Kotiseutuposti 1 / 2019 by Suomen Kotiseutuliitto

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

Kulttuuri liikuttaa: kotiseuturakkaus yhteenkuuluvuus

1/2019

PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 14.2.2019

1/ 2019

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva

Kotiseutuliiton juhlavuoden huipennus on Valtakunnalliset kotiseutupäivät Tuusulassa elokuussa. Päivillä tutustutaan mm. Tuusulan kulttuurikasvatussuunnitelmaan. Klemetskogin koululla amanuenssi Harri Nymanin paikallishistorian oppitunnilla sivuttiin "Kellokosken Prinsessan” Kellokosken sairaalassa tekemää ompelutyötä. Kuva: Tuusulan kunta, Kari Kohvakka. Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

Kutsu Tammelaan 1949 Minulla on isoisäni perua kirjoiksi sidotut Kotiseutu-lehdet. Yksi nide sisältää vuodet 1948 ja 1949. Lehtien välissä on irrallinen Talonpoikaiskulttuurisäätiön kutsukirje Tammelan LounaisHämeen Pirtillä pidettäville ”yleisille kotiseutupäiville” 25.–26. toukokuuta 1949. Ennen kutsun lähetystä oli tapahtunut paljon, mutta aivan olennaista oli jäänyt tapahtumattakin. Vuonna 1908 perustetun kaksikielisen Suomen Kotiseutututkimuksen Keskusvaliokunnan tärkein saavutus oli rinnakkaisten kotiseutulehtien julkaiseminen. Kun valiokunnan toiminta hiipui, se lakkautettiin 1938. Samana vuonna perustettiin Talonpoikaiskulttuurisäätiö. Säätiö yritti koota useat tahot perustamaan Kotiseutuliiton. Kun hanke ei edistynyt, säätiö lähetti kotiseutuväelle edellä mainitun kutsun. Ohjelman tärkein aihe oli ”Keskustellaan ja mahdollisesti päätetään Kotiseutuliiton perustamisesta”. Kutsua noudatettiin laajasti, ja ensimmäisen kokouspäivän iltana kaikkien 76 kokousedustajan äänin päätettiin perustaa Kotiseutuliitto. Ensimmäisten sääntöjen toisen pykälän mukaan: ”Liiton tarkoituksena on: 1. johtaa ja ohjata maassamme suoritettavaa kotiseututyötä sekä 2. toimia kotiseututyön alalla tätä työtä suorittavien järjestöjen keskuselimenä”. Liitto on elänyt ketterästi ajassa 70 vuotta. Tulevien Kotiseutupäivien teema on Kulttuuri liikuttaa. Kulttuuriin moninaisuuteen lukeutuu sekä kehoa haastava liikuntakulttuuri että henkinen kulttuuri, joka sekin liikuttaa. Sen tuotteet eli tieteet ja taiteet, kuten kirjallisuus, musiikki, kuvataide ja esittävät taiteet, eivät pelkästään nosta tunteitamme pintaan. Ne haastavat meidät myös ajattelemaan. Kotiseututyössä keskeisin henkinen voimavara on kotiseuturakkaus. Onneksi sekin liikkuu ja täydentyy uudelle kotiseudulle siirryttäessä, kun otamme uudet ympäristöt haltuumme ja kotoudumme!

JA N N E V I LKU NA

puheenjohtaja

Osallistuva budjetointi – uudenlaista tietoa asukkaiden toiveista Uusi kuntalaki sekä innostavat kokemukset Atlannin takaa ja Euroopasta ovat herättäneet Suomessa ison kiinnostuksen osallistuvaa budjetointia kohtaan. Kokeiluja on meneillään ainakin Helsingissä ja Tuusulassa. Osallistuvassa budjetoinnissa asukkaat saavat tehdä ehdotuksia etukäteen määritellyn budjetinosan käytöstä. Helsingissä asukkaat saivat ehdottaa viime syksynä käyttöä kaikkiaan 4,4 miljoonan euron arvoisille hankkeille. Ehdotuksia tuli kaikkiaan 1260. Ehdotusten suuri määrä osoittaa, että asukkaiden aktivoinnissa onnistuttiin. Kääntöpuolena on se, että ehdotusten arviointiin ja osallistuvan budjetoinnin eri vaiheisiin osallistuminen on sovitettava kaupungin asiantuntijoiden työtehtäviin. Uusi toimintamalli haastaa kaupungin toimintakulttuuria ja parhaimmillaan tiivistää yhteistyötä eri ryhmien kesken. Asukkaiden yhteisiä tiloja koskevien ehdotusten määrä yllätti kaupungin. Suurin osa ehdotuksista, noin 700, koskee kaupunkiympäristöä, esimerkiksi puistoja. Myös liikuntaa ja kulttuuria koskevia ehdotuksia tuli paljon. "Kaupunki on saanut näiden ehdotusten myötä hyvää tietoa oman toimintansa kehittämiseen”, kehittämispäällikkö Kirsi Verkka kertoo.

Pauli Saloranta on yksi Helsingin seitsemästä stadiluotsista, joiden tehtävänä on aktivoida kaupunkilaisia osallistumaan budjetointiin. Kuva: Anton Reenpää.

Seuraavaksi ehdotukset siirtyvät yhteiskehittelyyn, jossa niistä jalostetaan toteuttamiskelpoisia suunnitelmia. Sen jälkeen hankkeista äänestetään. Jos Helsingin ja Tuusulan mallit koetaan onnistuneiksi, kasvaa paine osallistuvan budjetoinnin kokeiluihin muuallakin Suomessa. Kiinnostusta on jo nyt paljon. Kuntaliiton erityisasiantuntija Päivi Kurikka kertoo, että heidän osallistuvaa budjetointia käsittelevään valmennukseensa olisi ollut tulossa enemmän ihmisiä kuin mukaan oli mahdollista ottaa. Kuntaliiton tuoreen selvityksen mukaan vastanneista 192 kunnasta osallistuva budjetointi oli käytössä 23 kunnassa ja 30 suunnitteli sen käyttöönottoa.

s. 10–11

Sisältö 4 6 10 12 15

Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät Tuusulan kotiseutupäivät Osallistava budjetointi aktivoi Helsingissä Asukaslähtöistä kotoutumista Vieraskynä Johanna Matikainen: Kuinka kasvattaa juuret uuteen maaperään?

Paikallismuseokoulutuksessa ideoidaan ja kehite-

tään

21 22

Kalle Juntunen 9.2.1930–18.11.2018 Neljä suomalaishanketta kilpailee Euroopan kulttuuriperintöpalkinnoista 23 Omakulma Lasse Majuri: Koti, kämppä, nähtävyys

Kirjoittajat: Anna-Maija Halme (AH), Liisa Lohtander (LL), Marika Punamäki (MP) ja Jonina Vaahtolammi (JV).

