse itselleen sen, miksi juuri hän voi kohdella eläimiä mielensä mukaan. Filosofi Aaltolanmukaan ihminen on siis jo vuosisatojen ajan keksinyt argumentteja sen oletuksen puolesta, että ihminen on jollain perustavanlaatuisella tavalla eläintä parempi.Tosiasiassa pitäviä todisteita ihmisen ylivertaisuuden puolesta on erittäin hankalaa, ellei jopa mahdotonta, löytää. 14
Olennaisessa osassa eläinten kohtelussa näyttäytyy myös empatian puute. Eläinten toisintaminen alempiarvoisiksi johtaa lopulta siihen, että eläimiä kohdellaan kylmästi. Eläimiä kohdellaan kuin ne olisivat sieluttomia objekteja, eivät eläviä subjekteja. Tämä selittää sen, minkä takia ihminen ylipäätään pystyy tekemään eläimille mitä kauheimpia tekoja. Kun sivuutetaan se, että tapon kohdetta sattuu, tapon pystyy vaivattomammin tekemään. Ihminen ikään kuin sokeutuu itse itselleen asettamasta kruunusta ja sen mukanaan tuomasta vallasta niin kovasti, että empatiakyky sammuu. Ihminen etsii eroja eläimen ja ihmisen väliltä niin voimakkaasti, että hän sivuuttaa sen, että asiat tuntuvat myös eläimistä joltakin. Sen sijaan, että ihminen kohtelisi eläimiä mielellisinä, arvokkaina olentoina, rationaalisuuteen pyrkivä ihminen kaipaa jotakin järkiperäistä perustetta sille, miksi “elukat” tulisi kohdata tunteen tasolla. Jos ihminen oikeasti tuntisi empatiaa ja myöntäisi eläimillä olevan itsenäistä arvoa, kukaan ei olisi kuullutkaan tehotuotannosta, turkistarhauksesta, eläinkokeista tai ylipäätään länsimaisesta yhteiskunnasta. Filosofi Aaltolan artikkelista Skepticism, Empathy and Animal Suffering (2013) inspiroituneena sanoisin, ”Sen sijaan, että ihminen että eläinten alas ajaamisen taustalla vaikuttaa kaiken kohtelisi eläimiä mielellisinä, kaikkiaan voimakas skeptinen ajattelu ja pyrkimys arvokkaina olentoina, äärimmäiseen rationaalisuuteen. Skeptisismi on vanha rationaalisuuteen pyrkivä filosofinen oppi, jonka mukaan emme voi olla varmoja ihminen kaipaa jotakin mistään. Kaikkea voi epäillä, ja itsestäänselvät totuudet järkiperäistä perustetta sille, tulee kyseenalaistaa. Esimerkiksi pyrrhonilaiset skeptimiksi “elukat” tulisi kohdata kot pidättäytyivät arvostelmien tekemisestä kokonaan, tunteen tasolla.” ja ranskalainen filosofi Rene Descartes epäili oman mielensä ulkopuolista todellisuutta. Mitä tulee eläinten mielellisyyteen, skeptikko voi epäillä myös sitä: hän päätyy pohdinnoissaan siihen johtopäätökseen, että emme voi tietää eläinten mielellisyydestä mitään. Vaikka eläin mitä ilmeisimmin näyttää tuntevan esimerkiksi kärsimystä, skeptikko väittää, että kyseistä asiaa ei voi tietää, koska ihmisellä ei ole pääsyä eläimen mieleen tarkistamaan asian todenperäisyyttä. Mielenkiintoisinta on, että skeptisismi kumpuaa Aaltolan mukaan nimenomaan juuri siitä lähtöoletuksesta, että ihminen eroaa jollakin olennaisella tavalla eläimestä. Eläinten kohdalla ihminen vaatii teoreettisia todisteita kärsimyksestä, mutta ei toisen ihmisen kohdalla. Tämä luokittelu on täysin perusteeton. Kriteerit eläinten mielellisyyden todistamiselle kiristyvät tällä tavoin äärimmilleen, mistä seuraa se, että ihminen ei lue eläimiä tuntevien olentojen piiriin kuuluviksi, vaan ainoastaan muut ihmiset; ainoastaan ihminen on olento, joka pystyy tuntemaan kärsimystä. Eläinten mielellisyyden epäilemisellä ei siis ole täysin puolueetonta pohjaa, vaan ihminen etsimällä etsii oikeutusta sille lähtöoletukselleen, että ihminen on eläintä parempi ja ainoa itsessään arvokas olento. Jälleen ihminen perustelee itse itselleen tyhjää oletustaan siitä, miksi hänellä olisi erioikeus kohdella muita olentoja mielensä mukaan. Samalla empatia ikään kuin perustellaan pois. Mahdottomia todisteita janoava skeptinen ihmismieli selittääkin minusta kokonaisvaltaisella tavalla paitsi loputonta argumentointia ihmisen paremmuuden puolesta myös sitä, miksi empatiaan kykenevä ihmissydän sammuu.
