BYTT ÄR BYTT - akay & E.B. Itso

Akay & E.B. Itso

BYTT Ă„R BYTT

konstmuseet i norr

Akay & E.B. Itso

BYTT Ă„R BYTT

konstmuseet i norr

4

förord visst finns det stunder då man känner ett behov av att korsa en annan människas väg. Att byta ett ord, dela med sig av en matbit eller i väntan på ett passerande tåg bara stå tysta och andas samma luft under ett ögonblick.

Projektets första dag var gråmulet kylslagen, vi var ett fåtal person­ er på plats i Riksgränsen, den modifierade Piaggio Apen ville inte starta och räddningen blev lyckligtvis en av de många och lång nedförsbackarna i kombination med ett friskt sparkande ben. Jag stod i duggregnet och såg hur baksidan av den hemmabyggda mo­ pedbilen och tillika konsthallen tillslut försvann bortåt. Det fanns många saker jag de närmaste dagarna hann fundera över. Allt från hur konstnärerna skulle stå ut med att sitta så tätt intill varandra under så många dagar i den bullriga förarhytten till om de inte ändå borde ha haft en varningstriangel bakpå sitt långsamtgående fordon för att inte utgöra en större trafikfara än nödvändigt längs de vindlande fjällvägarna. Framförallt vandrade mina tankar till om människor verkligen skulle våga komma dessa båda konstnärer till mötes med berättelser om händelser och ögonblicksbilder från sin tillvaro.

Det skulle visa sig att min oro var obefogad. Med fokus på det personliga mötet istället för den stora och ofta opersonliga publik­ en inleddes denna tidiga höst 2014 en resa från väster vid norska gränsen till öster mot Finland. Utan högteknologiska lösningar idkade konstnärerna byteshandel på de platser de passerade och genom ett genuint intresse för de möten som uppstod växte sam­ lingen av ögonblicksbilder delade av de människor vars väg konst­ närerna under ett par veckor korsade på sin resa genom Kiruna med omnejd.

Maria Ragnestam projektledare Konstmuseet i Norr

5

6

7

8

9

Namn: Therese Janacék Plats: Katterjåkk Datum: 16 augusti

lavinen Natten till den 6:e mars 2000 gör Therese Janacék som vanligt en observation på SMHI:s väderstation i Katterjåkk där hon arbetar.

Klockan är kvart i ett, himlen är stjärnklar och det är vindstilla.

Therese lägger sig för att sova.

En timma senare vaknar hon av att det vibrerar. En ovanligt hård, sydlig vind skakar huset. Våldsam nederbörd färgar allting vitt. Therese kan inte ens ta sig den korta biten fram till väder­ buren på husets framsida för att göra nästa observation. Sikten är obefintlig.

Klockan är kvart i fyra när jourhavande meteorolog i Sundsvall svarar på det särskilda numret Therese ringer. Hon behöver infor­ mation, observationer uppifrån och från sidorna och inte bara ur sitt eget snäva perspektiv på marken.

Det är stjärnklart hos dig, svarar meteorologen. Du har ingen nederbörd alls.

– Snön var ju tät och virvlade omkring mig, minns Therese.

Men det var alltså bara lössnö som vräktes med av stormvindarna.

Det hårda vädret fascinerar. Therese inser inte vilka kon­ sekvenser det kommer att föra med sig. Snö fortsätter att svepas med av de hårda vindarna under natten, i samma sydliga riktning.

Bara ett par kilometer från väderstationen i Katterjåkk bäddas fjället i Riksgränsen in i ett allt tyngre snötäcke. Nedanför berget på norrsidan ligger hus; tillfälliga bostäder för säsongsarbetande personal. Hängdrivan ovanför i mörkret växer för varje timma som går.

Thereses sambo jobbar som pistör med ansvar för lavinsäker­ heten. Klockan sju på morgonen ringer telefonen. Det är från Riksgränsen. Framsidan av berget har släppt. Snön har gått rakt 10

11

genom husen.

– Vi var helt avskärmade, minns Therese. Vägen var ofram­ komlig. Man fick köra bandvagn upp från Björkliden. Min sambo slängde sig på skotern och åkte för att delta i räddningsarbetet.

Eftersom de snötäckta husen inte har några fasta hyresgäster vet man till en början inte hur många som saknas. Fyra människor grävs fram ur snön och kan räddas till livet. En femte överlever inte.

– Fruktansvärt tragiskt. Tänk dig att du ligger och sover när en lavin plötsligt rasar genom husväggen. Jag känner en av dem som klarade sig. Hon blev fullständigt begravd i sängen. Hon sa att hon inte kunde röra mer än sitt ena lillfinger.

Trots katastrofens omfattning blir händelsen ingen stor nyhet i resten av Sverige. Det är heller inte första gången området drabbas, men det hinner gå så många år mellan olyckorna att riskerna med att bo i ett lavinområde glöms bort, tror Therese.

– Och eftersom det inte finns någon urbefolkning så försvin­ ner kunskaperna i takt med att säsongsarbetarna byts ut. Han som omkom var till exempel bara här och hälsade på.

Trots att det inte är hennes uppgift att varna för laviner är Therese Janacék hädanefter vaksam på snarlika väderförhållanden.

Det hade snöat rikligt i en tid, innan vinden slog om i sydlig rikt­ ning och nådde stormstyrka.

– Händer samma sak igen så kommer jag att slå larm. För sam­ vetets skull.

12

13

14

15

16

17

Namn: Gustaf Waerner Plats: Björkliden Datum: 17 augusti

vad mer kan man önska sig?

På 1980­talet bestämmer sig Gustaf Waerner för att åka till Lapp­ land och hälsa på ett par kompisar som jobbar som kockar i Björkliden. Som stockholmsbo har han knappt varit längre norrut än Uppsala. Han vet inte var Björkliden ligger. På tåget, någon­ stans i höjd med Gävle, plockar han fram Sverigekartan och inser att det blir en lång resa – att det nog är bäst att uppgradera biljetten från sittplats till sovkupé. Den veckolånga vistelsen i norr blir läng­ re än han räknat med. Faktum är att den pågår än, 26 år senare.

– Det blev ett kärt välkomnande häruppe. I storstäder är det ju en lite hårdare attityd, men här hälsar folk på en och presenterar sig. I efterhand tror jag att det är det som har gjort att jag har stan­ nat kvar.

Gustaf hamnar på en fest den andra eller tredje dagen under sitt besök och blir tillfrågad om han har lust att hoppa in som diskare i en dag eller två. Det tillfälliga jobbet förlängs och blir till fem dagar och därefter blir han erbjuden jobb i stugbyn. Sedan rullar det på med alla möjliga arbetsuppgifter.

Han sveper med handen över utsikten och förklarar.

– Sedan uppskattade jag också allt det här som vi ser framför oss nu. Det är som att leva i ett vykort faktiskt.

Gustaf jobbar som säsongsarbetare och har hittills med sina sextiotre år tillryggalagt hela femtiotvå säsonger, till skillnad mot de flesta, som brukar jobba mellan fyra och tio.

– Jag har sett många komma och gå. Vintern kan kännas ve­ modig, för det brukar ju bli en fin sammanhållning och man gör roliga saker ihop. Samtidigt är det under off­season­perioderna det finns tid för återhämtning.

Han beskriver en bykänsla som som han aldrig upplevde på 18

19

Södermalm i Stockholm. Här kikar man om alla bilar är på plats och om folk är hemma. Man besöker varandra och dricker kaffe och småljuger, eller går hem och binder flugor till fisket och tittar på någon dålig teve­serie.

Då och då kommer tidigare säsongsarbetare på besök, sådana som flugit vidare, skaffat fru och barn och köpt hus. De vill prata gamla minnen och hävdar ofta att den bästa tiden i deras liv var när de arbetade här. Det lyssnar Gustaf intresserat på, eftersom han själv befinner sig där fortfarande, i den där roliga fasen.

– Herregud Gustaf, brukar de säga. Du är sextio år. Du kan inte hålla på så här.

Men det tycker Gustaf att han kan och skrattar.

– Jag tror att det var Buddha som sa: ”Jag förväntar mig ingen­ ting”. Jag känner likadant, för jag mår hyfsat bra, har uppnått en aktningsvärd ålder, är klar i skallen, bor på en vacker plats och jobbar med trevliga människor. Vad mer kan man önska sig?

När Gustaf så småningom går i pension och avslutar sin an­ ställning måste han ge upp sin personalbostad. Vart han tar vägen då är oklart, men som en boren sökare ser han fram emot att ta reda på vart legenden för honom.

– Jag har släkt kvar i Stockholm och så, men tjugosex år häruppe har satt sina spår. Mest mentalt.

20

21

22

23

rallarna på malmbanan

Gustaf Waerner är intresserad av rallarkulturen och dess historia.

Den över hundraåriga järnvägen och dess tillblivelse fascinerar.

– Det är tack vare malmen i Kiruna som vi sitter här idag, kon­ staterar han. Jag vet inte hur mycket malmen och gruvbrytningen har bidragit till välfärden i Sverige, eller hur många miljarder kronor vi fått för uppbyggnaden av en infrastruktur.

Gustaf syftar förutom järnvägen också på den gamla rallarvägen, materialvägen, som grundlades samtidigt. När han går till Torne­ hamn, det lilla rallarsamhället som fanns förut, så går han eller åker längdskidor längs den betydelsefulla vägen.

Om svunna tider försöker Gustaf läsa så mycket han kan. Han säger sig vara “trött på plast” och nyfiken på hur det var förr. Han berättar hur imponerade besökare blir av Lapporten. Namnet myntades kanske då Malmbanan anlades just här, tror Gustaf.

På den tiden är det nämligen samerna, med sin lokalkännedom, som varnar för att bygga järnvägen längs med Nuoljaberget – på grund av lavinrisken. En tunnel genom berget är högst nödvändig, om man inte vill ha tågseten begravda i snö.

Den 800 meter långa tunneln byggs under tidspress. Man hackar och spränger sig in från var sitt håll av berget. En ung ingenjör från Stockholm kommer upp och konstaterar att arbetet inte kommer att hinnas med på utsatt tid. Han gör beräkningar och funderar och kommer till sist på en idé som ska få dem att hinna; en alter­ nativ plan för inslag i berget med totalt åtta rallarlag i arbete sam­ tidigt. Metoden är oprövad och ingenjören retas för sin ringa ålder och brist på erfarenhet, nyss utexaminerad från Kungliga Tekniska Högskolan. Rallarna trakasserar honom och säger att det nog går åt skogen. Nervositeten är stor och ingenjören tvivlar också. Före beräknat genombrott står han inte ut med pressen längre. Han går upp på fjället och hänger sig i en björk. Bara ett par dagar senare bryter man igenom och kan konstatera att hans metod faktiskt fungerat.

24

25

26

27

28

30

31

Namn: Forskarteamet Plats: Abisko Datum: 18 augusti

bubbeljakt i abisko Sophie Burke vet inte hur hennes liv skulle ha sett ut om hon inte hade gått till biografen den där dagen hemma i Massachusetts för knappt tio år sedan.

– Jag var sexton år. Ung och påverkbar. Jag minns hur jag reste mig upp ur biostolen när filmen var slut och omedelbart tänkte: jag ska skriva till min kongressledamot.

Filmen som har verkan på Sophie är Al Gores dokumentär “En obekväm sanning” – om den globala uppvärmningen och dess effekter. Bredvid Sophie i biomörkret sitter föräldrarna som uppmuntrar henne att ta fasta på filmens miljöbudskap – och att skriva till kongressen.

– Min mamma hjälpte mig att korrekturläsa brevet. Jag skickade iväg det men fick aldrig något svar.

Sophie sänder även en kopia av brevet till Al Gore och beskriver hur filmen påverkat henne och inspirerat henne till att försöka få kontakt med beslutsfattare och göra sin röst hörd. Och Gore svarar med ett undertecknat och uppmuntrande brev.

– Han skrev att jag skulle fortsätta studera och jobba hårt, och att det fanns en chans för mig att göra skillnad. Det var fantastiskt!

Jag har brevet inramat på väggen i mitt rum.

Sophie blir snart hela familjens stora gröna förespråkare och tvingar sin mamma att köpa en mer miljövänlig bil, föreslår att de ska byta ut alla glödlampor i hemmet samt övertalar pappan att isolera rören i källaren. I skolan väljer hon en ganska avancerad miljövetenskaplig kurs och lär sig mer – och bestämmer sig för att gå vidare med det nya intresset även på college.

– Jag tror att det var första gången jag kände att jag hade ett syfte. Innan dess hade jag mest glidit runt ganska omotiverad. Nu 32

33

34

35

visste jag vad jag ville. Jag ville rädda världen.

Sophie skrattar åt de stora orden, trots att de fortfarande på sätt och vis gör sig gällande.

Efter college blir Sophie involverad i flera spännande forsknings­ projekt, varav ett har tagit henne hit, till forskningsstationen i Abisko. Forskarteamet arbetar med att ta reda på hur metangasen rör sig i myrmark och sjöar – hur flödena ser ut och hur stora de är. De försöker också ta reda på vad som orsakar dem genom att jämföra hög koncentration av metangas med förändringar i luft­ tryck och temperatur.

Runt forskningsstationen på de små sjöarnas vattenytor ligger stora fällor i form av trattar som Sophie och hennes kollegor passar och vittjar. Teamet fångar bokstavligen in små luftbubblor vars metangasinnehåll samlas och mäts. På så vis hoppas man få en mer detaljerad förståelse för hur en given mängd metangas påverkar jordens atmosfär.

Och på sikt, även om den är lång, hjälpa till att rädda planeten.

36

37

38

39

40

41

42

43

Namn: Lars-Göran Hansson Plats: Torneträsk Datum: 19 augusti

ett liv vid järnbanan Lars­Göran Hansson i Torneträsk har jobbat vid järnvägen i hela sitt liv. Han var bara sexton år när han tog tjänst. För sju år sedan gick han i pension vid 63 års ålder.

När han ser tillbaka på sitt arbetsliv häpnar han över hur ut­ vecklingen gått framåt, sakta men säkert, och hur järnvägens kapacitet hela tiden ökat. Han har själv varit med och utveck­ lat hållbarheten, experimenterat med hur sliprar och växlar kan förstärkas och palla för det ökade trycket. Till en början upp­ graderas bärigheten till 25 tons axellast. Innan det var dags för pension hade man uppnått 30. Lars­Göran föreställer sig att den utvecklingen håller i sig, att kapaciteten ökar ännu mer på sikt, men givetvis beroende på hur gruvverksamheten artar sig. Ban­ kroppen är på vissa ställen dimensionerad för mycket lägre axellast och tål kanske inte så mycket mer. Dubbelspår kan möjligen bli aktuella i framtiden om Lars­Göran får sia. Och fler tunnlar där landskapet lutar för mycket.

Värre var det innan elektriciteten infördes. Då var de tunga eki­ pagen ångloksdrivna. Malmtågen som trots att de var kortare och lättare förr i tiden orkade inte alltid upp för krönen. I Stenbacken finns en stor, brant stigning och där behövdes ett så kallat på­lok som sköt på ända upp till Kaiseniemi.

Bakom Lars­Göran står en stor och märklig byggnad i tegel som uppfördes när den första elektrifieringen kom 1913. Det är en transformatorstation som numera är kulturminnesmärkt.

– Nackdelen med ett kulturminnesmärkt hus är att det inte följer med några pengar. Du får varken riva eller förändra den.

Fastighetsverket som äger byggnaden vill gärna behålla den, men har inga pengar för det. De har ingen direkt nytta av huset.

44

45

För några år sedan slog blixten ner i den ståtliga stationen och förfallet skyndades på.

– Det är trist när det ser ut så här. Man hade kunnat göra en del av huset, om man haft lite fantasi.

Lars­Görans liv har alltid kretsat kring järnbanan. Han har många minnen från ett långt arbetsliv vid spåren, vissa mer drama­ tiska än andra, så som urspårningar och olyckor. Ett särskilt tydligt minne härrör från barndomen.

Det är i slutet av 1940­talet och Lars­Göran är omkring fem år gammal. Hans far, som arbetar som banvakt i Stenbacken ska reparera en dressin i södra änden av bangården. Strömmen bryts i sektioner för att göra arbetet möjligt och säkert. Driftsvakten, vars uppgift det är att koppla ifrån elektriciteten, tillkallads. Gränsstol­ pen mellan Stenbackens sektion och nästa söderut mot Torneträsk förbises av någon anledning. Lars­Görans fars kollega trampar på utliggaren och får 16 000 volt genom kroppen.

– Jag såg honom på 200 meters håll, minns Lars­Göran. Hur han rasade ned från stolpen.

Ambulansdressinen från Abisko larmas och männen på bangården lyfter upp den skadade på trallarna och för honom till stationshusets väntsal. Lars­Göran kommer tydligt ihåg den fruk­ tansvärda lukten av bränt kött. Den stora, svarta bilmodellen med bårplatser inuti är konstruerad för att köra på tågskenor och hämtar den skadade som forslas i ilfart. Ambulansen kan komma upp i hög hastighet, närmare 120 km/h. Men det hjälper inte.

– Han blev så in i helvete invärtesskadad och överlevde väl i en vecka. Ljungblom hette han.

Lukten i väntsalen hänger kvar i flera dagar. Och minnet av den hemska olyckan betydligt längre.

46

47

48

49

50

51

Namn: Lars-Erik Kuhmunen & Christina Danell Kuhmunen Plats: Rensjön Datum: 19 augusti

tredje gången gillt Lars­Erik Kuhmunen i Rensjön anser att oturen är över nu.

– Den har vänt till tur eftersom jag har en så fin gumma.

Han skrockar och nyper Christina i sidan, som viftar bort honom.

– Håll inte på sådär.

– Nu är det tredje gången gillt, säger Lars­Erik och syftar på huset vi står framför.

– Ja, nu är det toppen, instämmer Christina.

Huset i fråga står alltså återuppfört på samma tomt för totalt tredje gången. Lars­Erik och Christina berättar om de där ödes­ digra dagarna för sex, respektive fyra år sedan.

– Det är i maj, börjar Lars­Erik. Varmt och torrt. Den första riktiga vårvärmen det året.

Lars­Eriks nittioåriga moster Kristina är på besök och ska bjudas på grillat. Sällskapet sitter i köket medan Lars­Erik mestadels uppehåller sig utomhus vid den tända grillen i väntan på den rätta glöden. Renkotletterna ligger i marinad och ska serveras tillsam­ mans med broccoli, lök och andra goda grönsaker. Middagen är noga förberedd.

Lars­Erik har en gammal studiekamrat, Rolf, på tråden. Plöt­ sligt får han syn på en tromb som vajar fram över landskapet ungefär 200 meter från huset. Lars­Erik beskriver entusiastiskt tromben för Rolf. Det är ju inte varje dag man har turen att be­ trakta ett naturfenomen. Tromben sträcker sig som en pelare tio, femton meter upp i luften och kommer sakta närmare. Lars­Erik tänker att det inte spelar någon roll. Han räknar inte med att den fascinerande virveln utgör någon direkt fara. Inom fem minuter är tromben framme vid Lars­Erik. Sedan går allt mycket snabbt.

52

53

– Den kom precis fram till grillen, lyfte liksom upp glöden och tog den med sig vidare mot huset.

Några sekunder senare slickar lågorna den gamla flagade olje­ färgen på husfasaden.

– Det är ju rena mumma för elden.

Elden tar omgående fatt och löper mot husets övervåning. Det finns ingenting att sätta emot. Lars­Erik rusar in för att få ut sin sambo och moster Kristina. Den nittioåriga damen måste närmast baxas ut på grund av sina dåliga ben. Fönstren spricker i hettan.

Tjong, säger det. Moster Kristina envisas och vill tillbaka in i huset för att hämta sin ryggsäck som står i kammaren på nedervåningen.

Lars­Erik tar tag i henne, vänligt men bestämt.

– Du går inte in dit igen.

Trion tar sin tillflykt till ett stenigt underlag, omkring femtio meter från huset och betraktar det hastiga förloppet därifrån. Det fortsätter att smälla av glas som spricker i värmen. Några gasol­ tuber exploderar med ännu kraftigare knallar. Hunden Loffe har sprungit till skogs för länge sedan, chockad.

Brandkåren från Kiruna ankommer efter fyrtio minuter, men då är huset redan övertänt. Rökpelaren kan ses milsvida omkring.

Lars­Erik och Christinas hus är förstört och alla deras personliga ägodelar är borta, liksom två bilar och fyra skotrar. Lars­Erik hann rädda ett par Fjällräven­byxor från ungdomen med G­1000­väv, men glasögonen blev kvar i huset.

– Jag såg ingenting den helgen, säger han och skrattar. Det var ju inget att göra. Det var bara att acceptera.

Andra äldre och oersättliga saker som gått i arv gick också förlorade. Christina minns en kista från sin mormor och morfar, byggd på 1700­talet. Och nahpan, mjölkembaret i masurbjörk som hängde på söderväggen som ett paradnummer, också daterat till 1700­talet, förstördes. Det hade Lars­Erik fått av sin mamma.

– Men man kan inte tänka så. Det är ju bara världsliga ting.

För försäkringsbolaget var de värda noll förstås. De gick inte att värdera, fastän de är värda mest egentligen. Men det finns ju inga kvitton att visa upp.

54

Ett nytt hus som Lars­Erik själv ritat börjar så småningom byg­ gas. Under tiden bor Lars­Erik och Christina i Kiruna i en källar­ lägenhet, långt ifrån Rensjöns fria vidder. Och vantrivs. De ser fram emot att få flytta tillbaka.

– Lars­Erik är ju tokig i att basta, fortsätter Christina. Vedeldat ska det vara. Det är det bästa. Så fint. En enorm värme, också vin­ tertid.

Det nya huset får en inbyggd, vedeldad bastu till Lars­Eriks sto­ ra glädje. I augusti 2011 har paret flyttat in och hunnit bo i det nya huset i en dryg månad. Christina redogör för nästa otursdag: – Lars­Erik skulle basta mitt på dagen, vilket är ovanligt och det var kanske tur egentligen. Vi satt här i köket och kände att det började lukta konstigt. Vi gick in i bastun och upptäckte att det börjat brinna i taket.

Den här gången hinner de få ut många av sina saker. Lars­Erik ringer efter hjälp och kamraterna Anders och Pärlan kommer till undsättning och slänger skyndsamt ut möbler och annat.

– Jo, det var en snabbflytt, konstaterar Lars­Erik.

Byggnaden brinner dock ner till grunden även denna gång. Det är bara att bosätta sig i lägenheten igen och påbörja det mödo­ samma arbetet med återuppbyggnaden. I sammanlagt tre år blev de boende i källaren i stan.

– Det var den värsta perioden i mitt liv, påstår Lars­Erik och skakar på huvudet.

– Nog gick det bra ändå. Man får inte klaga, invänder Christina.

För tredje gången gillt står nu huset alltså på tomten. Den tidigare så passionerade bastubadaren Lars­Erik säger sig ha ut­ vecklat en allergi mot vedeldade bastur, så till vida att de inte ligger minst femtio meter från bostaden. I det tredje, och förhopp­ ningsvis sista huset har han för säkerhets skull installerat en el­ bastu.

– Det räcker med att vi har järnspisen, skrockar han.

Trots två eldsvådor och förlusten av otaliga personliga saker tycks Lars­Erik och Christina gått stärkta ur eländet.

55

– Man kan som inte gräva ner sig i sånt där, säger Lars­Erik.

Man måste gå vidare.

Christina instämmer.

– Och det var ju tur att vi hann få ut Kristina. Det är ju Lars­Eriks moster. Hon förstod inte allvaret och skulle in efter ryggsäcken. Men henne fick vi med oss.

– Med våld.

Några enstaka ägodelar finns kvar som påminner om bränderna.

En gammal skoteroverall till exempel, något svedd i tyget. Men det spelar ingen roll för Lars­Erik.

– Jag har ju silvertejp.

Christina skrattar och instämmer.

– Silvertejp är verkligen Lars­Eriks universalmedel. Han lagar allt med det.

56

57

58

59

60

61

Namn: Tuomo Huurinainen Plats: Kiruna Datum: 20 augusti

ett arktiskt berlin Tuomo Huurinainen har känslan av att Kiruna närmar sig en fas där stadens förfall accepteras; att det inte längre är någon idé att laga det trasiga eller tvätta det smutsiga. Allting ska rivas – allt är således tillåtet.

Tuomo har i flera år gäckat Kiruna med diverse egna konst­ installationer, bland annat stora renar och älgar i plåt och glasfiber.

Han tycker att man bör uppmuntra ett lekfullt och fritt förhåll­ ningssätt till den egna staden eller stadsdelen – låta människor vara med och själva prägla sin närmiljö. Något som på sikt leder till ett större engagemang hos invånarna, resonerar han.

– De kommer att fortsätta att bry sig om sin stad och vilja bidra till stadens utveckling med den egna kreativiteten. Jag inspireras av tanken på att städer kan få lov att växa fram organiskt. Att det hela tiden finns något nytt att titta på. Det är ju charmen med ett urbant liv. Jag och mitt kompisgäng har en vision: att det ska vara mera tillåtande – att Kiruna ska bli ett arktiskt Berlin.

62

63

Namn: Janne Björk Plats: Kiruna Datum: 21 augusti

jannes dassflytt

Det är i mitten av 1970­talet. Janne Björk jobbar med att köra borrstål. I arbetet ingår att ta hand om de redan använda borr­ stängerna nere i gruvan, och leverera nya. Inga lätta lyft direkt. För att förenkla det tunga jobbet gäller det att komma så nära borr­ bryggan som möjligt med lastbilen.

Hela veckan har det där eländiga skithuset stått i vägen.

Dagligen påpekar Janne för förmannen att dasset måste flyttas.

Det blir för tungt att släpa borrstängerna, argumenterar Janne. Jag kommer inte tillräckligt nära.

– Jajamän, säger förmannen. Inga problem. Vi flyttar på dasset.

Det blir torsdag och Janne ringer på morgonen för att höra sig för: – Är dasset borta?

– Jajamän, svarar förmannen. Nog är det flyttat. Ändå står dasset lik förbannat kvar när Janne kommer ner i gruvan.

– Det var ett vanligt skithus, minns Janne. I trä. Av samma typ som brukar finnas i sommarstugor. Dom är ju inte svåra att rucka på. Inte med lastbil. För satan tänkte jag, tryckte fronten mot dass­ dörren och började helt enkelt fösa det åt sidan.

Plötsligt ser Janne hur ett ljus flackar i gliporna mellan skithus­ brädorna. Han tvekar. En flytt på sex, sju meter är allt som krävs.

– Jag bestämde mig för att göra jobbet kvickt. Flytten var ju redan påbörjad. Och förresten, hade jag backat och släppt ut vem det nu var som satt och tryckte där inne, hade han väl förmodligen gett sig på mig.

Tio minuter tar det för Janne att lasta och lossa borrstängerna.

64

65

Sedan hoppar han in i lastbilen och backar därifrån i en rasande fart. Skithusdörren flyger upp och en karl rusar ut efter honom med pannlampan på huvudet och överdraget nere vid fotknölar­ na. Ett ilsket ansikte med ett långt skägg. Men Janne låter sig inte stoppas. Han trycker gasen i botten och slutför arbetsrundan nere i underjorden. När han så småningom kommer upp hinner han inte mer än in till förmannen förrän han får frågan: – Hörru du Björk. Har du kört på ett avträde där nere?

– Du menar dasset som du skulle ha flyttat åt mig? Jo. Det flyt­ tade jag på själv.

– Det satt en gubbe i det där skithuset. Och han kräver betalt.

För kalsongerna.

Janne skrattar åt minnet och rycker på axlarna.

– Men av någon anledning rann saken ut i sanden. Jag tänkte inte mer på det. Inte förrän ungefär ett år senare.

Janne hälsar på en stuggranne i Jukkasjärvi som har besök av en västerbottning, Staffan, som sitter och groggar med sin fru. Det är något bekant över Staffan tycker Janne bestämt. Han betraktar an­ siktet med det långa skägget en bra stund innan han till slut frågar: – Det är inte så att du har suttit i ett skithus under jord? Ett skithus som har blivit flyttat?

Staffan ser förvånat på Janne.

– Säg inte att det var du, tjöt han. Hade jag fått tag på dig hade jag slagit ihjäl dig! Och frun hans, hon blev alldeles tokig. Hon var så arg för att jag nästan hade knuffat ner karln hennes i ett schakt.

Inte fanns det något schakt där inte, försökte jag förklara, men hon ville inte lyssna. Staffan hade kommit hem på kvällen och varit alldeles förskräckt. Han hade ju närapå blivit nedstörtad i en avgrund!

Efter ett tag lugnar Staffans fru ner sig och Janne och Staffan blir händelsen till trots goda vänner. Och en anekdot rikare.

– Jo, jo. Det är en av alla episoder. Det finns hur många som helst, inte för att jag har varit inblandad i allt! Det finns historier om nästan alla som har jobbat i gruvan.

66

67

68

69

70

71

Namn: Hubert Haapalainen Plats: Jukkasjärvi Datum: 21 augusti

ljus i jukkasjärvi Hubert Haapalainen är äldst i Jukkasjärvi med sina 97 år. Ännu bor han hemma, med viss bevakning från hemtjänsten. Huset är stort och det är mycket att göra, men Hubert reder sig. Handlar mat gör han fortfarande själv. Ibland blir det färdiga lådor från Konsum, men ofta stekt fisk, köttsoppa eller renskav – något han enligt egen utsaga är specialist på.

Hubert har tre barn från sina två äktenskap och är änkeman för andra gången i sitt liv sedan tre och ett halvt år tillbaka. Sonen Arild från det första äktenskapet åkte till Brasilien för att jobba i sex månader, men blev kvar i femtio år. Hubert har besökt sonen i Sao Paolo vid två tillfällen och sammanfattar staden med ett ord: – Myrstack.

I Jukkasjärvi bor omkring 1000 personer, i Sao Paolo närmare tolv miljoner. Det var svårt att orientera sig och Hubert minns sär­ skilt en slående bild när han sitter i en bil vid ett övergångsställe: – Där stod 300 fotgängare som väntade på att ljuset skulle slå om till grönt. Här, i Jukkasjärvi brukar det ju på sin höjd vara en eller två.

Arild är inte den första i släkten att emigrera till Brasilien. Om­ kring 700­800 kirunabor och jukkasbor söker lyckan i Sydamerika runt förra sekelskiftet. Huberts föräldrar tar chansen, men det är före Huberts tid. Eida, Huberts äldsta syster, får uppleva den långa färden med tåg och båt till det främmande landet. Men jordbruket som väntar är en besvikelse, och hönsen äts upp av vildkatter. Där finns inte de möjligheter som föräldrarna hoppats på. Eida dör i Brasilien, och modern Maria föder ett nytt barn i landet, en dotter, som också får heta Eida. Den lilla stukade familjen får nys om en båt vars destination är Sverige och återvänder hem. Året är 1900.

72

73

– Det var ju väldigt äventyrligt av en sån där.

Modiga och äventyrliga är också generationen dessförinnan.

Huberts farfar arbetar som färjekarl vid finska sjön Suomosjärvi, nära den ryska gränsen. Inkomsten är dålig och han bestämmer sig för att söka lyckan i Malmberget. På skidor tar han sig de 30 milen och får jobb som smed. Kvar i Finland är Huberts farmor med barnen som är sex till antalet, varav minstingen på fyra år senare ska bli Huberts pappa. Om maken inte återvänt inom ett år ska hon komma efter är det sagt. Hon säljer färjestället, köper häst och rissla och lastar hela ungskocken och ger sig av till Malmberget.

Sin egen barndom i Jukkasjärvi minns Hubert tydligt. Han är sex år då fadern får en skolvaktmästartjänst och familjen flyttar hit från Malmberget. Finska lär han sig på nolltid. Somrarna är fina och härliga. Vintrarna är kalla och infernaliskt mörka. Ingen belysning varken inne eller ute.

– Visst är det samma vinter nuförtiden, samma klimat, men nu är det mer ombonat. Elektriskt ljus och allting sånt.

Hubert kommer ihåg när byn får ström, någon gång på 1920­talet. Då bildas en förening som kallas för Jukkasjärvi Belysningsförening. Den existerar fortfarande. Huberts pappa del­ tar i arbetet med att dra ledningar och annat, trots att han inte är elektriker.

– På den tiden var det inte så noga med allting.

Huberts far monterar en lampa i köket hos en kvinna i byn.

Hon är glad för sin enda elektriska ljuskälla, mer tycker hon sig inte behöva. En enda svag lampa räcker långt för den som är van att gå med en liten lykta om kvällarna till ladugården och mjölka sina en eller två kor. Men efter en tid söker hon upp Huberts far för att klaga. Lampan lyser inte mer. Han måste ha gjort något fel.

– En glödlampa slutar ju såklart, inte är den evig.

Huberts far får förklara för kvinnan om glödlampans beskaffen­ het; att hon måste köpa en ny med jämna mellanrum för 60­70 öre styck.

– Inte var dom så dyra grejer.

Vintrarna i Jukkasjärvi har blivit vida berömda. De är hårda, 74

men inte särskilt snörika med Huberts mått; omkring 80 centi­ meter till en meters snödjup. Platsen har blivit en turistmagnet på grund av Ishotellet. Nu vet hela världen vad Jukkasjärvi är och folk kommer långväga ifrån för att övernatta i jätteigloon. Att det är det bistra klimatet som lockar är svårt att förstå för den som är van vid kylan. Alla vintrar är sig lika, och med dagens moderniteter ingen konst att genomleva.

– Men nog skulle dom ha varit med när jag var barn till ex­ empel. Att promenera här i Jukkasjärvi efter stigarna, när det var mörkt och kallt.

Från jordens alla hörn kommer turisterna, och säkert också från det folkrika Sao Paolo – för att uppleva samma häpnadsväckande kontrast som Hubert en gång fick.

75

76

77

Namn: Sven-Erik Stålnacke Plats: Svappavaara Datum: 22 augusti

tillbaka i barndomshemmet Fåren kommer springande och bräkande i den stora inhägnaden när de hör Sven­Erik Stålnacke kalla. Tjugo stycken är de till antalet, och trivs bra i området bakom hans hus. Fåren är praktiska att ha.

– Så man inte växer in i slyet.

Men mat behöver de ju även om vintern, vilket kostar en del.

Under vintermånaderna måste djuren hållas inomhus.

– Det är svårt att gå med så smala ben i en meter snö. De sjunk­ er igenom. Rådjuren har också svårt att gå i snön här uppe. De hoppar ju för det mesta.

Jakt och fiske är inget för Sven­Erik som hellre gör andra saker i naturen: skogsvårdsåtgärder, planteringar och hyggesrensning­ ar. Jakt är dessutom en dyr hobby, omkring 40­50.000 för vapen och kläder. Gällande fisket så föredrar Sven­Erik en rödspätta från Coop framför en uppdragen abborre eller gädda – den innehåller färre ben.

Om vintrarna tar sysslorna längre tid. Bara snöskottningen och att hålla huset varmt med hjälp av vedpannan slukar många tim­ mar. Bil kör han inte längre, den är avställd, men däremot traktor med frontlastare på gården. På farstubron står ett tiotal hinkar med vatten som han kånkat från bäcken. Även vintertid rinner det friskt.

Huset är Sven­Eriks barndomshem, han är född här, men flytt­ ade tillbaka i vuxen ålder först för två år sedan. I slutet av nästa år fyller han 70, men tänker inte ha något kalas.

– Det är inte så noga med 70. Om man fyller 50 eller 100 kan man fira.

Fåren bräker och leker i hagen. Sven­Erik är sällan ledig. Om 78

79

somrarna jobbar han för kommunen. Juni är en ganska bra månad tycker han, med mindre mygg. Men det kan vara kallt, som det har varit den här sommaren. På midsommarafton var det minus­ grader.

– Folk som försökte grilla ute fick inte köttet riktigt varmt!

Då och då tar Sven­Erik bussen in till Kiruna och handlar eller äter på Restaurang Malmia. Riktigt lagad mat. Fem rätter finns att välja mellan och maten är alltid tio kronor billigare för pen­ sionärer. Bussturen tar omkring 45 minuter och är gratis, liksom i hela Kiruna kommun. Hemmavid blir det mest enkel matlagning som inte tar tid. Makaroner, korv eller köttbullar. Men potatisen är i alla fall egenodlad. I år har han satt den sent och kommer att inte att skörda förrän i september.

Fram till dess går det lika bra med pulvermos.

80

81

82

83

84

85

Namn: Freweini Ghiedei Plats: Vittangi Datum: 24 augusti

trygg i vittangi Freweini kommer med sina två barn till Sverige för snart nio år sedan. Ankomsten är dramatisk. Hon och hennes man har lämnat det oroliga Eritrera för Sudan i hopp om att ta sig vidare där ifrån.

Av oklar anledning försvinner maken och Freweini står med ensamt ansvar för de båda barnen. Hon får kontakt med makens släktingar i Amerika som hjälper till att finansiera resan från Sudan till Stockholm. En främmande man agerar medhjälpare och lovar att lotsa familjen in i det nya landet.

Väl framme på Arlanda tar mannen hand om Freweinis alla pengar och familjens pass och ger sig iväg för att hitta en taxi till resesällskapet. I två timmar är han borta innan Freweini förstår att hon har blivit lurad. Barnen är hungriga, trötta och bedrövade.

Hon lyckas få kontakt med en person på flygplatsen som hjälper henne att ringa polisen. Polisen ser till att familjen får något att äta i restaurangen och kör dem sedan till Märsta.

– Märsta. Det glömmer jag aldrig.

Från Märsta blir trion förflyttad till Gävle. Där är många flykt­ ingar. Barnen är rädda och oroliga efter att ha blivit forslade till nya ställen av främmande människor. Freweini gråter på nätterna.

En annan kvinna från Eritrea kommer fram och undrar på det bekanta modersmålet om hon är ny där. Freweini får möjlighet att ställa frågor på sitt eget språk och blir lugnad av kvinnan som kan förklara var hon befinner sig. Inga problem, försäkrar kvinnan. Vi är i trygga Sverige.

Det är kring jul och myndigheterna håller stängt. Efter ledig­ heterna får Freewini och barnen besked om att de ska åka till Kiruna, högst upp på den avlånga sverigekartan. Efter sjutton timmar i buss är barnen trötta, men reagerar entusiastisk över snön 86

87

och undrar om de får leka i den. Freweini är till en början rädd.

De kommer från ett varmt land och hon är orolig att kylan ska göra barnen sjuka.

Efter elva månader i Kiruna kommer beslutet att hon och barnen får stanna permanent. Familjen får en lägenhet på tre rum och kök i Vittangi. Glädjen är stor.

Men till en början känns det ovant i Vittangi. Numera finns det andra med mörk hud i trakten men då, för drygt åtta år sedan, var det bara Freweini och hennes barn. Det glömmer hon aldrig. Folk tycktes nästan rädda, som om de aldrig hade sett en svart kvinna tidigare.

Förlösningen kommer i form av Anki Lindblom.

– Hon är min mamma, konstaterar Freweini. Och hennes man är min pappa.

Anki och Freweini träffas på Konsum. Anki erbjuder sig att hjälpa Freweini att köra hem matvarorna. När hon får se den tomma lägenheten som Freweini inte hunnit inreda ännu, går djungeltelegrafen. Någon kommer med en säng, en annan med telefon, en tredje med gardiner och andra användbara saker.

Vittangi sluter upp och hjälper till och det blir ett oförglömligt minne.

Nu trivs hela familjen här. Sonen flyttar till Kiruna imorgon för att börja gymnasiet. Det är spännande tider. Freweini har fast tjänst inom Kiruna kommun och kan försörja familjen. Dottern har två år kvar i grundskolan.

– De frågar efter sin pappa ibland. Det är tungt och gör ont.

Men vi ber för honom och hoppas att vi får träffas igen, fastän nio år har gått.

Trots ett tungt förflutet med lösa trådar och släktingar som finns kvar i Eritrea trivs familjen i Vittangi och vill inte flytta därifrån.

– Alla känner alla här och är hjälpsamma. Jag är Vittangibo, slår Freweini fast.

88

89

90

91

Namn: Jan Jordal Plats: Vittangi Datum: 24 augusti

nytt blod i församlingen Jan Jordal är präst i Vittangi församling. Som missionärsbarn föddes han i Narvik men växte upp i både London och Afrika.

Svenska lärde han sig först i mitten av tonåren då familjen flyttade till Stockholm.

Förutom jobbet som komminister på nordliga breddgrader fann han även kärleken i norr, i Kiruna närmare bestämt – Jans fru är en samekvinna från en renskötarfamilj i Idivuoma.

Gällande uppslutningen i församlingen tycker Jan att den är dålig, men bättre ute i byarna än i Vittangi. De utländska ny­ tillskotten i bygden har dock ändrat på det en smula. Kristna från Eritrea, Somalia och Etiopien utgör numera stommen i gudstjän­ stlivet, något som påverkar Jans predikan.

– Kristendomen är världens mest förföljda religion. Om man tittar på Mellanöstern och Afrika så är det kristna som blir förfölj­ da och utsatta för terror. Här i Sverige är vi så försiktiga och tror att vi är imperialister med vår kristendom. Vi suddar nästan ut oss själva, medan kristna i andra länder lider. Det är klart att jag måste tänka på det när jag predikar.

De senaste tjugo åren har Jan varit en del i Afrika, främst i Eritrera, och arbetat med att försöka skapa arbetstillfällen på lång sikt med de råvaror som finns lokalt. Idag är arbetsuppgifterna av ett annat slag. Jan är på väg till Masugnsbyn.

– Det är en ålderstigen befolkning i Masugnsbyn. Jag tror medelåldern är 75 år.

Generellt kan uppslutningen skilja sig i både ålderspann och an­ tal deltagare när Jan är ute och anordnar gudstjänster och liknande.

– Byarna på den södra sidan av Torneälven har en lite annan kultur. Där är det mera rendrift och den samiska befolkningen har 92

93

en annan familjestruktur. Extended family, som det heter. När man anordnar något där då kommer mormor, barn och barnbarn.

Alla samlas. Det är fler ungdomar som stannat kvar i renskötseln och bibehåller den samiska traditionen.

94

95

Namn: Georg Henriksson Plats: Utanför Nedre Soppero Datum: 25 augusti

bärplockaren På vägen mellan Vittangi och Nedre Soppero plockar Georg lingon. Men det är ett dåligt bärår i år, konstaterar han. Riktigt dåligt. Torrt är det, och mycket mygg. Det är ingen bra kombina­ tion.

96

97

98

99

Namn: Familjen Nutti Plats: Övre Soppero Datum: 25 augusti

lassofamiljen Det är sommarfest på Kristallen i Lannavaara. I den traditions­ enliga lassotävlingen utmärker sig tre personer med en gemen­ sam kaststil som skiljer sig från övriga deltagares. De är dessutom väldigt lika till utseendet och visar sig tillhöra samma familj, familjen Nutti, bestående av pappa Rickard, dottern Cornelia och sonen Nicolai. Familjemedlemmarna kammar hem vinsten i sina respektive klasser: junior, ungdom och vuxen.

– Det är en lite annorlunda teknik som jag har utvecklat, berät­ tar pappa Rickard. I sådana här tävlingssammanhang kastar vi ju på ett stillastående objekt: en påle med ett renhorn på. Då kastar vi i princip med armen över huvudet. I rengärdet kastar vi annor­ lunda. Då springer renen runt dig, du ser den hela tiden från sidan.

Då krävs ett kast som kommer underifrån.

– Lassot öppnar sig lite mer när man kastar som vi gör, fyller sonen Nikolai i. Ändå är det få som anammat kasttekniken.

– Det krävs träning, säger Rikard. Det gäller att nöta.

Dottern Cornelia har dock inte nött särskilt mycket. Faktum är att hon började öva kvällen innan, samt en stund i morse. Det är första gången hon tävlar, inspirerad av sin bror och sin pappa som deltagit i Same­SM. – Rickard och Nicolai har ju tränat i flera år, säger mamma Laila. Cornelia har knappt kastat tidigare och vann ändå sin klass.

Tusen kronor per vinnare sopade familjen hem. Inte helt fel.

Pengar som ska spenderas på andra sidan Atlanten.

– Hela familjen åker till New York snart, säger Nicolai, så jag ska spara mina pengar till dess.

100

101

102

103

Namn: Hans Söderström Plats: Lannavaara Datum: 25 augusti

millioner rosor Hasse Söderström i Lannavaara drar sig till minnes en sen kväll för ett antal år sedan. Tio, kanske redan femton år tillbaka? Han vet inte så noga. Tiden går fort.

– Va fan. Jag är ju liten än. Lill­Hasse. Jag har ju inte hår baki örona ens.

Midnattssolen färgar kvällshimlen röd den här kvällen, men även eldsflammor lyser upp omgivningarna. Röken ligger tät på ängen i bysluttningen.

