Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti
1/ 2016
PÄ Ä K I R J O I T U S
Kotiseutuposti 12.2.2016
1/ 2016
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA
Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo
puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Elina Kuismin puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 elina.kuismin@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N
www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET
Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi
Kansikuva
Kotiseututyö on monipuolista työtä yhteiseksi hyväksi – moninkertaista iloa! Kuvat: Kotiseutuliiton kuva-arkisto.
Mitä kotiseutu merkitsee? Mitä kotiseutu sinulle merkitsee? Milloin olet sitä viimeksi pohtinut? Jokainenhan määrittelee itse oman kotiseutunsa. Monella meistä on niin sanottu monipaikkainen kotiseutu, kun elämän varrella kotiseutusuhde on syntynyt useampaan tärkeään paikkaan. Joskus kotiseuturakkaus kohdistuu selvästi yhteen muita tärkeämpään seutuun, paikkakuntaan, kylään tai kaupunginosaan. Henkilökohtaisen kotiseutusuhteen lisäksi jaamme kotiseudun ymmärryksen yhteisöllisesti. Siitä syntyy paikallinen identiteetti ja yhteenkuuluvuuden tunne. Sosiaalinen media on tehnyt entistä näkyvämmäksi sen, miten tärkeitä kotipaikat ovat meille. Esimerkiksi Facebookin paikkakuntakohtaiset ryhmät kertovat ilmiön yhteisöllisestä voimasta. Muistoja, kuvia ja historian palasia halutaan nimenomaan jakaa muiden kanssa. Tuhannet ryhmään kuuluvat toteuttavat kotiseutusuhdetta olemalla mukana. Kotiseutuliikkeen ja kotiseutututkimuksen piirissä kotiseudun käsitettä on pohdittu paljon, ja siitä on kirjoitettu runsaasti. Kotiseudun käsitteellä on siten pitkä historia. Nyt on tullut aika päivittää sitä ja tuoda keskustelu myös laajemmin julkisuuteen. Tänä keväänä alkaa avoin keskustelu siitä, mitä kotiseutu merkitsee meille tämän päivän suomalaisille. Jyväskylässä järjestetään kaikille avoin seminaari aiheesta toukokuussa. Lehdessämme julkaistaan avoin kutsu kaikille kiinnostuneille seminaariin, johon osallistuvat Kotiseutuliiton keskeiset luottamushenkilöt. Kotiseutuliitto on kutsunut myös tutkijoita työskentelemään aiheen parissa. Heitä on mukana kevään seminaarissa. Keskustelu huipentuu Suomi 100 -juhlavuonna. Silloin järjestetään lisää avoimia keskustelutilaisuuksia kotiseudusta ja tutkijat saavat päätökseen oman työnsä. Johtopäätökset voimme lukea Kotiseutu-vuosikirjasta 2017.
RI I T TA VA N H ATA LO
toiminnanjohtaja Oy Fram Ab ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761
Kotiseutusi perinne elävän perinnön wikiluetteloon? Elävän perinnön wikiluettelo on elävä asiakirja, jota täydennetään jatkuvasti. Luettelo on osa Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleissopimuksen toimeenpanoa. Luetteloon lisättävät perinteet voivat liittyä esim. juhliin, ruokaan, käsitöihin, luontoon tai vaikka leikkeihin. Kohteita voivat ilmoittaa erilaiset elävän perinnön parissa toimivat yhteisöt, kuten yhdistykset tai harrastusryhmät. Wikiluetteloa ylläpitävä Museovirasto toivoo luetteloon runsaasti esimerkkejä eri puolilta Suomea, perinteisiä ja yllättäviäkin elävän perinteen ilmiöitä. Suomen tapa tehdä elävä perintö näkyväksi Wikimediaa hyödyntäen on poikkeuksellisen avointa ja osallistavaa. wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi
Vihervuosi 2016 Viidettä kertaa järjestettävä valtakunnallinen Vihervuosi edistää ympäristön viihtyisyyttä ja ihmisten hyvinvointia. Vihervuoden 2016 pääteemana
Sisältö 4 6 8 9 10 12 13 14 16 20 20 21
Tulevaisuuden kotiseututyötä tuetaan nyt ”Tehkää kotiseutuelokuvia, se on tärkeää!” Vieraskynä: Juuret siellä, missä sydän on Suvun ompelukoneen tarinalla voittoon Paikallismuseo on loistava matkailukohde! Kolomen jiin Kajjjaani kutsuu Kulttuuriympäristösitoumuksella näkyvyyttä Kotiseutuliiton johtoon taitavia vaikuttajia Haussa hyvin korjattu seurantalo Päivi Salonen valitsee Vuoden kotiseututeoksen Kulttuuria kouluun -työpajakiertue Omakulma: Suvuista seuduille
Kotiseutuliiton kirjoittajat: Elina Kuismin (EK), Sini Hirvonen (SH), Sanna Käyhkö (SK) ja Jonina Vaahtolammi (JV).
on kestävä suomalainen maisema, jota tarkastellaan kestävän ympäristörakentamisen, kaupunkiviljelyn ja lähiruokatuotannon, viherverkostojen ja lähiympäristöjen saavutettavuuden näkökulmista. Teemavuosi kannustaa kaikkia toimimaan oman lähiympäristönsä puolesta ja nauttimaan monipuolisesta tapahtumatarjonnasta. Vihervuoden suojelijana toimii tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Kotiseutuliitto on mukana Vihervuoden johtoryhmässä ja viestinnässä. Jäsenemme järjestävät vuosittain tuhansia talkoita ja kyläjuhlia, pihojen ja puistojen sekä rakennusten ja pihapiirien kunnostuksia ja suunnittelevat mm. uusia viheralueita. Toivomme että että jäsenemme innostuvat ilmoittamaan tapahtumiaan mukaan Vihervuoden tapahtumakalenteriin osoitteessa www.vihervuosi.fi. Tapahtumakalenterin tiedot täydentyvät jatkuvasti ja verkkosivuilla esitellään myös erilaisia lähiympäristöihin liittyviä projekteja, tutkimushankkeita ja hyväksi havaittuja toimintatapoja.
Kotiseutuposti 1/ 2016
3
Tulevaisuuden kotiseututyötä tuetaan nyt Kotiseutu- ja kaupunginosayhdistyksissä tehdään monipuolista työtä yhteiseksi hyväksi: tutkitaan ja tallennetaan perinnettä sekä edistetään asuinympäristön viihtyisyyttä ja hyvää tulevaisuutta. Kotiseutuliitto haluaa varmistaa kolmannen sektorin kotiseututyön toimintaedellytykset ja kannustaa toimijoita kotiseututyötä uudistaviin kokeiluihin ja hankkeisiin. Kun julkinen rahoitus kotiseututyölle supistuu, tarvitaan uutta rahoitusta ja uutta potkua kotiseututyön tueksi. Tästä syystä Kotiseutuliitto kerää varoja uuden Kotiseutusäätiön perustamiseksi. Kotiseudulle-keräykseen voi osallistua keräystilille annettavin lahjoituksin. Jokaisella lahjoituksella on merkitystä. Pidetään yhdessä kotiseuduista huolta ja annetaan kotiseututyölle kirkas tulevaisuus!
Markku Tanner ja Riitta Vanhatalo vaihtoivat ajatuksia kotiseututyöstä. Kuva: Elina Kuismin.
Merkittävä teko Elämänuransa Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtajana tehnyt, liiton kunniajäsen Markku Tanner pitää Kotiseutusäätiön perustamista yhtä merkittävänä kuin Suomen Kulttuurirahaston perustamista aikanaan. – Ymmärrän, että yhdistyksillä on erilaiset resurssit, mutta toivon, että he osallistuisivat Kotiseudulle-keräykseen, Tanner sanoo. Hänen mielestään myös muut säätiöt ja rahastot voisivat olla mukana uuden säätiön alullepanemisessa. Kotiseututyössä toiminta on aaltoliikettä. Tällä hetkellä tärkeintä on identiteettityö, esimerkiksi paikallisen identiteetin säilyttäminen kuntaliitoksissa. – Kotiseutusäätiö voisi rahoittaa sellaista uudenlaista toimintaa, joka kopioitavissa ja jalkautettavissa. Eli rahoitusta ”pioneereille”, jotka testaavat toimivia menetelmiä, joita muut yhdistykset ja toimijat voivat käyttää mallina, Tanner visioi. – Lisäksi tukea tarvitsee esimerkiksi kotiseutuyhdistysten museotoiminta, kenties museorakennusten korjausavustusten muodossa. Kotiseutukirjallisuuttakin pitäisi tukea, koska se on väliinputoaja apurahoissa: kotiseututeokset eivät ole selkeästi tutkimuskirjallisuutta eivätkä kaunokirjallisuutta.
