Seuraava tähti pohjoisesta

Islantilaisesta Ragnar Jónassonista tehdään kovaa vauhtia kärkinimeä pohjoismaisen rikoskirjallisuuden kentälle. Hänen ensimmäinen suomeksi ilmestynyt romaaninsa Pimeys esittelee ainakin virkistävän erilaisen päähenkilön.

Ragnar Jónasson, 45, vastaa puhelimeen kotonaan Islannissa. On maaliskuun loppupuoli ja Reykjavikin lähellä sijaitseva Fagradalsfjal-tulivuori purkautuu ensimmäistä kertaa 800 vuoteen. Ympäri maailmaa on levinnyt kuvia, joissa reippaanvärisiin ulkoiluvaatteisiin sonnustautuneet islantilaiset parveilevat punahehkuisten laavavanojen lähellä.

Siellä on tietysti ollut myös Jónasson. ”Olin siellä juuri tunti sitten! Lensin helikopterin kyydissä laavakentän yli. Se oli aivan maagista, sellainen kerran elämässä -kokemus”, Jónasson intoilee.

Pian hänenkin Instagram-tililleen ilmestyy kuvia, joissa kirjailija seisoo harmaassa hupparissa ja talvitakissa höyryävän maiseman edessä.

Pääasiassa Jónassonin Instagramissa on kuitenkin kuvia hänen kirjojaan hehkuttavista arvioista tai niiden hyvistä sijoituksista bestseller-listoilla.

Hän on noussut nopeasti niin kutsutun Nordic noir -tyylisen rikoskirjallisuuden nimeksi. ”Vuonna 2019 kirjojani oli myyty maailmanlaajuisesti miljoona kappaletta ja viime vuonna tuli täyteen kaksi miljoonaa. Se tuntuu aivan epätodelliselta.”

Kun vielä suomentamaton, viime vuonna ilmestynyt Winterkill on Yhdysvaltojen kertomakirjallisuuden e-kirjojen myyntilistalla kymmenentenä, Jónasson kirjoittaa Instagramiinsa, kuinka edellisen kerran Yhdysvaltojen top 10 -listalle on kivunnut islantilainen kirjailija vuonna 1938. Hän oli myöhemmin Nobel-palkittu Halldór Laxness. PROFIILI Ragnar Jónasson, 45, on islantilainen kirjailija, jolta on juuri ilmestynyt ensimmäinen suomeksi käännetty rikosromaani Pimeys. Jónasson on julkaissut 12 romaania, joita on käännetty useille kielille. Osasta romaaneita on valmisteilla myös tvsarjoja. Hän on myös perustanut Iceland Noir rikoskirjafestivaalin vuonna 2013 kahden muun islantilaisen rikoskirjailijan Yrsa Sigurðardóttirin ja

Quentin Batesin

kanssa. Jónasson asuu Reykjavikissa vaimonsa ja kahden tyttärensä kanssa.

Tällaiset virstanpylväät ovat tärkeitä Islannin kaltaisen pienen maan kirjailijalle. ”Kansainvälisille markkinoille pääseminen on melkein edellytys, että voi elää kirjailijana”, Jónasson sanoo.

Hänellä, kuten monella muullakin islantilaisella, on toinenkin ammatti. Sanotaan itse asiassa, että jokaisella islantilaisella on kolme ammattia. Vitsaillaan, että heitä on niin vähän, ettei kaikkiin hommiin riitä muuten tekijöitä. Jónasson opiskeli aikoinaan juristiksi ja tekee niitä töitä yhä kirjoittamisen ohessa. ”Siinä tapaa ihmisiä ja se on hyvää vastapainoa kirjoittamiselle, joka on kuitenkin aika yksinäistä.” ANOPISTA MALLIA Suomalaiset pääsevät aloittamaan Jónassonin lukemisen Hulda-sarjaksi kutsutun trilogian ensimmäisestä osasta Pimeys, joka ilmestyi islanniksi vuonna 2015. Se on sujuvasti etenevä rikosromaani, jonka pääosassa on vähän umpimielinen ja erakkomainen rikospoliisi, kuten niin monissa muissakin vastaavissa romaaneissa. Jónassonin Hulda Hermannsdóttirista tekee poikkeuksellisen se, että Hulda on 64-vuotias nainen, jolla on kirjan alkaessa eläkkeeseen aikaa enää muutama kuukausi.

Huldan hahmo syntyi, kun Jónasson halusi kirjoittaa jotain ihan muuta kuin mitä oli aiem-

min kirjoittanut. Hänen varhaisemmissa kirjoissaan oli seikkaillut parikymppinen miespoliisi. ”Huldasta tuli sitten hänen täydellinen vastakohtansa.”

