Taiteilijaelämää

ISMO ALANKO & KATJA KETTU

Kaksi suurta kohtaa, kun Katja Kettu kirjoittaa Ismo Alangosta syksyllä ilmestyvän taiteilijaelämäkerran. He kertovat, miten kirja käytännössä syntyy.

Punavuorelaisen luksushotellin vastaanottovirkailija on puhelimessa ensin nihkeä: heillä ei ole tapana suostua pyyntöihin tehdä haastatteluja hotellin aulassa. Lopulta virkailija myöntyy pitkin hampain. Ehkä haastateltavien nimet menivät puhelimessa ohitse, sillä kun Katja

Kettu ja Ismo Alanko pari tuntia myöhemmin saapuvat aulaan kirjan kansikuvauksista, vastaanottovirkailija on kuin syntynyt palvelemaan supertähtiä. Pöytää tarjotaan vaihdettavaksi mukavampaan, kuplavettä kaadellaan laseihin, totta kai keittiö järjestää syötävää, vaikka ravintola on kiinni.

MITEN NÄMÄ KAKSI PÄÄTYIVÄT SAMAAN KIRJAPROJEKTIIN? Katja Kettu: Ei me oikeastaan oltu tavattu ennen kuin ryhdyttiin tähän kirjaprojektiin.

Ismo Alanko: Oltiin nähty Kansallisteatterin Montussa, kun oltiin molemmat oltu katsomassa samaa näytelmää. Mikä se näytelmä olikaan? Leea ja Klaus Klemolan Maaseudun Tulevaisuus!

Katja: Mutta ei me siellä mitenkään tutustuttu. Ismo on niin vaikuttava persoona, että jännitin häntä hirveästi. Kun me sitten tavattiin kustantamossa tämän projektin tiimoilta ensimmäisen kerran, olin miettinyt valmiiksi hienon puheen, jonka pidän Ismolle. Olin sitten tunnin myöhässä siitä palaverista ja hyvin hiljaisena siellä. Puhe jäi pitämättä.

Alangon ja Ketun yhdisti Johnny Knigan kustannustoimittaja Timo Ernamo, joka on koonnut Alangon kappaleiden teksteistä kaksi kirjaa Rakkaus on ruma sana (2004) ja Sanat (2011).

Ismo: Ernamo on minulle puhunut elämäkerrasta jo vuosia. Ajattelin ensin, että olen liian nuori siihen, kun eikö elämäkerran tekeminen tarkoita sitä, että ura on ohi. Sitten tuli sopiva kohta eläPROFIILI Ismo Alanko, 60, on muusikko, jonka yhtyeitä ovat muun muassa Hassisen kone, Sielun Veljet ja Ismo Alanko Säätiö. Alanko on syntynyt Helsingissä ja viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa Joensuussa. Alangon laulunsanoista on julkaistu kaksi kirjaa, Rakkaus on ruma sana (2004) ja Sanat (2011).

Katja Kettu, 43, on kirjailija, jonka läpimurtoteos Kätilö (2011) sai Kalevi Jäntin ja Runebergpalkinnot. Siitä on tehty myös samanniminen elokuva. Ketun viides romaani Rose on poissa (2018) oli Finlandiaehdokkaana. Kettu on myös elokuvatuottaja yhtiönsä Kettutuotannon kautta. Yhtiö on tuottanut muun muassa Fintiaanitdokumentin Ylelle.

mässä ja ajattelin, että ehkä sitä voisi tässä hetkessä pysähtyä välietapille ja katsoa vähän taaksepäin. Sitten kun tuli ehdotus, että Katja tekisi sen, ajattelin, että tästä voi tulla hyvä kirja.

PITKÄ PROJEKTI, PITKÄT SESSIOT Kirjan tekeminen aloitettiin vuonna 2018.

Ismo: Vaihtoehto oli tietysti, että olisin kirjoittanut kirjan itse, mutta koska olen päätoiminen musiikintekijä, siihen olisi mennyt 20 vuotta.

Katja: Itse en ollut miettinyt ollenkaan, että kirjoittaisin jonkun elämäkerran. Mutta kun kustantamossa tuli Ismo puheeksi, innostuin heti. Olen kuunnellut hänen musiikkiaan lapsesta asti ja arvostan häntä musiikillisesti todella paljon.

Ismo: Minulle on tärkeää, että kirjasta tulee erilainen ja hyvä, siis myös kirjana. Sellainen, että sitä haluaa lukea uudestaan. Siksi innostuin Katjasta, koska hänen kirjoittamanaan kirjasta tulee takuulla kiinnostava.

’’Ismo on niin vaikuttava persoona, että jännitin häntä hirveästi.’’