Keräystili: Nordea FI27 1555 3000 1204 29 (BIC: NDEAFIHH) Saaja: Suomen Kotiseutuliitto • Viestikenttään lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma. Rahankeräyslupa POL-2015-555 • Luvan saaja: Suomen Kotiseutuliitto ry • Luvan myöntäjä: Poliisihallitus 4.5.2015 • Toimeenpanoaika ja -alue: 4.5.2015–31.3.2016 koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta
4
Kotiseutuposti 1/ 2016
Vähän mutta jatkuvasti Kotiseutuliiton järjestösihteerinä lähes 30 vuotta toiminut Juhani Railo pohti viime vuoden loppupuolella, miten voisi omalta osaltaan edistää Kotiseutusäätiön perustamista. Syntyi idea kuukausilahjoittamisesta. – Pienilläkin rahoilla on merkitystä saajapäässä. Paljoa ei tarvitse antaa, ainakaan kerralla, joten päätin antaa vähän mutta jatkuvasti, Railo kertoo. – Yhdistystoiminnassa niukkuus on aina läsnä, mutta pienistä puroista syntyvät suuret joet, kuten sanotaan. Railo teki pankin kanssa sopimuksen suoramaksusta ja lahjoittaa Kotiseudulle-keräykseen 50 euroa kuussa 75-vuotissyntymäpäiväänsä eli 1.12.2017 asti. Kahden vuoden aikana tästä kertyy hieno summa!
Yhteiseksi hyväksi Juhani Railo kannustaa miettimään, mitä kotiseututyö on ja mitä kotiseututyötä tekevät saavat aikaan. Mitä jos kotiseututoimijoita ei olisi? – Yhteiseksi hyväksi ja paremman lähiympäristön puolesta tehtävä työ on usein näkymätöntä puurtamista. Ruohonjuuritasolla toiminta perustuu siihen, että ihmiset laittavat itsensä likoon. Kotiseutuyhdistys on ulkoparlamentaarinen kansalaisverkosto, jossa monella eri tavalla ajattelevat ihmiset tekevät yhdessä töitä sen eteen, että saadaan asiat kuntoon. – Arjen kotiseututyössä muutama sata euroa saattaa riittää siihen, että saada joku asia käyntiin tai päästään kiperän paikan yli, Railo muistuttaa. Hän pitää hyvänä sitä, että Kotiseutuliitossa on ryhdytty toimiin paikallistason toiminnan tukemiseksi myös taloudellisesti. Kotiseutusäätiön apuraha antaa signaalia muillekin rahoittajille, että valtakunnallinen keskusjärjestö on nähnyt apurahansaajan toiminnan tärkeäksi, joten hanke voi saada lisärahoitusta myös muualta. Pään auki saaminen helpottaa varainhankintaa ja antaa uskoa toimintaan. EK
Kotiseudulle-keräyksen ensimmäinen kuukausilahjoittaja Juhani Railo on kotiseutujen asialla. Kuva: Elina Kuismin.
Miksi kannattaa lahjoittaa? ja rahastojen avustustoiminnassa on ” Säätiöiden kotiseututyön mentävä aukko, jonka Kotiseutusäätiö voi paikata. – Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunta Säätiön perustaminen ja varainkeruu on erittäin kannatettava asia, näin saadaan myöhemmässä vaiheessa kotiseutuaatetta ja toimintaa kehitettyä säätiöltä saatavien apurahojen turvin. – Kaarina-Seura Saadaan nykyiselle tärkeälle työlle jatkajia, jos mahdollistetaan rahoitus. – Hämeen Heimoliitto Asiaa viedään koordinoidusti eteenpäin Kotiseutuliiton hyvässä ohjauksessa. – Pyhtää-seura Robert Boldt perusti Suomen ensimmäisen kotiseutuyhdistyksen vuonna 1894. Tämä henki ei saa sammua. Yhdessä kotiseutuyhdistykset ovat enemmän. – Pro Sankila
” ” ” ”
Kotiseudulle lahjoittaneet jäsenyhteisöt Heinola-Seura ry Hämeen Heimoliitto ry Janakkala-Seura ry Kaarina-Seura ry Kauvatsan Kotiseutuyhdistys ry Mikkeli-Seura ry Pohjanmaan liiton kulttuurilautakunta Pro Sankila ry Pyhtää-seura ry – Pyttissällskapet rf Tampere-Seura ry
Kotiseutuposti 1/ 2016
5
Dokumenttiohjaaja, toimittaja Mirja Metsola:
”Tehkää kotiseutuelokuvia, se on tärkeää!” Kotiseutuelokuva tutustuttaa asukkaat ja suuren yleisön paikkakuntaan, tallentaa katoavaa maisemaa, rakennuskulttuuria, perinteitä ja tärkeitä ihmisiä, herättää kotiseuturakkauttakin ja on mainio kotouttamisväline. Yleisradiossa dokumenttiohjaajana ja toimittajana työskennellyt Mirja Metsola muutti 1980-luvun lopulla Leppävaaraan Punavuoresta, jossa oli asunut lähes neljä vuosikymmentä. Metsola eleli aluksi omassa pienessä piirissään, kunnes Maxin, Suomen ensimmäisen automarketin, takana oleva maailma, rappeutunut maaseutu huviloineen houkutti sunnuntaikävelyille. Löytyi nukkuva paratiisi, jossa vielä asui sitkeitä leppävaaralaisia vanhoissa huviloissaan. Syntyi Suurkaupungin huvilat -dokumentti Yleisradiolle vuonna 2001. – Kirjoitin dokumentin tekemisestä ja tunnelmista Leppävaara-seuran lehteen. Kymmenen vuotta myöhemmin seura pyysi lupaa käyttää tekstiä tekeillä olevassa historiikissa, ja siitä lähti ajatus kotiseutuelokuvan tekemisestä.
kennellä. Elokuva on ollut ahkerassa käytössä alueen kouluissa. Metsolan ensimmäinen kotiseutuelokuva dokumentoi hänen toista kotiseutuaan, Lopen Salonkylää 2000-luvulla. Metsola on viettänyt kesänsä tässä Lopen suurimmassa kylässä vuodesta 1961. Hän toimitti vuonna 2011 ilmestyneen Rautainen Salonkylä -kyläkirjan, joka syntyi kyläläisten ja kesämökkiläisten kiinnostuksesta kylän historiaan. Yhdessä kirjan kanssa syntyi myös Metsolan ohjaama ja kuvaama DVD, jonka painopiste on yhteisissä tilaisuuksissa ja ihmisten kertomuksissa.
Kaksi omaa kotiseutuelokuvaa Leppävaara-seuran tuottama ja Mirja Metsolan ohjaama ja kuvaama Albergasta Leppävaaraan -kotiseutuelokuva, vuonna 2011 julkaistun samannimisen historiikin jatkotuote, ilmestyi vuonna 2013. Alueen yritykset tukivat elokuvan valmistusta ja hankkivat DVD:itä liikelahjoiksi. Elokuva dokumentoi Leppävaaran rakennetun ympäristön muutosta ja nostaa esiin sen historiallisen kerrostuneisuuden tärkeyden myös ihmisten henkiselle hyvinvoinnille. Elokuvassa lempipaikkojaan esittelevät niin vanhat kuin uudet leppävaaralaiset. Dokumentissa esiintyviin virkeisiin ja sanavalmiisiin lapsiin ja nuoriin Metsola törmäsi kuvausretkillään. – Tekeminen oli ilo. Erityisesti Leppävaara-seuran Arja ja Markku Salmen kanssa oli kiva työs6
Kotiseutuposti 1/ 2016
Parhaillaan Metsola kuvaa jälleen Leppävaarassa. Perkkaan aluetta kehittävä, vanhoja omistajasukuja edustava Bergans Kiinteistöt Oy haluaa tallenteita Perkkaan muutoksesta. Videolle on jo tallentunut kaivinkoneiden tanssia Siemensin rakennusten purkutyömaalta ja mahtavan maanrakennusprojektin ensivaiheita. Kuva: Elina Kuismin
Kotiseutuelokuvien historiaa Lähiympäristö tutuksi Kotiseutuelokuvassa pitää olla tunnistettavuutta ja historiaa, ja siitä pitää saada tietoa. Hyvä kotiseutuelokuva antaa aineksia oman lähiympäristön katsomiseen, luo suhteen seutuun ja saa mielikuvituksen liikkeelle. – Kotiseutuelokuva ei sementoi historiaa, joka vain porhaltaa eteenpäin. Ympäristö muuttuu koko ajan. Nykyhetkeä ei pidetä tärkeänä, vaikka tämäkin on jossain vaiheessa historiaa. Kotiseudun dokumentoinnista olisi syytä pitää huolta, Metsola muistuttaa. Kotiseutuelokuvia voi myös katsoa yhdessä isommallakin joukolla ja mennä sen jälkeen pitämään lähiympäristöstä huolta. – Jos on ollut itse kunnostamassa, pelastamassa tai rakentamassa ja voi nähdä pienenkin oman työnsä jäljen päivittäisessä ympäristössään, suhtautuu siihen vastedes eri tavoin.
