Grafismon vuoden 2018 näyteluettelo by Ismo Rekola

2018 KANSALAISOPISTON Jyri Manninen

GRAF ISM O AIKUISOPISKELIJAT LUOKKAKUVASSA

KANSALAISOPISTON MERKITYS Jyri Manninen KUNTALAISILLE JA KUNNALLE

KANSALAISOPISTON IREKOL A@ME.C OM

I R EKO L A @ME. C OM

perheiltä pyydetään, millaisia tapahtumia toimintaan liittyy (perhetapahtuma, isovanhempien päivä, juhla), millaiset retket tukisivat toimintaa (museoretki, luontoretki)? On hyvä sopia, miten ja kuinka usein Aikamatkalla-toiminnan kuulumiset jaetaan työyhteisön kesken esimerkiksi talopalavereissa tai pedagogiikkatiimeissä. Aikamatkalla-toimintaa arvioidaan jatkuvan arjessa tapahtuvan arvioinnin periaatteella ja näin saatua tietoa hyödynnetään tiimipalavereissa. Systemaattista ennakkoon valittujen kohteiden arviointia (esimerkiksi teeman valinta, lapsen osallisuuden toteutuminen, yhteistyö perheiden kanssa) tehdään arviointi- tai kehittämispäivän yhteydessä. Samalla kootaan kehittämisideat, jotka antavat eväät tulevan toiminnan suunnittelulle. Lasten ääntä kuunnellaan epäsuorasti ja suoraan. Lasten toimintaa havainnoidaan ja dokumentoidaan ja haastatellaan vanhempia

(erityisesti pienet lapset). Lasten ääni tulee suoraan kuulluksi lasten kanssa jutustellen, heitä haastatellen tai saduttaen sekä tutkien lasten tuotoksia yhdessä lapsen kanssa. Vanhemmat osallistuvat arjen arviointiin päivittäisissä tulo- ja lähtötilanteissa. Tavoitteellisempaan arviointiin osallistetaan vanhempia esimerkiksi lapsen varhaiskasvatuskeskusteluissa, vanhempainilloissa tai asiakaskyselyissä. (Parrila & Fonsen, 2016.) Työntekijä toimii omassa ryhmässään matkanjohtajana ja on osallisena ryhmässä omine muistoineen. Johtaja tukee työskentelyotteen lämpimänä pitämistä ja koko työyhteisön yhteisöllisyyttä tarjoamalla paikan työntekijöiden omille Aikamatkahetkille esimerkiksi talokokouksissa tai kehittämispäivillä. Yhteiset hetket edistävät työntekijöiden tutustumista, muistuttavat lapsuuden merkityksestä ja lapsuudelle herkistymisen tärkeydestä.

l Organisoituminen

l Missä onnistuimme?

l Teeman valinta,

l Mitä voisi kehittää?

toimintasuunnitelma l Vanhempainilta, kokeilla vasu- ja aloitusseuraavaksi? Kehittäminen Suunnittelu keskustelut

l Mitä haluamme

l Teema, sisällöt l Lapsen

Arviointi

osallisuus l Yhteistyö perheiden kanssa l Työyhteisön osallisuus ja tuki

Toteutus

l Lapsiryhmätyöskentely l Tapahtuma

l Retki l Työyhteisön

oma toiminta

Kaavio 3: Pitkäkestoisen, esimerkiksi syksystä kevääseen jatkuvan Aikamatkalla-toiminnan PDCA-sykli eli suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittäminen. Kehittämismenetelmää voi soveltaa myös pienimuotoisemmassa Aikamatkalla-toiminnassa, kuten lyhyessä projektissa tai yksittäisessä tapahtumassa.

Esimerkki teeman etenemisestä

Lapsen osallisuuden monta ulottuvuutta Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2016) mukaan varhaiskasvatuksen tehtävänä on tukea lasten kehittyviä osallistumisen ja vaikuttamisen taitoja sekä kannustaa oma-aloitteisuuteen. Lasten arvostava kohtaaminen, heidän ajatustensa kuunteleminen ja aloitteisiin vastaaminen vahvistavat näitä tehtäviä. Osallisuus synnyttää innostusta ja sitoutumista toimintaan, halua olla yksi muiden joukossa. Jokainen lapsi on myös osa perhettä sekä ympäröivää yhteiskuntaa ja sen ajankohtaisia tapahtumia.

Lapsi osallisena omiin juuriinsa Hankkeeseen osallistuneessa päiväkodissa lapsilla heräsi toiminnan edetessä kiinnostus kuulla tarinoita oman vanhemman lapsuudesta. Seuraavassa kuusivuotias lapsi kertoo äitinsä lapsuuden tarinan. ”Mun vanhemmat kertoo iltaisin niitä juttuja, kun ne oli pieniä. Äiti kertoi, että on tehny yhtä juttua pienenä, oikeista kukista hajuvettä. Mekin tehtiin yhdessä äitin kanssa. Ei oikein tuoksunu, kun ne ei ollu tuoksuvia kukkasia. Äiti kertoo silloin, kun äiti nukuttaa meitä. Iskäkin on kertonu, mut en nyt muista. Mummu on iskän äiti ja mamma on äitin äiti. Äiti on näyttänyt hassulta, kun se oli pieni. Sillä oli keltanen tukka niin kuin mulla, mutta äitillä oli vähän paksummat hiukset. Mammasta mä oon nähny yhden kuvan. Silloin niillä oli koira, se oli kuvassa mamman vieressä. Nyt mammalla on uusi koira ja sen nimi on Salli.” Lapsi 6 v. Aikamatkalla-toiminnassa lapsen osallisuudella tarkoitetaan sitä, että lapsi jakaa omia juuriansa koskevia kysymyksiä perheensä, päiväkodin aikuisten ja toisten lasten kanssa; lapsi on osallisena

36 Osallisuus vuoropuheluna ja yhteisöön kuulumisena

perheen ja suvun historiassa. Lapsi jakaa omia tarinoitaan sekä pohtii omaa paikkaansa historian ja sukupolvien jatkumossa.

Ebeneser Aikamatkalla perheiden kanssa -julkaisu

Lapsi osallisena dialogiin Aikamatkalla-toiminta koostuu eri sukupolvien matkasta, jossa lasten ajatuksilla on tärkeä sija. Lasten ajatuksiin suhtaudutaan vakavasti ja arvostaen ja ne ovat dialogissa perheiltä saatavien tarinoiden ja muistelupuheen kanssa. Kun lasten perheiltä kysyttiin leikkimuistoja, lapset saivat myös jakaa oman lempileikkinsä. Näin keskustelussa Kymmenen tikkua laudalla -leikki kohtasi Lego-leikin ja Star Wars -leikin. ”Lapsi mielenkiinnolla kuunnellut ja keskustellut.– – Isovanhempien ja vanhempien muistoissa eriäväisyyksiä, joista sitten herännyt keskustelua.” Vanhempi Kai Alhasen mukaan dialoginen keskustelu edistää syvällistä ymmärtämistä: keskustelussa oppii ja ajattelu kehittyy. Kun lapset ja aikuiset ovat dialogissa keskenään, voidaan ajatella, että oppiminen on molemmin suuntaista. Lapset oppivat aikuisilta eri sukupolvien tarinoiden kautta ja aikuiset oppivat lapsilta heidän ajattelustaan tässä ja nyt. Dialogisessa keskustelussa kunnioitetaan keskustelukumppania ja asetutaan tasa-arvoiseen suhteeseen, oli toinen osapuoli sitten lapsi tai aikuinen tai esimerkiksi toisen kulttuurin edustaja. (Alhanen, 2016, s. 32–37.) Lapsiryhmässä voi syntyä mielenkiintoisia keskusteluja isovanhempien ja vanhempien muistojen sekä lasten ajatusten välisistä eroista. Dialogissa ei pyritä ratkaisemaan sitä, kenen antama merkitys on oikea, vaan ollaan kiinnostuOsallisuus vuoropuheluna ja yhteisöön kuulumisena 37

Teemana Peppi Pitkätossu Asukaspuisto Kannonkolossa haastettiin vanhemmat muistelemaan lapsuutensa lempisatuja, joita koottiin satuseinälle. Äänestämällä valittiin, mistä sadusta lähdetään liikkeelle. Satuäänestyksen voitti Peppi Pitkätossu, josta maalattiin yhteistyössä suuri kuva seinälle. Vanhempien kanssa keskusteltiin Pepistä ja jaettiin Peppi-muistoja. Peppi-kirjoja muisteltiin ja luettiin ääneen rakkaimpia kohtauksia. Lapset innostuivat Pepin laivasta. Puistossa syntyi lasten aloitteesta spontaani viikon verran leikitty laivaleikki, jossa rakennettiin pihalle lumilaiva. Laivaan tehtiin liput vanhoista kankaista ja maalattiin ne kangasväreillä. Asukaspuiston työntekijät osallistuivat aktiivisesti lasten roolileikkeihin rikastuttaen niitä ja kannustivat esimerkillään vanhempia mukaan. Peppi-teema jatkui ohjaajien ideoimilla kahvikutsuilla ja lettukesteillä. Pepin kahvikutsuille pyydettiin ottamaan mukaan oma vanha astia. Aivan kaikki perheet eivät muistaneet sellaista tuoda, mutta kutsut innostivat jakamaan keskustellen muistoja kahvikekkereistä ja astioista. Omat mukit toimivat soittimina Pepin rumpupajassa. Pepin lettukesteillä pienillä lasten paistinpannuilla paistettiin virkatut pyöreät pannulaput letuiksi. Pepin puun komea kanto valmistettiin kanaverkosta ja omista kankaista, jotka revittiin suikaleiksi. Kantoa tehtiin useana päivänä peräkkäin eri kävijöiden toimesta. Valmistuttuaan kannolla oli tärkeä rooli leikeissä ja Heikun keikun -juhlien lavastuksena. Pepin aarresaari -seikkailu oli suunnattu lapsille, vanhemmille, isovanhemmille ja kaikille asiakkaille, jotka asukaspuistossa käyvät. Seikkailupäivä suunniteltiin ja toteutettiin lasten ja vanhempien ajatuksia ja toiveita kuullen. Pahvista tehdyllä laivalla lähdettiin reissuun, ruokittiin haita ja tehtiin paljon muuta jännittävää.

