Kuin vanhan ajan kyläkauppa

Hermannin Valinta on ajanvarauksella toimiva diakoninen kauppa, jossa myyjän tilalla on kokemusasiantuntija.

Hermannin diakoniatalolle avautui kesäkuussa diakoninen kauppa, jossa hintalaput puuttuvat. Mikään ei maksa asiakkaille mitään. – Tämä on vähän niin kuin vanhan ajan kyläkauppa: vastassa on tutut tyypit ja täällä käydessä voi jutella kuulumiset. Asiakkaat tulevat diakonian tai kaupungin talousselvityksen kautta, kertoo projektikoordinaattori Kati Paulin

Kauppa on hiukan erikoinen siinä mielessä, että se palvelee vain ajanvarauksella. Kesän ajan asiakkaat löytyivät kahden pilottiseurakunnan diakoniatyön ja Helsingin aikuissosiaalityön kautta, mutta syksyn mittaan toiminta laajenee kattamaan koko Helsingin. Hankkeen takana on Helsingin seurakuntayhtymä, jonka tiloissa uudenlainen valintamyymälä toimii.

RUOAN LISÄKSI Hermannin Valinnassa on tarjolla tukea juuri siihen, mihin kävijä sitä tarvitsee. Jokaiseen suhtaudutaan siellä oman elämänsä toimijana. Ei ole valmiita ruokakasseja eikä valmiita tapoja auttaa.

– Emme auta ketään avuttomaksi, vaan voimme olla tsemppaajina niille, joilla ei ehkä koskaan ole ollut ketään tsemppaamassa, Kati Paulin sanoo.

Hän on tehnyt monta vuotta töitä seurakuntien ruokajakojen parissa ja tietää, että usein niissä kävijät ovat samoja vuodesta toiseen. Heidän tilannettaan ruokakassit ovat auttaneet vain hetkellisesti.

Hermannin Valinnassa asiakkuuksien on tarkoitus olla lyhyehköjä, muutamien kuukausien mittaisia. Sieltä saatava apu on kokonaisvaltaisempaa – ja, niin Paulin uskoo, vaikuttavampaa.

– Moni esimerkiksi elää liian pienellä rahalla siksi, ettei osaa hakea kaikkia itselleen kuuluvia tukia. Autamme esimerkiksi Kela-asioissa, hän kertoo.

KUN HERMANNIN VALINTAAN astuu sisään, vastassa on usein reilu viisikymppinen mies, jolla on ystävällinen katse. Hän on kokemusasiantuntija Petri Valkoma, joka on työskennellyt Hermannin Diakoniatalon Varustamossa huhtikuusta saakka. Helsingin seurakunnilla aloitti kevääl- lä työt myös viisi muuta Kirkkohallituksen rahoituksella toimivaa kokemusasiantuntijaa, joiden tehtävänä on kohdata ihmisiä diakoniatyöntekijöiden tukena.

– Haluan olla esimerkki siitä, että elämässä voi sählätä paljon mutta päästä silti eteenpäin, Valkoma sanoo.

Hänellä ”pahimpaan sähläykseen” menivät ikävuodet kolmestakymmenestä neljäänkymme- neen. Kokemusta on päihteistä ja rikoksista, vankilasta ja asunnottomuudesta.

Vajaa kymmenen vuotta sitten, vankilasta koevapauteen päästyään, kitaransoittoa ikänsä harrastanut Valkoma löysi teatterihommat, jotka veivät mennessään. Löytyi töitä Porttiteatterissa, joka on rikostaustaisten ihmisten harrastajateatteri. Teatterin kautta Valkoma löysi yhteisön, joka kannattelee edelleen. Jotain samanlaista Valkoma toivoo ihmisten löytävän Hermannin Valinnasta: paikan, jossa olla oma itsensä.

– Täällä jokainen on tasavertainen. Arjen haasteita on kaikilla, hän muistuttaa.

Valkoman aikaisempi ammatti on erikoismaalari, mutta nyt ihmisten auttaminen tuntuu tärkeämmältä.

– Omien kokemusteni ansiosta voin toimia siltana apua tarvitsevien ja ammattihenkilöiden välillä. Voin olla eräänlainen jäänmurtaja.

KESÄN AIKANA Hermannin valinnassa on asioinut 36 taloutta, joihin kuuluu yksi tai useampi jäsen. Kati Paulinin ja Petri Valkoman saama palaute on ollut ylenpalttisen kiittävää.

– Kerran eräs asiakas herkistyi ja sanoi, ettei heillä ole ollut edes jouluna näin hyvää ruokaa tarjolla. Ja erään perheen kymmenvuotias poika tervehti: ”Moi Kati, tää on kyllä kiva kauppa!”, kertoo Kati Paulin.

Hänen mukaansa tärkein ero ruokajonon ja Hermannin Valinnan välillä on tunnelma.

– Leipäjonoissa näkee häpeää, mutta täällä sitä ei ole. Eräs vapaaehtoinen, joka työskenteli aiemmin ruokajakelussa, kommentoi, että täällä ihminen saa takaisin itsekunnioituksensa. Tänne tullaan kiitollisena ja hyvällä fiiliksellä.

