Jaguaari ärjyy sisällä

Laulaja-lauluntekijä Juha Tapio oppi jo lapsena käyttäytymään hillitysti ja tarkkailemaan muita. ”Minulla on herkkyys lukea ihmisten

Poika joka varoo sanojaan / joka joululahjaksi saa sukset / poika joka huomaa kulmakarvanliikkeet äänenpainot / poika joka lukee ajatukset.”

Laulaja Juha Tapio kirjoitti kappaleen Poika joka istuu pöydän alla omista lapsuudenkokemuksistaan.

– Melkein jokainen lause on totta. Ne ovat kuin valokuvia. Laulu kertoo siitä, millainen tyyppi olin, luontaisesta herkkyydestäni ja varmaan myös jotain ympäristöstä, jossa kasvoin. Tässä mennään hyvin henkilökohtaiselle alueelle.

Tapio kääntää katseensa pois, ulos samasta ikkunasta, josta Eino Leino aikoinaan tuijotteli. Runoilija asui 1920-luvulla Tuusulanjärven rannalla vaalean puutalon yläkerran kamarissa, joka toimii nykyään Tapion työhuoneena.

Täällä Krapin Onnelassa sai alkunsa valtaosa lauluista, jotka julkaistiin Elävien maassa -albumilla helmikuussa. Tässä huoneessa Tapio on miettinyt menneisyyttään.

– Muistan, kuinka muutimme uudelle paikkakunnalle viikkoa ennen kuin aloitin koulun. Ekana koulupäivänä katsoin ympärilläni ilakoivia lapsia ja tajusin, että olen ulkopuolinen tarkkailija. Kerran omaksuttu rooli jäi päälle, vaikkei sitä varmaan huomannut ulkoapäin enää muutaman vuoden jälkeen.

Tapio kuuluu Suomessa radion soitetuimpiin muusikoihin. Hän on tuomaroinut The Voice of Finlandissa ja viihdyttänyt Vain elämää -sarjassa. Vuoden 2022 verotietojen mukaan hän tienasi 226 000 euroa, ja ennen pandemiaa vielä enemmän. Tapiolla on parhaillaan menossa albuminjulkaisukiertue, joka on myynyt erinomaisesti.

Menestyksestä huolimatta Tapio kokee, että ensimmäisen koulupäivän ujosta tarkkailijapojasta on yhä jäljellä ”hirmuisen paljon”. Hän sanoo, että se on siunaus ja kirous.

– Olen opetellut eroon miellyttämisenhalusta, tai oikeastaan tarpeesta, mutta kyllä sitä edelleen on. Esiintyminen on yksi tapa taistella estojaan vastaan. On paradoksi, että usein juuri ne, joilla on heikoin itsetunto, haluavat mikrofonin eteensä.

Monia Tapion suosittuja kappaleita on nimitetty lohtulauluiksi ja voimalauluiksi. Hänen faninsa kirjoittaa keikasta Instagram-tilillä juhatapioofficial: ”Oli taas niin kovan luokan terapiasessio, että kiitos!!!”

– Tiedän, mitä on salainen yksinäisyys, kipu ja lohdutetuksi tulemisen tarve. Siksi tiedän myös, miten siihen osutaan. Minulla on herkkyys lukea ihmisten otsasta heidän ajatuksiaan ja aistia taajuuksia, Tapio sanoo.

”MARADONA-PAIDAN all’ on / musta jaguaari Sumatralla / katulampun täysikuu vaan / Tyynenmereen heijastuu / ja poikaan joka istuu pöydän alla.”

Juha Tapio katsoo kiinteästi sinisillä silmillään ja sanoo, että hänessä on aina ollut kaksi puolta. Hän oli ensin kiltti lapsi, joka osasi odottaa vuoroaan, ja myöhemmin teini, joka ei kapinoinut. Pinnan alla myllersi kuitenkin koko ajan villi elämänhalu.

– Halusin haastaa itseäni lapsuuden ammattihaaveissakin. Ulospäin hillitysti käyttäytyvän pojan sisäinen maailma oli sellainen, että hänestä tulee maailman paras jalkapalloilija, jonka rinnassa ärjyy musta jaguaari. Muita urahaaveitani olivat lentomäen maailmanmestari, urheiluselostaja ja näyttelijä.

Tapio kertoo olevansa kiitollinen, että voi toteuttaa nykyään molempia puoliaan. Kotipäivinä hän on ”villasukissa hiihtelevä introvertti”, joka lukee kirjoja, soittaa kitaraa ja pelaa miesporukassa padelia, tennistä ja futista.