Kotiseutuposti 1/ 2019

Pitkän iän salaisuus? Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät

Juhlavuoden sarjassa esitellään yli 70-vuotiaita kotiseutuyhdistyksiä, jotka ovat onnistuneet pysymään vireinä sukupolvesta toiseen

ohjan kotiseutuyhdistyksen nimi on pitkä ja tausta kunniakas. Lohjan Kotiseutututkimuksen Ystävät – Hembygdforskningens Vänner i Lojo, Suomen ensimmäinen kotiseutuyhdistys perustettiin 24. maaliskuuta 1894 Lohjankylän kansakoululla eli 125 vuotta sitten. Yhdistystä perustamassa oli itse Robert Boldt, jota pidetään suomalaisen kotiseutuliikkeen isänä. Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Jaakko Puomila uskoo, että Boldtin perinnöllä on iso merkitys siihen, että yhdistys toimii yhä edelleen virästi. Boldtin ansioksi luetaan esimerkiksi se, että Lohjan luonnonperintö tutkittiin huolellisesti. Kun 4

Kotiseutuposti 1/ 2019

Yhdistyksen sihteeri Esa Koskinen aloitti kotiseututalossa tammikuussa kolmivuotisen kirjoitusprojektin Lohjalaisten historia osa III, vuodet 1918–2020. Kotiseututalon alakerrassa toimii kahvila, ja yläkerta on yhdistyksen omassa käytössä. Kuva: Jaakko Puomila.

paljon merkittävää kulttuuriperintöä on osattu säilyttää, on myös yhdistys ollut paljon vartijana. On myös mahdollista, että kotiseuduntutkimus ja tietoisuus arvokkaasta kulttuuriperinnöstä on vahvistanut lohjalaisten identiteettiä ja että kotiseutuylpeys kantaa sekä tuota perintöä että yhdistystä sukupolvelta toiselle.

Näkyviä ulostuloja Uusia jäseniä on saatu houkuteltua mukaan toimintaan näkyvien suojelukampanjoiden yhteydessä. "Pyrimme olemaan jatkuvasti yhä isompi vai-

kuttaja Lohjalla", Puomila kertoo. Yhdistys on onnistunut pysyttelemään puoluepoliittisten leimojen ulkopuolella. Näin se kykenee yhdistämään eri tavalla ajattelevia ihmisiä. Yhdistys pyrkii säilyttämään kaikkea lohjalaisuuteen liittyvää. Oli se sitten vanhoja rakennuksia tai muistiperintöä. Julkaisutoiminta on yhdistyksen keskeisintä työkenttää. Juhlavuoden kunniaksi on perustettu suurhanke Lohjalaisten historian kolmannen osan kirjoittamiseksi. Oma julkaisusarja Lisiä Lohjan pitäjän kertomukseen on peräti vuodelta 1895. Niiden lisäksi yhdistyksen kotiseutulehti Kirkhakkinen on ilmestynyt vuodesta 1990 lähtien. Huomiota vaativat niiden lisäksi mm. 1860-luvulta peräisin oleva kotiseututalo, ison maatilan renkituvaksi aikoinaan rakennettu, sekä vuonna 1542 perustettu Suomen vanhin rautakaivos 1820-luvulta peräisin olevine päärakennuksineen. Kaivos on tosin testamentattu aikoinaan erilliselle säätiölle, mutta säätiön säännöt määräävät, että päätöksenteolla on vahva kytkös kotiseutuyhdistykseen.

Ilmastonmuutostyö pohdinnassa Yhdistyksellä oli vuoden lopussa 537 jäsentä. Jäsenistöstä suurin osa on melko ikääntyneitä, mikä aiheuttaa yhdistyksessä huolta. Toisaalta näin asiat olivat jo silloin, kun Puomila itse lähti toimintaan mukaan. "Omat juuret alkavat kiinnostaa vasta, kun on vanha", Puomila pohtii. Nuoria saattaisivat kiinnostaa esimerkiksi ilmastokysymykset, ja siihen voisi hyvinkin löytyä paikallinen lähestysmiskulma. Tällaisesta ollaan keskusteltu, mutta sopivia konkreettisia toimia ei ole vielä löydetty. Lohja on yksi Suomen isoimmista kesämökkikunnista. Iso osa kotiseutuyhdistyksen jäsenistä on muualla asuvia entisiä lohjalaisia, joilla on kunnassa kakkosasunto. Muutkin kesäasukkaat otetaan avosylin mukaan kotiseututoimintaan. Olisiko siinäkin yksi menestyksen salaisuus – avoimuus? AH

Tilaa paja kumppanuudesta! Onko paikkakunnallanne tarvetta kulttuuripalveluiden sekä kuntien ja yhdistysten yhteistyön kehittämiselle? Haluatteko lisätietoa toimivista yhteistyön malleista ja jo tehdystä kehittämistyöstä? Kiinnostaako työpaja käytäntöjen kehittämiseksi? Kotiseutuliitto kokosi yhteen ja kehitti kunta- ja kolmannen sektorin välisen kulttuuripalveluita koskevan yhteistyön hyviä käytäntöjä ja käyttökelpoisia malleja vuosina 2017–2018 Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeessa. Nyt hanke jatkuu. Vuonna 2019 levitämme hankkeen tuloksia siihen soveltuvissa tilaisuuksissa, asiaa pureskelevissa työpajoissa, alan seminaareissa tai kulttuuriväen alueellisissa kokoontumisissa. Voitte tilata puhujan tai vaikkapa fasilitaattorin yhteistyön mallin löytämiseksi. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja Kotiseutuliitto rahoittavat työtä, ja tarjoamme asiantuntijavierailun ilman palkkio- tai matkakuluja. Toivomme, että tila puolestaan järjestyisi kutsujan toimesta. Ota yhteyttä, niin mietitään yhdessä juuri teidän tarpeisiinne sopiva tapa jalkauttaa ja kehittää kulttuurikumppanuuden käyttökelpoisimpia toimintamalleja! Lisätiedot ja yhteydenotot: hankekoordinaattori Marika Punamäki puh. 041 319 3720 marika.punamaki@kotiseutuliitto.fi Kotiseutuposti 1/ 2019

Tuusulan Valtakunnalliset kotiseutupäivät 8.–11.8.

Juhlavuoden räväkkä huipentuma: Paleface, Tuomioja, Kortelainen, Uotinen

uusula on kunta, jossa ruumiin ja hengen kulttuuri lyövät kättä liikuttavalla tavalla. Nyt talvella voit parkkeerata itsesi sympaattiselle 1700-luvun hirsikirkolle tai vaikkapa Onnelan historiallisen majatalon pihalle, napsauttaa sukset jalkaasi ja suihkia menemään samassa Tuusulanjärven maisemassa, josta niin Eino Leino, Juhani Aho ja Eero Järnefelt hakivat inspiraationsa ja pysähtyä nauttimaan eväistäsi Halosenniemen saunan aurinkoisella terassilla. Kesällä voit ottaa yllesi kesäpuvun, allesi polkupyörän ja koluta samalla kertaa Pekka Halosen upean ateljeekodin lisäksi Aleksis Kiven liikuttavan kuolinmökin ja liikuttua lisää lottien kohtalosta Lottamuseossa. Jos taideähky ei pelota, voit laajen-

taa tutkimusmatkaasi muinaisessa Suur-Tuusulassa sijainneeseen Ainolaan, johon Akseli Gallen-Kallelan Symposium-maalauksen myötä maineensa menettänyt Jean Sibelius joutui rakentamaan talonsa, hän ei näet lähempää järveä saanut tonttiansa tarinan mukaan hankittua. Kun Tuusulan elokuisia kaikelle kansalle avoimia kulttuurijuhlia, Valtakunnallisia kotiseutupäiviä, ryhdyttiin suunnittelemaan, haluttiin Tuusulaa tuoda esiin erityisesti tuosta hengen ja ruumiin näkökulmasta. Syntyi teemanimi Kulttuuri liikuttaa. Teemaan on sittemmin tullut uusia ulottuvuuksia. Se on inspiroinut niin räppäri Palefacea, tanssija Jorma Uotista, taidehistorioitsija Anna Kortelaista ja Tuusulanjärven maisemissa urheilevaa kirjailija Paleface. Kuva: Taito Kawata.