Paulin ja Valkoma kertovat, että kyläkaupassa syntyy uutta yhteisöllisyyttä. Moni jää rupattelemaan myymälän nurkkaukseen ja ottaa kupin kahvia, teetä tai mehua. Ihmiset tulevat tutuiksi toisilleen ja kyselevät toistensa kuulumisia.

HERMANNIN VALINNAN RUOKA tulee Stadin safkasta. Helsingin kaupungin ja Helsingin seurakuntayhtymän perustama hävikkiruokaterminaali välittää kauppojen ja elintarviketeollisuuden lahjoittamaa ruokaa helsinkiläisille ruoka-aputoimijoille.

Petri Valkoma kertoo, että ruokakuormassa saapuu silloin tällöin ennestään tuntemattomia aineksia.

– Silloin ollaan etsitty tietoa ja reseptejä yhdessä asiakkaiden kanssa. Jälkikäteen on kiva kuulla, millaisia uusia ruokalajeja on syntynyt.

Valintamyymälän aukioloaikoja on ollut kesän mittaan tarjolla myös ilta-aikaan, mikä on tärkeää, kun asiakkaana on opiskelija tai työssäkäyvä vähävarainen.

– Autamme kaikkein heikoimmassa asemassa olevia, Kati Paulin painottaa.

– Tarkoitus on, että syksyn mittaan palvelemme koko Helsinkiä, mutta on selvää, että vastaavanlaisia paikkoja tarvittaisiin lisää ympäri kaupunkia.

Hermannin Valinnan väki aikoo tavata Helsingin seurakuntien diakoniatyöntekijöitä ja tarjota heille yhteistyötä.

– Kulunut kesä osoittaa, että Hermannin Valinnan pilottitoiminta on onnistunutta ja että tätä mallia voidaan levittää edelleen, Kati Paulin sanoo. ■

Haagan seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi kesäkuussa valitusta Mari koon kuuluvien osuus seurakunnan alueella asuvista on enää noin puolet.

Mattssonista voi ainakin sanoa, että hän tietää, mihin hyppää. Mattsson tuli Haagan seurakuntaan vs. kirkkoherraksi puolitoista vuotta sitten, kun silloinen kirkkoherra Heikki Nenonen jäi opintovapaalle.

– Jo ensimmäisen kuukauden jälkeen sanoin monelle, että miten voi olla sellainen olo kuin olisi tullut kotiin. Ihmiset Haagassa ovat avoimia, sydämellisiä ja huumorintajuisia. He todella haluavat olla kirkon työssä. Ja mikä määrä vapaaehtoisia meillä onkaan!

Huopalahden kirkolla kylämäisessä Etelä-Haagassa voi kohdata välillä myös ihmisiä, jotka eivät oikeasti kuulu Haagan seurakuntaan, mutta kokevat sen henkiseksi kotiseurakunnakseen. Seurakunta tunnetaan esimerkiksi somenäkyvyydestään ja ei ihan haudanvakavasta otteestaan.

– Huumori on Haagan vahvuus. Se on vastapainoa sille, että elämä on tällä hetkellä ihan riittävän haastavaa ja rankkaa kuten myös ihmisten tarinat. Se näkyy työssämme joka päivä. Huumori ei ole mitään tyhjän nauramista, vaan sitä, että voimme yhdessä nauraa elämän hulluudelle ja arvaamattomuudelle ja saada ilosta voimaa.

KOTONAAN MARI Mattsson on yhä myös Kalliossa. Sinne hän muutti vuonna 1995 Kotkasta, päästyään Helsingin yliopistoon opiskelemaan teologiaa. Kallion seurakunnassa hän on tehnyt suurimman osan työurastaan ja kasvattanut lapsensa. Urapolku on ollut monipuolinen.

– Minusta piti tulla uskonnonopettaja eikä pappi, mutta päädyin Helsingin seurakuntien järjestämälle pyhäkoulunopettajan peruskurssille ja Kallion seurakuntaan pyhäkoulunopettajaksi.

Siitä Mattsson jatkoi lastenohjaajaksi ja iltapäiväkerhonohjaajaksi, pyhäkoulusihteeriksi, seurakuntasihteeriksi ja tiedottajaksi. Papiksi hänet vihittiin Kallion seurakuntaan vuonna 2008. Välillä hän sai laajempaa perspektiiviä kirkkoon työskentelemällä hiippakuntasihteerinä tuomiokapitulissa.

– Ruohonjuuritason seurakuntatyö on minulle tuttua. Minulle ei tarvitse tehdä asioita valmiiksi, eikä tälle kirkkoherralle tarvitse olla pöytä katettuna ja Raamattu auki oikeasta kohdasta.

Papin työssä häntä on kiehtonut se, että joka tilanteessa voi oppia jotakin.

– Oppiminen on papin työn ytimessä. Jos on yhtään korvat auki ja valmis kuuntelemaan, aina oppii. Jos tässä työssä kyynistyy, ei ehkä ole oikeassa tehtävässä.