– Kiertueella voin sitten hyppiä tasajalkaa lavalla pommien paukkeessa ja sanoa yleisölle, että nyt huudetaan. Saan ärjyä mikrofoniin. Meininki on reteä.

Tapio rypistää otsaansa ja selittää, että jos ihmisellä on voimakas tunne-elämä, moni kuvittelee sen tarkoittavan liikuttumista ja voimakkaita väristyksiä taiteen edessä. On kuitenkin olemassa muitakin tunteita.

– Olen lapsellisen herkästi innostuva, mutta myös helposti pahastuva ja joskus pikkusieluinenkin. Tämän ikäisenä sen voi jo myöntää. Asiat suututtavat ja masentavat.

Viimeksi Tapion sisällä kiehui, kun konserttipaikalla virkaintoiset järjestysmiehet estivät kuulijaa nousemasta kuvaamaan.

”SÄ KÄÄNNYIT HYMYILLEN mua kohti / silloin pimeääni hohti / valo, josta palasen mä saan / tänään kun mä katson meitä / kerran yhteen eksyneitä / näen aina vaan / tytön joka pyöräili mua vastaan.”

Tämä tarina on tosi: kun Juha Tapio oli 16, häntä vastaan ajoi tyttö, jonka kanssa Tapio meni naimisiin 22-vuotiaana ja jonka vierestä hän heräsi haastatteluaamuna. Tapio hymyilee niin, että silmäkulmat rypistyvät.

– Kemiat ovat osuneet yhteen ja vetovoima on säilynyt. Aina puhutaan, että avioliitto on tahtoa ja taistelua, mutta en tiedä siitä. Meillä on sujunut toistaiseksi hyvin.

Tapio pitää avioliittonsa vahvuutena kummankin puolison omaa elämää ja kunnianhimoa. Hänen vaimonsa Raija Tapio on lääkärikeskus Aavan ja Pikkujätin toimitusjohtaja.

– Elämme samassa maailmassa, mutta emme tee koko ajan samoja asioita. Pitkän suhteen sudenkuoppa on kai se, että on tuntevinaan toisen täysin. On mahtavaa havahtua, että tuota en sinusta tiennytkään. Näin toinen pysyy kiehtovana.

Juha Tapio kirjoitti vuonna 2008 julkaistuun Kaksi puuta ­hittiinsä: ”Ja sä viet mut ikkunan luo / ja sä sanot: ’me kai ollaan niin kuin nuo’ / kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää / katsoo kevääseen, seisoo erillään / ja kestää joka tuulen ja sään” ja ”jossain alla maan / ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan.”

Miltä on tuntunut elää 33 vuotta suhteessa yhden naisen kanssa, kun niin moni muu osoittaa ihailuaan?

– Olen niin keskittynyt musiikkiin, etten ole koskaan ajatellut sitä noin.

Sydän, sydän, liekki, sydän. Fanit ylistävät Tapiota Instagramissa esimerkiksi näin: ”Voi komis- tusten komistus olet.” ”Tuotat mielettömälle joukolle ihmisiä iloa ja suurta nautintoa pehmeällä, harvinaisen upealla äänelläsi. Myös minulle. Jatka samaan malliin pikku Tarzan. Haluan olla pikku Jane.”

– Työni on aiheuttanut mitättömän vähän turbulenssia avioliitossa vuosikymmenten varrella. Soitin kuitenkin kitaraa ja tein keikkoja jo, kun vaimon kanssa tavattiin. Hän sanoi joskus coolisti, että ethän sinä voi olla laulaja, ellei sinulla ole faneja.

Tapio pohtii, että hänellä on pitkän parisuhteen lisäksi monta vanhaa ystävää ja yhteistyökumppaneita, jotka ovat olleet mukana koko musiikkiuran ajan.

– Taidan olla jämähtävää tyyppiä.

– Aviomiehenä ja perheenisänä olemiseen liittyy vastuuntuntoa, joka on minusta miehekästä. Että on rehti ja luotettava, sanojensa mittainen mies.

”PUUN LUONA ASTUIT niitylle / ja käännyit valoon päin / ja ääni jonka kuulin / sanoi mulle näin / tästä eteenpäin sä et voi enää tulla / tämän pidemmälle seurata et saa / Valo väreili ja hehkui autiolla hiekkatiellä / sinä yönä jona lähdit.”

– Estottomimmat esiintyjät ovat monesti kaikkein yksinäisimpiä ja arimpia ihmisiä, Juha Tapio sanoo.

Kuka?

Juha Tapio on pitkän uran tehnyt laulajalauluntekijä. Hänen vaimonsa on Aavan ja Pikkujätin toimitusjohtaja Raija Tapio Heillä on pojat Mikael, 21, ja Akseli, 17.

