Nakkilan reserviläiset ry kunnostaa

Nakkilan reserviläiset ry kunnostaa Suomen pienimmän hautausmaan

osa 2

Kerroimme Karhussa 1/2021 aikomuksestamme kunnostaa Nakkilassa sijaitseva lentokapteeni Kauko Ikosen hauta osana perinnetyötämme. Tässä jatkoosassa kerromme, miten käytännön työ eteni.

Jo haudalla suoritetussa katselmuksessa kävi selväksi, että hauta oli päässyt heikompaan kuntoon kuin ensisilmäyksellä näytti – ihan pelkällä huoltomaalauksella ei hommasta selvittäisi. Koko hautaa ympäröivä rauta-aita oli aikojen saatossa uponnut niin, ettei alapienaa ollut ollenkaan näkyvissä. Tai käytännössä aita oli varmaankin pysynyt paikoillaan, mutta maa oli kohonnut pikkuhiljaa humuskerroksen kasvaessa. Lisäksi useita pienoja puuttui kokonaan ja hitsaukset olivat monin paikoin auenneet.

Kunnostaminen aloitettiin alkuperäistä ilmettä kunnioittaen Vanhoista valokuvista selvisi myös, että koko hauta oli päällystetty liuskekivellä tai vastaavalla ja jäljellä olevan rauta-aidan aukot oli täytetty panssariverkolla. Teimme lentäjän pojan, Jorma Ikosen kanssa kunnostussuunnitelman, jossa sovittiin työn pääpiirteet: laatoitus palautettaisiin, mutta panssariverkko oli mielestämme tarpeeton ja epäesteettinen, joten sitä ei kunnostuksessa uudelleen asennettaisi. Pronssilaatan kiillotusta pohdimme pidempään, mutta vaikka se on nykyisellään patinoituneena hieman vaikealukuinen, päätettiin se jättää ennalleen, sillä kiillotuksesta olisi ollut vain lyhytaikaista hyötyä. Samoin päätettiin jättää muuratun kivipylvään laastista valuneet kalkkijäämät pesemättä, sillä kokonaisuutena pylväs on kauniisti patinoitunut.

Ensimmäiset talkoot haudalla pidettiin huhtikuun lopulla roudan sulettua. Tuolloin puolen tusinaa johtokunnan jäsentä marssi lapioineen keskelle tuulista peltoaukeaa tarkoituksenaan selvittää miten aita on kiinnitetty maahan. Pienenä yllätyksenä aitaa esiin kaiveltaessa paljastui myös laatoitus! Se oli vuosikymmenten saatossa peittynyt paikoin jopa 20 senttiä maan alle. Liuskekiveä se ei ollut, vaan paikallista hiekkakiveä. Maasta löytyi myös muutamia metallikappaleita, jotka olisivat saattaneet olla hajonneen lentokoneen osia, mutta todennäköisempää lienee, että ne ovat peräisin jostakin maatalouskoneesta. Samoin maasta löytyi kaikki aidasta irronneet puolat. Helpotukseksemme aitaa ei oltu valettu betonianturoihin, vaan se kellui rautalautasten varassa. Miesvoimin aitaa nostaessa kävi selväksi, että monet hitsauksista olivat jo hyvin heikkoja ja aita hajosi käytännössä käsiin. Tämä toisaalta helpotti työtämme, sillä olimme laskeskelleet kokonaisuuden painoksi noin 350 kiloa ja sen nostaminen kiven yli miesvoimin vaikutti melkoiselta turvallisuusriskiltä. Ennen siirtoa mittasimme ja merkitsimme maastoon vielä tarkan sijainnin, jotta osaisimme palauttaa aidan tarkalleen alkuperäiselle sijalleen. Sitten vain lavettikärry maastokelpoisen auton vetämänä muistomerkin vierelle, aita kyytiin miesvoimin ja varsin erikoinen kuljetus pääsi matkaan! Johtokuntamme jäsen Sami Kivimäki oli lupautunut lahjoittamaan projektin käyttöön paitsi työtilat myös tarvittavan kaluston. Matka hänen luokseen oli lyhyt ja onnistui kommelluksitta.

