Niklas Natt och Dag

Tukholman yö ja päivä

Kirjailija Niklas Natt och Dag vie historiallisissa dekkareissaan lukijansa 1700luvun Tukholmaan, mutta siinä maailmassa eivät tuoksukaan kanelipullat.

Pirjo Houni  Kiefer Lee

Juhannuksena viisitoista vuotta sitten Niklas Natt och Dag käveli pitkin Tukholman vanhankaupungin katuja kohti kotia. Hän näki Saksalaisen kirkon ympärillä rakennustelineet ja sai päähänsä kiivetä niitä pitkin korkealle tornin huipulle. —Valoisassa kesäyössä eteeni avautuva näkymä oli huikea. Tuntui kuin olisin voinut kannatella käsilläni koko kaupunkia, Niklas Natt och Dag kuvailee.

Hetki oli unohtumaton. Tukholma on hänelle tärkeä kaupunki, sillä siellä hän on syntynyt ja asunut suurimman osan elämästään. Sinne sijoittuvat myös hänen historiallisten romaaniensa 1793 ja 1794 trillerimäiset tapahtumat.

Mutta Niklas Natt och Dagin dekkarien kaupunki ei olekaan se meidän mielikuviemme kanelipullantuoksuinen Tukholma, vaan jotain ihan muuta. 1700-luvun resuinen kaupunki, jossa on likaa ja köyhyyttä ja jossa kamppaillaan eloonjäämisestä.

Kustaa III on murhattu 1792, ja maassa pitää rautaisin ottein valtaa suomalaissyntyinen paroni Gustaf Adolf Reuterholm. Korruptio kukoistaa. —Ruotsissa on vallalla romanttinen käsitys kustavilaisesta ajasta, vaikka arvostetut historioitsijat ovat yrittäneet osoittaa muuta pian kaksisataa vuotta, Niklas sanoo.

Dekkarien tapahtumat ovat raakoja ja välillä lukijaa puistattaa, mutta kirjailija kuljettaa tarinaa niin, että keskenkään ei voi jättää. On saatava tietää, kenelle se Tukholman keskustan jätelietelammesta löytynyt torso kuuluu ja pääseekö kehruuhuoneeseen siveettömästä käytöksestä syyttä tuomittu Anna Stina pakenemaan. Kirjojen sankari on Tukholman siveyspoliisissa toimiva Mickel Cardell, Ruotsinsalmen taistelussa kätensä menettänyt veteraani. Hyväntahtoisen, mutta viinaan menevän Cardellin kumppanina on terävä-älyinen lakimies Cecil Winge. Winge käy keuhkosairautensa vuoksi kilpajuoksua oman kuolemansa kanssa saadakseen ratkottua rikoksen, ennen kuin tauti vie. Rikosromaanisarjan toinen osa 1794 ilmestyi suomeksi maaliskuussa. Siinä metsästä löytyy häiden jälkeen nuoren naisen ruumis. Syyllisenä pidetään susilaumaa, mutta mitä hääyönä oikeastaan tapahtui? Cardell joutuu jälleen selvitystöihin. Niklas Natt och Dag kutsuu kirjojaan Bellman noir -trilogiaksi 1700-luvulla eläneen ja kapakoissa viihtyneen ruotsalaisen PROFIILI Tukholmassa syntynyt Niklas Natt och Dag, 40, työskenteli ruotsalaisen miesten aikakauslehden Slitzin päätoimittajana vuosina 2006–2008. Sen jälkeen vapaana toimittajana. Historiallisissa romaaneissaan kuvaillut elämää 1700luvun lopun Ruotsissa ja etenkin köyhyyden ja sairauksien riivaamassa Tukholmassa. Suomeksi ilmestyneet teokset 1793 ja 1794. Kirjoittaa parhaillaan trilogian kolmatta osaa. Ruotsin dekkariakatemia valitsi Niklas Natt och Dagin kirjoittaman rikosromaanin 1793 Vuoden parhaaksi esikoisteokseksi. Se sai kotimaassaan myös monia muita palkintoja. Esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty muun muassa Yhdysvaltoihin, Japaniin ja Venäjälle. Perheeseen kuuluu vaimo ja kaksi lasta.

kansallisrunoilijan ja muusikon Carl Michael Bellmanin mukaan. Niklas kuunteli Bellmania ja hänen runojensa tulkintoja jo teininä. —Vaikutuin siitä karusta kuvasta, jonka Bellman antoi 1700-luvun Tukholmasta ja samalla siitä empatiasta, jolla hän kuvaili eri hahmojaan. Heidän kurja elämänsä liikutti melkeinpä kyyneliin.

Bellmaniin perehtyneille lukijoille kirjailija sirottelee tekstiinsä runoilijan sitaatteja.

—Ehkä promillen verran lukijoista tunnistaa lainaukset. Heidän mielestään on hauskaa yrittää jäljittää Bellmania teksteistäni.

Niklas Natt och Dag on nimenä niin erikoislaatuinen, että se voisi olla kirjailijan keksimä taiteilijanimi, mutta sitä se ei ole.