Pepin Heikun keikun -juhlien ajatuksena oli koota yhteen Peppi-teemaa ja esillä oli kaikki veneestä kahvikutsuihin. Lisäksi aloitettiin yhteisen soitinseinän rakentaminen asukaspuiston pihalle, olihan kevät jo pitkällä. Soitinseinään sai tuoda ja ripustaa jonkun itselle tarpeettoman, kotoa tuodun keittiövälineen. Heikun keikun -juhlassa tehtiin kaikkea muutakin peppimäistä, kuten maalattiin spageteilla, etsittiin kristalleja, syötettiin Pikku-Ukkoa ja pestiin lattiaa juuriharjakengillä. Lettuja, tällä kertaa oikeita, oli tietenkin tarjolla! Peppimäisiä touhuja tallennettiin kevään mittaan tabletilla ja syntynyt kuvakooste oli asukaspuiston asiakkaiden vapaasti katsottavissa ja tapahtumat muisteltavissa.

Satuhahmoteema pähkinänkuoressa

Pepin kahvikutsuilla.

• Mitä perheeltä pyydetään: muisto lempisadusta, tekstiili, esine • Mitä muuta tarvitaan: satukirjoja, askartelutarvikkeita, tabletti • Kesto: kevät • Dokumentointi: näyttely teemasta • Tuotos: puunkanto, lumilaiva, Pepin kahvikutsut, Heikun keikun -juhla, seikkailupäivä, video- ja kuvakooste teemasta

”Perheet osallistuivat hyvin eri tavoin. Joku haluaa kaiken toiminnan, joku on tyytyväinen ainoastaan, että lapset leikkii keskenään. Sallivuus asioissa, ei kielletä. Esimerkiksi Pepin kahvikutsuilla sai kolistella posliinia. Jätettiin leikkiympäristö paikoilleen, jotta perheet voivat osallistua eri päivinä oman aikataulun mukaan.” Työntekijä

46 Osallisuus vuoropuheluna ja yhteisöön kuulumisena

esimerkiksi tussilla piirtäen ja nappien tai askarteluliikkeestä hankittavien liimalla kiinnitettävien irtosilmien avulla. Hiukset tehdään langasta tai askarteluvanusta. Nukkien vartalona voi käyttää myös muita keittiövälineitä ja vaatteet voi tehdä myös muista tekstiileistä. Muistojen leikkipaikkamatto Perheiden tekstiilit sekä vanhemmilta pyydetyt muistot ja valokuvat lapsuuden leikkipaikoista ovat lähtökohtana ryhmän yhteisen leikkimaton (vertaa ”automatto”) suunnittelussa ja toteutuksessa. Leikkimaton pohjaksi sopii esimerkiksi kierrätyskeskuksesta hankittava tai lahjoituksena saatu paksu sängynpeitto tai ohut petauspatja. Muistoista löy-

tyvä mummolan järvi syntyy sinisestä kankaasta, maatilan pelto keltaisesta, äidin lapsuuden kotilähiön pikkumetsä laikukkaan vihreästä ja suojatie raidallisesta kankaasta. Lapset leikkaavat, repivät ja liimaavat kankaitaan leikkimattopohjan päälle ja maisema erilaisine paikkoineen alkaa pikkuhiljaa rakentua. Liiman kuivumisen jälkeen matto on valmis leikkiin. Vanhempien jakamat leikkimuistot virittävät lapsia leikkiin itse tehdyllä matolla ja leikin tiimellyksessä syntyy uusia tarinoita, joita voidaan kirjata muistiin. Leikkimattoleikkiä voidaan rikastuttaa erilaisilla lisämateriaaleilla: Aikamatkakavereilla, pikkueläimillä, legoilla, kivillä, simpukoilla tai luonnonkepeillä.

Osallisuus vuoropuheluna ja yhteisöön kuulumisena 47

Lopuksi – Aikamatkalla-toiminnan mahdollisuuksia päiväkodin ulkopuolella

Leikkipaikkamuistoja päiväkoti Ymmerstan leikkimatossa

112 Omista aineksista lasten omaa kulttuuria

Omista aineksista lasten omaa kulttuuria 113

I R EKO L A @ME. C OM

Kansalaisopisto kunnan voimavarana Medborgarinstitutet som kommunal resurs

Idea- ja tietopaketti päättäjälle kunnan ja kansalaisopiston yhteistyömahdollisuuksista Idé- och informationspaket till beslutsfattare gällande kommunens och medborgarinstitutets samarbetsmöjligheter

Kansalaisopisto kunnan voimavarana 1

Kansalaisopistojen liitto Esite kunnille

Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus. Kansalaisopistot ovat paikallisiin ja alueellisiin sivistystarpeisiin pohjautuvia oppilaitoksia, jotka tarjoavat mahdollisuuksia omaehtoiselle oppimiselle ja kansalaisvalmiuksien kehittämiselle. Laki vapaasta sivistystyöstä (1998/632)

Hyvä päättäjä Onneksi olkoon, sinunkin kuntasi alueella toimii kansalaisopisto! Olet kenties itsekin opiskellut tai työskennellyt sen siipien suojassa tai tutustunut toimintaan mahdollisten aiempien luottamustehtäviesi kautta. Kuntien tehtävien ja toimintakentän ollessa parhaillaan suuren murroksen kynnyksellä kannattaa kansalaisopiston rooli kuntalaisten osaamisen ja hyvinvoinnin edistäjänä ottaa mahdollisimman monipuoliseen käyttöön. Jotta voit päättäjänä kehittää kuntasi ja kansalaisopistosi yhteistyötä entisestään, olemme keränneet sinulle työsi tueksi tämän idea- ja tietopaketin kunnan ja kansalaisopiston yhteistyömahdollisuuksista. Toimivat havaitut käytännöt kannattaa ottaa käyttöön laajemminkin. Siksi mukana on myös erilaisia haastatteluja ja kirjoituksia sekä hyviä kokemuksia kansalaisopistoista ympäri Suomen. Tämän lehden lisäksi ideoita ja materiaalia löytyy osoitteesta www.sivistyskunta.fi. Suurinta osaa Suomen kansalaisopistoista ylläpitää kunta tai kuntayhtymä. Yksityisten kansalaisopistojen taustalla toimii setlementtejä ja muita yhdistyksiä. Tässä materiaalipaketissa esitellyt ideat ovat hyödynnettävissä kunnassasi toimivan kansalaisopiston ylläpitäjärakenteesta riippumatta.

Bästa beslutsfattare Gratulerar, även i din kommun finns ett medborgarinstitut! Du har kanske rentav själv studerat eller arbetat i dess skydd eller möjligen bekantat dig med verksamheten genom dina tidigare förtroendeuppdrag. När kommunens uppdrag och verksamhetsfält nu står på tröskeln till en större brytpunkt bör medborgarinstitutets roll, som befrämjare av medborgarnas bildning och välmående, utnyttjas på ett så mångsidigt sätt som möjligt. För att du som beslutsfattare ska kunna vidareutveckla samarbetet mellan din kommun och ditt medborgarinstitut, har vi för att stödja dig sammanställt detta idé- och informationspaket om kommunens och medborgarinstitutets samarbetsmöjligheter. Beprövade metoder bör tas till vara i ett ännu bredare perspektiv. Därför bifogas även olika slags intervjuer och berättelser om goda erfarenheter från medborgarinstitut runt om i Finland. Du kan läsa mer på adressen www.medborgarinstituten.fi samt i denna publikation, sidan 12. Majoriteten av Finlands medborgarinstitut förvaltas av kommuner eller samkommuner. Bakom privata medborgarinstitut verkar olika aktivitetshus och andra föreningar. Förslagen i detta materialpaket är möjliga att tillämpa i din kommun oavsett vilken slags förvaltningsstruktur medborgarinstitutet står under. kuva: gunnar bäckman

Vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasaarvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta.