– Vi har ju en tradition om vårarna här i byn, att bränna gräs.

Folk går och tuttar på och slänger tändstickor lite här och där.

Den stora rökpelaren skvallrar om en eldsvåda som är större än en oskyldig gräsbrasa. Eftersom Hasse är medlem i byabrandkåren blir han uppringd och åker mot ängen tillsammans med de fem andra frivilliga som ingår i gruppen. Grejerna de har ombord på den lilla brandvagnen är dåliga. Gröna overaller, krattor, gamla pumpar och en vattentank som fungerar dåligt. Vagnen är förvisso den samma nuförtiden, men innehållet modernare.

– Nu har vi satsat hårt med både syrgasdelegering, hjärtstartare och handbrandsläckare.

Den provisoriska brandkårstruppen anländer till ängen och försöker få bukt med lågorna. Omkring dem traskar en byaprofil som utan tvekan är anledningen till utryckningen.

– Han hade nog blivit överhet på det här med att bränna gräs, och kastade tändstickor lite överallt. Men vinden låg ju på och det var bostadshus i närheten. Spiknykter var han inte heller förstås.

Han är ganska ensam av sig.

Den ivrige gräsbrännaren går runt med en påse öl och vill bjuda laget som kämpar med släckningsarbetet.

104

105

– Öh grabbar, hur går det för er? Pojkar, ta en öl för fan, ta en öl!

Någon trillar dit och tar emot och Hasse börjar oroa sig för läget. Stämningen är ganska märklig. De försöker koncentrera sig på att släcka elden och samtidigt lugna den berusade mannen som mest garvar. Plötsligt släpar han fram en gammal LP­spelare och låter Arja Saijonmaa eka över nejden med raspande nål mot knack­ ig skiva.

– Millioner, millioner, millioner rosor!

Hasse ler åt minnet. Hög finsk musik som strömmar ut ur hög­ talarna, in i den där röken, i midnattssolen.

Byabrandkåren lyckas till sist släcka elden och bryr sig inte om att rapportera incidenten till Räddningstjänsten. De har egentligen betalt för den här typen av uppdrag, men det var ju självförvållat och gubben med tändstickorna skulle väl inte ha råd.

– Han var lite annorlunda och förstod inte allvaret. Jag tror inte att han brydde sig så mycket om det där. Förmodligen nyktrade han nog inte till på ett par dagar heller.

Hasse kommer ihåg att en medlem i brandkårsgruppen var ny och precis hade anlänt från Stockholm. För honom var utryckningen högst surrealistisk. Han skakade på huvudet och frågade sig nog vad det här var för ett ställe egentligen?

– En riktigt tornedalsk upplevelse, skrattar Hasse.

106

107

108

109

Namn: Evald Teofilusson Plats: Nedre Soppero Datum: 26 augusti

evalds bilder Evald Teofilusson driver en import­ och diversehandel i Nedre Soppero. Kunderna är få men trogna och utbudet i affären är skräddarsytt efter deras behov.

Just idag vill någon ha smör, riktigt smör, men Evald måste meddela att han inte får någon leverans förrän under morgon­ dagen. Han får ett uppgivet “helvetti” till svar. Stamkunden vill knappast ha varken “salva” eller margarin på brödet. Evald kommer plötsligt ihåg att han har smör i frysen, men att det legat ett tag. Kunden är intresserad och vill förhandla om priset. Evald föreslår fem liter lingon för det frusna smörpaketet. Kunden köper motvilligt ett paket margarin istället och inte fullt så motvilligt ett sex­pack öl och tackar för sig.

Evald tycker om att fotografera och dokumentera sina före­ havanden och visar gärna bilder på allt möjligt. Potatisen Rosa­ munda och dess rikliga skörd, myrstackar i skogen, en svampig utväxt på en björk, en rotvälta, skogsprinsessan med guldkrona.

En björn fälld med två skott poserar han med på en av bilderna.

Det fotografiet har en kamrat tagit – Evald instruerade honom att fotografera ur olika vinklar, men det tycks bara ha blivit en bild.

Det kanske räcker. För på väggen inne i hans vardagsrum hänger fällen med den lurviga pälsen och det stora huvudet. Evald är rädd om trofén, mån om att den inte skall blekas av solen och skyddar den bakom två neddragna rullgardiner som monterats i bredd för att täcka det utsträcka björnskinnet.

Inte bara det stora rovdjuret hänger som bevis på väggen, även mindre uppstoppade exemplar av mårddjur sitter fastnaglade på sina grenklykor i huset. Stora älg­ och renhorn pryder trappsatsen.

Evald har dokumenterat lodjursspår också, som han upptäck­ 110

111

te när han promenerade med hunden längs byvägen. Det är inte alldeles vanligt. Länsstyrelsen kom hit och inspekterade. Bredvid tassavtrycket ligger en Läkerolask som måttstock.

Fler bilder. En reparerad bastuugn, rep, traktorer, det gamla gödselhusets nya port, vedhuggning, syltkok på hjortron. Plank­ stek. Det brukar Evald göra.

Några särskilt minnesvärda bilder har Evald ramat in. En gång i tiden blev han bekant med en räv. En morgon när han kommer ut på gårdsplanen står räven beredd på skotern, med tassarna på styret, som om den är i färd med att köra en sväng. Evald lyckas föreviga ögonblicket. Han skrattar glatt och tummar på bildramen som har sin givna plats på väggen.

112

113

114

115

116

118

119

Namn: Thomas Marainen Plats: Nedre Soppero Datum: 26 augusti

provocerande jojk Thomas Marainen jojkar och har gett ut flera skivor med sin sång. Han tyckte om att jojka redan som barn. Som sexåring, på femtiotalet, börjar han i Nomadskolan i Lannavaara tillsammans med hundratalet andra elever. Strängt jojkförbud råder och han är tvungen att lägga band på sig. De flesta är laestadianer, så även Thomas och hans föräldrar. Jojk betraktas som något hedniskt och okultiverat. Thomas drar sig undan i smyg för att utöva den känslofyllda sången. Offentligt vågar han inte ta ton, av rädsla för att provocera.

Idag ser det annorlunda ut. Thomas har starka rötter i laestadianismen men jojkar numera friskt och i högsta grad offent­ ligt. Han har blivit en tydlig gestalt inom samiskt musikliv. Att jojka i kristna sammanhang är numera ingen provocerade hand­ ling, även om Thomas minns att det inte var alltför länge sedan en konsert upprörde några som ansåg att jojk inte hörde hemma i kyrkan.

120

121

122

123

124

125

Namn: syster Amada och syster Karla Plats: Lannavaara Datum: 26 augusti

drömmen om ett kloster i norr Syster Amada har levt klosterliv i både England och Irland i om­ kring 30 år när hon får ett kall. Inspirerad att påbörja ett kontem­ plativt liv på egna villkor, att starta ett eget kloster, bestämmer hon sig för att ge sig av. Men vart? Var är det meningen att hon ska hamna?

– Att leva i ett kloster innebär att be för människor, förklarar Amada. Särskilt för dem som själva inte tror, som befinner sig långt ifrån Gud. När Amada tänker på de skandinaviska länderna känner hon att människorna där har en särskilt stor avsaknad av Gud i sina liv.

Hon bestämmer sig för att flytta hem igen, för det är väl i ett land som det sekulariserade Sverige som hennes böner behövs mest?

Amada skriver till den katolska kyrkans biskop i Stockholm och undrar om hon kan få komma och starta sitt nya, svenska kloster med kyrkans hjälp. Svaret blir att hon gärna får komma men att det helt saknas resurser. Hon måste klara sig själv.

Efter trettio år utomlands har hon ingen bostad kvar i Sverige.

Gamla vänner är svåra att lokalisera och föräldrarna är bortgångna.

Kommer man raka vägen från ett kloster har man dessutom inga besparingar.

Amada reser runt bland de sydsvenska klostren och hör sig för med nunnorna om de känner till något litet ställe, ett ledigt hus till exempel, som hon kan slå sig ned i. Under den sista dagen av hennes vistelse i det sista klostret hon besöker får en av nunnorna ett telefonsamtal från Boden. En syster i norr ringer till en annan syster i söder; något som bara inträffar ett par gånger per år, och till Amadas stora lycka just när hon råkar vara på besök. Systern i

126

127

söder berättar för systern i norr om besökaren som letar efter en plats att kalla sin. “Men låt henne komma hit upp” blir svaret.

“Det finns ett hus i Nattavaara, utanför Gällivare, som hon säkert kan få låna”.

Strax därpå sitter Amada på tåget norrut.

– När jag får syn på huset vet jag att det är där jag ska vara.

Husägaren låter mig dessutom bo gratis. Jag får stanna så länge jag behöver.

Efter ett och ett halvt år börjar huset i Nattavaara bli för trångt.

Folk kommer för att be, för att umgås, och vill stanna. Amada, och syster Karla som nu anslutit sig, håller utkik efter en större lokal.

Att starta klostret just i Norrland känns rätt. Sverige har förhål­ landevis många kloster med tanke på att landet inte är katolskt, men de ligger alla i södra delen av landet. Från Stockholm och upp finns ingenting innan Amada och Karla etablerar sig.

Och så naturen. Det är så mycket vildmark fortfarande. En tystnad som sträcker sig högt och djupt, vitt och brett. En lämplig omgivning för ett kloster.

Till slut hittar systrarna en gammal skola på en höjd i Lanna­ vaara, stor nog att rymma gäster, med vacker utsikt och natur som omgärdar, och som ligger avskilt – något som många kloster­ besökare eftersträvar. Byn hjälper till, folk är generellt entusiastiska och tar emot systrarna fint. Snart kan de koncentrera sig på att be för flocken, för skandinaverna, med Jesus som herde.

Tre år i Vittangi har förlöpt och Amada har skrivit till biskop­ en för att få tillåtelse att verka i hans stift. I Sverige finns bara ett katolskt stift medan det exempelvis i Polen, som har många fler katoliker, existerar mellan 20 och 30 stycken. Biskopen måste bedöma huruvida inrättningen är unik, att den är någonting som verkligen kommer från Gud, och inte bara är ett påhitt. Amada och Karla kan få ett slags klosterstämpel om det går väl. Efter det kan kvinnorna som ger sitt liv till Jesus också bli en orden. Men det är nästa steg. En sak i taget. Någon ekonomisk hjälp innebär det förmodligen inte att bli en orden. I nuläget lever systrarna på 128

129

donationer och en blygsam försäljning av sniderier som Karla har gjort, och andra egenproducerade varor.

– I en orden där man hjälper fattiga med mat, medicin och kläder är det kanske lättare att förstå vad pengarna går till, tror Amada. Bönen är inte en synlig gärning på samma sätt, och det blir lätt abstrakt för utomstående. En troende vet att bönen är viktig och gör gott, men är man inte troende tycker man kanske att det vi gör inte är så märkvärdigt.

Med Guds försyn hamnade Amada i Vittangi till slut, och om det är Guds vilja kommer han att välsigna klostret och låta det fortskrida. Amada ser inte sitt lappkast som modigt, utan som att hon hade en vision och följde den. Efteråt har hon visserligen tittat tillbaka och tänkt “Oj då. Gjorde jag verkligen det där?”. Särskilt med tanke på det geografiska avståndet till Stockholm och till de präster som nunnorna är beroende av för att hålla mässor till ex­ empel.

Men nu kommer en präst på långvisit i sex månader, så nu kan de hålla mässa oftare än tidigare, något som de helst skulle vilja skedde dagligen. Framtiden ser ljus ut. Amada och Karla arbetar oförtrutet vidare för att befästa en plats för sakramentalt liv i det avlägsna norr.

130

131

132

Namn: Vilhelm & Emil Sevä Plats: Viikusjärvi Datum: 27 augusti

bondebröderna i viikusjärvi Bröderna Vilhelm och Emil Sevä bor på gården i barndoms­ hemmet i Viikusjärvi. Brodern Kjell­Åke är på tillfälligt på besök, men bor i vanliga fall i Stockholm. Överallt på gården och kring huset i rabatterna prunkar frodiga växter och blommor. Även inomhus är det välskött – ombonat och rent. I fönstren hänger skira, virkade gardinkappor och under dem pelargoner i krukor och hängande amplar med klättrande porslins­ blommor. Utanför på gården strövar korna fritt och håller gräset kort och prydligt.

Emil tar ett stort ansvar för hushållssysslorna, större än brodern Vilhelm. Det har han alltid gjort.

Redan som pojke lägger han märke till att fadern i familjen får all hjälp av de fyra sönerna medan modern stretar på relativt ensam med sina sysslor. Emil börjar hjälpa henne istället. Vid 78 års ålder blir modern rullstolsburen. Det faller sig naturligt att det blir Emil som tar hand om både henne och hushållet. Han dammsuger, dammtorkar och vattnar blommorna varje dag, och fortsätter med det även efter att modern gått bort, 96 år gammal.

Brödernas bondeliv var tidigare ett renskötarliv. När de skaf­ far kor istället för renar faller de i rang i samernas ögon. Emil minns en längre bilresa till ett rengärde tillsammans med några renskötare. I all hast slänger han på sig stövlarna som han trask­ at runt med i ladugården. Färdkamraterna klagar högljutt över gödseldoften som sprider sig i bilen. Emil kommer tydligt ihåg den 18 mil långa resan. Och skammen.

134

135

136

137

138

139

140

141

142

143

144

145

146

147

Namn: Per-Isak Juuso & Nils-Anders Blind Plats: Mertajärvi Datum: 28 augusti

knallhattarna När vännerna Nils­Anders Blind och Per­Isak Juuso i Mertajärvi ska beskriva sina ungdomsjag på 1960­talet ligger benämningen “ligister” nära till hands.

– Småligister åtminstone, modifierar Nils­Anders. Vi var lite vilda av oss i början av tonåren i alla fall. På en skala 1­10 så låg vi väl på 8 eller 9. Kanske 10 förresten.

De gamla vännerna skrattar. Idag kan man ju nästan skratta åt den där dagen då allt höll på att gå riktigt illa. Men bara nästan.

På den tiden har Per­Isak och Nils­Anders en förkärlek för sådant som smäller. Tillsammans med Per­Isaks bror Nils­Olov är de ofta ute på olovliga äventyr.

– Vi var ganska haj på det här med att spränga, konstaterar Nils­Anders. Dom höll ju ofta på med vägarbeten på den här tiden. Det låg stubin och knallhattar lite här och var i terrängen.

– Det smällde hej vilt, minns Per­Isak. Jäklar.

De unga, rastlösa pojkarna ser stor potential i de olika fynden och bestämmer sig vid ett tillfälle för att försöka snickra ihop en litet större pjäs, snudd på en bomb faktiskt. Detaljerna kring kon­ struktionen har inte falnat i minnet. Tio knallhattar tejpas samman med tjugo hagelpatroner av märket Gyttorp Special.

– Håller du i en knallhatt som smäller så är du av med alla fingrar, kanske hela handen, så pass stor sprängverkan har den, försäkrar Nils­Anders.

Tio knallhattar och tjugo patroner skulle med andra ord bli en kraftig smäll, den största skapelsen hittills för småligisterna.

De tänder på och springer och gömmer sig i väntan på jätteknallen. Som uteblir. Pjäsen ligger bara och ryker på vägen, till gängets förtret. Plötsligt kommer Per­Isak och Lars­Olovs 148

149

mamma gående. Hon får syn på det märkliga, rykande objektet och går fram för att titta närmare. Pojkarna är i valet och kvalet, men vågar inte ge sig till känna. Ropar de åt henne att akta sig uppdagas ju vad de har i görningen. Då vankas med säkerhet riset. Å andra sidan kan bomben explodera när som helst och förvandla modern till en blodfläck.

– Vi var som sagt rätt duktiga på det här med att spränga. Men den där dagen måste vi ha gjort något fel. Det var Guds lycka kan man säga, att det inte exploderade.

De tre pojkarna är skärrade efter det inträffade. Lättnaden över att ha klarat sig undan en katastrof är överhängande, men hindrar dem inte från att fortsätta sitt experimenterande med sprängme­ del – med viss försiktighet dock, efter den där ödesdigra dagen.

Nils­Anders skyller på leda: – Det var ju så att när du kom i en viss ålder fanns det inte så mycket att göra här i trakterna. Fritidssysselsättningarna bestod av jakt och fiske på den tiden. På vårarna tog man hagelgeväret och for iväg för att jaga fågel. Det var ju inte alltid man frågade om lov.

– Hade bomben smällt den där dagen hade vi väl blivit inspär­ rade, tror Per­Isak.

– Tänk att det gick så bra, säger Nils­Anders med ett lättat sk­ ratt.

– Annars hade vi väl suttit på psyket än idag!

150

151

152

153

Namn: Isak Töyrä Plats: Kuttainen Datum: 29 augusti

familjerabatt Kuttainen är Sveriges nordligaste jordbruks by. Som andra byar runtomkring är den präglad av väckelserörelsen laestadianismen.

Isak Töyrä är laestadian, något som gör att han ibland blir bemött med viss skepsis.

– Folk har ju fördomar och tror att vi är extrema, att vi varken får ha TV eller gardiner. Men vi bor i vanliga hus och lever rela­ tivt vanliga liv. Vi har datorer och jobb som de flesta.

Att laestadianska familjer ofta är barnrika är dock en sanning.

Själv har Isak elva barn, och många andra troende har lika stora skaror.

– Snittet ligger där omkring. Mellan åtta och femton barn. Vi tycker att barnen är Guds gåva. Och det blir ju inte mycket till preventivmedel.

Familjesammankomsterna är med andra ord välbesökta. Om en vecka blir det stort kalas. Isaks mor fyller 80 år och barn och barnbarn anländer från sina respektive hemorter. Totalt 25 person­ er väntas. Bara barnbarnen är tio stycken vid det här laget.

Isak har börjat förbereda för festen och har redan bakat över 20 bröd. Hembakat är självklart för Isak och hans fru eftersom de bor i en liten by med litet utbud av livsmedel. Ekonomiskt har baket också varit, under åren paret mättat ett så stort antal magar. Brödet är vitt och Isak minns vad hans morfar, som var finne, brukade säga om svenskarnas ljusa bröd: – Gräddade med månljus sa han alltid att de var. För i Finland åt de ju svart bröd.

En stor barnaskara kan vara bökig att hålla reda på, medger Isak.

Han framkallar minnet av en särskilt omständlig semesterresa när hela bunten ska ut och flyga, på den tiden barnen bara är blygsam­ 154

155

ma nio till antalet.

– Har man så många småbarn måste man ha ordning och reda!

Resan är ekonomiskt möjlig på grund av ett fördelaktigt erb­ judande som SAS lanserar – extra fördelaktigt för familjen Töyrä: barn under 12 år åker nämligen gratis i sällskap av betalande föräldrar.

På väg till Göteborg mellanlandar sällskapet på Arlanda. I vän­ tan på anslutningsflyget kommer en anställd fram, en lång, fin dam i höga klackar, och börjar röra sig misstänksamt runt den stora barnaskaran.

– Hon gick några varv och försökte bedöma deras åldrar, minns Isak. Hon tänkte väl att det där kan omöjligt vara en enda familj.

Till slut kunde hon inte hålla sig och frågade om det var dagis som var ute och åkte.

Han skrattar åt minnet.

– Strax därpå justerade de erbjudandet. De medföljande barnen fick plötsligt bara vara två till antalet.

Att resa med så många tar på krafterna. Man måste hela tiden hålla räkningen och inte tappa bort någon.

– Jag kommer ihåg när vi kom hem från resan, en fredag, säger Isak. Jag sov hela lördagen!

156

157

158

159

160

No Trade Backs

162

Vaihdettu On Vaihdettu

184

Go Lea Lonuhan De Lea

206

Muutettu On Muutettu

228

161

Bytt Är Bytt

Foreword There are moments when you feel the need to cross another person’s path. To exchange a word, share a bite to eat, or, while waiting for a passing train, just stand in silence and breathe the same air for a moment.

The project’s first day was overcast and cold. We were just a few people at Riksgränsen (the desolate border crossing between Norway and Sweden in the far north).

The modified Piaggio Ape didn’t want to start, but our saving grace became one of the many long downhill stretches combined with brisk kicking. I stood in the drizzling rain watching as the back of the home-made three-wheeler machine that doubled as art gallery finally passed out of sight. I then had time to contemplate many thoughts in the next few days. Everything from how those artists could stand sitting so close to each other for so many days in their noisy cab, to whether they perhaps should have had an orange warning triangle on the back of their slow-moving vehicle, so they weren’t a greater traffic risk than they already were along the winding arctic mountain roads.

Especially, my thoughts drifted to whether people really would take to these two artists, and share with them stories of events or moments from their lives.

As it turned out, my worries were unfounded. Focusing on the personal meeting rather than the large, and often impersonal audience, their journey began in early autumn 2014, threading its way from this western starting point at the Norwegian border and east towards Finland. Without the aid of hightech solutions, these artists bartered their way with their collected works: trading a book, a zine, a framed photo or an LP – for a good story all along their way. And through genuine interest in the meetings that arose from it, the collection of moments shared by the people whose paths these artists crossed in the few weeks

of travel through Kiruna and its surroundings was able to grow.

Maria Ragnestam Project manager Konstmuseet i Norr – – – PAGE 10 Name: Therese Janacék Place: Katterjåkk Date: August 16 The Avalanche The night before March 6th 2000, Therese Janacék makes here usual observation at SMHI’s weather station in Katterjåkk. It was quarter to one, the stars shone in a clear, windless sky, and Therese lies down to sleep.

An hour later she is woken up by vibrations. An unusually strong, southerly wind is shaking the house. Violent snowfall colours everything outside white. Therese can’t even make it the short distance to the weather measurement box in front of the house to make the next observation. Visibility is zero.

It is quarter to four when the onduty meteorologist in Sundsvall answers Therese’s call. She needs information, observations from higher up and from the sides and not just from her own narrow perspective on the ground.

You have a clear and starry night, answers the meteorologist. No precipitation at all.

“The snow was impenetrable and whirling all around me,” Therese remembers.

But it must have been just loose snow torn, swirling by the strong winds.

The harsh weather was fascinating.

Therese doesn’t realise the consequences it 162

No Trade Backs

will bring. Snow continues sweeping down in the same southerly direction by the strong winds that the night. Only a few kilometres from the weather station in Katterjåkk, the mountain by Riksgränsen is covered in a thickening layer of snow. Below the mountain, on its north side, there are houses; temporary homes for seasonal workers at the tourist station. The overhanging snowdrift grows by the hour.

Therese’s partner works as a snow groomer and is responsible for avalanche safety at the facility. At seven that morning the phone rings from Riksgränsen. The snow fronting on the mountain has given way. It has gone straight through the houses.

“We were completely cut off,” Therese says. The road was impassable. We had to use tracked vehicles up from Björkliden. My partner threw himself onto a snowmobile and drove in to help in the rescue.

Since the snow covered houses had no permanent tenants, it was hard to say how many were missing at first. Four people are dug out of the snow and saved. A fifth didn’t make it.

“Terribly tragic. Imagine lying asleep and an avalanche suddenly tears through the wall. I know one of those who made it. She was completely buried in her bed. She said that she couldn’t even move a finger.”

Despite the size of the catastrophe, it doesn’t become big news in Sweden. Nor is it the first time the area has been struck, but so many years pass between each occasion that the risks of living in an avalanche prone area is forgotten, says Therese.

“And since there is no indigenous population, the knowledge fades with each new wave of seasonal workers. The person who died was only here on a visit.”

Despite it not being her job to warn for avalanches Therese Janacék is now always watchful for similar weather conditions. It had snowed heavily for a period before the wind turned southerly and reached storm 163

strength.

“If the same thing happens again I will sound the alarm. For the sake of my conscience.”

– – – PAGE 18 Name: Gustaf Waerner Place: Björkliden Date: August 17 What More Can You Wish For? In the 1980s Gustaf Waerner decided to take a trip to Lappland (in Sweden’s far north) to visit a couple of friends who work as chefs at Björkliden (the border ski area, not really a resort). Being from Stockholm he has barely been farther north than Uppsala before, more than a day’s train ride to the south. He doesn’t even know where Björkliden is. On the train, somewhere near Gävle, he gets out a map of Sweden, realises his journey will be long – and that he probably should upgrade his ticket to include a spot in a sleeper car. The week-long stay in the north became longer then he had planned, too, and is, in fact, still going 26 years later.

“I got a very friendly welcome up here.

In big cities people have different attitude, but here, people greet you and introduce themselves. Looking back, I think that’s what made me stay.”

Gustaf ends up at a party on the second or third day of his visit, and is asked if he wants to sign on as a dishwasher for a day or two. The temp job is extended to five days, and after that, he is offered a job in the cabin village. From there every kind of work follows.

He sweeps his hand across the view and explains:

Bytt Är Bytt

“But then I also appreciated everything that we see before us now. It’s like living in a postcard.”

Gustaf works as a seasonal worker and so far in his sixty-three years, he has spent fifty-two work seasons here, compared to most who stay on for only four to ten.

“I have seen plenty people come and go.

Wintertime can feel melancholy, for we usually get a good sense of unity in the group and do fun things together. Still, it’s during the off-season when there’s time to recover.”

He describes the village feeling that he never experienced on Södermalm, Stockholm’s famously Bohemic south side. Here you look if all the cars are in place and if people are at home. You stop by each other’s houses, drink coffee and tell lies, or go home to tie flies for fishing, and maybe watch some bad TV-series.

From time to time previous seasonal workers come to visit, those who have moved on, gotten a wife and kids, and a house. They want to talk old memories and often say that the best years of their lives where those spent working here. Gustaf listens interested, as he himself is still there, stuck in the fun phase.

“Gosh, Gustaf, they’ll say. You’re sixty.

You can’t keep going like this.”

But he thinks he can, and laughs it off.

“I think it was Buddha who said: ‘I expect nothing’. I feel the same, I feel pretty good, I’ve reached a venerable age, still have my wits, live in a beautiful place, and work with nice people. What more can you wish for?”

When Gustaf eventually retires and leaves his job, he will have to let go of his staff living quarters. Where he will go then is unclear, but as a born seeker he looks forward to finding out where the legend will take him.

“I still have family in Stockholm, but twenty-six years up here have left their marks. Mostly mental ones.”

– – – PAGE 24 The Navvies on the Ore Line Gustaf Waerner has an interest in navvy culture and its history. The over one hundred year old rail line and its creation fascinate him.

“It’s thanks to the ore in Kiruna that we are sitting here today,” he says. I don’t know how much the ore and the mining has contributed to Sweden’s welfare, or how many billion crowns we have received for building our infrastructure.”

In addition to the railroad, Gustaf is also referring to the old navvy road, the material road, which was built at the same time.

When he goes to Tornehamn, where there used to be a small navvy community, he walks or skis along the broad road.

Gustaf tries to read as much as he can about times long gone. He claims to be “tired of plastic” and curious as to how things used to be. He describes how impressed visitors are by the Lapponian Gate.

The name may have come about just when the ore line was being laid there, Gustaf believes.

In those days it was the Sami, with their knowledge of the area, who warned against building the railway along Nuolja Mountain, because of the risk of avalanches. A tunnel through the mountain would be necessary if you wanted to avoid having trains buried by snow.

The 800 meter long tunnel was built under severe time constraints. Hacking and explosions start on both sides of the mountain. A young engineer from Stockholm arrives and establishes that the work won’t be finished on time. He makes calculations and worries over the problem until finally he 164

No Trade Backs

comes up with an idea that will allow them to finish on time; an alternate plan, calling for several openings being made and using a total of eight navvy teams simultaneously.

The method is untried and the engineer is hounded for his young age and inexperience, having only just graduated from the Royal Institute of Technology. The navvies bully him, telling him it will probably fail. Nerves are frayed and the engineer, too, begins to doubt. Before the break-through he can’t handle the pressure anymore. He heads up the mountain alone and hangs himself from a birch tree. Only a few days later the breakthrough is achieved, proving his method right.

– – – PAGE 32 Name: The research team Place: Abisko Date: August 18 Bubble Hunting in Abisko Sophie Burke doesn’t know what her life would have looked like if she hadn’t gone to the cinema that day back in Massachusetts just about ten years ago.

“I was sixteen. Young and impressionable. I remember getting up from the seat when the movie was over and immediately thinking: I’m going to write to my representative in congress.”

The film that had affected Sophie was Al Gore’s documentary An Inconvenient Truth about global warming and its consequences. Next to Sophie in the dark of the cinema sat her parents who encourage her to focus on the movie’s environmental message – and also to write to congress.

“My mother helped me proofread the 165

letter. I sent it, but never received a response.

Sophie also sent a copy of the letter to Al Gore, describing how the movie had affected her and inspired her to try and make contact with decision makers, and to make her voice heard. And Gore responded with a signed and very encouraging letter.

“He wrote that I should keep studying and working hard, and that there was a chance for me to make a difference. It was fantastic! I have the letter framed and on my wall at home.”

Sophie soon became the family’s green spokesperson, forcing her mother to buy a more environmentally friendly car, suggesting swapping all their light bulbs at home, and convinces her father to insulate the pipes in the basement. In school, she soon chooses a fairly advanced environmental sciences course and learns more – and decides to take her new interest on to college.

“I think it was the first time I felt that I had a purpose. Before this, I mostly just glided around without motivation. Now, I knew what I wanted. I wanted to save the world.”

Sophie laughs at the big words, despite them still in some sense being true.

After college Sophie became involved in several exciting research projects, one of which brought her here, to the research station in Abisko, Sweden. The research team works with tracking the movement of methane gas in swamps and lakes – investigating the shape and size of flows. They try to figure out what causes them by comparing high concentrations of methane gas with changes in air pressure and temperature.

In the vicinity of the research station, not so nearby, on the surface of many small lakes there are large traps in the form of funnels that Sophie and her colleagues tend and empty. The team literally catch small bubbles whose methane content are collected and measured. In this way they hope to

Bytt Är Bytt

gain a better understanding of how a known amount of methane gas affects the earth’s atmosphere.

And in the long term – even if it is very long – save the planet.

– – – PAGE 44 Name: Lars-Göran Hansson Place: Torneträsk Date: August 19 A Life on the Mining Railroad Lars-Göran Hansson in Torneträsk has worked on the mining railroad his whole life. He was just sixteen when he got his first post. Seven years ago, he retired at the age of sixty-three. When he looks back on his working life he is amazed at how much has changed, slowly but surely. And how the railroad’s capacity has steadily grown. He has been personally involved in developing sustainability, experimented with how sleepers and switches can be strengthened to handle the extra pressure. First, its bearing capacity was increased to 25 tonnes per axle in load. Before it was time for him to retire it had reached 30 tonnes. Lars-Göran imagines that if development continues at the same rate, capacity will increase even more in the long term, but that of course depends on how things turn out for the mines.

In some places, the track bed is designed for a much lower axle load and may not be able to handle any more. Lars-Göran sees double tracks as a possibility for the future. And more tunnels where the landscape is too steep. It was worse before everything ran on electricity. Back then, the heavy loads were pulled by steam engines. The iron ore trains, despite being both shorter and lighter back

in the day, couldn’t always make it up the grades. In Stenbacken, there is a big steep grade that required an extra locomotive to push it up all the way to Kaiseniemi.

Behind Lars-Göran stands a large and striking brick building that was raised when electricity first arrived in 1913. It is a transformer station that nowadays is designated as a cultural heritage building.

“The downside of the cultural heritage designation is that no money is provided for its upkeep. You can neither tear it down nor make changes to it. The property board that owns the building would gladly keep it, but it lacks the funds to do so. They have no direct use for the building.”

A few years ago lightning struck the stately building, hastening its decline.

“It is sad that it looks like this now. With a little imagination something could have been done with it.”

Lars-Göran’s life has always revolved around the railroad. He has many memories from a long work life on the tracks, some more dramatic than others. Like the de’railings and accidents. One especially clear memory comes from his childhood.

It is the end of the 1940s and LarsGöran is about five years old. His father, who worked as a trackman in Stenbacken, is repairing a push-trolley at the southern end of the rail yard. Power is cut in sections to make it possible, and safe, to do the work.

The on-duty operator, whose job it was to disconnect the electricity, was called in. The limit post between the section at Stenbacken and the next one south towards Torneträsk is for some reason overlooked. Lars-Göran’s colleague steps on an exposed contact and receives a 16,000 volt shock.

“I saw him from 200 meters away, LarsGöran remembers. How he fell from the post.

The ambulance trolley from Abisko is sent for and the men on the rail yard lift the wounded man up on the gratings and lay him in the station’s waiting room. Lars166

No Trade Backs

Göran clearly remembers the terrible stench of burned flesh. The big, black car model with stretchers inside is designed for driving on rails and comes to pick up and transport the wounded man as fast as it can. The ambulance can reach speeds close to 120 km/h. but it is not enough.

“He took so damned much internal damage and yet survived a whole week. His name was Ljungblom.”

The smell in the station’s waiting room remains for days after the accident. And the memory of the terrible accident much longer than that.

– – – PAGE 52 Name: Lars-Erik Kuhmunen & Christina Danell Kuhmunen Place: Rensjön Date: August 19 Third Time’s the Charm Lars-Erik Kuhmunen in Rensjön believes his bad luck is over now.

“It has turned to luck since I have such a nice ol’ lady.”

He chuckles and pinches Christina in the side as she waves him away.

“Knock it off.”

“This is the lucky third time,” Lars-Erik says, about the house we stand outside.

“Yes, now everything is good,” adds Christina.

The house in question stands re-raised on the same lot for the third time. Lars-Erik and Christina tell of the fateful days six and four years ago, respectively.

“It was in May,” Lars-Erik begins.

“Warm and dry. The first real spring day of the year.”

167

Lars-Erik’s ninety year old aunt Kristina was visiting and the bar-b-que grill is in action for the occasion. The women are sitting in the kitchen while Lars-Erik keeps mostly outside by the burning grill, waiting for the coals to reach the right heat. Reindeer steaks lie marinated, waiting to be cooked served with broccoli, onion, and other veggies. The dinner has been carefully prepared.

Lars-Erik has an old classmate, Rolf, on the phone. Suddenly, he sees a whirlwind weaving its way across the landscape like a tornado, just 200 meters from the house. Lars-Erik excitedly describes the tornado to Rolf. It’s not every day you are fortunate enough to observe such a natural phenomenon. The tornado stretches like a pillar ten, fifteen meters up in the air as it slowly approaches. Lars-Erik doesn’t think it matters – he doesn’t think the fascinating twister is a danger. Within five minutes the twister reaches him, and after that, everything happens very fast.

“It just reached the grill, picked up the glowing coals and carried them with it towards the house.”

A few seconds later flames lick the old flaking oil paint on the house walls.

‘It’s like candy for the fire.”

The fire takes hold immediately and races towards the building’s second floor.

There’s nothing to be done. Lars-Erik runs in to get his partner and Aunt Kristina. The ninety year old woman almost has to be carried out on account of her bad legs. The windows crack in the heat with a bang! Aunt Kristina is stubborn and wants to go back for her bag in the entrance on the ground floor. Lars-Erik holds her back.

“You are not going back in there.”

The three of them escape to a stony patch of ground, about fifty meters away from the house, and watch the swift course of events from there. The sound of glass cracking in the heat is still audible. A few gas tubes explode in even louder bangs.

Bytt Är Bytt

Their dog, Loffe, has already fled to the woods in shock.

The fire brigade from Kiruna arrives forty minutes later, but by then the fire is already too far gone. The pillar of smoke is visible for miles. Lars-Erik and Christina’s house is destroyed and everything they own with it, including their two cars and four snowmobiles. Lars-Erik had time to save a pair of Fjällräven pants in G-1000 weave from his youth, but his glasses were still in the house.

“I couldn’t see anything all weekend,” he says and laughs. “There was nothing to do about it. Just had to accept it.”

Other, older and more irreplaceable things that had been passed down in their families were also lost. Christina remembers a chest she received from her grandparents, made in the 1700s. And nahpan, the milk pail made of silver, curly birch wood, which hung on the south wall as a prize trophy and also dated from the 18th century – destroyed, too. Lars-Erik had inherited it from his mother.

“But it doesn’t help thinking about it. It was, after all, only worldly possessions. To the insurance company these things were, naturally, not worth anything. They were impossible to value, even though they probably had been worth the most. But we had no receipts to show, of course.

Soon enough the construction of a new house, designed by Lars-Erik himself, began. In the meantime, Lars-Erik and Christina lived in a basement apartment in Kiruna, far from Rensjön’s free and open views. They hated it, and looked forward to moving back.

“Lars-Erik loves taking saunas,” continues Christina. “Wood-fired ones are the best. They are very pleasant and bring warmth even in the deepest winter.”

The new house would have a builtin, wood-fired sauna to Lars-Erik’s great delight. In August 2001, the couple moved

in and had time to live in the house for about a month. Christina describes the next fateful day.

“Lars-Erik was preparing the sauna in the middle of the day, which may have been lucky after all. We sat in the kitchen and began noticing a strange smell. We went into the sauna and discovered that the roof had caught fire.

This time there was enough time to save many of their things. Lars-Erik calls for help and their friends Anders and Pärlan come to their aid and hastily throw out furniture and whatever else they can get their hands on.

“It was definitely a speed-move,” Lars-Erik quips.

The building, however, burned to the ground … again. The only thing they can do is settle in the apartment again and start the painstaking process of rebuilding. In all, they lived in the basement apartment for three years.

“It was the worst period in my life,” says Lars-Erik, shaking his head.

“In the end, it all turned out well. Complaining does no good,” returns Catharina.

For the third time, the house now stands on the lot. The previously passionate sauna-goer, Lars-Erik, says he has developed an allergy for wood-fired saunas, at least if they are less than fifty meters from the house. In the third, and hopefully last, house he has for safety’s sake only installed an electric sauna.

“It’s enough that we have the iron stove,” he chuckles.

Despite two fires and the loss of countless personal affects, Lars-Erik and Christina feel they have come out of the ordeal stronger than before.

“You can’t bury yourself in these things,” says Lars-Erik. “You have to move on.”

Christina agrees.

“And we were lucky we could get Lars-Erik’s aunt Kristina out. She didn’t understand the seriousness of the situation 168

No Trade Backs

and was on the way back in for her bag. But we got her to go with us.”

“By force.”

A few things still remain to remind them of the fires. An old snowmobile suit, slightly singed, for example. But that doesn’t matter to Lars-Erik.

“I have duct tape.”

Christina laughs and agrees.

“Duct tape is Lars-Eriks fix-all material.

He fixes everything with it”.

a vision: that it should be more permissive, that Kiruna should become an arctic Berlin.

– – – PAGE 64 Name: Janne Björk Place: Kiruna Date: August 21 Janne’s Outhouse Move

– – – PAGE 62 Name: Tuomo Huurinainen Place: Kiruna Date: August 20 An Arctic Berlin Tuomo Huurinainen feels that Kiruna is nearing a phase where the city’s decline is accepted; that there is no longer any point to fixing or cleaning it. Everything will be torn down anyway, so why bother?

For several years Tuomo has haunted Kiruna with various art installations, among them large reindeer and moose in sheet metal and glass fibre. He feels that having a playful and free attitude towards your city or block should be encouraged – let people join in, and put their stamp on their environment. In the long term this would lead to more participation from the side of the residents, he reasons.

“They’ll continue to care about their city and want to contribute to its growth with their own creativity. I’m inspired by the idea that cities are given the opportunity to grow organically. That there’s always something to look forward to. That’s the charm of urban life. I and my group of friends have 169

It’s the mid-70s. Janne Björk worked delivering drill bars to the mines. The work includes taking care of the spent bore rods down in the mine, and delivering new ones.

Not easy things to lift. The key to making the heavy work easier is to get the truck as close to the loading dock as possible.

All week that bleeding outhouse had been standing in the way.

Every day Janne points out to the foreman that the outhouse needs to be moved.

It will be too heavy to move the bore rods, Janne argues. I can’t get close enough.

“Sure,” the foreman says. “No problem.

We’ll move it.”

Thursday came around and Janne calls in the morning to see where things stand.

“Is the outhouse gone?”

“Sure,” replies the foreman says. “It’s been moved allright.”

Yet when Janne gets down into the mine the outhouse is damned well still there.

“It was a regular old outhouse,” Janne remembers. “Made of wood. The same type you’ll find in summer cabins. They aren’t hard to move. Not with a truck at least.

Damn it, I thought, and put the front of the truck up against the outhouse door and just started pushing it to the side.”

Suddenly Janne sees lights flickering in the gaps between the wooden planks of

Bytt Är Bytt

the outhouse. He hesitates. It only needs to move six or seven meters.

“I decided to finish it quickly. Seeing as the move had already begun. Besides, if I had backed away and let out whoever was in there, he probably would have gone after me.”

It takes ten minutes for Janne to load and unload the bore rods. Then he jumps into the truck and backs out quickly. The outhouse door bursts open and out rushes a man with a headlamp and his overalls pulled down around his boots. An angry face with a long beard. But Janne doesn’t let it stop him. He pushes the gas pedal down and finishes his round down in the mine. When he eventually comes back up he doesn’t get farther than to the foreman before he get asked: “Hey, Björk. Did you drive into a privy down there?”

“You mean the outhouse you said you were going to move for me? I moved it myself.”

“There was someone sitting in it. And he wants to be compensated for his ruined underwear.”

Janne laughs at the memory and shrugs his shoulders.

“But for some reason it all ran out in the sand. I didn’t think about it anymore. Not until about a year later.”

Janne was visiting a neighbour at his cottage in Jukkasjärvi who also has a guy from Västerbotten visiting—Staffan, who is sitting drinking with his wife. Janne feels there’s something familiar about Staffan. He contemplates the face with the long beard for a long while before he finally asks: “You don’t happen to have sat in an outhouse underground? An outhouse that was moved?”

Stafan looks at Janne surprised.

“Don’t tell me that was you,” he cried.

“If I had gotten a hold of you I would have bashed your head in!” And his wife, she

went crazy. She was so angry at me for nearly pushing her hubby down a mine shaft.

I tried to explain that there was no shaft right there, but she wouldn’t have any of it.

Staffan had been quite terrified when he came home that night. He had nearly been pushed into an abyss!

After a while Staffan’s wife calms down and despite the event Janne and Staffan become good friends. And one anecdote richer.

“Yeah, yeah. That was one of many episodes. There are countless more, not that I was involved in all of them! There are stories about nearly everyone who worked in the mine.”

– – – PAGE 72 Name: Hubert Haapalainen Place: Jukkasjärvi Date: August 21 Lights in Jukkasjärvi At ninety-seven years, Hubert Haapalainen is the oldest person in Jukkasjärvi. He still lives in his home, with some help from home care services. The house is large and there is plenty to do, but Hubert manages.

He still shops for food himself. Sometimes he buys ready-made meals, but often also fried fish, meat soup, or sautéed reindeer meat – which he claims to be an expert at.

Hubert has three children from his two marriages and has been widowed for the second time in his life for three and a half years now. His son, Arild, from the first marriage moved to Brazil to work for six months, but ended up staying for fifty years.

Hubert has visited his son in Sao Paolo on two occasions and sums up the city in one 170

No Trade Backs

word: “Anthill.”

In Jukkasjärvi there are about 1,000 people, in Sao Paolo there are closer to twelve million. It was hard to get your bearings and Hubert remembers an especially striking image from sitting in a car at a crossing.

“There were 300 pedestrians waiting for the light to turn green. Here in Jukkasjärvi you see at most one or two.”

Arild is not the first in their family to emigrate to Brazil. Around the turn of the last century approximately 700-800 people from Kiruna and Jukkasjärvi moved to South America to seek their fortune. Hubert’s parents took the chance too, but that was before Hubert’s time. Eida, Hubert’s oldest sister, got to experience the long journey by train and boat to that strange country. But the farming life that awaited was a disappointment, and the hens were eaten by wild cats. The opportunities his parents hoped for didn’t materialize. Eida died in Brazil, and the mother, Maria, bores another child there, a daughter who they also name Eida. The small, worn family heard about a boat heading to Sweden and returned home.

That was 1900.

“It was, after all, a very adventurous a trip.”

The generation before them were brave and adventurous as well. Hubert’s grandfather worked as a ferryman on Lake Soumosjärvi, in Finland near the Russian border. Pay was poor and he decided to seek his fortune in Malmberget, the iron mountain near Kiruna. He skis the 300 kilometres and gets a job as smith. Left in Finland are Hubert’s grandmother and her six children, Hubert’s father was the youngest, only four years old at the time. If the husband doesn’t return in a year, they have agreed, she is to follow after him. She sells the ferry, buys a horse and a sled, packs the children in and heads towards Malmberget.

171

Hubert remembers clearly his childhood in Malmberget. He is six years old when his father becomes janitor at a school in Jukkasjärvi, and the family moves there. He learns Finnish easily. The summers are wonderful.

