Haluat varmaankin kirjailijaksi

Taija Tuominen tietää, että yhä useampi vastaa houkuttelevaan kysymykseen kyllä. Ja hän osaa myös auttaa haaveen toteutumisessa.

Taija Tuomisesta ei ole voinut olla kuulematta, jos on yhtään kiinnostunut kirjoittamisen opiskelemisesta Suomessa. ”Aivan ihana tyyppi”, sanotaan. ”Todella hyvä opettaja.” ”Se Saab-hullu.”

Tuominen, 58, on Suomen ehkä tunnetuin luovan kirjoittamisen opettaja, jonka suosituilla kursseilla kirjailijan urasta haaveilevat, pöytälaatikkoon kirjoittavat ja jo julkaisseet kirjailijat ovat kehittäneet taitojaan. Helsingin Sanomien jutussa vuonna 2016 lueteltiin Tuomisen yhden kesän aikana pitämät kirjoittajakurssit. Niitä oli kymmenen. Tuominen on julkaissut kaksi autofiktiivistä romaania Tiikerihai (WSOY 2000) ja Kuningaskobra (Tammi 2019) sekä kirjoittamisoppaan Minusta tulee kirjailija (Kansanvalistusseura 2013).

Tuomisen kotona Hämeenlinnassa torin laidalla Tuomisesta kerrotut ennakkojutut käyvät toteen. Pursuilevassa taiteilijakodissa on katsottavaa kuin taidenäyttelyssä. Seinällä on iso valokuva Tuomisesta valkoisen Saabinsa konepellillä. ”Siinä on tuplaturbo!” Tuominen kertoo. Työhuoneen pöydällä on lehtikuvissa esiintynyt lehmänkallo, Tuomisen nuoruuden suosikkilehmä Nella, jonka konservointia opiskellut kaveri keitteli lihoista irti. ”Se on minun muusani.”

Lattialla on suurissa matkalaukuissa kirjoja. Tuominen on seuraavana päivänä lähdössä taas ajamaan Saabillaan Ouluun kirjoittajia PROFIILI Taija Tuominen (s. 1962 Hauho) on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja. Hän on opiskellut kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistossa ja hänet on palkittu kaksi kertaa J.H. Erkon novellikilpailussa. Tuominen on julkaissut kaksi romaania Tiikerihai (2000) ja Kuningaskobra (2019) sekä kirjoittamisoppaan Minusta tulee kirjailija (2013). Tuominen on ollut myös Hämeen kirjallisuuden läänintaiteilijana ja on Suomen Kulttuurirahaston Hämeen asiamies.

Muistilista käsikirjoituksen jättämiselle

1Lue tarkkaan ohjeet sivulta.

2Noudata ohjeita.

3Laadi saatekirje.

4Anna itsellesi onnenpotku.

5Tarkasta vielä kerran, että olet noudattunut ohjeita.

6Lähetä.

7Valmistaudu odottamaan noin puoli vuotta.

opettamaan. Hän vie mukanaan aina paljon luettavaa kurssilaisille, sillä lukematta ei voi kirjoittaa. ”Annan pois paljon kirjoja, nehän ovat sitä varten. On vanha kiinalainen sanonta, että ’kun annat toiselle ruusun, sen tuoksu jää käteesi’. Samalla lailla ajattelen kirjoista.”

Vierasta varten on hankittu sekä Hämeenlinna- että Sibelius-leivokset. ”Otat molemmat”, Tuominen vaatii.

Ensin pitää murtaa Tuomisen mielestä hämmentävän sitkeästi elävä myytti, ettei kirjailijaksi voisi opiskella. ”Eihän kukaan väitä esimerkiksi, ettei kapellimestariksi voi opiskella vaan he syntyvät tyhjästä”, Tuominen vertaa.

TERAPIAA JA VIIHTYMISTÄ Reilun parinkymmenen vuoden aikana, kun Tuominen on opettanut, suomalaisten halu kirjoittaa on vain kasvanut.

KUVITUS: KALLE JÄRVENPÄÄ

Erityisen tärkeää on löytää joku, joka tukee omaa kirjoittamista.

”Myös julkaisumahdollisuuksia on digitalisoitumisen myötä enemmän.”

Omakustanteiden teko on muuttunut helpommaksi ja edullisemmaksi, ja kirjan voi julkaista vaikka pelkästään sähköisenä e-kirjana.

Sen sijaan tarve kirjoittaa ei ole Tuomisen mukaan muuttunut. ”Kirjoittaminen on terapiaa. Vaikeat asiat voi kirjoittaa päiväkirjoihin pöytälaatikkoon ja vapautua niistä. Kirjoittaminen on viihtymistä, siinä voi levittää tietoa ja kaunokirjallisuuden kautta opettaa tai kyseenalaistaa asioita.”