15
Empatiasta Empatialla on eläinten kohtelussa suurempi rooli kuin miltä äkkiseltään saattaa näyttää. Filosofi Elisa Aaltolan artikkelin Affective Empathy as Core Moral Agency: Psychopathy, Autism and Reason Revisited (2020) mukaan monet yhteiskunnat ja ihmisyksilöt kärsivät nykyään empatian puutteesta. Puute voi olla niin syvää, että saatetaan puhua jopa psykopaattisista ja narsistisista taipumuksista. Eräässä mielessä Aaltola vertaakin ihmistä psykopaattiin, mikä tuntui minusta aluksi kummalliselta. Tarkemmin ajatellen filosofi Aaltola on kuitenkin ehkä oikeassa: eläinten näkökulmasta ajatellen ihminen voidaan nähdä oman hyödyn kylmäpäisenä tavoittelijana, joka ei kerta kaikkiaan huomaa sitä, kuinka paljon pahaa hän aiheuttaa ympärillään oleville muille olennoille ja ympäristölle. Elisa Aaltola tarkentaa väitettään sanomalla, että psykopaateilta ja narsisteilta puuttuu kyky tuntea erityisesti affektiivista empatiaa. Affektiivinen empatia tarkoittaa tunnetason resonaatiota, myötäelämistä toisen tunnetilassa. Se on empatian muoto, jolla on fysiologinen perusta; toisen biologisen olennon tunnetila kaikuu jossain määrin myös minun hermostossani. Ystäväni paha mieli tuntuu myös minusta joltakin, ja isoäitini suunnaton ilo tarttuu myös muuhun perheeseen.
”Ihminen kasvattaa naudat syötäväkseen, sulkee minkit häkkeihin ja laskee mitä kauheimpia aineita vesiekosysteemeihin merenelävien yskittäviksi”
Fysiologisen empatiakyvyn ansiosta voimmekin jossain määrin tuntea, miltä toisesta tuntuu. Filosofi Aaltola tähdentää, että affektiivinen empatia lienee tärkein empatian muoto moraalin todellisen ymmärtämisen kannalta. Kun tunnemme (kirjaimellisesti) omissa nahoissamme, miltä toisesta tuntuu, hänen asemaansa on helpompi asettua. Ilman fysiologista kykyä resonoida muiden biologisten olentojen tunnekokemuksissa emme oikeastaan voisi edes ymmärtää, että toinen olento on tunteva olento siinä missä minäkin olen. Kiinnostavaa on, että affektiivinen empatiakyky ulottuu myös lajirajojen yli - tai ainakin sen pitäisi. Artikkelissaan Empathy, Intersubjectivity and Animal Ethics (2013) Elisa Aaltola ottaa esille eläinfilosofi Edith Steinin ajatuksia. Steinin mukaan ihmiset aistivat paitsi muiden ihmisten myös muiden eläinten tunteita, sillä eläimetkin ovat biologisia, hermostollisia olentoja. Tämä kuulostaa minusta kuitenkin varsin epäuskottavalta väitteeltä verrattuna siihen, mitä käytännössä näen. Ensinnäkin on päivänselvää, että ihminen aiheuttaa aivan äärimmäistä pahaa monille eläimille, eikä se tunnu häntä edes hetkauttavan: Ihminen kasvattaa naudat syötäväkseen, sulkee minkit häkkeihin ja laskee mitä kauheimpia aineita vesiekosysteemeihin merenelävien yskittäviksi.
