Päivällä ekonomi illalla kirjailija

Kirjailija Pirjo Tuominen on 1700–1800luvun Suomessa kuin kotonaan. Hän on ollut isonvihan ja pikkuvihan jälkeisen ajan itsenäisten naisten uskottu ja ääni yli neljän vuosikymmenen ajan.

Kirja vuodessa, kaksi parhaassa. Niin kirjailija Pirjo Tuominen on kirjoittanut vuodesta 1978 asti. Esikoisensa, historiallisen romaanin Mariaana, Vantaan tytär, hän kirjoitti hiukan alle nelikymppisenä.

Ensimmäinen romaani syntyi työn ohella, kuten monet muutkin Tuomisen teokset. Ehtivällä rouvalla oli esikoiseen mennessä jo takanaan lähes 20 vuoden ura viestinnässä ja markkinoinnissa. —Mariaana oli ilmestyessään viihderomaani, jossakin vaiheessa se muuttui kulttuurihistoriaksi,

Tuomista vähän huvittaa. —Olin työelämässä vuoteen 1996 asti, ei siinä ollut mitään ihmeellistä: Päivällä olin töissä ekonomi ja toimitusjohtaja Pirjo Rantanen, illalla olin kirjailija Pirjo Tuominen. Töiden jälkeen menin aina illaksi 1700-luvulle tai 1800-luvun alkuun.

Työkaverit eivät välttämättä edes tienneet Tuomisen toisesta elämästä, eikä Tuominen siitä hirveästi huudellut.

Ura kirjailijana ei ollut nuoren Pirjo Tuomisen suunnitelmissa, kun hän muutti Lappeenrannasta Helsinkiin opiskelemaan. —Minun piti päästä nopeasti leipään kiinni. Kauppakorkeakoulu oli ihanteellinen, kolmessa vuodessa sain tutkinnon. Opettajani olivat pettyneitä, kun menin sinne. Vuonna 1959 se ei ollut kovassa huudossa.

Leivän lisäksi kauppakorkeakoulu toi myös aviomiehen ja idean kirjoittamisesta. —Raimo Tuominen oli introvertti älykkö ja historian harrastaja. Hänen myötään historia avautui minulle uudella tavalla, löysin tapani kirjoittaa historiaa naisten kautta, kertoa ihmisistä ja ihmissuhteista.

Niinpä Ruotsin kuninkaat istuivat usein Tuomisten ruokapöydässä. Koko perhe saattoi ruotia kuninkaan naissuhteita tai pohtia tykkitornien sijainteja. —Sellaiset olivat meillä ihan normaaleja pöytäkeskusteluja. Kiisteltiin kovasti, kuka on oikeassa. Poikkitieteellisyys on aina viehättänyt minua. Historia ei ole vain tapahtumia, vaan myös tapoja, ruokaa, pukeutumista, sairauksia, ihan kaikkea.

Ensimmäisen version kirjasta Tuominen kirjoittaa rivakasti muutamassa kuukaudessa. Teksti tulee nopeasti ja se on lähes painovalmista. —Kun olen ollut niin kauan pikkuvihan jälkeisessä ajassa, olen siellä kuin kotonani. Kirjoittaminen siitä ajasta on minulle helppoa.

Suomessa on ollut vähän eliittiä ja vauraita sukuja. Tuominen on oppinut tuntemaan henkilöt, joista hän kirjoittaa. Vanhoilla hautausmailla ja kappeleissa on hänen tuttujaan. —Usein seuraan jo koulutuksenikin puolesta, missä raha kulkee. Usein se kulkee suvun naislinjaa pitkin. Tyttäret perivät, tytär on tapa siirtää omaisuutta toiselle suvulle tai pitää rahat suvussa.

Kirjoittaminen on vienyt Tuomisen hänen romaaniensa tapahtumapaikoille. Olivatpa ne sitten Suomessa, Kanadassa, Alaskassa tai Brasiliassa, mutta sinne on päästävä. —Minulla on tarve nähdä ja kokea paikka, josta kirjoitan. Haluan kävellä, etsiä vanhat polut ja tiet, aistia paikan tunnelmaa, nähdä asuinpaikat ja näköalat. On tärkeää tietää, miltä paikassa tuoksuu. Kun kirjoitin Satakunta-sarjaa, uin paljon seudun vesissä. Näin maiseman veden tasolta.

Kaksi vuotta sitten Tuominen, tai oikeastaan Rantanen, jäi leskeksi, eikä rakasta keskustelukumppania enää ole. Uusi kirja on silti tulossa ensi keväänä. —Olen sanonut, että jos näyttää siltä, että en saa pidettyä kirjaa koossa, minulle pitää heti sanoa siitä. Vanhemmilta kirjailijoilta olen kuullut, että se on varma merkki, että pitää lopettaa kirjoittaminen, Pirjo Tuominen naurahtaa.

Lukijat ottavat yhteyttä, jos asia on todella tärkeä. Eräs mies soitti ja kertoi lukevansa lentokentällä isoäitinsä tarinaa ja itkevänsä vuolaasti. Kirjastani oli selvinnyt, että hänen isoäitinsä oli haudattu Pietarissa köyhäinhautaan vallankumouksen aikaan.

PROFIILI Pirjo Tuominen on tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Pitkän uransa aikana hän on kirjoittanut yli 50 teosta, joista suurin osa on historiallisia romaaneja. Charlotan tarina julkaistiin keväällä 2021.

Kirjailija Pirjo Tuominen kuvattiin Tyrvään pappilassa Sastamalassa.