Kotiseutuposti 1/ 2019

ja valtakunnan vaikuttaja Erkki Tuomiojaa, joka on suostunut päivien suojelijaksi. Kaikki he tulevat Tuusulaan puhumaan teemasta omista erityisistä näkökulmistaan käsin.

Keskustelua kuntien kulttuurityöstä, kasvatuksesta ja kotiseututyöstä Eduskunta hyväksyi tammikuussa 2019 uuden lain kuntien kulttuuritoiminnasta. Kokkolan kulttuuritoimenjohtajaja ja Kotiseutuliiton hallituksen tuore varapuheenjohtaja Sampo Purontaus vetää keskustelua uuden lain vaikutuksista kulttuuriperintötyöhön. Nyt on tilaisuus päästä juttusille myös uuden hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihkon ja liiton puheenjohtaja Janne Vilkunan kanssa liiton suunnasta keskustelukammarissa Visioita ja eväitä 70-vuotiaan Kotiseutuliiton tulevaisuuteen – sana on vapaa. Kotiseututyön tulevaisuudesta puhutaan myös kaupunkiaktivisti Tuula Salon vetämässä Kaupunkipaahtimossa. Lasten kulttuurikasvatuksesta sekä nuorten ja vanhimpien ikäpolvien kohtaamisesta keskustellaan Lapsille kotiseutu tutuksi -kammarissa. Esillä on niin

Tuusulan kulttuurikasvatussuunnitelma kuin Kotiseutuliiton Mestarit ja kisällit -hanke. Keskustelua vetää rehtori Irja-Kaisa Lakkala. AH

Lue lisää näinä päivinä ilmestyvästä käsiohjelmasta www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutupaivat2019

Valtakunnalliset kotiseutupäivät 8.–11.8.2019 | Tuusula

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous 9. elokuuta Tuusulassa

KOKOUSKUTSU Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä Tuusulassa perjantaina 9.8.2019 kello 13.30. Kokouspaikka on Tuusulan seurakuntakeskuksessa. Valtakirjojen tarkastus samana päivänä kello 10 alkaen. Vuosikokouksen valtakirjalomake ja kokousasiakirjat lähetetään touko-kesäkuun aikana kaikille jäsenyhteisöille. Valtakirjaa vastaan edustaja saa kokouksen äänestyslipukkeen. Muistakaa tehdä päätös kokousedustajasta ajoissa! Kannatusjäsenillä ja muilla kuin virallisilla kokousedustajilla on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus. Ilmoittautuminen kokoussalin ulkopuolella. Tervetuloa!

Kotiseutuposti 1/ 2019

#kotiseutuliitto70

Kuvat: Forssan seudun matkailu.

Juhlavuoden seminaari liiton synnyinpaikassa

Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus Perjantaina 24.5. kello 10–15, Lounais-Hämeen Pirtti, Tammela Suomen Kotiseutuliitto täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Kotiseutuliitto on yli 120-vuotiaan kotiseutuliikkeen keskusjärjestö ja maamme suurin kulttuurialan kansalaisjärjestö. Juhlavuotenamme haluamme pohtia kotiseutuliikkeen merkitystä osana suomalaista ja pohjoismaista kansalaisyhteiskuntaa ja sen kehitystä vuosikymmenten aikana. Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus -seminaari järjestetään Kotiseutuliiton 70-vuotispäivänä liiton perustamispaikalla Lounais-Hämeen Pirtissä, Tammelassa. Seminaariin kutsutaan 100-henkinen yleisö, joka koostuu tieteen ja taiteen tekijöistä, virkamiehistä ja järjestöaktiiveista, median edustajista sekä Kotiseutuliiton kunniavieraista ja kiinnostuneista kansalaisista. Historiatietoisuuden lisäksi Kotiseutuliiton katse on voimakkaasti tulevaisuudessa. Luomme eri keinoin skenaarioita siitä, mikä on kotiseututyön tulevaisuus ja miten paikallinen kulttuuriperintö pysyy elävänä jatkossakin. Yksi seminaarin pääpuhujista on kansalaistoiminnan, populismin ja demokrati8

Kotiseutuposti 1/ 2019

an tutkija, dosentti Emilia Palonen ja tilaisuuden juontaa liiton hallituksen jäsen Teppo Ylitalo. Muiden puhujien teemoja ovat mm. yhdistysten rooli ja sen muutos ja tulevaisuus yhteiskunnassa sekä osallisuuden kokemukset. Juhlavuotenamme haluamme siis pohtia kotiseutuliikkeen merkitystä osana kansalaisyhteiskuntaa ja sen kehitystä. Miten muuttuva kotiseutu, muuttoliikkeet ja kansalaisyhteiskunnan kehitys ovat vaikuttaneet ja vaikuttavat kotiseututyöhön? Miten uudistuva kotiseututyö puolestaan voi toimia kansalaisvaikuttamisen alustana ja vaikuttaa osallisuuteen sekä kansalaisten tasavertaisiin vaikuttamismahdollisuuksiin? Kotiseutuliiton jäsenkentässä toimii tällä hetkellä kotiseutu- ja asukasyhdistysten kautta noin 150 000 aktiivista suomalaista. Tapahtumien, yhteistyön ja osallistamisen kautta mukana liikkeessä on huomattavasti enemmän väkeä eri puolilla maatamme. Mikä kantaa Kotiseutuliikettä tulevaisuudessa? LL

www.kotiseutuliitto.fi/blogi

KOTISEUTUBLOGI

EU:n tietosuoja-asetus tuli voimaan viime vuonna ja kansallinen tietosuojalaki vuoden alusta. Säädöksiä sovelletaan niin kotiseutuarkistoihin kuin yhdistysten arkistoihin. Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki kertoo Kotiseutublogissa, miten säädöksiä tulee soveltaa. K I L PA I L U T

Onko teillä Vuoden kotiseutuyhdistys 2019? Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta aktiiviselle yhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Vuoden kotiseutuyhdistyksen toiminta on yhteisöllistä ja nousee tavanomaisen toiminnan yläpuolelle. Valinta on tunnustus hyvin tehdystä, innovatiivisesta kotiseututyöstä. Edukseen voi erottua menestyneillä hankkeilla, jäsenmäärän kasvulla, talkootyön määrällä tai vaikkapa uusilla toimintamuodoilla. Valinta tehdään yhdistysten vuosikertomusten perusteella. Lähettäkää yhdistyksenne vuosikertomus sähköpostitse tai kirjeitse liiton toimistoon 30.4. mennessä, niin olette mukana mittelössä. Kirjoittakaa saatekirjeeseen 3-5 lauseen perustelut, miksi juuri teidän yhdistyksenne tulisi palkita.

