”Kaipaan tavattomasti entistä elämääni ja kotiani Hersonissa”

Sotaa Suomeen paennut ukrainalainen kolmen lapsen äiti Natalia

Yakymchuk viettää tulevaa äitienpäivää menemällä perheensä kanssa kalaan.

TEKSTI MARJO KYTÖHARJU KUVA ESKO JÄMSÄ

1

Natalia Yakymchuk, milloin ja mistä päin Ukrainaa tulit perheesi kanssa Suomeen?

– Saavuimme Suomeen viime syyskuun lopussa

Itä-Ukrainasta Hersonin alueelta, läheltä Krimiä. Siellä on sodittu Venäjän hyökkäyssodan ensimmäisestä päivästä lähtien. Kun elämä alkoi muuttua yhä turvattomammaksi, sieltä lähti pakolaismatkalle kymmenen perhettä, joista meidän perheemme ja kaksi muuta tulivat Suomeen. Hersonin alue on tällä hetkellä venäläisten hallinnassa, joten jouduimme poistumaan sieltä Venäjän kautta.

– Kotimme on nyt Helsingin Kalliossa. Minun päiväni kuluvat lastenhoidossa, ja mieheni on töissä rakennustyömaalla. Kotiseudulle Hersoniin jäivät äitini, mieheni vanhemmat ja paljon muita sukulaisia. Meillä on kova huoli sinne jääneistä. Yhteydenpito onnistuu harvakseltaan esimerkiksi Telegram-viestintäsovelluksen kautta.

2

Mitä äitiys merkitsee sinulle?

– Minulla on kolme lasta, 11-vuotias Mykyta, viisivuotias Danylo ja nelikuukautinen Oleksandr. Elämäni muuttui täysin sodan alettua, ja se on vaikuttanut myös paljon äitiyteeni. Lapsista on tullut minulle entistä tärkeämpiä, ja halaamme ja juttelemme paljon enemmän kuin ennen.

– Ennen sotaa vietimme normaalia lapsiperheen elämää ja suunnittelimme tulevaisuutta. Mieheni työskenteli automekaanikkona ja minä opettajana. Kaipaan tavattomasti entistä elämääni ja kotiani Hersonissa.

3Millainen kokemus oli synnyttää lapsi Suomessa?

– Synnyttäminen pelotti, koska en osaa englantia. Sari-niminen sairaanhoitaja kuitenkin opasti minua etukäteen, miten sairaalassa ja synnytyksessä on täällä tapana toimia. Menimme sairaalaan kello seitsemältä aamulla, ja synnytin lapsen puoli tuntia sen jälkeen. Se tapahtui siis todella nopeasti.

– Synnytyksen jälkeen kommunikoin hoitajien kanssa google translate -ohjelman avulla. Henkilökunta oli avuliasta ja selitti asioita. Myös mieheni oli tukena koko ajan. Synnytykseen hän ei silti osallistunut, koska se ei ole vielä kovin yleistä Ukrainassa. 4

Miten aiot viettää tulevaa äitienpäivää?

– Olen kuullut, että Suomessa äitienpäivä on tärkeä päivä. Me aiomme viettää sitä yhdessä mieheni sisaren perheen kanssa. Hyvällä säällä menemme luultavasti jonnekin kalastamaan. Ukrainassa äitienpäivä on melko uusi asia, koska päivää on vietetty siellä vasta kahtena viime vuonna. Sen vuoksi meillä ei liity siihen juurikaan mitään perinteitä.

5Mikä sinulle on pyhää?

– Minulle pyhiä asioita ovat oma perhe ja äitiys sekä suhteet vanhempiini, sisaruksiini ja muihin sukulaisiini. Ajattelen myös, että muita ihmisiä on kohdeltava hyvin joka tilanteessa. Tämä koskee myös luontoa ja eläimiä.

– Lapseni sanoi kysymyksen kuultuaan, että Ukraina on pyhä asia. Emme todellakaan olisi koskaan uskoneet, että jokin toinen valtio pyrkii päättämään siitä, miten meidän maassamme eletään. Olemme erittäin kiitollisia suomalaisille avusta, mutta toivomme hartaasti pääsevämme vielä jonakin päivänä takaisin Ukrainaan, rakkaaseen kotimaahamme. ■

Äitienpäivää vietetään su 14.5.