Fiilistelyä ja dokumentaatiota Kotiseutuelokuvia suunnitteleville Metsola suosittelee, että kynnys pidetään riittävän matalalla. Kannattaa hyväksyä se, että tehdään niillä resursseilla, joita on. – Sen minkä esimerkiksi kuvanlaadussa häviää, saattaa voittaa fiiliksessä. Ja se riittää. Sakari Pälsi sanoi jotenkin siihen tapaan, että me ja meidän touhumme häviävät ja unohtuvat, mutta dokumentit jäävät. Kotiseutuelokuva ei ole kerralla tehty, vaan sitä pitää aika ajoin päivittää tai tehdä uusia. Jokainen elokuva kertoo omasta ajastaan. Jos aiemmassa elokuvassa historia on jo käyty tarkkaan läpi, voi uusi käsitellä nykyhetkeä ja arkea. Monet kotiseutuelokuvat jäävät kuntien arkistoihin ja videolle tehdyt uhkaavat tuhoutua. Metsolasta on ilahduttavaa, että kylissä ja pitäjissä ihmiset ja paikalliset yhdistykset ovat heränneet ja ryhtyneet toimiin kopioiden pelastamiseksi jälkipolville. Arkistoja on siivottu ja vanhoja filmejä on alettu pelastaa digitoimalla. – Internetistä tätä kehitystä voi iloisena seurata, ja paljon kotiseutuelokuvia on siirretty erilaisille nettisivustoillekin. EK
Jo 1920-luvulla tehtiin muutama kotiseutuelokuva, mutta vasta Aho & Soldan -yhtiön perustamisen jälkeen niitä alkoi syntyä runsaasti. Aho & Soldanin perustivat 1925 Juhani Ahon pojat Heikki Aho ja Björn Soldan. Yhtiön valokuvat ja dokumenttielokuvat rakensivat osaltaan Suomi-identiteettiä ja monipuolistivat kuvaa suomalaisista. Paikallisaktiivisuuden lisäksi kotiseutuelokuvien lisääntymiseen vaikutti erityisesti vuosina 1933– 1964 voimassa ollut veronalennuskäytäntö jonka mukaan tietyt laatuvaatimukset täyttävä, pitkän elokuvan edellä esitettävä kotimainen sivistävä lyhytelokuva, joka kertoi kotimaan luonnosta, taiteesta tai elinkeinoista, oikeutti elokuvateatterinomistajalle alennuksen ns. huviverosta. Merkittävimpiä veronalennuskuvia tuottaneita yhtiötä olivat 1930–1940-luvuilla Suomi-Filmi sekä Aho & Soldan, 1950–1960-luvuilla Suomi-Filmin lisäksi Lii-Filmi ja Filmiseppo. Myös kaupungit, kauppalat ja pitäjät kustansivat itse näitä elokuvia, jotka nostattivat kotiseudun tuntemusta ja rakkautta kotiseutuun. Lisäksi Yleisradion aluetoimituksissa syntyi 1970-luvulta alkaen paljon paikalliskulttuurielokuvaa. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin ylläpitämään Elonet-elokuvatietokantaan on listattu noin sata kotiseutuelokuvaa, mutta listalta puuttuu satoja elokuvia. Esimerkiksi 1970-luvulta nykypäivään asti kotiseutuelokuvia on liitetty listaan vain satunnaisesti. Samoin Yleisradion sadoista kotiseutuelokuviksi luettavista teoksista puuttuu lähes kaikki, koska kotiseutuelokuvaa ei ole mielletty omaksi lajityypikseen, vaan luettu reportaasien, dokumenttien tai asiaohjelmien joukkoon kuuluvaksi. Nykyään kotiseutuelokuvia syntyy paljon elokuva- ja mediakoulujen harjoitustöinä, koska lähiympäristö on helppo kohde. Lisäksi elokuvantekijät haluavat usein dokumentoida oman kotiseutunsa ja sitä kautta tutustua juuriinsa. Opiskelijoiden tekemien kotiseutuelokuvien arkistointi on kuitenkin satunnaista.
Kotiseutuposti 1/ 2016
7
VIERASK YNÄ
Juuret siellä, missä sydän on uuden toivossa. Moni on tälläkin hetkellä on vasta asettumassa Suomeen ja ikävöi taakse jäänyttä ja pahimmillaan kokonaan tuhottua vanhaa kotiseutuaan. Mikä on pysyvää, kun kaikki elämänpiirissä menee uusiksi? Ainakin luonnonlait ja ihmisten perustarpeet ovat joka puolella samoja, vaikka ne ilmenevätkin eri tavoin eri ympäristöissä ja kulttuureissa. Se, missä asumme, määrittää leijonanosan elämäntavastamme ja valinnoistamme. Meillä täällä Suomessa asuvilla on perustuslaillinen vapaus valita asuinpaikkamme. Vapaus valita, mihin juurensa kasvattaa. Kuitenkin elintilamme käy koko ajan ahtaammaksi, kun luonnonvarat hupenevat ja ihmisten määrä ja tarpeet kasvavat. Kestävä elämäntapa totutulla elintasollamme tuskin on mahdollista joka puolella. Voi käydä jopa niin, että me olemme viimeinen sukupolvi, joka saa itse valita, missä asuu. Siinä onkin meille tavoitetta: pitää maailma sellaisessa kuosissa, että myös seuraava sukupolvi voi vapaasti valita täältä paikan, johon juurtua.
Kuva: Antti Luostarinen
Pojillani on kaksi kotimaata ja kaksi kotia. Itse sain elää urbaanin lapsuuden Kruununhaassa enkä pystynyt kuvittelemaankaan eläväni jossain Helsingin ulkopuolella. Jo pelkästään kauas Töölöön pikkuserkkujen luokse kylään oli pitkä ja koliseva matka vitosen ratikalla. Pitkänsillan pohjoispuolella muistan käyneeni kolmesti, ennen kuin muutimme ItäHelsinkiin ja täytin yhdeksän. Sittemmin maailma avartui. Vaihto-opiskelijana Japanissa minun oletettiin ulkonäön perusteella olevan amerikkalainen. Kun kerroin tulevani Suomesta, moni keskustelukumppani vastasi siihen ilahtuneen tietävästi ”ahaa, tuttu paikka, minäkin olen käynyt Euroopassa”. Stadilaisesta tytöstä tuli kertalaakista eurooppalainen. Tuntui lopulta tarpeettomalta määritellä asiaa sen tarkemmin. Japanissa tapaamalleni vladivostokilaiselle nuorukaiselle päädyin muuten kerran kuvailemaan, että Suomi on se pieni maa lähellä Pietaria, johon tämä totesi, ”olenkin aina halunnut käydä Pietarissa”. Lapsuuteni kodikas nurkkakuntaisuus mielessä pitäen ei voi kuin hämmästellä, miten luonnikkaasti oma jälkikasvuni elää kahden maan, kahden kulttuurin ja kolmen kielen keskellä. Sardiniassa ollessamme Suomen kotiin viitataan vain yleissanalla ”Suomi” ja täällä ollessa Sardinian kotiin kotikylän tai saaren nimellä. Ipanat eivät näillä asioilla paljon päätään vaivaa. Koti on se koti, joka on kulloinkin lähimpänä. Kun etäisyys kasvaa, kotimaasta tulee synonyymi omalle kodille. Kyky ja tarve kotiutua ja kasvattaa juuret uuteen maaperään lienee yksi ihmisyyden kulmakiviä. Toiset muuttavat jotain pakoon, toiset taas jonkin
OU TI UGAS
Kirjoittaja on helsinkiläinen palvelumuotoilija,
joka työskentelee kestävän kehityksen asiantuntijana The Natural Stepissä.
Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous Aika: perjantai 5.8.2016 klo 14.00 Paikka: Kongressi- ja kulttuurikeskus Kaukametsä, Koskikatu 4, Kajaani Vuosikokousasiakirjat postitetaan jäsenille toukokuussa. Valtakirjat tarkastetaan kokouspaikalla ennen vuosikokousta.