Mari Mattssonin mukaan tulevista vuosista ei selvitä juustohöylätekniikalla vaan siten, että luottamushenkilöiden kanssa mietitään yhdessä, mitä tehdään. Kaikkien tiimien on myös tärkeää seurata omaa budjettiaan. Kaikesta huolimatta Mattsson on levollisella mielellä.

– Meillä on viesti, joka on kestänyt yli 2 000 vuotta.

Mikä kirkon viesti mielestäsi on?

– Kirkon viesti on lähimmäisenrakkauden, tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja jokaisen ihmisen luovuttamattoman ihmisarvon viesti. Sen puolesta pitää huutaa nyt tosi kovaa.

– Kirkko on äänekäs, moniääninen, kompuroiva ja äärimmäisen rakas. Siksi teen tätä työtä ja sydän palaa tälle jutulle.

Resurssit seurakunnissa pienenevät, mutta kaikenlaista uutta voi ja pitääkin tehdä.

KIRKKO ON ÄÄNEKÄS, MONIÄÄNINEN, KOMPUROIVA JA ÄÄRIMMÄISEN RAKAS.

MARI MATTSSON

KIRKON RAKENTEITA ja päätöksentekojärjestelmiä on moitittu jähmeiksi, usein syystäkin. Mari Mattssonin mielestä kirkko on muuttunut vauhdilla parempaan suuntaan, myös hallinnollisesti.

– Hallinto on kaiken peruskivi ja tärkeä osa kirkon työtä. Kun se on kunnossa, muut hommat on helpompi tehdä. Minä teen sitä, jotta muiden ei tarvitse kantaa siitä huolta.

Ihan helppoja vuosia ei hallinnon ja budjetin parissa työskenteleville ole tiedossa. Seurakuntien jäsenmäärä on vähentynyt nopeasti. Haagassakin kirk-

Seurakuntien tontille iso asuntoalue

– Kirkonmäkeä voisimme hyödyntää vieläkin enemmän. Siellä voisi olla vaikka ulkoilmaelokuvanäytöksiä, ja ehkä Haaga voisi saada myös oman Block Partynsa. Haagassa on niin paljon yhteisöllisyyttä.

Syksyllä seurakunta saa oman mobiilisovelluksensa.

– Yhdellä klikkauksella messuun, se on se idea. Sinne tulee myös ainakin saarnapodi, helppo yhteydenottolomake, tapahtumatiedot ja rippikoululaisille oma osionsa. ■ asemakaavoitettua vähintään 35 000 kerrosneliötä rakennusoikeutta. Lopullinen tavoite on jopa 70 000 kerrosneliötä.

Haagan uusi kirkkoherra Mari Mattsson toivoo, että tulevaisuudessa Haagan kirkonmäkeä ja alueen yhteisöllisyyttä voisi hyödyntää enemmänkin.

Seurakuntien omistama peltoalue Jokiniemesssä kaavoitetaan asuinalueeksi. Vantaan kaupunki ostaa ammattiopisto Varian tontin.

Helsingin ja Vantaan seurakuntayhtymät ja Vantaan kaupunki allekirjoittavat 22.8. kaksi merkittävää sopimusta. Toinen niistä on esisopimus, jonka mukaan kaupunki ostaa seurakunnilta Ammattiopisto Varian tontin. Toinen on yhteistyösopimus, jossa sovitaan yhtymien omistaman Jokiniemen tontin asemakaavoituksesta.

Kiinteistökaupan ehtona on, että Jokiniemeen saadaan

Kaupunki maksaa tontista vuokraa seurakuntayhtymille noin 190 000 euroa vuodessa. Esisopimuksen mukaan kaupunki voi ostaa tontin 8 115 000 eurolla. Tämä summa kattaa noin puolet maankäyttökorvauksista, joita seurakunnat joutuvat kaupungille maksamaan. Ennen tuottoa seurakunnat joutuvat investoimaan siihen vielä miljoonia.

– Ehtona on, että homma me- nee maaliin asti, mutta kyllä tämä on myös Helsingin seurakuntien talouden kannalta iso asia. Kaavan toteutuskelpoisuus vaikuttaa asioihin merkittävästi, Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Osmo Rasimus sanoo.

Tuhkausajat pidentyneet

Honkanummen hautausmaan krematorion kesäkuinen toimintahäiriö on pidentänyt tuhkausaikoja ja lisännyt ruuhkaa muissa krematorioissa. Läheisensä tuhkauurnaa Hietaniemen krematoriosta voi joutua odottamaan neljä viikkoa, kun odotusaika on normaalisti kaksi viikkoa hautaan siunaamisesta. Hietaniemen krematoriossa tuhkauksia tehdään nyt kahdessa vuorossa, seitsemänä päivänä viikossa. Sama tilanne on Malmin krematoriossa.

Honkanummen hautausmaan krematorion uunissa oli 16. kesäkuuta toimintahäiriö. Krematorion uunit ovat pois käytöstä mahdollisesti useita kuukausia. Vainajien kylmistä säilytystiloista yksi kärsi vahinkoja,