The winters are cold and hellishly dark.

There are no lights either, outside or inside.

“The winters may be the same nowadays, but life is snugger now. Electric lights and all.”

Hubert remembers when the village first received electricity, in the 1920s. This prompts the creation of the Jukkasjärvi Lighting Association, which still exists to this day. Hubert’s father participates in the work of laying cables and more, despite not being an electrician.

“In those days people weren’t so fussy about details.”

Hubert’s father installs a lamp in the kitchen of a woman in the village. She is happy for her only source of electric lighting, she doesn’t feel she needs anything more. One single faint lamp is enough for someone used to taking a small lantern with them to the barn to milk the cows in the evenings. But after a while she comes looking for Hubert’s dad to complain. The lamp no longer turns on. He must have done something wrong.

“Light bulbs, of course, doesn’t last forever.”

Hubert’s father has to explain to the woman the nature of light bulbs; that she has to buy a new one regularly for 60-70 pennies a piece.

“They were hardly expensive things.”

The winters in Jukkasjärvi have become famous. They are harsh, but not especially heavy with snow by Hubert’s standards, only about 80-100 centimetres. Its modern-day ice hotel has made Jukkasjärvi a tourist hub. Now, the whole world knows about Jukkasjärvi and people come from far away to stay a night in the giant igloo.

That the grim climate is in fact what attracts

Bytt Är Bytt

people is difficult to understand for those who are used to the cold. All winters are the same, and with current modernities, getting through them is easy “But they should have been here when I was a child. To take a walk here in Jukkasjärvi, along the paths in the dark and the cold.”

The tourists come from every corner of the world, probably also from the populous Sao Paolo, to experience the stunning contrast that Hubert once felt too.

– – – PAGE 78 Name: Sven-Erik Stålnacke Place: Svappavaara Date: August 22 Back to the Childhood Home The sheep came running and bleating in the large coral when they hear Sven-Erik Stålnacke calling. There’s twenty of them, and they enjoy the area behind his house.

The sheep are practical to have.

“So that the undergrowth doesn’t swallow you whole.”

But they need food during the winter, of course, which can cost a lot. During the winter months, the animals need to be kept inside.

“It is hard for them to walk in the snow with such thin legs. They sink through the snow. Deer also have a hard time making it through the snow up here. For the most part they move by jumping.

Hunting and fishing is not something Sven-Erik is interested in, he prefers doing other things in nature: forestry, plantations, and clearing out after logging operations.

Besides, hunting is an expensive hobby, about 40-50,000 for weapon and gear. When

it comes to fishing Sven-Erik prefers buying plaice from the store over a caught bass or pike, they tend to have fewer bones.

In the wintertime chores take longer.

Just shovelling snow and keeping the house warm with the help of the stove takes several hours. He doesn’t drive a car anymore, it has been decommissioned, but he does use the front-loadingd tractor around the yard.

On the porch stands ten or so buckets of water he has lugged from the stream. It runs even in winter.

The house is Sven-Erik’s childhood home, he was born here, but he moved back as an adult just two years ago. By the end of next year, he will have turned seventy, but he doesn’t plan on having a party.

“Seventy is not such a big deal. Fifty or one hundred is something to celebrate.”

The sheep bleat and play in the pen.

Sven-Erik has little time for leisure. In the summers he works for the municipality.

June is a good month he thinks, fewer mosquitoes. But sometimes it’s cold, like this summer. They had below freezing temperature on midsummer’s eve.

“People who were outside cooking couldn’t quite get their meat warm!”

From time to time, Sven-Erik takes the bus into Kiruna to go shopping or eat at the Malmia restaurant. Real cooked food. Five courses to choose from and the food is always ten krona cheaper for pensioners. The bus ride takes about 45 minutes and is free, like it is in all of Kiruna municipality. At home, the cooking is mostly simple, things that don’t take too much time. Pasta, sausages, or meatballs. But the potatoes at least are home grown. This year he planted them late and they won’t be ready for harvesting ‘til September.

Until then instant mashed potatoes will do just as well.

– – –

172

No Trade Backs

PAGE 86 Name: Freweini Ghiedei Place: Vittangi Date: August 24 Safe in Vittangi Freweini came to Sweden with her two children nine years ago. Her arrival was dramatic. She and her husband left the troubled Eritrea for Sudan in the hope they’d be able to make their way further from there.

For unclear reason, her husband vanished and Freweini is left with sole responsibility for their two children. She managed to make contact with her husband’s family in America who help finance her journey from Sudan to Stockholm. A stranger helps her and promises to guide the family in the new country.

Once they’ve landed at Arlanda, Sweden’s capital city airport, he takes Freweini’s and the family’s passports and heads off to find a taxi for them. He is gone for two hours before Freiweini realises he has tricked her. The children are hungry, tired, and miserable. She manages to make contact with someone at the airport to help her call the police. The police make sure that the family gets something to eat in the restaurant and drives them to the nearby town of Märsta.

“Märsta. I’ll never forget that place.”

From Märsta, the trio are moved to Gävle, not half-way to Sweden’s far north. There are many refugees there. The children are afraid and worried after having been shuffled from one place to another by strangers.

Freweini cries in the nights. Another woman from Eritrea approaches and asks in their familiar native language if she is new here.

Freweini gets the opportunity to ask questions in her own language and is reassured by the woman who can explain where they are. No problems, the woman assures her.

173

We are safe in Sweden.

It’s Christmas and the government offices are closed. After the holidays, Freweini and the children are informed they will be going to Kiruna, highest up on the oblong map of Sweden. After seventeen hours on a bus, the children were tired, but still react enthusiastically to the snow, and the wondered if the can play in it. Freweini is afraid at the beginning. They come from a warm country, and she is worried the cold will make the children sick.

After eleven months in Kiruna, the news arrives that they will get to stay in Sweden permanently. The family receives an apartment with three rooms and a kitchen in Vittangi. They are enormously relieved.

But at the start Vittangi feels unfamiliar.

Now there are others in the area with darker skin, but about eight years ago it was just her and the children. She’ll never forget that.

People seemed almost scared, as if they had never seen a black woman before.

The solution presented itself in the form of Anki Lindblom.

“She is my mother,” Freweinisays simply. “And her husband is my father.”

Anki and Freweini meet at the local store. Anki offers to give Freweini a ride home. When she sees the empty apartment that Freweini hasn’t had time to furnish, the bush telegraph goes off. Someone arrives with a bed, another with a phone, a third with curtains, and more with other useful things. Vittangi mobilizes and helps turn the situation into an unforgettable memory.

Now the whole family is at home there.

Her son is moving to Kiruna tomorrow to start high school. These are exciting times.

Freweini has permanent employment with Kiruna municipality and can support her family. Her daughter has two years left in elementary school.

“Sometimes they ask after their dad. It feels heavy and hurts. But we pray for him and hope that we can meet again, despite

Bytt Är Bytt

nine years having passed.”

Despite a tough past with loose threads and relatives still living in Eritrea, the family is happy in Vittangi and doesn’t want to move.

“Everyone knows everyone here and are very helpful. I am a Vittanigian now, she asserts firmly.

– – – PAGE 92 Name: Jan Jordal Place: Vittangi Date: August 24 New Blood in the Congregation Jan Jordal is a priest in Vittangi congregation. The child of a missionary, he was born in Narvik, in Norway’s far north and grew up in London and Africa. He only learned Swedish in his teens, when the family moved to Stockholm.

In addition to his job as assistant vicar at northern latitudes, he also found love in the north, in Kiruna more precisely. Jan’s wife is a Sami woman from a family of reindeer herders in Idivuoma.

Jan felt the cohesion of the congregation in Vittangi was lacking, but in the outlying villages it is better. The foreign additions to the area have changed things a bit. Christians from Eritrea, Somalia, and Ethiopia nowadays make up the core of church services, which has affected Jan’s sermons.

“Christianity is the biggest religion in the world. Looking at the Middle East and Africa, Christians are persecuted and targets of terrorism. Here in Sweden, we are so careful and believe we are being imperialistic with our Christianity. We nearly erase our own selves, while Christians in other

countries suffer. Of course this is something that is on my mind during services.”

For the past twenty years, Jan has been to Africa, primarily Eritrea, and worked on creating long term work opportunities with the raw materials available locally. Currently his duties are of a different kind. Jan is on the way to Masugnsbyn, not so far away, just XX kilometres away.

“The population of the village is ageing.

I think the mean age is seventy-five.”

Generally speaking, the turnout varies, both in terms of age group and number of participants, when Jan is out holding services and the like.

“The villages on the southern side of Torne River have a slightly different culture.

Reindeer herding is more common and the Sami population has a different family structure. Extended family, as it’s called.

Whenever you arrange a gathering there, the entire family —grandma, children, and grandchildren — come. Everyone joins.

More young people are staying in reindeer herding and maintaining the Sami tradition.

– – – PAGE 96 Name: Georg Henriksson Place: Outside Nedre Soppero Date: August 25 The Berry-Picker On the way between Vittangi and Nedre Soppero, Georg is picking lingonberries.

But it is a bad year for berries, he says. Very bad. Dry, and lots of mosquitoes. Not a good combination.

– – –

174

No Trade Backs

PAGE 100 Name: The Nutti family Place: Övre Soppero Date: August 25 The Lasso Family There is a summer party at Kristallen, in the midst of Lannavaara village. In the traditional reindeer lasso competition, three people distinguish themselves by having a similar throwing technique that differs from the remaining field. They also look quite similar, and turn out to all belong to the same family, the Nutti family, consisting of the father Rickard, daughter Cornelia, and son Nicolai. The family members take the victory in their respective classes: junior, youth, and adult.

“The technique is a slightly different one that I have created,” says Rickard. “In competitive settings like this, we throw at a stationary object: a pole with reindeer antlers on it. In that case, we throw mostly with the arm above the head. In the reindeer corral we have to throw differently. There, the reindeer are constantly running in circles around you and you only see it from the side. There, you have to throw underhanded.”

“The lasso also opens up more when you throw it like we do,” Nicolai adds.

Despite this, few have copied their technique.

“It takes practice,” Rickard says. “You have to put the time in.”

Cornelia, however, hasn’t had much time on it. In fact, she started practising just last night, and a bit this morning. It’s the first time she’s competed, inspired by her brother and father who participate in national Sami meets.

“Rickard and Nicolai have been training for years,” says the mother, Laila. “Cornelia has barely thrown at all before and she still 175

won her class”.

One thousand krona for each winner is what the family took home. Not bad. Money that will be spent on the other side of the Atlantic.

“The whole family will be taking a trips to New York soon,” says Nicolai, “I’ll be saving my money for that.”

– – – PAGE 104 Name: Hans Söderström Place: Lannavaara Date: August 25 Millions of Roses Hasse Söderström in Lannavaara remembers a night, ten maybe fifteen years ago.

He’s not so sure. Time passes quickly.

“What the hell. I’m still little. ‘Little Hasse’ was my nick-name. Didn’t even have hair behind my ears.”

The midnight sun coloured the sky red that night, but the surroundings were also lit by several fires in the area. The smoke was thick above the meadow near the village.

“Its tradition in the village to burn the grass. People walk around and light it up and throw matches here and there.”

The big pillar of smoke warns of a fire larger than an innocent grass fire. As Hasse is a member of the village fire brigade, he is called up and drives towards the meadow together with five other volunteers, also part of the group. The gear in the little fire truck is in poor condition. Green overalls, rakes, old pumps, and a scarcely functional water tank. The truck is the same nowadays, but the contents have since become more modern.

“We have invested heavily and now have

Bytt Är Bytt

both oxygen masks, defibrillators, and handheld fire extinguishers.”

The makeshift fire brigade arrives at the meadow and tries to push the flames back. A village personality, no doubt the one responsible for the fire, walks anxiously around them.

“He had probably had a little too much fun burning grass and thrown matches all over the place. But the wind was up, and there were homes nearby. He wasn’t entirely sober either, of course. He’s a pretty lonesome guy.

The eager grass burner walks around with a bagful off beers, offering some to the team fighting the fire.

“Hey guys, how’s it going? Boys, take a beer, damn it, take a beer!”

Someone stumbles over, and accepts … and Hasse is starting to worry about the situation. The mood is peculiar. They try to concentrate on putting out the fire and at the same time calm down the intoxicated man, who is mostly just laughing. Suddenly he drags out an old LP player and lets Arja Saijonmaa echo across the field with a raspy needle against a shaky disk.

“Millions, millions, millions of roses!”

Hasse smiles at the memory. Loud Finnish music streaming out of the speakers into the smoke and the midnight sun.

The village fire brigade finally manages to put the fire out and doesn’t bother reporting the incident to the emergency services.

Technically, they are supposed to be paid for this kind of situation, but it was pretty much self-inflicted, and the guy with the matches probably wouldn’t be able to afford it either.

“He was a little different, and didn’t understand the seriousness of the situation. I don’t think he cared so much about all that.

He probably didn’t sober up for a few days either.”

Hasse remembers that a member of the volunteer fire brigade was new and had just arrived from Stockholm. To him, the event

was surreal. He shook his head and probably asked himself what kind of place this was anyway.

“A real Torne valley experience,” Hasse laughs.

– – – PAGE 110 Name: Evald Teofilusson Place: Nedre Soppero Date: August 26 Evald’s Pictures Evald Teofilusson operates a store in the village of Nedre Soppero. The customers are few, but loyal, and what the store offers is tailored to their needs.

Today, someone is looking for butter, real butter, but Evald has to tell them he won’t receive any until tomorrow. He gets a resigned ‘helvetti’ he responds cussing. The regular customer doesn’t want what he calls “ointment” or margarine on his bread. Evald suddenly remembers that he has some butter in the freezer, but it’s been there a while.

The customer gets interested and wants to negotiate a price. Evald suggests five litres of lingonberries for the frozen butter packet.

The customer reluctantly buys a packet of margarine instead, and less reluctantly, a six-pack of beer before he says his goodbyes.

Evald likes to take pictures and document his activities and is glad to show his pictures. The Rosamunda potato type and its abundant harvests, anthills in the forest, a spongy growth on a birch tree, an uprooted tree, the princess of the woods with her golden crown. In one of his pictures he poses next to a bear felled with two shots.

That picture was taken by a friend, Evald 176

No Trade Backs

instructed him to take several from different angles, but only one seems to have survived.

Maybe that’s enough. For on the wall in his living room hangs the pelt with shaggy fur and the big head. Evald is anxious to take good care of his trophy, is careful to not let it be bleached by the sun and protects it with curtains pulled down that he mounted specifically to protect the stretched bear skin.

The great carnivore is not the only trophy on the wall, smaller stuffed examples of several stuffed mustelids (from the weasel family), are also nailed to their respective branches in the house. Large moose and reindeer horns decorate the stairs.

Evald has documented lynx tracks as well, which he discovered when he was out walking his dog along the village road.

Those are very uncommon. The County Administrative Board came over to inspect it. Beside the paw prints in the picture, there is a box of candies for size comparison.

More pictures. A repaired sauna oven, rope, tractors, the old fertilizer barn’s new gate, wood chopping, jam making. Planked steak. Evald likes making those.

Some especially memorable pictures Evald has framed. Once, he became acquainted with a fox. One morning when got out in the yard, the fox stood next to his snowmobile with its paws on the steering wheel, as if it was just about to take off on a ride. Evald manages to capture the moment forever. He laughs happily and touches the frame were it hangs on its special place on the wall.

– – –

PAGE 120 Name: Thomas Marainen Place: Nedre Soppero Date: August 26 Provocative Joik Music Thomas Marainen sings the joik (the traditional Sami singing), and has produced several CD’s worth of his singing. He liked joiking as a child. As a six year old in the fifties, he started at the Nomad School in Lannavaara together with hundreds of other children. Joiking was forbidden and he was forced to hold back. Most people near there were Laestaedian Lutherans, Thomas and his parents are no exception. Joik is considered a heathen and uncultured pastime.

Thomas had to hide away to practice the emotional singing style alone. In public, he didn’t dare sing for fear of provoking a reaction.

Now things are different. Thomas has strong roots in the Laestadian movement, but nowadays he joiks proudly in public.

He has become a defining figure in Sami musical life. Joiking in Christian contexts is no longer a provocative act, even if Thomas remembers how, not too long ago, a concert upset some who felt that the joik had no place in a church setting.

– – – PAGE 126 Name: sister Amada and sister Karla Place: Lannavaara Date: August 26 The Dream of a Cloister in the North Sister Amada had lived a cloistered life in both England and Ireland for some thirty

177

Bytt Är Bytt

years when she received a calling. Inspired to begin a contemplative life on her own terms, to start her own cloister, she decided to head out. But where? Where is she meant to end up?

“Living in a cloister means praying for people,” Amada explains. “Especially for those who don’t believe themselves, and who live far from God.” When Amada thought of people in Scandinavia she feels that people there have a great lack of God in their lives. She decided to move back home again, surely in a country as secularised as Sweden her prayers would be needed the most.

Amada wrote to the Catholic Bishop in Stockholm asking if she could come to start her new, Swedish cloister with the help of the church. The answer is that they would be glad to have her, but resources to spare were scarce. She will have to get by on her own.

After thirty years abroad, she had no home left in Sweden. Old friends are hard to locate and her parents have passed away.

Coming straight out of a cloister, you have no savings either.

Amada travelled among the cloisters in southern Sweden, to hear from the nuns there if they know of any place, a small empty house for instance, where she could settle down. During the last day of her stay in the last cloister she is visiting, one of the nuns got a phone call from Boden, far to the north. A sister in the north was calling to another in the south, something that only happened a few times in the year. And to Amada’s good fortune it happens just when she is there visiting the second. The sister in the south tells the sister in the north of the visitor who is looking for a place to call her own. “Have her come up here then” was the answer. “There is a house in Nattavaara, outside Gällivare, that I’m sure she can loan.”

Soon after, Amada was sitting on a train heading north.

“When I first saw the house, I knew that was where I was meant to be. The owner will even let me live there for free. I can stay for as long as I want.”

After a year and a half, the house in Nattavaara starts getting too crowded. People come to pray, to spend time together, and want to stay. Amada, and Sister Karla who has now joined her, are on the lookout for a larger place.

Starting a cloister in Norrland felt right.

Sweden is home to relatively many cloisters considering that the country is not Catholic, but all of them lie in the southern part of the country. North of Stockholm there was nothing until Amada and Karla established themselves.

And the nature. There is still so much wilderness still. A silence that stretches both high and deep, wide and broad. Perfect surroundings for a cloister.

Finally the sisters found an old school on a hill outside the village of Lannavaara, large enough for guests and with a beautiful view of the surrounding wilderness. And secluded, something cloister visitors seek.

The village lends a helping hand, people are generally enthusiastic and welcome the sisters. Soon, they are able to concentrate on praying for their flock, for the Scandinavians, with Jesus as their shepherd.

Three years passed in Vittangi and Amada wrote to the bishop for permission to operate in his diocese. There is only one diocese in Sweden, while a heavily catholic country like Poland, for instance, has between 20 and 30. The bishop has to decide whether the institution is unique, that it really comes from God, and is not just made up. Amada and Karla can receive a type of cloister label if it goes well. After that the women who gave their lives to Jesus can also become an order. But that is the next step. One thing at a time. Becoming an order most likely doesn’t bring with it any financial help. Currently, the sisters get by 178

No Trade Backs

on donations and a modest sale of woodcarvings made by Karla, as well as other home-made products.

“In an order that works to help the poor with food, medicine, and clothing, it might be easier to understand where the money is going,” Amada thinks. “Prayers are not as visible an act, and it easily becomes too abstract for outsiders. A believer knows that the prayers are important and do good, but if you are not a believer, you may feel that what we do is not so noteworthy.”

Through God’s providence, Amada ended up in Vittangi in the end, and if it is God’s will, he will bless the cloister and allow it to progress. Amada doesn’t see her change of course as brave, rather, more like she simply had a vision and followed it.

Looking back she has sometimes wondered.

“Oh, did I really do this?” Especially when considering the geographical distance from Stockholm, and from the priests that the nuns depend on for mass and similar occasions.

But now a priest will be coming for a six month visit and they’ll be able to hold mass more often than before, preferably every day. The future looks bright. Amada and Karla work tirelessly to create a place for sacramental life in the far-off north.

– – – PAGE 134 Name: Vilhelm & Emil Sevä Place: Viikusjärvi Date: August 27

brief visit from Stockholm, where he lives otherwise.

All over the yard and around the house, lush plants and flowers are on display in flower beds. The inside, too, is kept neat and tidy. In the windows hang delicate, crocheted pelmets and beneath them sit geraniums in pots, and hanging flower baskets with porcelain flowers. Outside on the yard, the cows roam freely, keeping the grass short and neat.

Emil takes greater responsibility for household duties, much more so than his brother Vilhelm. He always has.

Even as a child he noticed his father getting help from all four sons while his mother struggled on with her chores on her own. Emil, instead, began helping her.

At seventy-eight, their mother became wheelchair-bound. It only seemed natural that Emil take care of both her and the household. He vacuums, dusts surfaces, and waters the plants every day, and keeps doing it even after their mother passed away at ninety-six.

Before becoming farmers, the brothers were reindeer herders. When they acquired cows instead of reindeer, their status in the eyes of other Sami falls. Emil remembers a longer car journey to a reindeer pen together with some reindeer herders. He hastily pulled on a pair of boots he has walked all over the barn with. His travelling companions complain loudly about the smell of manure spreading around the car. Emil remembers clearly the 180 kilometre long journey. And the shame.

– – –

The Farmer Brothers in Viikusjärvi The two brothers, Vilhelm and Emil Sevä, live on the farm they grew up on in Viikusjärvi. A third brother, Kjell-Åke, is on a 179

Bytt Är Bytt

PAGE 148 Name: Per-Isak Juuso & Nils-Anders Blind Place: Mertajärvi Date: August 28 The Percussion Caps When the two friends, Nils-Anders Blind and Per-Isak Juuso, are asked in Mertajärvi to describe their younger selves in the 1960s, the term “hooligan” lies close at hand.

“Small time hooligans at least,” Nils-Anders amends. “We were a bit wild in our early teens at least. On a scale from 1 to 10, I guess we were somewhere around 8 or 9. Maybe 10 actually.”

The old friends laugh. Now it’s almost possible to laugh at that day when everything almost went really bad. But only almost.

In those days Per-Isak and Nils-Anders had a liking for things that went off with a bang. Together with Per-Isak’s brother, NilsOlov, they were often out on illicit adventures.

“We were really into the whole explosives thing,” Nils-Anders says. Road construction sites were common back then.

There were fuses and percussion caps lying around all over the place.

“It smelled something wild,” Per-Isak remembers. “Damn”.

The young restless boys saw great potential in their finds and decided at one point to tinker together a slightly larger piece, almost a bomb in fact. The details about the design have faded from memory.

Ten percussion caps were taped together to twenty Special shotgun shells.

“If you’re holding on to a percussion cap when it goes off you’ll lose your fingers, maybe your whole hand.”

Ten percussion caps and twenty shells would, in other words, be quite the bang,

the largest creation yet for these small-time hooligans.

They light it up and run to hide in wait for the bang. Which didn’t come. The piece just lay there oozing smoke on the road, to the gang’s great disappointment. Suddenly, Per-Isak and Lars-Olov’s mother comes walking down the road. She spots the strange, smoking contraption and approaches for a closer look. The boys are stuck in a dilemma, but dare not reveal themselves. If they call out to her in warning, the gig was up. And then the rod would be waiting for them. On the other hand, the bomb might explode anytime and turn their mother to pulp.

“We were, after all, pretty good at explosions. But that day we had done something wrong. It was the Lord’s luck you could say, that it didn’t explode.”

The three boys wound up after the event.

The relief over having made it out of such a catastrophe was palpable, but it doesn’t keep them from continuing their experiments with explosives, albeit with greater care after that fateful day. Nils-Anders blames boredom.

“Once you reached a certain age, there wasn’t much to do around the area. Hobbies available at the time were mainly hunting and fishing. In the springtime, you took your shotgun and headed out to hunt fowl. It wasn’t as if you always asked permission.”

“Had that bomb exploded that day we would probably been locked up,” says PerIsak.

“It’s hard to imagine things turned out so well,” Nils-Anders says with a relieved laugh.”

“Otherwise we might have been in the loon house still.”

– – –

180

No Trade Backs

PAGE 154 Name: Isak Töyrä Place: Kuttainen Date: August 29 Family Discount Kuttainen is Sweden’s northernmost farming village. Just like other villages nearby, it’s characterised by the revivalist Laestadian movement. Isak Töyrä is a Laestadian, which sometimes engenders a certain scepticism in the people he meets.

“People have their prejudices and believe we are extreme, that we can have neither TV nor curtains. But we live in regular houses and live relatively normal lives. We have computers and jobs like everyone else.”

That Laestadian families often have lots of children is, however, true. Isak has eleven children himself, and many of his fellow believers have similarly sized families.

“The average in these parts is somewhere between eight and fifteen. We feel children are God’s gift. And contraceptives are not used much.”

In other words, family gatherings are well attended. In a week there will be a large party. Isak’s mother turns eighty and there will be children and grandchildren arriving from all their home villages. A total of twenty-five people are expected. There are more than ten grandchildren coming already.

Isak has begun preparations for the party and has already baked over twenty loaves of bread. Baking bread at home is a given for Isak and his wife, as they live in a village that offers little in the way of food shopping.

Baking your own is an economic choice as well, over the years the couple has filled many hungry stomachs. The bread is white and Isak remembers what his grandfather, a Finn, used to say about the lighter bread made by Swedes.

“Baked with moonlight they were.” For 181

in Finland they ate dark bread.

A large family can be messy and hard to keep track of, Isak admits. He remembers an especially troublesome holiday when the whole crowd were going to go flying; in those days there were only nine of them.

“If you have that many small children, there needs to be order!”

The journey was made economically possible by an advantageous offer from SAS – especially advantageous for the Töyrä family: children under twelve can travel almost for free in the company of paying parents.

On their way to Gothenburg they make a stop at the main national airport, Arlanda.

While waiting for their connecting flight, a staff member approaches, she is a tall, fine lady in high heels, and she starts to move suspiciously around the large group of children.

“She walked a few times around them trying to judge their ages,” Isak remembers.

She probably didn’t think it possible that this was just one family. So, finally she couldn’t keep it in any longer and asked if they were from a day-care.

He laughs at the memory.

“Soon thereafter they adjusted their offer. No more than two accompanying children allowed.”

Travelling with so many people can be tiring. You have to keep a count all the time to not lose anyone.

“I remember when we made it back from the trip, on a Friday,” Isak says, “I slept all Saturday afterwards.”

183

Bytt Är Bytt

Esipuhe Kaiketi on hetkiä, jolloin tuntee tarvetta kohdata muita ihmisiä. Vaihtaa muutama sana, haukata pala purtavaa yhdessä tai vain seisoa hiljaa ohi menevää junaa odotellessaan ja hengittää samaa ilmaa jonkun toisen kanssa hetken aikaa.

Hankkeen ensimmäisenä päivänä taivaan peittivät harmaat pilvet ja oli kylmää, ja meitä oli muutamia paikalla Riksgränsenissä. Tuunattu Piaggio Ape -mopoauto kieltäytyi käynnistymästä, mutta pelastuksen toivat yksi monista pitkistä alamäistä ja reippaasti juokseva jalkapari. Seisoin tihkusateessa katsoen kotikutoisen mopoauton perän ja sen lavalla keikkuvan taidekokoelman katoavan kaukaisuuteen. Ehdin miettiä monia asioita tulevina päivinä. Miten taiteilijat pärjäisivät istuessaan kuin sillit suolassa monta päivää meluisassa ohjaamossa ja olisiko hitaasti matelevaan mopoautoon kuitenkin pitänyt kiinnittää varoituskolmio, jotta liikenteelle ei aiheutuisi vaaraa kiemurtelevilla tunturiteillä? Ennen kaikkea mietin, uskaltaisivatko ihmiset lähestyä näitä kahta taiteilijaa kertomuksillaan oman elämänsä tapahtumista ja hetkistä.

Huoleni osoittautui aiheettomaksi. Keskipisteessä oli henkilökohtainen kohtaaminen suuren ja usein persoonattoman yleisön sijaan, kun matka alkusyksystä 2014 alkoi lännestä Norjan rajalta ja eteni itään kohti Suomea. Ilman teknologisia apuvälineitä taiteilijat tekivät vaihtokauppaa mukanaan olevilla tavaroilla: kirja, erikoislehti, kehystetty valokuva tai LP vaihtui hyvään tarinaan. Aitojen kohtaamisten kautta syntyi kuvakokoelma hetkistä, joita ihmiset jakoivat taiteilijoille parin viikon matkan aikana Kiirunan ja lähiympäristöjen halki.

Maria Ragnestam Projektipäällikkö, Konstmuseet i Norr

– – – SIVU 10 Nimi: Therese Janacék Paikka: Katterjokk Päiväys: 16. elokuuta Lumivyöry Yöllä 6.3.2000 Therese Janacék tekee tavalliseen tapaan havainnon SMHI:n sääasemalla Katterjokkissa, jossa hän työskentelee. Kello on varttia vaille yksi, taivas on tähtikirkas ja ilma tyyni. Therese menee maate.

Tuntia myöhemmin hän herää tärinään.

Tavanomaista kovempi etelätuuli ravistelee taloa. Rankka lumisade värjää kaiken valkoiseksi. Therese ei pääse edes lyhyttä matkaa talon edessä olevalle mittauskopille seuraavaa havaintoa tekemään. Näkyvyys on olematon.

Kello on varttia vaille neljä, kun päivystävä meteorologi Sundsvallissa vastaa numeroon, johon Therese soittaa. Therese tarvitsee tietoa, havaintoja ylhäältä ja sivuilta, eikä vain omasta kapeasta perspektiivistään maasta käsin.

Meteorologi vastaa, että teillä on tähtikirkasta. Ei lainkaan lumisadetta.

– Lumi oli sakeaa ja sitä pyöri ympärilläni, Therese muistelee. Se oli kuitenkin vain myrskytuulten pöllyttämää irtolunta.

Hurja sää tuntuu kiehtovalta. Therese ei ymmärrä, mitkä seuraukset säällä on. Lunta tupruaa jatkuvasti kovien tuulten mukana yön aikana samaan eteläiseen suuntaan.

Vain muutaman kilometrin päässä Katterjokkin sääasemalta tunturi peittyy Riksgränsenissä yhä paksunevaan lumivaippaan.

Tunturin juurella pohjoispuolella on taloja: kausityöntekijöiden väliaikaisia asumuksia.

Roikkuvat kinokset ylhäällä pimeydessä 184

Vaihdettu On Vaihdettu

kasvavat tunti tunnilta.

Theresen puoliso vastaa laskettelurinteiden turvallisuudesta ja myös lumivyöryturvallisuudesta. Kello seitsemältä aamulla puhelin soi. Puhelu tulee Riksgränsenistä.

Tunturin etuosassa on ollut lumivyöry.

Lumi on vyörynyt suoraan talojen läpi.

– Olimme täysin lumen peitossa, Therese muistelee. Tie oli poikki. Vain telakuorma-autolla pääsi ylös Björklidenistä.

Puolisoni hyppäsi lumikelkan rattiin ja lähti mukaan pelastustöihin.

Koska lumen peittämissä taloissa ei ole vakituisia asukkaita, aluksi ei edes tiedetty, kuinka moni oli kateissa. Neljä ihmistä kaivettiin ylös lumesta ja saatiin pelastettua.

Viides ei selvinnyt.

– Hirvittävän traagista. Kuvittele, että nukut rauhassa, kun lumivyöry tulee yhtäkkiä seinästä läpi. Tunnen yhden selviytyneistä. Tämä nainen oli hautautunut sänkyynsä aivan kokonaan. Hän kertoi, että ei pystynyt liikuttamaan kuin toista pikkurilliään.

Katastrofin laajuudesta huolimatta tapahtumasta ei tullut suurta uutista muualla Ruotsissa. Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun seudulla tapahtui lumivyöry, mutta kun onnettomuuksien välillä kuluu monta vuotta, ihmiset eivät enää muista lumivyöryalueella asumisen riskejä, Therese järkeilee.

– Ja koska kantaväestöä ei ole, taidot katoavat kausityöntekijöiden vaihtumisen myötä. Selviytynyt nainen oli itsekin alueella vain käymässä.

Vaikka lumivyöryvaroitukset eivät kuulu Therese Janacékin toimenkuvaan, hän on tästedes varuillaan samanlaisten sääolosuhteiden suhteen. Oli satanut runsaasti lunta jonkin aikaa, ennen kuin tuuli kääntyi etelään ja saavutti myrskyvoimakkuuden.

– Jos sama tapahtuu vielä joskus, teen hälytyksen. Omatuntoni tähden.

185

– – – SIVU 18 Nimi: Gustaf Waerner Paikka: Björkliden Päiväys: 17. elokuuta Enempää ei voisi toivoa Gustaf Waerner päättää 1980-luvulla matkustaa Ruotsin Lappiin, missä pari hänen kaveriaan on töissä kokkeina Björklidenissä.

Tukholmalaisena hän on tuskin ollut Uppsalaa pohjoisempana. Hän ei tiedä, missä Björkliden sijaitsee. Junassa jossain Gävlen korkeudella hän ottaa esiin Ruotsin kartan ja tajuaa, että edessä on pitkä matka – on parasta vaihtaa istumapaikka makuu vaunuun.

Viikon mittainen vierailu pohjoisessa venähtää odotettua pidemmäksi. Itse asiassa se jatkuu yhä, 26 vuotta myöhemmin.

– Vastaanotto täällä ylhäällä oli lämmin.

Suurkaupungeissa asenne on kovempi, mutta täällä ihmiset tervehtivät ja esittäytyvät. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli syy, miksi jäin.

Gustaf päätyy juhliin vierailunsa toisena tai kolmantena päivänä, ja häntä pyydetään tiskaajaksi päivän tai parin ajaksi. Tilapäinen työkeikka pitkittyy viideksi päiväksi, minkä jälkeen hänelle tarjotaan hommia mökkikylästä. Sen jälkeen työtehtävät seuraavat toisiaan.

Hän pyyhkäisee kädellään maisemaa ja selittää.

– Arvostin myös kaikkea tätä, mitä nyt näemme edessämme. On kuin eläisi maisemakortissa.

Gustaf tekee töitä kausityöntekijänä ja on 63 vuoden ikäänsä mennessä pannut pakettiin kokonaiset 52 kautta. Useimmat tekevät töitä vain 4–10 kautta.

– Olen nähnyt monien tulevan ja menevän. Talvi voi tuntua haikealta, koska

Bytt Är Bytt

yhteishenki on hyvä ja yhdessä tehdään kaikkea hauskaa. Off-season-kaudella on puolestaan aikaa palautua.

Gustaf kuvailee kylähenkeä, jollaista hän ei koskaan kokenut Tukholman Södermalmissa. Täällä kurkataan, että kaikki autot ovat paikoillaan ja ihmiset kotona. Toisten luona käydään kylässä kahvittelemassa tai sitten mennään kotiin perhoja sitomaan tai katsotaan jotain huonoa televisiosarjaa.

Silloin tällöin aikaisempia kausityöntekijöitä tulee vierailulle. Heitä, jotka ovat muuttaneet kauemmas, hankkineet vaimon, saaneet lapsia ja ostaneet talon.

He haluavat muistella ja sanovat usein, että työskentely täällä oli heidän elämänsä parasta aikaa. Gustaf kuuntelee juttuja kiinnostuneena, koska hän itse on täällä edelleen ja elää tätä hauskaa vaihetta.

– Herranjestas Gustaf, heillä on tapana sanoa. Sinä olet kuusikymppinen. Et sinä näin voi jatkaa.

Gustaf on kuitenkin toista mieltä ja nauraa.

– Uskoakseni Buddha sanoi: “Minulla ei ole odotuksia.” Minusta tuntuu samalta, koska olen kohtalaisen hyvässä kunnossa, olen saavuttanut kunnioitettavan iän, järki pelaa, asun kauniissa paikassa ja teen töitä mukavien ihmisten kanssa. Enempää ei voisi toivoa.

Kun Gustaf vähitellen jää eläkkeelle ja lopettaa työssään, hänen täytyy luopua henkilöstöasunnostaan. Vielä on epäselvää, mihin tie kuljettaa, mutta synnynnäisenä etsijänä hän odottaa jo saavansa selville, miten hänen tarinansa jatkuu.

– Minulla on sukua jäljellä Tukholmassa, mutta 26 vuotta täällä ylhäällä on jättänyt jälkensä. Erityisesti henkisesti.

– – –

SIVU 24 Malmiradan rakentajat Gustaf Waerner on kiinnostunut ratatyöläisten kulttuurista ja historiasta. Yli satavuotias malmirautatie ja sen syntyhistoria kiehtovat.

– Saamme kiittää Kiirunan malmia siitä, että istumme tänään tässä, hän toteaa.

En tiedä, kuinka paljon malmi ja kaivostoiminta ovat edesauttaneet Ruotsin hyvinvointia tai kuinka monta miljardia kruunua infrastruktuurin rakentaminen on meitä hyödyttänyt.

Gustafia kiinnostaa itse rautatien lisäksi myös vanha materiaalitie, joka perustettiin samaan aikaan. Kun hän menee Tornehamniin, entiseen pieneen ratatyöläisten yhteisöön, hän kävelee tai hiihtää pitkin tätä merkittävää tietä.

Gustaf yrittää lukea mahdollisimman paljon menneistä ajoista. Hän on omien sanojensa mukaan “kyllästynyt muoviin” ja kiinnostunut siitä, millaista elämä oli ennen.

Hän kertoo, kuinka vaikuttuneita vierailijat ovat Lapportenista. Nimi muovautui ehkä silloin, kun malmirata rakennettiin tänne, Gustaf arvelee.

Siihen aikaan nimittäin saamelaiset, joilla on paikallistuntemusta, varoittavat rakentamasta rautatietä pitkin Nuoljatunturia lumivyöryvaaran takia. Tunturin läpi on välttämätöntä rakentaa tunneli, jos junien ei haluta hautautuvan lumeen.

Aika on kortilla, kun 800-metristä tunnelia rakennetaan. Työläiset hakkaavat ja räjäyttävät tietä eteenpäin eri puolilta tunturia. Paikalle saapuu nuori tukholmalaisinsinööri, joka toteaa, että työ ei valmistu määrätyssä ajassa. Hän tekee laskelmia, pohtii ja päätyy lopulta ajatukseen, jolla tunneli ehditään saada valmiiksi: kyseessä on vaihtoehtoinen suunnitelma, jossa kahdeksan työläisjoukkoa on töissä samaan 186

Vaihdettu On Vaihdettu

aikaan. Menetelmää ei ole kokeiltu, joten insinööriä kiusataan hänen nuoren ikänsä ja kokemuksen puutteensa vuoksi, hän kun on vasta valmistunut Kuninkaallisesta teknillisestä korkeakoulusta. Ratatyöläiset nälvivät insinööriä ja sanovat, että hanke menee varmasti metsään. Insinööri alkaa hermostua ja itsekin epäillä. Ennen tunnelin laskettua läpimurtoa hän ei enää kestä painetta. Hän vaeltaa tunturille ja hirttää itsensä koivuun. Vain muutama päivä myöhemmin tunneli puhkaistaan ja voidaan todeta, että insinöörin menetelmä toimi.

– – – SIVU 32 Nimi: Tutkijatiimi Paikka: Abisko Päiväys: 18. elokuuta Kuplajahdissa Abiskossa Sophie Burke ei tiedä, minkälaiseksi hänen elämänsä olisi muotoutunut, ellei hän sinä päivänä noin 10 vuotta sitten olisi mennyt elokuviin kotipaikkakunnallaan Massachusettsin osavaltiossa.

– Olin kuudentoista. Nuori ja vaikutuksille altis. Muistan, että noustessani tuolista elokuvan loputtua ajattelin heti, että minun pitää kirjoittaa kongressiedustajalleni.

Sophieen vaikutuksen tehnyt elokuva on Al Goren dokumenttielokuva “Epämiellyttävä totuus”, joka kertoo ilmaston lämpenemisestä ja sen vaikutuksista.

Sophien vieressä elokuvasalin hämärässä istuvat hänen vanhempansa, jotka kannustavat häntä tarttumaan elokuvan ympäristösanomaan – ja kirjoittamaan kongressille.

– Äitini auttoi kirjeen kieliasun tarkistuksessa. Lähetin kirjeen, mutta en saanut koskaan vastausta.

187

Sophie jopa lähettää kopion kirjeestä Al Gorelle ja kuvailee, miten elokuva on vaikuttanut häneen ja innoittanut häntä ottamaan yhteyttä päättäjiin saadakseen äänensä kuuluviin. Ja Gore vastaa allekirjoitetulla ja rohkaisevalla kirjeellä.

– Hän kirjoitti, että minun pitäisi jatkaa opintojani ja tehdä kovasti töitä ja että minulla oli mahdollisuus vaikuttaa asioihin.

Se oli upeaa! Kirje on kehystettynä huoneeni seinällä.

Sophiesta tulee pian koko perheen vihreä omatunto: hän pakottaa äitinsä vaihtamaan auton ympäristöä vähemmän kuormittavaan merkkiin, ehdottaa luopumista kodin kaikista hehkulampuista ja ylipuhuu isän eristämään kellarin putket.

Koulussa Sophie valitsee ympäristötieteiden jatkokurssin ja oppii lisää – ja päättää jatkaa kiinnostuksensa parissa collegeen asti.

– Luultavasti tunsin silloin ensimmäistä kertaa elämässäni, että minulla oli tavoite.

Sitä ennen olin vain ajelehtinut ympäriinsä ilman motivaatiota. Nyt tiesin, mitä halusin.

Halusin pelastaa maailman.

Sophie nauraa mahtipontisille sanoilleen, vaikka ne ovat yhä omalla tavallaan totta.

Collegen jälkeen Sophie on mukana useissa mielenkiintoisissa tutkimushankkeissa, joista yksi on tuonut hänet tänne tutkimusasemalle Abiskooon. Tutkijatiimi selvittää, miten metaanikaasu liikkuu suomaassa ja järvissä – minkälaisia virtaamat ovat ja kuinka suuria ne ovat. Tutkijat yrittävät myös selvittää, mikä niitä aiheuttaa vertaamalla suuria metaanikaasupitoi suuksia ilmanpaineen ja lämpötilan muutoksiin.

Tutkimusaseman ympärillä pienten järvien vesipinnoilla on isoja suppilomaisia ansoja, joita Sophie kollegoineen ylläpitää ja tyhjentää. Tiimi kirjaimellisesti vangitsee pieniä ilmakuplia, joiden sisältämä metaanikaasu kerätään ja mitataan. Tällä tavoin on tarkoitus ymmärtää paremmin, miten tietty määrä metaanikaasua vaikuttaa maapallon

Bytt Är Bytt

ilmakehään.

Ja jollakin aikavälillä, vaikkakin pitkällä, auttaa pelastamaan planeetta.

– – – SIVU 44 Nimi: Lars-Göran Hansson Paikka: Torniojärvi Päiväys: 19. elokuuta Elämää rautatien varressa Torniojärvellä asuva Lars-Göran Hansson on työskennellyt rautateillä koko ikänsä.

Hän oli vain kuusitoista aloittaessaan palveluksessa. Hän jäi eläkkeelle seitsemän vuotta sitten 63-vuotiaana. Työuraansa miettiessään hän ihmettelee, kuinka kehitys on kulkenut vääjäämättä eteenpäin ja kuinka rautateiden kapasiteetti on alituiseen kasvanut. Hän on itse ollut mukana kehittämässä kestävyyttä ja kokeilemassa, miten ratapölkkyjä ja vaihteita voidaan vahvistaa kestämään lisääntynyt paine. Aluksi kantavuutta parannettiin 25 tonnin akselipainoon. Ennen kuin oli eläkkeelle jäämisen aika, oltiin saavutettu 30 tonnia. Lars-Göran uskoo kehityksen jatkuvan ja kapasiteetin lisääntyvän jatkossa vielä enemmän, mutta tämä toki riippuu siitä, miten kaivostoiminta kehittyy. Radan runko on joissain paikoissa mitoitettu paljon pienemmälle akselipainolle, eikä ehkä kestä paljon enempää. Jos Lars-Göran saa ennustaa, tuplaraiteet ovat ajankohtaisia tulevaisuudessa. Ja tunnelit paikoissa, joissa maasto viettää liikaa.

Huonommin oli ennen sähköä. Silloin raskaita junia vetivät höyryveturit. Malmijunat eivät aina jaksaneet nousta harjannetta ylös, vaikka ne olivat aikanaan lyhyempiä ja kevyempiä. Stenbackenissa on iso jyrkkä nousu, jossa tarvittiin apuveturia vetoapuna

aina Kaiseniemeen asti.

