HISTORIAKATSAUS
VIHAA JA UHMAA – KADETIN TUNTEMUKSIA 30. JOULUKUUTA 1939 TEKSTI: LAURI MATTILA Useimmille kadettipolville päivystäminen ja kronikan kirjoittaminen muodostivat tutun perinteen. Jo vuodesta 1926 alkaen kronikoista on löytynyt kertomuksia Kadettikoulun sisäisistä tapahtumista, mutta myös laajempaa pohdintaa maailman tapahtumista.
Y
hteisöllisesti ja säännöllisesti laadituissa kronikoissa ilmenee ilman jälkiviisautta se henki, joka tulevien upseerien keskuudessa on opiskeluaikoina vallinnut. Tästä syystä talvisodan molemmin puolin kirjoitetut kronikat ovat erityisen mielenkiintoista luettavaa. Luonnollisesti kronikoissa ilmenee selvästi jyrkentynyt suhtautuminen Neuvostoliittoon, mutta myös kasvanut luottamus suomalaisten yhtenäisyyteen. Jälkimmäinenhän ei ollut mikään itsestäänselvyys sellaisena aikana, jolloin suomalaiset olivat vasta sukupolvea aiemmin taistelleet toisiaan vastaan. Valitettavasti talvisodan aikana kirjoitettiin vain yksi kronikka, joka kirjoitettiin juuri ennen 23. kadettikurssin päättämistä. Kronikassa itänaapurista käytettiin mitä moninaisimpia kutsumanimiä, kuten verivihollinen, saaliinhimoinen raa kalainen, vainolainen ja ryssä. Ei tarvitse etsiä rivien välistä merkityksiä huomatakseen, että kirjoituksessa paistaa viha. Näin voimakas tunne ei kummunnut mistään muusta kuin oikeudettomasta hyökkäyksestä puolueetonta maata ja sen siviilejä vastaan. Venäjän laajamittainen hyökkäys Ukrainaan helmikuun lopulla 2022 tuo valitettavalla tavalla nykypäivään tutkielman havainnot puolustajan katkeruudesta ja vihasta. Jo muutamien viikkojen taistelujen jälkeen oli selkeästi nähtävissä, minkälaista inhimillistä ja materiaalista
Kylkirauta 2/2022
tuhoa ”nykyaikainenkin” sota aiheuttaa. Kun useat menettävät kotinsa ja perheensä sodan kaltaiseen vääryyteen, syntyy vihaa ja katkeruutta. Ne eivät katoa sodan päättyessä, mutta luottamus on pitkän ajan kuluessa rakennettavissa uudelleen. Suomen ja Venäjän luottamuksen kasvu oli 1990-luvulta alkaen luonnollista, kun valtiojohtoa myöten tunnustettiin Mainilan laukaukset lavastetuksi. Historiallisia kipukohtia käsiteltiin hetkittäin avoimesti, mutta valitettavasti tässäkin suhteessa on tullut takapakkia. Miten luottamusta voidaan enää rakentaa, kun valtiojohtoisesti jopa yhteistä historiaa tulkitaan ja opetetaan kansalle siten, että vääryyttä kärsinyt onkin syyllinen? Tässä ajassa on siis syytä muistuttaa erään kadetin tuntemuksista yli kahdeksankymmenen vuoden takaa, kun Suomi puolustautui laajentumishaluista suurvaltaa vastaan. Kronikan kirjoitti eräs kadetti 23. kadettikurssilta talvisodan ollessa käynnissä 30. joulukuuta 1939. Silloin Neuvostoliiton hyökkäys oli onnistuneesti pysäytetty ja rintamalinjat alkoivat vakiintua. Vastahyökkäyksen onnistuminen Tolvajärven–Ägläjärven suunnalla viikkoa aiemmin loi uskoa voiton mahdollisuuksiin ja taistelut Raatteentiellä olivat pian huipentumassa. Kronikoitsijalla oli myös tiedossa, että kronikan kirjoittamista seuraavana päivänä kadettikurssi päätettäisiin ennenai46
LAURI MATTILA
kaisesti. Vain seitsemän kuukauden opintojen jälkeen maavoimien kadetit komennettiin ”eri joukkomuodostelmiin”. Artikkeli perustuu elo–syyskuussa jul kaistavaan pro gradu -tutkielmaan ”Ve näläisvastaisuudesta ryssävihaan – Ka dettikoulun kronikat kadettilupauksen hengessä vuosina 1939–1940”.
Kadetin kronikka 30. joulukuuta 1939 Sota, ne sittenkin tulivat, p–n ryssät. Tuo ajatus vallitsi useimman suomalaisen sydämessä 30. marraskuuta 1939. Ryssä on siis päästänyt idän raakalaislaumat valloilleen. Olimme saaneet jo pitkän aikaa lukea sanomalehtien pääuutisissa sodista ja jälleen sodista. Sodan aallot olivat