Sannasirkku Autio

puheenjohtaja, Kansalaisopistojen liitto KoL johtava rehtori, Vaasan kaupungin opistot

ordförande, Medborgarinstitutens förbund MiF ledande rektor, Vasa stads institut

Opetus- ja kulttuuriministeriö on tukenut julkaisun toteuttamista osana Kansalaisopistojen liiton KEHO 2.2 -kehittämishanketta. ISBN 978-952-5709-12-4 ISBN 978-952-5709-13-1 (pdf) Toimittanut: Lauramaija Hurme Ulkoasu ja taitto: grafismo Grano Oy, Vantaa 2017

2 Kansalaisopisto kunnan voimavarana Kannen kuva: Järvi-Saimaan kansalaisopisto /

Kansalaisopisto kunnan voimavarana 3

Kuwaamo Sampo Luukkainen

Kansanopisto kunnan voimavarana

kyy kaventuneena opetustarjontana, kohonneina kurssimaksuina ja viime kädessä pettyneinä kuntalaisina. Leikkauksista johtuneet kurssimaksujen korotukset ovat herättäneet huolta kansalaisopisto-opiskelijoissa ympäri Suomen. Kurssimaksujen osuus rahoituksesta on loppupeleissä kunnan sivistystahdosta kiinni ja kunnassa onkin hyvä käydä säännöllisesti keskustelua siitä, kuinka kurssimaksut pidetään lain vaatimalla kohtuullisella tasolla ja kansalaisopisto-opiskelu aidosti kaikkien kuntalaisten saavutettavissa.

Kansalaisopistot ovat iästä ja koulutustaustasta riippumatta kaikille avoimia oppilaitoksia, joissa voi oppia uusia tietoja ja taitoja. Useimmiten tarjontaan kuuluu taideaineiden, käsityön ja musiikin kursseja, kieli- ja kirjallisuuskursseja, kotitalouden, liikunnan ja tietotekniikan kursseja sekä yhteiskunnallisia aineita. Tyypillisesti kurssit kestävät syys- tai kevätlukukauden ja kokoontuvat noin kerran viikossa. Lisäksi kansalaisopistoissa järjestetään vuosittain paljon avoimia yleisöluentoja erilaisista aiheista.

ansalaisopistoon ei tulla suorittamaan tutkintoa, vaan opinnot perustuvat ihmisen omaan haluun oppia ja kehittyä. Kansalaisopisto voi olla nimeltään kansalaisopisto, työväenopisto, opisto tai aikuisopisto. Kansalaisopisto on yksi vapaan sivistystyön oppilaitosmuodoista ja toiminta perustuu lakiin vapaasta sivistystyöstä. Suomessa on 184 kansalaisopistoa (2017), joiden toiminta ulottuu kaikkien kuntien alueelle. Yksi toiminnan pääperiaatteista onkin opetuksen tuominen lähelle ihmistä. Tämän vuoksi opetus on usein hajautettu eri puolille kuntaa lukuisiin opetuspisteisiin. Kansalaisopiston vahvuus on sen helppo lähestyttävyys ja toiminnan soveltuvuus kaikenikäisille koulutustaustasta riippumatta. Suomen suurimpana oppilaitosmuotona kansalaisopisto tavoittaa vuosittain noin 650 000 kansalaista ja opetustunteja järjestetään yli 2 miljoonaa. Laki määrittelee opetuksen tarkoituksen ja tavoitteen, mutta sisällöt ovat paikallisesti kansalaisopistojen päätettävissä. Opistot ylläpitäjineen päättävät siis opetusohjelmistaan itse alueellisten sivistystarpeiden mukaisesti ja ovat näin ollen ketteriä vastaamaan mahdollisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kansalaisopistoissa annetaan myös taiteen perusopetusta, jolle Opetushallitus on määritellyt opetussuunnitelman perusteet. Noin 130 taiteen perusopetusta antavan kansalaisopiston verkoston ansiosta tavoitteellisen ja tasolta toiselle etenevä taidekasvatus on saavutettavissa ympäri Suomen.

Kansalaisopistoon panostettu euro palaa yli kolminkertaisena takaisin Ja tämä kaikki on vielä taloudellisesti kannattavaa! Aikuiskasvatustieteen professori Jyri Mannisen (UEF) esitutkimus Suomi nousuun sivistystyöllä? Kansalaisopisto-opiskelun tuottamien hyötyjen taloudellinen merkitys (2015) arvioi kansalaisopistoon sijoitetun euron tuottavan opiskelijoille ja yhteiskunnalle noin 3,4–5,6 euron hyödyn. Hyöty muodostuu säästöjen ja tuottavuuden yhteissummasta: kun opiskelijan hyvinvointi opiskelun myötä lisääntyy, muun muassa yhteiskunnan sosiaali- ja terveysmenot vähenevät samaan aikaan kun yksilön työelämätaidot sekä motivaatio itsensä kehittämiseen ja itsestään huolehtimiseen kasvavat.

Kansalaisopisto on monella paikkakunnalla myös merkittävä kulttuuritoimija ja kuntalaisten työllistäjä. Kurssien lisäksi opistot järjestävät erilaisia tapahtumia, konsertteja, teatteriesityksiä ja taidenäyttelyitä. Kansalaisopiston siipien suojassa toimii usein oma kuoro, orkesteri tai teatteriryhmä. Parhaimmillaan opisto toimii avoimena kohtaamispaikkana ja kuntalaisten omana kulttuurikeskuksena.

Rahoitus Kansalaisopistojen toimintaa rahoittaa kolme tahoa: valtio, ylläpitäjä sekä opiskelijat itse. Valtio myöntää vuosittaisen talousarvionsa puitteissa kansalaisopistoille valtionosuustunteja, joiden järjestämiskustannuksista se korvaa laskennallisesti 57 %. Vuoden 2018 alusta myös tiettyihin maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon sekä suomen tai ruotsin kielen opintoihin on saatavissa 100 % valtionrahoitus. Valtionosuuden lisäksi toiminnan kustannuksia katetaan ylläpitäjän osuudella ja loput kerätään opiskelijoilta kurssimaksuilla. Osana hallituksen rakennepakettia keväällä 2014 tehdyt leikkaukset vapaan sivistystyön valtionrahoitukseen ajoitettiin vuosille 2015 ja 2017. Kansalaisopistoilta leikattiin porrastetusti valtionosuuksista ensin vuonna 2015 5,06 % (noin 4,86 milj. euroa) ja vuonna 2017 6,02 % (noin 5,17 milj. euroa). Valtionrahoituksen laskettua rahoituspaineet ovat kohdistuneet ylläpitäjän eli kunnan tai muun taustaorganisaation suuntaan. Rahoituksen väheneminen nä-

Kansalaisopiston rooli tulevaisuuden sivistyskunnassa Suomalaiset kunnat ovat muutosten edessä. Kunnan rooli on vaihtumassa hallinto-organisaatiosta yhä enemmän paikallisyhdyskunnaksi ja alueyhteisöksi. Sote-uudistus tarkoittaa isoja muutoksia kunnille jääviin tehtäviin sekä kuntaidentiteettiin samaan aikaan kun kunnissa valmistaudutaan siirtymään uuteen maakuntahallintoon. Samalla muuttuvat myös kuntien toimintakenttä, toimintatavat ja kumppanuudet. Tulevaisuuden kunnat vastaavat koulutuksen ja sivistyksen lisäksi paikallisen identiteetin ja demokratian, kuntalaisten hyvinvoinnin sekä alueellisen elinvoiman edistämisestä. Kansalaisopistolla on tärkeä rooli tulevaisuuden sivistyskunnan rakentamisessa ja ylläpitämisessä sekä hyvinvoinnin edistämisessä ja siihen kuuluvan eriarvoisuuden vähentämisessä. Kaikkien saa-

Kansalaisopistot Suomessa

4 Kansalaisopisto kunnan voimavarana

Kansalaisopisto kunnan voimavarana 5

Maalaamalla masennusta vastaan Kun viisi vuotta sitten arastellen liityin Jyväskylän kansalaisopiston öljyvärimaalausryhmään Korpilahdella, niin enpä tiennyt, kuinka paljon iloa ja uutta sisältöä se tulee antamaan elämääni. Teksti ja kuvat omista maalauksista: Kaisu

Kansalaisopistojen liitto KoL Kansalaisopistot @kolmif @kolmif

18 Kansalaisopisto kunnan voimavarana

aito on kasvanut ja ystäväpiiri laajentunut huomattavasti. Nykyään opistoillat ovatkin viikon kohokohta. Rennossa porukassamme ilta sujuu mukavasti rupatellen, maalaten ja välillä kahvia hörppien. Taitava opettajamme antaa muutaman kerran vuodessa yhteisen aiheen, mutta meillä on myös vapaus maalata mitä haluamme ja millä haluamme. Opettajalta pätevää ohjausta saavat niin vasta-alkajat kuin pidemmällekin ehtineet ja tulosta syntyy. Uurastuksen kruunaa keväällä pidettävä yhteisnäyttely. Koska ryhmämme kokoontuu vanhalla koululla, jossa ei ole muuta toimintaa, pääsemme maalaamaan myös välipäivinä. Todella kätevää vuorotyöläisille ja pienten lasten vanhemmille, joille ei aina lastenkaitsijaa järjesty kurssi-illalle. Seuraavalla tapaamisella opettaja sitten tarkistaa työn ja antaa ohjeita korjaukseen tarvittaessa. Samassa talossa toimivat myös matonkudonta- ja savityöryhmät. Olenkin vakaasti harkinnut liittymistä niihinkin, näyttävät niin mielenkiintoisilta. Onneksi tästä koulusta ei ”valmistu” koskaan ja voinkin liittyä porukkaan mukaan vuosi toisensa jälkeen. Tämä on osoittautunut mainioksi keinoksi taistelussa masennusta vastaan. ●