Lars-Göranin takana häämöttää iso ja merkittävä tiilirakennus, joka rakennettiin ensimmäisten sähköjen saapuessa vuonna 1913. Se on muuntaja-asema, joka on nykyisin kulttuurimuistomerkki.

– Huono puoli suojellussa rakennuksessa on se, että arvonimen mukana ei tule rahaa. Rakennusta ei saa purkaa tai muuttaa. Rakennusvirasto omistaa rakennuksen ja haluaisi mielellään säilyttää sen, mutta rahaa ei ole. Virastolle ei ole mitään suoraa hyötyä rakennuksesta.

Pari vuotta sitten salama iski tähän kauniiseen asemaan, mikä nopeutti rappeutumista.

– On surullista nähdä rakennus tuollaisena. Siitä olisi voitu tehdä vaikka mitä, jos olisi käytetty mielikuvitusta.

Lars-Göranin elämä on aina pyörinyt rautatien ympärillä. Hänellä on monia muistoja pitkän uransa varrelta. Osa niistä on dramaattisia, kuten raiteilta suistumiset ja tapaturmat. Eräs mieleen painuneista tapahtumista juontaa juurensa hänen lapsuuteensa.

Eletään 1940-luvun loppua, jolloin LarsGöran on noin viiden vanha. Lars-Göranin isän, joka on ratavahtina Stenbackenissa, pitää korjata resiina ratapihan eteläpäädyssä. Virta katkaistaan osio kerrallaan, jotta työ voidaan tehdä turvallisesti. Paikalle kutsutaan mies, jonka vastuulla on kytkeä sähkö pois päältä. Jostain syystä sähkö jää päälle rajatolppaan, joka on Stenbackenin osion ja seuraavan Torniojärven suuntaisen osion välissä. Lars-Göranin isän kollega astuu johtimen päälle ja saa 16 000 voltin sähköiskun vartalon läpi.

– Näin hänet 200 metrin päästä, LarsGöran muistelee. Kuinka hän rojahti alas tolpasta.

Abiskosta hälytetään raideambulanssi, ja miehet ratapihalla nostavat loukkaantuneen vaunuihin ja kuljettavat hänet asemarakennuksen odotussaliin. Lars-Göran muistaa 188

Vaihdettu On Vaihdettu

edelleen elävästi kammottavan palaneen lihan hajun. Iso musta automalli, jossa on paarit sisällä, on rakennettu kulkemaan junaraiteita pitkin. Se noutaa loukkaantuneen ja lähtee siirtämään tätä pikavauhtia.

Ambulanssin huippunopeus on lähes 120 km/h. Se ei kuitenkaan riitä.

– Hän sai pahat sisäelinvauriot ja eli viikon verran. Hänen nimensä oli Ljungblom.

Haju jää leijumaan odotussaliin moneksi päiväksi. Ja muisto kamalasta onnettomuudesta elää vielä pidempään.

– – – SIVU 52 Nimi: Lars-Erik Kuhmunen ja Christina Danell Kuhmunen Paikka: Rensjön Päiväys: 19. elokuuta Kolmas kerta toden sanoo Lars-Erik Kuhmunen Rensjönissä on sitä mieltä, että epäonni on nyt ohi.

– Se on muuttunut onneksi, koska minulla on niin hieno nainen.

Hän myhäilee ja nipistää vieressään seisovaa Christinaa, joka huitoo miestään pois.

– Älä viitsi tuollaista.

– Nyt kolmas kerta toden sanoo, Lars-Erik sanoo ja osoittaa taloa, jonka edessä seisomme.

– Niinpä, nyt se on mahtava, Christina myötäilee.

Kyseessä oleva talo on pystytetty samalle tontille yhteensä kolme kertaa. LarsErik ja Christina kertovat noista epäonnen päivistä kuusi ja neljä vuotta sitten.

– Eletään toukokuuta, Lars-Erik aloittaa. On lämmintä ja kuivaa. Sen kevään 189

ensimmäiset lämpimät päivät.

Lars-Erikin 90-vuotias täti Kristina on kutsuttu kylään syömään grilliruokaa.

Seurue istuu keittiössä sillä aikaa kun Lars-Erik oleskelee enimmäkseen ulkona sytytetyn grillin ääressä ja odottaa sopivaa hiillosta. Marinadissa olevat poronkyljykset tarjoillaan yhdessä parsakaalin, sipulin ja muiden herkullisten vihannesten kanssa.

Illallinen on valmisteltu huolellisesti.

Lars-Erik puhuu puhelimessa vanhan opiskelukaverinsa Rolfin kanssa. Äkkiä Lars-Erik huomaa trombin, joka vaappuu noin 200 metrin päässä talosta. Lars-Erik kuvailee trombia innoissaan Rolfille. Eihän sitä joka päivä pääse tarkkailemaan luonnonilmiötä. Trombi nousee pylvään lailla kymmenen viidentoista metrin korkeuteen ja lähenee selvästi. Lars-Erik ei ajattele, että sillä olisi merkitystä. Hän ei usko, että tämä kiehtova pyörre aiheuttaisi suoranaista vaaraa. Viidessä minuutissa trombi on LarsErikin edessä. Sen jälkeen kaikki tapahtuu nopeasti.

– Se tuli aivan kiinni grilliin, nosti hiilloksen ilmaan ja kuljetti sen mukanaan taloa kohti.

Pari sekuntia myöhemmin lieskat nuolevat talon julkisivun vanhaa irtoilevaa öljymaalia.

– Sehän on herkkua tulelle.

Tuli yltyy ja nousee kohti talon yläkertaa. Sitä ei voi estää millään. Lars-Erik ryntää sisään hakemaan puolisoaan ja Kristina-tätiä. Tädillä on ikää jo 90 vuotta, ja hänen jalkansa ovat heikot, joten hänet pitää melkein kantaa ulos. Ikkuna särkyy kuumuudesta. Kuuluu vain pamaus. Kristinatäti on itsepäinen ja haluaa takaisin taloon hakemaan reppuaan, joka on alakerran makuuhuoneessa. Lars-Erik tarttuu hänestä kiinni, ystävällisesti mutta päättäväisesti.

– Sinä et mene takaisin sinne.

Kolmikko pakenee kivikolle noin 50 metrin päähän talosta ja tarkkailee tulen nopeaa etenemistä sieltä käsin. Ikkunat

Bytt Är Bytt

paukahtelevat rikki kuumuudessa. Muutama kaasupullo räjähtää vielä kovemman paukkeen säestämänä. Loffe-koira on juossut paniikissa metsään jo aikaa sitten.

Palokunta saapuu Kiirunasta 40 minuutin kuluttua, mutta silloin talo on jo ilmiliekeissä. Savupylväs näkyy kilometrien päähän. Lars-Erikin ja Christinan talo on tuhoutunut ja koko heidän henkilökohtainen omaisuutensa sen myötä, kuten kaksi autoa ja neljä lumikelkkaa. Lars-Erik ehti pelastaa nuoruudenaikaisen parin Fjällräven-housuja, jotka olivat G-1000-materiaalia, mutta silmälasit jäivät taloon.

– En nähnyt mitään sinä viikonloppuna, hän sanoo nauraen. Mitään ei ollut tehtävissä. Asia piti vain hyväksyä.

Myös vanhoja ja korvaamattomia perintöesineitä hävisi. Christina muistaa isovanhempiensa kirstun, joka oli peräisin 1700-luvulta. Myös visakoivuinen 1700- luvun maitosanko, joka roikkui paraatipaikalla eteläseinällä, tuhoutui palossa. Lars-Erik oli saanut sen äidiltään.

– Mutta ei niin voi ajatella. Se on vain maallista mammonaa. Vakuutusyhtiölle niiden arvo oli tietenkin nolla. Niiden arvoa ei voi mitata, vaikka ne olivat kaikkein arvokkaimpia. Kuitteja kun ei tietenkään ole.

Lars-Erikin itse piirtämä talo alkaa vähitellen nousta tontille. Sillä aikaa Lars-Erik ja Christina asuvat Kiirunassa kellariasunnossa kaukana Rensjönin laakeista mannuista. Eivätkä viihdy. He odottavat pääsevänsä muuttamaan takaisin.

– Lars-Erik on hulluna saunomiseen, Christina jatkaa. Puulämmitteinen sen olla pitää. Se on paras. Aivan mahtava. Hyvät löylyt myös talvisaikaan.

Uudessa talossa on puulämmitteinen sauna Lars-Erikin suureksi iloksi. Elokuussa 2011 pari on muuttanut ja ehtinyt asua uudessa talossa reilun kuukauden. Christina kertoo seuraavasta epäonnen päivästä: – Lars-Erik saunoi keskellä päivää, mikä oli epätavallista, mutta ehkäpä onnenpotku

tässä tapauksessa. Istuimme täällä keittiössä ja haistoimme oudon hajun. Menimme saunaan ja huomasimme, että katossa kyti.

Tällä kertaa he ehtivät saada ulos monia tavaroitaan. Lars-Erik soittaa avuksi ystävät Andersin ja Pärlanin, jotka rientävät apuun heittämään huonekaluja ja muuta tavaraa ulos talosta.

– Se oli varsinainen pikamuutto, Lars-Erik toteaa.

Rakennus palaa maan tasalle tälläkin kertaa. Ei auta muu kuin asettua jälleen kerrostaloasuntoon ja aloittaa uudelleen työläs jälleenrakentaminen. Pariskunta asui yhteensä kolme vuotta kellariasunnossa kaupungissa.

– Se oli elämäni ikävintä aikaa, Lars- Erik sanoo päätään puistellen.

– Lopulta kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin. Ei sovi valittaa, Christina muistuttaa.

Kolmas kerta toden sanoo, ja nyt tontilla seisoo talo. Ennen niin innokas saunoja Lars-Erik sanoo kehittäneensä allergian puulämmitteisiä saunoja kohtaan, jos ne eivät sijaitse vähintään 50 metrin päässä asunnosta. Kolmanteen ja toivottavasti viimeiseen taloon on asennettu varmuuden vuoksi sähkösauna.

– Riittää, että meillä on rautahella, hän myhäilee.

Kahdesta tulipalosta ja lukuisten henkilökohtaisten tavaroiden menetyksestä huolimatta Lars-Erik ja Christina tuntuvat voimaantuneen vastoinkäymisistä.

– Tällaisiin tapahtumiin ei voi jäädä vellomaan, Lars-Erik toteaa. Täytyy mennä eteenpäin.

Christina on samaa mieltä.

– Ja oli onni onnettomuudesta, että ehdimme saada Kristinan ulos talosta.

Hän on kuitenkin Lars-Erikin täti. Hän ei ymmärtänyt tilanteen vakavuutta ja olisi lähtenyt reppunsa perään. Saimme hänet kuitenkin mukaamme.

– Väkivalloin.

190

Vaihdettu On Vaihdettu

Yksittäisiä tavaroita jäi muistoksi tulipaloista. Esimerkiksi vanha kelkkahaalari, jonka pinnassa on muutamia korventumia.

Lars-Erik ei tästä välitä.

– Minulla on ilmastointiteippiä.

Christina nauraa ja on yhtä mieltä.

– Ilmastointiteippi on tosiaan LarsErikin yleistyökalu. Hän korjaa sillä kaiken.

– – – SIVU 62 Nimi: Tuomo Huurinainen Paikka: Kiiruna Päiväys: 20. elokuuta

kaveriporukkani kanssa visio: että ilmapiiri olisi sallivampi ja että Kiirunasta tulisi arktinen Berliini.

– – – SIVU 64 Nimi: Janne Björk Paikka: Kiiruna Päiväys: 21. elokuuta Janne siirtää huussin

Arktinen Berliini Tuomo Huurinaisella on tunne, että Kiiruna lähenee vaihetta, jossa kaupungin rapistuminen hyväksytään – että enää ei kannata korjata rikkinäistä tai pestä likaista. Kaikki puretaan, joten kaikki on siis sallittua.

Tuomo on useina vuosina hämmentänyt Kiirunaa erilaisilla omilla taideinstallaatioillaan, muun muassa isoilla poroilla ja hirvillä, jotka on tehty pellistä ja lasikuidusta. Hänen mielestään ihmisiä pitäisi kannustaa leikkimieliseen ja vapaaseen käyttäytymiseen omassa kaupungissaan tai kaupunginosassaan: ihmisten pitäisi antaa osallistua ja lyödä oma leimansa lähiympäristöönsä. Tämä johtaisi pitkällä aikavälillä asukkaiden parempaan sitoutumiseen.

– He välittävät jatkossakin kaupungistaan ja haluavat olla mukana kehittämässä kaupunkia omalla luovuudellaan. Minua innoittaa ajatus siitä, että kaupungit saisivat luvan kasvaa orgaanisesti. Että aina olisi jotain uutta katseltavaa. Siinä juuri piilee urbaanin elämän viehätys. Meillä on yhdessä 191

Eletään 1970-luvun puoliväliä. Janne Björk ajaa työkseen poranteriä. Työhön kuuluu käytettyjen poratankojen vieminen pois alhaalta kaivoksesta ja uusien toimittaminen tilalle. Ei mitään kevyttä nostelua. Raskasta työtä helpottaa, jos kuorma-autolla pääsee mahdollisimman lähelle porauskalustoa.

Koko viikon tuo surkea paskahuussi on seisonut tiellä.

Janne huomauttaa joka päivä työnjohtajalle, että huussi pitää siirtää. Muuten poratankojen raahaaminen on liian raskasta, Janne selittää. En pääse tarpeeksi lähelle.

– Juujuu, työnjohtaja sanoo. Ei ongelmaa. Me siirrämme huussin.

Tulee torstai ja Janne soittaa aamulla tiedustellakseen: – Onko huussi poissa?

– Juujuu, työnjohtaja sanoo. Toki se on siirretty.

Hemmetin huussi on edelleen samassa paikassa, kun Janne ajaa alas kaivokseen.

– Se oli ihan tavallinen huussi, Janne muistelee. Sellainen puinen. Samanlainen, joita on yleensä kesämökeillä. Niiden liikuttelu ei ole kovin vaikeaa. Ei ainakaan kuorma-autolla. Ei helvetti, minä ajattelin, painoin auton nokan huussin oveen kiinni ja aloin yksinkertaisesti työntää sitä syrjään. Äkkiä Janne huomaa, että huussin

Bytt Är Bytt

lautojen välistä vilkkuu valoa. Hän epäröi.

Tarvitaan vain kuuden seitsemän metrin siirros.

– Päätin tehdä homman sukkelasti. Olinhan jo alkanut siirtää huussia. Lisäksi, jos olisin peruuttanut ja päästänyt ulos istunnolla olleen miehen, hän olisi luultavasti käynyt kimppuuni.

Kymmenen minuuttia myöhemmin Janne on lastannut ja purkanut poratangot.

Sen jälkeen hän hyppää kuorma-autoon ja peruuttaa pois kiihtyvää vauhtia. Huussin ovi tempaistaan auki, ja mies ryntää ulos Jannen perään otsalamppu päässä ja haalarit kintuissa. Vihaiset kasvot ja pitkä parta.

Jannea ei kuitenkaan pysäytetä. Hän painaa kaasun pohjaan ja tekee työkierroksensa loppuun alempana kaivoksessa. Kun hän nousee vähitellen ylös, hän tuskin ehtii työnjohtajan luo, ennen kuin tämä kysyy: – Kuules Björk. Ajoitko käymälän päälle tuolla alhaalla?

– Tarkoitatko sitä huussia, joka sinun olisi pitänyt siirtää minua varten? Kyllä.

Siirsin sen itse.

– Siellä huussissa oli mies sisällä. Ja hän vaatii maksua. Kalsareista.

Janne nauraa muistolle ja kohauttaa olkiaan.

– Jostain syystä asia unohdettiin. En ajatellut sitä sen enempää. En ennen kuin noin vuotta myöhemmin.

Janne tervehtii mökkinaapuriaan Jukkas järvellä. Naapurilla on vieras Västerbottenista nimeltään Staffan, joka istuu ryyppäämässä vaimonsa kanssa. Jannen mielestä Staffan vaikuttaa heti jotenkin tutulta. Hän tutkii kasvoja ja pitkää partaa kotvan aikaa, ennen kuin hän lopulta kysyy: – Oletko sinä istunut huussissa maan alla? Huussissa, jota siirrettiin?

Staffan tuijottaa hämmästyneenä Jannea.

– Älä vain sano, että se olit sinä, hän ulvahtaa. Jos olisin saanut sinut kiinni, niin olisin varmaan tappanut! Staffanin vaimo

raivostui täysin. Hän oli niin vihainen siitä, että minä melkein tuuppasin hänen miehensä kaivoskuiluun. Yritin selittää, että siellä ei ollut mitään kuilua, mutta vaimo ei halunnut kuulla. Staffan oli tullut illalla kotiin aivan kauhistuneena. Hänethän oli melkein tönäisty kuiluun!

Hetken päästä Staffanin vaimo rauhoittuu, ja Jannesta ja Staffanista tulee tapahtumasta huolimatta hyvät ystävät. Ja heillä on hyvä tarina kerrottavanaan.

– Joopa joo. Se on yksi monista tapauksista. Juttuja riittää, vaikka en minä niissä kaikissa ole ollut mukana! Lähes kaikista kaivostyöläisistä on tarinoita.

– – – SIVU 72 Nimi: Hubert Haapalainen Paikka: Jukkasjärvi Päiväys: 21. elokuuta Valoa Jukkasjärvellä Hubert Haapalainen on 97-vuotias ja Jukkas järven vanhin asukas. Hän asuu edelleen kotona kotipalvelun avustamana. Talo on iso ja tekemistä paljon, mutta Hubert pärjää. Hän käy itse ostamassa oman ruokansa.

Joskus ruoaksi on valmiita laatikoita Konsumista, mutta usein myös paistettua kalaa, lihasoppaa tai poronkäristystä – joka on Hubertin omien sanojen mukaan hänen bravuurinsa.

Hubertilla on kolme lasta kahdesta avioliitosta, ja hän jäi leskeksi toista kertaa elämässään kolme ja puoli vuotta sitten.

Poika Arild ensimmäisestä avioliitosta matkusti Brasiliaan töihin puoleksi vuodeksi, mutta jäi 50 vuodeksi. Hubert on käynyt katsomassa poikaansa São Paulossa kahdesti ja tiivistää kaupungin yhteen sanaan: 192

Vaihdettu On Vaihdettu

– Muurahaiskeko.

Jukkasjärvellä on noin 1 000 asukasta, São Paulossa lähes 12 miljoonaa. Kaupungissa oli vaikea suunnistaa, ja Hubert muistaa hätkähdyttävän hetken, kun hän istui autossa suojatien edessä: – Jalkakäytävällä seisoi 300 jalankulkijaa, jotka odottivat valon vaihtumista vihreäksi. Täällä Jukkasjärvellä jalankulkijoita on korkeintaan yksi tai kaksi.

Arild ei ole suvun ensimmäinen Brasiliaan muuttanut. Noin 700–800 Kiirunan ja Jukkasjärven asukasta etsii onneaan Etelä-Amerikasta edellisen vuosisadan vaihteessa. Hubertin vanhemmat tarttuvat mahdollisuuteen, mutta ennen Hubertin aikaa. Eida, Hubertin vanhin sisko, saa kokea pitkän matkan junalla ja laivalla vieraaseen maahan. Maanviljely osoittautuu kuitenkin pettymyksesi ja villikissat syövät kanat. Täällä ei ole vanhempien toivomia mahdollisuuksia. Eida kuolee Brasiliassa, ja Maria-äiti synnyttää uuden lapsen, tyttären, joka myös saa nimekseen Eida. Lapsensa menettänyt perhe saa kuulla laivasta, jonka määränpää on Ruotsi, ja päättää palata kotiin. Vuosi on 1900.

– Se oli varsin seikkailunhaluista.

Myös heitä edeltänyt sukupolvi oli rohkea ja seikkailunhaluinen. Hubertin isän isä työskentelee lossimiehenä Suomessa Suomosjärvellä lähellä Venäjän rajaa. Tulot ovat huonot, joten hän päättää kokeilla onneaan Malmivaarassa. Hän taittaa 300 kilometrin matkan suksilla ja saa töitä seppänä. Hubertin isoäiti jää Suomeen yhteensä kuuden lapsen kanssa, joista pienin on nelivuotias ja Hubertin tuleva isä. On sovittu, että jos puoliso ei ole palannut vuodessa, vaimo lähtee perässä. Hän myy lossipaikan, ostaa hevosen ja reen, pakkaa pesueen matkaan ja lähtee kohti Malmivaaraa.

Oman lapsuutensa Jukkasjärvellä Hubert muistaa selkeästi. Hän on kuusi v uotias, kun isä saa kouluvahtimestarin viran ja perhe muuttaa tänne Malmivaarasta. Suo193

mea hän oppii alta aikayksikön. Kesät ovat hienoja ja kauniita. Talvet ovat kylmiä ja sietämättömän pimeitä. Ei valaistusta sisällä tai ulkona.

– Toki talvet ovat samanlaisia nykyäänkin ja ilmasto on sama, mutta nyt on mukavuuksia. Sähkövalo ja sen sellaista.

Hubert muistaa, kuinka sähköt tulivat kylään joskus 1920-luvulla. Silloin perustettiin valaistusyhdistys nimeltä Jukkasjärvi Belysningsförening. Se on edelleen olemassa. Hubertin isä osallistuu sähköjohtojen vetämiseen ja muihin töihin, vaikka ei ole sähköasentaja.

– Niihin aikoihin se ei ollut niin nokonnuukaa.

Hubertin isä asentaa valaisimen erään kyläläisen keittiöön. Nainen on onnellinen ainoasta valonlähteestään, enempää hän ei tunne tarvitsevansa. Yksi ainoa heikko lamppu riittää sellaiselle, joka on tottunut kulkemaan lyhdyn kanssa iltalypsylle yhden tai kahden lehmänsä luo. Jonkin ajan päästä nainen tulee kuitenkin valittamaan Hubertin isälle. Lamppu on sammunut. Hubertin isä on varmaan tehnyt jotain väärin.

– Totta kai hehkulamppu palaa loppuun, se ei kestä ikuisesti.

Hubertin isä saa selittää naiselle hehkulampun toimintaperiaatteen: naisen pitää ostaa uusi lamppu tasaisin väliajoin 60–70 äyrin kappalehintaan.

– Ne eivät olleet mitään kalliita kapistuksia.

Jukkasjärven talvista on tullut kuuluisia.

Ne ovat karuja, mutta eivät kovin runsaslumisia Hubertin mittapuun mukaan: lumen syvyys on noin 80–100 senttimetriä. Paikasta on tullut turistimagneetti jäähotellin myötä. Nyt koko maailma tietää Jukkasjärven, ja ihmisiä tulee pitkien matkojen takaa yöpymään jätti-igluun. Ankaran ilmaston vetovoimaa on hankala ymmärtää, jos on tottunut kylmään. Kaikki talvet ovat samanlaisia, eikä niistä selviäminen ole nykymukavuuksien avulla haaste.

Bytt Är Bytt

– Turistien olisi pitänyt olla täällä, kun minä olin lapsi. Kulkemassa polkuja Jukkas järvellä, kun oli pimeää ja kylmää.

Matkailijoita saapuu kaikista maailman kolkista, ja taatusti myös tiheään asutusta São Paulosta, kokemaan saman hämmästyttävän kontrastin, jonka Hubert itse aikanaan näki.

––– SIVU 78 Nimi: Sven-Erik Stålnacke Paikka: Svappavaara Päiväys: 22. elokuuta Takaisin lapsuudenkotiin Lampaat juoksevat määkien suuressa aitauksessaan Sven-Erik Stålnacken luo, kun hän kutsuu niitä. Niitä on yhteensä kaksikymmentä, ja ne viihtyvät hyvin omalla alueellaan talon takana. Lampaat ovat käytännöllisiä.

– Muuten kasvit rehottaisivat valtoimenaan.

Lampaat tarvitsevat ruokaa toki talvellakin, mikä vie melkoisesti rahaa. Talvikuukausina eläimiä täytyy pitää sisällä.

– Kapeilla jaloilla on vaikea kulkea metrin korkuisessa lumessa. Ne uppoavat hankeen. Myös metsäkauriilla on vaikea liikkua lumessa näin ylhäällä. Yleensä ne hyppivätkin.

Metsästys ja kalastus eivät innosta Sven-Erikiä, joka tekee mieluummin muuta luonnossa: metsänhoitotöitä, istuttamista ja raivauksia. Metsästys on lisäksi kallis harrastus, aseet ja vaatteet maksavat noin 40 000–50 000 kruunua. Kun on kaloista kyse, Sven-Erik pitää enemmän Coopin punakampelasta kuin vasta nostetusta ahvenesta tai hauesta – siinä on vähemmän ruotoja.

Talvisin askareisiin menee enemmän aikaa. Pelkästään lumen kolaaminen ja talon lämmittäminen puilla vievät monta tuntia.

Autoa Sven-Erik ei enää aja, se on poistettu liikenteestä, mutta hän köröttelee tilallaan traktorilla, jossa on etukuormain. Porstuassa on kymmenkunta sankoa vettä, jotka hän on raahannut purolta. Se juoksee raikkaana myös talvisin.

Talo on Sven-Erikin lapsuudenkoti, hän on syntynyt täällä, mutta muutti takaisin aikuisiällä vasta kaksi vuotta sitten. Seuraavan vuoden lopussa hän täyttää 70 vuotta, mutta ei aio juhlia.

– Ei 70 vuotta ole niin tärkeää. Jos täyttää 50 tai 100 vuotta, niin silloin voi juhlia.

Lampaat määkivät ja kisailevat haassa.

Sven-Erik on harvoin ilman puuhaa. Kesäisin hän työskentelee kunnalle. Kesäkuu on hyvä kuukausi hänen mielestään, koska silloin on vähemmän hyttysiä. Kylmää voi kuitenkin olla, kuten tänä kesänä. Juhannusaattona mentiin pakkasen puolelle.

– Ulkona grillanneet eivät saaneet lihaa tarpeeksi lämpimäksi!

Silloin tällöin Sven-Erik matkustaa linja-autolla Kiirunaan ostoksille tai syömään ravintola Malmiaan. Kunnolla laitettua ruokaa. Valikoimassa on viisi ruokalajia, ja ruoka on aina 10 kruunua edullisempaa eläkeläisille. Matka linja-autolla vie 45 minuuttia ja on ilmainen, kuten Kiirunan kunnan koko alueella. Kotona Sven-Erik laittaa mahdollisimman yksinkertaista ruokaa, jonka valmistamiseen ei kulu aikaa. Makaroneja, makkaraa tai lihapullia.

Perunat ovat joka tapauksessa omasta maasta. Tänä vuonna peruna kylvettiin myöhään, joten nostohommiin päästään vasta syyskuussa.

Siihen asti pärjätään oikein hyvin perunasosejauheella.

– – – 194

Vaihdettu On Vaihdettu

SIVU 86 Nimi: Freweini Ghiedei Paikka: Vittanki Päiväys: 24. elokuuta Turvassa Vittangissa Freweini saapuu kahden lapsensa kanssa Ruotsiin pian yhdeksän vuotta sitten. Maahantulo on dramaattinen. Freweini ja hänen miehensä ovat lähteneet levottomasta Eritreasta Sudaniin toivoen jatkavansa matkaa sieltä eteenpäin. Freweinin mies katoaa tuntemattomasta syystä, ja Freweini jää yksin vastuuseen heidän kahdesta lapsestaan. Hän saa yhteyden miehensä Yhdysvalloissa asuviin sukulaisiin, jotka auttavat rahoittamaan matkan Sudanista Tukholmaan. Tuntematon mies toimii avunantajana ja lupaa opastaa perhettä uudessa maassa.

Perillä Arlandan lentokentällä mies ottaa Freweinin kaikki rahat ja perheen passit ja lähtee etsimään taksia matkaseurueelle.

Mies ehtii olla poissa kaksi tuntia, ennen kuin Freweini ymmärtää tulleensa huijatuksi. Lapset ovat nälkäisiä, väsyneitä ja surullisia. Freweini saa apua lentokentällä olevalta ihmiseltä, joka auttaa häntä soittamaan poliisille. Poliisi huolehtii perheelle suuhun pantavaa ravintolassa ja kuljettaa heidät sen jälkeen Märstaan.

– Märsta. Sitä en unohda koskaan.

Märstasta kolmihenkinen perhe siirretään Gävleen. Siellä on paljon pakolaisia.

Lapset ovat peloissaan ja hermostuneita, koska tuntemattomat ihmiset ovat vieneet heidät uuteen paikkaan. Freweini itkee öisin. Toinen eritrealainen nainen lähestyy Freweiniä ja kysyy tutulla äidinkielellä, onko tämä uusi tulokas. Freweini saa mahdollisuuden esittää kysymyksiä omalla kielellään, ja nainen rauhoittelee Freweiniä kertomalla, missä he ovat. Ei ongelmaa, nainen vakuuttaa. Me olemme turvallisessa Ruotsissa.

195

Eletään joulun aikaa ja virastot ovat kiinni. Pyhien jälkeen Freweini ja lapset saavat tiedon, että heidän on määrä matkustaa Kiirunaan, joka sijaitsee korkealla Pohjois-Ruotsissa. Seitsemäntoista tunnin jälkeen linja-autossa lapset ovat väsyneitä, mutta innostuvat lumesta ja miettivät, saako siinä leikkiä. Freweini on aluksi peloissaan.

He tulevat lämpimästä maasta, ja Freweini pelkää, että kylmyys sairastuttaa lapset.

Kun perhe on ollut Kiirunassa yksitoista kuukautta, tulee päätös, että he saavat jäädä sinne pysyvästi. Perhe saa Vittangista asunnon, jossa on kolme huonetta ja keittiö.

Ilo on suuri.

Aluksi elämä tuntuu kuitenkin oudolta Vittangissa. Nykyisin alueella on muitakin tummaihoisia, mutta runsaat kahdeksan vuotta sitten Freweini ja hänen lapsensa olivat ainoita. Sitä hän ei koskaan unohda.

Ihmiset tuntuivat olevan melkein peloissaan, aivan kuin he eivät olisi aiemmin nähneet mustaa naista.

Ratkaisu tulee Anki Lindblomin muodossa.

– Hän on minun äitini, Freweini toteaa.

Ja hänen miehensä on minun isäni.

Anki ja Freweini tapaavat Konsumin myymälässä. Anki tarjoutuu Freweinin avuksi kuljettamaan ruokaostokset kotiin. Kun hän näkee tyhjän asunnon, jota Freweini ei ole vielä ehtinyt sisustaa, alkaa puskaradio laulaa. Yksi tulee sängyn kanssa, toinen puhelimen, kolmas verhojen ja muiden käyttötavaroiden kanssa. Vittanki antautuu auttamaan ja jättää jälkeensä unohtumattoman muiston.

Nyt koko perhe viihtyy täällä. Poika muuttaa huomenna Kiirunaan aloittamaan lukiota.

Nämä ovat jännittäviä aikoja. Freweinillä on vakituinen virka Kiirunan kunnassa, joten hän voi huolehtia perheestään. Tyttärellä on kaksi vuotta peruskoulua jäljellä.

– Joskus he kyselevät isänsä perään. Se on raskasta ja tekee kipeää. Rukoilemme hänen puolestaan ja toivomme, että näemme

Bytt Är Bytt

hänet vielä, vaikka yhdeksän vuotta on jo mennyt.

Raskaasta menneisyydestä, epäselvyyksistä ja Eritreaan jääneistä sukulaisista huolimatta perhe viihtyy Vittangissa, eikä halua muuttaa pois.

– Kaikki tuntevat täällä toisensa ja auttavat toisiaan. Kotipaikkani on nyt Vittanki, Freweini sanoo päättäväisesti.

– – – SIVU 92 Nimi: Jan Jordal Paikka: Vittanki Päiväys: 24. elokuuta Uutta verta seurakunnassa Jan Jordal on Vittangin seurakunnan pappi.

Hän syntyi lähetyssaarnaajavanhemmille Narvikissa, mutta varttui sekä Lontoossa että Afrikassa. Ruotsia hän oppi vasta teini-iän puolivälissä, kun perhe muutti Tukholmaan.

Komministerin työn lisäksi pohjoisilla leveysasteilla hän löysi myös rakkauden pohjoisesta, tarkemmin sanottuna Kiirunasta – Janin vaimo on saamelainen ja tulee poronhoitajaperheestä Idivuomasta.

Kirkossa kävijöiden määrä on Janin mielestä huono, mutta parempi kylissä kuin Vittangissa. Seudun ulkomaiset tulokkaat ovat auttaneet tilannetta hieman. Eritreasta, Somaliasta ja Etiopiasta peräisin olevat kristityt muodostavat nykyään jumalanpalveluselämän rungon, mikä vaikuttaa Janin saarnoihin.

– Kristinusko on maailman vainotuin uskonto. Jos katsoo Lähi-itää ja Afrikkaa, niin kristityt joutuvat eniten vainon ja terrorin kohteeksi. Me täällä Ruotsissa olemme niin varovaisia ja uskomme olevamme

imperialisteja kristinuskomme takia. Pyyhimme melkein itsemme pois, kun kristityt kärsivät muissa maissa. On selvää, että minun täytyy pitää tämä mielessä saarnatessani.

Kahdenkymmenen viime vuoden aikana Jan on ollut jonkin verran Afrikassa, lähinnä Eritreassa, ja tehnyt töitä luodakseen pitkän aikavälin työmahdollisuuksia, jotka perustuvat paikallisiin raaka-aineisiin.

Tänään työtehtävät ovat toisenlaisia. Jan on matkalla Masuuninkylään.

– Masuuninkylässä väestö on vanhaa.

Luulisin, että keski-ikä on 75 vuotta.

Yleisesti ottaen osanotto voi vaihdella sekä ikäjakauman että osanottajamäärän mukaan, kun Jan järjestää jumalanpalveluksia ja muita tilaisuuksia.

– Tornionjoen eteläpuolella olevissa kylissä on hieman erilainen kulttuuri. Siellä on enemmän poronhoitoa, ja saamelaisilla on erilainen perherakenne. Extended family, kuten sanotaan. Kun järjestetään tapahtumia, paikalle tulevat isoäiti, lapset ja lapsenlapset. Kaikki kokoontuvat yhteen.

Nuoria on jäänyt enemmän jatkamaan poronhoitoa ja ylläpitämään saamelaista perinnettä.

– – – SIVU 96 Nimi: Georg Henriksson Paikka: Nedre Sopperon liepeillä Päiväys: 25. elokuuta Marjanpoimija Georg poimii puolukkaa Vittangin ja Nedre Sopperon välisen tien varrella. Tämä vuosi on huono marjavuosi, hän toteaa. Todella huono. On kuivaa ja paljon hyttysiä. Se ei ole hyvä yhdistelmä.

196

Vaihdettu On Vaihdettu

– – –

vuosia, äiti Laila kertoo. Cornelia on tuskin heittänyt aiemmin ja voitti silti oman luokkansa.

Perhe nappasi tuhat kruunua voittajaa kohden. Ei hullummin. Rahat käytetään toisella puolen Atlanttia.

– Matkustamme pian koko perheen kanssa New Yorkiin, Nicolai sanoo, joten säästän rahani sinne.

SIVU 100 Nimi: Perhe Nutti Paikka: Övre Soppero Päiväys: 25. elokuuta Suopunkiperhe Kristallen i Lannavaara AB järjestää kesäjuhlat. Kolme henkilöä erottuu joukosta perinteisessä suopunginheittokilpailussa omalla heittotyylillään, joka ei ole samanlainen kuin muiden osallistujien. Lisäksi heissä on kovasti samaa näköä, ja he osoittautuvat perheenjäseniksi. He ovat Nutin perheen isä Rickard, tytär Cornelia ja poika Nicolai. Perheenjäsenet vievät voiton kotiin kukin omassa luokassaan: junior, nuoret ja aikuiset.

– Olen kehittänyt hieman erilaisen tekniikan, isä Rickard kertoo. Tällaisissa kilpailuissa heitetään kiinni paikallaan olevaan tolppaan, jossa on poronsarvet. Silloin heitämme yleensä käsi pään yläpuolella.

Poronhoidossa heitetään eri tavalla. Silloin porot juoksevat ympärillä, ja tilanteen näkee koko ajan sivulta. Silloin tarvitaan alta lähtevää heittoa.

– Suopunki avautuu hieman enemmän, kun heittää niin kuin me, poika Nikolai täydentää.

Silti vain harvat ovat omaksuneet heittotekniikan.

– Se vaatii harjoittelua, Rickard sanoo.

Toistoa pitää tulla paljon.

Tytär Cornelia ei tosin ole hionut taitojaan erityisen paljon. Hän aloitti harjoittelun vasta edeltävänä iltana ja jatkoi hetken kilpailuaamuna. Hän kilpailee ensi kertaa veljensä ja isänsä jalanjälkiä seuraten. Perheen miehet ovat osallistuneet Same-SM-kilpailuihin.

– Rickard ja Nicolai ovat harjoitelleet 197

– – – SIVU 104 Nimi: Hans Söderström Paikka: Lannavaara Päiväys: 25. elokuuta Miljoona ruusua Hasse Söderström Lannavaarassa muistelee myöhäistä iltaa monta vuotta sitten. Kymmenen, ehkä jo viisitoista vuotta sitten? Hän ei tiedä tarkkaan. Aikaa kuluu nopeasti.

– Voi hitto. Minähän olen vielä pieni.

Pikku-Hasse. Eihän minulla ole edes karvoja korvien takana.

Keskiyön aurinko värjää iltataivaan punaiseksi tuona iltana, mutta myös tulenlieskat valaisevat tienoota. Savu on sakeaa rinneniityn yllä.

– Meillä on kylässä kevätperinne, eli sytytämme ruohoa palamaan. Ihmiset kulkevat niityllä ja tuikkailevat tulitikkuja sinne tänne.

Valtava savupylväs kielii tulipalosta, joka on suurempi kuin viaton ruohikkopalo. Koska Hasse on kylän palokunnassa, hän saa soiton ja lähtee niittyä kohti viiden muun vapaapalokuntalaisen kanssa. Pienessä paloautossa mukana olevat välineet ovat huonoja. Vihreitä haalareita, haravoita, vanhoja pumppuja ja vesisäiliö, joka toimii kehnosti. Auto on nykyisin edelleen sama,

Bytt Är Bytt

mutta sisältö nykyaikaistettu.

– Nyt olemme panostaneet paljon happilaitteisiin, defibrillaattoriin ja käsisammuttimiin.

Vapaapalokunta saapuu niitylle ja yrittää saada palon haltuunsa. Heidän ympärillään raahustaa kylähahmo, joka epäilemättä on syypää roihahdukseen.

– Hän oli innostunut ruohon polttamisesta hieman liikaa ja heitellyt tulitikkuja vähän kaikkialle. Tuuli kuitenkin puhalsi ja lähellä oli asutusta. Mies ei myöskään ollut vesiselvä. Hän elelee omissa oloissaan.

Innokas ruohonsytyttäjä kiertelee olutkassin kanssa ja haluaa tarjota juotavaa paloa sammuttaville miehille.

– Hei äijät, miten menee? Pojat hei, ottakaa nyt hitossa oluet!

Joku sortuu ottamaan oluen ja Hasse alkaa olla huolissaan tilanteesta. Tunnelma on eriskummallinen. He yrittävät keskittyä palon sammuttamiseen ja samalla rauhoittaa humalaista miestä, joka enimmäkseen naureskelee. Yhtäkkiä mies kiskaisee esiin vanhan LP-soittimen ja antaa Arja Saijonmaan raikua seudun yllä neulan rahistessa naarmuista levyä vasten.

– Miljoona, miljoona, miljoona ruusua!

Hasse hymyilee muistolle. Äänekäs suomalainen musiikki, joka virtaa kaiuttimista savun keskellä keskiyön auringossa.

Palokunnan onnistuu lopulta sammuttaa palo, eivätkä he viitsi raportoida tapahtunutta pelastuslaitokselle. He ovat itse asiassa maksaneet tämän toimeksiannon, mutta se oli tahallinen teko, eikä tulitikkumiehellä olisi varaa maksaa.

– Hän oli vähän erikoinen, eikä hän ymmärtänyt tilanteen vakavuutta. En usko, että hän vaivasi päätään tapahtuneella.

Todennäköisesti hän ei myöskään selvinnyt pariin päivään.

Hasse muistelee, että palokuntalaisten ryhmässä oli uusi tulokas, joka oli juuri saapunut Tukholmasta. Hänelle tehtävä oli täysin surrealistinen. Hän pudisteli päätään

ja kysyi, mikä paikka tämä oikein on.

– Aito tornionlaaksolainen kokemus, Hasse nauraa.

– – – SIVU 110 Nimi: Evald Teofilusson Paikka: Nedre Soppero Päiväys: 26. elokuuta Evaldin valokuvat Evald Teofilussonilla on tuonti- ja sekatavarakauppa Nedre Sopperossa. Asiakkaat ovat harvassa, mutta uskollisia, ja myymälän valikoima räätälöidään heidän tarpeisiinsa.

Juuri tänään joku haluaa voita, oikeaa voita, mutta Evaldin täytyy ilmoittaa hänelle, että uutta toimitusta ei ole tulossa ennen maanantaiaamua. Vastaus on ytimekäs: “Helvetti.” Kanta-asiakas ei halua mitään “voiteita” tai margariinia leivän päälle. Evald muistaa äkkiä, että hänellä on voita pakastimessa, mutta se on seisonut jo jonkin aikaa. Asiakas on kiinnostunut ja haluaa neuvotella hinnasta. Evald ehdottaa viittä litraa puolukkaa maksuksi pakastetusta voipaketista. Asiakas ostaa sen sijaan vastahakoisesti paketin margariinia ja ei niin vastahakoisesti six-packin olutta ja poistuu.

Evald pitää ympäristön valokuvaamisesta ja eläinten jälkien tarkkailusta ja näyttää mielellään valokuvia kaikesta mahdollisesta. Rosamunda-perunasta ja sen runsaasta sadosta, muurahaiskeoista metsässä, koivun kyljessä kasvavasta sienirykelmästä, juurakosta, metsäprinsessasta kultakruunuineen.

Yhdessä kuvassa hän poseeraa karhun kanssa, joka kaatui kahdella laukauksella.

Sen kuvan otti kaveri – Evald neuvoi häntä 198

Vaihdettu On Vaihdettu

valokuvaamaan eri kulmista, mutta kuvia näyttää tulleen vain yksi. Ehkä se riittää.

Takkuturkkinen ja isopäinen karhuntalja roikkuu hänen olohuoneessaan. Evald on huolissaan voitonmerkistä ja tarkka siitä, että se ei haalistu auringossa. Talja on suojassa kahden alas vedetyn rullaverhon takana, jotta seinälle levitetty karhunnahka pysyy hyvänä.

Seinällä olevan suuren petoeläimen lisäksi talossa on muitakin metsästysmuistoja. Pieniä täytettyjä vesikkoja istuu naulattuina puunoksilleen. Suuret hirven- ja poronsarvet koristavat portaikkoa.

Evald on nähnyt myös ilveksen jälkiä, kun oli kävelemässä koiran kanssa pitkin kylänraittia. Se ei ole kovin tavallista.

Lääninhallituksesta tultiin tarkastamaan jälkiä. Tassunjälkien vieressä on Läkerölrasia mittapuuna.

Lisää kuvia. Korjattu saunan kiuas, köysi, traktoreita, vanhan lantalan uusi portti, halonhakkuuta, lakan hillontaa. Lankkupihvi. Sitä Evaldilla on tapana laittaa.

Evald on kehystänyt muutamia erityisen tärkeitä valokuvia. Kerran hän sai tehdä tuttavuutta ketun kanssa. Eräänä aamuna Evaldin tullessa pihalleen kettu oli valmiina lumikelkan päällä, käpälät ohjaimissa, aivan kuin se olisi ollut valmiina heittämään kierroksen. Evaldin onnistui ikuistaa hetki. Hän nauraa iloisesti ja sormeilee kuvakehystä, jolla on oma paikkansa seinällä.

– – –

SIVU 120 Nimi: Thomas Marainen Paikka: Nedre Soppero Päiväys: 26. elokuuta Provosoivaa joikausta Thomas Marainen joikaa ja on julkaissut useita joikulevyjä. Hän piti joikaamisesta jo lapsena. Kuusivuotiaana viisikymmenluvulla hän aloittaa Lannavaaran nomadikoulussa yhdessä noin sadan muun oppilaan kanssa.

Voimassa on tiukka joikukielto, joten Thomaksen pitää hillitä itsensä. Useimmat ovat lestadiolaisia, niin myös Thomas ja hänen vanhempansa. Joikaamista pidetään pakanallisena ja sivistymättömänä. Thomas vetäytyy salaa omiin oloihinsa harjoittelemaan tunteikasta laulua. Julkisesti hän ei uskalla joiata, koska pelkää provosoivansa.