8
Kotiseutuposti 1/ 2016
Kulttuuriympäristön tekijät
Suvun ompelukoneen tarinalla voittoon Siuntiolaisten sisarusten Hilla ja Linnea Sarviahon suvussa on säilynyt rajantakaisesta Karjalasta tuotu Singer-ompelukone, jonka tarina toi sisaruksille voiton kolmatta kertaa järjestetyssä Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailussa. Vuonna 2015 kilpailussa tarkasteltiin teollisten tuotteiden tarinoita ja oman lähiympäristön teollista tuotantoa. Kilpailuraati oli vaikuttunut sisarusten tyylikkään työn tarinallisuudesta ja kulttuuriperintöä esille tuovasta otteesta. – Äitimme sanoo, että identiteettimme rakentuu päivittäin. Meidän on tärkeää tie- Vuonna 1927 valmistetun Singer-ompelukoneen omistaa Hillan ja Linnean isotäti Elsa Peltonen (o.s. Berg). Kone toimii yhä. Kuva kilpailutyöstä. dostaa ja ymmärtää oman ja aikaisempien sukupolvien elämäntapoja ja nähdä oma toimin- tikoihin. Raati arvosti erityisesti paikallisen teollitamme niiden jatkajana ja kehittäjänä. Singer-om- suustuotannon esille tuomista. pelukoneen historia on meille osa elävää sukumme historiaa. Töiden moninaisuus ilahdutti raatia Hilla ja Linnea Sarviaho palkitaan 500 euron stipendillä, joka luovutetaan 17. helmikuuta Hel- Kilpailuun saapui töitä eri puolilta Suomea. Raati singissä Euroopan kulttuuriympäristöpäivien vuo- oli ilahtunut töissä käsiteltyjen teollisten tuotteiden den 2016 teeman avajaisissa. laajasta valikoimasta. Töissä kerrottiin esimerkiksi puhelinten, elintarvikkeiden ja vaatteiden tarinoita. Suklaata ja sen valmistusta esitteli jopa kolme Kunniamaininnat Vantaalle ja Kaustisille makeaa kilpailutyötä. Kilpailussa jaettiin kolme kunniamainintaa, joista Kilpailun raatiin kuuluivat ympäristöministeriön, kaksi meni Vantaalle Tuomelan kouluun. Koulun Museoviraston, opetushallituksen, Suomen Koti6B-luokan oppilaat kertoivat työssään suklaan his- seutuliiton ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen toriasta Keski-Amerikan olmeekeista Fazerin suk- seuran edustajat, jotka muodostavat myös Euroopan laanvalmistukseen asti. Hauskalla videolla suklaan kulttuuriympäristöpäivien työryhmän. JV vaiheet käydään läpi monipuolisesti ja havainnollisesti huumoria unohtamatta. Valtakunnallinen Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu Koulun 6A-luokan oppilaat tekivät videon ka- kannustaa lapsia ja nuoria havainnoimaan ja tutkimaan meroiden kehityksestä. Raati piti työn draamaa omaa lähiympäristöään. Kilpailu on osa jokavuotisia hyödyntävästä kerronnasta ja totesi sen erittäin Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Vuonna 2016 päiviä sympaattiseksi ja runsaasti tietoa sisältäväksi. vietetään teemalla Porukan paikat, yhteiset ympäristöt. Kaustisen Köyhäjoen koulun viidesluokkalaiset Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun uusi tehtävä on ansaitsivat kunniamaininnan kattoristikoiden val- Meidän paikka ja kilpailuaika päättyy 14.10.2016. mistuksesta kertovalla työllään. Lapset vierailivat paikkakuntansa kattoristikkotehtaassa ja tutustui- Lue lisää: www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistovat tehtaan koneisiin, arkeen ja erilaisiin kattoris- paivat/kulttuuriympariston_tekijat/ Kotiseutuposti 1/ 2016
9
Kotiseutuliitto kannustaa museotoimijoita mukaan matkailuun
Paikallismuseo on loistava matkailukohde! Paikalliset onnistumiset laajennettiin valtakunnallisiksi esimerkeiksi koko paikallismuseokentälle. Museo matkailukohteena -tietopaketti kokoaa yhteen parhaat käytännöt markkinoinnista ja saavutettavuudesta, tapahtumista ja elävöittämisestä, verkostoista ja yhteistyöstä, sekä kohderyhmistä ja teemoista. Sivustolle kootusta työkalupakista voi poimia vinkkejä oman museon toimintaan ja innostua muiden onnistumisista.
Jokainen paikallismuseo on helmi
Liperin maaseutumuseo Tähkä on poikkeuksellinen esimerkki erikoistumisesta. Museon uuden näyttelyn aiheeksi valittiin onnistuneesti ”Sähkö virtaa maaseudulle”. Aihe on vahvasti kiinni alueen ominaispiirteissä, kunta on peltopinta-alaltaan suurin Pohjois-Karjalassa. Uuteen rakennukseen saatiin hankerahaa, mutta yhdistyksellä ei ollut vaadittavaa kymmenien tuhansien eurojen omarahoitusosuutta. Se saatiin lahjoituksina, pääosin Pohjois-Karjalan Maataloussäätiöltä ja Pohjois-Karjalan Sähköltä. Liperiläisten vinkki muille onkin: ”Etsi taho, joka on varmasti kiinnostunut museonäyttelyn aiheesta ja pyydä rohkeasti tukea!”
10
Kotiseutuposti 1/ 2016
Kuva: Sini Hirvonen
Kulttuurista kiinnostuneet matkailijat haluavat osallistua paikalliseen kulttuuriin, oppia historiasta, ymmärtää kulttuuriperintöä ja kokea sitä elämyksellisesti. Paikallismuseo on tähän mitä parhain paikka. Suomen yli 1000 paikallismuseon joukossa on kohteita, jotka ovat jo alueensa matkailuvaltteja: esi-
Kuva: Sini Hirvonen
Kotiseutuliitto löysi ja julkaisi paikallismuseoiden parhaita matkailuun liittyviä käytäntöjä, jotka innostavat ja auttavat museotoimijoita. Eri puolilta Suomea kerätyt esimerkit paikallismuseoiden onnistumisista koottiin Museo matkailukohteena -tietopaketiksi. Tietopaketista selviää muun muassa, miten ihmiset löytävät museoon, mitä tekemistä museossa voi tarjota, kuinka saadaan lisää kävijöitä ja vapaaehtoisia sekä miksi yhteen aiheeseen erikoistuminen kannattaa. Tietopaketti koottiin Kotiseutumuseoiden helmet -hankkeen aikana. Hankkeessa selvitettiin paikallismuseotoimijoiden näkemyksiä kulttuurimatkailusta. Paikallismuseotoimijoille laadittuun kyselyyn vastasi 220 museota, ja hankkeen koordinaattori Sini Hirvonen tutustui paikan päällä 23 paikallismuseon ja muun kulttuurikohteen toimintaan viime kesänä.
Tapahtumat tuovat museoon uusia kävijäryhmiä. Leineperin historiallisella ruukkialueella Ulvilassa toimijat järjestävät yhteistyössä teemaruukkeja. Metalliruukki-tapahtumassa esiintyneet bändit houkuttelivat paikalle metallimusiikin ystäviä, jotka eivät muuten olisi museosta kiinnostuneet. Ruukkialueella järjestetään myös säännöllisesti moottoripyöräilijöiden kokoontumisajot. Monet museot hyödyntävät museon ohjelmassa ja tapahtumissa jo perinteisiä vuotuisjuhlia, kuten kekriä tai juhannusta, mutta myös uudemmat juhlapäivät voi ottaa hyötykäyttöön: Halloweenin aikaan pidetyssä Tuliruukki-tapahtumassa tarjolla oli kurpitsal yhtypaja.
Yhä useampi museotoimija kiinnostuu lisäksi matkailusta, joka voi olla innostava tapa kehittää museon toimintaa ja kertoa alueen tarinaa uusille kohderyhmille. SH
Kuva: Raili Kontinen
Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museossa markkinoinnissa hyödynnetään kaikki mahdolliset yhteistyökumppanit. Museo antaakin hyvän esimerkin yhteismarkkinoinnista. Paikallisille yrittäjille järjestetään syksyisin yrittäjäilta, jossa suunnitellaan joulutapahtumaa ja tutustutaan museoon. Kaikki on kutsuttu ja yrittäjät ovat osallistuneet mielellään ja suosittelevat museota omille asiakkailleen. ”Matkailijahan kysyy siltä, kenen kohdalla sattuu olemaan!”
