No 1. 2013 SYKSY /TALVI
MUOTI · KAUNEUS & TERVEYS · KOTI · RUOKA · JUHLAT ·MAAILMALLA · TALOUS & TEKNIIKKA
MAAILMALLA
Namaste! Kuvat ja teksti Maria Santto
On joulukuu. Katmadun kaduilla pöllyää kuiva hiekka, joka tunkeutuu sieraimiin, korviin ja silmiin. Yöt ovat viilentyneet syksystä merkittävästi ja kotioloissa istutaan pipot ja hansikkaat päällä, jos sellaisia löytyy. Varjossa vilu käy luihin ja ytimiin, vaikka joulukuun keskipäivän aurinko on lämmin ja paikoitellen jopa kuuma.
224 www.kiddo.fi
Namaste_cs6.indd 224
10/1/13 8:41 PM
MAAILMALLA
www.kiddo.fi 225
Namaste_cs6.indd 225
10/1/13 8:41 PM
MAAILMALLA
Siltikin, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hän pyörittää lastenkotia sitkeästi.”
Nepalin pääkaupunki Katmandu sijaitsee laaksossa. Ilma on harmaan saastepilven peitossa, ja laakson läpi virtaa surullisen näköinen, saastunut ja slummeja syleilevä joki, jota ympäröi majesteettinen Himalajan vuoristo. Talvella onni voi potkaista pientä kulkijaa ja taivas saattaa revetä ja näyttää mahtipontisen vuoristonäkymän. Asukkaita Katmandun kaupungissa on arviolta noin miljoona ja koko Katmandun laaksossa reilu kaksi miljoonaa. Kaupunki kasvaa alituiseen, ja maaltamuutto pääkaupunkiin on kasvanut räjähdysmäisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Luonnollisesti massamuuton mukana lisääntyvät myös kaupungin sisäiset jo olemassa olevat ongelmat, ennen kaikkea köyhyyden tuottamat toivottomat ihmiskohtalot. Usein näiden kohtaloiden suurimmat kärsijät ovat lapset. Katmandun kaupungin laajentuessa uusien asuinalueiden rakentaminen on lisääntynyt. Laaksoa koristavat silmiinpistävästi neon värein maalatut uusiotalot ja keskeseräiset rakennelmat, sekä suomalaisillekin tuttu Ncell (Telia Sonera) -logo koristaa yhä useamman talon kylkeä. Ilme on kaukana siitä, mitä useimmat meistä kuvittelevat ajatellessaan nepalilaista arkkitehtuuria. Olen matkalla Katmandun laaksoon, vehreyden ja uusiorakennusten keskelle, seuranani Samuli. Samuli on 28-vuotias sairaanhoitoalan opiskelija, joka noin kuusi vuotta aikaisemmin matkallaan Nepalissa löysi itsensä auttamasta ystäviään lastenkodin perustamisessa ja jolla nyt yhdeksän vuotta myöhemmin on jo toinen projekti meneillään. Samuli yhdessä kahden nepalilaisnuorukaisen Tikan ja Balkrishnan kanssa pyörittää lastenkotia Katmandun laaksossa. Tänään lapset ja nepalilaisnuorukaiset pääsevät didin kanssa uuteen vastavalmistuneeseen kotiin. (Didi on nepaliksi ’sisko’, ja nimeä usein käytetään myös taloudenhoitajasta /siivoojasta.) Vanhan kodin lattiat ovat hiekkameren peitossa. Seinillä katselee yksinäisiä kuvia lapsista, ja siellä roikkuu jonkun repaleinen reppu ja koulukirjat. Seinät ovat myös lian peitossa. Samuli
sanoo, että uudessa talossa ovat tarkat siisteyssäännöt. ”Lapset kun tulevat koulusta kotiin ja juoksevat yläkertaan likaiset kädet seiniä hipoen, ei ole ihme, että näyttää tältä. Seinät pitäisi maalata, ja maali kun on vesiliukoista, peseminen ei onnistu”. Kuten tavallista, Nepalissa aikakäsitys ei ole lähellekään sama kuin meillä länsimaissa, saatika vielä minuutin tarkassa Suomessa. Aikaa kuluu ennen kuin auto saapuu ja pääsemme lastaamaan konttia. Kantaessani kirjahyllyä huomaan Samulin kädessä tatuoinnin, nepalinkielistä kirjoitusta, joka ikään kuin rannekorumaisesti ympäröi nuoren miehen käsivartta. Kysyn uteliaisuuttani kirjoituksen merkitystä. ”Jumala on rakkaus, rakkaus on jumala”, hän vastaa. Säpsähdän sisäisesti, sillä en olettanut hänen olevan uskossa, ja huomattuani reaktioni häpeän arvostelevaa asennettani. Hiljennyn miettimään, että jos jossain maassa voi todella uskoa olematta uskossa, niin Nepal on varmaankin juuri se maa, ennemmin kuin Intia. Onhan Nepal Buddhan synnyinmaa. Samuli jatkaa: ”Varmistin ystäviltäni, että lukeehan siinä tosiaan niin kuin pyysin. Aluksi tatuoija halusi kirjoittaa: ’Jeesus on rakkaus.’ Sanoin, että ei, en minä sitä tarkoita!” Samuli naurahtaa muistellessaan tatuiointikeikkaansa. ”Se on sellainen muistutus mulle, kun asiat kusee tai kun ottaa päähän tai on lyhyt pinna...” Säpsähdän jälleen. Se on hyvä muistutus, ajattelen ja päätän olla miettimättä asiaa sen enempää. Palapeli, josta Samuli koostuu, on selkeästi monimutkaisempi ja paljon syvällisempi, kuin mitä ulkoinen olemus antaa ehkä ymmärtää. Uuden talon suihkuhuoneessa häärää mies. Hän asentaa paikoilleen venttiilejä, suihkua ja irrotettavia metalliosia. Samuli kertoo, että moni asuttamaton talo on ryöstetty tällä alueella ja taloista on viety nimenomaan vessan, lavuaarin ja keittiön metalliosia. Näin ollen uusi vuokraisäntä halusi, että asennus tapahtuu viime hetkellä. Muutto ei suju ongelmitta. Aikaa kuluu liikaa, entinen vuokraisäntä vaatii rahaa maalaukseen ja sitä
226 www.kiddo.fi
Namaste_cs6.indd 226
10/1/13 8:41 PM
MAAILMALLA
www.kiddo.fi 227
Namaste_cs6.indd 227
10/1/13 8:41 PM
MAAILMALLA
228 www.kiddo.fi
Namaste_cs6.indd 228
10/1/13 8:41 PM
MAAILMALLA
rataa. Valitettavan usein tulee Nepalissa korruptio vastaan, oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa, etenkin kun on länsimaalaisia läsnä. Onneksi Samuli puhuu erinomaista nepalia. Se auttaa paljonkin, vaan ei aina tarpeeksi. Siltikin, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, hän pyörittää lastenkotia sitkeästi. Lapset, iältään noin 8‒12-vuotiaita, tulevat hyvin vaatimattomista olosuhteista. Perheellä ei ole ollut varaa ylläpitää kaikkia lapsia tai vanhemmat ovat kuolleet ja jäljelle on jäänyt muita perheenjäseniä, jotka eivät pysty pitämään lasta kotona tai lähettämään kouluun. Taloon mahtuu monta surullista tarinaa. Tarkoitus on kuitenkin, että lastenkoti on vain väliaikainen ratkaisu ja siinä missä nuoret miehet toimivat niin esikuvina, isinä ja veljinä, oma perhe odottaa siellä jossain ja heidän luoksensa vielä palataan. Tilanne ei ole mitenkään ainutlaatuinen Nepalissa. Siltikin on vaikea arvioida, kuinka paljon lapsia viruu lastenkodeissa. Joidenkin lasten oikeuksia ajavien organisaatioiden mukaan kyse olisi 15 000 lapsesta, mutta todennäköisempää on, että luku on huomattavasti mainittua suurempi. Internet on täynnä häkellyttävää dataa liittyen lastenkoteihin bisneksenä: ihmiskauppaa, adoptiohuijauksia, seksuaalirikoksia ja niin edelleen. On siis selvä, että paikallisten ja kansainvälisten organisaatioiden on vaikea seurata tilannetta. Päivä hämärtyy, ja aurinko tekee käännöksen lämpimästä koppavan viileään. Kadulta kuuluu pienten ihmisten ääniä, jotka soljuvat sirojen ja kovaäänisten ”namaste!NAMASTE!namas te!NAMASTE!” -kavalkaadiin. Uteliaat katseet kohtaavat. Kohta koko talo on tarkastettu, ja minua katsoo monta aurinkoista silmäparia. Uusi koti ei enää ole tyhjä vaan täynnä intoa, armotonta riehumista ja riemua, oikeanlaista lapsuutta.
www.kiddo.fi 229
Namaste_cs6.indd 229
10/1/13 8:41 PM