Nykyään asiat ovat toisin. Thomaksella on vahvat juuret lestadiolaisuudessa, mutta hän joikaa nykyään vapaasti ja useimmiten julkisesti. Hänestä on tullut näkyvä hahmo saamelaisessa musiikkielämässä. Joikaaminen kristillisissä yhteyksissä ei nykyään ole mitenkään provosoivaa, vaikka Thomas muistelee, että vielä jokin aika sitten joikukonsertti tuohdutti muutamaa ihmistä, joiden mielestä joiku ei kuulu kirkkoon.

– – – SIVU 126 Nimi: sisar Amada ja sisar Karla Paikka: Lannavaara Päiväys: 26. elokuuta Unelma luostarista Pohjolassa Sisar Amada on elänyt luostarielämää sekä Englannissa että Irlannissa noin 30 vuotta,

199

Bytt Är Bytt

kun hän saa kutsumuksen. Hän haluaa aloittaa mietiskelevän elämän omilla ehdoillaan ja perustaa oman luostarin, joten hän päättää lähteä. Mutta minne? Minne hänen on määrä päätyä?

– Luostarissa eläminen tarkoittaa ihmisten puolesta rukoilemista, Amada selittää.

Erityisesti niiden ihmisten puolesta, jotka eivät usko, jotka ovat kaukana Jumalasta.

Kun Amada miettii Pohjoismaita, hänestä tuntuu, että erityisesti siellä asuvien ihmisten elämästä Jumala puuttuu. Hän päättää muuttaa takaisin kotiin, koska eikö juuri maallistuneen Ruotsin kaltaisessa maassa tarvita hänen rukouksiaan eniten?

Amada kirjoittaa katolisen kirkon piispalle Tukholmaan ja tiedustelee, voiko hän tulla maahan perustamaan uutta ruotsalaista luostariaan kirkon avulla. Hänet toivotetaan tervetulleeksi, mutta resursseja ei ole lainkaan. Hänen täytyy pärjätä omillaan.

Kolmenkymmenen ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen hänellä ei enää ole asuntoa Ruotsissa. Vanhoja ystäviä on vaikea jäljittää ja vanhemmat ovat kuolleet. Jos tulee suoraan luostarista, ei myöskään ole säästöjä sukan varressa.

Amada matkustelee eteläruotsalaisissa luostareissa tiedustelemassa nunnilta, tietävätkö he mitään pientä paikkaa, esimerkiksi vapaata taloa, johon hän voisi asettua. Viimeisenä vierailupäivänä viimeisessä luostarissa yksi nunnista saa puhelun Puutista. Sisar soittaa pohjoisesta sisarelle etelässä – sitä tapahtuu vain pari kertaa vuodessa ja Amadan onneksi juuri nyt, kun hän sattuu olemaan vierailulla. Sisar etelässä kertoo sisarelle pohjoisessa vierailijasta, joka etsii paikkaa asettua. “Anna hänen sitten tulla tänne,” kuuluu vastaus. “Nattavaarassa Jällivaaran ulkopuolella on talo, jota hän varmasti saa käyttää.”

Amada lähtee siltä istumalta junalla pohjoiseen.

– Kun näen talon, tiedän, että se on juuri se paikka, jossa minun on määrä olla.

Kaiken lisäksi talonomistaja antaa minun asua ilmaiseksi. Saan olla niin kauan kuin on tarpeen.

Puolentoista vuoden kuluttua Nattavaaran talossa alkaa olla ahdasta. Ihmisiä tulee rukoilemaan ja olemaan yhdessä, ja he haluavat jäädä. Amada ja sisar Karla, joka on nyt liittynyt, etsivät isompia tiloja.

Luostarin perustaminen juuri Norlantiin tuntuu oikealta. Ruotsissa on suhteellisen paljon luostareita, vaikka maa ei ole kato linen, mutta ne ovat kaikki maan eteläosassa. Tukholmasta ylöspäin luostareita ei ole, ennen kuin Amada ja Karla perustavat omansa.

Ja luonto sitten. Täällä on edelleen paljon erämaata. Hiljaisuutta, joka ulottuu korkealle ja syvälle sekä kaiken leveydeltä.

Sopivat puitteet luostarille.

Lopulta sisaret löytävät Lannavaarasta mäen päältä vanhan koulun, joka on tarpeeksi iso vieraille. Näkymät ja ympäröivä luonto ovat kauniita ja sijainti syrjäinen – juuri sitä, mitä monet luostarivieraat kaipaavat. Kylä tulee avuksi, ihmiset ovat yleisesti ottaen innokkaita ja ottavat sisaret hienosti vastaan. Pian he voivat keskittyä rukoilemaan laumansa puolesta, pohjoismaalaisten puolesta, Jeesus paimenenaan.

Kolme vuotta on kulunut Vittangissa, ja Amada on kirjoittanut piispalle kysyen lupaa päästä hiippakunnan alaisuuteen.

Ruotsissa on vain yksi katolinen hiippakunta, kun esimerkiksi Puolassa, jossa on paljon enemmän katolisia, on 20–30 hiippakuntaa.

Piispan pitää arvioida, onko laitos ainutlaatuinen ja todella Jumalasta lähtöisin, eikä vain hetken mielijohde. Jos kaikki sujuu hyvin, Amada ja Karla saavat eräänlaisen luostarileiman. Sen jälkeen Jeesukselle elämänsä omistaneet naiset voivat tulla sisar k unnaksi. Se on kuitenkin vasta seuraava vaihe. Yksi askel kerrallaan. Sisarkunta ei luultavasti toisi mukanaan rahallista tukea. Nykyään sisaret elävät lahjoituksilla 200

Vaihdettu On Vaihdettu

ja Karlan nikkaroimien esineiden ja muiden itsetuotettujen tavaroiden vaatimattomalla myynnillä.

– Sisarkunnassa, joka auttaa köyhiä jakamalla ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita, on ehkä helpompi ymmärtää, mihin rahat menevät, Amada arvelee. Rukous ei ole samalla tavalla näkyvää toimintaa, ja ulkopuoliset kokevat sen helposti abstraktiksi. Uskovainen tietää, että rukous on tärkeää ja tekee hyvää, mutta jos ei ole uskossa, voi ehkä olla sitä mieltä, että se ei ole niin merkittävää.

Amada päätyi lopulta Vittangiin Jumalan johdatuksella, ja jos se on Jumalan tahto, niin hän siunaa luostaria ja antaa sen jatkaa. Amada ei näe lappalaistumistaan rohkeana, vaan hänellä oli visio, jota hän seurasi. Jälkikäteen hän on tosin katsonut taaksepäin ja miettinyt: “Voi että. Teinkö minä tosiaankin noin?” Erityisesti, kun miettii maantieteellistä etäisyyttä Tukholmaan ja pappeihin, joista nunnat ovat riippuvaisia esimerkiksi messujen pitämiseksi.

Nyt yksi pappi on tulossa vierailemaan puoleksi vuodeksi, joten he voivat pitää messuja useammin kuin aikaisemmin, messuja kun tulisi mielellään pitää päivittäin.

Tulevaisuus näyttää valoisalta. Amada ja Karla tekevät töitä väsymättömästi vakiinnuttaakseen sakramentaalisen elämän kaukana pohjoisessa.

– – –

201

SIVU 134 Nimi: Vilhelm ja Emil Sevä Paikka: Viikusjärvi Päiväys: 27. elokuuta Maatilan veljekset Viikusjärvellä Veljekset Vilhelm ja Emil Sevä asuvat maatilalla lapsuudenkodissaan Viikusjärvellä.

Veli Kjell-Åke on väliaikaisella vierailulla, mutta asuu tavallisesti Tukholmassa.

Kaikkialla pihassa ja kukkapenkeissä on reheviä kasveja ja kukkien väriloistoa. Myös sisätilat ovat hyvin hoidettuja – talossa on kodikasta ja siistiä. Ikkunassa on hienot, virkatut verhokapat, joiden alla on pelargonioita ruukuissa ja kiipeileviä posliinikukkia amppeleissa. Ulkona pihassa lehmät käyskentelevät vapaana ja pitävät ruohon lyhyenä ja siistinä.

Emil ottaa paljon vastuuta kotitöistä, enemmän kuin veljensä Vilhelm. Niin hän on aina tehnyt.

Jo poikana hän huomaa, että isä saa neljän pojan kaiken avun, kun taas äiti ahertaa lähes yksin arkiaskareidensa parissa. Emil alkaakin sen sijaan auttaa äitiä. Äiti joutuu pyörätuoliin 78-vuoden iässä. Kotitaloudesta ja äidistä huolehtiminen lankeaa luonnostaan Emilin vastuulle. Hän imuroi, pyyhkii pölyt ja kastelee kukat joka päivä ja jatkaa sitä myös äidin poismenon jälkeen 96vuotiaana.

Veljesten maatilaelämä oli aikaisemmin poronhoitoa. Kun he hankkivat lehmiä porojen sijaan, heidän arvoasemansa laski saamelaisten silmissä. Emil muistaa pidemmän automatkan poroaitaukselle muutaman poronhoitajan kanssa. Kaikessa kiireessä hän vetäisee jalkaan saappaat, joita hän on käyttänyt navetassa. Matkakumppanit valittavat kovaan ääneen autoon leviävästä lannan hajusta. Emil muistaa elävästi sen 180 kilometrin matkan. Ja sen häpeän.

Bytt Är Bytt

– – – SIVU 148 Nimi: Per-Isak Juuso ja Nils-Anders Blind Paikka: Mertajärvi Päiväys: 28. elokuuta Nallit Kun Nils-Anders Blind ja Per-Isak Juuso Mertajärveltä kuvailevat itseään nuorina 1960-luvulla, nimitys “huligaani” tulee ensimmäiseksi mieleen.

– Ainakin pikkuhuligaani, Nils-Anders korjaa. Me olimme aika villejä teini-iän alussa. Asteikolla 1–10 me olimme joko 8 tai 9. Ehkä jopa 10.

Vanhat ystävykset nauravat. Nykyään voi jo melkein nauraa sille päivälle, jolloin kaikki oli päättyä todella huonosti. Mutta vain melkein.

Tuohon aikaan Per-Isak ja Nils-Anders ovat mieltyneet kaikkeen, mikä paukkuu ja pamahtelee. He ovat usein luvattomilla seikkailuilla yhdessä Per-Isakin veljen NilsOlovin kanssa.

– Olimme aika ässiä kaiken räjähtävän kanssa, Nils-Anders toteaa. Siihen aikaan oli paljon tietöitä. Sytytyslankoja ja nalleja oli vähän siellä täällä maastossa.

– Ne räjähtivät ihan villisti, Per-Isak muistelee. Hemmetti.

Nuoret, levottomat pojat näkevät löytöjensä tuomat mahdollisuudet ja päättävät yrittää kasata hieman isomman paukun, joka on oikeastaan lähes pommi. Rakennelman yksityiskohdat eivät ole painuneet mieleen. Kymmenen nallia teipataan yhteen kahdenkymmenen Gyttorp Special -merkkisen haulipatruunan kanssa.

– Jos pitelee kädessään nallia, joka räjähtää, siinä lähtevät kaikki sormet, ehkä jopa koko kämmen, niin suuri on räjähdysteho, Nils-Anders vakuuttaa.

Kymmenestä nallista ja kahdestakymmenestä patruunasta syntyy siis toisin sanoen voimakas räjähde, joka on tähän asti suurin pikkuhuligaanien tekeleistä.

Pojat sytyttävät räjähteen ja juoksevat piiloon odottamaan jättipamausta. Joka jää tulematta. Kyhäelmä vain on ja savuttaa tiellä porukan suureksi harmiksi. Äkkiä paikalle kävelee Per-Isakin ja Lars-Olovin äiti.

Hän huomaa omituisen, savuttavan esineen ja kävelee lähemmäs katsomaan sitä. Pojat eivät tiedä, mitä tehdä, mutta eivät uskalla paljastaa itseään. Jos he huutavat ja varoittavat äitiä, heidän tekonsa paljastuu. Silloin vitsa heiluu varmasti. Toisaalta pommi voi räjähtää milloin vain, jolloin äidistä ei jää jäljelle kuin märkä verinen läntti.

– Kuten sanottua, olimme tosi taitavia räjäyttäjiä. Sinä päivänä olimme kuitenkin tehneet ilmeisesti jotain väärin. Oli Luojan lykky, ettei pommi räjähtänyt.

Kolme poikaa ovat pelästyneitä tapahtuneen jälkeen. Helpotus on suuri heidän selvittyään uhkaavasta katastrofista, mutta se ei estä heitä jatkamasta kokeilujaan räjähteiden parissa – varovaisuutta noudattaen sen kohtalokkaan päivän jälkeen. NilsAndersin mielestä syynä oli ikävystyminen: – Näillä seuduilla ei yksinkertaisesti ollut paljonkaan tekemistä, kun tuli tiettyyn ikään. Siihen aikaan vapaa-aikaa vietettiin metsällä ja kalassa. Keväisin suunnattiin metsään haulikon kanssa lintujahtiin. Aina ei kysytty lupaa.

– Jos pommi olisi räjähtänyt sinä päivänä, meidät kaikki olisi vangittu, PerIsak uskoo.

– Kuvittele, miten hyvin siinä kävi, Nils-Anders naurahtaa helpottuneena.

– Muuten istuisimme suljetulla osastolla vielä tänäkin päivänä!

– – –

202

Vaihdettu On Vaihdettu

SIVU 154 Nimi: Isak Töyrä Paikka: Kuttainen Päiväys: 29. elokuuta Perhealennus Kuttainen on Ruotsin pohjoisin maanviljelyskylä. Ympäröivien kylien tapaan sille on tunnusomaista lestadiolainen herätysliike.

Isak Töyrä on lestadiolainen, minkä vuoksi hän saa joskus osakseen tiettyä epäilyä.

– Ihmisillä on ennakkoluuloja, ja he luulevat, että olemme ääriuskovaisia, joilla ei ole televisiota tai verhoja. Asumme kuitenkin aivan tavallisessa talossa ja elämme suhteellisen tavallista elämää. Meillä on tietokoneet ja työmme niin kuin muillakin.

Lestadiolaisperheiden suuri lapsiluku on kuitenkin tosiasia. Isakilla itsellään on yksitoista lasta, ja monilla muilla uskovaisilla on yhtä suuret perheet.

– Keskimäärin luku on se. Lapsia on 8–15. Uskomme lasten oleva Jumalan lahja.

Eikä ehkäisykeinoja ole käytössä.

Perhejuhliin osallistuu siis runsain mitoin väkeä. Viikon kuluttua on suuret juhlat.

Isakin äiti täyttää 80 vuotta, ja lapset ja lapsenlapset saapuvat juhliin kukin omilta kotipaikkakunniltaan. Juhliin odotetaan yhteensä 25 henkeä. Jo pelkästään lapsenlapsia on kymmenen tässä joukossa.

Isak on aloittanut juhlavalmistelut ja leiponut jo yli 20 leipää. Itse leipominen on itsestään selvää Isakille ja hänen vaimolleen, koska pienessä kylässä ei ole paljon elintarvikkeita tarjolla. Leipominen on myös taloudellista, sen verran monta mahaa pari on joutunut vuosien saatossa täyttämään.

Leipä on valkoista, ja Isak muistelee, mitä hänen suomalaisella isoisällään oli tapana sanoa ruotsalaisten vaaleasta leivästä: – Leivottu kuutamossa, niin hän aina sanoi. Suomessa kun syötiin tummaa leipää.

Suuren lapsikatraan kaitseminen voi olla 203

hankalaa, Isak myöntää. Hän muistelee yhtä erityisen mutkikasta kesälomaa, kun koko joukon piti lentää. Siihen aikaan lapsia oli vain vaatimattomat yhdeksän.

– Niin monen pikkulapsen kanssa täytyy pitää kuri ja järjestys!

Matka on taloudellisesti mahdollinen SAS-lentoyhtiön edullisen tarjouksen vuoksi – ja erityisen edullinen Töyrän perheelle: alle 12-vuotiaat lapset matkustavat ilmaiseksi maksavien vanhempien seurassa.

Matkalla Göteborgiin seurue tekee välilaskun Arlandan lentokentälle. Jatkolentoa odotellessa heitä lähestyy lentokentän työntekijä, pitkä ja hieno nainen korkeissa koroissa, joka alkaa kiertää suurta lapsilaumaa epäilevän näköisenä.

– Hän teki pari kierrosta ja yritti päätellä lasten ikää, Isak muistelee. Hän varmasti ajatteli, että emme voi olla yhtä ja samaa perhettä. Lopulta hän ei voinut enää hillitä itseään ja kysyi, olemmeko päiväkotiryhmä matkalla jonnekin.

Isak nauraa muistolle.

– Heti sen jälkeen tarjousta muutettiin.

Mukana matkustavia lapsia sai olla korkeintaan kaksi.

Niin monen lapsen kanssa matkustaminen ottaa voimille. Pitää koko ajan pitää lukua lapsista, ettei kukaan eksy joukosta.

– Muistan sen, kun palasimme kotiin perjantaina, Isak sanoo. Nukuin koko lauantain!

205

Bytt Är Bytt

Ovdasátni Gal dat leat bottut go dovdá dárbbu rastet iežá olbmo geainnu. Lonuhit moadde sáni, juohkit biepmu dehe go vuordá toga mannat meaddel dušše čuožžut jaskat ja vuoigŋat seammá áimmu oanehis botta.

Prošeavtta vuosttaš beaivi leai ránis ja galmmas, mii leimme moadde olbmo sajis Riksgränsenis, ođastahtton Piaggio Apen ii gárron vuolgit ja lihkus gájus šattai okta dain máŋga ja guhkes milliin ovttas ovtta dearvvaš čiekči julggiin. Mon čužžon arveoavttis ja gehččen go duogábealli ruovttohuksehuvvon mopedbiila ja maid dáiddahálla viimmat jávkái. Daid lagamus beivviid mon gergen jurddašit ollu áššiid birra. Visot das got dáiddárat galge birget čohkkát nu lahkalaga nu ollu beivviid dan jiednás vuoddjinhyttas gitta dasa jus ii goitge galggalii leamaš várrehusgolmmačiegat dan hiđis vuojánis vai ii galgan dagahit stuorit johtolatvára go dárbbašlaš ja jurdagiidda jus olbmot duođas galge duostat boahtit deaivvadii daid guokte dáiddáriid muitalusaiguin, dáhpáhusaiguin ja čalbmeravkalangovaiguin iežas dilis.

Vuosehuvvui ahte ii lean dárbu surrat.

Deattuin dan persovnnalaš gávnnaheapmái mihá buoret go dan stuorrái ja dávjá eahpepersovnnalaš gehččiiguin álggahuvvui dát árra čavčča 2014 mátki davvin norgga rájis lulás Suoma vuostá. Allateknologalaš čovdosiid haga doaimmahedje dáiddárat lonuhangávppiid iežas ráhkadusain mat sis ledje mielde; girji, zine, govva rámma siste dehe LP – buori muitalusa vuostá.

Duohta beroštumiin daid gávnnahemiiguin mat ledje čoakkálmas šattai čalbmeravkalangovaiguin juhkkojuvvon daid olbmuin geain geainnu dáiddárat moadde vahkuin rasttildedje iežas mátkkis Girona guovllus.

Maria Ragnestam Prošeaktajođiheaddji Konstmuseet i Norr

– – – SIIDU 10 Namma: Therese Janacék Báiki: Katterjohka Dáhton: 16 beaivi borgemánus Rihtu Ija njukčamánu 6:a beaivvi 2000 Therese Janacék geahččá dego dábálaččat SMHI:s dálkestašuvnna Katterjogas?? gos son bargá. Diibmu lea kvártta váile ovtta ja almmis leat násttit ja ii leat biegga. Therese velleda oađđit.

Diimmu maŋŋil son moriha go doarggista. Garra oarjebiegga riste dálu. Issoras muohttin gokčá visot vielgadiin. Therese ii bálljo beasa dan oanehis binná dálkestobožis dálu ovdabeallái dahkat boahtte iskosa.

Ii oainne gosage.

Diibmu lea kvárta váile njeallje go meteorologa jourain Sjädtavallies vástida dan erenoamáš nummara go Therese riŋge. Son dárbbaha dieđuid, iskamiid bajil ja gilggain ja ii dušše iežas gáržžes oainnus dievás.

Lea nástealbmi du luhtte, vástida meteorologa. Ii leat ollenge muohtti.

– Muohta leai divttis ja borggai mu birra, Therese muitá. Muhto leai dušše muohta mii bođii roasuiguin.

Garra dálki geasuha. Therese ii ipmir makkár bohtosiid dat buktá. Muohta joatká boahtit daid seamme oarjje garra biekkaiguin ija mielde. Moadde gilomehtera dálkestašuvnnas Katterjogas duottar Riksgränsenis gokčojuvvo vel losit muohtagokčasa vuollái. Vári vuolde nuorttabealde leat dálut; gaskaboddasaš dálut áigodatbargiide.

Muohtačearga seavdnjadis badjelis šaddá juohke diimmus mii manna.

Therese sambo bargá pistöran ovddasvástádusain rihtosihkkarvuođain. Gieža iđđedis telefovdna riŋge. Lea Riksgränsenis.

206

Go Lea Lonuhan De Lea

Ovdabealli varis lea luoitán. Muohta lea mannan dáluid čađa.

– Mii leimmet ollát gitta, Therese muitá.

Geainnu mielde ii beassan. Šattai vuoddjit bandvávnna Björklidenis. Mu sambo haskkai skohterii ja vulggii oassálastit gádjunbarggus.

Danin go dáluin muohttaga vuolde eai lean makkárge fásta láigudeaddjit de ii álggus diehtán galle váiludedje. Njeallje olbmo goivojuvvojedje muohttigis ja sáhtte gádjut sin eallima. Viđat ii birgen.

– Issoras ahkit. Jurddaš ahte leat oađđime go rihtu fáhkka hurgá seainni čađa. Mon dovddat ovtta guhte birgii. Son gokčojuvvui ollásit dies seaŋggas. Son logai son ii sáhttán lihkahit eanet go ovtta čuvddáža.

Heađi sturrodaga dihte dáhpáhus ii šaddan stuorra ođas loahppa Ruoŧas. Ii ge leat vuosttaš gearddi dat dáhpáhuvvá guovllus, muhto ádjána nu máŋga jagi lihkuhisvuođaid gaskkas ahte várat orrut rihtoguovllus vajálduvvo, Therese jáhkká.

– Ja go ii gávdno eamiálbmot de máhtut jávket dađi mielde go áigodatbargit molsašuvvet. Son guhte jámii leat leai ovdamearkka dihte dušše dáppe guossis.

Váikko dat ii leat su bargu váruhit riđuin de Therese Janacék dán maŋŋil lea áicil sullásaš dálkediliin. Leai muohttán ollu ovtta gaska, ovdal go jorgalii oarjját biggii ja stoarbmagođiid.

– Jus dáhpáhuvvá seammá nuppádis de mon boađán gohččut veahki. Oamedovddu dihte.

– – –

207

SIIDU 18 Namma: Gustaf Waerner Báiki: Björkliden Dáhton: 17 beaivi borgemánus Maid vel sávalii?

1980-logus mearrida Gustaf Waerner vuolgit Lapplándii ja guossihit moadde ustibiid geat barget goahkkan Björklidenis.

Stockhoalbmaássin son ii lean bálljo leamaš nuorttaleappot go Uppsala. Son ii dieđe gos Björkliden lea. Togas, juoste Gävle lahkosis, son ohcá Ruoŧagárttá ja ipmirda ahte šaddá guhkes mátkki – ahte gal lea buoremus lasidit idjadansaji čohkkánsaji sadjái bilehttii.

Dat vahkkosaš mátki nuortan šaddá guhkit go áigun. Duohtavuohta lea ahte lea ain jođus, 26 jagi maŋŋil.

– Dearvvahuvvon liekkusvuođain dáppe. Stuorra gávpogiin lea veaháš garrasit miellaguoddu, muhto dáppe olbmot dearvva hit ja válde gihtii. Ná maŋŋil mon jáhkán dat lea dat mii lea dahkan ahte mon lean bisánan.

Gustaf šaddá festtii nuppi dehe goalmmát beaivvi iežas mátkis ja jerre sus jus son háliida veahkehit bargat lihttebassin beaivvi dehe guokte. Dat gaskaboddasaš bargu guhkiduvvo ja gártá vihttan ja dan maŋŋil fálle sutnje barggu stohpogilážii. Dan maŋŋil son oaččui juohke lágan bargguid.

Son cuigo gieđain oainnu rastá ja čilge.

– Ja de mon liikojin visot man mii oaidnit min ovddas dál. Dat lea duođas dego eallit boastagoarttas.

Gustaf bargá áigodatbargin ja lea dán rádjái iežas guhttalogigolbma jagiiguin bargan olles vihttalogiguokte áigodagaid, earret go eanemusat, geat lávejit bargat njeallje dehe logi.

– Mon lean oaidnán olusiid boahtit ja mannat. Dálvvit sáhttet leat ahkidat, danin go láve šaddat vuogas oktavuohta ja láve suohtastallat ovttas. Seammás off-season-

Bytt Är Bytt

áigodat lea dalle go gávdno áigi vuoiŋŋasteapmái.

Son čilge gilidovddu man son ii goassige dovdan Stockholammas. Dás geahččá jus visot biillat leat sajis ja olbmot ruovttus. Man dállogaska ja gáfestallá ja máinnasta, dehe vuolgá ruoktut ja čatná čurohiid guolásteapmái ja geahččá soames heajus teve-ráiddu.

Duolle dálle ovddibut áigodatbargit bohte guossin, dakkárat geat leat vuolgán viidáseappot, emmiin ja mánáiguin ja oastán dálu. Sii háliidit ságastit boares muittuid ja dávjá lohket ahte leai buoremus áigi sin eallimis go barge dáppe. Dat Gustaf miellagiddevaččat guldala, danin go son ieš ain lea das, dien somás muttus.

– Hearrásivdnit Gustaf, sii lávejit lohkat.

Don leat guhttalogi. It don sáhte ná bargat.

Muhto dan Gustaf oaivvilda son máhttá ja bohkosa.

– Mon jáhkán dat leai Buddha guhte logai:”In mon vuordde maidege”. Mon dovddan seammá, danin go veaján obba bures, mon lean eallán gudnejahtti ahkái, oaivi lea čielggas, orun čáppa báikkis ja barggan vuogas olbmuiguin. Maid vel sáhttá sávvat?

Go Gustaf dás ovddus manná ealáhahkii ja loahpaha iežas virggi son ferte guođđit iežas bargiidorohaga. Gosa son de vuolgá lea eahpečielggas, muhto dego duohta ohcci son vuordá diehtit gosa bassilašmáinnas dolvo su.

– Mus lea sohka áimmus Stockhoalmmas ja nu, muhto guoktelogiguhtta jagi dáppe lea guođđán luottaid. Eanemusat vuoiŋŋalaččat.

– – –

SIIDU 24 Rallarbargit Málbmaraŧis Gustaf Waerner berošta rallarkultuvrra ja dan historjjá. Dan badjel čuohti jagi boares ruovderáŧŧi ja dan šaddan geasuha.

– Lea málmma dihte Gironis go mii čohkkát dáppe otne, son čuoččuha. Mon in dieđe man ollu málbma ja ruvkedoaibma lea buktán čálgui Ruŧŧii, dehe galle miljárda ruvnnu mii leat ožžon go leat huksen infrastruktuvrra.

Gustaf oaivvilda maid earret ruovderáŧi maid dan boares rallargeainnu, ávnnasgeaidnu, mii huksehuvvui seammá áiggi.

Go son vázzá Tornehamnii, dat unna rallarservodat mii gávdnui ovdal, de son vázzá dehe čuoigá dan mearkkašahtti geainnu mielde.

Vássán áiggiid birra Gustaf geahččala lohkat nu ollu go sáhttá. Son lea ”gallánan plástii” ja diehtoáŋgir go leai ovdal. Son muitala man hirpmástuvvon guossit šadde Čuonjavákkis (Lapporten). Namahusa oaččui soaitá go Malbmáraŧŧii manai juste dies, Gustaf jáhkká.

Dán áiggi ledje sámit, iežaset báikkálaš máhtuiguin, geat váruhit hukse ruovderaŧi Nuoljavári mielde, go lea várra riđuide.

Lea dárbbašlaš tunneliin, jus ii háliidan togaráiddu muohttaga vuollái. Derpe ja bávkkihedje goappeš guovllus bávttis.

Nuorra inšenevrra Stockhoalmmás boahtá dohko ja čuoččuha ahte bargu ii boađe válbmanit mearriduvvon áiggis. Son rehkenastá ja jurddaša ja fuobmá viimmat juoidá mii galgá dahkat ahte sii gerget: molssaevttolaš plána ráigat bávtti oktiibuot gávcci rallarjoavkkuiguin bargame oktanaga. Vuohki ii leat geahččaluvvon ovdal ja hárde inšenevrra su nuorra agi dihte ja go sus ii lean vásáhus, easká geargan Gonagaslaš Teknihkalaš Allaskvullas. Rallarat hárde su ja lohke ahte diet gal ii doaimma. Ballet sakka 208

Go Lea Lonuhan De Lea

ja inšenevrra maid eahpida. Son vuolgá vári nala ja heŋge iežat soahkái. Dušše moadde beaivvi maŋŋil leat čađa ja sáhtte čuoččuhit ahte su vuohki duođas lea doaibman.

– – – SIIDU 32 Namma: Dutkanjoavku Báiki: Ábeskovvu Dáhton: 18 beaivvi borgemánus Bulljarasbivdu Ábeskovvus Sophie Burke ii dieđe got su eallin gártalivčče jus son ii livčče vuolgán biográfii dien beaivvi ruovttus Massachusettsis lagabut logi jagi áigi.

– Mon ledjen guhttanuppelot jagi. Nuorra ja vejolaš váikkuhit. Mon muittán go mon čuoččahin biostuolus go filbma leai nohkan ha dakkaviđe jurddašin: mon galggan čálihit iežan kongreassalahttun.

Filbma mii lea váikkuhan Sophie lea Al Gore dokumentára “Unohas duohtavuohta” – dan globála liegganeami ja dan váikkuhusa birra. Sophie bálddas bioseavdnjadasas váhnemat čohkkába ja ávžžuhit su muitit filmma birassáttasáni - ja čállit kongressii.

– Mu eadni veahkehii mu reivve dárkkistit. Mon sáddejin dan muhto in ožžon goassige vástádusa.

Sophie sádde maid kopiija reivves Al Gore´i ja čilge got filbma lea váikkuhan su ja movttiidahttán su geahččalit oažžut oktavuođa mearrideddjiiguin ja loktet jienaset.

Ja Gore vástida vuolláičállon ja movttiidahtti reivviin.

– Son čálii ahte mon galgen joatkkit lohkat ja bargat garrasit, ja dat lea vejolašvuohta munnje dahkat earu. Leai issoras somá! Mon lean heŋgen reivve rámma sisa seaidnái mu latnjii.

209

Sophie šaddá hede olles veaga stuorra ruoná sárdnideaddji ja bágge eatnis oastit birasbuoret biilla, ja evttoha molsut visot lámppuid ruovttus ja vel sárdnida áhči isoleret bohcciid gealláris. Skuvllas son hede vállje oppa váttis birasdieđalaš gursse ja oahppa eanet - ja mearrida joatkkit dainna ođđa beroštumiin maid allaskuvllas.

– Mon jáhkán dat leai vuosttaš gearddi mon dovden mus leai áigumuš. Ovdal dan mon ledjen eanemusat johtán duohko diehke beroštumi haga. Dál dihten maid háliidin.

Mon háliidin gádjut máilmmi.

Sophie boagusta daid stuorra sániide, váikko ain ovtta láhkái leat duođat.

Maŋŋil allaskuvlla Sophie searvvai moanat miellagiddevaš dutkanprošeavttaide, ja okta lea dolvon su diehke, dutkanstašuvdnii Ábeskovvui. Dutkanjoavku bargá gávnnahit got metangássa lihkká jekkiin ja jávrriin – got johtolagat leat ja man stuorrát leat. Sii geahččalit gávnnahit mii dagaha daid ja buohtastahtte alla konsentrašuvnna metánagássas áibmodeattus ja temperatuvrras.

Láttuid čáhceolggožiin dutkanstašuvnna birra leat stuorra gillarat dego tráhtat maid Sophie ja su bargorátnát gehččet ja isket.

Joavku darvehit smávva áibmobulljarasaid main metánagássa čohkkehuvvo ja mihtiduvvo. Nu láhkái sávvet oažžut eanet dárkilis ipmárdusa got addon mearri metángássain váikkuha eatnama atmosfeara.

Ja ovddusguvlui, váikko lea guhkesáigái, veahkehit gádjut eananspáppa.

– – –

Bytt Är Bytt

SIIDU 44 Namma: Lars-Göran Hansson Báiki: Torneträsk Dáhton: 19 beaivi borgemánus Eallin ruovderaŧi bálddas Lars-Göran Hansson Torneträskas lea bargan ruovderaŧis olles eallima. Son leai dušše guhttanuppelot jagi go son álggii bargat. Gieža jagi áigi son manai ealáhahkii 63 jahkásažžan. Go son geahččá ruovttoluotta iežas bargoeallimii son suorgana got ovdáneapmi lea ovdánan, siivun muhto ovddusguvlui, ja got ruovderaŧi nákca olles áiggi lea lassánan. Son lea ieš leamaš mielde ja ovddidan bistevašvuođa, geahččaladdan got sliprar ja veakšilat sáhtte nannot ja guoddit dan lassánan deattu. Álggus buoriduvvui guoddinnákca 25 ton oalgededdui. Ovdal go lea áigi ealáhahkii de leai ollen 30:i. LarsGöran govveda jus dat ovdáneapmi joatká, de nákca lassánan vel eanet ovddosguvlui, muhto dieđusge lea gitta das got ruvkedoaibma ovdána. Banágorut lea muhtin sajiin dimenšunerejuvvon oalle vuollegis oalgenoađđái ja ii soaitte gierdat ollu eanet.

Duppal raŧit soaitá šaddat áigeguovdilat boahtteáiggis jus Lars-Göran ožžo einnostit.

Ja eanet tuneallat go eanandat álle ila. Vearrát leai ovdal go el-rávdnji ásahuvvui. Dalle ledje loses ráiddut jođihuvvojedje lievllain.

Málbmatogat mat ledje oanibut ja geahpibut dolin eai álo nahkan vustuin. Stenbackenis gávdno stuorra, ceakko vustot ja das dárbbahuvvui stuorra nu gohččoduvvon på-lok mii hoiggai gitta Kaiseniemi.

Lars-Görana duogis lea stuorra ja imaš diilahuksehus mii huksehuvvui go vuosttaš el-rávdnji bođii 1913. Lea transformahtor mii dál lea kulturmuitomerkejuvvon.

– Heajus bealli kulturmuitomerkejuvvon viesuiguin lea ahte ii čuovu ruhta.

Don it oačču háddjet iige rievdadit dan.

Fastighetsverket guhte oamasta huksehusa

háliida fal doalahit dan, muhto ii leat ruhta dasa. Sis ii leat duohta dárbu viesus.

Moadde jagi áigi álttagas časkkii dan stuorra stašuvdnii ja vearránii.

– Lea ahkit go lea dakkár hápmi.

Sáhtálii dahkat ollu viesuin, jus livčče fantasiija.

Lars-Görana eallin lea álo jorran ruovderaŧi birra. Sus leat muittut guhkes eallimis raŧiid bálddas, muhtimat eanet dáhpáhusvaljit go iežát, dego gopmánan togat ja lihkuhisvuođat. Erenoamáš čielga muito lea mánnávuođas.

Lea 1940-logu loahpageažis ja LarsGöran lea sullii vihtta jagi boaris. Su áhčči, guhte barggai raŧŧefáktan Stenbackenis galgá divvut dressiinna oarje oasis raŧŧešilljus. El-rávdnji botkehuvvui osiin vai bargu galggai leat vejolaš ja sihkar. Jođihanfákta, gean bargu lea jáddet el-rávnnji, gohččojuvvui dohko. Rádjestoalpu Stenbackena ossodagas ja boahtte oarjjás Torneträska vuostá vajálduvvo soames siva dihte. Lars-Görana áhči bargoustit duolmmasta geaži ja ožžo 16.000 volta goruda čađa.

– Mon oidnen su 200 mehteris, LarsGöran muitá. Got son gahčai stoalppus.

Ambulánsadressina Ábeskovvus gohččojuvvui veahkkin ja olbmát raŧŧešilljus loktejit dan vaháguvvon olbmo dressinvávdnii ja dolvot su stašuvdnaviesu vuordinlatnjii. Lars-Göran čielgasit muitá dan issoras hája buollán bierggus. Dat stuorra, čáhppes biila mas leat gistosajis ja lea ráhkaduvvon vuoddjit togaraŧiid nalde ja viežžat dan vaháguvvon guhte dolvojuvvo issoras leavttuin. Ambulánsa sáhttá vuoddjit oalle jođánit, lagabut 120 km/h. Muhto dat ii ábuhan.

– Son šattai nu issorasat vaháguvvon siskkil ja elii soaitá vahku. Ljungblom su namma leai.

Hádja vuordinlanjas bisui máŋga beaivvi. Ja muitu dan issoras lihkuhisvuođas vel guhkit.

210

Go Lea Lonuhan De Lea

– – – SIIDU 52 Namma: Lars-Erik Kuhmunen & Christina Danell Kuhmunen Báiki: Rensjön Dáhton: 19 beaivi borgemánus Goalmmát gearddi de Lars-Erik Kuhmunen Rensjönas oaivvilda ahte lihkuhisvuohta lea nohkan.

– Lea molsašuvvon lihkkui dál go mus lea nu fiinna eammi.

Son bohkosa ja čikče Christina gilgii, guhte hoigá eret su.

– Ale nu.

– Dál goalmmát gearddi de, Lars-Erik lohká ja oaivvilda dálu man ovddas čuoččuba.

– Juo, dál lea buorre, Christina mieđiha.

Dállu lea dál fas huksehuvvon seammá bihái goalmmát gearddi. Lars-Erik ja Christina muitaleaba daid issoras beivviid birra guhtta ja njeallje jagi áigi.

– Lea miessemánus, Lars-Erik álgá.

Báhkka ja goikkis. Vuosttaš giđđaliehmu dan jagi.

Lars-Erika ovccilot jahkásaš muoŧŧá Kristina lea guossis ja galget bassit bierggu.

Joavku čohkká gievkkanis dan botta go Lars-Erik lea eanemusat olgun dan cahkkehuvvon grilla bálddas ja vuordá rivttes hila.

Boazokotlehtat leat marinádas ja galget guossuhuvvot ruoná diehppegálain, lávkkiin ja iežá njálgga ruotnasiiguin. Eahkesmális lea dárkilit válbmejuvvon.

Lars-Erikis lea boares skuvlaustit, Rolf, telefovnnas. Fáhkka son áicá trombba mii sugada ovddusguvlui eanadagas sullii 200 mehtera dálus. Lars_Erik čilge trombba movttain Rolfii. Ii leat lihkku juohke beaivvi ja geahčadit luondofearána. Tromba lea sullii logi vihttanuppelot mehtera alla ja 211

boahtá siivun lagabut. Lars-Erik jurddaša ahte dat gal dahká seamme. Ii son vuordde ahte dat geasuhahtti jorribiegga dagaha makkárge vára. Vihtta minuvttas tromba lea Lars-Erika lahka. Ja de visot manná oalle jođánit.

– Dan bođii juste grillii, dego loktii hila ja válddii mielde dan dálu vuostá.

Moadde sekundda maŋŋil njivžžanas njoallu dan boares gahččame olljoivnni dálus.

– Dat gal dolla liiko.

Dolla buollá dakkaviđe ja manná dálu bajit geardái. Ii lean vejolaš bisset. Lars-Erik viehkala sisa oažžut olggus iežas sambo ja Kristina muoŧá. Dat ovccilogi jahkásaš áhku šadde meastui guoddit olggus go sus ledje nu heajus juolggit. Láset luoddanedje báhkk asis. Bávkkiha. Kristina muoŧŧá nágge ja háliida fas dállui viežžat iežas lávká mii lea gámmiris vuolit gearddis. Lars-Erik dolle su, várrogasat muhto nannosit.

– Don it mana dohko fas.

Golmmas báhtaredje geađgás dievvái, sullii vihttalot mehtera dálus ja gehčče dan jođánis dáhpáhusa das. Joatká bávkkihit lásiin mat luoddanit báhkkasis. Moadde gasolbohttalat bávkkihedje vel garraseappot bávkalemiiguin. Beana Loffe leai ruohttan meahccái áigá juo, suorganan.

Buollindoaibma Gironis boahtá njealljelogi minuvtta geažis, muhto dalle dállu juo buollá ila sakka. Suovva oidno miilaviissaid viidát. Lars-Erika ja Christina dállu lea billánan ja visot sin persovnnalaš opmodagat leat jávkan, dego guokte biilla ja njeallje skohtera. Lars-Erik gearggai gádjut ovtta bára Fjällräven-buvssaid nuorravuođas G-1000-diŋggain, muhto čalbmeláset leat báhcán dállui.

– Mon in oaidnán maidege dan basi, son lohká ja boagusta. Ii lean vejolaš bargat maidege. Šattai dušše dohkkehit.

Iežá boarrásit ja eahpe-buhtadeaddji diŋgga mat ledje árbejuvvon jávke.

Christina muitá gistu iežas áhku ja áddjás,

Bytt Är Bytt

duddjojuvvon 1700-logus. Ja náhppa báhkis mii heaŋgahii oarjeseainnis čikŋan, maid dahkkon 1700-logus, billánii. Dan Lars-Erik leai ožžon su eatnis.

– Muhto ii sáhte jurddašit nu. Dat hán leat dušše jápma diŋggat. Dáhkádusfitnodahkii dain dieđusge ii lean árvu. Ii mannan árvvoštallat, váikko dain duođas leai eanemus árvu. Eai gávdnon guittet vuosehit.

Ođđa viesu man Lars-Erik ieš leai sárgun álggahuvvui dađi mielde huksehuvvot. Dan botta Lars-Erik ja Christina oruiga Gironis geallirláigoviesus, guhkkin Rensjöna rabas eatnamiin. Ja eaba loavtte. Soai vuordiba beassat johtit ruoktut.

– Lars-Erik lea oalle váibmil sávdnjet, Christina joatká. Galgá leahkit muorraommán. Dat lea buoremus. Oalle čáppat.

Erenoamáš liekkas, maid dálveáiggi.

Ođđa dállu ožžo sisahuksehuvvon, muorraommána sávdnjái Lars-Erika stuorra illui. Borgemánus 2011 bárra lea johtán sisa ja geargan orrut dan ođđa dálus sullii mánu.

Christina čilge boahtte lihkohisvuođabeaivi: – Lars-Erik galggai sávdnjet gasku beaivvi, mii ii leat dábálaš ja soaitá leai lihkku. Mii čohkkáimet dáppe gievkkanis ja dovde imaš hája. Mii manaime sávdnjái ja áicámet ahte leai buollán dáhkis.

Dán gearddi gerge oažžut olggus ollu iežas diŋggain. Lars-Erik riŋge veahki ja ustibat Anders ja Pärlan boahtiba veahkkin ja šlivgeba jođánit olggus latnjabiergasiid ja iežáid.

– Juo, leai jođánis johtin, Lars-Erik čuoččuha.

Huksehus buollá goitge ollásit maid dán gearddi. Dat lea dušše orrut láigovissui fas ja álggahit dan loses barggu ođđasit huksehit. Oktiibuot golbma jagi šadde orrut gealláris gávpogis.

– Dat leai vearrámus áigodat mu eallimis, Lars-Erik muitala ja riste oaivvi.

– Gal dat manai bures dan dihte. Ii oačču váidalit, Christina lohká.

Goalmmát gearddi de dállu čužžo

bihás. Dat ovddibut nu áŋgiris sávdnjedeaddji Lars-Erik lohká ovddidan allergiija muorraommánsávnnjiid vuostá, jus eai leat vihttalot mehtera dálus. Dat goalmmát ja ásvaldahtti maŋemus dállu son sihkkarvuođa dihte bijai el-rávdnjesávnnji.

– Lea doarvái ahte mis lea ruovdeommán, son boagusta.

Váikko ledje guokte buollimat ja massin persovnnalaš diŋggain de Lars-Erik ja Christina orruba šaddan gievrrabut heađis.

– Ii sáhte dakkáriidda vuollánit, Lars-Erik lohká. Ferte joatkit ovddusguvlui.

Christina lea ovttaoaivilis.

– Ja leai vuorbi go oaččuime olggus Kristina. Dat hán lea Lars-Erika muoŧŧá.

