Luetaanko vai kuunnellaanko

LUKIJA Tuttu ääni, mutta kuka?

Sehän on Joona Linna Kepleristä ja Murakami ja – Neropatti?! Aivan, Toni Kamulan ääni käy helposti tutuksi äänikirjojen kuuntelijalle.

Sirkku Saariaho  Anne Hämäläinen/ Yle Kuvapalvelu

Ensimmäiset äänikirjansa näyttelijä-käsikirjoittaja-ohjaaja Toni Kamula luki kymmenisen vuotta sitten. Silloin kaupallisia äänikirjoja tehtiin vain muutamia vuodessa. Nyt Kamula lukee äänitysstudiossa 2-3 päivää viikossa ympäri vuoden, joskus enemmänkin. Vuodessa hän lukee noin 40 kirjaa, keskimäärin kirjan puolessatoista viikossa.

Kamula on kysytty lukija, kustantamojen luottokumppani. Kirjallisuus on hänelle rakas harrastus, Kamula lukee paljon ja seuraa kirjallisuutta. Parasta onkin, jos kirjan tekijä ja sisältö kutkuttelee lukijaa etukäteen. Kamula ei silti lue luettavia kirjoja etukäteen. Jos kirjailija tai teos ei ole tuttu, hän voi lukea tiivistelmän verkosta. —Studiossa luen ihan prima vista. Luotan ensikosketukseen. Minusta on mielekkäämpää elää teksti ensimmäistä kertaa lukiessani ääneen.

Kamula lukee kolme tuntia kerrallaan, välissä on yksi tauko. —Luen aamulla. Illalla ääni olisi paremmin auki mutta ainakin minulla virhemarginaali kasvaa silloin. Vireystila vaikuttaa artikulaatioon ja kykyyn pitää ajatus kasassa. Jokainen lukupäivä on omanlaisensa, eikä lukemista voi tehdä pakottamalla.

Hyvä lukeminen vaatii keskittymistä ja virkeää mieltä. Kirjailijan tekstiin tai suomentajan tekstiin pitää päästä sisälle, ymmärtää miten lauseet rakentuvat. —Jos lukijalta puuttuu ajatus, lukeminen voi kuulostaa mekaaniselta. Mitä paremmin ajatukseni ovat tekstissä mukana, sitä paremmin palvelen tekstin kuljettamista. Pyrin siihen, että lukeminen on virtaavaa.

Käännöskirjallisuudessa suomennoksen laatu vaikuttaa paljon siihen, miltä lukeminen tuntuu. Jos vieraskielisiä sanoja on paljon, ne voivat hidastaa lukemista. —Lukupäivänä äänen ja artikulaation pitää toimia, suu ei saa litistä eikä maha murista, Kamula listaa ääneenlukijan teknisiä haasteita.

Kamulan mielestä kuuntelija saisi mieluusti unohtaa lukijan ja antaa vain tarinan viedä. Lukijan ei ole hyvä tuoda itseään liikaa esiin, olla tekstin tiellä. —Tiedän, että kuuntelijat ovat tarkkoja meidän lukijoiden työstä. Kaikkia ei voi miellyttää. Välillä saan yhteydenottoja, että joku on lähtenyt seuraamaan ääntäni eli lukenut jotakin muuta lukemaani. Se on paras palaute, Toni Kamula sanoo.

Miten luetaan yhteen tekstiä ja sarjakuvaa?

Äänikirjojen lukemisessa saadaan miettiä tuttuja asioita uusiksi. Esimerkiksi miten tekstin erilaiset muodot saadaan esiin äänen kautta. —Minulle uusi avaus on ollut esimerkiksi Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat. Niissä yhdistetään päiväkirjamainen tarina ja sarjakuvat. Siinä saa revitellä ja roiskia tarinan tapahtumien mukana. Se ei ole vain tekstin ja ajatusten kuljettamista. Se on jotakin dubbauksen ja äänikirjan väliltä, Toni Kamula kertoo.