Itselleen uskollinen

Lopettaessaan kilpauransa taitoluistelija Kiira Korpi

pysähtyi kysymään, kuka hän oikeasti on.

Kysymys heräsi uudelleen, kun rakkaussuhde päättyi.

Ensimmäiset lauseet tulivat viime kesänä sateisena päivänä, kun Kiira Korpi ulkoili Nuuksiossa. Hänen mielialansa oli yhtä kaukana aurinkoisesta kuin säätila.

Kirjoittaminen on ollut pitkään Korvelle luontainen tapa käsitellä asioita. Nuuksiossa kirjoitusvälineet eivät olleet mukana, joten hän tallensi lauseet kännykkäänsä. Lauseita alkoi tulla myös iltaisin juuri ennen nukkumaan menoa ja aamulla herätessä.

Tänä keväänä ilmestyneen runokirjan Hyppää vaan! (Otava) materiaali syntyi Korven mukaan noin kuukauden aikana.

– Monet lauseista tulivat runon muodossa, vaikka en tietoisesti pyrkinyt siihen.

Päiväkirjanomaisesti etenevät tuokiokuvat ja miete- ja voimalauseet näyttävät, miltä koko kehoa raastava sydänsuru tuntuu. Pelkojen ja hämmennyksen läpi kulkemalla löytyy vähitellen aavistus uudesta suunnasta. Päättyvän rakkaussuhteen merkityksellisyyttä ei tarvitse kieltää:

”Ei hävetä sitä, että / annoimme rakkaudelle / mahdollisuuden / ja menimme / rikki / sydämen kohdalta.”

Korpi on kertonut julkisuudessa, että hän erosi viime vuonna kumppanistaan Pekasta. Nyt hän ei halua palata tarkemmin runotekstien syntyviikkojen ajatuksiin vaan korostaa, että tekstit ovat autofiktiota.

– Minulle on tärkeää, että tekstit eivät henkilöidy kehenkään toiseen ihmiseen. Suhteen päättymisestä huolimatta olemme Pekan kanssa erittäin hyvissä väleissä. Kirja ei myöskään kerro vain viime kesästä vaan liittyy myös aikaisempiin kokemuksiini, hän perustelee.

KIIRA KORVEN RUNOT ja mietelauseet kiertävät monessa rakkaussuhteessa tuttua teemaa: onko mahdollista antautua suhteeseen ja päästää toinen lähelle ilman, että jollakin tavalla hukkaa itsensä?

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Korpi pysähtyy kysymään, onko hän ollut uskollinen itselleen. Sama kysymys nousi polttavan tärkeäksi myös vuonna 2018 ilmestyneessä elämäkerrassa Ehjäksi särkynyt (Otava), jonka hän kirjoitti yhdessä urheilutoimittaja Jere Nurmisen kanssa.

Korpi oli omistanut koko nuoruutensa taitoluistelu-uran ankarien vaatimusten täyttämiselle. Hintana oli ohentunut yhteys omaan sisimpään. Kun kilpaura päättyi elokuussa 2015 henkiseen ja fyysiseen loppuun palamiseen, hänen oli pakko pysähtyä kysymään, kuka Kiira Korpi oikeasti on.

– Seuraavat kuukaudet olivat intensiivistä aikaa. Vietin paljon aikaa istumalla yhdessä Milanon puistossa. Harjoitin läsnäolon taitoa meditoimalla ja rukoilemalla. Näin avauduin sille, mitä päässäni liikkui.

Korpi luki myös henkistä kasvua ja hengellisyyttä käsittelevää kirjallisuutta. Hän mainitsee erityisesti itseapukirjailija Eckhart Tollen, itsetutkistelun opettaja Katie Byronin sekä kirjailija ja terapeutti Tommy Hellstenin teokset.

Korpi sanoo, että itsetutkistelun lopputulema ei ollut mairitteleva.

– Kauhistuin siitä, miten kielteisiä, armottomia ja itseäni ruoskivia asioita mieleni kelasi. Koin epätoivoa ymmärtäessäni, että en ollut lähelläkään sitä, millä tavalla ihmisen olisi hyvä ajatella ja kohdella itseään.

ANKARAA SISÄISTÄ ÄÄNTÄ ei Korven mukaan ainakaan lieventänyt se, että hänen kilpauransa aikana valmennus pelon kautta oli hyväksyttyä ja arvostettua. Tavatessaan toisiaan luistelijat puhuivat siitä, miten vähän kesälomapäiviä heillä oli ja miten he olivat suorittaneet jonkin harjoituksen kivusta huolimatta.

Korpi lisää, että jokaisessa urheilulajissa on ideaalimuotti siitä, millainen naisen kuuluu olla. Monen taitoluistelutuomarin mieleen on ollut erityisesti valkoihoinen, hoikka, kaunis ja prinsessamainen luistelija, jolla ei ole naisellisia muotoja vaan mahdollisimman pikkutyttömäinen vartalo.

Henkisyyden opettajien lukeminen ja omat kokemukset romuttivat Korpea piinanneen ajatuksen, että kultamitalin voittaminen on avain sisäiseen onneen ja autuuteen. Voittojen jälkeen tyhjyyden tunne saattoi vallata mielen piankin.

– Kysyin itseltäni, tätäkö olen tehnyt koko elämäni. Tuntui kuin olisin herännyt jostakin näytelmästä. Samalla ihmettelin, miksi muut ovat yhä lavalla ja luulevat näytelmää todellisuudeksi.

