Antti Jokinen

Suurin osa kirjoittamisesta on sohvalla makoilua ja mietiskelyä

Elokuvaohjaaja Antti Jokinen tekee kirjasta elokuvakäsikirjoituksen vuodessa. Itse kirjoittaminen kestää kolmisen kuukautta. Mitä ihmettä hän tekee lopun aikaa?

Elokuva päivässä ja kirja kolmessa, on elokuvaohjaaja Antti Jokisen motto.

Jokinen on superlukija, joka lukee kirjansa kirjoina, useampaa samaan aikaan ja täyttää sivumarginaalit merkinnöin. ”Mikä sana!” Lukukohdan hän merkitsee kääntämällä sivun hiirenkorvalle. Jokisen kotikirjastossa on tuhansia kirjoja, huone täynnä lattiasta kattoon asti. Se on hyvä ja turvallinen paikka olla. —Minun kirjastoani ei kukaan ikinä ostaisi, koska kirjat ovat hiirenkorvilla. Jos nyt ottaisin kirjan tuolta repustani, se olisi merkattukin ihan täyteen. Tykkään palata kirjoihin. Minulla on monista kirjoista useita kappaleita. Mutta lopuksi sisältö on aina tärkeintä, tarina kiinnostaa.

Rakkaus kirjallisuuteen näkyy Jokisen elokuvatuotannossa. Ensin Sofi Oksasen Puhdistus, sitten Katja Ketun Kätilö ja tämän vuoden alussa Rakel Liehun Helene ovat kaikki alkaneet kirjasta, tarinasta joka ei jättänyt rauhaan. —Olisi kiva ajatella, että olisin ollut aikaani edellä, kun olen tehnyt naisten kirjoittamista kirjoista elokuvia. Mutta valitettavasti ei PROFIILI Helsinkiläinen Antti Jokinen (s. 1968) on opiskellut elokuvaa East Carolinan yliopistossa Yhdysvalloissa. Jokisen esikoiselokuva oli vuonna 2011 ilmestynyt The Resident, jonka pääosassa oli Hilary Swank. Sitä seurasivat Puhdistus (2012), Kätilö (2015), Pahan kukat (2016) ja Helene (2020). Tänä vuonna Jokinen kuvaa ensimmäisen osan Ilkka Remeksen 6/12-teokseen perustuvasta kahden elokuvan sarjasta.

ole näin. Teen kaikki päätökset tunteella, ja nämä tarinat ovat kiehtoneet minua. Ne olisivat ihan yhtä hyvin voineet olla miehen kirjoittamia.

Lukeminen tarkoittaa Jokiselle nykyään yhä enemmän elokuvien taustatutkimukseen liittyvää lukemista, ei enää vain vapaa-ajan lukemista. Se hiukan harmittaa, hän myöntää. Muutoksen hetkenkin Jokinen tietää. Se tapahtui, kun Jokinen teki Puhdistuksesta elokuvan. —Mutta mikään ei ole parempaa kuin saada kaksi vuotta aikaa tutkia ja tutustua aiheeseen. Kun aloitin Puhdistukseen perustuvan elokuvan teon, minulla oli Stalinin puhdistuksista huonot tiedot.

Puhdistuksen jälkeen Jokinen sai perehtyä Lapin sotaan Katja Ketun Kätilö-teoksen taustatutkimuksessa. —Lapin sota oli kouluissa käyty aika ohuesti läpi. Ehkä se tunnetaan yhä häpeälliseksi hetkeksi, eikä siitä vieläkään kovin paljon puhuta. Koin kirjan ja taustatyön hyvin inhimilliseksi: Kun miehet ovat sodassa, suhteita syntyi saksalaisten kanssa. Elokuvaa tehtäessä myös sana alkoi kiertää. Ihmiset, jotka ovat olleet asian kanssa tekemissä, ottivat yhteyttä ja halusivat puhua asioista, kertoa vanhoja salaisuuksiakin.

Elokuva Helene Schjerfbeckistä oli ollut Jokisella pitkään mielessä, useamman vuosikymmenen ajan. Rakel Liehun Helene-teos sai Jokisen innostumaan. —Elokuvassa ajatukset, unelmat ja sielunmaisemat ovat Rakel Liehun kirjasta, Jokinen sanoo. —Muuten kävin arkistot läpi Ateneumissa ja Koti- ja taidemuseo Villa Gyllenbergissä Helsingin Kuusisaaressa. Luin kaiken, mitä hänestä on kirjoitettu. Professori Riitta Konttisen Oma tie –teos ja Maria Wiikin kirjeet, Silti minä maalaan – taiteilijan kirjeitä olivat hyviä taustakirjoja. Einar Reuterin teos oli enemmän 1900-luvun fanikirja.

Helenen käsikirjoitusta Jokinen kirjoitti kaksi vuotta.

