Rauhan rakentaminen vaatii aikaa

Kirkon Ulkomaanavun uusi varatoiminnanjohtaja Ikali Karvinen kertoo rauhantyöstä Somaliassa

Maailma kylässä -festivaaleilla.

TEKSTI EIRA SERKKOLA KUVA ANTTI RINTALA

Ikali Karvinen kotiutui vappuna Somaliasta. Hän työskenteli siellä puolitoista vuotta Kirkon Ulkomaanavun (KUA) maajohtajana.

– Oli melkoinen ihmiskoe asua merikontissa Mogadishun lentokentän lähellä, kansainvälisten työntekijöiden leirissä, toteaa Karvinen.

– Arkiliikunta oli sitä, että kävelin kontista autolle ja autolta toimistoon. Kanttiinin ruoka oli aina samaa. Suurimman osan vuorokautta vietin usein kontissa; siinä pitää tulla toimeen itsensä kanssa!

Karujen olojen syynä on Somalian perin heikko turvallisuustilanne. Karvinen kertoo, että vaikka vuoden 2022 presidentinvaalit sujuivat rauhallisesti, pian sen jälkeen tilanne huononi taas. Uusi hallinto julisti islamistijärjestö AlShabaabin vastaisen taistelun. Al-Shabaab tekee myös pääkaupunki Mogadishussa salamurhia ja autopommi-iskuja.

ERÄS MAAILMAN hauraimmista valtioista kärsii myös pitkäaikaisesta kuivuudesta ja ruokakriisis- tä. Nälkä ja konfliktit ajavat ihmisiä pakolaisleireihin maan sisällä. Huhtikuussa saatiin kuitenkin onneksi sadetta.

Suurista ongelmista huolimatta Somaliassa tehdään myös pitkäjänteistä rauhantyötä ja kehitysyhteistyötä. Humanitaarinen avustustyö on toiminnan kolmas kivijalka.

Millaista rauhantyö on käytännössä noin hankalissa oloissa?

– Meidän työssämme on keskeistä kansallisen sovintoprosessin edistäminen ja kunnallishallintojen perustaminen, Ikali Karvinen kertoo.

– Somalian hallinto on ollut klaanipohjaista. Ihmisten vahva sitoutuminen omaan klaaniin ja sen etujen ajaminen on tietyllä tavalla kunnioitettavaa. Mutta klaanisitoutuminen ei ole pa- ras mahdollinen keino kuntahallinnon perustamiseen.

Aluksi on tärkeintä saada alueen eri klaanien edustajat tulemaan yhteen ja sopimaan paikkajaosta. Pitkällä tähtäyksellä tämä alueneuvosto tai kunnanvaltuusto voi sitten ottaa vastuulleen kunnan perustehtävät kuten tiet, vesihuollon, terveydenhuollon ja poliisitoimen.

– Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, että myös naiset ja nuoret ovat mukana neuvottelupöydissä ja neuvostoissa. Somaliassa valtaa ovat käyttäneet pitkälti vanhat miehet, Karvinen sanoo.

”Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, että myös naiset ja nuoret ovat mukana neuvottelupöydissä ja neuvostoissa.

TÄMÄ KAIKKI on hidasta ja vaatii paljon yhteistä keskustelua ja tiedottamista perusoikeuksista. Mutta Karvisen mukaan onnistumisia on tullut. Paikallinen kyräily ja konfliktit ovat vaihtuneet yhteistyöhön esimerkiksi Galkayon alueella.

– Me teemme työtä sekä valtionhallinnon että kansalaisyhteiskunnan kanssa. Valtionhallinnon pitäisi ymmärtää perusihmisoikeuksien merkitys ja taata rakenteet. Kansalaisyhteiskunnan pitäisi ymmärtää omat oikeutensa ja velvollisuutensa, jotta valtio pysyisi tilivelvollisena kansalaisilleen. Tämä on koko ihmisoikeusperustaisen työmme juju!

– KUA on Somaliassa varsin tunnettu rauhantyössä ja kuntahallinnon rakentamisessa. Monet tahot kuuntelevat meitä tarkkaan, ja yhdessä tehdään, Karvinen kertoo.

Kehitysyhteistyön saralla KUA on panostanut Somaliassa koulutukseen ja toimeentuloon.

MAAN SISÄISIÄ kuivuus- ja sotapakolaisia tuetaan käteisavustuksilla.

– Maksaminen tapahtuu mobiilirahalla, mikä on toiminut erittäin hyvin. Somaliassa ihmiset käyttävät tosi paljon kännyköitä ja seuraavat somea. Liittymän haltija tarkistetaan, jotta henkilö voidaan rekisteröidä hyödynsaajaksi. Näin varmistetaan avun kohdistuminen oikein.

Avustuksen saaja voi valita itse, mistä ostaa ruokaa, lääkkeitä ja koulutarvikkeita. Näin tuetaan myös paikallista yrittäjyyttä ja tervettä kilpailua.

Vielä on kysyttävä, mistä Ikali Karvisen omaperäinen etunimi juontaa juurensa?

– Se on äitini keksimä, Ikali naurahtaa. Aikuisena hän sai maailmanmatkoillaan kuulla, että nimi tarkoittaakin montaa asiaa: Japanissa ankkuria, erään alkuperäiskansan kielessä pikkuveljeä ja Keniassa suurta soturia. ■ kertoo, että ajatus meditatiivisen valokuvauksen yhdistämisestä pyhiinvaellukseen syntyi meditatiivisen valokuvauksen kurssilla.

Tiesitkö?

Pyhiinvaellus ei edellytä lähtöä pitkien matkojen päähän.

Lähimetsä tai merenranta kutsuu elpymään.

Itä-Helsingissä voi tulevana kesänä osallistua ohjatuille pyhiinvaelluksille parin aikaisemman vuoden tapaan. Vaellusten reitit vaihtelevat, mutta kaikkia yhdistää Itä-Helsingin kauniissa luonnossa liikkuminen ja alueen kulttuurihistoriallisiin kohteisiin tutustuminen.

Yksi vaellusten järjestäjistä on pappi Ulla Lumijärvi, jonka mukaan olennaisinta kesän pyhiinvaelluksilla on luonnon kuulosteleminen. Lumijärvi korostaakin metsiä, merenrantoja ja muita luonnonympäristöjä pyhiinvaelluskohteina.

– Ajattelen ympäröivää luontoa eräänlaisena kirkkona, Lumijärvi toteaa.

KESKIVIIKKONA 28.6. järjestettävään pyhiinvaellukseen on yhdistetty uudenlainen elementti: meditatiivinen valokuvaus. Ulla Lumijärven mukaan se sopii hyvin yhteen pyhiinvaelluksen kanssa.

– Meditatiivisessa valokuvauksessa pääosassa ei ole niinkään itse valokuvan ottaminen, vaan sen tunnistaminen, mikä ympäristössä kutsuu pysähtymään luokseen. Kuvien avulla voi hakea yhteyttä luontoon, Lumijärvi sanoo.

Ulla