Pullakurssilla kohtaavat uudet ja vanhat suomalaiset Hiiden Hiiden Opiston Opiston kotitalousluokassa Lohjalla tuoksuu herkullinen kanelipulla ja raikuu iloinen puheensorina. Olemme juuri ottaneet uunista ulos rakkaudella leivotut korvapuustit. Leipojina ovat olleet niin syntyperäiset suomalaiset kuin maahan vasta muuttaneet tai jonkin aikaa Suomessa asuvat eri-ikäiset kurssilaiset. Teksti ja kuvat: Suvianna ja Juha-Pekka Ahvenainen

otitalousluokka on täyttynyt jo viisi kertaa ahkerista leipojista Let’s bake pulla / Leivotaan pullaa -kurssilla. Leipomisen lisäksi kurssilla tutustutaan toisiin ihmisiin ja opitaan suomen kieltä ja kulttuuria. Kurssilla puhutaan tarvittaessa englantia, mutta pääosassa ovat selkokieliset reseptit, kuvat, havainnollistaminen ja suomen kieli. Idea kurssiin lähti Juha-Pekan ammatillisten opettajaopintojen pohjalta, mutta kurssi on löytänyt paikkansa Hiiden Opiston kurssitarjottimelta jo muutaman vuoden ajan. Pidämme kurssia avioparina, jotta eri kulttuurien käytännöt eivät estäisi kenenkään osallistumista kurssille. Vuosien aikana kurssilla on ollut mukana niin ranskalaisia, syyrialaisia, thaimaalaisia, suomalaisia, japanilaisia, venäläisiä, virolaisia kuin irakilaisiakin. Muutama perhe on osallistunut lähes jokaiselle kurssille ja mummit ovat tuoneet ahkerasti lapsenlapsiaan tutustumaan eri kulttuureihin ja oppimaan pullan leipomista. Neljän tunnin aikana käymme läpi pullataikinan reseptiä ja valmistamme pareittain pullataikinan.

Ideana on, että parit koostuvat syntyperäisistä suomalaisista ja maahanmuuttajista. Taikinan kohoamisen aikana tutustutaan korvapuustin muotoiluun, jotta erikoisen muotoinen leivonnainen onnistuisi kaikilta. Tänä vuonna korvapuustit saivat mahtavia uusia muotoja! Pullien paistuessa luokka siivotaan ja kahvipöytä katetaan valmiiksi. Pullien maistelussa menee hetki jos toinenkin, koska viimeistään tässä vaiheessa kaikki ovat intoutuneet keskustelemaan omista leivontakokemuksistaan ja lempileivonnaisistaan. Opettajan näkökulmasta kurssi edellyttää huolellista suunnittelua ja ennakointia. Silti jokaisen leivontapäivän jälkeen me opettajat olemme saaneet paljon enemmän kuin olemme antaneet, ja siksi seuraava kurssipäivä onkin jo helmikuussa 2017. Kurssilaisten hymyt, halaukset ja kiitokset kertovat, että tällaiselle toiminnalle on tarvetta. Pullakurssi tarjoaa osallistujilleen, myös kieltä taitamattomille, mahdollisuuden kuulua johonkin ryhmään, tulla nähdyksi ja kuulluksi arvokkaana ihmisenä. Tämän rinnalla herkullinen pullantuoksu on vain positiivinen mauste. ●

Kansalaisopisto kunnan voimavarana 19

I R EKO L A @ME. C OM

92 MONIPUOLISTA SIVISTYSTYÖTÄ

MONIPUOLISTA SIVISTYSTYÖTÄ 93

Meurman otti kuitenkin puoltavan kannan. Tapahtumaan lähetettiin kutsu Kansanvalistusseuran asiamiesten ja muiden kanavien kautta kaikille tiedossa oleville laulukuorolaisille ja soittokunnille, joita ei kovin montaa Suomessa vielä ollut. Oli hyvin epävarmaa, kuinka paljon osallistujia tulisi, mutta lopulta saatiin muutama kuoro ja soittokunta eri puolilta maata paikalle. Tilaisuutta pidettiin onnistuneena. Ensimmäiset varsinaiset laulujuhlat järjestettiin Jyväskylässä vuonna 1884, ja puhuttiin, ettei kaupungissa ollut koskaan ollut koolla yhtä paljon väkeä. Sama jatkui myöhemmilläkin laulujuhlilla muilla paikkakunnilla, väkeä tulvi tuhatmäärin kuuntelemaan kuorojen ja soittokuntien esityksiä. Laulujuhlat paisuivat useampipäiväiseksi “festivaaliksi”, jossa oli monenlaista ohjelmaa ja oheistoimintaa voimisteluesityksiä ja urheilukilpailuita myöten. Jo 1880-luvulla laulujuhlat vakiintuivat käsitteeksi, ja niitä pidettiin eri paikkakunnilla paljolti paikallisin voimin. Järjestäjiksi tarjoutui useampia paikkakuntia. Vuoden 1892 juhlaa Kuopiossa kuvataan erityisen mittavaksi. Väinölänniemellä nähtiin esimerkiksi Kalevala-kulkue. Turussa toteutettiin kaksikieliset laulujuhlat, mitä pidettiin merkittävänä ja harvinaislaatuisena asiana. Vaasassa ensiesitettiin vuonna 1894 nuorten säveltäjien Jean Sibeliuksen sekä Armas Järnefeltin uudet sävellykset. Samoihin aikoihin vakiintuivat sävellyskilpailut laulujuhlien osaksi. Myöhempinä vuosina juhlia varten sävellettiin tai juhlilla kantaesitettiin laajojakin kotimaisen musiikin teoksia. Laulujuhlista tuli eräänlainen kansanliike. Poliittinen suomalaisuusleima oli erityisesti vuoden 1905 juhlilla, mutta yleisesti laulujuhlat edustivat vahvaa kansallisen hengen näyttöä. Taustalla vaikutti poliittinen ajattelu. 1890-luvun alussa kokeiltiin kaksikielisiä juhlia, eivätkä kielivastakohdat nousseet siellä merkittävästi esille. Kaksikielisen juhlan järjestäminen ei kuitenkaan ollut käytännössä toimivin ratkaisu. Ruotsinkielisten omia laulujuhlia ryhdyttiin järjestämään 1890-luvulla.

Lehtoviita, Jäväjä Tietomallintaminen rakennustyömaalla

”pragmaattisesti” keinoihin, toinen näkee kaikessa ”poliittista peliä” ja kolmas on huolissaan työpaikan tai työkaverien moraalista. Jotkut kärsivät kroonisesta identiteettikriisistä. Vaikka olisi houkuttelevaa käyttää kehystä tällä tavalla ihmisten työorientaatioiden luokitteluun, on paljon rakentavampaa ajatella orientaatioiden olevan tilannekohtaisia. Yksilö voi harvoin määrätä sitä, miltä kannalta asioista voidaan työpaikalla keskustella ja neuvotella – mistä saa puhua ja mistä ei. Toinen rakentava tapa käyttää käytännöllisen toiminnan kehystä, on ymmärtää se apuvälineenä yritettäessä sanoittaa ja tulkita työssä tehtyä ja koettua. Tällöin on mahdollista suhtautua refleksiivisesti siihen, millä orientaatiolla kulloinkin toimitaan ja hakea mahdollisuuksia myös hankalasti ratkaistavien kysymysten käsittelyyn. Useimmissa töissä on sallittua ja jopa toivottavaa keksiä ratkaisuja miten-kysymyksiin, mutta tavoitteiden ja toiminnan oikeutusten perään kysely voikin olla jo vaarallisempaa. Työkulttuurit ja työpaikat ovat sangen erilaisia siinä, voiko työtä tekevä ottaa puheeksi ammatillista identiteettiä surkastuttavat, hajottavat ja uhkaavat asiat. Valitettavan usein tämä kilpistyy johtoismiin – johtokeskeiseen ideologiaan, jonka mukaan johtajat tietävät aina paremmin. Sen innoittamina monet esimiehet uskovat, että heidän tehtävänsä on määrätä, millainen on kelpo ammattilainen. Kuvio 1 esittää kaaviona käytännöllisen toiminnan kehyksen perusulottuvuudet. Kuviolla haluamme ilmaista pari perusnäkemystä: samaa työtä voidaan tarkastella neljän peruskysymyksen kannalta ja niihin kehitettävät ratkaisut ovat sidoksissa toisiinsa. Kuviota voi ajatella myös hologrammi-metaforan avulla: kustakin kulmasta näkyvät kaikki neljä

Opasvihko Hämeenlinnan laulujuhlille vuonna 1911 maksoi 25 penniä.

POLITIIKKA: MITÄ?

Moraali: Miksi?

Subjekti: Kuka?

TAKTIIKKA: MITEN?