16
Ihminen vie lehmältä paitsi lapsen myös maidon, ja jättää emakon itkemään porsaansa perään. Kaiken lisäksi ihminen liiskaa eläinten pesät kelvottomiksi louhiessaan luonnonvaroja, ajaa autoa jonka renkaista irtoavat mikrokokoiset palat juuttuvat pienten eläinten ruuansulatuselimistöön, antaa hormonihoitoa kaloille syödessään ehkäisypillereitä, rakentaa moottoriteitä etanapopulaatioiden väliin katkaisten geenivirtoja, ja lyö kärpäsen kuoliaaksi, koska se ärsytti. Esimerkkejä voisi keksiä paljonkin. Koska ihmisen hermosto ei mitä ilmeisimmin resonoi muiden eläinten tunnekokemuksissa, mitä muutakaan jää jäljelle, kuin syyttää ihmistä psykopaatiksi? Toiseksi, vaikka Steinin empatia-ajatuksella olisikin perää, sillä on tulkintani mukaan myös kääntöpuolensa. Vain jotkut eläimet ovat ihmiselle tunnetasolla läheisiä, kun taas joitakin eläimiä suorastaan vihataan. Ihminen saattaa pitää koiria, kissoja ja marsuja “söpöinä ystävinään”, mutta ei lammasta, hirveä tai vaikkapa rantakäärmettä. Tällaisia perusteettomia luokitteluja ylläpitäessään ihminen käyttäytyy kuin ilkeämielinen kiusaaja: toiset otetaan empaattisesti huomioon, mutta toiset jätetään tarkoituksellisesti huomiotta. Eikö siis voisi perustellusti väittää, että kaikki edellä mainitut teot kertovat empatian puutteesta, vieläpä vakavasta sellaisesta?
Mitä sitten tulisi tehdä? Ilmiselvästi me ihmiset kohtelemme eläimiä väärin. Voimmeko jotenkin muuttaa tapojamme tai vaikuttaa taipumuksiimme? Voimmeko sittenkin tehdä maailmasta hyvän paikan elää myös eläimille? Psykopatiaan ja äärimmäiseen tunnekylmyyteen vetoaminen on toiminnan oikeuttamisen kannalta minusta perimmältään ongelmallista, sillä oli kyseessä sitten empatian aito puute tai empatian perusteleminen pois, kummankaan näistä ei tulisi millään tavalla olla peruste eläinten tai muun luonnon huonolle kohtelulle.
”Taipumus, tunne tai jomman kumman puuttuminen ei itsessään perustele, ovatko tekemämme teot oikein tai väärin”
Vaikka ihminen siis olisikin psykopaatti eikä sian tappaminen tuntuisi hänestä siten miltään, ei se automaattisesti tarkoita, että sika pitäisi tappaa tai että tappaminen olisi hyväksyttävää. Taipumus, tunne tai jomman kumman puuttuminen ei itsessään perustele, ovatko tekemämme teot oikein tai väärin. Tosiasioista ei voi siis sellaisenaan johtaa arvoarvostelmia. Ja vaikka eläin olisi tunnetasolla minulle itselleni vieras, se ei tarkoita, että voisin kohdella eläintä mieleni mukaan; puhumattakaan siitä, että ihmisenä pyrkisin vielä rationaalisesti perustelemaan, miksi minulla olisi oikeus toimia eläimiä alentavalla tavalla. Siis: huolimatta siitä, että siat eivät puhu sellaista kieltä jota me ihmiset ymmärtäisimme tai omaa muita sellaisia ihmismäisiä piirteitä, joita meidän olisi helppo ymmärtää, emme ole oikeutettuja pitämään sikoja itseämme alempiarvoisina pekonisuikaleina. Jos ihminen oikeasti on eläimiä kohtaan kuin etäinen psykopaatti, ei tämä taipumus silti oikeuta kohtelemaan eläimiä moraalisesti väärin.