Kirjaprojekti aloitettiin pitkillä haastattelusessioilla, jotka ovat jatkuneet kolmen vuoden ajan.

Ismo: Ne ovat olleet ihan sellaisia työpäivän mittaisia, seitsemän kahdeksan tuntia. Välillä on pitänyt käydä syömässä.

Katja: En ole koskaan tavannut ketään, jolla olisi niin mielenkiintoiset jutut kuin Ismolla. Voisin kuunnella niitä vaikka kuinka kauan.

Ismo: Prosessin aikana tuli ajatus, että entä jos tässä ei olisi ollenkaan yksityiselämää perinteisellä tavalla, vaan keskiössä olisi työ ja taide. Että maailma ja elämä tulisi sen työn kautta. Olemme nyt käyneet läpi elämäni niin, että jokainen julkaistu kappale on puhuttu läpi.

Katja: Meillä on hirvittävästi nauhoitettua puhetta. Tekstiksi purettuna sitä on kasassa yli tuhat sivua.

Ismo: Kappaleiden kautta voi hahmottaa, miten maailma on muuttunut ja miten musiikki on muuttunut. Julkaistut levyt ovat minulle vähän kuin päiväkirjoja, ne eivät ole mitään fantasiakirjallisuutta. Ne kertovat siitä ajasta, jolloin ne on tehty.

Katja: Ismo osaa puhua hämmästyttävän jäsennellysti. Minä vain kuuntelisin ja kuuntelisin.

VÄLILLÄ LIPSAHTAA SIVURAITEELLE Katja: En ole kirjoittanut aiemmin elämäkertaa eikä itselläni ole sellaista kokemusta, että olisin kaivellut henkilöstä tietoja, vaikka olenkin tehnyt romaanejani varten muuten paljon taustatyötä. Olen kuitenkin haastatellut tähän valtavasti tyyppejä ja penkonut lehti- ja musiikkiarkistoja.

Ismo: Tällainen tekeminen on väistämättä hidasta. Lisäksi kaikki asianosaiset muistavat vanhat tapahtumat vähän eri tavalla. Neljäänkymmeneen vuoteen mahtuu niin paljon tapahtumia ja asioita, että jutut lähtevät väkisin sivuraiteelle ja lipsahtavat yleisfilosofisiksi pohdinnoiksi.

Katja: Minulla on ollut myös etuoikeus päästä mukaan keikkabussiin. Koska itselläni on kokemusta vain punkhommista, ajattelin esimerkiksi, että kaikkien pitää roudata kamoja.

Ismo: Roudaaminen on organisoitua ammattilaisten hommaa. Harvat kulkevat enää keikoille bussilla, mutta minulle keikkabussi on turvasatama, jonka ulkopuolelle jäävät maailman murheet. Elämä keikkabussissa on yksinkertaista ja selkeää. Siellä ei pysty hoitamaan mitään asioita, siellä vain istutaan ja rupatellaan hyvien ystävien kanssa.

VOIMAKKAAT TAHDOT KOHTAAVAT Kahden eri alan taiteilijan yhteistyössä luulisi syntyvän myös ainakin vähän erimielisyyksiä ja ristiriitoja.

Katja: Itseni on pitänyt opetella nöyryyttä, kun kirjoitan toisen ihmisen elämästä. En voi ohjailla palettia pelkästään niin, miten itse haluaisin.

Ismo: Vaikeaa on olla liikaa kontrolloimatta joka asiaa ja puuttumatta toisen tekstiin. Kenen muistikuvien mukaan mennään ja mikä on se, joka jää faktaksi kirjaan.

Katja: Minulla voi olla välillä aika voimakas tahto ja Ismolla on välillä aika voimakas tahto.

Ismo: Vaikka välillä tulee erimielisyyksiä, molemmilla on kuitenkin yhteinen tahto saada aikaiseksi mahdollisimman hyvä kirja.

Kertojan ääni vaihtelee kirjassa. Välillä äänessä on kaikkitietävä kertoja, välillä minä-kertoja, joka on Ismo.

Ismo: Muuten, kielestä voitaisiin pitää vielä pari sessiota. Siis kielen merkityksestä minulle. Se on aihe, joka on minusta loputtoman kiinnostava.

Katja: Ismon elämästä saisi helposti kirjasarjan. Hänellä on niin mielenkiintoinen ajatuksenjuoksu.

Haastatteluhetkellä kirjalta puuttuu vielä nimi.

Ismo: Jos se olisi Ismo Alanko ja kysymysmerkki perässä.

Kirjaprojekti aloitettiin pitkillä haastattelusessioilla, jotka ovat jatkuneet kolmen vuoden ajan.