Kuva: Sini Hirvonen
Kanta-Hämeestä löytyy loistava esimerkki tuotteistamisesta. Kun kaikki kokonaisuuden osat sopivat toisiinsa, tulee museovierailusta kokonainen elämys. Jokioisten museorautatiellä konduktöörillä on höyryjunan aikakauden tyyliin sopiva asu, pääsylippuina toimivat vanhanaikaiset piletit ja museon myymälästä saat rautatieaiheisen matkamuiston. Museo on luonut valmiita matkapaketteja ryhmille, ja lisäksi onnistunut luomaan ostettavia palveluita yksittäisille matkailijoille. Esimerkiksi resiinan voi vuokrata yksin tai perheen kanssa.
Inkoossa sijaitsevaa Degerby Igor -museota ei perustettu ”museon vuoksi”, vaan kiinnostavat tarinat haluttiin valjastaa houkuttelemaan matkailijoita alueelle. Museosta kerrotaan, että liittyminen Porkkalan parenteesi -yhdistykseen on hyödyttänyt: yhteismarkkinoinnin avulla museo on päässyt houkuttelemaan matkailijoita kiinnostavien tarinoiden äärelle ja käyttämään kylän yritysten palveluita.
Kuva: Sallan sota- ja jälleenrakennusajan museo
www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/kotiseutumuseot/ museo-matkailukohteena
Kuva: Museorautatieyhdistys / Joona Aspegren
merkillisesti ylläpidettyjä, elävöitettyjä, vetovoimaisia kohteita, jotka toimivat yhteistyössä muiden kanssa. Muutamissa museoissa käy vuosittain tuhansia vierailijoita. Jokainen paikallismuseo on tietenkin helmi ennen kaikkea sen omalle kotiseudulle ja toimijoille.
Useamman kiinnostavan matkailukohteen keskittymä vetää puoleensa, ja tätä myös paikallismuseon kannattaa hyödyntää. Puumalassa sijaitseva Niinisaari on hyvä esimerkki siitä, kuinka läheisestä sijainnista voivat hyötyä kaikki alueen toimijat. Saaren matkailukohteilla on yhteinen esite ja niitä markkinoidaan paketteina. Liehtalanniemen museotila on osa palvelupakettia.
Kotiseutuposti 1/ 2016
11
Kolomen jiin Kajjjaani kutsuu Valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestetään Kajaanissa 4.–7.8.2016 ja päivien suojelijana toimii kainuulaislähtöinen pääministeri Juha Sipilä. Ohjelmassa on huomioitu sekä päiville tulevat vieraat että myös oman maakunnan asukkaat. Torstaista lauantaihin historiallisella Raatihuoneentorilla on perinnetori, jossa perinteisen markkinameiningin lisäksi on muun muassa erilaisia työ-, musiikki- ja tanssinäytöksiä. Torstaiaamun aloittaa perinteinen Kotiseutugolf. Iltapäivällä Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskuksessa järjestetään Tienviitta tulevaisuuteen -seminaari, johon on tähän mennessä lupautuneet mm. kuntaministeri Anu Vehviläinen, europarlamentaarikko Merja Kyllönen, arkkitehti Panu Kaila, ministeri Raimo Sailas ja pelialan asiantuntija Timo Ylikangas. Seminaari huipentuu Äijät-tanssiryhmän Talvivaaraesitykseen, minkä jälkeen nautitaan vielä Kajaanin kaupungin vastaanoton annista. Sekä torstaina että perjantaina esitetään wanhoja filmejä Kajaanista ja Kainuusta. Perjantain ohjelmassa ovat kotiseutupäivien viralliset avajaiset Raatihuoneentorilla sekä Kotiseutuliiton vuosikokous ja keskustelukammarit. Lisäksi perjantaina sytytetään tervahauta Seppälän koulutilalla, ja samassa yhteydessä on mahdollisuus tutustua juuri entisöityyn Impilinnaan, joka toimi talvisodassa Pohjois-Suomen komentajan kenraalimajuri Tuompon päämajana. Perjantai-ilta jatkuu Eino Leino-oopperan ensiiltaesityksellä ja tämän jälkeen on kotiseutupäivien kohokohta eli Kajaanin linnan piiritysnäytelmä ja räjäytys. Sotilasalan harrastajia saapuu paikalle eri puolilta Suomea sekä Venäjältä karoliinisen ajan sotilasasuissa mukanaan tykkejä ja käsiaseita. Näytelmän yhteydessä esitetään musiikkia ja lausutaan
Eino Leinon 12-vuotiaana kirjoittama runo Kajaanin linnan piirityksestä. Linnan antautumisen jälkeen kajaanilaislähtöinen Markku Aalto Pyro Oy:stä suorittaa pimenevässä elokuun illassa linnan pyroteknisen räjäytyksen. Veikkaanpa, että tilaisuutta tulee seuraamaan vähintäänkin 5000 katsojaa. Lauantaina on perinteinen retkipäivä. Raatteen tien taistelupaikoille suuntautuvan retken yhteydessä tutustutaan myös Hyrynsalmella Sodan ja rauhan asemaan, jonne on taltioitu jatkosodan aikaista saksalaista sotilashistoriaa. Ennakkoon suurta mielenkiintoa herättäneen Talvivaaraan suuntautuvan retken jälkeen tutustutaan myös entisen Kajaani Oy:n tehdasalueelle rakennettuun Renforsin rantaan, johon on saatu luotua yli 700 työpaikkaa. 90-vuotias höyrylaiva Kouta vie risteilylle Eino Leinon ja Elias Lönnrotin maisemiin. Retkellä tutustutaan Paltaniemen vanhaan kuvakirkkoon ja Eino Leino -taloon. Oulujärven kiertoajelulla tutustutaan mm. Hakasuon vanhaan myllyyn, Vuolijoen kivikirkkoon, Kassu Halosen taidetaloon ja Riihipihan talonpoikaismuseoon. Puolipäiväretkenä on tarjolla kulttuurikävely, jossa käydään läpi Kajaanin historiallisia paikkoja ja henkilöitä. Lauantain gaalailta järjestetään juuri valmistuneissa Kainuun Ammattiopiston tiloissa. Tarjolla on perinteinen kainuulainen menu ja tilaisuudessa esiintyy valtakunnallista mainetta niittänyt Panleino-kvartetti. Sunnuntain jumalanpalvelus pidetään linnanraunioilla. Tilaisuuden päättyessä linnanraunioiden ohi liukuu tervavene, joka lasketaan vuonna 1846 valmistuneesta Tervakanavasta. Tervaveneen laskunäytöksen jälkeen tarjoillaan kirkkokahvit viereisellä seurakuntatalolla. Tervetuloa Valtakunnallisille kotiseutupäiville kolomen jiin Kajjjaaniin! PA AVO EN ROT H
Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja, Suomen Kotiseutuliiton valtuutettu
12
Kotiseutuposti 1/ 2016
Kulttuuriympäristösitoumuksella näkyvyyttä Jokaisella on paitsi oikeus hyvään kulttuuriympäristöön myös vastuu ympäristönsä hyvästä hoidosta. Siksi Kotiseutuliitto teki kulttuuriympäristösitoumuksen ja haastoi kaikki jäsenyhteisönsä mukaan toimiin kulttuuriympäristön puolesta. Ensimmäisinä haasteeseen vastasivat helsinkiläiset Tammisaloseura ry ja Vuosaari-seura ry.
Asukkaiden sitouttamista Vuosaari on tänä vuonna ollut 50 vuotta osa Helsingin kaupunkia. Siinä yksi merkittävä syy, miksi Vuosaari-seura teki oman sitoumuksensa. – Haluamme säilyttää kotikontumme vehreänä, luonnonläheisenä merellisenä kaupunginosana, jossa asukkaat viihtyvät. Vuosaaren luonnonsuojelualueet ovat suuri rikkaus, joiden haluamme säilyvän tuleville sukupolville, Vuosaari-seuran puheenjohtaja Anja Hinkkanen sanoo. Sitoumuksen tavoitteena on sitouttaa asukkaat pitämään huolta ympäristöarvoista sekä vaalimaan alueen vihreitä arvoja ja siisteyttä yhteisöllisesti toimien. Seura järjestää asukkaille luentoja ja tutustumisretkiä asiantuntijoiden avulla. Euroopan kulttuuriympäristöpäivien aikaan seura järjestää tutustumisretkiä Vuosaaren historiaan, luontoon ja nykypäivään perehtyneiden oppaiden johdolla.