Jokinen tykkää kirjoittaa, yksin. Suurimman osan käsikirjoituksistaan hän kirjoittaa itse. Kirjailija Marko Leinon kanssa Jokinen on tehnyt töitä yhdessä useamman kerran.

KUVA: ANDRES TEISS

—Puran kirjan ja kirjoitan 30–60-sivuisen temaattisen outlinen Markolle. Hän kirjoittaa käsikirjoituksesta ensimmäisen version, josta minä jatkan yksin. Emme koskaan Markon kanssa työskentele yhdessä. Hän antaa käsikirjoitukseen oman luovuutensa ja ideansa, ja minä jatkan niistä.

Seuraavat reilut pari vuotta Jokisen työllistää kirjailija Ilkka Remeksen 6/12-teoksesta tehtävät kaksi elokuvaa. Ensimmäinen niistä on ensi-illassa syksyllä 2021 ja jälkimmäinen vuotta myöhemmin.

Remeksen kanssa Jokinen on tehnyt töitä aikaisemmin. Hän myös tuntee kirjailijan aliaksen takaa. Teokset ovat niin tuttuja, että Jokinen lähti

heti itse käsikirjoittamaan niitä. Käsikirjoittaja Mika Karttusen Jokinen kutsui mukaan kirjoittamaan, koska työtä oli niin paljon.

Kirjasta tulee elokuvakäsikirjoitus vuodessa. Itse kirjoittamiseen menee aikaa kolmisen kuukautta. Kaikki muu on valmistautumista, taustatyötä ja tutkimusta. Hidasta ja perinpohjaista työtä ja faktojen tarkistusta. —Suurin osa kirjoittamisesta on sohvalla makoilua ja mietiskelyä. Olen perusluonteeltani aika laiska, minulla pitää olla tarkat aikataulut, että saan asiat valmiiksi. Jossakin vaiheessa tekstiin pitää saada etäisyyttä, antaa luettavaksi jollekin toiselle.

Kotona kirjoittaminen ei luonnistu Jokiselta. Keskittyminen pirstoutuu, aina voi tehdä jotakin muuta. Jotta käsikirjoitus valmistuu ajallaan, pitää olla paikka, jossa voi vain kirjoittaa. —Silloin lähden kirjoituslomalle. Menen aina 2–3 viikoksi kirjoittamaan Dubain viereen pieneen kaupunkiin. Kirjoitan sinä aikana kahden tai kolmen kuukauden työt. Keskityn vain kirjoittamiseen.

Rutiinit pitävät kiinni kirjoittamisessa. Herätys kahdeksalta, aamukahvi, kirjoittamista puoleen päivään asti. Lounas, urheilua ja aamulla kirjoitetun tekstin lukeminen. Jokinen puhuu vain tarjoilijalle ja ehkä muutaman kerran matkan aikana vaimon tai lasten kanssa. —Tähän ikään mennessä olen oppinut tuntemaan tapani. Minun pitää ehdottomasti noudattaa aikataulua, muuten elokuvakäsikirjoituksen tekoon menisi 5–8 vuotta.

Kun elokuvan kuvaukset alkavat, Jokinen kirjoittaa yhä. —Uskon, että elokuva tulee vastaan eli kirjoitan koko ajan kuvatessakin. Edellisenä iltana voin kirjoittaa näyttelijöille uudet kohtaukset. Rakastan suunnittelua, mutta suunnitelmat muuttuvat koko ajan. On hyvä, että sekä kirjoitan että ohjaan itse.

Kapulanvaihdoksi Jokinen kuvaa kirjan muuttamista elokuvaksi. Katsojakokemus on aivan erilainen kuin lukijakokemus. —Sofi Oksasen Puhdistus oli kirjoitettu näytelmäksi, siitä oli selkeää tehdä elokuva. Mutta Kätilö oli kokoelma kirjeitä. Moni sanoi, ettei siitä edes voi tehdä elokuvaa. Tai Rakel Liehun Helene oli enemmän runokirja. Silti niistä kaikista tuli elokuvat.

Lukijalle kirjan muuttaminen elokuvaksi voi olla ongelma, mutta harvemmin kirjailijalle. —Kirjailijat ymmärtävät, että elokuva on eri formaatti. Kukaan kirjailijoista ei ole halunnut olla mukana tekemässä käsikirjotusta. Tosin Katja Ketun kanssa kirjoitimme yhdessä ensimmäisen version Kätilöstä. Luottamus on ollut molemminpuolista, yhteistyö kaikkien kanssa on jatkunut.

Kun Remekset on saatu elokuvateatteriin, ja elokuvista tehty vielä sarja suoratoistopalveluun, on uuden työn vuoro. —Minulla on viiden vuoden työt tiedossa. Remesten jälkeen aloitan käsikirjoituksen tekemisen Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -teoksesta. 

Rakastan suunnittelua, mutta suunnitelmat muuttuvat koko ajan. On hyvä, että sekä kirjoitan että ohjaan itse.