”On ihme, että olen

Tina Soinin evakuointitiimi on kuljettanut haavoittuneita Ukrainan rintamalta paikoista, joihin isot avustusjärjestöt eivät mene.

Haastateltavaksi istuu nainen hupparin huppu tukevasti päässä ja jalassaan maastokengät, joita on käytetty avustustehtävissä Ukrainan sodan rintamilla. Tina Soini, 37, on entinen markkinointipäällikkö, nykyinen lääkintämies ja evakuointitiimin vetäjä.

Soini toimii Ukrainalaisten Yhdistys Suomessa ry:n ambulanssikeräyksen puolestapuhujana. Keräyksen tavoitteena on kerätä 100 000 euroa ambulansseihin ja niiden varusteisiin. Soini lähtee lähipäivinä viemään yhtä ambulanssia ja lääkintätarvikkeita Donbassin rintamalle Ukrainaan.

Soinin vetämä kansainvälinen tiimi on evakuoinut siviilejä ja kuljettanut haavoittuneita ja tarvikkeita pakettiautolla ja rähjäisellä maasturilla. – Kumpaakin autoa korjataan parhaillaan Suomessa. Tosin Land Rover on niin hirveässä kunnossa, että korjaaja aikoi jo luovuttaa. Auto on kuitenkin pelastanut henkemme niin monta kertaa, että päätimme korjauttaa sen, Soini kertoo.

TINA SOINI PALASI Ukrainasta muutama viikko sitten. Sitä ennen hän auttoi tiimeineen siviilejä ja sotilaita Donbassin rintamalla.

Tuleva ambulanssi saa Ukrainassa nimen Winter War eli talvisota. Soinin tiimin maasturi on saanut ukrainalaisilta sotilailta nimen Saatana, koska se on käynyt monta kertaa sota­alueen helvetillisimmässä paikassa Bahmutissa. Tuulilasin sisäpuolella pidetään kuitenkin aina Jeesuksen kuvaa.

Kun evakuointitiimi menee Bahmutiin ja muihin sotauutisista tuttuihin paikkoihin, se ajaa aina todella lujaa, vähintään sata kilometriä tunnissa. Tämä johtuu siitä, että autoon on tällöin vaikeampi osua. Toisin kuin kansainvälisten humanitaaristen sääntöjen mukaan pitäisi, venäläiset sotilaat pyrkivät osumaan erityisesti lääkintätiimeihin kaikella mahdollisella, mitä heiltä löytyy.

– Ajamme kirjaimellisesti henkemme edestä. Minulle on sattunut monia läheltä piti ­tilanteita. On ihme, että olen elossa. Olen uskovainen ja kuljen koko ajan mummolta saatu risti kaulassani. Nekin, jotka eivät ole ennen uskoneet, alkavat rintamaoloissa uskoa johonkin. Joku isompi taho on katsonut meidän peräämme, Soini sanoo.

TIETEEN JA TODENNÄKÖISYYDEN mukaan jossain vaiheessa ammus osuu kohdalle, Tina Soini arvioi. Niin kävi helmikuussa tiimin kollegalle, lääkintämies Pete Reedille, kun tämä yritti pelastaa siviilejä lähellä aluetta, josta Soinin tiimi oli hetkeä aiemmin poistunut. Panssarintorjuntaohjus ammuttiin autoon, jonka vierellä lääkintäryhmä oli auttamassa 75­vuotiasta haavoittunutta naista.

Soini on päättänyt, että seuraava matka Ukrainaan on hänen viimeisensä. Sen tehtyään hänen ei enää tarvitse nauhoittaa omaisilleen videota siltä varalta, että kuolee työssään. Hän haluaa jatkaa elämäänsä Suomessa.

Millaista Ukrainan sodassa nyt on, ja millaista apua siellä tarvitaan?

– Minua hämmentää, kun tulen Suomeen. Uutiset Ukrainasta ovat liian positiivisia. Bahmutissa Venäjä on hyökännyt koko ajan ja vallannut pala palalta uusia alueita. Siellä tulee tosi paljon haavoittuneita. Kenttäsairaalaan, johon mekin veimme potilaita, tulee puolen tunnin välein pieni bussi, jossa on noin kahdeksan haavoittunutta. Joukossa on aina ainakin yksi vakavasti loukkaantunut, Soini sanoo.

VAMMAT, joita evakuointitiimi kohtaa kentällä, ovat kauheita. Pommien sirpaleet eivät vain revi vaan myös polttavat, sillä ne ovat tulikuumia.