Son ii ipmirdan duohtavuođa ja galggai viežžat iežas lávkka. Muhto oaččuime mielde su.

– Bákkuin.

Moadde diŋggat leat áimmus ja muittuhit buollimiid. Boares skohteroverálla ovdamearkka dihte, diŋga lea veaháš suddan.

Muhto dat dahká seamme Lars-Erikii.

– Mus hán lea silbatejpa.

Christina boagusta ja lea ovttamielas.

– Silbatejppa Lars-Erika geavaha visui.

Son divvu gait dáinna.

– – – SIIDU 62 Namma: Tuomo Huurinainen Báiki: Giron Dáhton: 20 beaivi borgemánus Arktalaš Berlina Tuomo Huurinainenas lea dovdu ahte Giron lahkona muttu gos gávpoga gahččan dohkke huvvo, ii leat šat áhpu divvut dien rimsu seainni dehe bassat dan duolva. Visot 212

Go Lea Lonuhan De Lea

galgá háddjejuvvot – visui lea lohpi.

Tuomo lea máŋga jagi fillen Giron juohke lágán dáiddainstallašuvnnaiguin, earret iežá stuorra bohccot ja sarvvat pláhtas ja lásefiberis. Su mielas galggalii movttiidahttin suohtas ja friddja oidnui dan iežas gávpogii dehe gávpotoassái – diktit olbmuid leahkit mielde ja hábmet lagašbirrasa. Juoga mii ovddošguvlui addá stuorit beroštumi ássiin, son ákkastallá.

– Sii bohtet joatkit beroštit iežas gávpoga ja háliidit searvat gávpoga ovdáneapmái iežas hutkáivuođain. Mon movttiidahtton jurdagis ahte gávpogat besset šaddat juoidás mii lea orgánalaš. Ahte álo gávdno juoga ođđa geahččat. Dat hán lea somás bealli urbána eallimis. Ja mus ja mu ustibiin lea oainnáhus: ahte galgá leahkit vel vejolaččabut – ahte Giron galgá šaddan arktalaš Berlina.

– – – SIIDU 64 Namma: Janne Björk Báiki: Giron Dáhton: 21 beaivi borgemánus Janne hivsset sirdin Lea 1970-logus gaskamuttus. Janne Björk bargá borrastálli vuoddjin. Bargui gullo váldit čoaggit daid geavahuvvon borrasákkiid vuollin ruvkkis, ja buktit ođđa. Eai gal lean geahpes loktemat. Geahpidit dan loses barggu de ferte beassat nu lahka borrarukku go vejolaš guorbmebiillain.

Olles vahku dat muosehis baikadállu lea leamaš ovddas.

Beaivválaččat Janne cuiggoda ovdaolbmái ahte hivsset ferte sirdojuvvot, Šaddá lossat geassit eret borrasákkiid, Janne ákkastallá. Mon in boađe nuogis lahka.

213

– Dieđusge, ovdaolmmái lohká. Ii lea váttisvuohta. Mii sirdit hivssega.

Duorastat bođii ja Janne riŋge árrat gullagoahtit: – Lea go hivsset sirdojuvvon?

– Lea gal vástida ovdaolmmái. Sirdojuvvon gal lea.

Dan dihte hivsset čužžo das go Janne boahtá vulos ruvkái.

– Leai dábálaš hivseet, Janne muitá.

Muoras. Seammá lágán go dakkárat geassestobuid. Dat eai leat nu váddásat sirdit.

Ii goitge guorbmebiillain. Na vuoi mon jurdda šin, ja deaddilin ovdageaži hivssetuvssa vuostá ja álgen sirdit dan.

Fáhkka Janne oaidná čuovgga livkkiheamen ráguin hivssetfielluid gaska. Son eahpida. Sirdin guhtta, gieža mehteriin lea visot mii dárbbahuvvo.

– Mon mearridin čađahit barggu jođánit.

Ledjen juo álgán sirdima. Ja dasa lassin, mon ledjen juo murdán ja luoitán olggus gean dat dál leai gii čohkkái das, de son viisásit lea fallehan mu.

Logi minuvtta ádjána Jannii lástet ja loktet eret borrasoppiid. Ja de son njuike guorbmebiilii ja murdá eret doppe issoras leavttuin. Hivssetuksa girdá rabas ja olmmái viehkala olggus su maŋŋái gállolámppuin oaivvi nalde ja govččas julggiid birra. Skávžás hilbes ámadadju. Muhto ii Janne bisán. Son deaddila gássa bodnái ja loahpaha barggu eatnama vuolde. Go son viimmat boahtá bajás son ii geargga eanet go ovdaolbmái ovdal go ožžo jearaldaga: – Gula Björk. Leat go vuoddján hivssega njeaiga doppe vuollin?

– Oaivvildat go hivssega man galge sirdit munnje? Juo, dan sirden ieš.

– Čohkkái olmmái dien hivssegis. Ja son gáibida mávssu. Kalsoŋggiid.

Janne bohkosa muitui ja loktehalai hárduid.

– Soames siva dihte das ii boahtán mihk kege. Mon in jurddašan das eanet. Ii ovdal go dál sullii jagi maŋŋil.

Bytt Är Bytt

Janne manná guossihit stohporánnjá Čohkkirasas geas lea guossi Västerbottenis, Staffan, guhte čohkká ja juhká jugástagaid iežas emiin. Juoga lea oahpis Staffaniin Janne oaivvilda. Son geahččá ámadaju dainna guhkes skávžžáin ja jurddaša guhká ovdal go son jearrala: – Lea go nu ahte leat čohkkán hivssegis eatnama vuolde? Hivsset mii sirdojuvvui?

Staffan geahččá hirpmástuvvon Jannii.

– Ale daja dat lea don, son rágui. Jus mon livččen joksan du de livččen goddán du! Ja su eamit, son bieđđalii ollásit. Son leai nu suhttan go meastui ledjen hoigadan su isida ruvkeroggái. Ii dies goit leat ruvkeroggi, mon geahččalin čilget, muhto ii son háliidan guldalit. Staffan leai boahtán ruoktut dan eahkeda ja leai oalle suorganan. Son hán meastui hoigaduvvui botnihisvuhtii!

Maŋŋil go leai jeđđen Staffana eammi ja Janne ja Staffan šaddaba dáhpáhusa dihte buori olbmát. Ja ovtta muittuin riggáseappot.

– Na, juo. Dat lea okta visot dáhpáhusain. Gávdnojit váikko man galle, ii danin go mon lean leamaš mielde visuin! Gávdnojit historjját meastui visuid birra geat leat bargan ruvkkis.

– – – SIIDU 72 Namma: Hubert Haapalainen Báiki: Čohkkiras Dáhton: 21 beaivi borgemánus Čuovga Čohkkirasas Hubert Haapalainen lea boarráseamos Čohkkirasas iežas 97 jagiiguin. Son orru ain ruovttus, muhtin bearráigeahčuin ruovttobálvalusas. Dállu lea stuora ja lea ollu barggut, muhto Hubert birge. Son gávppaša

ain biepmu ieš. Muhtimiin válmmas lođát Konsumis, muhto dávjámusat basson guolli, mállásat dehe bohccobierggu – juoga mas son iežas oaivilis lea čeahppi.

Hubertis leat golbma máná iežas guokte náitalemiin ja lea leaska golbma ja bealle jagi dassái. Su bárdni Arild maid oaččui vuosttaš emmiin vulggii Brasilienii bargat guhtta mánu, muhto bázii vihttalot jagi.

Hubert lea leamaš bártni guossin guktii Sao Paolos ja govveda gávpoga sániin: – Gotkabeassi. Čohkkirasas orrut sullii 1000 olbmo, ja Sao Paolos lagabut guoktenuppelot miljuvnna. Leai váttis gávdnat ja Hubert muitá erenoamážit erenoamáš gova go son čohkká biillas geaidnorasttildeamis: – Das 300 vázzi čužžo ja vurde ahte čuovga galggai šaddan ruoná. Dáppe, Čohkkirasas lávejit eanemusat leahkit okta dehe guokte.

Arild ii leat vuosttaš sogas johttát Brasiliai. Sullii 700-800 gironlaččat ja čohkkirasássit ohce lihku Lulleamerihkas ovddit jahkečuođemolsumis. Huberta váhnemat geahččaleaba, muhto dat lea ovdal Huberta áiggi. Eida, Huberta boarráseamos oabbá, ožžo vásihit dan guhkes mátkki togain ja fatnasiin amas riikii. Muhto eanandoallu leai beahttu, vuoncát borahallu vildagissiin. Doppe eai lean vejolašvuođat nugo váhnemat leaigga sávvan. Eida jápmá Brasilias, ja Maria eadni riegáda ođđa máná riikkas, nieidda, guhte maid oaččui nama Eida. Dan unna sordon veahka ožžot gullat fatnasa birra mii lea vuolgime Ruŧŧii ja máhccet ruoktu. Jahki lea 1900.

– Leai oalle duostilis mátkki dakkáris.

Duostilat leat maid buolvvat ovdal.

Huberta áddjá barggai fearga-olmmáin suoma jávrris Suomosjärvis, Ruošša ráji lahka. Dines leai heittot ja son mearrida ohcat lihku Málbmaváris. Sabehiiguin son čuoigá daid 30 miillaid ja ožžo barggu rávdin. Supmii bázii Huberta eamit guhtta mánáiguin, ja nuoramus njeallje jahkásaš 214

Go Lea Lonuhan De Lea

dalle šattai Huberta áhčči. Jus isit ii leat boahtán ruovttoluotta ovdal jagi de son galgá boahtit maŋŋái lea daddjon. Son vuovdá feargabáikki, oastá heastta ja rišlá ja láste olles mánnáleajis ja vuolgá Málbmavárrái.

Iežas mánnávuođa Čohkkirasas Hubert muitá čielgasit. Son lea guhtta jagi go áhčči ožžo skuvlabearráigeahčči virggi de veahka johtá diehke Málbmaváris. Suomagiela oahppá dakkaviđe. Geasit leat čábbát ja vuohkkasat. Dálvvit leat buollašat ja issorasat seavdnjadasat. Ii lean čuovga siste iige olgun.

– Lea gal seammá dálkkádat dálvit dál, muhto dál lea eanet ordnejuvvon. el-rávdnje čuovggat ja diekkárat.

Hubert muitá go gilli ožžo el-rávnnji, soamesiin 1920-logus. Dalle ásahuvvui searvi mii gohččodii iežat Jukkasjärvi Belysningsförening. Dat gávdno ain otnábeaivvi. Huberta áhčči searvá barggus geassit láiggiid ja iežáid, váikko son ii leat elektrihkar.

– Dalle ii lean nu dárkil.

Huberta áhčči bidjá lámppu gievkii ovtta nissona luhtte gilis. Son lea ilus iežas áidna el-rávdnje čuovggas, eanet son ii dárbbaš lohká. Áidna geanehis čuovga rehkko guhkás dasa guhte lea hárjánan vázzit liktuin eahkedis návehii bohčit iežas ovtta dehe guokte gusa. Muhto veaháš áiggi geažis son manná Huberta lusa váidalit. Lámpu ii čuovgga šat. Son ferte bargan maid nu boastut.

– Áhcagastinlámpu dieđusge jáddá, ii leat agalaš.

Huberta áhčči ožžo čilgehit nissonii áhcagastinlámppu birra; ahte son ferte oastit ođđa duos dás 60-60 evre ovddas.

– Eai lean nu divrras diŋgga.

Dálvvit Čohkkirasas lea šaddan dovdosat. Dat leat garrasat, muhto ii erenoamáš ollu muohta Huberta mihtuiguin; sullii 80 centimehtera oppas. Báiki lea šaddan turistageasuheaddji Jiekŋahotealla dihte.

Dál olles máilbmi diehtá gos Čohkkiras lea 215

ja olbmot bohtet guhkkin ijastit stuorra igloos. Ahte dat čoaskkes dálkkádat geasuha lea váttis ipmirdit dasa guhte lea hárjánan čoaskásii. Visot dálvvit leat seammá, ja otná ođđaáigásaš diŋggaiguin ii leat váttis birget.

– Muhto gal sii galggaledje leamašan mielde go mon ledjen mánnán ovdamearkka dihte. Vázzit dáppe Čohkkirasas bálgáid mielde, go lea seavdnjat ja čoaskkis.

Eatnama visot nurkkiin turisttat bohte, ja vissásit olmmošvalljis Sao Paolos – vásihit seammá hirpmástuhtti vuosttálašvuođa dego Hubert oktii oaččui.

– – – SIIDU 78 Namma: Sven-Erik Stålnacke Báiki: Veaikevárri Dáhton: 22 beaivi borgemánus Ruovttoluotta mánnávuođa ruktui Sávzza bohte viega ja meahku dan stuorra gárddis go gullet Sven-Erik Stålnacke čuorvut. Guoktelogis leat, ja rihpet bures su dálu duogis. Sávzzaid lea vuogas atnit.

– Nu ii šatta rođuid sisa.

Muhto dárbbahit biepmu maid dálvit, mii máksá obba ollu. Dálvemánuid ealibat fertejit leat siste.

– Lea váttis vázzit nu seakkes julggiiguin mehtera obbasis. Ii guotte. Ruksesgottiin lea maid váttis vázzit muohttagis dáppe nuortan. Sii eanemusat njuikot.

Bivdu ja guolásteapmi ii leat mihkkege Sven-Erik gii mihá buoret bargá iežá bargguid luonddus: vuovdedikšonbargguid, gilvimiid ja čuollančuoldimiid. Bivdu lea dasa lassin divrras astoáigedoaibma, sullii 40-50.000 bissuid ja biktasiid ovddas. Mii guoská guolásteami de Sven-Erik vállje nástefinddára Coopas vuskona dehe hávgga

Bytt Är Bytt

sadjái – das ii leat seamme ollu dávttit.

Dálvit barggut ádjánit guhkit. Dušše muohtahoigan ja doallat dálu liekkasin muorrabánnuin váldá moanat diimmuid. Biilla son ii šat vuoje, dat ii leat jođus, muhto vuoddjá tráktora ovdabeallástejeddjiin šilljus. Boarsttus leat logenár čáhcelihti maid son lea viežžan jogas. Maid dálvit golgá.

Dállu lea Sven-Erika mánnáruoktu, son lea riegádan doppe, muhto jođii ruoktut rávesolmmožin easká guokte jagi áigi.

Boahtte vahku loahpageažis son deavdá 70, muhto son ii áiggu doallat feastta.

– Ii leat nu dehálaš 70:n. Jus deavdá 50 dehe 100 de sáhttá ávvudit.

Sávzzat meahkut ja stohket gárddis.

Sven-Erik ii leat friddja dávjá. Gesiid son bargá gieldda ovddas. Geassemánnu lea obba buorre mánnu su mielas, ii leat nu ollu čuoika. Muhto sáhttá leat galmmas, dego lea leamaš dán geasi. Mihcamáreahkeda leai galbmagráđa.

– Olbmot geat geahččaledje bassit olgun eai ožžon bierggu liekkasin!

Duolle dálle Sven-Erik váldá bussa Gironii ja gávppaša dehe borrá Restaurang Malmias. Albma málistuvvon biebmu.

Vihtta borramušat válljet ja biebmu lea álo logi ruvnnu hálbbibut penšunearaide.

Bussamátki váldá sullii 45 minuvtta ja lea nuvttá, dego olles Girona gielddas. Ruovttus šaddá eanemusat álkes biebmu mii ii ádján.

Makaronat, márfi dehe biergobullát. Muhto buđehiid goit lean ieš gilván. Dán jagi son leai bidjan daid maŋŋit ja ii sáhte čoaggit daid ovdal čakčamánus.

Dassážii manná seamme bures bulvvarmosain.

– – –

SIIDU 86 Namma: Freweini Ghiedei Báiki: Vazáš Dáhton: 24 beaivi čakčamánus Dorvvolaš Vazážis Freweini boahtá iežas guokte mánáiguin Ruŧŧii hede ovcci jagi áigi. Boahtin lea dáhpáhusvallji. Son ja su isit leaba guođđán moivvas Eritrera Sudanii doaivumiin besset viidáseappot doppe. Eahpečielggas sivaid dihte isit jávká ja Freweini lea okto ovddasvástádusain goappeš mánáin. Son lea ožžon oktavuođa isida sogaiguin Amerihkas geat veahkehit su ruhtadit mátkki Sudanas Stockholbmii. Amas olmmái veahkeha ja lohpida neavvut veaga dan ođđa riikkas.

Go ollit Arlandái olmmái veahkeha Freweinis ja váldá visot ruđaid ja veaga pássa ja vuolgá viežžat táksi mátkevehkii.

Guokte diimmu son jávká ovdal go Freweini ipmirda ahte son lea fillejuvvon. Mánáin leai borranhállu, váiban ja morrašis. Son lihkustuvai oažžut oktavuođa ovtta olbmuin girdigiettis gii veahkehii su riŋget poliisii.

Poliisa bearráigeahččá vai veahka beassá borrat resturáŋggas ja de vuoddjá sin Märstai.

– Märsta. Dan in goassige vajálduhte.

Märstas dat golmmas sirdojuvvot Gävlii.

Doppe leat máŋga báhtareaddjit. Máná ballaba ja surroba go leaba sirdojuvvon ođđa sajiide amas olbmuin. Freweini čirro ijaid.

Okta iežá nisso Eritreas boahtá ja jearrá sus dan oahpes eatnigillii jus son lea ođas doppe. Freweini beassá jearrat jearaldagaid iežas gillii ja jeđđehuvvo nissonis guhte čilge gos son lea. Eai leat váttisvuođat, son dáhkida. Mii leat dorvvolaččat Ruoŧas.

Lea juovlaáiggi ja eiseválddis lea gitta.

Maŋŋil lobi Freewini ja mánát ožžot diehtit ahte galget mannat Gironii, bajimusas dan guhkolaš ruoŧagárttas. Maŋŋil giehčanuppelot diimmu bussas mánát leaba váiban, muh216

Go Lea Lonuhan De Lea

to liikoba go áicaba muohttaga ja jearraba jus beassaba stoahkat das. Álggus Freweini ballá. Sii bohtet liegga riikkas ja son surrá ahte buolaš ožžo mánáid skihppát.

Oktanuppelot mánu áigi Gironis bođii mearrádus ahte son ja mánát besset bissánit bistevaččat. Veahka ožžo láigoviesu golbma lanjain ja gievkkaniin Vazážis. Illudit sakka.

Muhto álggus visot dovdu amas Vazážis. Dál gávdnojit iežát čáhppes liikkiin g uovllus, muhto dalle gávcci jagi áigi, leai dušše Freweini ja su mánát. Dan son ii goassige vajálduhte. Olbmot orrut meastui ballame, dego eai goassige lean oaidnán čáhppes nissona ovdal.

Rievdan bođii Anki Lindblomain.

– Son lea mu eadni, Freweini čuoččuha.

Ja su isit lea mu áhčči.

Anki ja Freweini gávnnaheaba Konsumis. Anki fállá Freweinii veahki vuoddjit ruoktut biebmogálvvuid. Go son áicá dan guorus láigoviesu gos Freweini ii leat geargan bierggastit lanjaid ain, de sáhka manná.

Soamis buktá seaŋgga, iežá telefovnna, goalmmát láseliinniid ja geavatlaš diŋggaid.

Važáš veahkeha ja dan gal muitá.

Dál olles veahka loaktá doppe. Bárdni johtá Gironii ihttin álgit gymnása. Lea gelddolaš áigi. Freweinis lea fásta virgi Girona gielddas ja sáhttá ealahit veaga. Nieiddas leat vel guokte jagi vuođđoskuvllas.

– Soai jearuheaba iežas áhči muhtimin.

Lea lossat ja bávččaga. Mii rohkohallat su dihte ja sávvat oaidnalit fas, váikko lea vássán ovcci jagi.

Váikko lea loses duogáš luovus árppuiguin ja sogat mat leat báhcán Eritreai de veahka loaktá bures Vazážis ja ii hálit johtit eret doppe.

– Visot dovdet visuid dáppe ja leat veahkálaččat. Mon lean Vazášorri, Freweini mearrida.

217

– – – SIIDU 92 Namma: Jan Jordal Báiki: Vazáš Dáhton: 24 beaivi borgemánus Ođđa varra searvegottis Jan Jordal lea báhppa Vazáža searvegottis.

Miššunearamánnán son riegádii Narvikii muhto šatta bajás sihke Londonis ja Afrihkas. Ruoŧagiela son oahpai easká nuorran go veahka jođii Stockholbmii.

Earret barggu komministeriin nuorttan son gávnnai maid ráhkisvuođa nuortan, nammalassii Gironis – Jana eamit lea sáminisson boazodoalloveagas Ađevuomis.

Mii guoská searvama searvegottis Jan oaivvilda ahte lea heittot, muhto giliin lea buoret go Vazážis. Gili ođđa olbmot olgoriikkas leat goitge rievdadan dan veaháš.

Risttalaččat Eritreas, Somalias ja Etiopias dagahit dán áiggi vuođu ipmilbálvaluseallimis, juoga mii váikkuha Jana sárdnideami.

– Risttalašvuohta lea máilmmi eanemus oaguhuvvon osku. Jus geahččá Gaskalullái ja Afrihkkái de risttalaččat oaguhuvvot ja gillet terrora. Dáppe Ruoŧas mii leat nu várrogasat ja jáhkkit ahte mii leat imperialistat min rittalašvuođain. Mii meastui sihkkot eret allaseamet, dan botta go risttalaččat iežá riikkain gille. Dieđusge mon dan ferten muitit go sárdnidan.

Daid maŋemus guoktelot jagiid Jan lea leamaš ollu Afrihkás, erenoamážit Eritreas, ja bargá geahččaleamis ráhkadit bargodiliid guhkes áigái gálvvuiguin mat gávdnojit báikkálaččat. Otne barggut leat iežát. Jan lea vuolgime Masugnsbynii.

– Lea boares álbmot Masugnsbynas.

Mon jáhkán gaskamearálaš ahki lea 75 jagi.

Oppalaččat searvvi olbmuid ahki ja lohku sáhttá rievdat go Jan lea olgu ja lágida

Bytt Är Bytt

ipmilbálvalusaid ja sullásaččaid.

–Gilit oarjebeali Duortnoseanu lea veaháš iežá kultuvra. Doppe lea eanet boazodoallu ja sámi álbmogis lea iežá veahkastruktuvra. Extended family, dat gohččoduvvo. Go lágida juoidá doppe boahtá áhkku, mánát ja mánámánát. Visot čoahkkanit. Leat eanet nuorat geat bisánit boazodoalus ja doalahit sámi árbevieru.

– – – SIIDU 96 Namma: Georg Henriksson Báiki: Olggobealde Vuolle Sohppara Dáhton: 25 beaivi borgemánus Muorječoaggin Geainnus Vazáža ja Vuolle Sohppara gaskkas Georg čoaggá joŋaid. Muhto lea heajus muorjejahki dán jagi, son čuoččuha. Albma heajus. Lea goikkis, ja ollu čuoika. Ii leat buorre ovttasteapmi.

– – – SIIDU 100 Namma: Nutti veahka Báiki: Badje Sohppar Dáhton: 25 beaivi borgemánus

Rickard, nieida Cornelia ja bárdni Nicolai.

Miellahtut veagas válde vuoittu iešguđet luohkáin: juniorat, nuorat ja rávesolbmot.

– Lea veaháš iežálágán teknihka man mii leat ovddidan, áhčči Rickard muitala.

Dakkár gilvvuin mii njoarostit diŋgga mii lea lokta: stoalppu mas lea čoarvi. Dalle mii njoarostit gieđain oaivvi badjel. Gárddis mii suhpodit iežáláhkái. Dalle boazu čosko du birra, don oainnát dan gilggas olles áiggi.

Dalle gáibiduvvo suhppon mii boahtá vuolil.

– Suohpan rahppo veaháš eanet go njoarosta nugo mii dahkat, Nicolai lasiha.

Dan dihte eai leat nu máŋggas geat geavahit njoarostanteknihka.

– Gáibiduvvo hárjehallan, Rickard lohká. Ferte rahčat.

Nieida Cornelia ii leat hárjehallan ila sakka. Duohtavuohta leai ahte son álggii hárjehallat eahkeda ovdal, ja vel oanehis botta iđđedis. Dat lea vuosttaš gearddi son gilvohallá, movttiiduvvon ja vielljas ja áhčis geat leaba searvan Sáme-SM:s.

– Rickard ja Nicolai leaba hárjehallan máŋga jagiid, eadni Laila lohká. Cornelia ii leat bálljo njoarostan ovdal ja dan dihte vuittii iežas luohká.

Duhát ruvnnu vuoitis veahka oaččui.

Ii leat heittot. Ruđaid maid veahka galgá geavahit Atlantena nuppe bealde.

– Olles veahka vuolgá New Yorkii hede, Nicolai lohká, nu mon áiggun seastit mu ruđaid dassážii.

– – –

Njoarostanveahka Lea geassefeastta Kristallenis Látteváris. Árbevirolaš njoarostangilvvuin golbma olbmo oidnojit oktasaš njoarostanvugiin mii lea iežá go daid nuppiid vuohki. Sii leat dasa lassin oalle ovttahámat ja gullojit vel seamme vehkii, Nutti veahka, áhčči 218

Go Lea Lonuhan De Lea

SIIDU 104 Namma: Hans Söderström Báiki: Láttevárri Dáhton: 25 beaivi borgemánus Miljuvnna Ruvssa Hasse Söderström Látteváris muitá eahkeda moadde jagi áigi. Logi, soaitá juo vihttanuppelot jagi dassái? Ii son muitte jur goas. Áigi hurgá.

– Na, vuoi. Mon gal lean unni ain.

Unna-Hasse. Mus eai leat bálljo vuovttat beljiid duogis ain.

Idjabeaivi ivdne eahkesalmmi ruoksadin dán eahkeda, muhto maid dollanjivžžanasat čuvge birrasis. Gieddemiellis lea suhkkes suovva.

– Mis lea árbevierrun giđaid dáppe gilis, boaldit rásiid. Olbmot vázzet birra ja cahkkehit ja bálkestit dihkuid duosa dása.

Dat stuorra suovva muitala ahte lea buollin stuorit go vigihis rássedolla. Danin go Hasse lea miellahttu gili buollindoaimmas riŋgejit sutnje ja son vuolgá gieddái daid vihtta iežá eaktodáhtolaččaiguin joavkkus. Diŋggat mat leat mielde dan unna band-vávnnas leat heajut. Ruoná overállat, ráhpunat, boares bumppat ja čáhcedáŋka mii doaibmá heittot. Vávdna gal lea seamme ain otne, muhto ođđadáigaseappot sisdoallu.

– Dál mii leat bidjat ollu návccaid sihke suvragássaaddinlohpái, váibmovuolggaheaddjái ja giehtabuollinjáddeaddjái.

Dat gaskaboddasaš buollindoaibmajoavku boahtá gieddái ja geahččala bisset njivžžanasaid. Sin birra vázzáha gili iešlágán olmmái gii eahpitkeahttá lea sivva goziheapmái.

– Son gal leai ila báhkkanan dáinna rásseboaldimii, ja bálkestii dihkuid veaháš gosa. Leai biegga ja ledje orrundálut lahkosis. Ii lean dieđusge jur čielggas ge. Son lea obba oktonas.

Dat áŋgiris rásseboaldi vázzáha vuo219

labussiin ja bivdá jovkui mii lea rahčame jáddadanbargguin.

– Eh, olbmát, go dis manná? Olbmát, válde juo vuollaga, válde vuollaga!

Soames ii máša ja Hasse surragoahtá dilis. Lea obba imaš dovdu. Sii geahččalit bargat jáddadit dola ja seammás jeđđet dan gárren olbmá guhte eanemusat boagusta.

Fáhkka son buktá boares LP-čuojaheaddji ja bidjá Arja Saijonmaa dávistit miehtá ja nállu rábui nordašuvvon skearru.

– Miljuvnna, miljuvnna, miljuvnna ruvssa!

Hasse moddjá muitui. Jiednás suoma musihkka mii skádja skájanasain, dien suvvii, idjabeaivvis.

Gilibuollindoaibma viimmat birge jáddadit dola ja eat beroš rapporteret dáhpáhusa Gádjunbálvalussii. Sis lea duođas bálká dán lágán bargguide, muhto leai ieš dan álggahan ha ádjás dihkuiguin ii dáidán leat ráđđi.

– Son leai veaháš iežálágán ja ii ipmirdan duohtavuođa. Mon in jáhke son nu beroštii dies. Árvidan son ii čielgan moatti beaivái.

Hasse muitá ahte okta miellahttu buollindoaibmajoavkkus leai ođas ja leai jur boahtán Stockhoalmmas. Sutnje dán goziheapmi leai oalle eahpeduođalaš. Son risttii oaivvi ja vissásit jearai makkár báiki dát duođas lea?

– Albma durdnosleagilaš vásáhus, Hasse boagusta.

– – –

Bytt Är Bytt

SIIDU 110 Namma: Evald Teofilusson Báiki: Vuolle Sohppar Dáhton: 26 beaivi borgemánus Evalda govat Evald Teofilusson jođiha importeren – ja gálvogávppi Vuolle Sohpparis. Leat unnán muhto dorvvolaččat ja fálaldat gávppis lea heivehuvvon sin dárbbuid mielde.

Juste otne soamis háliida vuoja, albma vuoja, muhto Evald ferte čilget ahte son ii oačču ođđa gálvvuid ovdal ihttin. Son ožžo vuollánan vástádusa “helvetti”.

Oasti ii fuola ”vuoidasa” iige margariinna láibái. Muhto fáhkka Evald fuobmá sus lea vuodja jiekŋagábes, muhto dat lea leamaš das ovttas gaska. Oasti berošta ja háliida ráđđehallat hatti. Evald evttoha vihtta littara joŋaid dat jikŋon vuoddjabágehtas. Oasti oastá margariinna vuostemielain dan sadjái ja ii nu stuorra vuostemielain guhtta-báhkke vuollaga ja giitá.

Evald liiko govvet ja dokumenteret iežas bargguid ja vuoseha mielas govaid duos ja dás. Buđet Rosamunda ja dan vallji, gotkabeasit meahcis, guopparšaddu soagis, gahččan muora, meahcceprinsessa gollekruvnnáin. Bierdna goddojuvvon guokte luođaiguin man ustit lea váldán - Evald bagadalai su govvet sierra guovlluin, muhto orru dušše šaddan okta buorre govva. Soaitá lea doarvái. Danin su seainnis su beaivelanjas heaŋgá rátnu dan guolga náhkiin ja stuorra oivviin. Evald lea várrogas troféain, váruhii vai ii guvggodan beaivvis ja suddje dan guokte vulosgessojuvvon rulláláseliinniid duogis mat leat bintejuvvon bálddalaga vai galgá gokčat dan lebbejuvvon bierdnanáhki.

Ii leat dušše dat stuorra meahcceealli mii heaŋgá duođaštussan seainnis, maid smávit ovdamearkkat neahttelliin leat ovssiin gitta dálus. Stuorra sarva- ja

b ohccočoarvvit hervehit ráhpa.

Evald lea dokumenteren albbasluottaid maid, daid son áicáhii go vázzášii beatnagiid giligeainnu mielde. Ii leat nu dábálaš.

Leanastivra bođii diehke ja iskkai. Luotta bálddas lea Läkeroladoassu mihttun.

Eanet govat. Divvojuvvon sávdnjeommán, báttit, tráktorat, dat boares muhkkedálu ođđa uksa, muorračuolli, muorjevuoššin láttagiiguin. Fiellobassonbiergu.

Dan Evald láve málistit.

Moadde erenoamáš govaid Evald lea bidjan rámmaid sisa. Oktii son oahpastuvai riebaniin. Ovtta iđida go son boahtá olggus bihái de rieban lea gearggus skohtera nalde, julggiiguin stivrra nalde, dego son lea gearggus vuoddját mátkki. Evald lihkustuvvá govvet. Son boagusta movttat ja lihkahallá govvarámma mas lea diehttelas sadji seainnis.

– – – SIIDU 120 Namma: Thomas Marainen Báiki: Vuolle Sohppar Dáhton: 26 beaivi borgemánus Suhtadeaddjii luohti Duommá Marainen juoigá ja lea almmuhan máŋga skerrui iežas lávlluiguin. Son juo mánnán liikui juoigat. Guhtta jahkásažžan, vihttalot logus, son álgá nomádaskuvlla Látteváris ovttas čuohtenár iežá ohppiiguin.

Lea garra juoigangieldu ja son ferte muittuhit iežat. Eanetlohku leat laestadiánat, ja maid Duommá ja su váhnemat. Luohti oaivvilduvvo báhkinlaš ja eahpekultiverejuvvon. Duommá njáhká eret suoli dovdduid juoiggadit. Almmolaččat son ii duostta jienádit, ballá suhtadit.

Otne dilli lea rievdan. Duommáš leat 220

Go Lea Lonuhan De Lea

nanu ruohttasat leastadianismas muhto juoigá dán áiggi ollu ja jitnosit stuorra muddui almmolaččat. Son lea šaddan dovddus olmmái sámi musihkkaeallimis. Juoigat risttalaš oktavuođas ii leat šat suhtadeaddji dahku, muhto Duommá muitá ovtta konseartta mii ii lean nu áigá mii suhtadii moadde olbmuid geat oaivvildedje ahte luohti ii gullon girkui.

– – – SIIDU 126 Namma: oabbá Amada ja oabbá Karla Báiki: Láttevárri Dáhton: 26 beaivi borgemánus Niehku klosteris nuortan Oabbá Amada lea eallán klostereallima sihke Englánddas ja Irlánddas sullii 30 jagi go son oaččui gohččosa. Movttiidahtton álggahit kontemplatiivva eallima iežas eavttuid mielde, ja álggahit iežas klostera, son mearrida vuolgit. Muhto gosa? Gosa sutnje lea áigumuš šaddat?

– Eallit klosteris mearkkaša rohkohallat olbmuide ovddas, Amada čilge. Erenoamážit dáidda geat eat iežá jáhke, ja leat guhkkin eret Ipmilis.

Go Amada jurddaša daid skandinávalaš riikkaid son dovdá ahte olbmuin doppe lea stuorra váilevašvuohta Ipmilis iežaset eallimiin. Son mearrida johtit ruovttoluotta danin ii go lea ahte riikkas dego sekulariserejuvvon Ruoŧas su rohkot eanemusat dárbbahuvvojit?

Amada čállá katolalaš girku bismái Stockhoalmmas ja jearrá jus son ožžo boahtit ja álggahit iežas ođđa eallima, ruoŧa klosteris girku vehkiin. Vástádus lea ahte son fal ožžo boahtit muhto sii ollásit váillahit návccaid. Son ferte ieš birget.

Maŋŋil golbmalogi jagi olgoriikkas sus 221

ii leat orohat áimmus Ruoŧas. Boares ustibiid leat váddásat gávdnat ja váhnemat leaba jápmán. Jus vel boahtá njuolga klosteris de eai leat ruđat sestojuvvon.

Amada johtá daid oarjeruoŧa klosteriid mielde ja gulaskuddá nunnáiguin jus dovde soames unna báikki, guorus dálu ovdamearkka dihte, gos son sáhttá orrut. Maŋemus beaivvi su guossemátkkis dat maŋemus klosteris okta nunná ožžo telefovnna Bodenis. Oabbá nuortan riŋge oabbái oarján; juoga mii dušše dáhpáhuvvá moddii jahkái, ja Amada stuorra iluin de lea juste go son lea guossis. Oabbá oarján muitala oabbái nuortan ahte lea guossi guhte ohcá saji gosa heivelii. ”Muhto siđa su boahtit diehke” vástádus lea. ”Gávdno dállu Nahtaváris, Jiellevári olggobealde, man son vissásit ožžo luoikat”.

Veaháš botta geažis Amada lea togas nuorttas.

– Go mon áicán dálu mon dieđán dat lea doppe mon galggan leahkit. Dálloeaiggát vel diktá mu orrut nuvttá. Ja oaččut bissánit nu guhká go dárbbahan.

Beannot jagi geažis dállu Nahtaváris šaddá baski. Olbmot bohte rohkohallat, ovttastallat, ja háliidit bissánit. Amada, ja oabbá Karla guhte dál lea searvan, ohcá stuorit dálu. Álggahit klostera juste Norrlánddas dovdu riekta. Ruoŧas leat obba ollu klosterat go jurddaša ahte riikka ii leat katolalaš, muhto visot leat oarje oasis riikkas.

Stockhoalmmas nuorttas ii gávdnon mihkkege ovdal go Amada ja Karla ásahedje dohko.

Ja de luondu. Lea ain nu ollu meahcci. Ja jaskavuohta sihke sihke bajás ja čiekŋalit ja viidát ja govdat. Heivvolaš biras klosterii.

Viimmat oappát gávdnaba boares skuvlla luohkás Látteváris, nuogis stuora šihttet gussiid, čáppa várdduin ja luondu birra, ja mii lea doaresbealde – juoga man ollu klosterguossit ohcalit. Gilis olbmot veahkehit, ja olbmot leat oppalaččat movttas ja váldet bures vuostá oappáid. Hede bidjet

Bytt Är Bytt

návccaid rohkohallat jovkui, skandinávalaččaide, Jesusiin vuoiŋŋalaš jođiheaddjin.

Golbma jagi Vazážis leat vássán ja Amada lea čállán bismái anuhit lobi doaimmahit su bismagottis. Ruoŧas lea dušše okta katolalaš bismagoddi ja ovdamearkka dihte Polenis, gos leat eanet katolihkkat, leat gaskkal 20 ja 30. Bisma ferte árvvoštallat jus ásahus lea erenoamáš, ahte lea juoga mii duođaš boahtá Ipmilis, ja ii dušše lea mahkáš. Amada ja Karla sáhttiba oažžut klostermearkka jus manná bures. Maŋŋil dan nissonat geat leat addán eallima Jesusii maid šaddat lihttu. Muhto dat leat boahtte lávki. Ovtta ášši ain hávális. Makkárge ekonomalaš veahki gal ii leat šaddat lihttun.

Dál oappát ealliba skeaŋkkain ja smávit vuovdimis vuollamiin maid Karla lea ráhkadan, ja iežá iešbuvttaduvvon gálvvuin.

– Lihtus veahkeha gefiid biepmuin, dálkasiiguin ja biktasiiguin ja dat soaitá lea álkibut ipmirdit gosa ruđat mannet, Amada jáhkká. Rohkohallan ii leat dahkku mii oidno seammá láhkái, ja addá álkit abstrákta olggul olbmuin. Oskkolaš diehtá ahte rohkohallan lea dehálaš ja dahká buori, muhto jus ii leat oskkolaš de soaitá oaivvilda ahte mii eat bargga maidege erenoamáža.

Ipmila vehkiin Amada viimmat šattai Vazážii, ja jus dat lea Ipmila dáhttu son boahtá sivdnidit klostera ja diktit dan joatkkit. Amada ii oainne su rievdama eallimis dego duostilin, muhto dego sus leai oainnáhus ja čuovui dan. Maŋŋil son gal lea geahččan maŋošguvlui ja jurddašan ”Vuoi.

Dahken go duođas dán?”. Erenoamážit go jurddaša dan geográfalaš gaska mii lea Stockholbmii ja daid báhpaide geat nunnát dárbbahit doallat meassuid ovdamearkka dihte.

Muhto dál báhppa boahtá guhkes galledeapmái guhtta mánnui, ja dál de sáhttet doallat meassuid dávjábut go ovdal, juoga man sávalii leai beaivválaččat. Boahtteáigi lea čuovga. Amada ja Karla bargaba ain mannat nannet saji sakramentála eallimii guhkkin nuortan.

– – – SIIDU 134 Namma: Vilhelm & Emil Sevä Báiki: Viikusjärvi Dáhton: 27 beaivi borgemánus Eanandoallovielljat Viikusjärvis Vielljat Vilhelm ja Emil Sevä orruba šilljus mánnávuođaruovttus Viikusjärvis. KjellÅke viellja lea gaskaboddasaččat guossis, muhto orru dábálaččat Stockhoalmmas.

Miehtá šillju ja dálu birra leat šaddet šattut ja lieđit suohkadin. Maid siste lea čorgat – vuogas ja buhtis. Lásiin leat asehis, gorrojuvvon láseliinnit ja daid vuolde perlargonat lihtiin ja heaŋgájit ampelat goargŋu porslinliđiiguin. Olggubealde bihás gusat vázzet luovus ja dollet rási oani ja čorgat.

Emil váldá stuorra ovddasvástádusa dállobargguide, eanet go viellja Vilhelm.

Dan son lea álo dahkan.

Juo bárdnin son oaidná go áhčči veagas ožžo veahki daid njeallje bártniin ja eadni rahčá oalle okto iežas bargguiguin. Emil álgá su veahkehit mihá buoret. 78 jahkásažžan eadni šaddá rullabeŋkii. Lea lunddolaš ahte Emil dat dikšu su ja dállodoalu.

Son novke, sihkku domuid ja čáhcce liđiid juohke beaivvi, ja joatká dainna váikko eadni lea jápmán, 96 jagi boaris.

Vieljaid eanandoalloeallin leai ovdal boazobargoeallin. Emil muitá guhkit biilamátkki gárdái ja hoahpus son cokkai sáhpihiid maiguin lea vázzán návehis.

Mátkeustibat váidalit jitnosit návethájas mii leavvá biilii. Emil muitá bures dan 18 miilla guhkes mátkkis. Ja heahpu.

– – –

222

Go Lea Lonuhan De Lea

SIIDU 148 Namma: Per-Isak Juuso & Nils-Anders Blind Báiki: Nearvá Dáhton: 28 beaiv borgemánus Cahkkehanháhta Go ustibat Nils-Anders Blind ja Per-Isak Juuso Nearvvás galgaba čilget sudno nuorra v uođa jagiid 1960-logus de sátni ”ligisttat” lea lahka.

– Smávvaligisttat goitge, Nils-Anders heiveha. Moai leimme veaháš vildá álgogeažis nuorravuođas goitge. Skálás 1-10 de moai soaitá leimme 8 dehe 9. Vai 10 vissa.

Dat boares ustibat boagusteaba. Otne sáhttá meastui boagustit dan geardái go goassi manai heittot. Muhto dušše goassi.

Dalle Per-Issáhis ja Nils-Ántes leai váibmilvuohta dakkáriidda mii bávkkiha. Ovttas Per-Issáha vieljain Nils-Ovlláin de leat dávjá olgun lobihis bargguin.

– Moai leimme obba čeahpit bávkalit, Nils-Ánte čuoččuha. Sii hán dávjá barge geainnobargguiguin dán áiggi. Ledje stubiin nat ja cahkkehanháhtat duos dás eatnamiin.

– Bávkkihii duohk diehke, Per-Issát muitá. Vuoi henne.

Dat nuorra, bargghis bártni oaidniba stuorra vejolašvuođa dain gávdnamiin ja mearridit oktii geahččalit bidjat čoahkkái stuorit bávkaleami, meastuo bomba duođas.

Eaba muitte jur jiste got ráhkadedje dan.

Logi cahkkehanháhtat ledje gárrojuvvon gitta ovttas guoktelot hagelluođaiguin meark kain Gyttorp Special.

– Jus doalat cahkkihanháhta mii bávkkiha de masát visot čuvddiid, soaitá vel olles gieđa, nu stuorra garrasit bávkkiha, NilsÁnte dáhkida.

Logi cahkkehanháhtat ja guoktelot luođa galggai danin šaddat issoras bávkaleapmi, stuorimus ráhkadus smávvaligisttaide.

223

Sii čahkkehit dan ja vihket čiehkádit go vuordit issoras bávkkaleami. Mii ii boađe.

Bávkkaleapmi veallá dušše fies ja suovasta geainnu nalde, biehttáluvvon jovkui. Fáhkka Plötsligt Per-Issáha ja Lars-Ovllá eafni boahtá vázzi. Son áicá dan imaš, suovvi diŋgga a manná lagabut geahččat. Bártnit eai dieđe jus galget boahtit oidnosii, muhto eat duosta. Jus čurvejit sutnje váruhit de gávnnahalle maid leat bargame. De vissasit rissehallet. Muhto nuppe dáfus de bomba sáhttá bávkkihit váikko goas ja nuppástuhttit eatni málledilkui.

– Mii leimme obba čeahpit bávkkahallat.

Muhto dan beaivvi mii leimmet bargat juoga nu boasttut. Leai Ipmila lihkku jus nu lohká, ahte ii bávkkihan.

Dat golbma bártni ledje ballán dáhpáhusa maŋŋil. Buorre dovdu go ledje birgen heađis leai stuora, muhto ii bisehan sin joatkkit geahččaladdat bávkkalemiiguin – muhtin várrogasvuođain goitge, maŋŋil dan dáhpáhusvalljes beaivvi. Nils-Ánte sivaha ahkitvuođa: – Nu dat leai go bođii muhtin ahkái de ii gávdnon nu ollu dahkat dain g uovlluin.