Kuvio 1. Moniulotteinen käytännöllisen toiminnan käsite.

kysymystä, mutta ne näyttävät erilaisilta riippuen katselukulmasta, siis siitä, orientoidummeko työhön taktisesti, poliittisesti, moraalisesti vai henkilökohtaisesti. Kirjan etenemistapa Vaikka tavoitteemme on tehdä mahdolliseksi oman työnteon parempi tiedostaminen, oletamme lähtökohtaisesti, että työelämässä ihmiset toimivat enimmäkseen automaattisesti tai korkeintaan puolitietoisesti. Toiminta on kehollista ja se on vain rajallisessa määrin tiedostettavissa ja hallittavissa. Yksilön ymmärryksen yli kävellään monella tapaa. Työpaikoilla on käytänteitä (practices), jotka vievät meitä pikemminkin kuin me niitä. Haluamme kenties muokata työtämme, mutta huomaammekin jossain vaiheessa tulleemme itse muo-

Pelisäännöt ja vaatimukset YTV2012:n mukaan

Taulukko 3.1. Yleisten tietomallivaatimusten (ytv2012) osat, pääkäyttäjäryhmät ja päätavoitteet.

Tietomallien käyttö rakennushankkeissa edellyttää toimimista yhteisten peli

Osan Nimi numero

Pääkäyttäjäryhmät

Pääsisältö/tavoitteet

sääntöjen mukaan. Erityisesti tietomallien yhteiskäyttö avoimen tietomallinnuk

Yleinen osuus

Kaikki

sen periaatteiden mukaisesti koko hankkeen ajan edellyttää eri osapuolten välistä sopimista esimerkiksi siitä, mitkä ovat tilaajan asettamat vaatimukset mallinnuk selle sekä mallien tietosisällölle ja tarkkuustasoille hankkeen eri vaiheissa.

Kuvataan projekteissa noudatettavaa tietomallinnusta koskevat perusasiat, vaatimukset ja peruskäsitteet.

Lähtötilanteen Suunnittelijat Käsitellään lähtötilanteen mallintamista, siihen mallinnus liittyviä mittauksia, inventointeja ja muita tutkimuksia sekä näistä tuotettavia dokumentteja

Arkkitehtisuunnittelu

ARK

Talotekninen suunnittelu

TATEKäsitellään talotekniikan mallintamista ja talosuunnittelijat tekniikasta tuotettavien tietomallien vaadittua tietosisältöä.

Rakennesuunnittelu

Rakennesuunnittelija

Laadun-

Suunnittelijat Laadunvarmistuksen keskeiset tavoitteet ovat kun-

Tietomallipohjaisessa talonrakennushankkeen pelisääntöinä voidaan käyttää Yleisiä tietomallivaatimuksia 2012 (YTV2012). Ne kattavat uudis ja korjausraken tamiskohteet sekä rakennusten käytön ja ylläpidon. Mallinnusvaatimuksissa esi tetään vähimmäisvaatimukset mallinnukselle ja mallien tietosisällölle. Vähim mäisvaatimukset on tarkoitettu noudatettavaksi kaikissa rakennushankkeissa, joissa näitä vaatimuksia halutaan käyttää. Vähimmäisvaatimusten lisäksi voi daan esittää lisävaatimuksia tapauskohtaisesti. Mallinnusvaatimukset ja sisältö on esitettävä kaikissa suunnittelusopimuksissa sitovasti ja yhdenmukaisesti. Yleiset tietomallivaatimukset koostuvat yhteensä 14 eri osasta taulukon 3.1 mu kaisesti.

ja niiden sisältövaatimuksia. Määrittää vaatimukset arkkitehtimallin tietosisällölle rakennushankkeen eri vaiheissa.

Osat 1–13 valmistuivat maaliskuussa 2012 ja osa 14 maaliskuussa 2014. Osia 3,4 ja 5 on täydennetty alkuvuonna 2016 liitteillä, joissa on tarkennettu vaati

Päivi Jäväjä, Timo Lehtoviita

Tietomallintaminen rakennustyömaalla

muksia tietomallien sisällöille ja tarkkuuksille hankintoja palvelevassa suun nitteluvaiheissa. Käytännössä Yleiset Tietomallivaatimukset 2012 toimivat talonrakennushank

joka kehittyy ja tarkentuu suunnitteluprosessin edetessä. varmistus

kin suunnittelijan omien suunnitelmien eli suunnittelumallien laadun parantaminen ja ylläpito sekä osapuolien välisen tiedonsiirron parantaminen ja sen myötä suunnitteluprosessin tehostaminen. Tietomallilla tarkoitetaan sekä suunnittelijan ohjelmiston alkuperäisformaatissa olevaa alkuperäismallia (natiivimallia) ja siitä tuotettavaa IFC-mallia.

keen tietomallinnuksen epävirallisena standardina. Niiden ylläpidosta Suomessa vastaa Building Smart Finland, ja ne on täydentävine liitteineen julkaistu järjes tön nettisivulla www.buildingsmart.fi sekä RTkortiston osana (RT 1011066–RT 10 11079). YTV2012 pyrkii vastaamaan erityisesti seuraaviin peruskysymyksiin: •

Miksi mallinnetaan? Miten mallinnetaan?

•

Mitä mallinnetaan hankkeen eri vaiheissa?

•

Miten mallia hyödynnetään?

•

Määrälaskenta Tilaaja,

Jokaisen tietomallihankkeen osapuolen on tutustuttava oman alansa vaatimus ten lisäksi ainakin yleiseen osuuteen (osa 1) sekä laadunvarmistuksen periaat

Rakennusurakoitsijoita koskevat osat 1, 7 ja 13. Jos urakoitsijalla on myös ti laajan rooli, on lisäksi perehdyttävä osaan 11.

Ohjeen tavoitteena on antaa lukijalle käsitys siitä,

urakoitsija

teisiin (osa 6). Projektia tai projektin tiedonhallintaa johtavan henkilön on hal littava tietomallivaatimusten periaatteet kokonaisuutena.

Tietomallintaminen talonrakennustyömaalla

Käsitellään rakennesuunnittelun mallintamista ja rakennesuunnittelijan tuottamien tietomallien vaadittua tietosisältöä. Kattaa rakennesuunnittelijan tuottaman suunnittelumallin eli rakennemallin,

mitä mallipohjaisella määrälaskennalla tarkoitetaan. Ohjeessa käsitellään ainoastaan määrien laskentaa rakennuksen tietomallista, ei näin tuotettujen määrien hyödyntämistä esim. investointi- ja elinkaarikustannusten laskennassa, ympäristövaikutusten arvioinnissa, aikataulutuksessa tai rakennusalan eri toimijoiden toiminnassa.

Mallien käyttö Kaikki havainnollistamisessa

Kuvataan havainnollistamiseen liittyvät peruskäsitteet ja havainnollistamisen päämuodot sekä rakennushankkeeseen liittyvät havainnollistamistehtävät.

Tietomallintamisen käytännön pelisäännöt ja edellytykset talonrakennushankkeessa

I R EKO L A @ME. C OM

Kansanvalistusseura, Rakennustieto, Moreeni, Edita Kirjoja

keijo räsänen ja marja-liisa trux

ammattilaisen paluu työkirja käytännölliseen toimintaan

TYÖ-kansi3.indd 1

21.2.2012 11.09

I R EKO L A @ME. C OM

Oikeusministeriö

Esitteitä, graafisia ilmeitä

Kooste vastaanottokeskuksista hyvien väestösuhteiden edistäjinä TRUST-hankkeen ensimmäisen vaiheen tuloksia ja havaintoja

Hyvien väestösuhteiden politiikka

TRUST - Hyvät väestösuhteet Suomessa –hankkeessa kehitetään hyvien väestösuhteiden politiikkaa. Hyvien väestösuhteiden politiikka pyrkii vaikuttamaan yhteiskunnan toimintaan lisäämällä eri väestöryhmien ja niihin kuuluvien yksilöiden keskinäistä vuorovaikutusta, luottamusta ja positiivisia asenteita, osallisuuden kokemuksia sekä turvallisuuden tunnetta. Hyvien väestösuhteiden politiikan kohteena ovat siis sekä yhteisöt, että niihin kuuluvat yksilöt ja se voi kohdistua esimerkiksi väestösuhteisiin liittyvien jännitteiden ennaltaehkäisyyn ja ratkaisemiseen (väestösuhteiden mittaaminen, varhainen puuttuminen, sovittelu, jälkihoito jne.) ja myönteisen vuorovaikutuksen ja osallisuuden lisäämiseen eri elämänaluilla. Hyvien suhteiden tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi ihmisten kokemus yhteenkuuluvuudesta ja turvallisuudesta, syrjimätön kohtelu sekä kokemukset osallisuudesta ja vaikuttamisesta. Hyvien väestösuhteiden politiikka liittyy läheisesti yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin. Syrjimättömässä ja oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa ihmisten asema määräytyy osaamisen ja kokemuksen, eikä esimerkiksi etnisen taustan, sukupuolen, vammaisuuden tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Hyvien väestösuhteiden politiikalla pyritään vähentämään sosiaalisiin suhteisiin liittyviä kielteisiä ilmiöitä (esim. syrjintä, viharikokset ja vihapuhe, segregaatio jne.) jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista yksilöiden ja ryhmien välillä sekä hyödyntämään monimuotoisuutta yhteiskunnassa. Se lisää eri väestöryhmiin kuuluvien ihmisten mahdollisuuksia osallistua ja tuoda panoksensa yhteiskunnan toimintaan. Osallisuuden lisäämisellä on tutkimusten mukaan keskeinen merkitys myös rikollisuuden ja erilaisten ääri-ilmiöiden ennaltaehkäisyssä. Kaavio 1. tiivistää hyvien väestösuhteiden rakennuspalikat sekä väestösuhteiden arvioimisessa käytettävän mittariston. Arviointityökaluna väestösuhteiden analysoiminen tuo esiin väestöryhmien yhteiskunnalliseen asemaan vaikuttavia rakenteellisia tekijöitä sekä lisää ymmärrystä yhteiskunnalliseen ilmapiiriin vaikuttavista tekijöistä.