Haussa Suomen paras kaupunginosa Nyt saa kertoa ja kehua! Mistä löytyy elävää kaupunkikulttuuria ja aktiivisia asukkaita? Missä tuntee urbaanin kaupunginsykkeen? Missä yhteisöllisyys on vahvaa ja toiminta kaikille avointa? Suomen Kotiseutuliiton Vuoden kaupunginosa -kilpailussa etsitään viihtyisää ja yhteisöllistä kaupunginosaa, jossa on monipuolista ja myös uudentyyppistä toimintaa, aktiivisia paikallistoimijoita ja hyvä asua. Kilpailun pääkriteeri vuonna 2019 on kaupunginosien uudet toimintamuodot. Hyvässä kaupunginosassa on toimintaa erilaisille ihmisille, mahdollisuus osallistua alueen kehittämiseen, turvallista elää ja hyvä yrittää. Avoin kansalaistoiminta – erityisesti asukkaiden, yhdistysten, yritysten ja kaupungin yhteistyö – lisäävät kotoisuutta ja hyvinvointia. Palkinnolla Kotiseutuliitto

korostaa kaupunginosien paikallistoimijoiden aktiivisuuden merkitystä kotiseudun viihtyvyyden ja yhteisöllisyyden rakentamisessa. Kuka tahansa voi ehdottaa palkittavaa kaupunginosaa – omia kulmia, lomakohdetta, naapurikaupunginosaa tai henkistä kotia, kunhan alue on urbaani kaupunginosa. Tarvitaan vain perusteltu vapaamuotoinen ehdotus, jonka voi lähettää verkkolomakkeella huhtikuun loppuun mennessä. Vuoden kaupunginosa julkistetaan elokuussa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Tuusulassa. Viime vuonna Vuoden kaupunginosaksi tuli huikeat 368 ehdotusta, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Hyviä ja rakkaita kaupunginosia siis riittää – mikä palkitaan tänä vuonna?

www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/ palkinnot-ja-kilpailut/vuodenkaupunginosa

Teoskilpailu tauolla Vuoden kotiseututeos -kilpailu on tauolla vuonna 2019. Kilpailu on kasvanut 10 vuoden aikana merkittäväksi kotiseutukirjallisuuden esille tuojaksi, jota teos-

ten tekijäkunta ja julkaisijat arvostavat. Ehdokaskirjojen määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Välivuoden aikana on tarkoitus kehittää kilpailua.

Kun ensi vuonna kilpailu avataan taas uudelleen, myös vuosina 2018–2019 ilmestyneet kirjat voivat osallistua kilpailuun.

Kotiseutuposti 1/ 2019

Osallistuva budjetointi aktivoi Helsingissä

sallistuvasta budjetoinnista on puhuttu jo pitkään kansalaisosallistumisen yhteydessä, ja viimein Suomessa nähdään pysyviksi tarkoitettuja malleja. Helsingin syksyllä alkanut malli on niistä suurin. Jaossa on kaikkiaan 4,4 miljoonaa euroa asukkailta tulleiden ideoiden toteuttamiseen. Myös ainakin Tuusula on aloittanut osallistuvan budjetoinnin pienemmässä mittakaavassa. Helsinki on jaettu seitsemään suurpiiriin, joista kullakin on käytössään oma määräraha. Niiden lisäksi yksi osa määrärahasta käytetään pelkästään koko kaupunkia koskeviin hankkeisiin. Ehdotukset saivat koskea mitä vain. Ainoa rajoitus oli, että hankkeiden tuli olla kertaluonteisia. Kaupungin kehittämispäällikkö Kirsi Verkka kertoo, että kaikki kaupunginosat olivat kokolailla yhtä aktiivisia tekemään ehdotuksia. Ehdottajia oli kaikkiaan 850, ja 4000 henkilöä oli rekisteröitynyt netissä Oma stadi -sivustolle, jossa ehdotukset jätettiin. "Todennäköisesti myös sellaiset henkilöt ovat aktivoituneet, jotka eivät ole muutoin juuri osallistu, Verkka toteaa.

Välittäjillä iso merkitys osallisuudelle Verkka kertoo, että etukäteen oltiin huolissaan erityisesti siitä, että ehdotuksia tekisivät etupäässä ne kaupunkilaiset, jotka ovat jo ennestään aktiivisia. Sen vuoksi perustettiin uusi ammattinimike stadiluotsi. Stadiluotsien tehtävänä on kertoa asukkaille osallistumisen mahdollisuuksista ja auttaa heitä viemään asioita eteenpäin kaupunkiorganisaatiossa. Asukasosallistumista tutkineet Tiina Rättilä ja Jarmo Rinne ovat todenneet, että tällaisilla välittävillä henkilöillä on suuri merkitys asukkaiden osallistamisen onnistumiselle. Uusien ihmisten mukaantulo ja osallistuvan budjetoinnin tuoma myönteinen näkökulma toivat kaupunkiin aivan uudenlaista tietoa asukkaiden toiveista ja kiinnostuksen kohteista. Asukasosallistuminen keskittyy muutoin paljolti erilaisten kielteisten asioiden esille tuomiseen, valittamiseen. 10

Kotiseutuposti 1/ 2019

Asukkaat otettava vakavasti "Osallistuva budjetointi on nouseva uudenlainen tapa, jolla kuntalaisia koitetaan saada osallistumaan kunnan toimintaan", Kuntaliiton kuntademokratiasta ja kuntalaisten osallistumisasioista vastaava erityisasiantuntija Päivi Kurikka toteaa. Helsingin malli vaikuttaa hänen mielestään pääosin onnistuneelta. On myönteistä, että asukkaat pääsevät myös jatkojalostamaan ehdotuksia. Mallin jatkuvuus saa Kurikalta kiitosta. Tähän mennessä osallistuvan budjetoinnin hankkeet ovat koskeneet pääasiassa jotain tiettyä kohdetta tai toimialaa. Esimerkiksi Tampereen Tesomassa asukkaat saivat päättää virkistysalueen määrärahojen käytöstä. Helsingin mallia on kritisoitu siitä, että ehdottaminen tapahtuu netissä. "Digitaalinen väline saattaa sulkea osan ihmisistä pois, mutta toisaalta se mahdollistaa helpon osallistumisen isolle joukolle", Verkka toteaa. Helsingissä sovittiin kirjastojen kanssa, että niissä on apua tarjolla niin ehdotuksen jättämiseen, suunnitelmien tekemiseen kuin äänestämiseen. Hyvien ideoiden ja välittömän demokratian lisäksi osallistuvan budjetoinnin myötä saadaan lisää ihmisiä kiinnostumaan kunnan toiminnasta. "Kannattaa lähteä reippaasti kokeilemaan", Kurikka kannustaa. Monesti kaupunginvaltuutettujen on vaikea niellä sitä, että asukkaat päättäisivät itse rahankäytöstä heidän ohitseen. Tässä on kuitenkin juuri osallistamisen iso haaste. Osallistaminen jää helposti näennäiseksi, jos käytettävissä ei ole rahaa ideoiden toteuttamiseen. Näennäisyys on sudenkuoppa: asukkaita on vaikea saada jatkossa liikkeelle, jos he kokevat, ettei mielipiteellä ollutkaan merkitystä. "Tärkeintä on, että asukkaat otetaan vakavasti, eikä heidän aktiivisuudellaan leikitellä", Kurikka varoittaa. AH

Osallistuvan budjetoinnin koekäyttö Helsinki Design Weekillä 2018. Kehittämispäällikkö Kirsi Verkalla on käsissään ehdotusten ideoinnin tueksi kehitetyt kortit. Vieressä apulaispormestari Pia Pakarinen ja Laajasalo-Degerö Seuran Vesa Rutanen sekä muita asukkaita ja virkamiehiä. Kuva: Pauli Saloranta/ Helsingin kaupunki.