Astoáigedoaimmat dalle leai bivdu ja guolásteapmi. Giđaid válddii hagelbissu ja vulggii loddebivdui. Ii álo jearran lobi.

– Jus bomba livččii bávkkihan dan beaivvi min gal šattalivččiimet giddagassii, Per-Issát jáhkká.

– Jurddaš ahte manai nu bures, NilsÁnte lohká ja bohkosa.

– Muđuin min livččiimet čohkkán psykas vel ontá beaivvi!

– – –

Bytt Är Bytt

SIIDU 154 Namma: Isak Töyrä Báiki: Guhttáš Dáhton: 29 beaivi borgemánus Veahkahaddeluoitin Guhttás lea Ruoŧa nuorttaleamos eanandoallogiláš. Dego iežá gilit lahkosis de lea báidnon leastadianisma morráneamis Isak Töyrä lea laestadiána, juoga mii dagaha ahte son muhtimiin vuostáiváldo vávjálasat.

– Olbmuid leat ovdagáttut ja jáhkket mii leat ravdamearálaččat, ahte mii eat oačču atnit TV:s dehe láseliinniid. Muhto mii orrut dábálaš dáluin ja eallit obba dábálaš eallimiid. Mis leat dihtorat ja barggut dego eanemusain.

Lea goitge duohta ahte laestadiána veagat leat mánnávaljit. Isakis ieš leat ovttanuppelot máná, ja máŋggaid iežá okkolaččain leat seammá ollu.

– Gaskamearri lea dies juoste. Gaskkal gávcci ja vihttanuppelot. Mii oaivvildit ahte mánát leat Ipmila skeaŋkka. Ja eat geavat nu ollu preventiivagaskaomiid.

Veahkagávnnahemiin lea danin ollu olmmoš. Vahku geažis šaddá stuorra ávvudeapmi. Isaka eadni deavdá 80 jagi ja mánát ja mánámánát bohte iešguđet r uovtto’báikkis. Oktiibuot vurdojuvvot 25 olbmo. Dušše mánámánát leat logi dássážii.

Isak lea álgán válbmet feastta ja lea juo láibun badjel 20 láibbi. Láibut ieš lea diehttelas Isakii ja su eammái danin go orrut gilážis unnán borramušgálvvuiguin. Láibun lea seastán ruđaid maid, jagiid mielde bárra lea biebman ollu čovjjiid. Láibi lea vielgat ja Isak muitá maid su áddjá, guhte leai suopmelaš, lávedii lohkat ruoŧŧelaččaid čuvges láibbit birra.

– Goikaduvvon mánnočuovggas son álo logai. Danin go Suomas borre čáhppes láibbi.

Stuorra mánnáčora leai álot vát-

tis geahččat, Isak mieđiha. Son muitá erenoamá žit ovtta dilálašvuođa semestermátkkis go visot galge vuolgit girdit, dalle ledje dušše ovcci máná.

– Jus lea nu ollu unna mánát de ferte leat ortnet ja čorgat!

Mátkki leai ekonomalaččat vejolaš go SAS ovdanbuvttii buori fálaldaga – vel buoret Töyrä vehkii: mánát vuolil 12 jagi mátkkoštit nuvttá jus váhnemat mákse.

Mátkkis Göteborgii seivot Arlandai gask kas. Go vurde nuppi girdi de bargi boahtá, guhkes, fiinna nisson, alla šušmi, ja lihkkagoahtá várrogasat dan stuorra mánnáčorraga birra.

– Son váccii birra moddii ja geahččalii árvvoštallat mánáid agi, Isak muitá. Son jurddašii ahte diet gal ii sáhte leahkit olles veahka. Viimmat son ii mássan ja jearai jus dat leai mánágárdi mii lea mátkkošteame.

Son boagusta muitui.

– Veaháš maŋŋil de rivde fálaldaga de fáhkka dušše besse čuovvut guokte máná.

Mátkkoštit nu olluiguin lea lossat. Ferte olles áiggi rehkenastit ja láhppit ovttage.

– Mon muittán go min bođiimet ruoktut mátkkis, ovtta bearjadaga, Isak lohká. Mon ođđen olles lávvordaga.

224

227

Bytt Är Bytt

Alkusanat Kyllä on olemassa aikoja kun tuntee tarpheen ette kulkea poikki muun ihmisen tien.

Muuttaa sanan, jakkaa ruokapalasen eli oottaessa ohimenevää junnaa seisoa vain vaiti ja henkiä sammaa ilmaa vähäsen aijan.

Projektin ensi päivänä oli kolkko harmaja ilma. Meitä oli muutama henkilö paikala Riksgränsenissä. Se modifieerattu Piaggio Apen ei halunu startata ja pelastus oli onneksi yks monesta ja pitkistä törmistä yhteisenä friskisti yhen potkivan jalan kans. Mie seisoin piiskovassa satheessa ja näin kotirakenetun mupeetibiilin takapuolen ja sen lisänä taijehalli kuin net viimen katosit poijes. Oli paljon asioita mistä mie lähipäivinä kerkisin ajatella. Kaikki siittä kuinka taiteilijat pitäisit kestää ette istua niin tivhiisti toisitten lähelä niin monta päivää remusessa ajohytissä ja siihen ette jos het ei olisit pitänheet laittaa yhen varotustriangelin hithaasti menevän konheen takapäähän. Sillä tavala olis välttäny suurempaa trafiikkivaaraa tunturin mukkasilla teilä. Olletikki minun ajatukset kuljit siihen jos ihmiset toela tohtisit tulla näitä kahta taiteilijaa vasthaan jutuila ja tapahtumila ja nykyhetken kuvila omista oloista.

Se tuli kuitekki näyttäytymhään ette minun vaiva oli ilman pohjaa. Keskeytys henkilökohtaisen tapaamisheen sen eestä kun suurheen ja vierhaasheen yleishöön tämä syksy 2014 alotethiin reisula lännestä Norjan rajalta ithään Suomea kohti. Ilman korkeateknolookisia ratkaisuja taiteilijat tehit vaihtokauppoja matkassa olevitten kampheitten kans; yks kirja, yks zine, raamattu kuva eli LP. Net vaihetethiin hyvän jutun kans. Ja aijola kiinostuksella niistä kohtauksista jokka tapahtuit tien varrela kasusit kerätyt nykyhetken k uvat jokka net ihmiset jaoit ja kenen teitä taiteilijat ylitit matkala Kierunaa läpi ja sen ympäristöä.

Maria Ragnestam Projektinjohtaja Konstmuseet i Norr – – – SIVU 10 Nimi: Therese Janacék Paikka: Katterjåkk Aika: 16 aykysti Laviini Vuona 2000, 6 marsin yötä vasten Therese Janacék tekkee kun tavalisesti observasjuunin SMHI:n Katterjåkkin ilma-asemassa missä se on töissä. Kello on varttia vaila yks, taivas on tähtikirkas ja on tyvi. Therese mennee nukkumhaan.

Tiiman myöhemin se herrää siittä ette kaikki tärisee. Kummalisen kova etelä tuuli huiskuttaa taloa. Valtava lumisae färjää kaikki aivan valkeaks. Therese ei saata ees liikkua sitä lyhyä matkaa ilmakopperhoon talon etupuolela tekemhään seuraavan observasjuunin. Näkö on olematon.

Tiiman myöhemin se herrää siittä ette se tärisee. Kummalisen kova etelä tuuli huiskuttaa taloa Varttia vaila neljä sjuurissa oleva meteorolooki Sundsvallissa vastaa erikois heen numerhoon mihinkä Therese soittaa.

Se tarttee tietoja, observasjuunia ylhäältä päin ja syrjästä, eikä aivan omasta maaassa olevasta tärkästä näkökulmasta.

Se on tähtikirkas sinun tykönä, sannoo meteorolooki. Sulla ei ole yhtään lumisaetta.

– Lumihän oli taaja ja tuiskusi ympäri, muistaa Therese. Mutta sehän oli siis vain irtolumi joka meni myrskytuulen matkassa.

Kova ilma fasjineeraa. Therese ei ymmärä mikkä seuraukset se tullee tuottamhaan. Lumi jatkuu pyörimhään kovan 228

Muutettu On Muutettu

tuulen matkassa yön aikana. Samassa etelän suunassa. Vain muutama kilometri Katterjåkkin ilma-asemasta Riksgränsenin tunturi joutuu yhä raskheeman lumen alle. Tunturin alla pohjoispuolela on taloja. Tilapäisiä taloja sesonkityöläisitten henkilökunnale.

Rieppakinos ylhäälä pimeässä kasvaa joka tiimasta.

Theresin sambu on töissä törmäpistin tekijänä ja sillä on vastuu laviinivaarasta.

Kello 7 aamula telefooni soittaa. Se on Riksgränseniltä. Tunturin etupuoli on löysäny.

Lumi on menny suorhaan talon läpi.

–Met olima täysin suljetut tänne, muistaa Therese. Tie oli käyttämätön.

Häätyi aijaa bantivaunula Björklidenistä.

Minun sambu heittäytyi skuutterin seläle ja ajoi sinne auttamhaan pelastustyössä.

Koska lumela peitetyissä taloissa ei ole vakituisia hyyryläisiä alussa ei tietä kuinka moni puuttuu. Neljä ihmistä kaivethaan ulos lumesta ja saatethaan pelastaa. Viiettä ei mene pelastaa.

– Kauhean traakista. Ajattele ette sie makkoilet ja nukut kun laviini yhtäkkiä lyöpi läpi talon seinän. Mie tunnen yhen joka pärjäsi. Hänen hauathiin täyesti sänkhyyn.

Se sano ette hän ei saattanu liikuttaa muuta kun pientä sormea.

Vaikka on laaja katastrooffi siittä ei tule suurta uutista Ruottin loppu osassa. Se ei ole myöskhään ensi kertaa kun alueessa tapahtuu vahinko. Mutta kerkiä mennä niin monta vuotta joka vahinkon välissä ette laviiniriskin vaara unhoutethaan, uskoo Therese.

–Ja koska ei ole alkuperäkansaa niin sillon häviävät tiot sitä mukkaa kun sesonkityöläiset muutethaan. Se joka kuoli oli esimerkiks täälä vain vierailemassa.

Vaikka se ei ole hänen tehtävä varottaa laviinista Therese Janacék on kuitekki herheilään sellaisista ilmaoloista. Se oli satanu lunta tiheästi yhen aijan, ennenku tuuli muuttui etelän suunthaan ja sai orkaanivoiman.

229

– Jos samanlaista tapahtuu uuesti mie tulen helistämhään varotuksen. Omatunnon vuoksi.

– – – SIVU 18 Nimi: Gustaf Waerner Paikka: Björkliden Aika: 17 aykysti Mitäs enemän saattais toivoa?

1980-luvula Gusaf Wagner päättää ette reisata Lapplanthiin ja vieraila pari kaveria jokka on töissä kokkina Björklidenissä.

Stokholmilaisena hän juuri ja juuri on ollu pohjoisempana kun Uppsala. Hän ei tiä missä Björkliden on. Junassa, jossaki Gävlen kohala, hän ottaa esile Ruottin kartan ja huomaa ette se tullee olemhaan pitkä reisu.

Ja ette se siis on paras nostaa biljetin tasoa istumapaikasta nukkumakypheen. Viikon pitkä vierailu pohjoisessa tullee pitemäks kun hän suunitteli. Tosi asia on ette se vieläkin jatkuu, 26 vuotta myöhemin.

– Siittä tuli rakas vasthaanotto täälä ylhäälä. Suurissa kaupunkissa on jo vähän kovempi asene, mutta täälä ihmiset tervehtivät toisia ja ilmottavat ittensä oloa.

Jälkhiin päin mie uskon ette se on se joka on tehny ette mie jäin tänne.

Gustaf joutuu yhteen juhlaan toisena eli kolmantena päivänä vierailun aikana ja hältä kysythään jos hällä on halua olla tilapäinen tiskari päivän eli kaks. Satunhainen työ jatkethaan ja siittä tullee viis päivää. Ja sen jälkhiin hälle tarjothaan työ tupakylässä.

Sitten kaikki rullaa menheen ja hälle tarjothaan kaikenlaisia työtehtäviä.

Hän viepi käen yli näköalan ja selvittää.

– Sitten mie tykkäsin siittä mitä met näemä tässä tällä hetkelä. Se on toela kun

Bytt Är Bytt

ette ellää vyykortissa.

Gustaf on sesonkityöläisenä ja on tähhään asti 63 vuen ikäsenä ollu täälä 52 sesonkia. Poikkeuksena mitä suuriin osa tekkee, jokka pruukaavat olla töissä 4 ja 10 vuen välissä.

– Mie olen nähny monen tulla ja mennä.

Talvela se saattaa tuntua vähän suruliselta, koska pruukaa olla hyvä yhteenolo ja tehhään mukavia yhessä. Samala se on off-sesonkin aikana kun on aikaa levätä ja keräta voimia.

Hän kuvvailee kylätunnetta mitä hän ei koskhaan kokenu Stokholmin Södermalmissa. Täälä tirkathaan jos kaikki biilit on paikala ja jos väki on kotona. Kylästelthään toisten tykönä ja juothaan kahvia ja selitethään pikkuvalheita. Eli menthään kotia ja siothaan pörhöisiä kalastuksheen ja kattothaan jotaki kehnoa tv-seerietä.

Tuon tuostaki tullee aiempia sesonkityöläisiä kylhään, sellaiset jokka on lentänheet muuale, laittanheet vaimon ja lapsia ja ostanheet talon. Net haluavat praatia vanhoita muistoja ja väittävät useasti ette paras aika heän elämässä oli kun het olit töissä täälä. Sitä Gustaf kuuntelee kiinostunheesti, koska hän vieläki on siinä paikassa, tässä hauskassa elämän faasissa.

– Herran jumala Gustaf, pruukaavat sanoa. Sie olet 60 vuotta. Et sie saata jatkaa näin. Mutta sen Gustaf pittää ette hän saattaa ja nauraa.

– Mie uskon se oli Buddha joka sanoi: ”Mie en oota mithään.” Mie tunnen samala tavala, koska mie voin aika hyvin, olen saavuttanu kunnioittavan iän, olen selvä päästä, asun kaunhiissa paikassa ja olen töissä hauskoitten ihmisten kansa. Mitäs muuta olis toivoa?

Kun Gustaf myöhemin mennee penshuunhiin ja lopettaa hänen työnsä se häätyy jättää hänen henkilökunnan asunon. Mihinkä hän sitten lähtee on epäselvää. Mutta ikusena hakijana hän oottaa ette saa selvile mihinkä lekenta viepä hänen.

– Mulla on sukulaisia Stokholmissa, mutta 26 vuotta täälä ylhäälä on jättäny jälkiä. Enniiten psyykkisiä.

– – – SIVU 24 Malmibaanan rallarit Gustaf Waerner on kiinostunu rallarikulttuurista ja sen histuuriasta. Yli satavuotinen rautatie ja sen rakentaminen kiinostaa.

– Se on Kierunan malmin takia miksi met istuma tässä tänä päivänä, hän päättelee. Mie en tiä kuinka paljon hyvinvointa malmi ja kruuva on tuottanu Ruothiin, eli kuinka monta miljaartia kruunua met olema saahneet ette rakentaa infrastryktyyrin.

Gustaf viittaa paitti rautatiehen kans siihen vanhaasheen rallaritiehen, tavara tiehen, joka perustethiin samala aikaa. Kun hän mennee Tornehaminhaan, se pikku rallarikylä joka oli ennen, se marsii eli kulkee sivakoila pitkin tärkeätä tietä.

Menheistä aijoista Gustaf yrittää lukea niin paljon kun se saattaa. Hän sannoo olevansa ”kyllästyny plasthiin” ja utelias menheestä mailmasta. Hän selittää kuinka voimakhaalta kävijät kokevat Lapinporttia.

Nimi päätethiin piian sillon kun Malmibaana rakenethiin just siinä, uskoo Gustaf.

Siinä aikana juuri saamelaiset, jokka olit paikkakunnan tuntijat, varotit ettei rakentaa rautatien pitkin Nuoljavaaraa, koska laviiniriski oli suuri. Tynneli läpi vaaran oli hyvinki tarpheelinen, jos ei halua saa junavaunut lumheen hauattuna.

Se 800 metriä pitkä tynneli rakenethaan aijan painossa. Hakathaan ja ammutethaan vaarhaan sisäle molemin puolen vaaraa. Nuori insinööri Stokholmista tullee paikale ja päättää ette työtä ei keritä tehhä päätetyssä aijassa. Hän tekkee räknäyksiä 230

Muutettu On Muutettu

ja ajattellee ja tullee viimen esile idean kans millä net saattavat pysyä aikataulussa. Se on altternatiiviplaani tynnelin rakentamisessa missä kaikkians kaheksan rallarilaakia on töissä samala aikaa. Tapa ei ole koettu ja insinööriä kiusathaan nuoresta iästä ja kokemuksitten puutheelisuuesta, koska se on vasta eksamineerattu Kungliga Tekniska Högskolanista. Rallarit mobbaavat häntä ja sanovat ette se kyllä mennee päin mänthyin.

Hermostus on suuri ja insinöörikin eppäilee.

Ennen arvosteltua läpimurtoa se ei ennää jaksa painon kans. Se mennee tunturile ja hirttää ittensä yhteen koijhuun. Vain muutama päivä myöhemin päästhään läpi ja saatethaan toeta ette hänen menetelmä toela toimi.

– – – SIVU 32 Nimi: Tutkijaporukka Paikka: Abisko Aika: 18 aykysti Buplajahti Abiskossa Sophie Burke ei tiä kuinka hänen elämä olis ollu jos se ei olis menny filmhiin sinä päivänä Massachusetissa vaila 10 vuotta aikaa.

– Mie olin 16 vuotta. Nuori ja helppo vaikuttaa. Mie muistan kuinka mie nousin ylös filmisalin toolista kun filmi oli loppunu ja ajattelin varsin: mie piän kirjottaa minun konkressin eustajale.

Filmi joka vaikutta Sophihiin on Al Gorein dokymentääri ”Sopimaton tottuus” – klopaalisesta lämmityksestä ja sen vaikutuksista. Sophien laijala filmihuonheen pimeässä istuu hänen vanheemat jokka kehottavat ottaa kiini filmin miljööilmotuksesta – ja kirjottaa konkreshiin.

231

– Minun mamma auttoi minua korehtyyrilukemhaan preivin. Mie lähätin sen menemhään mutta en koskhaan saanu vastatusta.

Sophie lähättää kans kopian preivistä Al Goreile ja kuvvaa kuinka filmi oli vaikut tanu hänheen ja antanu hälle tarmoa saahmaan yhteyttä päättäjitten kans ja tehhä oman äänen kuulutuks. Ja Gore vastaa allekirjotetulla ja kehottavalla preivilä.

– Hän kirjotti ette mie piän jatkaa opinoit ten kans ja tehhä kovvaa työtä. Ja ette on maholisuus mulla ette tehhä vaikutusta. Se oli fantastista! Mulla on preivi raamattuna seinässä minun huohneessa.

Sophiesta tullee heti koko perheen suuri vihreän kannustaja ja pakottaa mamman osthaan enemän miljööystävälisen biilin.

Ja esittää ette het pitävät muuttaa kaikki klöötilamput koko koissa ja saa papan isuuleeramhaan kellarin röörit. Koulussa hän valittee aika avanseeratun miljöötietheelisen kursin ja oppii lissää – ja päättää ette viä tämän uuen kiinostuksen kans kolleghiin.

– Mie uskon ette se oli ensi kerta kun mie tunsin ette mulla oli tarkotus. Sitä ennen mie olin enniiten liikkunu sinne kun tänne aika epämääräisesti. Nyt mie tiesin mitä mie halusin. Mie halusin pelastaa mailman.

Sophie nauraa viimishiin sanhoin, vaikka net vieläkin tavallaan jällaavat.

Kolleksjin jälkhiin Sophie tullee aktiiviseks monessa jännittävissä tutkimusprojektissa, joista yks on saanu hänen tänne asti, Abiskon tutkimusasemhaan. Tutkijatiimi työskentelee othaan selvile kuinka metaanikaasu liikkuu jänkissä ja järvissä – kuinka vuoto näyttää ja kuinka suuret net on. Net yrittävät kans ottaa selvile mikä on syynä niihin vertaamalla korkean määrän metaanikaasua muutokshiin ilmapainheessa ja lämpötilhaan.

Ympäri tutkimusasemaa pienitten järvitten vesipinnoila makkaa suuria

Bytt Är Bytt

trattimuotosia ansoja mitä Sophie ja hänen koleekat kokevat ja valvovat. Porukka ottaa kirjaimelisesti kiini pieniä vesibyploja jonka metaanikaasun sisältö keräthään ja mitathaan. Sillä tavala toivothaan saavan tarkan ymmäryksen kuinka tietty määrä metaanikaasu vaikuttaa ilman atmosfäärhiin.

Ja pitemälä mittanauhala, vaikka se on toela pitkä, auttaa pelastamhaan planeetan.

– – – SIVU 44 Nimi: Lars-Göran Hansson Paikka: Torneträsk Aika: 19 aykysti Elämä rautatien varrela Lars-Göran Hansson Torneträskissä on ollu töissä rautatielä koko elämänsä. Hän ei ollu kun 16 vuotta kun hän alotti virkansa. Seittemän vuotta sitten hän meni pensuunhiin 63 vuen ikäsenä. Kun hän kattoo takashiin työelämhään hänta ihmetyttää kuinka kehitys on ollu. Hithaasti mutta varmasti.

Ja kuinka rautatien kapasiteetti koko aijan on lissäintyny. Hän on itte ollu matkassa kehittämässä kestävyyttä, eksperimenteeranu millä tavala sliippersit ja väkselit saattaa vahvistaa ja saa kestämhään suurempaa painoa. Alussa kantavuus nostethaan 25 tonnin akselinpainhoon. Ennen kun oli pensuunin aika oli saavutettu 30.

Lars-Göran kuvvailee ette kehitys jatkuu, ette kapasiteetti lissäintyy vielä enemän aijan olhoon. Mutta tietysti riippuu siittä kuinka kruuvatoiminta tullee olemhaan. Baanan kroppa on tietyissä paikoissa dimensjuneerattu paljon pienemälle akselinpainole ja piian ei kestä paljoa enemän. Tuplaspoorit saattavat piian tulla aikhaan tulevaisuuessa, jos Lars-Göran saa-

pi ennustaa. Ja lissää tynneliä missä maasto on liian kallela. Pahempi se oli ennen kun sähkö laitethiin. Sillon raskhaat laitheet olit vesihöyrynvoimala. Vaikka malmijunat olit lyhemät ja keveämät ennen net silti ei aina jaksanheet kiikkua ylös törmää.

Stenbackenissa on suuri, jyrkkä nousu ja sielä tartethiin yks sellainen lykkäys juna joka lykkäsi aina Kaiseniemheen.

Lars-Göranin takana seisoo suuri ja merkilinen tiilirakenus joka panthiin pysthöön kun ensi sähköjärjestelmä tuli 1913. Se on transformaattoriasema joka nyt on saanu kulttuurimuistomerkin.

–Kulttuurimuistomerkin nekatiivi puoli on ette sitä ei seuraa mithään rahoja. Sie et saa repiä eli muuttaa sitä. Fastighetsverkki/ Kiinteistövirasto, joka omistaa rakenuksen, haluaa mielelhään pittää sen. Mutta ei ole rahoja siihen. Heilä ei ole suoraa käyttöä siittä talosta.

Muutama vuosi sitten pitkänen löi upehaan asemhaan ja rapistuminen sai vauhtia.

–Se on surulista kun se on tällä laila.

Sitä olis saattanu tehhä jotakin talosta, jos olis ollu vähän fanttasiita.

Lars-Göranin elämä on aina pyöriny rautatien ympärilä. Hällä on paljon muistoja pitkästä työelämästä rautatien varrela, jokku enemän dramaattisia kuin toiset.

Kuin vaunut ajaavat ulos rautatiespoorista ja vahin koja. Erikoisen selvä muisto koskee lapsuutta.

Se on 1940-luvun loppupuolta ja Lars-Göran on suunile viis vuotta vanhaa.

Hänen isä, joka on töissä baanavahtina Stenbackenissa pittää korjata yhen dresiinin baanakartanon etelän puolela. Sähkö suljethaan seksjuunissa ja sillä tavala tehhään työn maholiseks ja varmaks. Driftivahti, jonka tehtävä on ette koplata pois sähön, kututhaan paikale. Rajatolppa Stenbackenin seksjuunissa ja seuraavassa etelhään Torneträskhiin jääpi huomaamatta jostakin syystä. Lars-Göranin isän koleeka polkee ulkolikkarhiin ja saapi 16 000 volttia ruuh232

Muutettu On Muutettu

miinsa läpi.

–Mie näin hänen 200 meeterin päästä, muistaa Lars-Göran. Kuinka se putosi alas tolpasta.

Ambulansidresiini Abiskosta larmathiin ja miehet baanakartanolla nostavat ylös loukkaintunheen trallitten pääle ja vievät hänen asematalon oottohuohnesheen.

Lars-Göran muistaa selvästi sen kauhean poltetun lihan haijun. Suuri, musta biilimalli jossa on paaripaikkoja sisälä on tehty ette aijaa rautatien päälä. Se noutaa ja käteviintä vauhtia viethään mies. Ambulansi saattaa saa korkean vauhtin, lähemäks 120 km/ tiimassa. Mutta se ei auta.

– Hän sai niin helvetin suuria sisäisiä vahinkoja mutta eli silti noin viikon. Ljungblom oli hänen nimi.

Oottohuohneen haiju leijuu monta päivää jälkhiin. Ja muisto kauheasta vahinkosta seuraa huomattavasti pitemphään.

– – – SIVU 52 Nimi: Lars-Erik Kuhmunen & Christina Danell Kuhmunen Paikka: Rensjön Aika: 19 aykysti Kolmas kerta jillt Lars-Erik Kuhmunen Rensjönissä pittää ette epäonnistus on ohi nyt.

– Se on kääntyny onneksi koska mulla on niin fiini vaimo.

Hän kerskailee ja nipistää Christinaa sivusta. Ja se viuhtoo pois hänen.

– Älä hommaa tuola tavala.

–Nyt on kolmas kerta jillt, sannoo Lars-Erik ja viittaa talhoon jonka eessä met seisoma.

– Joo, nyt sen on kaikki topissa, 233

myöntää Christina.

Kysheessä oleva talo on uuesti rakenettu samala tontila kaikkians kolme kertaa.

Lars-Erik ja Christina selittävät niistä kauheista päivistä kuus, ja neljä vuotta sitten.

–Se on maissa, alkaa Lars-Erik. Lämmin ja kuiva. Ensi oikea kevälämpö sinä vuona.

Lars-Erikin 90-vuotias musteri Kristina on kylässä ja sille piethään tarjota krillattua. Porukka istuu köökissä kun Lars-Erik enimäksheen viipyy ulkona sytytetyn krillin vieressä oottamassa ete tullee oikea hiilusta. Porokotletit makkaavat marinaatissa ja piethään serveerata brokkolin, löökin ja muitten hyvitten kröönsaakitten kans.

Päivälinen on tarkon valmisteltu.

Lars-Erikilä on vanhaa opiskeli ja kaveri, Rolf, langassa. Yhtäkkiä se näkkee ette tuulenpuska keijaa yli seutua noin 200 metriä talosta. Lars-Erik kuvvaa sanoila innokhaasti tuulenpuskaa Rolfile. Eihän se ole joka päivä kun on onni ette saa kattoa luononilmiötä. Tuulenpuska vennyy peelariksi 10-15 metriä ilmhaan ja tullee pikku hiljaa lähemäks. Lars-Erik ajattellee ettei se tehe mithään. Viien minuutin aikana tuulenpuska on Lars-Erikin tykönä. Sitten kaikki mennee hyvin kätevästi.

– Se tuli justhiin krilhiin, nosti kuin ylös hiilustan ja otti sen matkhaan taloa kohti.

Muutama sekunti jälemin tulenleimu nuolee vanhaata öljyfärjätyn talon fasaatia.

– Sehän oli täyttä pensiiniä tulele.

Valkea ottaa paikala vauhtia ja kulkee talon ylävooninkhiin. Ei ole mithään tekemistä. Lars-Erik hyökkää sisäle ette saa ulos sambunsa ja musteri Kristinan. 90 vuotta vanhaa vaimo häätyy kohtapa raahata ulos huonoitten jaloitten takia. Klasi halkea kuumasta.

Tjong, se poksahtaa. Musteri Kristina on ittepäinen ja haluaa takashiin talhoon nouthaan laukkunsa joka on kamarin alivooninkissa. Lars-Erik ottaa kiini

Bytt Är Bytt

hänestä, siivosti mutta määräisesti.

– Sie et lähe sinne uuesti.

Kolmen hengen porukka pakenee kivisheen maasthoon, noin 50 metriä talosta ja kattovat kätevää tapahtumaa sieltä päin.

Se jatkuu, klasin poksahtuksia kuumuuvesta. Jokku kasoolityybit räjähtävät vielä kovemala jyshäyksilä. Koira Loffe on laukkonu methään jo aikoja sitten, sjokissa.

Tulipalobiili tullee Kierunasta 40 minuutin kuluttua, mutta sillon talo on jo täyesti tulen alla. Savvupeelaria näkkee penikuormittain ympäri. Lars-Erikin ja Christinan talo on tuhottu ja kaikki heän henkilökohtaset kampheet on menetetty. Samoin kaks biiliä ja neljä skuutteria. Lars-Erik kerkisi pelastaa yhet parit Fjällräven housut jokka on seuranheet mukana nuoruuesta asti.

Niissä on G-1000 kuos. Mutta silmäklasit jäit sisäle talhoon.

– Mie en nähny mithään sinä pyhänä, se sannoo ja nauraa. Ei ollu mithään tekemistä.

Ollu muuta kun hyväksyä.

Muut vanheemat ja korvaamattomat kampheet jokka olit kulkenheet perinössä menetethiin. Christina muistaa arkkua jonka oli mummun ja murfaarin aijoilta. Rakenettu 1700-luvula. Ja nahpa, maitoämpäri rieppakoijusta joka rieppasi etelänseinälä kun sellainen kunniakapene, kans dateerattu 1700-luvule. Sekin menetethiin. Sen Lars-Erik oli saanu mammaltansa.

– Mutta ei se mene ajatella sillä tavala. Sehän on vain mailmalisia asioita.

Vakkuutuspuulaakile net olit tietysti nollan arvossa. Niitä ei menny arvostella, vaikka net oikeasthaan olit korkeimassa arvossa.

Mutta eihään niihen oli kuittia mitä mennee näyttää.

Uusi talo jonka Lars-Erik on riitanu itte alkaa pikku hiljaa nousemhaan. Sillä aikaa Lars-Erik ja Christina asuvat Kierunassa kellarivooninkissa, kaukana Rensjönin laajoista vaphaista maisemista. Ja ei viihty.

Net oottavat päivää päästä siirtymhään takashiin.

– Lars-Erikhän on aivan hullu saunomhaan, jatkaa Christina. Puusauna se pittää olla. Se on sitä parasta. Hyvin kaunista.

Hurja lämpö, kans talvenaikana.

Se uusi talo saapi sisäle rakenetun puusaunan, Lars-Erikin suureks iloks.

Aykystissä 2011 pariskunta siirtyy sisäle ja on kerinheet asua uuessa talossa rapean kuun. Christina kertoo seuraavasta huonon tuurin päivästä: – Lars-Erik piti saunoa keskelä päivää, mikä ei ole tavalista ja se piian oli tuuri sinänsä. Met istuima tässä köökissä ja tunsima ette se alko haisheen kummaliselta. Met menimä saunhaan ja huomasima ette se oli alkanu palhaan katossa.

Tällä kertaa net kerkiäävät saa ulos paljon omia kampheita. Lars-Erik soittaa apua ja kaverit Anders ja Pärlan tulevat avuks ja viskovat hopusti ulos mööpelit ja muuta.

– Joo, se oli pikasiirto, päättää LarsErik.

Rakenus pallaa kuitekki maahan tälläkin kerrala. Se ei ole muuta kun siirtyä uuesti lääkenheethiin ja alkaa uuesti raskast a työtä rakentamisen kans. Kaikkians se tuli kolme vuotta kellarissa asuminen kaupunkissa.

– Se oli pahhiin aika minun elämässä, väittää Lars-Erik ja puistaa päätä.

– Mutta se kuitekki meni hyvin. Ei saa valittaa, lissää Christina.

Kolmanen kerran jillt talo seisoo tontila.

Aiemin intohimonen saunoja Lars-Erik sannoo ette hän on kehittäny alerkian puula lämmitetyile saunoile. Niin paljon ette net pitävät olla vähhiinthään 50 metriä talosta.

Kolmanessa ja toivottovasti viimisessä talossa se on kaiken varoks instaleeranu sähkösaunan.

– Se riittää ette meilä on rautapiisi, hän nauraa.

Vaikka on ollu kaks tulipaloa ja menetetty hyvin paljon henkilökohtasia kampheita, Lars-Erik ja Christina näyttävät menheet vahvistunheena ikävästä tilan234

Muutettu On Muutettu

theesta.

– Ei sitä piä kaivaa alas itteä tuollaisesta, sannoo Lars-Erik. Häätyy mennä etheen päin.

Christina myöntää.

– Ja sehän ole onni ette kerkisimä saa ulos Kristinan. Sehän on Lars-Erikin musteri. Se ei ymmärtäny vakavuuen ja piti mennä sisäle laukun perhään. Mutta hänen met saima mukhaan.

– Väkivallala.

Jokku kampheet on jäljelä jokka muistuttavat tulipaloista. Vanhaa skuutterioverolli esimerkiks, vähän mustunu vaatheessa. Mutta se ei pellaa rollia Lars-Erikile.

– Mullahän on hopeateippiä.

Christina nauraa ja myöntää.

– Hopeateippi on toela Lars-Erikin yniversaalineuvo. Hän korjaa kaiken sillä.

– – –

oman lähimiljöön. Jotakin joka pitemälä tähtäimelä johtaa suuremphaan asukhaitten osalistumisheen, hän arvelee.

– Net tulevat jatkossaki perustamhaan omasta kaupunkista ja haluavat vaikuttaa kaupunkin kehityksheen omala luovuuela.

Mie saan inspirasjuunia ajatuksesta ette kaupunkit saattavat saa luvan kasvaa orkaanisesti. Ette on aina jotakin uutta kattomista. Sehän se on se sjarmi urbaanisessa elämässä. Mulla ja minun kaveriporukala on visjuuni: ette se pittää olla enemän hyväksytttävä – ette Kierunasta tulisi arktinen Berliini.

– – – SIVU 64 Nimi: Janne Björk Paikka: Kieruna Aika: 21 aykysti Jannen hyysikänsiirto

SIVU 62 Nimi: Tuomo Huurinainen Paikka: Kiruna Aika: 20 aykysti Arktinen Berliini Tuomo Huurinaisella on tunne ette Kieruna lähestyy faasia missä kaupunkin rappeutuminen hyväksythään; ettei se ole ennää mikhään hyvä idea ette korjata sen rikkinhäisen eli pestä sen likasen. Kaikki pittää repiä. Kaikki siis on hyväksytty.

Tuomo on monta vuotta kiusanu Kierunaa omalaatuisila taijeinstalasjuunila, muun muassa suuria poroja ja hirviä plootusta ja klaasfiiberistä. Hän meinaa ette pittää kehot taa leikilisen ja vaphaan suhtautumisen omhaan kaupunkhiin eli kaupunkinoshaan. Ja antaa ihmiset olla mukana itte vaikuttamassa ja luomassa 235

Se on 1970-luvun puoliväliä. Janne Björk on töissä ajamassa porirautoja. Työhön kuuluu ette ottaa taltheen jo kruuvassa käytetyt poritangot. Ja levereerata uusia. Ei ole juuri kevveitä nostoja. Helpottaaksheen raskasta työtä jällaa ette tulla lastibiilin kans niin lähele kun maholista poriprykiä.

Koko viikon se surulinen paskatalo on ollu tielä.

Joka päivä Janne huomauttaa kympile ette hyysikän pittää siirtää. Se on liian raskasta raahata poritankoja, Janne väittelee. Mie en tule tarpheeks lähele.

– Selvä se. Ei ole prubleemia. Met siirämä hyysikän kymppi sannoo.

Tullee tuorestai ja Janne soittaa aamula kuulustelheen: – Onkos hyysikkä poiessa?

– Jajamen, vastaa kymppi. Kyllä se on siiretty.

Bytt Är Bytt

Silti hyysikkä piru seisoo vieläkin kun Janne tullee alas kruuvhaan.

– Se oli tavalinen paskatalo, muistaa Janne. Puusta. Saman tyyppinen kun mitä pruukaa olla kesätuvissa. Eihän niitä ole vaikea siirellä. Ei lastibiilin avula. Piru, mie aattelin. Painoin frontin hyysikän ovea vasthaan ja aloin vain lykkäämhään sen syrhjään.

Yhtäkkiä Janne näkkee välkkyvän valon hyysikän lauvvoitten raoista. Hän eppäilee.

Kuuen, seittemän metrin siirto on ainua mitä tarttee.

– Mie päätin ette tehhä työn kätevästi.

Siirto oli jo alotettu. Ja sen lisäks, jos mie olisin pakanu ja laskenu ulos sen joka istui sielä sisälä ja paineli. Se olis luultavasti karsinu minun pääle.

Kymmenen minuuttia se mennee Jannele ette lastata ja purkaa poritangot. Sitten se hyppää lastibiilhiin ja pakkaa sieltä kovala vauhtila. Hyysikänovi lentää auki ja mies karsii ulos hänen perhään ottalamppu päässä ja haalarit nilkoissa. Vihaset kasuvet pitkän parran kans. Mutta Jannea ei mene topata.

Hän painaa kaasut pohjaan ja lopettaa työtehtävän maan alla. Kun se pikku hiljaa tullee ylös se ei kerkiä kun mennä kympin tykö kun se saapi kysymyksen: – Kuule Björki. Oletko ajanu hyysikän pääle sielä alla?

– Sie meinaat sitä hyysikkää mitä sie olisit pitäny siirtää mulle? Joo. Sen mie siirsin itte.

– Siinä istui äijä, siinä paskatalossa. Ja se vaatii maksoa. Alushousuista.

Janne nauraa muisthoon ja nostelee olkapäitä.

– Mutta jostaki syystä asia valos mielestä.

Mie en ennää ajattele sitä. En ennen kun suunile vuen myöhemin.

Janne kylästelee tupakrannia Jukkasjärvessä jolla on västerbottninkilainen vierhaana. Siis Staffani joka krokkailee vaimonsa kans. Siinä on jotaki tuttua Staffanissa, pittää Janne varmasti. Hän kattoo kasuvia

missä on pitkä parta pitemän aijan ennenku se viimen kyssyy: – Onkohän se niin ette sie olet istunu yhessä paskatalossa maan alla? Yks paskatalo joka on siiretty?

Staffani kattoo yllähtynheenä Jannea.

– Älä sano ette se oli sie, se ulvoi. Jos olisin saanu kiini sinun olisin lyöny sinun kuolihaaks!

Ja hänen vaimo se tuli aivan hulluks.

Se oli niin vihassa siittä ette mie olin kohta pukanu hänen miehen yhteen sjakthiin. No ei sielä ollu yhtään sjaktia. Mie yritin selvittää, mutta se ei halunu kuunella. Staffani oli tullu kotia illala ja oli ollu aivan pölästyny.

Sehän oli ollu kohtapa putoamassa kaihvoon!

Vähän aijan päästä Staffanin vaimo rauhottuu ja Janne ja Staffani tulevat hyviksi kaveriks, tapahtumasta riippumatta. Ja yks vitsi rikhaamaks.

– Joo, joo. Se on vain yks kaikista jutuista. Niitä on vaikka kuinka paljon. Vaikka en mie ole ollu sekkaintunu kaikhiin! Niitä on juttuja kohta kaikista jokka on olheet kruuvassa töissä.

– – – SIVU 72 Nimi: Hubert Haapalainen Paikka: Jukkasjärvi Aika: 21 aykysti Jukkasjärven valo Hubert Haapalainen on Jukkasjärven vanhiin hänen 97 vuen kans. Vieläki se assuu kotona. Jonkin verran kotipalvelun valvonalla.

Talo on iso ja on paljon tekemistä, mutta Hubert pärjää. Ruan se ostaa vielä itte.

Välistä tullee valhmiita loovia Konsumista.

Mutta useasti paistettua kallaa, lihakeittoa eli poronkäristystä. Jotakin mitä hän on 236

Muutettu On Muutettu

ekspertti laittamhaan, oman mielestä.

Hubertila on kolme lasta kahesta avioliitosta ja on leskimies toista kertaa kolme ja puoli vuotta aikaa elämässänssä.

Poika Arild on ensi avioliitosta. Hän meni Brasilihaan töihin kuueks kuukaueks. Mutta jäi sinne viiskymmentä vuotta. Hubert on vierailu poikaa Sao Paolossa kahesti ja päättää kaupunkista yhelä sanala: – Muurasmätäs.

Jukkasjärvessä assuu suunile 1000 ihmistä. Sao Paolossa lähemäks 12 miljoonaa.

Sielä oli vaikea löytää ja Hubert muistaa erikoisesti kuvvaavan tapahtuman kun hän istuu biilissä lähelä tien yli kävelypaikkaa: – Siinä seisoi 300 kävelijöitä oottamassa ette valo muuttuu vihreäks. Täälä Jukkasjärvessähän on korkeinthaan yks eli kaks.

Arild ei ole ensimäinen suvussa siirtymhään Brasilihaan. Suunile 700-800 kierunalaista ja jukkasjärvilaista hakevat onnen Eteläameriikasta menny vuosisaan vaihteessa. Hubertin vanheemat ottavat sjansin, mutta se on ennen Hubertin aikaa.

Eida, Hubertin vanhiin sisar, saapi kokea pitkää matkaa junala ja laivala vierhaasheen maahan. Mutta maanviljelys on pettymys ja villikissat syövät ylös kanat. Sielä ei ollu niitä maholisuuksia mitä vanheemat olit toivonheet. Eida kuolee Brasiliassa ja mamma Maria synnyttää uuen lapsen siinä maassa, yks tyär, joka kans saapi nimen Eida. Pieni loukkaintunu pere saapi kuulla laivasta jonka destinasjuuni on Ruotti ja kääntyvät takashiin kotia. Vuosi on 1900.

– Sehän oli kauhean seikkailua sellainen matka.

Rohkeat ja seikkailun halukhaita on kans sukupolvi sitä ennen. Hubertin farfaari on töissä färimiehenä Suomen Suomusjärvessä, Ryssän rajan lähelä. Rahantulo on kehno ja hän päättää hakea parempaa onnea Malmivaarasta. Hihtoisin hän kulkee net 30 pelikuormaa ja saapi työn pajamiehenä. Suomessa jäljelä on Hubertin farmuuri kuuen lasten kans, joista nuori237

in joka on neljä vuotta myöhemin tullee Hubertin papaks. Jos aviomies ei ole tullu takashiin vuen sisäle se pittää tulla perhään, on päätetty. Se myypi färipaikan, ostaa hevosen ja rislan ja lastaa koko lapsiporukan rishlaan. Niin se lähtee perhään Malmivaarhaan.

Oman lapsuuen Jukkasjärvessä Hubert muistaa selvästi. Hän on kuus vuotta kun isä saapi yhen kouluvahtimestaripaikan ja pere muuttaa tänne Malmivaarasta. Suomea se oppii silmänräphäyksessä. Kesät on fiinit ja hauskat. Talvet on kylmät ja kauhistuttavan pimmeitä. Ei ole valoja sisälä eikä ulkona.

– Tietysti on samat talvet sillon kun nyt, sama klimaatti, mutta nyt on kaikki paremin varustettu.

Sähkövalot ja sen sellaista.

Hubert muistaa kun kylä saapi sähön, joskus 1920-luvula. Sillon perustethaan yhistyksen jota kuttuthaan Jukkasjärven Valoföreeninki (Jukkasjärvi Belysningsförening). Se on vieläkin toimessa. Hubertin pappa osalistuu työhön vetämhään sähkölankoja ja muuta, vaikka hän ei ole sähkömies.

– Siihen aikhaan se ei ollu niin nuukaa kaiken kans.

Hubertin isä montteeraa lampun yhen kylävaimon köökhiin. Hän on ilonen hänen ainuasta sähkövalosta. Ei piä tarvittavan enemän. Yks ainua heiko lamppu riittää pitkältä sille joka on tottunu marshiin pienen lyhyn kans iltasin navethaan lypsämhään yhen eli kahen lehmän. Mutta vähän aijan päästä hän hakkee ylös Hubertin isän valittamhaan. Lamppu ei loista ennää. Se on häätyny tehhä jotakin väärin.