Jónasson sanoo, että hänelle on tärkeää saada kirjojensa yksityiskohdat uskottaviksi. Ystävä on poliisi, joka neuvoo ja opastaa poliisiin liittyvissä asioissa. 64-vuotiaan naisen sielunelämään Jónassonia johdattelivat äiti ja anoppi. ”He ovat noin samanikäisiä kuin Hulda ja molemmat siinä elämänvaiheessa, että ovat siirtymässä eläkkeelle.”

Jónassonia kiehtoo myös kirjoittaa elämäntarinoita hahmoille, joiden elämä ei ole ollut helppoa. Juuri sellainen hahmo on Hulda, jonka elämää lähdetään kirjasarjassa käymään läpi takautuvasti.

JÄNNITTÄVÄT POHJOISMAAT Islantilaisten monista ammateista käy esimerkkinä myös Ragnar Jónassonin isoisä Þ. Ragnar Jónasson.

Hän eli Pohjois-Islannissa Siglufjörðurissa, paikassa, joka esiintyy myös lapsenlapsen romaaneissa. Vuonna 1913 syntynyt isoisä oli kylän pormestari, paikallisen sairaalan johtaja sekä valtakunnallisen tv-kanavan ja sanomalehden paikallinen avustaja. Eläkepäivinään isoisä kirjoitti viisi kirjaa Siglufjörðurin historiasta.

Jónassonin perheellä on edelleen mökki Siglufjörðurissa. Kertaalleen kuihtunut paikkakunta on herännyt turismin myötä uuteen kukoistukseen ja normaaliaikana kylän satamaan lipuvat isot risteilijäalukset. Rikosromaanien tapahtumapaikaksi se sopii Jónassonin mukaan erityisesti siksi, että eristyksissä olevaan kylään pääsee vain vuoreen louhittua tunnelia pitkin ja napapiirin hujakoilla sijaitseva paikka on talvella hyvin luminen ja erittäin pimeä. ”Kesällä siellä on tietenkin upeaa ja valoisaa”, Jónasson sanoo, ja senhän me suomalaiset tiedämmekin.

Islanti on kaikissa Jónassonin kirjoissa isossa roolissa. Ensimmäisessä Hulda-romaanissa Pimeydessä ei kuitenkaan ole sydäntalvi, vaan alkava kevät. Tosin sekin voi olla Islannissa aika hyytävä.

Miksi juuri pohjoismaiset jännitysromaanit ovat maailmalla nyt niin kiinnostavia? Ei pelkästään pimeän talven, pahaenteisen hiljaisten kinosten ja niiden ympärille helposti rakennettavien synkkien tapahtumien takia, Jónasson sanoo. ”Islannissahan on todella vähän rikollisuutta ja sama koskee muitakin Pohjoismaita. Pohjoismailla on maine rauhallisina, kivoina, hiljaisina paikkoina, joten ehkä siksi Skandinaviassa tapahtuvat rikokset tuntuvat erityisen jännittäviltä”, hän arvelee.

SEURAAVA DAN BROWN? Jónassonin kirjailijanura käynnistyi toden teolla vuonna 2009, kun hän sai pontimen kirjoittaa loppuun pöytälaatikossa muhineen käsikirjoituksen. ”Dan Brown oli silloin tosi kova juttu ja Islannissa järjestettiin kirjoituskilpailu, jossa etsittiin seuraavaa Dan Brownia. Sain siitä motiivin ja kirjoitin kirjan loppuun.”

Jónasson ei voittanut kilpailua – itse asiassa sitä ei voittanut kukaan, seuraavaa Dan Brownia ei löydetty. Mutta Jónasson sai kustannussopimuksen ja pyynnön kirjoittaa lisää. ”Olen kuitenkin kirjoittanut kuusivuotiaasta asti, kirjoittaminen on dna:ssani. Rakastan rikoskirjallisuutta ja aloitin harrastuksenani kääntämään Agatha Christien kirjoja islanniksi, kun olin 17-vuotias.”

Vaikka Jónassonista ei ainakaan virallisesti tullut seuraavaa Dan Brownia, internetistä löytyy kuvia, joissa hän poseeraa menestyskirjailija Brownin vierellä Siglufjörðurissa ja Reykjavikissa. ”Tunnen nykyään Dan Brownin, olemme ihan hyviä ystäviä.”

’’Pohjoismailla on maine rauhallisina, kivoina, hiljaisina paikkoina, joten ehkä siksi Skandinaviassa tapahtuvat rikokset tuntuvat erityisen jännittäviltä.’’