Matka omaan sisimpään jatkui New Yorkissa, minne Kiira Korpi muutti silloisen puolisonsa Arthur Borgesin kanssa vuonna 2017. Siellä hän osallistui puoli vuotta kestävälle positiivisen psykologian kurssille. Psykologian opinnot jatkuivat The New Schoolin yliopistossa.

Korven mukaan positiivinen psykologia antoi hänelle välineitä, joiden avulla omaa mieltä voi ohjata myönteiseen ja itselle myötätuntoiseen suuntaan.

Vaikeiden tunnetilojen vuoksi hän alkoi myös käydä terapiassa psykologian opettajansa suositteleman Theresa O’Connorin vastaanotolla. O’Connor on holistinen psykoterapeutti ja henkinen valmentaja.

TERAPIAISTUNNOT SISÄLSIVÄT keskusteluja ja harjoituksia, joissa Kiira Korpi opetteli hoivaamaan sisäistä lastaan sekä harjoitteli anteeksi antamista ja pyytämistä omassa mielessään.

Kuka?

Kiira Korpi, 34, on taitoluistelija, valmentaja, puhuja ja sisäisen maailman tutkimusmatkailija. Hän asuu Kauniaisissa yhdessä sekarotuisen koiranpentunsa Pikan kanssa.

Mitä?

Runokirja Hyppää vaan! (Otava) kertoo sydänsuruista sekä omien arvojen, ilon ja naiseuden voiman uudesta löytämisestä.

Motto

Arvosta asioita ja niiden luonnollista elinkaarta.

johonkin korkeampaan ulottuvuuteen. Olen kokenut samaa yhteyttä lapsuudestani lähtien, eikä se ole missään vaiheessa hävinnyt kokonaan.

Jumalan sijasta Korpi kokee itselleen sopiviksi sellaiset ilmaisut kuin Korkein voima, yhteys luontoon ja intuitio. Hyppää vaan! -kirjan teksteissä hän kirjoittaa myös näkymättömästä tiimistä, jolta voi pyytää tukea ja neuvoja. Ajatus näkymättömistä opastajista oli mukana myös hänen terapiaprosessissaan.

– Koen vahvasti, että en tee päätöksiä yksin vaan pyydän, että minulle näytetään paras tapa edetä ja se, miten voin palvella maailmaa parhaiten.

Korpi sanoo seuraavansa intuitiotaan puhumalla julkisesti näkymättömästä tiimistä, vaikka ilmaus ei välttämättä avaudu kaikille.

– Joskus on tärkeämpää kysyä, mikä on hyödyllistä ja mikä auttaa ihmisiä kuin voidaanko jokin osoittaa todeksi.

UUDENLAINEN SUHDE itseen on välittynyt Kiira Korvella myös taitoluisteluun, jonka ilmaisu on pelkistynyt ja lähtee aikaisempaa enemmän sisältä. Ennen palkitsevinta oli teknisesti vaikean suorituksen onnistuminen. Nyt suurempi merkitys on tunneilmaisulla ja musiikin kanssa yhtä olemisella.

Tällä hetkellä Korpi valmentaa Kauniaisissa kaiken ikäisiä ja tasoisia taitoluistelijoita sekä vetää eri paikkakunnilla päivän mittaisia koulutuksia, joiden teemana on ”Vapaudu jäällä”. Valmennus koostuu jääharjoitteluista, keskusteluista ja yhdessä tehtävästä koreografiasta, joka esitetään päivän lopussa tukijoukoille.

Korpi yhdistää valmennuksessaan hyviltä valmentajilta saamiaan oppeja ja positiivisen psykologian menetelmiä. Hän luonnehtii työtään henkiseksi valmennukseksi taitoluistelun keinoin.

– Tein mielikuvaharjoituksia, joissa palasin johonkin pelottavaan kokemukseen ja annoin siinä turvaa sisäiselle lapselleni. Kirjoitin myös vuoropuhelua sisäisen lapseni kanssa. Myöhemmin olen työstänyt syömishäiriötäni kirjoittamalla.

Psykoterapian intensiivisin vaihe oli kesällä 2018, mutta Korpi on jatkanut yhteydenpitoa O’Connorin kanssa myös viime vuosina. Muuttaessaan takaisin Suomeen vuonna 2021 hän toi mukanaan kasan muistivihkoja, jotka olivat täyttyneet päiväkirjamerkinnöistä, pohdinnoista ja rukousta muistuttavista teksteistä.

Korven mukaan terapia auttoi häntä ymmärtämään, että aineellinen ja henkinen maailma kuuluvat samaan todellisuuteen.

– En käytä sanaa Jumala, mutta oman sisimmän kuunteleminen on vahvistanut yhteyttäni

– Valmennukseni keskittyy henkiseen nostattamiseen ja siihen, että jokaisen luistelijan sisäinen lapsi pääsee loistamaan. Yksi valmennettavistani kommentoi kerran, että tämähän on kuin terapiassa kävisi.

Korpi haaveilee, että voisi tulevaisuudessa toteuttaa pitempiä valmennusleirejä. Niissä aika riittäisi luonnossa liikkumisen yhdessä sekä valmennuksen henkisen ja hengellisen puolen syventämiseen.

Tulevaisuuden haaveisiin kuuluu myös taitoluisteluvalmentajien valmennus, jota Kiira Korpi pääsee kokeilemaan Sveitsissä tänä keväänä. Valmentajien kanssa hän haluaa käsitellä erityisesti sitä, miten he löytävät itsestään nuorta luistelijaa inspiroivan ja voimaannuttavan aikuisen.

– Laitan saamani hyvän kiertoon, hän sanoo. ■