– Klöötilamppu loppuu tietysti, ei se ole ikunen.

Hubertin pappa saapi selvittää vaimole klöötilampun toimesta. Ette hän häätyy ostaa uuen tuon tuostaki, 60-70 äyriä kappalheesta.

– Ei net olheet niinkhään tyyrhiit kampheet.

Bytt Är Bytt

Jukkasjärven talvet on laajalti kuuluisia. Net on kovat, mutta ei niin erikoisen lumirikhaita. Hubertin mitoila. Noin 80 senttiä lunta aina metrin syvvyytheen. Paikasta on tullu turistin vetäjäksi Jäähotellin takia. Nyt koko mailma tietää mikä Jukkasjärvi on ja väkeä tullee kaukaa yöpymhään jätti-iiklossa. Ette se on se kireä klimaatti joka vettää on vaikea ymmärtää sille joka on tottunu kylmhään. Kaikki talvet on samanlaisia, ja tämän päivän modernila kampheila ei ole mikhään konsti ellää niitä talvia.

– Mutta kyllä net olisit pitänheet olla mukana esimerkiks kun mie olin lapsi.

Marsia täälä Jukkasjärvessä näitä polkuja, kun oli pimeä ja kylmä.

Mailman kaikista nurkista tullee turistia, ja varmastikki väestörikhaasta Sao Paolosta, kokemhaan sammaa merkittävää kontrastia jota Hubert kerran sai.

– – – SIVU 78 Nimi: Sven-Erik Stålnacke Paikka: Vaskivuori Aika: 22 aykysti Takashiin lapsuuenkothiin Lamphaat tulevat laukkoen ja määkkyen suuressa aitauksessa kun net kuulevat Sven-Erik Stålnacken kuttua. Niitä on 20 ja viihtyvät hyvin alueessa hänen talon takana.

Lamphaat on käytänöliset pittää.

– Ettei kasva sisäle vittikhoon.

Mutta ruokaa net tarttevat talvelaki, mikä maksaa vähän. Talvikuukausina elläimet häätyy pittää sisälä.

– Se on vaikea kävelä nuin hoikila jalo ila meeterin lumessa. Net putoavat läpi.

Roojyyrilä on kans vaikea marsia lumessa täälä ylhäälä. Nethän hyppivät enimäksheen.

Jahti ja kalastus ei ole mithään Sven- Erikile joka mielumin tekkee muita asioita luonossa: mettänhoitoa, plantteerinkiä ja hakkokorjauksia. Jahti on sen lisäks tyyris homma, noin 40-50.000 pyssyistä ja vaat heista. Koskien kalastusta SvenErik mielumin valittee rödspätan Coopista kun ylösveetty ahven eli hauki. Siinä on vähemin ruotoja.

Talvisin hommat ottavat enemän aikaa. Vain lumenkorju ja ette pittää talon lämpimänä puupannun avula vaatii paljon tiimoja. Biiliä hän ei ennää aja, se on aavställattu. Mutta kyllä traktoria frontlastarin kans kartanolla. Porstuan kuistissa on kymmenkunta hinkkiä vettä mitä hän on raahanu ojasta. Talvelakin se valoaa friskisti.

Talo on Sven-Erikin lapsuuskoti. Hän on syntyny tässä, mutta siirtyi takashiin vasta kaks vuotta sitten. Ensi kuun lopussa hän täyttää 70, mutta ei aio pittää kalaasia.

– Ei se ole niin nuukaa 70 kans. Jos täyttää 50 eli 100 sillon saattaa fiirata.

Lamphaat määkyvät ja leikkivät haassa.

Sven-Erik on harvon vaphaana. Kesäsin hän on töissä kunnale. Jyyni on aika hyvä kuu, hän pittää. Vähemin sääskiä. Mutta se saattaa olla kylmä, kun se on ollu tänä kesänä.

Juhanesaattona oli miinyskraijia.

– Ihmiset jokka yritit krillata ulkona ei saahneet lihhaa oikein lämpimäks!

Tuon tuosta Sven-Erik ottaa bussin Kierunhaan kauphaan eli syöhmään Restaurang Malmiassa. Oikeata laitettua ruokaa. Viis rättiä on tarjola ja ruoka on aina 10 kruunua halvempi pensionäärile.

Bussimatka ottaa noin 45 minuuttia ja on ilmhainen, kuin koko Kierunan kunnassa.

Kotona tullee enimäksheen yksinkertasta ruanlaittoa joka ei vie aikaa. Makaruunia, makkaraa eli lihapullia. Mutta pottu on kuitekki omasta maasta. Tänä vuona hän on pannu net myöhään ja niitä ei mene ottaa maasta ennen septemberiä.

Siihen asti se mennee yhtä hyvin pulvermuusin kans.

238

Muutettu On Muutettu

– – – SIVU 86 Nimi: Freweini Ghiedei Paikka: Vittanki Aika: 24 aykysti Turvalinen Vittankissa Freweini tullee kahen lastensa kans Ruothiin kohta 10 vuotta aikaa. Tulo on tramaattinen. Hän ja hänen mies on jättänheet rauhattoman Eritrean ja menheet Sudanhiin toivheessa ette sieltä jatkaa kauemaks. Epäselvästä syystä katoaa aviomies ja Freweini on yksin vastuussa molemista lapsista. Se saapi kontaktia aviomiehen sukulaisten kans Ameriikassa jokka auttavat häntä maksamhaan reisun Sudanista Stokholmhiin. Vieras mies toimii välikätenä ja luppaa luusata perheen uutheen maahan.

Viimen perilä Arlandassa mie ottaa taltheen Freweinin kaikki rahat ja perheen passin ja lähtee hakemhaan taksia reisuporukale. Kaks tiimaa mennee ennenku Freweini ymmärtää ette häntä on petetty.

Lapset on nälässä, väsynheenä ja surulisina.

Hän onnistuu saahmaan kontaktia yhen henkilön kans lentokentälä. Se auttaa häntä soittamhaan puliisile. Puliisi hommaa ette pere saapi jotakin syömistä restayrangissa ja aijaa net sitten Märsthaan.

– Märsta, sitä paikkaa en koskhaan unohta.

Märstasta kolmen hengen porukka siirethään Gävlheen. Sielä on paljon pakolaisia. Lapset pölkäävät ja on rauhattomat jälkhiin kun het on kuljetettu uushiin paikhoin vierhaishiin ihmishiin. Freweini itkee illoila. Yks muu vaimo Eritreasta tullee esile ja kyselee tutula äitinkielelä jos hän on uusi täälä. Freweini saapi maholisuuen laittaa kysymyksiä omala kielelä ja vaimo rauhottaa häntä ja saattaa selvittää 239

missä hän on. Ei ole prubleemia vakkuuttaa vaimo. Met olema turvassa Ruottissa.

Se on joulunaika ja virastot pitävät kiini ovet. Leetiaijan jälkhiin Freweini ja lapset saavat tion ette het pitävät matkustaa Kierunhaan. Kaikhiin korkeimalla pitkässä Ruottin kartassa. Bussissa 17 tiimaa jälemin lapset on väsynheet, mutta reakeeraavat ilosesti kun näkevät lumen ja kysyvät jos het saavat leikkiä siinä. Freweini on aluksi pölössä. Het tulevat lämpimästä maasta ja se on vaivoissa ette kylmä tekkee lapset kipeäksi.

Kun 11 kuukautta on menny Kierunassa tullee päätös ette hän ja lapset saavat vakituisesti jää. Pere saapi Vittankissa lääkenheetin missä on kolme huonetta ja kööki. Ilo on suuri.

Mutta alussa tuntuu epätavaliselta Vittan kissa. Nykysin on seuvussa muita joila on tumma iho. Mutta sillon 8 vuotta aikaa oli vain Freweini ja hänen lapset. Sitä hän ei koskhaan unohta. Ihmiset olit kohta pölössä, kuin het ei olheet nähneet yhtään mustaa vaimoa aiemin.

Ratkasu tullee Anki Lindblomin muoossa.

– Se on minun mamma, päättää Freweini. Ja hänen mies on minun pappa.

Anki ja Freweini kohtaavat Konsumissa. Anki tarjoaa auttaa Freweiniä ja aijaa kotia ruokatavaran. Kun se saapi nähhä tyhjän lääkenheetin jonka Freweini ei ole vielä keriny möpleerata sillon soipi jyngelitelefooni. Joku tullee sängyn kans, toisela on telefooni, kolmanela on kartiinit ja muila on käyttökelvolisia kampheita. Vittanki kokkointuu auttamhaan ja se jääpi ikuiseks muistoks.

Nyt koko pere viihtyy täälä. Poika siirtyy Kierunhaan huomena missä se alottaa jymnaasiata. On jännittävät aijat.

Freweinilä on fasta virka Kierunan kunnassa ja saattaa huolehtia perheestä. Tyttärelä on kaks vuotta jäljelä peruskoulussa.

– Net kysyvät pappaa välistä. Se on

Bytt Är Bytt

raskasta ja ottaa kipeästi. Mutta met rukkoilema hänen puolesta ja toivoma kohata häntä uuesti, vaikka on menny yheksän vuotta.

Vaikka on raskas tausta ja paljon irtonhaisia lankoja ja sukulaisia jokka on jäljelä Eritreassa viihtyy pere hyvin Vittankissa ja ei halua siirtyä sieltä.

– Kaikin tuntevat kaikitten ja on auttavaisia. Mie olen vittankilainen, päättää Freweini.

– – – SIVU 92 Nimi: Jan Jordal Paikka: Vittangi Aika: 24 aykysti Uutta verta seurakunthaan Jan Jordal on pappi Vittankin seurakunnassa. Misjunäärilapsena hän syntyi Narvikissa, mutta kasusi ylös sekä Londonissa ette Afrikassa. Ruottia hän oppi vasta tonoorinkin puolivälissä kun pere siirtyi Stokholmhiin.

Paitti työ koministerina pohjoisila levveyskraijila hän kans löysi rakhauen pohjosessa, Kierunassa tarkemin sanottu.

Janin vaimo on saamelainen Idivuoman poronhoitajaperheestä.

Koskien seurakunnan kokkointumisesta Jan pittää ette se on huono, mutta parempi kylissä kun Vittankissa. Seu’un ulkomaalaiset tulijat on kuitekki muuttanheet vähän asiaa. Kristityt Eritreasta, Somaliasta ja Etiopienista on nykysin peruspuu jumalanpalveluksissa. Se vaikuttaa Janin saarnhoin.

– Kristinusko on mailman enniiten vainottu uskonto. Jos kattoo Mellanösterniä ja Afrikkaa niin net on kristityt jokka on vainottu ja terrorin uhria. Täälä Ruottissa

met olema varovaiset ja uskoma ette met olema impperialistia meän kristinuskon kans. Kohtapa pyhimä meät itte pois kokohnaan, samala kun kristityt muissa maissa kärsivät. Se on selvä ette mie häyn ajatella sitä kun mie saarnaan.

Viimi 20 vuen aikana Jan on ollu osittain Afrikassa, olletikki Eritreassa. Hän on ollu töissä sielä ja yrittäny luoa pitkän tähtäimen työpaikkona niilä paikalisilla raaka-ainheila. Tänä päivänä työtehtävät on erinlaisia. Jan on menossa Masuunhiin.

– Masuunin asukhaat on iäkhäät. Mie uskon keski-ikä on 75 vuotta.

Ylheisesti kokkointuminen Janin järjestämhiin jumalanpalvelukshiin ja sellaishiin on vaihtelevaa sekä ikäkaaressa ette lukumäärä osanottajia.

– Kylät jokka on etelän puolela Tornionväylää niissä on vähän erinlainen kulttuuri.

Sielä on enemän poronhoitoa ja saamelaisila väestölä on erinlainen perestruktuuri.

Extended family, kun se sanothaan. Kun järjestää jotakin sillon tulevat mummut, lapset ja lastenlapset. Kaikin kokkointuvat.

Se on nuoret jokka jäävät poronhoithoon ja säilyttävät saamelaisen perintheen.

– – – SIVU 96 Nimi: Georg Henriksson Paikka: Ala Sopperon ulkopuolela Aika: 25 aykysti Marjanpoimija Vittankin ja Ala Sopperon välilä Georgi poimii puoloja. Mutta se on kehno marja v uosi tänä vuona, se päättää. Hyvinki kehno.

On kuiva, ja paljon sääskiä. Se ei ole hyvä kombinasjuuni.

240

Muutettu On Muutettu

– – –

– Richardi ja Nicolaihän on träänanheet monta vuotta, sannoo mamma Laila. Cornelia on juuri ja juuri viskonu aiemin ja voitti silti oman luokan.

Tuhanen kruunua jokhaisele voittajale lakasi pere kotia. Ei aivan väärin. Rahat aiothaan käyttää toisela puolela Atlanttia.

– Koko pere mennee New Yorkhiin heti, sannoo Nicolai. Ja siis mie piän säästää rahoja siksi.

SIVU 100 Nimi: Nuttin pere Paikka: Yli Soppero Aika: 25 aykysti Suopunkiperhee Se on kesäjuhla Kristallenissa Lannavaarassa. Perintheisessä suopunkiviskauksessa kolme henkilöä on enemän näkösellä yhteisellä viskomatyylilä joka poikkea muista osanottajista. Net on kans hyvinki samannäkösiä ja tullee selvile ette net kuuluvat samhaan Nuttin perheesheen. Missä on pappa Rickhardi, tyär Cornelia ja poika Nicolai.

Perheenjäsenet kerräävät kokhoon voitot itte kuki omissa luokissa: jynioori, nuori, ja raavas.

– Se on vähän erinlainen tekniikka minkä mie olen kehittäny, kertoo pappa Rickhardi. Tällaisissa kilpailuissa methän viskoma rauhassa olevhaan objekthiin: tolppa missä on poronsarvet. Sillon met periaatheessa viskoma käsi yli pään. Porokaartheessa met viskoma toisenlaihiin.

Sillon poro laukkoo ympäri sinua, sie näet sen aina syrjästä. Sillon tartethaan viskauksen joka tullee alta päin.

– Suopunki avautuu vähän enemän kun viskoo kun met tehemä, lissää poika Nicolai.

Silti harva on oppinu tämän viskotekniikan.

– Se vaatii trääninkiä, sannoo Rickhardi.

Se merkittee ette tehhä siittä tavan.

Tyär Cornelia ei ole toela träänanu erittäin lujasti. Tosi asiassa hän alkoi träänaamhaan iltaa ennen, ja vähäsen samana aamuna.

Se on ensi kerran hän kilpailee. Ja on saanu inspirasjuunia velimieheltä ja papaltansa jokka on osalistunheet Saame-SM:issä.

241

– – – SIVU 104 Nimi: Hans Söderström Paikka: Lannavaara Aika: 25 aykysti Miljoonia Ruusuja Hasse Söderström Lannavaarassa muistaa myöhäisen illan vuosia sitten. Kymmen, piian viistoista vuotta taakse? Hän ei tiä niin tarkoin. Aika mennee hopusti.

– Voi piru. Miehän olen vielä pieni.

Pikku -Hasse. Mulle ei ole ees karvoja korvitten takana.

Juhanesyön aurinko färjää iltataihvaan punaseks tänä iltana. Mutta kans tuliliehut loistavat ympäristöä. Savvu makkaa tiheänä kylälentin sarala.

– Meilähän on perine täälä kylässä ette kevväilä poltethaan sarkaa. Ihmiset kulkevat ja sytyttävät ja viskova tulitikkuja sielä kun täälä.

Suuri savvupeelari selittää tulipalosta joka on suurempi kun viaton saranpoltto.

Koska Hasse on jäsen kylän tulipaloporukassa hälle soitethaan ja hän mennee sarale yhessä viien muun vapaehtoisten kans jokka kuuluvat porukhaan. Kampheet mitä heilä on tulipalovaunussa mukana on kehnot.

Vihreäiset haalarit, harkat, vanhaat pumput

Bytt Är Bytt

ja yks vesitankki joka toimii kehnosti.

Vaunu on toela sama vieläkin, mutta sisältö on modernimpaa.

– Nyt met olema satsanheet lujasti ja on sekä syyrkaasundelekeerinki, syänstarttari ja kannettavia tulipalonsammuttajia.

Satunhainen tulipalo porukka tullee sarale ja yrittää saa kiini tulen. Heitä ympäri kävelee yks kyläprofiili joka eppäilemättä on syynä tähhään ulosajhoon.

– Hän oli luultavasti saanu liian paljon halua polttaa sarkoja. Ja viskasi tulitikkuja sinnen kun tänne. Mutta tuulihan makkas pääle ja oli asuntotaloja läheisyyessä. Eikä se ollu täysin raitis, tietysti. Hän on aika yksinhäinen mies.

Halukas saranpolttaja kulkee ympäri öölipussin kans ja haluaa tarjota laakile joka taistelee sammutuksen kans.

– Öööh, pojat, kuinkas se mennee teilä?

Pojat, voi piru, ottakaa yhen öölin. Yhen öölin!

Joku tekkee sitä ja ottaa vasthaan.

Hassea alkaa vaivaamhaan tilanetta. Mieli on aika merkilinen. Net yrittävät keskeytyä sammuttamhaan valkeata ja samala rauhottaa päistynheen miehen joka enimäksheen nauraa. Yhtäkkiä hän raahaa framile yhen vanhaan LP-pelarin ja antaa Arja Saijonmaan äänen kaikua seuula, sjiivasta missä on rahiseva neula epätasaisen sjiivan päälä.

– Miljoonia, miljoonia, miljoonia ruusuja!

Hasse nauraa muisthoon. Korkeaääninen suomalainen musiikki virtasi hööktaalarista, sisäle savhuun, juhanesyöaurinkhoon.

Kylän tulipaloporukka onnistui viimen sammuttamhaan valkean ja eikä ees välitä ilmottaa tapahtumasta Pelastuspalvelhuun.

Het saavat oikeasthaan makson tällaisista tehtävistä, mutta sehän oli itte alotettu ja äijälä tulitikkujen kans ei olis tuskin varraa.

– Hän oli vähän erinlainen ja ei ymmärtäny vakavuutta. Mie en usko ette hän paljoakhaan perusti siittä. Luultavasti se

ei tullu selvin päiks vasta muutamhaan päivhään.

Hasse muistaa ette yks jäsen tulipaloporukassa oli uusi ja vasta tullu Stokholmista. Hälle se ulosajo oli suuresti surealistinen. Hän puisti päätä ja kysyi mikä paikka se tämä toela on?

– Oikea tornionlaaksolainen kokemus, nauraa Hasse.

– – – SIVU 110 Nimi: Evald Teofilusson Paikka: Ala Soppero Aika: 26 aykysti Evaldin kuvat Evald Teofilusson hoitaa yhtä importti- ja ylheiskauppaa Ala Sopperossa. Asiakhaat on harvassa mutta luotettavia ja kaupan tarjonta on tarkoin sovitettu heitten tarpheishiin.

Just tänä päivänä joku haluaa saa voita, oikeata voita, mutta Evaldi häätyy ilmottaa ettei hän saa leveransia ennenku seuraavana päivänä. Hän saapi ilmaisevan ”helvetti” vastaukseksi. Perusasiakas tuskin haluaa ”salvaa” eli markariinia leivän pääle.

Evaldile tullee yhtäkkiä mielheen ette hällä on voita fryysissä, mutta ette se on maanu vähän aikaa sielä. Asiakas on kiinostunu ja haluaa keskustella hinnasta. Evaldi esittää viis litraa puoloja kylmettynheestä voipakeetista. Asiakas vastenmielisesti ostaa pakeetin markariinia sen eestä ja ei yhtä vastenmielisesti kuusöölipakkauksen ja kiittää palveluksesta.

Evaldi tykkää kuvvaamisesta ja tokymenteerata omia hommia ja näyttää mielelhään kuvia vähän mistäki. Rosamunda pottu ja sen rikas tulos, muuhraismäthäitä 242

Muutettu On Muutettu

mettässä, sienimäinen kasvi koijussa, tuulenkaato, mettäprinsessa kultakruunula.

Karhuu kaaettu kahela laajinkila jonka laijala hän puseeraa yhessä kuvassa. Sen kuvan yks kaveri on ottanu. Evaldi instryeerasi häntä kuvvaamhaan monesta eri perspektiivistä, mutta näyttää siltä ettei tullu kun yks kuva. Se piian riittää. Koska hänen arkihuohneen seinälä rieppaa karvanen talja ja sen suuri pää. Evaldi on varovainen trofeen kans. Huolehtii ettei se haalistu aurinkon valossa ja suojaa sitä kahen alleveetyn rullakartiinin takana, jokka on montteerattu levittäin ette kattaa sen levitetyn karhuutaljan.

Ei se ole aivan se suuri peto joka rieppaa seinältä totistheena, mutta talossa on kans ylösmontteerattuja näätiä jokka on naulattu oksan haarhaan. Suuret hirven- ja poronsarvet koristavat trappukäytävää.

Evald on kans dokymenteeranu kissailhven jälkiä, jota se löysi kun hän marsi koiran kans kylätietä. Se ei ole aivan tavalista. Lääninhallitus tuli tänne ja inspekteerasi. Käpälän jäljen laijala makkoilee Läkeroliloova mittana.

Lissää kuvia. Korjattu saunanpesä, rihmaa, traktoria, vanhaan tallin uusi portti, puunhalkomista, hillasyltin keittoa. Lautapaistia. Sitä Evaldi pruukaaa tehhä.

Jokku erikoisen muistettavia kuvia Evald on pannu raamhiin. Kerran aijassa hän tuli tutuksi yhen ketun kans. Yhtenä aamuna kun hän tullee kartanolle kettu seisoo valhmiina skuutterin laijala, käpälät sarvitten päälä. Aivan kun se olis ollu valmis ajamhaan yhen pyörhäyksen. Evald onnistuu ikustamhaan hetken. Hän nauraa makeasti ja sormelee kuvaraamia jolla on selvä paikka seinälä.

– – –

243

SIVU 120 Nimi: Thomas Marainen Paikka: Ala Soppero Aika: 26 aykysti Provoseeraava joikki Thomas Marainen joikkaa ja on antanu ulos monta sjiivaa omila lauluila. Hän tykkäsi jojkauksesta jo lapsena. Kuuenvuotiaana, viienkymmen luvula, hän alkaa Lannavaaran Nomadikoulussa yhessä satakappalheen muita opiskelijoita. Joikkaus oli jyrkästi kieletty ja hänen piti sulkea tahtonsa joikata. Suuriin osa on lestaatiolaisia, niin kans Thomas ja hänen vanheemat. Joikkia ymmärethään jonkinlaisen pakanan lauluna ja olevan kulttuuritonta. Thomas naakii syrhjään missä hän piilossa saapi harjotella tuntheelista laulua. Julkisesti hän ei tohi ottaa ääntä, pölössä ette hän provoseeraa.

Tänä päivänä se on toisenlaista.

Thomaksella on vahvat juuret lestaatiolaisuutheen mutta joikkaa nykysin friskisti ja eppäilemättä julkisestikin. Hänestä on tullu selvä hahmo saamelaisessa musiikkielämässä. Joikata kristilisessä yhteyksissä ei ole ennää provosoiva teko, vaikka Thomas muistaa ette se ei ole niin aikaa kun yks konseeri nosti melua muutamilta jokka piit ette joikkaus ei kuulu kirkhoon.

– – –

Bytt Är Bytt

SIVU 126 Nimi: systeri Amada ja systeri Karla Paikka: Lannavaara Aika: 26 aykysti Unelma pohjoisesta klosterista Systeri Amada on eläny klosterielämää sekä Englantissa ette Irlantissa noin 30 vuotta kun se saapi kuttun. Inspireerattuna alothaan kontemplatiivista elämää omila ehoila, startata oman klosterin, hän päättää ette lähteä. Mutta mihinkä? Mihinkä on tarkotettu ette hän joutuu?

– Ellää klosterissa merkittee ette rukkoila ihmisten puolesta, selvittää Amada. Olletikki niitä jokka ei usko, jokka on kaukana Jumalasta.

Kun Amada ajattelee Skandinaavian maita se tuntee ette ihmisillä sielä on erikoisen suuri Jumalan puutheelisuus heän elämissään. Se päättää ette siirtyä kotia uuesti, koska sehän on sekulaarisessa maassa kun Ruotti missä hänen rukkoukset tarvithaan enniiten?

Amada kirjottaa katoolilaisen kirkon piispale Stokholmhiin ja kyselee jos se saapi tulla ja startata uuen ruottalaisen klosterin kirkon avula. Vastaus on ette se saapi mielelhään tulla, mutta varoja ei ole ollenkhaan. Se häätyy pärjätä omin voimin.

Jälkhiin 30 vuotta ulkomaila sillä ei ole asuntoa jäljelä Ruottissa. Vanhaat ystävät on vaikea löytää ja vanheemat on poiessa. Ja jos tullee suorhaan klosterista ei sen lisäks ole yhtään säästettyjä varoja.

Amada reisaa ympäri eteläruottin klosterissa ja kuulustellee nunnoilta jos net tuntevat yhtään pientä paikkaa, vappaa taloa esimerkiks, mihinkä hän saattaa asettua.

Viimi päivän vierailun aikana viimisessä klosterissa mitä hän vierailee yks nunna saapi telefoonisoiton Puutista. Yks systeri pohjoisesta soittaa muule systerile etelhään.

Jotaki mitä vain tapahtuu pari kertaa vuessa.

Ja Amadan suurheen onheen just sillon kun hän sattuu olemhaan paikala. Etelän osan systeri selittää pohjoisen systerile vierhaasta joka hakkee paikkaa minkä menis kuttua hänen paikaks. ”Mutta anna hänen tulla tänne ylös” tullee vastatus. ”Nattavaarassa on yks talo, Jellivaaran ulkopuolela, mitä hän varmasti saapi lainata.”

Varsin perhään Amada istuu junassa pohjoisheen.

– Kun saan nähhä talon mie tiän ette se on sielä missä mie piän olla. Talonomistaja antaa minun sen lisäks asua ilmhaisesti. Mie saan jää niin pitkhään kun haluan.

Yhen ja puolen vuen jälkhiin talo Nattavaarassa alkaa tuntumhaan liian ahtaalta.

Väkeä tullee rukkoilemhaan, vierailemhaan ja haluavat jää. Amada ja syseri Karla, joka kans on liittyny tähhään, pitävät silmät herheilä suuremasta huonheesta.

Startata klosterin just Norrlantissa tuntuu oikealta. Ruottissa on suhteelisesti monta klosteria kun vertaa siihen ette maa ei ole katoolilainen. Mutta net on kaikki maan eteläosassa. Stokholmista ja ylös päin ei ole mithään ennen kun Amada ja Karla perustavat yhen.

Ja sitten luonto. On hyvin paljon erämaata vieläki. Hiljaisuus on korkea, laaja, syvä, ja leveä. Sopiva ympäristö klosterile.

Viimen systerit löytävät vanhaan koulun törmän päälä Lannavaarassa. Kylliks iso ette mahuuttaa vierhaita, kaunis näköala ja ympyröivä luonto. Ja on syrjässä, jotaki mitä moni klosterin kävijä pyrkii saamhaan.

Kylä auttaa, ihmiset on ylheisesti ilosia ja ottavat vasthaan systerit fiinisti. Heti net saattavat keskittyä rukkoilemhaan lauman puolesta, skandinaavitten puolesta. Jesus on paimen.

Kolme vuotta Vittankissa on kulunu ja Amada on kirjottanu piispale ette saa luvan ette toimia hänen hiippakunnassa. Ruottissa on vain yks katoolilainen hiippakunta, kun esimerkiks Puolassa, jossa on paljon 244

Muutettu On Muutettu

enemän katoolilaisia, on 20 ja 30 välissä.

Piispa häätyy arvostella jos laitos on uniikki, ette se toela tullee Jumalalta ja ei ole tyhjä keksintö. Amada ja Karla saattavat saa jonkinlaisen klosterileiman jos se mennee hyvin. Jälkhiin sen saattavat vaimot antaa elämänsä Jesukselle ja tulla kans katoolilaiseks seurakunnaks (katolsk orden). Mutta se on seuraava askel. Yks asia kerrala.

Rahalista tukea tuskin tullee kysheesheen vaikka on katoolilainen seurakunta. Nykyhetkessä systerit elävät lahjoista ja vähäsestä puuteoksista mitä Karla on tehny ja myyny, ja muuta omatuotetta tavaraa.

– Ordenissa (seurakunnassa) missä auttaa köyhiä ruala, metesiinilä ja vaatheila on piian helpompi ymmärtää mihinkä rahat menevät, uskoo Amada. Rukous ei ole näkyvä toimi samala tavala, ja se tullee helpola abstraktiseks ulkopuolisille.

Uskovainen tietää ette rukous on tärkeä ja tekkee hyvvää. Mutta jos ei ole uskovainen sitä piian tykkää ette sen mitä met tehemä ei ole niin kummalista.

Jumalan avula Amada jouti viimen Vittankhiin. Ja jos se on Jumalan tahto hän tullee siunaamhaan klosterin ja antaa sen kehittyä jatkossa. Amada ei näe hänen jyrkkää käänöstä rohkeutena, mutta kuin ette hällä oli visjuuni jota hän seurasi.

Jälkhiin se on toela kattonu taakse päin ja ajatellu ”Voi voi. Tehinkö mie toela sitä?”

Olletikki ajatellen sitä jeukraaffista matkaa Stokholmhiin ja niihin paphiin joista nunnat on riippuvaisia kun net esimerkiks pitävät messuja.

Mutta nyt tullee pappi pitkän aijan vieraile, kuus kuukautta. Ja nyt mennee pittää messuja useamin kun aiemin, jotakin mitä net haluaisit saa joka päivä. Tulevaisuus näyttää valoisalta. Amada ja Karla työskentelevät vireästi menheen varmistamhaan sakramentaalisen elämän kaukaisessa pohjoisessa.

245

– – – SIVU 134 Nimi: Vilhelm & Emil Sevä Paikka: Viikusjärvi Aika: 27 aykysti Viikusjärven buntiveljekset Velimiehet Vilhelm ja Emil Sevä asuvat lapsuuskoissa Viikusjärvessä. Velimies Kjell-Åke on satunhaisena vierhaana, mutta muuten se assuu Stokholmissa.

Joka paikassa kartanolla ja talon ympäri kukkapenkissä kasvaa reheviä kasvia ja kukkia. Sisäläkin talo on hyvässä kunnossa, lämpiväntuntuiselta ja puhasta. Klasissa rieppuu sjiirit, virkatut kartiinikapat ja niitten alla on pelarkuuniat kukkakruukuissa ja amplarit rieppaavat missä on kiikkuvia porsliinikukkia. Kartanolla lehmät liikkuvat vaphaasti ja pitävät saran lyhynä ja fiininä.

Emil ottaa suuren vastuun huushollitöistä, enemän kun velimies Vilhelmi. Sen se on aina tehny.

Jo poikasena hän huomaa ette perheen isäntä saapi kaiken avun neljältä pojilta kun äiti puuhaa aika yksin hänen hommitten kans. Emil alkaa auttamhaan häntä sen eestä. 78 vuen ikäsenä äiti tullee rullatoolin nojhaan. Sillon on luonolista ette Emil on se joka ottaa hoithoon hänen ja huushollin.

Hän tammsyykaa, pölypykhii ja kastelee kukkia joka päivä. Ja jatkaa sitä kans jälkhiin kun äiti on menny pois, 96 vuotta vanhaa.

Buntitten maanviljelyselämä oli aiemin poronhoitajan elämä. Nyt kun net laittavat lehmiä sen eestä kun poroja het putoavat saamelaisten hierarkiassa. Emil muistaa pitemän biilimatkan yhele porokaartheele yhessä muutaman poronmiehen kans.

Hopussa se vettää saaphaat pääle joitten kansa se on taleeranu navetassa. Reisu-

Bytt Är Bytt

kaverit valittavat korkeala äänelä sontahaijusta joka leviää biilissä. Emil muistaa selvästi 18 pelikuorman pitkän reisun. Ja häpeä.

– – – SIVU 148 Nimi: Per-Isak Juuso & Nils-Anders Blind Paikka: Mertajärvi Aika: 28 aykysti Knallihatut Kun kaverit Nils-Anders Blind ja Per-Isak Juuso Mertajärvessä aikovat kuvata omia 1960-luvun nuoruuen persoonia nimitys ”likisti” eli ”hulikaani” on lähelä.

– Pikkuhulikaania kuitekki, määrittellee Nils-Anders. Met olima vähän villiä tonoorinkin alussa. 1-10 skaalassa met olima noin 8 eli 9. Piian 10 kuitekki.

Vanhaat kaverit nauravat. Tänä päivänä saattaa kohta nauraa siihen päivhään kun kaikki oli menossa hyvinki pahoin pielheen.

Mutta vain kohta.

Siinä aikana Per-Isakila ja NilsAndersila oli rakhaus sellaisheen joka laukea.

Yhessä Per-Isakin velin kans Nils-Olov net olit useasti luvattomilla seikkailuila.

–Met olima aika taitavia tämän ammutuksen kans, päättää Nils-Anders. Nethän sillon olit useasti tietä parantamassa siihen aikhaan. Oli stybiiniä ja knallihattuja sielä kun täälä maastossa.

– Se laukesi villisti, muistaa Per-Isak.

Voi ette kyllä.

Nuoret, rauhattomat pojat näkevä suuria maholisuuksia erikoisissa löyöksissä ja päättävät yhessä taphauksessa yrittää nikkaroittemhaan vähän suureman laitheen, toela pommia muistuttava. Muistot laitheen tetaljista ei ole menheet muistosta. Kym-

menen knallihattua teipathaan yhteen 20 haulikonpatruunin kans joitten merkki oli Gyttorp Special.

– Jos piätät knallihattua kun se räjähtää sillon sie menetät kaikki sormet. Piian koko käen. Niin suuri pommivoima siinä on, vakkuuttaa Nils-Anders.

10 knallihatusta ja 20 patruunasta tulis siis toisin sanoen tulemhaan kova räjhäys.

Pikkuhulikaanitten luuriin luomuus tähhään asti.

Net sytyttävät ja laukkovat piilhoon ja oottavat jättiräjhäystä. Joka ei tulekhaan.

Laite makkoilee siinä tien päälä ja höyryä, porukan pettyneisyytheen. Yhtäkkiä tullee Per-Isak ja Lars-Olovin äiti kävelen. Se näkkee sen kummalisen, höyryäävän kampheen ja mennee lähemäks kattomhaan. Pojat ei tiä millä jalala seisoo, mutta ei tohi tehhä itteä näkyväksi. Jos net huutavat hälle sillonhän paljastuu mitä net on tehossa. Sillon seuraa vittaa. Mutta toishaalta pommi saattaa räjähtää yhtä koska ja muuttaa äitin veriläjäksi.

– Met olima kun sanottu aika hyvät siinä pommituksen hommassa. Mutta tänä päivänä olima tehneet jotaki väärin. Se oli Jumalan onni saattaa sanoa, ette se ei räjähtäny.

Net kolme poikaa on pölästynheet tapahtumasta. Helpotus oli suuri ette oli päässy katastroofista, joka oli hyvinki lähelä. Mutta se ei toppaa heitä jatkaa kokeiluja pommitavaroitten kans – jospa vähän varovaisemin, jälkhiin sen kauhistuttavan päivän. Nils-Anders syyttää kyllästyneisyyttä ja pitkänaikasuutta.

– Sehän oli niin ette kun sie tulit tiethyyn ikhään ei ollu paljoakhaan tekemistä näilä perukoila. Vapa-aijan harrastukset olit jahti ja kalastus siihen aikhaan. Kevväilä otima haulikon ja menimä linnunpyynthöön.

Eihän sitä aina kysyny luppaa.

– Jos pommi olis räjähtyny sinä päivänä met olisima tulheet fangiksi, uskoo Per-Isak.

– Ajattele ette se meni niin hyvin kuitekki, sannoo Nils-Anders keventävällä 246

Muutettu On Muutettu

naurula.

– Muuten olisima istunheet psyykissä vielä tänäpäivänäki!

– – – SIVU 154 Nimi: Isak Töyrä Paikka: Kuttainen Aika: 29 aykysti Pererabatti Kuttainen on Ruottin pohjoisiin maanviljelyskylä. Kuin muutkin kylät sen ympärilä herätysliike lestaatiolaisuus on vaikuttanu oloihin. Isak Töyrä on lestaatiolainen, ja sitä kohelthaan välistä vähän skeptisesti.

– Ihmisilä on ennakkoluuloja ja uskovat ette met olema ekstreemiä, ette met emmä saa pittää tv:tä eli kartiiniä. Mutta met asuma tavalisissa taloissa ja elämä aika tava lista elämää. Meilä on taattorit ja työt kuin enimillä.

Lapsirikhaat lestaatilaisperheet on kuitekki tosi asia. Ittelä Isakila on ykstoista lasta, ja monela muula uskovaisila on yhtä suuret joukot.

– Keskimäärä on sielä jossaki. Kaheksan ja viientoistan lapsen välissä. Met piämä ette lapset on Jumalan lahja. Ja ei ole paljoakhaan preventiiviaineita mitä käytethään.

Perheekokkoukset on muila sanoila hyvinki täynä väkeä. Viikon päästä tullee suuri kalaasi. Isakin äiti täyttää 80 vuotta ja lapset ja lapsenlapset tulevat omista kotipaikoista. Yhteensä 25 henkeä ootethaan tulevan. Vain lapsenlapsia on kymmenen kappaletta. Tähhään mennessä.

Isakki on alottanu festin valmisteluja ja on jo leiponu yli 20 leipää. Kotilevottu on ittesthään selvää Isakile ja hänen vaimole koska net asuvat pienessä kylässä missä 247

on pieni ruoan tarjonta. Rahansäästävä leipominen on kans ollu vuosien aikana kun pariskunta on täyttäny hyvin suuren läjän vattoja. Leipä on valkea ja Isak muistaa mitä hänen murfaari, joka oli suomalainen, pruukas sanoa ruottalaisitten vaaleasta leivästä: – Paistettu kuunvalossa se sano aina ette net olit. Koska Suomessa syöthiin mustaa leipää.

Suuri lapsiläjä saattaa olla sekava pittää selvilä, myöntää Isakki. Hän tuopi esile muisthoon erikoisen mukkasesta semestireisusta kun koko porukka piti mennä lentämhään. Siihen aikhaan kun perheessä oli vain kehumaton määrä yheksän lasta.

– Jos on niin paljon pieniä lapsia pittää olla kaikki järjestyksessä!

Reisu oli rahalisesti maholinen koska oli hyvä tarjous mitä SAS lanseerasi – erikoisen eulinen Töyrän perheele: lapset alle 12 vuotta matkustivat nimittäin ilmhaisesti maksavitten vanheemitten kans.

Göteborgin matkala porukka käypi maassa Arlandassa. Kun ootethaan jatkolentoa tullee työläinen esile, pitkä fiini vaimo korkeissa klakoissa, ja alkaa liikkumhaan eppäilevästi suuren lapsiporukan ympärilä.

– Se käveli muutama varvin ja yritti arvostella heän iät, muistaa Isakki. Se ajatteli luultavasti ette se ei ole maholista ette tämä on vain yks pere. Viimen se ei saattanu olla kysymättä jos se oli päiväkoti joka oli matkustamassa.

Hän nauraa muisthoon.

– Just sen jälkhiin net jysteerasit tarjouksen. Matkassa olevia lapsia sai yhtäkkiä vain olla kaks.

Reisata niin monen kans ottaa voimhiin. Häätyy koko aijan pittää räkinkiä ja ei menettää kethään.

– Mie muistan kun met tulima kotia reisusta, yhtenä perjantaina, sannoo Isak.

Mie nukuin koko lauantain!

Konstmuseet i Norr är ett samarbetsprojekt mellan Norrbottens läns landsting och Kiruna kommun, en länsövergripande verksamhet med bas i Kiruna.

Genom ett nära samarbete med konstnärerna formar Konstmuseet i Norr de bäst lämpade förutsättningarna för varje projekt att ta plats i det offentliga rummet och kunna inrymmas på flera platser i länet. En för Norrbotten unik konstverksamhet. Att Konstmuseet i Norr i dagsläget bedrivs som en nomadliknande verksamhet innebär också att vi bjuder in konstnärer till att skapa nya verk, särskilt framtagna för att passa verksamhetens mobila karaktär. Det länsövergripande engagemanget tar konsten till betraktaren och skapar en rörlig struktur som främjar ett nytt sätt att betrakta konsten och vad ett konstmuseum kan vara.

Konstmuseet i Norr is a cooperative project between Norrbotten County Council and the municipality of Kiruna, a Kiruna-based organisation whose activities cross county-borders. Through close cooperation with the artists, Konstmuseet i Norr identifies the best-suited setup to enable each project to take its place in the public sphere and to fit into several locations in the county. This arts project is unique to Norrbotten. Since Konstmuseet i Norr currently is being run as a nomadic organisation, we invite artists to create new works specially produced to suit the mobile character of the organisation. This cross-county engagement takes art to the viewer and creates a fluid structure that promotes new ways of viewing art, whilst broadening our perception of what an art museum can be.

248

Konstmuseet i Norr on Norrbottenin läänin maakäräjien ja Kiirunan kunnan välinen yhteistyöhanke, koko läänin kattava toiminta, jonka tukikohta on Kiirunassa. Läheisessä yhteistyössä taiteilijoiden kanssa Konstmuseet i Norr luo parhaat mahdolliset edellytykset sille, että jokaiselle projektille löytyy paikka julkisissa tiloissa ja eri puolilla lääniä. Norrbottenille ainutlaatuista taidetoimintaa. Konstmuseet i Norr -museon nykyinen kiertelevä toiminta merkitsee samalla, että tarjoamme taiteilijoille mahdollisuutta uusiin teoksiin, jotka on luotu erityisesti toiminnan liikkuvaa luonnetta silmällä pitäen. Koko läänin kattava sitoumus tuo taiteen katsojan lähelle ja luo liikkuvan rakenteen, joka sekä edistää uutta tapaa katsoa taidetta että taidemuseon olemusta.

Dáiddamusea Davvin lea ovttasbargu Norrbottena leanadikki ja Girona gieldda gaskkas, leanarasttildeaddji doaibma mas lea váldodoaibma Gironis. Lahka ovttasbargguin dáiddáriiguin Dáiddamusea Nuortan hábme daid buoremus eavttuid vai juohke prošeakta oažžu saji almmolaš lanjas ja galgá čájehuvvot máŋga sajiin leanas. Lea Norrbottenii erenoamáš dáiddadoaibma Ahte Dáiddamusea Davvin otne jođihuvvo dego johtti doaimmahus mearkkaša ahte mii maid bovdet dáiddáriid ráhkadit ođđa dáidda, erenoamážit ráhkaduvvon soahpat dan doaimmahusa johtti hápmái. Dát leanarasttildeaddji doaibma buktá dáidaga geahčči lusa ja háhka lihkki vuođu mii movttiidahttá ođđa geahččanvuogi dáidagii ja dan mii dáiddamusea sáhttá leat.

Konstmuseet i Norr on yhteistyöprujekti Norrbottenin läänin maakäräjän ja Kierunan kunnan kans, lääninkattava toiminta jonka päämaja on Kierunassa.

Likelä olevan yhtheistyön kautta taiteelioitten kansa Taitemuseo Pohjolassa muotoilee niitä parriimpia ehtoja joka projektile ette ottaa siiaa siinä julkisessa huohneessa ja saattaa mahtua monheen paikhaan läänissä. Yks Norrbottenille ynikki taitetoiminta. Konstmuseet i Norr hoijethaan tällä hetkelä kun liikkuvana toiminana. Se merkittee kans ette met tarjoaama taiteilioita luomhaan uusia teoksia, erikoisesti sovitettu toiminan liikkuvalle piirtheele. Lääninkattava työala viepi taitheen kattojalle ja luopi liikkuvan stryktyyrin joka eistää uutta mallia kattoa taijetta ja mitä yks taijemyseymmi saattaa sisältää ja olla.

249

BYTT ÄR BYTT Akay & E.B. Itso © Akay, E.B. Itso och Konstmuseet i Norr texter: Lina Josefina Lindqvist, Maria Ragnestam färgfotografier: Akay fotografier i svart-vitt: E.B. Itso grafisk form: Lina Josefina Lindqvist, Akay och E.B. Itso översättare: EasyTranslate AB projektledare: Maria Ragnestam förlag och ansvarig utgivare: Konstmuseet i Norr www.konstmuseetinorr.se tryck: CO­print, Floby, 2015 första upplagan 2015 isbn: 978­91­982864­0­3

isbn: 978-91-982864-0-3