Toimintojen vaikuttavuus ja kuvaus

Tässä julkaisussa esitetyt TRUST -hankeen ensimmäisen vaiheen toiminnot painottuivat koulutuksiin, joita toteutettiin kevään ja alkukesän 2016 aikana pilottivastaanottokeskuksissa. Yhteensä koulutuksia pidettiin 47. Kohdennetut koulutukset suunnattiin sekä keskusten henkilökunnalle, vapaaehtoisille ja edustajille että turvapaikanhakijoille. Turvapaikanhakijoille koulutukset tarjottiin suurimpien kieliryhmien edustajille omankielisinä (arabia, dari, somali, ja sorani) yhteistyössä Monik ry:n kanssa. Yhteensä 743 turvapaikanhakijalla oli mahdollisuus osallistua omankielisiin koulutuksiin pilottivaiheen aikana. Henkilökunnalle, vapaaehtoisille ja edustajille suunnatut koulutukset sisälsivät tietoa yhdenvertaisuudesta, syrjimättömyysperiaatteista sekä hyvien väestösuhteiden viitekehyksestä niiden edistämisessä. Lisäksi henkilökunnan kanssa käsiteltiin yhdenvertaisuussuunnitelmien laatimista hyvien väestösuhteiden näkökulmasta siten, että suunnitelma toimisi vastaanottokeskuksissa käytännön työkaluna yhteisön yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Turvapaikanhakijoiden koulutukset sisälsivät tietoa suomalaisesta lainsäädännöstä koskien muun muassa syrjimättömyyttä, tasa-arvoa ja koskemattomuutta sekä osallistumisoikeuksia ja sananvapautta. Lisäksi turvapaikanhakijat kysyivät paljon turvapaikkaprosessiin, Suomessa asumiseen ja toimeentuloon liittyvistä asioista. Omankieliset kouluttajat kertoivat myös hyvien väestösuhteiden suhteiden osa-alueista ja koulutuspaketteja on jatkokehitetty vastaamaan tätä lähestymistapaa. Turvapaikanhakijat kokivat omankielisen tiedonsaannin tärkeäksi ja he saivat Suomessa pitkään asuneilta vertaiskouluttajilta tukea ja neuvoja omaan elämäntilanteeseensa. Kuva 1. Leban Ibrahim kouluttaa somalinkielellä Tornion vastaanottokeskuksessa

Kaavio 1. Hyvien väestösuhteiden rakennuspalikat Väestösuhteet rakentuvat asenteiden pohjalle

ASENTEET Luottamus

TURVALLISUUS Koettu turvallisuus

Suhtautuminen monimuotoisuuteen

Syrjintäkokemukset

Kunnioitus

Tietämys oikeuksista

Identiteetti ja hyväksyntä

Asenteet vaikuttavat henkiseen ja fyysiseen turvallisuuden tunteeseen

Ennakkoluulot

Yksilö on osallisena yhteisössä vuorovaikutuksen kautta

OSALLISUUS Tavat ja motivaatio

VUOROVAIKUTUS Eristyneisyys

Vaikutusmahdollisuudet

Tuen saatavuus

Luottamus päätöksentekoon

Kokemukset vuorovaikutuksesta

Vuorovaikutuskyky

Hyvä vuorovaikutus lähtee turvallisuuden kokemuksesta

Yhdenvertaisuussuunnittelu vastaanottokeskuksissa

YHTEISJULKAISU 1

Vuorovaikutus

Turvallisuuden kokemus

Turvallisuuden kokemuksella tarkoitetaan henkilökohtaista kokemusta turvallisuudesta tai turvattomuudesta, joka voi olla niin fyysistä, henkistä kuin sosioekonomistakin. Se muodostuu erilaisista tekijöistä, esimerkiksi yksilöön itseensä tai hänen läheisiensä kokema syrjintä, vihapuhe tai viharikokset, identiteettiin ja itsensä hyväksyntään liittyvistä kokemuksista sekä tietämyksestä omista oikeuksista. Turvallisuuskysymykset ovat vastaanottokeskuksessa osa arkista työtä ja niitä arvioidaan osana kaikkia muita tehtäviä. Hyvien väestösuhteiden mallissa turvallisuutta tarkastellaan erityisesti henkilökohtaisen kokemuksen kautta, joka täydentää muuta turvallisuusajattelua hyödyllisellä tavalla.

Keskinäiset asenteet

Asenteet ovat väestösuhteiden ytimessä, koska ne luovat pohjan kaikkien muiden hyvien väestösuhteiden tekijöiden toteutumiselle. Niin väestöryhmien kuin yksittäisten ihmistenkin välisiin suhteisiin vaikuttavat keskinäinen kunnioitus ja kokemus kohdatuksi tulemisesta, omat ennakkoluulot sekä käsitys yleisistä ennakkoluuloista, keskinäinen luottamus niin yksilö- kuin ryhmätasolla, sekä suhtautuminen monimuotoisuuteen. Asenteet ohjaavat väistämättä kaikkien ihmisten käyttäytymistä, myös vastaanottokeskuksessa. Asiakkaiden sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat sekä heidän omat asenteet muita kohtaan että asenteet, joita heihin kohdistuu. Syyt erityisesti kielteisten asenteiden taustalla saattavat olla tiedostamattomia, mutta ne vaikuttavat vahvasti niin muiden seurassa koettuun turvallisuuteen kuin kykyyn ja halukkuuteen olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa.

Vuorovaikutustaidot ovat monisyinen ja laaja kokonaisuus, jonka merkitys väestösuhteissa on hyvin keskeinen. Meistä jokaisella on erilaisia vuorovaikutustaitoja riippuen omasta persoonasta, tilanteesta ja kielitaidosta. Taitoja voidaan harjoittaa ja kannustaa myönteisellä suhtautumisella erilaisiin tapoihin olla vuorovaikutuksessa. Hyvä ja avoin kanssakäyminen ryhmien ja yksilöiden välillä lisää turvallisuuden tunnetta sekä parantaa asenteita. Vastaanottokeskuksessa hyvä vuorovaikutus edellyttää monien tekijöiden toteutumista. Näitä ovat mm. asiakkaiden ja henkilöstön kokemus eristyneisyydestä tai yhteenkuuluvuudesta suhteessa koko vastaanottokeskusyhteisöön tai johonkin tiettyyn ryhmään. Varsinkin ryhmärajat ylittävä vuorovaikutus riippuu vallitsevasta asenneilmapiiristä.

Suunnitelman seuranta, vaikuttavuuden arviointi ja päivitys Suunnitelman toteutumista kannattaa seurata koko ajan, jotta yhdenvertaisuuden ja hyvien väestösuhteiden edistäminen muuttuisi luontevaksi osaksi organisaation arkea. Seurannan apuvälineenä voidaan käyttää esim. toimenpidetaulukkoa, jota joku henkilökunnan jäsen ylläpitää jatkuvasti. Yhdenvertaisuussuunnitelman toteutus voi olla myös säännöllinen osa henkilöstökokouksia, näin se ei pääse unohtumaan. Erityisen kiinnostavaa ja tärkeätä on käydä keskustelua, kun tulee yhdenvertaisuustilanteen kannalta uutta tietoa, esim. VOK Baron tuoreet tulokset, asiakaspalautteet tai Maahanmuuttoviraston asiakaspalautekysely. Toimenpiteiden vaikuttavuutta arvioidaan, kun suunnitelman päivitys alkaa. Silloin toteutetaan seuraava arviointikierros ja todetaan kerätyn tie-

Osallisuuden kokemus

Osallisuuden kokemus syntyy osallistumisesta erilaiseen järjestettyyn toimintaan, kokemuksesta siitä, että toiminta on esteetöntä ja yhdenvertaisuutta tukevaa, vaikuttamisen kokemuksesta sekä luottamuksesta demokraattisiin ja poliittisiin rakenteisiin. Osallisuuden kokemus liittyy kiinteästi vuorovaikutukseen, ja se perustuu yksilön ja yhteisön väliseen suhteeseen. Osallistuminen yhteisön toimintaan vahvistaa yksilön kokemusta kuulumisesta joukkoon ja parantaa myös vuorovaikutusta yhteisössä. Osallisuus lähtee pienistä asioista. Turvapaikanhakijat eivät elämäntilanteessaan voi vaikuttaa isoihin, turvapaikkaprosessia koskeviin päätöksiin. Ihminen tarvitsee kuitenkin kokemuksen omaan elämään vaikuttamisesta. Näiden kokemusten mahdollistamien on osa vastaanottokeskusten arkea, joka puolestaan luo yhteisöllisyyttä ja turvallisuutta.

don perusteella, onko toimenpiteistä ollut hyötyä. Suunnitelmaa olisi hyvä päivittää kahden vuoden välein, koska toimintaympäristössä voi tulla suuriakin muutoksia lyhyen ajan sisällä (asiakkaiden määrä, lakkauttamiset, laajentamiset, asiakkaiden prosessin tila jne.). Liitteenä seurantamalli havainnollistaa, miten seurantaa voidaan toteuttaa käytännössä.