Helsingin malli: omastadi.hel.fi

Helsingin kaupunki palkkasi viime vuonna seitsemän alueellista stadiluotsia edistämään asukkaiden osallistumista. Avaamme ovia ja madallamme kynnyksiä kaikille helsinkiläisille: yksilöille, yhteisöille ja yrityksille vaikuttaa kaupungin toimintaan. Osallistuvan budjetoinnin tukeminen on tärkeä osa stadiluotsien toimintaa. Se tarjoaa kaupunkilaisille kokonaan uuden vaikuttamiskanavan ja näyttää konkreettisesti, miten osallisuus koskee kaikkia kaupungin toimialoja, kaupunginosia ja väestöryhmiä. Olemme tavoittaneet monenlaisia kaupunkilaisia, niin ”hiljaisia” kuin perinteisesti vaikuttamiseen tottuneitakin. Tässä olemme toimineet yhteistyössä kaupungin monien alueellisten yksiköiden ja muiden kumppanien kanssa, esimerkkinä maahanmuuttajien järjestöt ja kaupunginosayhdistykset. Olemme myös päivystäneet kirjastoissa viikottain ja auttaneet ehdotusten kirjaamisessa nettijärjestelmään. Ehdottajien taustoja ei tutkita, mutta oman kokemuksemme mukaan näyttää siltä, että osallistuva budjetointi on jo tavoittanut merkittävästi uusia vaikuttajaryhmiä. Äänestysvaiheesta tehdään aikanaan demografinen analyysi. Stadiluotsien työ pohjaa oman vastuualueen teemojen ja toimijoiden sekä kaupungin prosessien tuntemukseen. Tähän liittyy neuvontaa ja ohjaamista sekä yhteyksien luomista. Toimiva demokratia vaatii kuntalaisilta tiettyä asiantuntemusta ja samaan aikaan hallinnolta vuorovaikutteista asen-

noitumista. Osallistuva budjetointi on erinomainen tapa vahvistaa näitä. Kun kyse on kaupungin resurssien kohdentamisesta, täytyy ehdotusten olla kaupungin toimivallassa ja muutenkin sen toteutettavissa. Stadiluotsien vetämissä budjetti-illoissa ovat asukkaat hyvin ymmärtäneet nämä reunaehdot ja nähneet vaivaa kehittääkseen kaupungin pirtaan sopivia ehdotuksia. Vastavuoroisesti odotetaan sitten, että kaupungin koneisto arvioi ehdotuksia ratkaisukeskeisesti, etsien erikoisemmistakin ideoista toteuttamiskelpoisia kulmia. Myönteinen yllätys kaikille on ollut osallistuvan budjetoinnin ehdotusten suuri määrä. Seuraavaksi järjestämmekin Helsingin kaikkien aikojen suurimmat yhteiskehittelypäivät OmaStadi Raksojen nimellä. Stadiluotsit toimivat näissä fasilitaattoreina niin kaupunkilaisten kuin kaupungin organisaationkin suuntaan. Omalta osaltani tämä työ on juuri sitä, mitä pitkän linjan kaupunkiaktiivina voisi parhaimmillaan toivoa.

Kuva: Anton Reenpää/ Helsingin kaupunki.

Stadiluotsin kokemuksia

PAU LI S A LO RA N TA

Stadiluotsi (Kaakkoinen suurpiiri ja Vuosaari)

Helsingin kaupunki, osallisuus- ja neuvontayksikkö

Kotiseutuposti 1/ 2019

Asukaslähtöistä kotoutumista

iten uudet asukkaat ja uudet suomalaiset toivotetaan tervetulleiksi kotiseuduille ja yhdistyksiin? Mitä uudet asukkaat haluavat tehdä ja missä toimia? Miten kotiseututyö voi edistää luottamusta ja turvallisuutta erilaisten väestöryhmien ja toimijoiden välillä? Näihin kysymyksiin etsitään vastauksia Suomen Kotiseutuliiton Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeessa, jota pilotoidaan parhaillaan Espoossa. Hankkeen ideana on mallintaa asukaslähtöistä kotoutumista: luodaan uusia yhteyksiä, vuorovaikutusta ja kohtaamisia alueella asuvien, erilaisista taustoista tulevien ihmisten välille. Samalla edistetään aktiivista kansalaisuutta ja osallisuutta sekä luodaan kiinteitä juuria omaan kotiseutuun.

Suunnittelua yhdessä Hankkeeseen mukaan tulevat toimijat pääsevät itse suunnittelemaan toimintaansa – valmista sapluunaa 12

Kotiseutuposti 1/ 2019

ei ole, vaan tekeminen syntyy toimijoiden, alueen, tarpeiden ja yhteisen suunnittelun pohjalta. Yhteisessä suunnittelussa mukana ovat paitsi Espoon alueelta hanketta toteuttavat kaupunginosayhdistykset, myös alueilla asuvat maahanmuuttajat. Tukea antavat Kotiseutuliiton lisäksi hankekumppanimme Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto ry, Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia sekä Espoon kaupunki. Myös maahanmuuttajien kanssa jo toimivat espoolaiset yhdistykset ja järjestöt ovat toivottaneet kotiseutuhankkeen tervetulleeksi. Yhteydet maahanmuuttajien pariin ja heille vakiintuneisiin toimintaympäristöihin löytyvätkin jouhevasti yhteistyössä monikulttuuriyhdistysten kanssa. Alkuvuoden aikana yhteistyötä on viritelty jo useampien eri puolilla Espoota toimivien tahojen kanssa. Yhteisen suunnittelun myötä kaupunginosayhdistykset ja maahanmuuttajat pääsevät toteuttamaan juuri niitä toiminnan sisältöjä, jotka kullakin alueella ja toimijoiden parissa yhdessä päätetään.

Marika Punamäki, miksi… …yhdistyksen kannattaa lähteä mukaan hankkeeseen? Uudenlainen tekeminen ja uudet kohtaamiset tuovat uutta virtaa ja uutta osaamista yhdistystoimintaan! Tässä on tosi hyvä mahdollisuus kokeilla ja löytää uusia toimintamuotoja kotiseututyölle. Ja samalla saa näkyvyyttä paikallisesti Espoossa ja Kotiseutuliiton kautta valtakunnallisesti. Näkyvyyden ja monikulttuurisen tekemisen kautta asukkaatkin saattavat kiinnostua kaupunginosayhdistysten toiminnasta uudella tavalla.