Lisää arvostusta ja toimintaa Kuten monissa paikallisyhdistyksissä, Tammisalossa toimitaan asukkaiden hyväksi täysin vapaaehtoisvoimin, eivätkä Tammisaloseuran hallituksen jäsenet saa työstään korvausta – hyvän mielen lisäksi. – Halusimme osoittaa, että vähin taloudellisin voimavaroin ja talkootyöllä voidaan saada paljon näkyvää aikaan. Kulttuuriympäristösitoumus lisää kaupunginosamme näkyvyyttä ja arvostusta Itä-Helsingissä sijaitsevana merellisenä, vehreänä ja puutarhamaisena asuinympäristönä, Tammisaloseuran puheenjohtaja Juhani Lönnroth kertoo.
Tammisaloseuran sitoumus sisältää runsaasti toimintaa: kotikaupunkipolun tuottaminen, siivoustalkoiden järjestäminen, puistokummitoiminnan edistäminen sekä asukkaiden kannustaminen kunnostamaan ja ylläpitämään pihojaan ja puutarhojaan. Lisäksi kaupunginosan jätehuoltoa ja kierrätystä parannetaan kierrätyspisteen avulla ja vesialueiden ja rantavyöhykkeiden kunnostamiseksi käynnistetään hanke. Lönnrothin mielestä tällaisiin sitoumuksiin suhtaudutaan usein liian juhlallisesti. – Kyse on kuitenkin varsin arkisista asioista, jotka liittyvät ihmisten jokapäiväiseen elämään ja joissa jokainen voi antaa vaikka vaatimattomankin panoksensa. Siksi kynnys mukanaololle tulisi nähdä huomattavasti matalampana kuin se usein nähdään! EK Suomen Kotiseutuliitto vastasi lokakuussa 2015 ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön haasteeseen ja sitoutui toteuttamaan valtion kulttuuriympäristöstrategiaa. Samalla liitto haastoi kaikki jäsenyhteisönsä tekemään kulttuuriympäristösitoumuksen vuonna 2016. Kulttuuriympäristösitoumus on lupaus, jolla yritys, organisaatio tai yksityishenkilö sitoutuu muuttamaan toimintaansa kulttuuriympäristöstrategian tavoitteiden ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Suomen kestävän kehityksen toimikunta esittelee sitoumuksia monissa kansainvälisissä kokouksissa ja tapahtumissa tänä keväänä. Suomi on yksi harvoista maista, joka pääsee kertomaan työstään heinäkuussa YK:n huippukokoukseen. Lisäksi kesäkuun alussa on Euroopan kestävän kehityksen viikko, jolloin sitoumuksista viestitään koko Euroopalle. Sitoumuksellenne ja toiminnallenne on siis luvassa näkyvyyttä. On aika tarttua haasteeseen! www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/kulttuuriymparistositoumus
Kotiseutuposti 1/ 2016
13
Kotiseutuliiton johtoon taitavia vaikuttajia Suomen Kotiseutuliiton valtuuston syyskokouksessa liiton johtoon valittiin taitavia vaikuttajia. Hallituksen puheenjohtajana jatkaa Jyväskylän yliopiston hallintojohtaja Kirsi Moisander. Vahvasti kotiseututyöhön ja liiton toimintaan sitoutunut leppävirtalainen Moisander on ollut liiton hallituksen puheenjohtaja vuodesta 2012. Uutena jäsenenä Kotiseutuliiton hallitukseen valittiin Espoon sivistystoimen johtaja Sampo Suihko, joka tuo liiton toimintaan näkemystä suuren kaupungin kotiseututyöstä. Espoon kaupunki on esimerkillinen siinä, miten se toimii yhteistyössä kaupunginosayhdistysten kanssa Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto EKYLin välityksellä. Erovuorossa ollut historiantutkija Pia Puntanen Mikkelistä valittiin jatkamaan hallituksessa, ja Kotiseutuliiton ja liiton valtuuston ensimmäisenä vara-
puheenjohtajana jatkaa FM Tuula Salo Helsingistä. Toiseksi varapuheenjohtajaksi valittiin FM, jatko-opiskelija Teppo Ylitalo Lapualta. Ylitalo on ollut Kotiseutuliiton valtuustossa Etelä-Pohjanmaan edustajana vuodesta 2013. Kulttuuri- ja museoalalla koko työikänsä työskennellyt Ylitalo uskoo lujasti kotiseutuun sekä lähiyhteisön ja identiteetin merkitykseen ja haluaa antaa oman panoksensa niiden eteen tehtävään työhön. Kotiseutuliiton päivitetty hallitus päätti tammikuisessa kokouksessaan, että ministeri, emeritus valtiosihteeri Raimo Sailas jatkaa Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Sailas on ollut liiton hallituksen jäsen vuodesta 1992 ja varapuheenjohtaja vuodesta 2001. EK Kotiseutuliiton organisaatio: www.kotiseutuliitto.fi/liitto-jarjestona/organisaatio
Kotiseutuliiton hallitus kokoontui vuoden ensimmäiseen kokoukseen iloisissa tunnelmissa, kuten kuvaan napatut hallituksen jäsen Pia Puntanen, valtuuston II varapuheenjohtaja Teppo Ylitalo, toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo, valtuuston I varapuheenjohtaja Tuula Salo ja (osittain piilossa oleva) liiton puheenjohtaja Janne Vilkuna todistavat. Kuva: Elina Kuismin.
14
Kotiseutuposti 1/ 2016
20.06.13.08. 2016
Sininen Saimaa
& HEINÄVEDEN REITTI
Koe kappale kauneinta Suomea Puijo -laivalla!
Kesäretket
1/2-3pv
Tutustu risteilyihimme
Savonlinna
Lappeenranta
Kuopio
Heinävesi
mspuijo.fi Luostariin
Kanaville Ryhmille & tilauksesta
SAIMAAN LAIVAMATKAT OY | mspuijo.fi | info@mspuijo.fi Kotiseutuposti 1/ 2016
15
Haussa hyvin korjattu seurantalo Nikkaroisten nuorisoseuran kunnostama Papula Sysmässä sai Hyvän korjauksen palkinnon vuonna 2014. Kuva: Sanna Käyhkö.
Tiedätkö hyvin korjatun seurantalon, joka ansaitsee tulla palkituksi? Ilmianna ehdokas Hyvän korjauksen palkinnon saajaksi maaliskuun loppuun mennessä. Hyvän korjauksen palkinto myönnetään seurantalolle, jota on korjattu vanhaa kunnioittaen ja jonka käytettävyys on korjausten myötä parantunut. Aiempina vuosina palkittuja taloja yhdistävät innokkaat talkoolaiset, talon käytön kasvaminen ja tietenkin hyvin tehty korjaus, jossa on käytetty perinteisiä materiaaleja ja vältetty turhaa uusimista. Palkinnon saaja julkistetaan Euroopan kulttuuriympäristöpäivien yhteydessä vietettävänä seurantalopäivänä syyskuun toisena viikonloppuna. Palkinto on pronssiveistos, joita jaetaan vuosittain yksi. Kunniamainintoja voidaan jakaa useampia. Mainetta ja kunniaa on luvassa kaikille kilpailussa menestyneille. Palkintoraatiin kuuluvat arkkitehdit Leni Pakkala, Ulla Rahola sekä perinnerakennusmestari Tapani Koiranen. Puheenjohtajana toimii Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo, joka kertoo odottavansa ehdotuksia mielenkiinnolla. Ehdota palkittavaa taloa Kotiseutuliiton sivuilta löytyvällä nettilomakkeella. SK www.kotiseutuliitto.fi/seurantaloavustukset/ hyvan-korjauksen-palkinto
16
Kotiseutuposti 1/ 2016
Mitä seurantalolla tapahtuu juuri nyt? Kerro, millaiseen toimintaan osallistut seurantalolla. Keräämme seurantaloihin liittyviä tarinoita, muistoja ja kokemuksia Suomen itsenäisyyden juhlavuonna julkaistavaa kirjaa ja nettisivua varten. www.kotiseutuliitto.fi/seurantalojen-tarinat
Muista tarkistaa seurantalon tiedot www.seurantalot.fi -sivulla Ovatko seurantalonne tiedot ajan tasalla? Vai puuttuuko talo sivuilta kokonaan? Ota yhteyttä Kotiseutuliiton seurantaloasioista vastaaviin tai liiton toimistoon. Sivusto on ilmainen jäsenpalvelu Kotiseutuliiton sekä seitsemän muun järjestön jäsenille.
Seurantalojen korjausavustusten sopimus ja ohjeet uudistuvat 2016 Lue sopimus sekä liitteet huolella ja huomaa, että jatkoaikaa avustuksen käyttöön ei enää myönnetä.
KALENTERI
Tue kotiseututyötä Kotiseutu-vuosikirja 2015
Kulttuuriympäristöpäivien teemavuoden avajaiset
17.2.
Ympäristöministeriö, Aleksanterinkatu 7, Helsinki
eMuseo-koulutus paikallismuseotoimijoille Seinäjoella 14.3. eMuseo-koulutus paikallismuseotoimijoille Vaasassa
1.4.