Arvioinnin tulosten yhteenveto

Sidosryhmien kuuleminen

• onko havaittavissa väestöryhmiä, jotka ovat syystä tai toisesta eristyksissä?

Vastaanottokeskuksilla on monia eri sidosryhmiä, jotka vaikuttavat vastaanottokeskuk-

• ketkä näyttäytyvät aktiivisimpina toimijoina esim. kirjaston käyttäjinä, vapaaehtoistoi-

Kooste arviointivaiheen tuloksista kannattaa tehdä tiiviiksi ja systemaatti-

apuvälineenä siirryttäessä yhdenvertaisuuden arvioinnista suunnitelman

sen ja paikkakunnan väestösuhteisiin.

seksi, mikä edesauttaa myös suunnitelman seurantaa. Yhdenvertaisuuden

laatimiseen (Taulukko 1). Taulukon voi ladata muokattavassa muodossa

Poliisin kanssa keskustelun kautta voidaan saada kokonaiskäsitys siitä, millaisia turval-

arvioinnin tulokset voidaan koota esim. arviointimatriisiin, joka toimii

sivuilta: https://yhdenvertaisuus.fi/materiaalit.

lisuusuhkia asiakkaat kohtaavat vastaanottokeskuksen ulkopuolella ja/tai kokeeko pai-

mintaan osallistujina? Ketkä ovat passiivisempia? Väestösuhteiden toteutumiseen liittyviä indikaattoreita voi käyttää lisäkysymysten pohjana. Indikaattoreista lisätietoja sivustolta: https://yhdenvertaisuus.fi/mika-vaikuttaa-va-

kallisyhteisö vastaanottokeskuksen lisäävän turvattomuuden tunnetta. Lisäksi voidaan

estosuhteisiin-

keskustella siitä, millaisin yhteisin toimenpitein turvallisuutta voidaan lisätä. Esimerk-

Henkilöstökyselyt

kinä tästä on paikallinen tapahtuma, jossa poliisi on mukana yhteistyötahona. Sujuva

ASENTEET

TURVALLISUUS

TYÖYHTEISÖN SISÄINEN YHDENVERTAISUUS

ASIAKASTYÖ

Havainnot

Toimenpiteet

Esimerkki: Maahanmuuttajataustainen työntekijä kokee niin asiakkaiden kuin kollegojenkin asettamat suuret odotukset epäoikeudenmukaiseksi.

Esimerkki: Työnohjaus 1 krt/kk. Työnkuvien selkeytys ja niistä tiedottaminen koko henkilöstölle.

Esimerkki: Uusi työntekijä kokee ettei häneen luoteta ja häntä kritisoidaan, koska hän ei toimi linjassa totuttujen toimintatapojen kanssa.

Esimerkki: Henkilöstölle järjestetään yhteisöllisyyttä vahvistava työpaja, jossa sovitaan yhteisistä toimintatavoista. Nämä kirjataan perehdyttämisoppaaseen.

Esimerkki: Tiettyjen asiakasryhmien välille syntyy toistuvasti riitoja.

Esimerkki: Turvapaikanhakijaryhmällä on tunne epäoikeudenmukaisesta kohtelusta ja he kokevat saavansa työntekijöiltä vähemmän huomiota.

Esimerkki: Tutustutaan yhteisösovittelun menetelmiin: osapuolien kuuleminen, neuvottelut, sovinto.

Esimerkki: Henkilöstö käsittelee ensin keskenään, huomioidaanko kaikki asiakasryhmät yhdenvertaisesti. Tämän jälkeen asiakkaiden kanssa keskustellaan asiakastyön painopisteistä ja siitä, mitä syrjintä on ja miten siihen puututaan (yhdenvertaisuussuunnitelma).

kenteet kannattaa hyödyntää siten, että niihin sisällytetään yhdenvertaisuussuunnitel-

teiden näkökulmasta. Poliisilla on myös keskeinen rooli paikallisyhteisössä oikean tiedon SUHTEET YMPÄRÖIVÄÄN YHTEISÖÖN

Toimenpiteet

Käytössä olevat työhyvinvointiin liittyvät kyselyt tai muut säännölliset tiedonkeruura-

tiedonkulku vastaanottokeskuksen ja poliisin välillä on tärkeä myös hyvien väestösuh-

Arviointimatriisi yhdenvertaisuussuunnitteluun väestösuhteiden näkökulmasta

Havainnot

Toimenpiteet

Esimerkki: Vastaanottokeskuksen naapurustossa asuvat kuntalaiset ilmoittavat poliisille herkästi turvapaikanhakijoista, vaikka varsinaista häiriötä ei ole syntynyt.

Esimerkki: Henkilökunta toimii aktiivisesti naapuruston suuntaan: suunniteltu jalkautuminen, avoimet ovet jne.

Esimerkki: Turvapaikanhakijoiden ja paikallisten nuorten välille syntyy kiista jalkapallokentän käytöstä. Asiakkaita haukutaan kylällä ja urheiluseura kieltäytyy jatkamasta turvapaikanhakijoiden pelivuoroja.

Esimerkki: Tilanteen tulehtuneisuuden vuoksi paikalle kutsutaan ulkopuolinen sovittelija1, joka pyrkii palauttamaan keskusteluyhteyden osapuolten välille ja sopimaan jatkosta yhdessä.

maan liittyviä kysymyksiä esim. työyhteisön ilmapiiristä, syrjintäkokemuksista, osalli-

varmistajana ja välittäjänä. Vastaanottokeskus ja poliisi voivat tarvittaessa myös tiedot-

suuden kokemuksesta ja vuorovaikutuksesta. Maahanmuuttovirasto kerää tietoa kaik-

taa paikallisyhteisölle yhdessä turvapaikanhakijoihin tai vastaanottokeskukseen liittyvis-

kien vastaanottokeskusten työhyvinvoinnista VOK Baro –kyselyllä. Tämän kyselyn tu-

tä asioista. Tällaisia yhteisiä toimenpiteitä voidaan kirjata myös yhdenvertaisuussuun-

loksia voidaan hyödyntää yhtenä tietolähteenä alkukartoituksessa ja yhdenvertaisuus-

nitelman toimenpiteiksi, jotta ne saadaan näkyviksi ja systemaattisiksi.

suunnitelman toteutuksen arvioinnissa.

Vapaaehtoiset laajentavat turvapaikanhakijoiden kokemusta yhteisöstä, ja heillä on tär-

Palautteet ja aloitteet

keä rooli ja vaikutus väestösuhteisiin vastaanottokeskuksen sisällä että ympäröivään

Tilannekuvan muodostamisessa kannattaa hyödyntää asiakaspalautteet, asiakkaiden tai

paikallisyhteisöön. Vapaaehtoisia kannattaa kuulla yhdenvertaisuussuunnitelmaa varten

henkilöstön tekemät aloitteet, maahanmuuttoviraston toteuttaman asiakaspalauteky-

esim. kyselyn avulla. Kyselyn voi muokata henkilöstökyselystä, jotta samat teemat nousevat esiin johdonmukaisesti mutta vapaaehtoisten näkökulmasta.

selyn tulokset tai muut käytössä olevat palautemekanismit.

Muita tärkeitä sidosryhmiä, joita prosessissa voisi tavalla tai toisella kuulla, ovat esim.

Sisäisten ohjeiden analysointi ja tarkastelu

vartijat, tulkkipalvelut, kunnalliset palveluntarjoajat, seurakunnat, yritykset. Heidän nä-

Hyödyllistä lisätietoa alkukartoitukseen voi saada myös tarkastelemalla ja analysoimalla

kemyksiään voi kerätä osana muuta tiedonvaihtoa tai prosessien kehittämistä. Yhden-

olemassa olevia sisäisiä ohjeita, strategioita ja linjauksia. Myös yhdenvertaisuussuunni-

vertaisuussuunnittelun kannalta tärkeitä teemoja ovat mm.

telman valmistumisen jälkeen on tärkeätä uusia ohjeita laadittaessa varmistua, että ne

• onko keskinäisissä asenteissa jotain sellaista, joka hankaloittaa yhdenvertaisuuden

eivät ole ristiriidassa vastaanottokeskuksen yhdenvertaisuussuunnitelman kanssa.

toteutumista? • voivatko kaikki olla turvallisesti omana itsenään ilman pelkoa väkivallasta tai syrjin-

Vinkkejä esim. työpajojen tai kyselyiden toteuttamiseen sekä hyödyllisiä linkkejä ja yh-

nästä?

teystietoja löytyy osoitteesta: http://www.yhdenvertaisuus.fi/

• saadaanko viesti perille puolin ja toisin?

