Rekolan kirkko kutsuu pääsiäisenä ilon ja toivon juhlaan

Rekolan Pyhän Andreaan kirkon pääsiäisyön messu vietetään kynttilänvalossa, ja sen jälkeen syödään maittava ateria. Näin juhlitaan valon voittoa pimeydestä.

Pääsiäislauantain yönä Rekolan Pyhän Andreaan kirkko on pimeä. Jokaiselle messuun saapuvalle annetaan käteen tuohus, mehiläisvahasta valmistettu rukouskynttilä. Kun väki on asettunut paikoilleen, messun toimittajat kävelevät kirkkoon kulkueena yhden kynttilän valossa. Messun edetessä kirkkoväen tuohukset sytytetään merkiksi siitä, että ristiinnaulittu Jeesus voitti kuoleman.

Kirkon alttari on tuolloin koristeltu narsisseista tehdyllä kukka­asetelmalla, mikä myös viit­ taa Jeesuksen ylösnousemukseen. Alttarilla palaa kuusi kynttilää ja iso pääsiäiskynttilä.

SUNTIO MIRJA RÖYTIÖ on osallistunut Rekolan seurakunnan perinteisen pääsiäisyön messun valmisteluihin kymmenen vuoden ajan. Hän pitää vaikuttavaa tilaisuutta ehdottomasti vuoden kohokohtana: sen kuluessa siirrytään pitkäperjantaina alkaneesta synkkyyden ajasta sunnuntain ilon ja toivon tunnelmiin.

– Vuodesta 2016 lähtien messun jälkeen on tarjottu myös yöllinen ateria. Aloite siihen tuli eräältä seurakuntalaiselta.

Tunnin kestävään messuun on yleensä saapunut satakunta ihmistä. Röytiön mukaan suurin osa heistä on jäänyt yöpalalle.

– Suntio valmistaa aterian samana päivänä vapaaehtoisten kanssa. Tarjolla on tänä vuonna kahta erilaista salaattia, lihapullia, broileria, hedelmäsalaattia, rahkaa ja suklaamunia. Ruokailutilan pöydät koristellaan kukilla, rairuoholla ja pääsiäistipuilla.

Ruokailu on ilmainen, mutta halutessaan voi tukea Yhteisvastuukeräystä viidellä eurolla.

PAPPI SEPPO PAULASAARI odottaa pääsiäisyön messua innostuneena. Hän osallistuu siihen ensimmäistä kertaa, mikä johtuu siitä, että Paulasaari aloitti Rekolassa pappina kolmisen vuotta sitten, ja koronapandemia esti kahtena vuonna pääsiäisyön messun järjestämisen. Ennen Rekolaa Paulasaari oli seitsemän vuotta Lähetysseuran töissä Jerusalemissa.

Onko Jeesus lammas

vai leijona?

Pääsiäisen kolmessa päivässä kiteytyy

Jumalan suuri suunnitelma ihmisen hyväksi.

SEPPO PAULASAARI

Hänen mielestään pääsiäinen on kristityn tärkein juhlapyhä. Silloin Jeesus nousi ylös kuolleista kolmantena päivänä ristiinnaulitsemisensa jälkeen, ja näin hänen tehtävänsä tuli täytetyksi.

– Jerusalemin pääsiäisenvietosta on jäänyt mieleen erityisesti se, miten kiirastorstaina kuljettiin kaupungin halki pimeässä illassa kulkueena ristin perässä Getsemanen puutarhaan. Olen miettinyt, onko meillä jotenkin unohdettu tämä kulkueperinne, kun samaan aikaan muualla maailmassa se on esillä niin isosti ja vaikuttavasti.

Paulasaari aikoo sivuta pääsiäisyön messun saarnassa omia kokemuksiaan Jerusalemissa.

– Korostan saarnassani sitä, että nyt on kuolema voitettu, mikä on lahjaa meille ihmisille. Jumala on tehnyt tämän puolestamme ja samalla täyttänyt meidät armolla ja rakkaudella.