…Kotiseutuliitto koordinoi tätä hanketta? Kotiseutu ja oma asuinpaikka yhdistää monenlaisia ja monenlaisista taustoista tulevia ihmisiä. Kiinnittyminen paikkaan edesauttaa myös kiinnostumaan omasta ympäristöstään ja pitämään huolta sen ihmisistä ja erityispiirteistä. Kohtaava ja vuorovaikutteinen kotiseututyö on mitä oivallisin tapa tukea juurtumista. Vielä vuosienkin jälkeen muistan, kun Brysselissä asuessani oman kulmaleipomoni leipuri vaikut-

Monikulttuurinen kaupunki Asukaslähtöisen kotoutumisen pilottialueeksi Espoo on omiaan, sillä esimerkiksi vuonna 2017 kaupunkiin muutti yli 1600 asukasta ulkomailta. Samana vuonna yli 15 prosenttia espoolaisista puhui äidinkielenään jotain muuta kieltä kuin suomea tai ruotsia, ja käytössä oli 122 eri kieltä. Espoon kaupungin kehittämispäällikön Tuija Norlamon mielestä maahanmuuttajilla on paljon annettavaa uudelle kotiseudulleen. Kaupungin näkökulmasta onkin tärkeää, että uudet suomalaiset kotiutuvat Espooseen hyvin. On kaikkien etu, että he pääsevät mukaan asuinalueensa ja kotikaupunkinsa toimintaan aktiivisina asukkaina.

Hankkeen koordinaattori Marika Punamäen tavoittaa Kotiseutuliitosta: marika.punamaki @kotiseutuliitto.fi puh. 041 319 3720 ti aidon ilahtuneelta nähdessään minut asioimassa leipomossaan pitkästä aikaa lomatauon jälkeen. Yhteistä kieltä meillä oli muutama sana, mutta aina vilkuteltiin ikkunasta, kun ohi kävelin. Kohtaaminen ja yhteinen ympäristö loivat siteen välillemme.

…itse kiinnostuit aiheesta? Maantieteilijän ja yhteisöpedagogin taustat yhdistyvät tässä kontekstissa kivasti. Olen työskennellyt kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan parissa monenlaisissa järjestöissä ja hankkeissa. Myös monikulttuurisessa ympäristössä toimiminen on tuttua. Tässä pääsen yhdistämään monenlaista osaamistani ja tukemaan niin yhdistyksiä kuin maahanmuuttajien kotoutumista. Kaikin puolin win-win!

Kaupunginosayhdistysten rooli kotoutustyössä nähdään tärkeäksi juuri paikallisuuden asiantuntemuksen kautta. ”Vuorovaikutuksen ja eri väestöryhmien välisen vuoropuhelun lisäämisellä on suuri merkitys kotoutumisessa. Tässä kaupunginosayhdistykset voivat auttaa”, toteaa Espoon kaupungilla erityisasiantuntijana työskentelevä Said Aden. Hankkeen mahdollisista haasteista Norlamo ja Aden toteavat, että oikeiden ihmisten ja uudenlaisten toimintatapojen löytäminen ei välttämättä ole helppoa. Toimintakulttuurien erot on huomioitava, ja asukkaiden tarpeita kuunneltava herkästi. Uusien toimintamuotojen kokeilussa sinnikkyys palkitaan, tuumaavat Aden ja Norlamo. Kotiseutuposti 1/ 2019

Kotiseututyölle uusia muotoja ja yleisöjä Ilman maahanmuuttajia ei suomalainen yhteiskunta jatkossa selviä. Kaikkien etu on, että uudet suomalaiset juurtuvat uudelle kotiseudulleen. Näin todettiin Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto EKYL:n hallituksen kokouksessa tammikuussa. Parhaiten tämä nähtiin tapahtuvaksi yhteisen arkisen tekemisen ja paikallisten asukkaiden kohtaamisen kautta. Juuri tätä hankkeella tavoitellaan. Hanke etenee jatkossa kaupunginosayhdistys-

ten ja muiden toimijoiden verkoston luomisella ja yhteisen suunnittelun käynnistymisellä. Näkyvyyttä on tiedossa loppukevään ja kesän aikana erilaisissa tapahtumissa ja tilaisuuksissa, ja saattaapa Tuusulan Kotiseutupäivilläkin vilahtaa kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus. Hankkeen oppeja ja kokemuksia mallinnetaan vuoden aikana siten, että kotiseutuyhdistykset muuallakin voivat helposti kokeilla monikulttuurista toimintaa. Samalla kotiseututyö saa uusia muotoja ja näkyvyyttä uudenlaisten yleisöjen parissa. MP

Shukri Muse (vas.) ja Rahma Hussein maahanmuuttajaperheiden ja -nuorten yhdistyksestä Olarista pitävät kotoutumisen kannalta tärkeänä omaan kotiseutuun ja oman alueen ihmisiin tutustumista. Kuva: Marika Punamäki.

Kotiseutuposti 1/ 2019

Kuva: Milla Mäkilä.

Kuinka kasvattaa juuret uuteen maaperään?

aahan muuttanut saa yhteiskunnalta lakisääteistä tukea kotoutumiseen kuten kielen opetusta, yhteiskuntatietoa ja työllisyyttä tukevaa koulutusta. Se ei kuitenkaan riitä kokonaisvaltaiseen kotoutumiseen, juurtumiseen uuteen yhteisöön, uudelle paikkakunnalle. Kotoutuja tarvitsee ja kaipaa sosiaalisia suhteita, kuulumisen tunnetta ja toiminnan paikkoja uudessa kotipaikassaan. Kielen ja kulttuurin oppimista edistää, että paikkakunnalta löytyy kavereita, joiden kanssa voi jutella ja harrastaa. Jos vastaanottava yhteisö on vihamielinen ja torjuva, kotoutuminen voi hidastua tai estyä kokonaan.

"Kotoutuminen on prosessi, jossa muutoksia tapahtuu sekä tulijoissa että vastaanottajissa" Maahan muuttanut ei ole vain maahanmuuttaja. Hänellä on runsaasti muitakin ominaisuuksia kuten meillä kaikilla. Hän on esimerkiksi opettaja tai kampaaja, vanhempi, jonkun tytär tai poika, pitkä tai pätkä, kiinnostunut käsitöistä tai tähtitieteestä. Tulija tuo mukanaan oman ainutlaatuisen tarinansa. Maahan muuttanut haluaa tietää ja oppia uudesta kotiseudustaan ja siihen tarvitaan alkuperäisväestöä esittelemään paikkakunnan maisemia, kohtaamispaikkoja ja arjen tiloja. Punaisen Ristin ja muiden järjestöjen vapaaehtoiset järjestävät tulijoille esimerkiksi kielikerhoja, ystävätoimintaa ja kansainvälisiä tapaamispaikkoja. Liikunnan, käsitöiden ja ruuan ympärille voi käynnistää mukavaa yhteistä toimintaa, jossa pärjää myös pienemmällä sanavarastolla. Tärkeintä on tehdä jotain yhdessä. Kylissä ja kaupungeissa on valtavasti erilaista järjestötoimintaa jo valmiiksi. Uudet kuntalaiset kannattaa kutsua mukaan jo kotoutumisen alkutaipaleella. Erilaisella toiminnalla avataan ovia suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan. Maahan muuttaneiden kanssa toimiessaan myös kantaväestö oppii uutta. Kotoutuminen on prosessi, jossa muutoksia tapahtuu sekä tulijoissa että vastaanottajissa. Elämään voi saada uusia näkökulmia, uusia makuja ja uusia toimintatapoja. Kulttuurisia eroja ei kannata liiaksi pelätä tai korostaa, kohtaamme ensisijaisesti ihmisen emmekä kulttuuria. Olisi hienoa, jos ensimmäinen sana kohdatessa olisi tervetuloa!

J O H A N NA M AT I KA I N EN

Suomen Punaisen Ristin maahanmuuttajaohjelman

päällikkö, jolla on 30 vuoden kokemus pakolaisten vastaanotosta ja vapaaehtoistoiminnan kehittämisestä.