IREKOL A@ME.C OM

Yhdenvertaisuuslaki

Oikeusministeriรถ Tasa-arvoesite Graafinen ilme, taitto

Ođđa ovttaveardásašvuođaláhka bođii fápmui jagi 2015 álggus ja dan ulbmilin lea ovddidit ovttaveardásašvuođa ja eastadit olggušteami ja buoridit olgguštuvvon olbmo vuoigatvuođadorvvu. Lágas ásahuvvo earret eará das, n mii lea olggušteapmi n mii lea lobálaš earálágan meannudeapmi n geasa olggušteamis galgá almmuhit n makkár buhtadusa dahje eará čuovvumušaid lága vuođul sáhttá ohcat ja n geat galget ovddidit ovttaveardásašvuođa

Ovttaveardásašvuođalága mielde olggušteapmi lea

Mii lea olggušteapmi?

Njuolggo olggušteapmi (10 §): olmmoš meannuduvvo eahpeoiddolaččabut go muhtun eará meannuduvvo, lea meannuduvvon dahje sáhtašii meannuduvvot dávisteaddji dilis. Ealáhushárjeheaddji biehttala luoitit lámisolbmo fitnodagas lanjaide.

Olggušteapmi lea dábálaččat olbmuid sierraárvosaš meannudeapmi dan vuođul, ahte sii gullet (dahje sin navdet) gullat dihto jovkui, ovdamearkan dovddastit dihto oskku dahje gullet seksuála unnitlohkui.

Eahpenjuolggo olggušteapmi (13 §): navdojuvvon ovttaveardásašvuođa njuolggadus, ágga dahje geavadat dagaha soapmása earáid fuonit dillái persovdnii gullevaš siva vuođul. Barguiváldimis gáibiduvvo dievaslaš suomagiela máhttu, vaikke dat ii barggu čađaheami dáfus leat vealtameahttun.

Olggušteami duogábealde leat dávjá sierra joavkkuide čuohcán ovdagáttut, maid almmolaččat jurddašit guoskat buot dihto jovkui gullevaš olbmuid. Olggušteapmi sáhttá leat ovttaskas sátni dahje dilálašvuoh-

Heađušteapmi (14 §): Olbmo olmmošárvvu eaktodáhtolaččat dahje duođalaččat loavkašuhtti láhtten, mainna

ta, dahje dat sáhttá leat čuovvumuš servodatlaš ráhkadusain. Olggušteapmi lea Suomas gildojuvvon vuođđolága, ovttaveardásašvuođalága, dásseárvolága, rihkuslága ja máŋggaid ovttaskas sierralágaid vuođul.

Maiddái olmmošárvvu loavkašuhtti ságat, šleađgapoasttat, eahpeáššálaš materiála ovdan bidjan dahje earálágan kommunikašuvdna sáhttá leat lágas gildojuvvon heađušteapmi.

dahkat olbmo fuotnuma dahje vuolleárvosaš dahje su vuostá uhkideaddji, vašši dahje falleheaddji dovdduid. Loavkašuhttinoaivilis dahkkojuvvon rasisttalaš spivkkat dahje seksuálaunnitlohkui gullevaš bargoskihpára namahallan leat ovdamearkkat heađušteamis.

Ráva dahje gohččun olgguštit (8 §): Olggušteapmái gullevaš dahje olggušteami várás addojuvvon rávvagat, doaibmaráva dahje geatnegasvuohta. Restoráŋŋa jođiheaddji gohčču feaskkerfáktameaštáriid sihkkarastit, ahte dihto álbmotjoavkkuide gullevaš olbmot eai beasa restoráŋŋii.

Vuođđolága olgguštannjuolggadus gieldá maiddái nu gohčoduvvon sierrameannudeami dahjege segregašuvnna, mas bálvalusaid fállet sierra dihto álbmotjoavkkuide olgguštangildosis máinnašuvvon ákka mielde, jus dan ii sáhte muhtun dohkkehuvvon ákka mielde oaidnit vuoiggalažžan dihto dilis.

olbmo guoskevaš duohtaáššái dahje navdimii. Olggušteamis sáhttá leat sáhka, go olbmo meannudit olgguštemiin dan dihtii, ahte son lea ovdamearkan

Olggušteami gielddus

etnihkalaš unnitlohkui gullevaš olbmo lagaš olmmoš (lagašolggušteapmi). Dahku sáhttá leat olgguštangildosa vuostá dallege, go dahkki meaddá ovdamearkan olbmo álgovuođus, agis, seksuála beroštumis (olggušteami, mii vuođđuduvvá navdimii). Njuolggo ja eahpenjuolggo olggušteami lassin ovttaveardásašvuođalágas olggušteapmi lea heađušteapmi, govttolaš heivehemiid gieldin sihke ráva dahje gohččun olgguštit.

Ovttaveardásašvuođalága 8 §:a mielde geange ii oaččo olgguštit agi, duogáža, riikkavulošvuođa, giela oskku, nana jáhku, oaivila, politihkalaš doaimma, ámmátovttastusdoaimma, bearašgaskavuođaid, dearvvašvuođadili, lámisvuođa, seksuála beroštumi dahje eará persovdnii gullevaš siva vuođul. Olggušteapmi lea gildojuvvon das fuolatkeahttá, ahte vuođđuduvvágo dat olbmui alcces dahje juoga eará

Govttolaš heivehemiid gieldin (15 §): virgeoapmahaš , skuvlema ordnejeaddji, bargoaddi sihke dávviriid dahje bálvalusaid fálli, mii guođđá dagakeahttá áššáigullevaš ja guđege dilis dárbbašlaš govttolaš heivehemiid, mainna lámisolbmuid persovnnalaš ovttaveardásašvuohta dorvvastuvvo, dahká iežas sivalažžan olggušteapmái. Bargoaddi biehttala dárbbašlaš govttolaš ordnemiin, maid lámis bargoohcci dárbbašivččii bargojearahallamii oassálastimii. Olggušteaddji bargosadjealmmuheami gielddus (17 §): Bargoaddi ii oaččo rabas bargosajis, virggis dahje doaimmas almmuhettiin vuoigatvuođaheamet gáibidit ohcciin dán lágas oaivvilduvvon olbmui gullevaš iešvuođaid dahje áššiid. Linnjábiilafitnodat gáibida vuoddjibargosaji guoskevaš ohcanalmmuhusas ohcciin Suoma riikkavulošvuođa Vuostedoaimma gielddus (16 §) Olbmo ii oaččo meannudit eahpeoiddolaččat iige vugiin, mii buktá sutnje negatiivva čuovvumušaid dan dihtii, ahte son lea dorvvastan ovttaveardásašvuođalágas ásahuvvon vuoigatvuođaide ja geatnegasvuođaide, oassálastán olggušteami guoskevaš ášši čielggadeapmái dahje álggahan eará doaibmabijuid ovttaveardásašvuođa dorvvasteami ovdii. Bargoaddi sirdá bargi eará doaimmaide, mat leat fuonibut dan dihtii, go son lea almmuhan olgguštanvásáhusas bargosuodjalanvirgeoapmahažžii.

ÁRVVOŠTALLANMATRISA ovttaveardásašvuođa árvvoštallan Vvuogit Ovdamearkan:

áicamat Bargoaddi

Doaibma

ovttaveardásašvuođaplána doaibmabijut (govvádus, áigetávval ja ovddasvástádusat)

čuovvun

Bargoveahkajearahallan

Árvvoštallančoahkkimat

Cealkámušjorus

Strategiijaid čuovvundieđut

Áššegirjeanalysa

IREKOL A@ME.C OM

9.4. MonIPErUSTEISEn SYrJInnÄn ErITYISYYS

Onkin kuvaavaa nimittää moninkertaiseksi syrjinnäksi sellaista moniperusteisen syrjinnän muotoa, jossa henkilö kokee syr-

Tässä raportissa kerrotut moninaiset esimer-

jintää yhdessä tilanteessa yhdestä, toisessa

kit valottavat sitä, kuinka syrjinnän, ulossul-

toisesta syystä. Vaikka nämä syrjintätilanteet

kemisen ja eriarvoisen kohtelun kokemukset

eivät liittyisi mitenkään toisiinsa, syrjityn

moninkertaistuvat silloin, kun henkilö kuuluu

henkilön kohdalla ne merkitsevät sitä, että

useampaan vähemmistöön, josta jokaiseen

heidän täytyy olla varuillaan suuren osan

liittyy mahdollisuus tulla kohdelluksi huo-

aikaa. Tällainen on psyykkisesti hyvin kulut-

nosti. Yksilön kohdalla se merkitsee sitä, että

tavaa. Haastatteluja tehdessä herättikin

syrjintää tapahtuu useammin, se on jatku-

huomiota se, että varsin moni haastatelluista

vampaa, todennäköisempää ja totaalisempaa.

mainitsi käyvänsä terapiassa tai kärsivänsä

YHTEEnVETo

IREKOL A@ME.C OM