17
Ihmisen tunnekylmyys eläimiä kohtaan saattaa kuitenkin kummuta myös jostakin muualta kuin ihmisluonteesta itsestään. Kulttuuri, historia ja ympärillä oleva yhteiskunta vaikuttavat aivan olennaisella tavalla siihen, mitä yksittäiset ihmiset ajattelevat eläimistä ja niiden kohtelusta. Ihminen on niin altis ympärillään oleville vaikutteille, ettei hän välttämättä huomaa ympäristössään vallitsevia epäkohtia, vaikka ne olisivatkin ilmiselviä. Mielestäni tehotuotanto on tästä yksi karmaiseva esimerkki. Yhteiskunnassamme tapahtuu päivittäin veritekoja, jotka ovat laillisia, järjestelmällisiä ja suuressa mittakaavassa toteutettavia. Korvamerkittyä eläinmassaa kasvatetaan syntymästään asti joukkokuolemaan. Sitten kuolleesta massasta muovaillaan pihvejä, makkaraa, nugetteja ja ties mitä “herkkuja”. Sitkeässä eläviä perinteitä ja ajatusmalleja voi olla vaikea edes ymmärtää kyseenalaistaa, sillä länsimaisella eläinten käytöllä on pitkät perinteet, jotka elävät tänäkin päivänä ihmisten ajatusmaailmassa. Mekin olemme jo pieninä lapsina oppineet, että possusta tulee kinkkua. Länsimaisessa yhteiskunnassa tavoitellaan kaiken lisäksi taloudellista kasvua eläinten koko elämän kustannuksella; moraali ja raha asetetaan vastakkain, ja yhteiskuntamme valitsee rahan. Kun koko järjestelmää toimintatapoineen miettii, ei vain voi olla huomaamatta moraalista vääryyttä. Mutta mitä sitten vastaamme skeptikolle, joka edelleen kyseenalaistaa eläinten mielellisyyden ja tuntoisuuden? Hän saattaa väittää, että eläimiä alentava järjestelmä on suorastaan erinomainen, koska kaltoinkohtelu ei kohdistu ihmisiin vaan “elukoihin”, joiden tuntoisuutta ei voi todistaa. Filosofi Elisa Aaltola vastaa skeptikolle minusta yllättävän yksinkertaisella tavalla. Hänen mukaansa todiste eläinten mielellisyydestä on “tässä ja nyt”, suoraan silmiemme edessä. Eläinten käytös paljastaa meille välittömästi sen, että eläimillä on subjektiivinen mieli; koira ulvahtelee, kun sitä sattuu, ja linnunpoikaset riemastuvat, kun emo palaa kotipesään. Sika kiljuu riipaisevasti, kun sen porsas viedään, ja synnyttävä lehmä voihkii tuskissaan, koska sitä sattuu. Nämä havainnot eläinten käyttäytymisestä ovat Aaltolan mukaan mitä ilmeisimpiä todisteita eläinten mielellisyydestä ja niiden kyvystä tuntea. Jos eläimillä ei olisi mieltä, asiat eivät tuntuisi niistä miltään, eivätkä ne myöskään ilmaisisi tuntemuksiaan käyttäytymisessään millään tavalla. Käytös siis kertoo tuntoisuudesta, eikä meillä ole mitään tarvetta vaatia enempää todisteita. Eläin on elävä olento, ja meistä skeptisinkin huomaa kyllä sen. Aaltolan vastaus skeptikolle kuulostaakin minusta varsin moorelaiselta “common sense” -argumentilta: kun karteesiolainen skeptikko pyysi filosofi G. E. Moorea todistamaan ulkomaailman olemassaolon, Moore otti esimerkikseen omat kätensä ja sanoi: “Tässä on toinen käsi, tässä toinen!” Niin hassulta kuin se kuulostaakin, Moore katsoi näin todistavansa ulkomaailman olemassaolon. Hikisesti aivosolujaan rääkkäävä skeptikko etsii siis todisteita aivan väärästä paikasta; ei meidän tule etsiä sellaisia todisteita, joita on mahdoton saada. Ei meidän tarvitse hakemalla hakea korkealentoisia, saivarteleviakin teoreettisia argumentteja todistaaksemme jotakin ilmiselvää, olipa kyseessä sitten omat kätemme tai toisen olennon mieli. Skeptikko jää siis nuolemaan näppejään samalla, kun maalaisjärjen taitajat tekevät konkreettisia toimia eläinten eduksi.
