No 1. 2013 SYKSY /TALVI
MUOTI · KAUNEUS & TERVEYS · KOTI · RUOKA · JUHLAT ·MAAILMALLA · TALOUS & TEKNIIKKA
Ritva-Liisa Snellmann M u mm o Kun lapsenlapseni syntyi seitsemän vuotta s i t t e n , m i n u s t a t u l i a mm a t t i m a i n e n A t l a n t i n y l i t t ä j ä . O n n e ks i m a t k a l y h e n e e p i a n , s i ll ä l a p s i m u u t t a a R a n sk a a n . Ku v i t u s H e lm i S i r o l a / N a pa i ll u s t r a t i o n s
12 www.kiddo.fi
Kolumnit_2_cs6.indd 12
10/1/13 9:12 PM
[Kolumni]
Haloo, onko siellä mummo? Tietokone hälyttää. Skype-puhelu tulossa. Kuvaruudulle ilmestyy touhukkaasti elehtivä lapsenlapsi, jolla on asiaa. Hän rakentaa trukkia legoista, ja kaksi osaa puuttuu. Ne saattaisivat löytyä hänen Suomen legolaatikostaan. ”Katso, vähän kuin bumerangeja, neljä reikää tässä ja kolme tässä”, lapsi selittää ja roikottaa muoviosia kameran edessä. Kaivan legolaatikot esiin ja kauhon hetken. Kauhottavaa riittää, sillä olen ostanut kesäkäyttöön kymmenen kiloa käytettyjä legoja. Aivan oikein. Täällähän niitä on. Laitan varmuuden vuoksi kirjekuoreen neljä palkkia, liimaan taakse tulli-ilmoituksen, 4 lego blocks, used, ja vien kuoren postilaatikkoon. Olen jo oppinut, että Yhdysvaltoihin ei kannata lähettää Aku Ankkaakaan ilman tulli-ilmoitusta, jos haluaa postin menevän perille. Suomalaislapsella on matkaa mummolaan keskimäärin 75 kilometriä, tietää Tilastokeskus. Sekin saattaa tuntua pitkältä, kun tarvitaan isovanhempien apua. Mutta meillä mummolan ja lapsenlapsen erottaa Atlantin valtameri ja matkaa on 6 300 kilometriä. Seitsemän vuotta sitten etäisyyttä oli melkein tuplasti enemmän. Kun Kaliforniassa asuva tytär kertoi tulevasta vauvasta, olin yhtä aikaa riemuissani ja harmissani. Ensimmäinen lapsenlapseni enkä näkisi häntä kuin kerran vuodessa, kesäloman aikaan! Mutta toisin kävi. Minusta on tullut mobiilimummo, joka lennähtää paikalle, kun vanhemmilla on tiukkaa töissä tai pakollisia matkoja, ensin Palo Altoon, myöhemmin Bostoniin. Viivyn muutaman viikon, otan hommat hoitooni ja olen aamusta iltaan isoäiti.
En ole varmasti ainoa etämummo. Ulkomailla asuu arviolta 40 000 suomalaista lasta, ja jos jokaisella on edes yksi isoäiti elossa, meitä maailman ilmatilassa suhaavia isovanhempia täytyy olla melkoinen määrä. Ja useimmilla on matkalaukku täynnä Suomi-kamaa: ksylitolipurkkaa, ruispuikuloita, fluoritabletteja, sukkahousuja, kurakintaita ja sarjakuvalehtiä. Etämummo on kiertävä Suomen suurlähettiläs. Hän tuo kotimaasta hyväksi todettuja tapoja (pipo päähän, siellä on kylmä), sovittelee kahden kulttuurin välisiä törmäyksiä (pipo päähän ja heti, aivan sama vaikka muilla ei olekaan) ja opettelee toisen maan tapoja (hellehattu päähän ja heti). Kesä–heinäkuussa liikenne käy toiseen suuntaan. New Yorkista Helsinkiin lentävät koneet ovat täynnä mummoja, jotka ovat käyneet hakemassa lapsenlapsensa kesäksi Suomeen. Nyt matkalaukuissa on kumisaappaita, tuulitakkeja, polvilaastareita, itikkakutinavoidetta ja uimalaseja. Niitä kaikkia tarvitaan Suomen kesässä. Mutta ennen kuin kesäloma pääsee kunnolla alkamaan, sekä mummon että lapsenlapsen on toivuttava aikaerosta. Se ottaa joskus lujille, sillä valoisat yöt saavat aistit lopullisesti sekaisin. Eihän nyt ole yö, ei voi olla! Toivon aina ensimmäisiksi päiviksi öisiä ukonilmoja. Kun uni ei tule eikä uloskaan voi mennä yöllä leikkimään, on mukava vetäistä sälekaihtimet ylös, nostaa sängyn pääty sopivalle korkeudelle ja ihailla sinisenä välähtelevää taivaankantta. ”Suomessa on aina niin hienoa”, lapsenlapsi sanoo ja huokaa tyytyväisenä. Va l o k u va M e r j a Y e u n g
Vierailujen välissä pidämme yhteyttä verkon välityksellä. Olen onnekkaampi kuin omat isovanhempani, jotka saivat Amerikkaan muuttaneilta lapsiltaan vain
muutaman kerran vuodessa hienonhienolle lentopostipaperille kirjoitetun kirjeen. Mutta emme me lapsenlapsen kanssa ole hylänneet perinteistä postiakaan. Lähetän muutaman viikon välein kirjeen ja niittaan mukaan kiinnostavia lehtileikkeitä. Meidän kotikadullamme on sattunut kolari tai Hesarin tiedesivulla kerrotaan, miksi ihmisen nenässä on räkää. Vastaukseksi sain aluksi epämääräisiä piirroksia, teepussin kääreeseen kyhättyjä kirjainyhdistelmiä, lankaan liimattuja höyheniä ja nykyisin jo pieniä kirjeitä, jotka on kirjoitettu suomen ja englannin iloisella sekasotkulla.
www.kiddo.fi 13
Kolumnit_2_cs6.indd 13
10/1/13 9:12 PM