No 1. 2013 SYKSY /TALVI
MUOTI · KAUNEUS & TERVEYS · KOTI · RUOKA · JUHLAT ·MAAILMALLA · TALOUS & TEKNIIKKA
Hele Levy
Hele Levy on ravintola Gaijinin a p u l a i s r a v i n t o l a p ä ä ll i k k ö , j o n k a m i e l e s t ä k e s k i n k e r t a i n e n k i n r u o k a m a i s t u u p a r e m m a lt a h y v ä s s ä s e u r a s s a j a o i k e i n t a r j o i lt u n a . Toisinaan myös omakin s e u r a k e l p a a . Ku v i t u s Reija Kiiski
Va l o k u va M e r j a Y e u n g
Täti
8 www.kiddo.fi
Kolumnit_2_cs6.indd 8
10/1/13 9:09 PM
[Kolumni]
LEikitään ravintolaa Mistä on pienet asiakkaat tehty? Pienistä levottomista jaloista, löysäksi imetyistä maissinaksuista ja lattialle murustetuista leivänpaloista. Mausteena vielä itkut, huudot, raivarit ja ripaus kuolaa. Mutta kirsikkana kakun päällä: nauravat nappisilmät, vilpittömät hymyt ja aito ilo. Niistä on pienet asiakkaat tehty. Lapset ovat lapsia. Meihin aikuisiin verrattuina he ovat usein vähän lyhyempiä, arvaamattomia, ajattelemattomia sekä heikkohermoisia. He ovat kuitenkin ohjailtavissa, mikä antaa aikuiselle pientä etumatkaa oikein käytettynä. Lapset kasvavat, jos heitä kasvatetaan. Jos he eivät osaa käyttäytyä, syy on yleensä muiden kuin heidän itsensä. Silloin on syytä katsoa niitä pidempiä ihmisiä perhepotretin taustalla. Ravintolassa käyminen ja käyttäytyminen onkin hyvä mittari lasten tapakoulutukselle, ja onnistunut ravintolakokemus on suora palkinto onnistumisesta. Mutta aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Niin asiakkailla kuin henkilökunnallakin on usein ennakkoluuloja lapsiperheistä ravintoloissa. Ne meluavat, sotkevat ja häiriköivät kanssaruokailijoita. Ne juoksevat tarjoilijoiden jaloissa, karkailevat tai ovat muuten vain ärsyttäviä. Jotkut valitsevat ravintolansa jopa varta vasten sillä ajatuksella, että siellä ei varmasti käy lapsiperheitä. Osa lapsiperheistä taas valitsee ravintolansa sillä perusteella, missä on lapsille virikkeitä, jotta muu perhe saa ruokailla rauhassa. Mikä kammottava ajatus! Oman empiirisen kokemukseni perusteella leikkinurkkaravintolat ovat pahimpia lapsen keskittymisen kannalta ja ruokailu on todellakin haastavaa, sillä ravintolasta kehkeytyy lapsen mielikuvissa jonkinasteinen huvipuisto. Ei kai kotonakaan lähdetä kesken ruokailun riehumaan leikkipuistoon? Pahimmat kokemukseni lapsiperheiden ruokailusta eivät tosiaankaan ole johtuneet lasten toimista. Asiakkaana olen myös todistanut, kuinka naapuripöydän seurueen jäsen tuli esittelemään uusinta tulokastaan ja siinä kaiken tohinan keskellä intoutui vaihtamaan kullannuppunsa vaipat. Toimenpiteen suoritettuaan hän tarjosi auliaasti tätä pakettia tarjoilijalle,
joka kieltäytyi närkästyneenä. Sitten ihmeteltiin kovaan ääneen palvelun tasoa ja seuraavaksi olikin vuorossa rintaruokintaa. Myöskään muu illallisseurue ei ollut ihan yhtä ihastuneita tämän lapsellisen jäsenensä edesottamuksista. Lapsellista tai lapsetonta, mutta jotkin ”luonnolliset” asiat eivät vain yksinkertaisesti kuulu ravintolaetikettiin ja hyviin pöytätapoihin. Asiakkaina lapset osaavat olla myös sangen ihastuttavia. Olen nähnyt monen nuoren kulinaristin tai kokinalun maistavan elämänsä parasta annosta ja saanut kuulla viiltäviä analyysejä, joihin ei edes moni aikuinen pystyisi. Muistan myös erään kerran, kun nuori ruokailija haukkui lihapulla-annoksensa ”aivan karsean näköiseksi” ja vanhemmat punastelivat vieressä. Liekö siinä istunut tulevaisuuden ravintolakriitikko tai teräväsanainen mestarikokki? Lopuksi hän oli vielä pöyristynyt saamastaan jäätelöannoksesta, joka oli ”noin pieni”, vaikkei sitä alun perin edes halunnutkaan. Kuulemma lapsen suusta kuulee sen totuuden. Lapsena omaksuttujen ruokailutottumusten muuttaminen voi olla aikuisena hankalaa. Lapsuuden neofobiat, haluttomuus maistaa tuntemattomia ruoka-aineita, toki hälvenevät kehityksen myötä, mutta joillekin ne voivat jäädä kummittelemaan aikuisiälläkin. Jaottelemalla lasten ja aikuisten ruoat omiin kategorioihinsa on myös omiaan rakentamaan näitä ennakkoluuloja. Se, että ottaa lapsen mukaan ruuanlaittoon ja antaa maistaa eri makuja ja ruokia, kantaa hedelmää pitkälle tulevaisuuteen. Ihastellen ja salaa kateellisena olenkin katsonut, kuinka nuoret juniorikokit valmistavat televisiossa täydellisiä Benedictin munia tai muita klassikkoannoksia, joista olen itse kuullut vasta aikuisiällä. Samalla kun ammattilaisten ikä vähenee, alalla panokset kovenee. Itkut, huudot, raivarit ja kuolaus. Levottomat jalat ja ruualla sotkeminen. Vähemmän miellyttävällä tavalla sitä katsotaan silloin, kun lapsista on tullut aikuisia. Mikäli ja kun voimme asiaan vaikuttaa, ilolla katamme pöydän, avaamme oven ja toivotamme tervetulleiksi tulevaisuuden kulinaristit ja hyvin käyttäytyvät asiakkaat leikkimään aikuisten oikeesti ravintolaa!
www.kiddo.fi 9
Kolumnit_2_cs6.indd 9
10/1/13 9:09 PM