Talkoopäivät venyivät Vapunpäiväksi sattui kaunis ilma ja useampi johtokunnan jäsen pääsi mukaan talkoisiin. Sami hitsasi käytännössä koko aidan uudelleen, sillä mitä enemmän muut vanhoja saumoja yrittivät puhdistaa sen selvemmäksi kävi, ettei sieltä juuri säilytettävää löytynyt. Johtokunnan jäsen Esa Rannisto järjesti talkooväelle hieman kahvia ja syötävää, mikä tulikin tarpeeseen, sillä ”pikku talkoot” venyivät lopulta lähes normaalin työpäivän pituiseksi. Maalaaminen oli jätettävä seuraavaan päivään.

Onneksemme myös sunnuntai oli kaunis ja sateeton. Päivän ohjelmassa oli hiekkapuhallus ja pohjamaalaus. Talkooväkeä tarvittiin vähemmän, mutta projekti kiinnosti johtokuntaa siinä määrin, ettei päivän aikana yksin tarvinnut olla. Sami huolehti hiekkapuhalluksesta vuosien ammattitaidolla ja järeällä kalustolla työ onnistui verrattain nopeasti. Tietenkin aidan muoto itsessään on vaativa ja hukkaa syntyy erittäin paljon.

Tavoitteena ”ehdotonta priimaa” Heti hiekkapuhalluksen päälle oli vielä saatava pohjamaali, sillä hiekkapuhallettu puhdas rauta alkaa ruostumaan uskomattoman nopeasti ja halusimme tehdä ehdotonta priimaa. Pohjamaaliksi valitsimme teollisuus- ja ammattikäyttöön tarkoitetun Normaspeed pohjamaalin. Ilta oli jo pitkällä kun Sami sai maaliruiskun pestyä, joten pintamaalaus päätettiin jättää seuraavaan päivään.

Maanantaina kukin meistä palasi päivätöihinsä, joten maalaustalkoot jatkuivat vasta illalla. ”Talkoot” on tässä kohtaa kyllä väärä termi, sillä käytännössä Sami teki työt ja muutama muu oli hengessä mukana ja dokumentoimassa projektia. Pinnasta tuli todella upean näköinen! Aita jätettiin kuivumaan ja asennustalkoot sovittiin seuraavalle päivälle töiden jälkeen.

Tiistai-iltana paikalla oli jälleen useampia johtokunnan jäseniä ja aita sai kyydin takaisin omalle paikalleen samalla lavetilla kuin se oli poiskin haettu. Myös Jorma Ikonen oli pyytänyt päästä mukaan asennustalkoisiin ja hänet paikalle luonnollisesti kutsuttiin. Olimme hieman pitäneet yllä toivoa, että saisimme aidan paikoilleenkin miesvoimin, mutta aikamme asiaa pyöriteltyämme tulimme siihen tulokseen, että maalipinta voisi näin vaurioitua ja päätimme turvautua konevoimaan. Sami haki kotoaan vielä traktorin, jonka avulla aita saatii nostettua hellävaroen samoille sijoilleen, jossa se oli vuosikymmenet saanut olla. Aivan valmiiksi projektia ei vielä voinut sanoa, sillä laatoitus oli vielä asennettava uudelleen. Ilmat olivat ennusteen mukaan muuttumassa epävakaammaksi, joten emme voineet tietää milloin laatoitustyö voitaisiin tehdä ja halusimme siksi jo tässä vaiheessa lahjoittaa Jorma ikoselle muistoksi projektista Nakkilan reserviläisten logolla varustetun mukin. Jorma oli kovin tyytyväinen tekemäämme työhön ja kiitti saamastaan avusta.

Ilmat pysyivätkin huonoina aina lauantaihin 8.5. saakka, jolloin vihdoin aurinkokin näyttäytyi sen verran, että työ saatiin tehtyä. Alkuperäinen tavoitteemme oli saada hauta kunnostettua putoamisen vuosipäiväksi 9.5., mutta ihan näin täpärälle ei ollut tarkoitus mennä. Pääasia kuitenkin, että saimme työn tehtyä ennen toukotöitä ja voimme jättää tämän erikoisen hautausmaan hyvässä kunnossa jälkipolvienkin muistettavaksi.

Nyt vilja on jo puitu ja syysvilja kylvetty, joten vierailu haudalla ei ole sallittua.

KARI K. OIKONEN Hieman sellainen tynkävuosi. Yhdet viralliset harjoitukset, syyskokous ja johtokunnan katselmuspäivä ovat vielä jäljellä. Ilma-aseradalla Jukka Levola jatkaa puurtamista. Uudistuva rata on