Kotiseutuposti 1/ 2019

Paikallismuseokoulutuksessa ideoidaan ja kehitetään

nnostunut puheensorina täyttää maakuntamuseon luentosalin, kun paikallismuseoväki eri puolilta maakunta keskustelee oman museonsa kehittämisestä. Ideoita syntyy, hankkeita kehitellään ja vierailuita muihin paikallismuseoita sovitaan. Suomen Kotiseutuliiton suunnittelema koulutuskierros paikallismuseoille käynnistyi syksyllä. Sadat paikallismuseot tekevät arvokasta työtä paikallisen kulttuuriperinnön parissa, mutta museoissa on toivottu pitkään koulutusta museotyön perusteista, markkinoinnista sekä museon toiminnan kehittämisestä.

Kotiseutuposti 1/ 2019

Kolmepäiväiset koulutukset järjestetään yhdessä maakuntamuseoiden kanssa. Koulutuskierroksen rahoittaa opetus- ja kulttuuriministeriö.

Aktiivista otetta museotyöhön Syksyllä järjestettyyn kahteen koulutukseen Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa sekä Lapissa ja Tornionlaaksossa osallistui paikallismuseoiden aktiiveja yhteensä 25 museosta ja tammikuun koulutukseen Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa yhdeksästä museosta. Koulutuksen anti muun muassa

Turun Kuralan kylämäen koulutuksessa keskusteltiin vilkkaasti paikallismuseoiden kokoelmista. Kuva: Jonina Vaahtolammi.

Kevään paikallismuseonhoitajakoulutus Kanta- ja Päijät-Hämeen koulutus, Hämeenlinna: 22.–23. ja 29.3., ilmoittautuminen alkanut.

"Paras anti koulutuksessa oli kuulla muiden paikallismuseoiden elämästä ja toiminnasta. Koulutuksen aiheet olivat hyödyllisiä ja teemat valittu onnistuneesti. Todella tarpeellinen koulutus" Paikallismuseohoitajakoulutuksen osanottaja

kokoelmienhoidosta, yleisötyöstä ja viestinnästä on saanut tyytyväisen vastaanoton. Vertaistuki muilta paikallismuseotoimijoilta on myös koettu hyödylliseksi. Koulutuksen luennoitsijoina toimivat asiantuntijat Kotiseutuliitosta ja maakuntamuseoista. Yhtenä pääkouluttajana toimiva museologian professori Janne Vilkuna on tyytyväinen koulutuksen vastaanottoon. Koulutuksessa Vilkunaa on ilahduttanut kolme asiaa: runsas osanotto, innostunut ja aktiivinen ote ja uusien museotoimintaan osallistuvien ihmisten määrä.

Uudenmaan koulutus, Helsinki: 5.–6. ja 18.4., ilmoittautuminen alkaa helmikuussa. Pohjois-Karjalan koulutus, Joensuu: 3.–4. ja 18.5., ilmoittautuminen alkaa maaliskuussa.

eMuseo-koulutusta Hämeenlinnassa 30.3., ilmoittautuminen alkaa helmikuussa

Lisätietoja liiton verkkosivuilla: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

"Vaikuttaa siltä, että kotiseutumuseoilla ei ole tulevaisuudessa mitään hätää. Tekijöitä löytyy", Vilkuna toteaa.

eMuseokoulutusta tarjolla Paikallismuseokoulutuksen lisäksi Kotiseutuliitto järjestää 30. maaliskuuta Hämeenlinnassa kaikille avoimen ja maksuttoman koulutuksen eMuseomobiiliopastepalvelun käyttöön. Kyseessä on puhelin- ja tablettisovellus, johon syötetään paikallisia museo-opastuksia. JV

Kotiseutuposti 1/ 2019

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

KALENTERI

Kanta- ja Päijät-Hämeen koulutus paikallismuseonhoitajille, Hämeenlinna 22.–23. ja 29.3. eMuseo-koulutus, Hämeenlinna 30.3. Uudenmaan koulutus paikallismuseohoitajille, Helsinki

5.–6. ja 18.4.

Pohjois-Karjalan koulutus paikallismuseohoitajille, Joensuu

3.–4. ja 18.5

Seminaari: Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus, Tammela

24.5.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Tuusulassa 8.–11.8. Euroopan kulttuuriympäristöpäivät 3.–9.9. Maakunnalliset kotiseututoimijoiden kokoukset viereisellä sivulla. Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Eurooppalainen kulttuuriperintötunnus Suomessa Seminaari ke 13.3 klo 12.30-16.30, Kansallismuseo, Ateljee, Mannerheimintie 34, Helsinki Suomi liittyi marraskuussa 2018 Euroopan unionin Eurooppalainen kulttuuriperintötunnus (European Heritage Label) -järjestelmään. Tunnuksen tavoitteena on lisätä eurooppalaisten tietämystä historiastaan, unionin rakentamisesta sekä yhteisestä, monimuotoisesta kulttuuriperinnöstä. Euroopan komissio myönsi ensimmäiset tunnukset vuonna 2014. Tähän mennessä tunnuksia on jaettu 38 kohteelle 18 maassa joka toinen vuosi. Tunnus voidaan myöntää EU:ssa sijaitseville kohteille, jotka ovat Euroopan historian, kulttuurin ja yhdentymisen kannalta avainasemassa. Lisäksi kohteita tulee kehittää pedagogisen hankkeen kautta. Tunnuksen saaneiden joukossa on rakennusperintöön, kulttuuriympäristöön ja aineettomaan kulttuuriperintöön liittyviä kohteita sekä asiakirjoja. Seminaarissa esitellään tunnusta, sen toimin18

Kotiseutuposti 1/ 2019

taperiaatteita sekä eri maiden kohteita. Jyväskylän yliopiston Euroherit-tutkimushankkeessa on viime vuosina kerätty laajasti tietoa tunnuksen toimivuudesta eri maissa ja myös näistä tuloksista kuullaan seminaarissa. Työpajoissa keskustellaan Suomen profiilista, tunnuksen toimeenpanosta sekä mahdollisista tulevista kohteista. Seminaari on osa Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta 2018. Suomen liittyminen osaksi eurooppalaista kulttuuriperintötunnusta oli luonteva jatko teemavuodelle. Seminaari on maksuton ja avoin kaikille. Sen toivotaan tavoittavan laajasti kulttuurikentän toimijoita, järjestöjä, tutkijoita, museokenttää sekä matkailun osaajia. Seminaarin järjestävät yhteistyössä Museovirasto, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä Jyväskylän yliopiston Euroherit-hanke. Ilmoittautumiset 6.3. mennessä: ssl.eventilla.com/kulttuuriperintotunnus