Mitä?

Juha Tapio julkaisi helmikuussa 13. levynsä Elävien maassa

Motto

Vältän mottoja, koska ne vanhenevat.

ta hän ei tietoisesti suunnitellut ujuttavansa tekstiin.

– Kun luo uutta, on jollain ihmeellisellä lähteellä. Ei tarvitse heittäytyä erikseen uskonnolliseksi, jotta voi olla kanavana jollekin.

”MINÄ TAHDON OLLA ihminen / verta, hiiltä, solisluita / repaleinen sielu ja henki / joka kurkottelee kuita / ja päästää valo läpi / murtumista pohjaan saakka.”

Elävien maassa -levyllä kurkotetaan ulos arjesta: Juha Tapio laulaa 21 grammaa painavasta sielusta, enkeleistä ja sen sellaisesta. Levyn nimikin muistuttaa Psalmista 27, jossa sanotaan, että ”vielä saan kokea Herran hyvyyttä elävien maassa”.

Raamattu on Juha Tapiolle hyvin tuttu jo lapsuudenkodista, jossa hän luki sitä selittäviä Ikuisia kertomuksia jo alle kouluikäisenä. Hän perehtyi samalla innolla myös kummituksiin ja poltergeisteihin.

Juha Tapio on 49-vuotiaana kiistatta keski-ikäinen. Muusikko ajaa haastatteluun mustalla E-Hybrid Porchella kolmen kilometrin päästä kotitalostaan ja pukeutuu laadukkaasti.

Tässä elämänvaiheessa moni tekee välitilinpäätöksen: tuolta tulin, tuonne haluan mennä. Tapio kirjoitti elämänkaarilevyn, joka kuljettaa varhaislapsuudesta teini-iän kautta aikuisuuteen ja kuolemaan asti.

– Keikkatauon aikana vanhempi poikani muutti pois kotoa ja äitini menehtyi. Olen tiennyt, että tällaisia asioita tapahtuu joskus tulevaisuudessa, mutta nyt horisontti olikin tässä. Elämänkäänteet sysäsivät ajattelemaan omia vaiheita.

Sinä yönä jona lähdit -kappale kertoo unesta, jonka Tapio näki äitinsä kuolinaamuna.

– Muistan unessa hiekkatien ja vehmaan puun, jonka luona tyttö tanssahteli ja meni sen puun taakse vähän lällätellen, että etpäs saa minua kiinni. Näky oli vahva ja kirkas.

Kun biisi oli jo valmis, Tapio luki puiden merkityksestä eri kulttuureissa. Hän hämmästyi tajutessaan, että monessa mytologiassa tammi seisoo elämän ja kuoleman rajalla kuten hänen laulussaan.

Lauluntekijä on ollut monta kertaa vaikuttunut, kun omasta lyriikasta on löytynyt tasoja, joi-

Iltaisin Tapio lasketteli Levolle lasken luojani -rukouksen kuin lorun, mutta kun häntä pienenä pelotti, hän puhui Jeesukselle ja Jumalalle. Niin kävi esimerkiksi hänen karatessaan päiväkodin hiihtoreissulla omin luvin kympin lenkille.

– Kaaduin isossa mäessä ja sukset lensivät. Kun käännyin takaisin, minusta tuntui, ettei latu lopu koskaan enkä pääse metsästä pois. Silloin itkin, että Jumala sinun on pakko auttaa.

Toinen muisto liittyy koulun jälkeisiin iltapäiviin tokaluokkalaisena.

– Minun piti olla iso poika. Oli hankalaa, kun en aina tuntenut olevani tarpeeksi iso. Hain turvaa Jeesuksesta, kun pelotti olla yksin kotona.

Tapio kertoilee rennosti hengellisyyteen liittyviä lapsuusmuistojaan. Ilme muuttuu vakavammaksi, kun siirrytään kohti nykyaikaa.

Tapion ensimmäiset levytykset olivat gospelia. Kun hän menestyi populaarimusiikilla, jotkut uskovaiset tuomitsivat sen. Välikohtaus jätti jäljen.

Nykyisestä hengellisyydestään Juha Tapio kertoo näin: Herkkiä ja intiimejä asioita. Identiteetin syvimpiä alueita, jotka eivät kuulu muiden ronkittaviksi. Jotain, mikä ei selittämällä aukene.

– Hengellisyys kuuluu jokapäiväiseen elämääni kuten perhe ja kitaransoitto. Ne ovat kaikki asioita, joista elän ja hengitän. Ei siinä sen kummempaa. ■

Kursivoidut lainaukset ovat Juha Tapion kappaleista Elävien maassa -levyltä.