Huomioita ja havaintoja

Karo Hämäläinen  WSOY

 Karo Hämäläisen Kansalliskirjailija on romaani Väinö Linnasta, ja se on myös romaani Suomesta ja kirjailijuudesta.

Hämeenpuiston hiljaisuus

Täällä Pohjantähden alla -trilogian kolmas osa julkistettiin syyskuun 1962 alussa hotelli Kämpin Peilisalissa. Kirjasta oli otettu 100 000 kappaleen ensipainos.

Tampereelta saapunut Väinö Linna oli flunssassa, mutta jaksoi vastailla toimittajien kysymyksiin humoristisesti. Silti hänen täytyi sisimmässään ymmärtää, että hän oli päästänyt käsistään keskeneräisen tekeleen. Näin siitä huolimatta, että trilogian kolmannen osan ilmestymistä oli lykätty vuodella.

”En tietenkään voi sanoa, että teos olisi siitä huonontunut”, Linna vastasi, kun häneltä kysyttiin kirjoittamiseen kuluneesta lisäajasta. Linna oli 41-vuotias ja kaunokirjallisen tuotantonsa tehnyt.

Monen kirjailijan kymmenten teosten mittaisesta tuotannosta elämään jää yksi kirja. Väinö Linnan kaunokirjallinen tuotanto koostuu vain neljästä teoksesta, joista kaksi kuuluu Suomen kirjallisuuden kolmen merkittävimmän joukkoon. Tuntematon sotilas nosti esiin rivimiehen, mut-

ta myös toi puhekielen vahvasti suomalaiseen kaunokirjallisuuteen.

Pohjantähti-trilogia puolestaan kertoo tarinan maasta, joka on nostettu ylös suosta, ja sen kaikista erikoisista piirteistään huolimatta rakastettavasta kansasta.

Trilogia on leimallisesti maalaisyhteisön kuvaus, ja maalaisena Linna Suomea ja itseään piti, vaikka häntä aseteltiin Finlaysonin punatiilitehtaan mannekiiniksi ja leimattiin työläiskirjailijaksi.

Kun Linna oli jatkosodan asemasotavaiheessa kannonnokassa kirjoittanut ensimmäiset rivit ajatuksenaan tulla kirjailijaksi, hän oli ajatellut kirjailijantyön tuovan mainetta ja rahaa.

Toive oli täysin katteeton, mutta Linnan kohdalla se toteutui. Hänestä tuli kuuluisa ja vauras, ja torpparitrilogiansa myötä hänet asetettiin punamulta-Suomen Lundia-hyllyn ylimmälle laudalle.

Eikä hänellä oikein tuntunut olevan enää pakottavaa sanottavaakaan. Pohjantähden intensiivinen rutistaminen oli tyhjentänyt musteen kynästä.

”En rupea kirjoittamaan, ellei ole pakko. Nyt ei ole pakko”, Väinö Linna sanoi Pohjantähden kolmannen osan ilmestyttyä.

Pian trilogian valmistumisen jälkeen Linna vaipui masennukseen, josta yritti nostaa itseään kuuntelemalla marssimusiikkia. Grammari oli ostettu Tuntemattoman tuomilla rahoilla.

Linna suunnitteli työläisromaania ja hahmotteli omaelämäkerrallista teosta, mutta hankkeet eivät edenneet sen pidemmälle. Puuttui palo.

Parin vuoden päästä sydänveritulppa muutti miehen keski-ikäiseksi vanhukseksi.

Väinö Linnan työhuoneessa Hämeenpuiston laidalla kirjoituskone nakutti satunnaisia esseitä ja puheita. Niitä on väitetty Linnan viidenneksi teokseksi, mutta tuskin väitettä on pidetty perusteltuna edes WSOY:n mainososastolla.

Lähimmäksi kaunokirjallista työtä Linna pääsi ottamalla osaa Pohjantähden filmatisoinnin käsikirjoittamiseen. Linna ja elokuvan ohjaaja Edvin Laine tapasivat keskustella hankkeesta Pyynikin uimahallissa.

Toimittajat kävivät noutamassa Hämeenpuiston laidalta Linnan näkemyksiä yhteiskunnasta ja toisinaan myös seuraavan veikkauskierroksen oikeasta rivistä. Linna jakeli niitä auliisti. Sama kirjailija, jonka tuotannon keskeinen sanoma on: älä usko auktoriteetteja vaan ajattele itse!

POIKKITIETEELLISIÄ NYKYNÄKÖKULMIA VÄINÖ LINNAAN Kaikkia suomalaisia yhdistävän kansalliskirjailijan syntymästä on kulunut 100 vuotta. Linnan tuotannon merkitys suomalaisessa kirjallisuudessa ja yhteiskunnassa hakee vertaistaan, ja hänen teostensa valtava suosio on jatkunut nykypäivään. WSOY:n juhlavuoden julkaisussa 25 tieteen ja taiteen ammattilaista kirjoittaa Väinö Linnasta luovasti ja vapaamuotoisesti.