Maakunnalliset kotiseututoimijoiden kokoukset ja hankeavustusten neuvontaillat 20.4.–19.5.
Haluatko päivittää käsityksesi, mitä aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa ja mitä se on? Vuoden 2015 Kotiseutu-vuosikirja Aineettoman läsnäolo. Kulttuuriperinnön tulkintoja osallistuu keskusteluun aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä ja suojelemisesta. Sisältää 23 kiinnostavaa ja monipuolista artikkelia.
Pohjanmaa, Vaasa Varsinais-Suomi, Turku Päijät-Häme, Lahti Uusimaa, Helsinki Keski-Pohjanmaa, Kokkola Etelä-Karjala, Lappeenranta Kanta-Häme, Hämeenlinna Keski-Suomi, Jyväskylä Kymenlaakso, Kouvola Pohjois-Pohjanmaa, Oulu Lappi, Kemi
20.4. 20.4. 21.4. 26.4. 3.5. 10.5. 10.5. 12.5. 17.5. 18.5. 19.5.
Jäsenhinta 25 € (ovh 30 €)
Mitä kotiseutu merkitsee? -seminaari Keittiöliina
13.5.
Jyväskylän yliopisto, Alvar Aallon katu 9, Jyväskylä
Valtuuston kevätkokous, Jyväskylä
13.–14.5.
Valtakunnalliset kotiseutupäivät Kajaanissa
4.–7.8.
Ohjelma: www.kajaani.fi/kotiseutupaivat Ilmoittautuminen edulliseen hintaan 5.6. mennessä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 17.7. Vaaleansininen valkoisella painatuksella. Pehmeä, kestävä ja nukkaamaton. Hyvä imukyky. 30% puuvillaa, 70% selluloosa. Koko 17,5x20 cm. Jäsenhinta 5 €/kpl (ovh 7 €)
Vuosikokous, Kajaani
5.8.
Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri
Hopeariipus hopeaketjussa
Hopeoitu rintamerkki
Klubijäsenyys
Riipuksessa olevan Suomen Kotiseutuliiton tunnuksen on suunnitellut heraldikko Olof Eriksson vuonna 1972. Riipuksen halkaisija on 1,5 cm.
Vuodesta 2008 käytössä ollut rintamerkki kaikkien kotiseudun hyvinvoinnista ja kotiseudustaan kiinnostuneiden käyttöön. Rintamerkin hopeoitu pohja on kiillotettu ja symbolissa on kaunis sininen väri.
Kotiseudun hyvinvoinnista kiinnostuneille on tarjolla Kotiseutuklubi. Jäsenetuja ja -tarjouksia sekä klubiretkiä ja -tapaamisia.
Hinta 15 €
www.kotiseutuliitto.fi/julkaisut-ja-tuotteet
Hinta 35 euroa
Hinta 40 euroa/vuosi www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuklubi
Kotiseutuposti 1/ 2016
17
JULK AISUJA
Valtakunnallisten Kotiseutupäivien suunnitteluprosessin kuvaus Nanne Matinpalo. Restonomin (AMK) opinnäytetyö, Facility Management, Laurea-ammattikorkeakoulu 2015. Matinpalon opinnäytetyö pohjautuu Valtakunnallisiin kotiseutupäiviin 2015, jotka järjestettiin Espoossa 6.–9. elokuuta 2015. Toimeksiantajana toimi Suomen Kotiseutuliitto. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää vetävätkö kotiseutupäivät lapsiperheitä sekä nuoria puoleensa. Matinpalo haastatteli tapahtumassa kävijöitä sekä teki havaintoja tapahtuman aikana. Kotiseutuyhdistysten jäsenten mielipiteet tapahtumasta kerättiin Kotiseutuliiton teettämän palautekyselyn vastauksista. Opinnäytetyön tuloksena Matinpalo kehitti ideoita tulevia kotiseutupäiviä varten. Ideat pohjautuvat siihen, kuinka saada lapsiperheitä ja nuoria kiinnostumaan päivistä sekä kotiseututyöstä.
Tervetuloa – Opas Suomen historiaan, kieleen, kulttuuriin ja tapoihin Raija Tervomaa. Arktinen Banaani 2015. Tervomaa ei epäröi teoksessaan esitellä huumorilla ja lempeällä ironialla suomalaisia, ulkomaalaiselle usein outoja tapoja. Historia, kansanluonne, kulttuuri, uskonto, urheilu ja poliittinen päätöksenteko – alkoholipolitiikkaa tietenkään unohtamatta – saavat tiiviillä tavalla perusteellisen, mutta helppolukuisen esittelyn. Myös sisun käsite ja ammoniumkloridin (salmiakki) syöminen kuuluvat kansallisiin erikoisuuksiin, joita muualta muuttaneelle on aihetta selvittää. Vuodenajat, muuttuva luonto ja tapakulttuuri pidättyväisine kohteliaisuuksineen saavat kirjassa sijansa. Monien kantasuomalaistenkin uteliaisuuden herättävät perinteisiä ajattelumalleja luotaavat kysymykset, kuten miksi tosimies ei itke. Tervomaan opas soveltuu selkokielisenä jo kieltä hiukan osaaville maahanmuuttajille sekä maahanmuuttajakouluttajien tueksi.
Uusi Helsinki? 11 näkökulmaa kaupungin mahdollisuuksiin Eeva Berglund & Cindy Kohtala (toim.). Nemo 2015. Eri alojen asiantuntijat kertovat rakastamastaan Helsingistä. Jokainen kirjoittaja on valinnut kaupungista jonkin osan, joka on herättänyt hänessä iloa, inhoa, surua tai intoa. Kirjassa katsotaan paitsi pääkaupungin menneisyyteen ja lähihistoriaan myös mietitään, millainen Helsinki voisi olla. Voisiko tyhjillään olevia toimistotiloja muuntaa asunnoiksi? Onko täydennysrakentamisen pakko tarkoittaa metsien parturoimista? Mitä kaupunki voisi oppia asukkailtaan, jotka valtaavat taloja, perustavat kohtaamispaikkoja tai pelastavat arvorakennuksia talkoovoimin? Mikä Helsingissä on ainutlaatuista ulkomaalaisen silmin? Esimerkkien taustalla olevia ilmiöitä, kuten väestönkasvua, kaupunkilaisaktivismia ja Helsingin rakennusperinnettä avataan asiantuntevien mutta yleistajuisten tekstien ohella havainnollisin kaavioin, luvuin ja faktoin. Kauniin kirjan valokuvat, kaavapiirrokset ja suunnitelmat kutsuvat katsomaan pääkaupunkia uusin silmin.
18
Kotiseutuposti 1/ 2016
Nanne Matinpalo. Kuva: Elina Kuismin.
miten varovaiElämä ei ole aina reilua, oli sitä sitten tään niin hirvi kotiede lassa Tapio Lähi nsa. taha nen ojen epätodenlarin toden näköisyys kuin ufova hink e elämää sen emm kaitt asiak e näköisyys. Turvaamm apiola.fi kaikissa käänteissä. Tervetuloa. lahit
Päivi Salonen valitsee Vuoden kotiseututeoksen Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Päivi Salonen toimii tänä vuonna Vuoden kotiseututeoksen valitsijana. Salonen päättää palkinnonsaajan Suomen Kotiseutuliiton nimittämän palkintoraadin valikoimista finalisteista. Raatiin kuuluvat tietokirjailija Harri Turunen, kotiseutututkija Jouko Hannu, ministeri Raimo Sailas ja toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo, joka toimii myös raadin puheenjohtajana. Finalistit valikoidaan vertailemalla ehdolla olevien teosten ulkoasua, kuvatarjontaa, taittoa, viimeistelyä, tekstien loogisuutta sekä miten sisältöaines on valittu ja toimitettu. Valintaan vaikuttaa myös tarjotun tiedon yleistettävyys sekä se, miten sisältö sijoitetaan laajempiin kokonaisuuksiin.
