No 1. 2013 SYKSY /TALVI
MUOTI · KAUNEUS & TERVEYS · KOTI · RUOKA · JUHLAT ·MAAILMALLA · TALOUS & TEKNIIKKA
Laura Puromies äti Porissa a suva tieteen ja taiteen välimaa stossa temmeltävä kulttuurintutkija, äiti ja kirjoittaja, joka on elättänyt pesuettaan myös m a i n o n n a n s u u n n i t t e l u ll a . O m a k s i ilokseen, ja toivottava sti myös vähän muidenkin, hän ei myöskään ole hylännyt vanhoja taitojaan
Ku v i t u s Mar tta Puromies
Va l o k u va M e r j a Y e u n g
viulunsoitossa ja kuvataiteissa.
6 www.kiddo.fi
Kolumnit_2_cs6.indd 6
10/1/13 9:08 PM
[Kolumni]
Lapset ja luovuus Laulua, leikkiä, voimistelua. Ei ole turha litania lapsista puhuttaessa. Listaan voisi lisätä vielä sirkuksen, arkioopperan ja performanssin. Joskus yksi lapsistani kysyy, mitä tekisin, jos heitä – häntä ja hänen kahta sisarustaan – ei olisi olemassa. Kysymys on suosittu, koska olen joskus maalaillut siihen mahdollisimman ankean ja heidän läsnäoloaan ylistävän vastauksen: ”No, minulla olisi tosi tylsää, kotona olisi ihan hiljaista, varmaan harmaata, lukisin sanomalehteä…” Ajatus äidin ankeasta olosta huvittaa lapsia. Tässä kuvitteellisessa spektaakkelissa on totuuden siemen. Elämässäni olisi huomattavasti vähemmän arjessa syntynyttä luovuutta ilman lapsia, jotka luovat kotiin yllättäviä tilanteita jatkuvasti – nimenomaan spektaakkeleja, joissa vain luovuus on rajana. Tai luovuus on rajaton. Aikuiset ovat keksineet sanontoja luovuuden rajattomuudesta, mutta oikeasti vain lapset tietävät, mitä oikea rajaton luovuus on. Se on ”lasten oikeesti”. Kompastelen asetelmaan, jossa Barbie ajaa Batmanin kanssa ufolla lammashaassa, vieressä on jättiläismäinen kyhäelmä jotakin maitopurkkimaista oranssein siveltimen vedoin ehostettuna ja äidin laatikosta lainattu muinaiskorukokoelma. Myöhemmin käy ilmi, että kyhäelmä on tietenkin pyramidi tai voi se oikeastaan olla myös aarrelaiva ja korut ovat siinä, koska muumio vartioi niitä – ne nukkuvat pyramideissa – tai merirosvot ovat juuri ryöstäneet ne – merirosvot taas seilaavat tuollaisilla kyhäelmillä. Tämän leikin luovuus ei lopu tähän. Lattialle pyydetään levittämään metritolkulla paperia. Maalataan myrsky. Maalataan avaruusolento, tuhatjalkainen. Prinsessan hiukset valuvat tornista kodittoman pupun lämmikkeeksi. Yhtäkkiä paperi onkin kiitorata, jota pitkin maailmankaikkeutta valloittava veli loikkaa pukeutuneena lohikäärmehattuun, palomiehen takkiin ja ritarihaarniskaan. Ihan asiallinen varustus ja varmasti tehokas, kun syöksee tulta sekä syöksyy tulta päin. Sadut sekoittuvat ihanaan sekametelisoppaan, ja tässä vaiheessa
myös toinen maalari on inkarnoitunut prinsessaksi, joka voivottaa tornissaan. Tilanteen pelastamiseksi tarvitaan myös hieman soittoa, laulua ja tanssia. Aloitetaan pahan noidan pauloista, siirrytään kopsis, kopsis ratsastamaan ja lopuksi matkataan pienen pienellä veturilla. Kotelosta kaivetaan viulu sekä kantele ja vaatekaapista balettipuku. Hetken päästä oma mielikuvitus on taas valloillaan ja soiton säestyksellä laulun tarina etenee omiin kesälomamuistoihin souturetkelle ja marjapuskiin. Ei tarvitse vaivautua. Aikuisena voisi vain olla ja aistia tätä spektaakkelia, mutta en malta olla lisäämättä vettä myllyyn ja antamatta lisää vaikutteita. Luemme, soitamme ja maalaamme yhdessä, mutta kun on tarpeeksi ruokkinut mielikuvitusta, ei tarvitsekaan enää vaivautua kuin antamaan tilaa. Lapset tuntuvat luonnostaan olevan renessanssi-ihmisiä, joilta luonnistuu kaikkien taitojen luova yhdistäminen. Kuusi- ja viisivuotiaan pitäessä omaa kulttuurikarkeloaan kolmetoistavuotias isosisko on jo tavoitteellisemman tekemisen parissa. Konservatoriossa ovat soittoläksyt ja teoriat, koulussa kuorot ja bändit, taidekoulussa odottavat torsot ja perspektiiviharjoitukset, tanssikoulussa koreografioiden sarjat ja venytykset. Miten tämän kaiken tavoitteellisuuden keskellä voisin neuvoa häntä säilyttämään tekemisen luovuuden ja ilon? Yksi perusajatukseni on hajottaminen. Jos et täysin tunne olevasi yhden asian ihminen, älä keskity yhteen, luota sisäiseen renessanssi-ihmiseesi, tee yhtenä päivänä yhtä, toisena toista, lepää välillä ja välillä anna palaa! Laula, leiki ja voimistele, olet sitten minkä ikäinen tahansa. Katso mallia lapsista. Luovuus kuuluu arkeen, ja toivoisin sen kuuluvan myös ihmisoikeuksiin. Jos se välillä nukkuu, herätetään se taas henkiin. Ja jos luovuus tuntuu olevan pahemmin hukassa, hakeudu lasten seuraan!
www.kiddo.fi 7
Kolumnit_2_cs6.indd 7
10/1/13 9:08 PM