18
Entä mitä Elisa Aaltola osoittaa meille muille vastatessaan skeptikolle? Ensinnäkin sen, että ihminen ei välttämättä olekaan kylmäpäinen psykopaatti. Meidän ihmisten on mahdollista tuntea empatiaa eläimiä kohtaan, paljonkin, jos vain annamme sille tilaisuuden; jos vain malttaisimme pysähtyä havainnoimaan eläinten lajityypillistä käytöstä ja kuuntelemaan affektiivisen empatian vavisuttamaa hermostoamme; jos vain antaisimme aidon läsnäolon muille eläimille ja yrittäisimme ymmärtää eläimiä eläinten omasta näkökulmasta käsin. Viimeistään silloin jokainen meistä huomaisi eläinten olevan tuntevia olentoja siinä missä me itsekin olemme, ja eläinten satuttaminen toden totta tuntuisi aivan jokaisesta meistä joltakin. Malttamattomuus ja piittaamattomuus saattavat siis yllättäen olla syitä sille, miksi ihminen kohtelee eläimiä kylmästi kuin psykopaatti, ei päinvastoin. Toiseksi, filosofi Aaltola osoittaa minusta sen, että Stein on oikeassa: kun ihminen malttaa ottaa muiden eläinten olemassaolon vastaan sellaisena kuin se on, empatiakyky ulottuu mitä ilmeisimmin myös lajirajojen yli. Tähän tulisi kuitenkin kiinnittää tarkoituksellisesti huomiota, jotta se oikeasti näkyisi ympäröivässä yhteiskunnassamme, kulttuurissamme ja käytännön elämässämme. Ajatus ihmisen ja eläimen lämpimästä tunneyhteydestä on kaunis, mutta pelkkänä ajatuksena se ei valitettavasti riitä. Maailmasta on mahdollista tehdä hyvä paikka myös eläimille. Ihminen voi korjata asenteitaan ja uskomuksiaan. Jokainen meistä voi vaikuttaa omaan eläinten käyttöönsä ja puuttua omaan välinpitämättömyyteensä, jos aihetta ja tahtoa on. Länsimaisen kulttuurin ja yhteiskunnan toimintatapojen muuttaminen sen sijaan on paljon hankalampaa. Nekin ovat kuitenkin asioita, joihin tulee tarmokkaasti puuttua: yhteiskuntamme pohjaa eläinten käyttöön niin voimakkaasti, että muutos parempaan ei ole mahdollista, mikäli eläinkohtaloiden pelastaminen on ainoastaan yksittäisten ihmisten harteilla. Länsimaista yhteiskuntajärjestelmää ja -rakenteita onkin radikaalisti muutettava, jotta lailliset, järjestelmälliset ja yleisesti hyväksytyt veriteot eivät enää olisi laillisia, järjestelmällisiä ja yleisesti hyväksyttyjä. Muutos parempaan vaatii pitkäkestoista aktiivista puuttumista toimintatapoihin ja aivan jokaisen ihmisen panosta. Taival on pitkä, mutta se ei tarkoita, etteikö muutos eläimet huomioivaan yhteiskuntaan voisi olla mahdollista.
19
PUTEX Vertaistukirunoryhmä Putex mietti pitkään minkälaisen viestin haluaisimme tärkeille tiedekuntatovereillemme välittää. Päädyimme siihen, mitä itse haluaisimme kuulla. Tsemppejä, vinkkejä ja myötäelämistä. Runomuodossa.
Kuvitus Matilda Heikkilä
Yksin Minä yksin Yksiössä yskin Ruokakaappi tyhjä Oloni on tyhjä Hiljaisuudessa nyhvään En ole ainoa Olen silti yksin Koittakaa jaksaa!
Vappu Vaikka tuntuisi pahalta niin jäitä hattuun, enää kolmesataakuuskytjotain päivää ihan oikeaan vappuun. (Hallitus pidättää oikeuden muutoksiin.)
Sinä Jokainen sun hiussuortuva, luomi, arpi, ryppy ja pisama, jokainen arpi, kolhu, mutka sinussa on tehty samasta tähtipölystä kuin jokainen hiukkanen minussa. Olet osa galakseja, linnunrataa ja sen tovereita. Et ole enempää tai vähempää kuin kooste maailman kauneimmista hippusista. Jonkun silmissä olet tähdenlento, jonka kanssa hän matkaisi läpi koko aavan avaruuden vain seurasi tähden.
Surkeus Mieli oli valmiiksi matala. Jostain tuli taas ryhmätyö katala. Tökkiikö kandi ja gradu? Olo on kaikilla raju. Vieressä pullo ja naru. Et kuitenkaan ole yksin. Alla päivystysnumero TYKSin: 02 313 8800 20
Kiljua Tahtoisin kiljua. Oikein kovaa. Oikein vahvaa. Niin että kurkussa tuntuu. Tahtoisin vain kiljua. Ja se on ihan okei.