Aikataulu uudistui Vuoden kotiseututeos -palkinto on Suomen Kotiseutuliiton jakama tunnustus, joka kannustaa ko-
tiseutukirjojen tekijöitä ja tuo näkyvyyttä hyvälle kotiseutukirjallisuudelle. Vuoden kotiseututeos julkistetaan Turun kansainvälisillä Kirjamessuilla lokakuun alussa. Kilpailuun voi osallistua kirja, joka on julkaistu palkitsemisvuonna tai sitä edeltävänä vuonna. Kirja tulee toimittaa ehdotuslomakkeen kanssa Kotiseutuliiton toimistoon aiemmista kilpailuvuosista poiketen jo 31. toukokuuta mennessä. Ehdokkaita esitellään ennen Vuoden kotiseututeoksen valintaa Kotiseutuliiton kotisivuilla Kirjamakasiinissa, joka on uusien kotiseutukirjojen esittely- ja arviointisivusto. Mikäli kirjansa haluaa esille Kirjamakasiiniin hyvissä ajoin ennen kilpailun voittajan valintaa, kannattaa ehdotukset toimittaa mahdollisimman pian, ei vasta viime hetkillä ennen määräaikaa. EK Ehdotuslomakkeen voi tulostaa sivulta: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot/vuoden-kotiseututeos
Kulttuurivoltti tuo kulttuurikasvatussuunnitelman kouluun
Kulttuuria kouluun -työpajakiertue 2016 Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seuran ja Lastenkulttuurikeskusten verkoston Kulttuurivoltti-hankkeen tavoitteena on tuoda kulttuuri kouluihin tasavertaisesti. Kulttuurivoltti-hanke jalkautuu eri puolille Suomea. Käytännönläheiset Kulttuuria kouluun! -työpajat tukevat kulttuurikasvatussuunnitelmien laatimista. Tavoitteena on, että jokaisen työpajan tuloksena alueelle syntyisi vähintään yksi kulttuurikasvatussuunnitelma. Työpajat on suunnattu esimerkiksi lähialueen kuntien opetus- ja kulttuuritoimen edustajille, taiteilijoille ja taidekasvattajille, opettajille, nuorisotyöntekijöille sekä taide- ja kulttuurialan toimijoille. Työpajoissa hyödynnetään Kulttuurivoltti-hankkeen tuottamaa Kulttuurikasvatussuunnitelma.fi-verkkopalvelua, joka tukee kuntia 20
Kotiseutuposti 1/ 2016
suunnitelmien laadinnassa ja on vapaasti kaikkien aiheesta kiinnostuneiden hyödynnettävissä.
Kiertueaikataulu Äänekoski 19.2.2016 Kemi 25.2.2016 Fiskars 3.3.2016 Kangasala 9.3.2016 Rauma 16.3.2016 Orimattila 17.3.2016 Taipalsaari tai Lemi 22.3.2016 Seinäjoki 20.4.2016 Juva 28.4.2016 Tammela 4.5.2016 Utajärvi 7.9.2016 Parainen 22.9.2016 >> www.kulttuuriperintokasvatus.fi/kulttuurivoltti
Kuva: Kati Laitinen.
OMAKULMA
Suvuista seuduille Työskentelin reilun vuosikymmenen sukuseurojen ja sukututkimuksen parissa. Kotiseututyön suhteen olen untuvikko, enemmän tarkkailija kuin toimija.
tarinaa se olisi ollut meille mikä tahansa talo tien varressa. Ja ilman omaa lisäystämme mökin tarina olisi tuskin kulkenut mukanani läpi elämän.
Sekä suku- että kotiseuturakkaudessa on omalta osaltaan kyse jatkuvuudesta. Olen osa jatkumoa, lenkki ketjussa. Sukujuurien tunteminen pidemmälle kuin parin sukupolven taakse on minulle tärkeää. Esipolvien mukana kulkevat myös kotiseudut.
Nykyään kuljen lähes päivittäin punatiilisen Villatehtaan ohi. Joka kerta ajatus piipahtaa isoäidissäni, joka työskenteli tehtaalla 1940-luvulla. Työmatkalla ohitan Jokelan tienoilla vanhan hevostallin, jonka kohdalla isoisäni vitsaili minulle yli 30 vuotta sitten. Aina tallin näkeminen tuo elävästi mieleeni sen, että vitsi meni niin sanotusti ohi moneksi vuodeksi, kunnes ymmärsin isoisälläkin olevan huumorintajua.
Sukuni vaiheet ja tarinat sitovat minut näkymättömin nyörein erilaisille kotiseuduille – isänisän kautta Salmille Raja-Karjalaan, isänäidin kautta Leppävirralle, äidinisän kautta Säkkijärvelle, äidinäidin kautta Savitaipaleelle. Ja juontaapa yksi sukuhaara juurensa Kälviältä saakka. Lapsuutensa ja nuoruutensa isäni vietti Varkaudessa ja äitini Kouvolassa. Vaikka en olekaan kaikilla näillä seuduilla käynyt, minulla on niihin kiinnekohtia, tarinoita ihmisistä ja paikoista. Minä, savo-karjalaisen yhteistyön tulos, olen lähes aina asunut Uudellamaalla. Pisimmät ajanjaksot olen asunut nykyisessä kotikaupungissani Hyvinkäällä sekä Nurmijärvellä. Tarinat herättävät tunteita ja tuovat muistoja. Kun olin lapsi, ajoimme usein Nurmijärvellä Seitsemästä veljeksestä tutun Männistön muorin mökin ohi. Tosin kyseinen rakennus kulki siskoni ja minun puheissa Perkele-muorin mökkinä Riitta Nelimarkan Seitsemän veljeksen kuvituksen vuoksi. Ilman
Kaikkia paikkojen ja seutujen tarinoita eivät kirjailijat, saati kansalliskirjailijat tallenna, vaan me tavalliset ihmiset. Me koemme ja näemme lähiympäristössämme lukuisia asioita, jotka kannattaa dokumentoida tavalla tai toisella. Erilaisten tarinoiden avulla näkemys kotiseuduistamme monipuolistuu ja suhde lähiympäristöön vahvistuu. Tarvitaan aktiivisia, innostuneita ja asialleen omistautuneita kotiseutuaktiiveja, jotka jaksavat myös innostaa muita. Olen iloinen, kun saan omalta osaltani työni kautta tallentaa ja jakaa heidän tarinoitaan. ELI NA KU I S M I N
Kirjoittaja on Kotiseutuliiton tiedottaja, jonka juuret ovat Karjalassa, Savossa ja Uudellamaalla, ja koti Hyvinkäällä.
Kotiseutuposti 1/ 2016
21
Mitä kotiseutu merkitsee? Seminaari kotiseutusuhteesta ja kotiseudun määrittelystä Aika: perjantai 13.5.2016 klo 13.00–15.00 Paikka: Jyväskylän yliopisto, Ruusupuisto, Alvar Aallon katu 9, Jyväskylä Kotiseutuliitto käynnistää keskustelun kotiseudun merkityksestä tämän päivän suomalaisille. Keskustelu jatkuu ja huipentuu Suomi 100 -juhlavuonna. • Seminaarin vetää Kotiseutuliiton hallituksen pj. Kirsi Moisander • Puhujina mm. emeritusprofessori Seppo Knuuttila ja tutkimusjohtaja Sulevi Riukulehto Seminaarin lopuksi on kahvitarjoilu. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Ilmoittautumiset ma 9.5. mennessä toimisto@kotiseutuliitto.fi Tervetuloa!
PA L K I N N O T
Vuoden kotiseutuyhdistys
Vuoden kotiseututeko
Vuoden kotiseutuyhdistys julkistetaan elokuussa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kotiseutuliiton vuosikokouksessa. Palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Kilpailuun voi osallistua lähettämällä yhdistyksen toimintakertomuksen liiton toimistoon.
Vuoden kotiseututeko julkistetaan elokuussa Valtakunnallisten kotiseutupäivien avajaisissa. Liiton jäsenet voivat jättää oman ehdotuksensa palkittavasta kohteesta liiton toimistoon joko verkkolomakkella, sähköpostitse tai postitse liiton toimistoon.
Vuoden kaupunginosa
Kotiseututyön ansiomitalit
Vuoden kaupunginosa julkistetaan julkistetaan elokuussa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kotiseutuliiton vuosikokouksessa. Kuka tahansa voi ehdottaa palkittavaa kaupunginosaa. Ehdotukset verkko lomakkeella tai sähköpostitse liiton toimistoon.
Ansiomitali on Kotiseutuliiton korkein huomionosoitus, ja sen saaminen edellyttää erittäin merkittäviä ansioita kotiseututyössä. Kotiseutuliiton hallitus myöntää vuosittain korkeintaan kymmenen ansiomitalia. Ansiomitalit luovutetaan elokuussa Valtakunnallisten kotiseutupäivien gaalassa.
Ehdotukset 30.4. mennessä
Ehdotukset 30.4. mennessä
www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot/ vuoden-kaupunginosa/lomake
22
Kotiseutuposti 1/ 2016
Ehdotukset 30.4. mennessä
www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot
Esitykset 30.4. mennessä
www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/huomionosoitukset
Sami Myllyniemi, Yl채-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi
Perinnesarjakuva
S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I