Natt och Dag on Ruotsin vanhin elossa oleva aatelissuku. Sen vaiheet tunnetaan aina vuoteen 1280 asti. Suvun vaakunassa on kultaa ja hopeaa. Kulta symboloi päivää, hopea yötä, ja siitä syntyi myös nimi. —Olimme vielä 30-vuotisen sodan jälkeen ökyrikkaita, mutta sitten tarvittiin vain yksi iloluontoinen paskiainen, joka tuhlasi rahat viiniin, lauluun ja naisiin. Kuluneiden neljänsadan vuoden ajan olemme saaneet hankkia elantomme samalla tavalla kuin muutkin kansalaiset.

Kirjailijan arkeen aatelisuus ei vaikuta millään tavalla. —Olen tietysti siniverinen. Sairaanhoitajien mielestä hetki on aina juhlallinen, kun käyn luovuttamassa verta joka kolmas kuukausi, Niklas vitsailee.

Toimittajan tie kirjailijaksi ei ollut siloinen. Niklas luki aikanaan Umberto Econ vuonna 1980 ilmestyneen historiallisen romaanin Ruusun aika. Se kolahti, ja on toiminut suurimpana inspiraation lähteenä.

Ensimmäistä romaaniaan Niklas kirjoitti ensin vuoden. Hän kiersi kaikki antikvariaatit löytääkseen aikakautta kuvaavia teoksia, tutki katujen vanhaa nimistöä ja seikkaili netissä löytääkseen jo digitalisoitua aineistoa.

Suomalaisten kätilöiden koulutuksesta Tukholmassa kertova tutkimus osoittautui yhdeksi parhaimmista lähteistä.

Niklas käytti sen jälkeen vielä kolme vuotta kirjan hiomiseen ja työstämiseen, ennen kuin viimein löysi kustantajan, joka oli valmis julkaisemaan teoksen. Hylkäyspäätöksiä tuli sitä ennen monelta suunnalta. —Ehkä se oli vain hyväksi. Ymmärsin itsekin, miten paljon parempaa tekstistä tulee, kun sitä työstää moneen kertaan. Lopussa olin jo luopunut toivosta, että tarina joskus julkaistaisiin. Halusin vain, että saisin siitä niin hyvän kuin mahdollista – ihan itseni vuoksi.

Kirjasta tuli palkittu menestys. Romaania 1793 on myyty Ruotsissa yli 300 000 kappaletta, ja sen oikeudet on ostettu 30 maahan.

Niklaksen mielestä suosiolla ei saisi olla vaikutusta kirjoittamiseen. —Huomio voi vaikuttaa kielteisesti luovuuteen. Luulet olevasi hyvä sen vuoksi, että pidät itseäsi kaikkien kohteliaisuuksien jälkeen erityisen lahjakkaana. Et ajattele olevasi hyvä, koska teet ahkerasti työtä ja pyrit parhaimpaasi.

Paineet toista osaa kirjoittaessa olivat kovemmat. —Onhan se tietysti eri asia tulla ei-mistään ja julkaista kirja kuin kirjoittaa toinen, johon monet lukijat ovat ladanneet odotuksia. Yritin olla ajattelematta sitä kovin paljon.

Taustatyöhön kuluu runsaasti aikaa, mutta se ei ole historiallisten romaanien kirjoittamisessa vaikeinta. —Vaikeinta on se sama, joka koskee kaikkia kirjoja. Juonen on oltava uskottava ja henkilöistä luotava sellaisia, että ne herättävät lukijoissa empatiaa.

Trilogian toisessa osassa 1794 kirjan päähenkilö Erik Tre Rosor karkotetaan Ruotsin

Huomio voi vaikuttaa kielteisesti luovuuteen. Luulet olevasi hyvä sen vuoksi, että pidät itseäsi kaikkien kohteliaisuuksien jälkeen erityisen lahjakkaana.

kaukaisimpaan paikkaan, Karibianmerelle Barthélemyn saarelle, jossa käydään kansainvälistä orjakauppaa. Kirjailija luki saarella aikanaan käyneiden tutkijoiden raportteja. —Monet heidän kertomuksistaan ovat todella vastenmielisiä, kuten kuvailut raskaana olevan naisen rankaisemisesta.

Mutta kuinka paljon pahuutta lukijoiden eteen voi vyöryttää? Missä kulkee raja? —Kirjailijan on kannettava henkilöistä ja heidän kohtaloistaan erityistä huolta, kun heille tapahtuu hirvittäviä asioita. Jotkut ovat kertoneet lopettaneensa kirjojeni lukemisen puolivälissä. Heistä se raja on ilmeisesti ylittynyt. Ymmärrän sen, mutta olen toisaalta tarkka siitä, että kaikki mitä kirjoitan, ankkuroituu todellisuuteen. Muutenhan olisin vain tirkistelijä.

Niklas Natt och Dag kirjoittaa parhaillaan kolmatta romaaniaan. Se käsittelee samaa aikakautta kuin kaksi ensimmäistä. —Siitä tulee viimeinen ja päätös kaikelle.

Pikkupoikana hän viihtyi yksin ja haaveili kirjailijan ammatista. Haaveessa oli jotain samaa kuin kirkontornissa koetussa juhannusyön näyssä. Todellista, mutta samalla niin utopistiselta tuntuvaa.

Nyt haave on täyttä totta. Trilogian kolmannen osan nimeksi on tulossa 1795.