Kaikki Tuomisen kurssille osallistuvat eivät halua julkaista tekstejään, vaan etsivät vaikkapa kirjoittamisen tekniikoita ja tyylejä tai omaa tapaa kirjoittaa. ”Jokaisella on omassa elämässään aineksia kirjoittamiseen. Ei siihen tarvita kulttuurikotia tai lapsuutta orpona. Ja verovähennyksiäkin saa helpommin, kun osaa perustella ne hyvin kirjoittamalla!”

EI KIIRETTÄ! Tuomisella itsellään ei ollut kulttuurikotia, kaukana siitä. Ankaran lapsuutensa alkoholistiäidin kanssa hämäläisellä maatilalla hän kirjoitti esikoisromaaniksi. Tiikerihain syntyminen kesti 12 vuotta. Tuominen muistuttaa, että kirjailijalla ei ole kiire.

Pysähdy ja mieti oman kirjoittamisesi tavoitteita ja motiiveita. Kysy itseltäsi, mitä kirjoitin, miksi kirjoitin ja kenelle kirjoitin. Onko sinulla palo kirjoittamiseen ja sanottavaa vai kiinnostaako enemmän kirjailijan status? Tuominen kirjoittaa Minusta tulee kirjailija -kirjassaan.

Joskus aiheet, kuten Tuomisenkin tapauksessa, ovat niin suuria tai henkilökohtaisia, että niiden kypsyttely yksinkertaisesti kestää vuosia.

Esikoiskirjailijoiden ikä myös nousee koko ajan. Nykyään esikoinen julkaistaan keskimäärin reilusti yli kolmekymppisenä. Tuomisen mielestä kirjoittaminen paranee iän myötä. Itse hän julkaisi toisen romaaninsa 19 vuotta esikoisen jälkeen.

Useimmiten kirjoittajakurssille hakeutuvia vaivaavat erilaiset ”kirjoittamisen esteet”. Niiden ylittämiseksi Tuomisella on nippu neuvoja. ”Moni jättää ryhtymättä hommaan siksi, että pelkää epäonnistumista tai muiden reaktioita tai sitä, että joku kuitenkin haukkuu kirjan.”

Siksi on tärkeää muistuttaa itselleen, ettei kirjoita muita miellyttääkseen. Erityisen tärkeää Tuomisen mielestä on löytää joku, joka tukee omaa kirjoittamista. Se voi olla ryhmä kirjoittajakurssilla tai poikkeuksellisen hyvä äidinkielenopettaja, kuten Tuomisella itsellään oli. ”Sekin on myytti, että korostetaan, kuinka kirjat ovat syntyneet yksinäisyydessä. Lähes kaikilla kirjailijoilla on tukijoita, jotka ovat kommentoineet tekstiä. Palaute on hirvittävän tärkeää.”

Kirjoittaminen syntyy kirjoittamalla, Tuominen siteeraa Pirkko Saisiota. Siksi esteitä lähdetään purkamaan kursseilla esimerkiksi lyhyillä viidentoista minuutin kirjoitusharjoituksilla.

Lisäksi tarvitaan kärsivällisyyttä ja ymmärrystä siitä, ettei valmista tekstiä synny ensimmäisellä kirjoituskerralla. Liika täydellisyyden tavoittelu voi johtaa tyhjään paperiin.

ÄLÄ ANNA MUIDEN MÄÄRITTÄÄ Tuominen antaa kirjoittajaopiskelijoilleen usein ohjeen: älä suostu luokitteluun, olipa se kuinka positiivista tahansa.

Trendikkäästi sen voisi muotoilla myös, että mene epämukavuusalueelle tai laatikon ulkopuolelle.

Se tarkoittaa, että kokeilee kirjoittaessaan myös muita tyylejä kuin millä on tottunut kirjoittamaan tai mistä on saanut vaikkapa kurssilla kehuja.

Tuominen on itse elävä esimerkki siitä, kuinka hän ei ole antanut luokittelujen määrittää itseään. Hänestä, josta ei pitänyt tulla mitään, tai äidin mielestä ehkä sairaanhoitaja, koska se olisi ollut tarpeeksi tavallinen ammatti, on tullut satoja kirjoittajia rohkaiseva opettaja ja taiteilija.

Tuominen osoittaa diskopalloa, joka hänellä roikkuu katosta. ”Niin kuin jokainen ruutu tässä pallossa, jokaisella on juuri se oma ikkunansa maailmaan. Ei kenelläkään ole samanlaista tarinaa tai näkökulmaa kuin sinulla.” 