PÄÄSIÄISYÖN MESSUN sanomaa tukevat sen visuaaliset elementit. Messun aikana kirkkotekstiilit vaihtuvat mustasta valkoiseksi.

Samoin pääsiäisyön messun musiikki nousee pääsiäisyön sisällöstä: aurinko nousee ja kuoleman pimeys väistyy. Messussa musisoivat kanttori Hanna­Maria Valve sekä huilistit Marisa Östberg ja Keijo Säikkä.

– Huilun ääni on herkkä ja kaunis, ja toisaalta puhallinsoittimet luovat yhdessä urkujen kanssa ison orkestraalisen soinnin, kun huilu helähtää kirkkaana urkujen yli. Huilut sopivatkin erityisen hyvin messuun, jossa musiikin täytyy taipua moneen erilaiseen tunnelmaan, Valve kuvailee.

– Huilut koristelevat myös virsisovituksia, sillä huilun luonnollinen laulava ääni sekoittuu kuin itsestään ihmisääneen ja tukee virsilaulua. ■

Pääsiäisyön messu ja ateria la 8.4. klo 23 Rekolan kirkossa, Kustaantie 22 A.

Vaalien alla mediassa arvioidaan poliitikkojen menestymistä vaalikeskusteluissa. Joissakin listauksissa keskustelijat jaetaan leijoniin ja lampaisiin. Leijonia ovat ne, jotka ovat olleet vahvoja ja lampaita ne, jotka ovat epäonnistuneet. Isojen urheilukilpailujen yhteydessä samaan lajierotteluun joutuvat suomalaiset urheilijat. Ottelun jälkeen eritellään jokaisen henkilökohtaiset voitot ja tappiot nimeämällä lampaat ja leijonat. Kun rohkaisemme ihmistä, saatamme sanoa: ”Älä ole tuollainen lammas!” tai ”Nyt tarvitaan leijonan voimaa!”.

MONESSA PÄÄSIÄISVIRRESSÄ lauletaan lampaasta ja leijonasta. Usein virsien sanoittaja puhuu tarkemmin ilmaistuna uhrikaritsasta ja Juudan leijonasta. Ne ovat molemmat Jeesuksen nimiä. ”On Jeesus, uhrikaritsa, maailman sovittanut, on pyhä Juudan leijona kuoleman kukistanut.” (Virsi 89:5) Samassa säkeistössä Jeesukseen viitataan siis sekä uhrikaritsana että Juudan leijonana.

MITEN IHMEESSÄ JOKU voisi olla samanaikaisesti lammas ja leijona? Mehän nimenomaisesti teemme erottelua näiden kahden eläimen avulla. Tunnistamme politiikan menestyjät ja epäonnistujat, nimeämme urheilusuoritusten voittajat ja häviäjät, annamme lähimmäisimmillemme ohjeita siitä, kumpaan lajiin pitäisi samaistua.

LAMPAANA JA LEIJONANA olemisessa tiivistyy Jeesuksen ainutlaatuisuus ja pääsiäisen sanoma. Jeesus on samanaikaisesti molempia, lammas ja leijona. Pääsiäisen kolmessa päivässä kiteytyy Jumalan suuri suunnitelma ihmisen hyväksi; se, millainen Jeesus on ja mitä hän meille lahjoittaa.

JEESUS ON lammas, joka häviää ja päätyy tappioon. Jeesus kärsii, uhrautuu, tulee häväistyksi, pilkatuksi ja tapetuksi. Hän kantaa meidän puolestamme epäonnistumisemme. Mutta samalla Jeesus on leijona, joka taistelee ja voittaa meidän puolestamme. Voittaa kuoleman, avaa oven taivaaseen. Jeesus on uhri, jotta meidän ei tarvitsisi olla uhreja. Hän on vahva, jotta me saisimme olla heikkoja.

Iloista pääsiäistä!

Teemu Laajasalo

Helsingin hiippakunnan piispa