Haaveita
Kevät on täällä
Viime aikoina on ollut vaikeaa Jos 13 kuukautta lasketaan “viime ajoiksi” Jos pilkkoisin nämä ajat pieniksi paloiksi Ne eivät eroaisi toisistaan juuri lainkaan Mitäköhän joululahjoja sainkaan? Kun sellainen joulukin oli tässä jossain välissä Ei tää aikakäsitys oikein pysy enää käsissä Homma lähtee hanskasta On tää vaan aika raskasta Mutta jos kesällä pääsisi pussikaljoille Jokirantaan Saisi upottaa varpaat santaan, piirtää rusketusraidat karttaan Ja antaa ees yhden halauksen hartaan Niin selviän ehkä ensi vappuun Ja saan silloin pukeutua haalareihin ja siihen valkoiseen hattuun
Apua, kevät on hiipinyt eteiseen ihan hiljaa, vaivihkaa keskellä sulkutilojen ja takatalven tuiskujen. Oothan tehnyt suursiivouksen? Aloittanut uuden urheiluharrastuksen? Manifestoinut, meditoinut, sijoittanut, uuden kielen opetellut? Onhan arvosanat vielä vähintään nelosia ja päivät täynnä hetkiä eloisia? Oothan käynyt kaupassa alakerran mummon puolesta vai ootko vaan jumittanut sängyssä turtana huolesta? Ei hätää, ei kevät sun ahdistusta tuomitse, eikä edes odota että tsemppaat kun tää aika on ohitse. Kevät tahtoo vain tarjota sulle kivempia kävelykelejä, vähän partsilla juotuja kahveja sekä hauskoja meemejä, kevät tarjoaa leppeitä tuulia suoraan mereltä, joten mieltäsi ja ulkovaatetustasi vähän kevennä. Kutsu kevät sisään vaikka sotkuiseen kotiin ja valmistaudu parempiin aikoihin moniin <3
Asioita mitkä vitutti jo ennen koronaa a. astioidenpesu b. budjetointi c. Citymarket ruuhka-aikana d. darra e. ero Ja ärsyttäähän ne vieläkin. :) 21
Minun SYYni Tänä vuonna alkoi toinen vuoteni SYY-Turun hallituksessa. Ensimmäinen vuosi oli koronasta huolimatta sen verran nautinnollinen, että päätin jatkaa vielä toisen vuoden. Näistä hommista on loppujen lopuksi aika vaikea päästää irti, kun sen aika on. Muistan omana fuksivuotenani, eli siis niinkin kauan aikaa sitten vuonna 2019, että SYY-Turku tuli vasta kunnolla tutuksi oman ainejärjestötoiminnan kautta. Kyseinen pulju oli jäänyt hämärän peittoon kaiken muun fuksitoiminnan ohessa, mikä nyt ei sinänsä ole ihme. Osallistuttuani SYY-Turun toimintaan viime vuonna jäi minulle erittäin hyviä kokemuksia hallitustovereista ja yhdessä tekemisestä, mutta tulipa siinä ohessa myös selvitettyä ja paranneltua omia etuja YKAan liittymisen kautta. Paras muisto viime vuoden SYY-ajoista on kyllä varmaan meidän pitämä TrivialPerseet-rasti viime syksynä. Myös YKAn ja SYYn aktiivihenkilöistä on tullut hyvin positiivinen kuva asiansa osaavina henkilöinä. On jotenkin todella inspiroivaa, kun näkee miten tärkeää joillekin opiskelijoiden edunvalvonta on. Korona on vaikuttanut toimintaamme paljon. SYY ja YKA ovat varmasti jääneet vielä tuntemattomammiksi fukseille kuin yleensä, mutta olemme pyrkineet kompensoimaan sitä vaikuttamalla aktiivisesti sosiaalisen median kautta. Olemme saaneet esimerkiksi jäsenkampanjoiden kautta hyvin jäseniä, joita saimme viime vuona ennätyksellisen määrän. Nytkin toukokuun alkuun asti voimassa olevan jäsenkampanjan edut ovat muhkeat, joten kannattaa harkita liittymistä! Valitettavasti nytkin näyttää siltä, että perinteiset vappukarkelot jäävät välistä. Selviytymismekanismini on ajatella, että ainakin seuraavasta lähivapusta tulee räjähtävä, kun kolmen vuosikurssin ensimmäistä tavallista opiskelijavappua juhlivat opiskelijat ryntäävät kampukselle karkeloimaan. Odotan jo sitä hetkeä, kun pääsee pussikaljoittelemaan normaalisti ja akateemisesti SYY-Turun ja Indexin piknikille. Olen varma, että ensi keväänä ollaan jo nauttimassa kevätauringosta lakit päässä ja haalarit jalassa. Sitä odotellessa. Hyvää vappua ja kevättä toivottaen Elias Hakulinen, SYY-Turun varapuheenjohtaja
SYY-Turun somet ja nettisivut IG @syyturku FB @SYY-Turku syyturku.wordpress.com yhteiskunta-ala.fi 22