Suomen Kotiseutuliitto maakuntakierrokselle Maakuntien kotiseututoimijat yhteen Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo ja järjestöpäällikkö Liisa Lohtander ovat lähdössä maakuntakierrokselle. Sen myötä Kotiseutuliitto järjestää maakuntien liittojen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa kaikille avoimia kotiseututoimijoiden kokouksia ympäri Suomen. Maakuntien liitot ovat Suomen Kotiseutuliiton jäseniä ja tärkeitä yhteistyökumppaneita alueellisessa kotiseututyössä. Maakuntakierroksella kohdataan ja kuullaan jäsenistöä, kerrotaan paikalliseen työhön vaikuttavista valtakunnallisista hankkeista ja Kotiseutuliiton toiminnasta. Kotiseututoimijoiden kokouksissa käsitellään maakunnan kulttuurikuulumisia, yhdistysten kuulumisia ja valitaan maakunnan ehdokas Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon. Tarkempi ohjelma vaihtelee hieman maakunnasta riippuen. Kokouksissa esitellään Kotiseutuliiton toimintaa, 70-vuotisjuhlavuotta sekä päähankkeita: esillä ovat muun muassa paikallismuseoiden koulutukset, sukupolvia yhdistävä kotiseututyö ja maahanmuuttajien saaminen mukaan kotiseututyöhön. Samalla liitto selvittää yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa, mihin kotiseututyö suuntautuu tässä ajassa kussakin maakunnassa. LL

Arvokasta paikallista työtä Kotiseutuliikkeen keskusjärjestönä Suomen Kotiseutuliiton perustehtäviin kuuluvat kotiseututyön tukeminen ja kehittäminen, esillä pitäminen ja siihen liittyviin kehityskulkuihin vaikuttaminen, mm. edunvalvonta. Kotiseututyön merkitys on suuri: kulttuuri luo tutkitusti työtä ja hyvinvointia. Työhömme myönnetyt avustukset ja taloudellinen tuki tulevat moninkertaisina takaisin – kotiseututyö rikastuttaa yhteisöjen arkea ja lisää elämänlaatua. Pitkälti vapaaehtoisvoimin tehdyn kotiseututyön ansiosta maassamme on säilynyt rikas paikalliskulttuurien moninaisuus. Kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset – joissa toimii noin 150 000 suomalaista – ovat vuosikymmenten ajan koonneet ja tutkineet paikallista historiaa, murteita, esineistöä ja tapoja sekä vaalineet rakennusperintöä, maisemia ja kulttuuriympäristöjä ja kehittäneet näkemyksellisesti asuinalueitaan. Kotiseutuhenki ja paikallisen perinteen vaaliminen ovat levinneet joka maakuntaan. Esimerkiksi kotiseutuarkistot ja paikallismuseot muodostavat kirjastojen jälkeen Suomen tiheimmän kulttuuripalveluverkoston.

Maakunnalliset kotiseututoimijoiden kokoukset 2019 Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki Etelä-Savo, Mikkeli Kainuu, Kajaani Lappi, Rovaniemi Pirkanmaa, Tampere Pohjois-Karjala, Joensuu

14.3. 4.4. 16.4. 8.4. 28.3. 19.3.

Pohjois-Pohjanmaa, Oulu Pohjois-Savo, Kuopio Satakunta, Pori Uusimaa, Helsinki Varsinais-Suomi, Turku

9.4. 20.3. 11.4. 4.3. 7.3.

Kaupunkikohtaiset aikataulut löytyvät osoitteesta www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat Lisätietoja: Toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo, puh. 040 733 7033, etunimi.sukunimi @kotiseutuliitto.fi Järjestöpäällikkö Liisa Lohtander, puh. 045 1509 109, etunimi.sukunimi @kotiseutuliitto.fi Kotiseutuposti 1/ 2019

Onnittele Kotiseutuliittoa – lahjoita kotiseudulle www.kotiseudulle.fi

Keräystili: Nordea FI27 1555 3000 1204 29 (BIC: NDEAFIHH) Saaja: Suomen Kotiseutuliitto • Viestikenttään lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma. Rahankeräyslupa RA/2018/213 • Luvan saaja: Suomen Kotiseutuliitto ry • Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimeenpanoaika ja -alue: 1.4.2018–31.3.2020 koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta

Suomen Kotiseutuliiton hallitusohjelmatavoitteet 2019–2023:

Kansalaisyhteiskunnan tukeminen on tärkeä osa yhteiskunnan hyvinvointityötä 1) Kansalaistoiminta vahvistaa osallisuutta ja hyvinvointia Ihmiset kaipaavat merkityksellisyyttä elämään, kokemusta osallisuudesta ja kuulumisesta yhteisöön. Kansalaistoiminta vahvistaa osallisuutta ja hyvinvointia. Se yhdistää erilaisia ihmisiä. Kansalaistoiminta on moninaista ja monimuotoista koko maassa, sekä maaseudulla että kaupungeissa. Paikallinen kansalaistoiminta auttaa juurtumaan uuteen asuinpaikkaan. Kaikilla on oikeus kotiseutuun ja oikeus kokea asuinpaikka turvalliseksi ja hyväksi elää. Kansalaistoiminnan rakenteiden tukeminen vahvistaa koko yhteiskunnan hyvinvointia niin henkisesti, toiminnallisesti kuin taloudellisesti.

2) Yhteisöllinen paikallinen kehittäminen on avointa ja moniäänistä Digitalisaatio muuttaa osallistumisen ja vaikuttamisen muotoja. Osa ihmisistä tavoitetaan parhaiten sähköisten kanavien kautta. Osalle ne eivät ole lainkaan saavutettavia. Erilaisille ihmisille tarjotaan näin ollen erilaisia osallistumisen vaihtoehtoja. Keinoja ja vaihtoehtoja kehitetään edelleen teknologiaa hyödyntäen, unohtamatta kohtaamisten merkitystä. Paikallisessa kehittämisessä huomioidaan kolmannen sektorin, järjestöjen ja yhdistysten, lisäksi kasvava neljäs sektori eli vapaamuotoinen kansalaistoiminta, kuten liikkeet ja someryhmät.

3) Kestävän kehityksen edistämisessä kulttuuriperintö ja yhteisöjen ääni huomioon Kansalaisten kulttuuriperintötyö, esimerkiksi rakennusperinnön hoito ja kulttuuriympäristötyö, tukevat kestävää kehitystä niin sosiaalisesta, kulttuurisesta, ekologisesta kuin taloudellisesta näkökulmasta. Alueiden käytön suunnittelussa otetaan kulttuuriperintö ja yhteisöjen ääni entistä paremmin huomioon.

Kotiseutuposti 1/ 2019

Kuva: Juha Hankkila.

otiseutuneuvos Kalle Juntusen lapsuus oli surujen sävyttämä. Hän menetti äitinsä kaksivuotiaana ja isänsä talvisodassa kymmenvuotiaana, mutta sai turvallisen ja välittävän kodin tätinsä perheestä Pesiökylän Ukkolasta. Isänsä toiveen mukaisesti Kallea opetettiin pienestä pitäen työntekoon. Joutilaisuutta piti karttaa. Työkasvatukseen liittyi tuloksellisuus. Työtä oli tehtävä tosissaan, ja tavoite oli saavutettava. ”Ei pidä vouhottaa jonnin joutavia. Ei pidä hyvästäkään tuloksesta odottaa kiitosta eikä kehua itseään. Työ tekijäänsä kiittää”. Tämä elämänarvo on osoittautunut monissa toimissani kestäväksi, kertoi Kalle. Valmistuttuaan 1954 Kajaanin opettajaseminaarista Kalle Juntunen valittiin Hyrynsalmelle Luvankylän kansakoulunopettajaksi. Kalle oli pidetty opettaja, jonka edesottamuksista jäi paljon tarinoita. Luvankylän maisemat, historiallinen perinnetietoisuus ja niistä ammentavat kyläläiset saivat hänet jäämään koko elämänsä ajaksi Hyrynsalmelle opetusalan eri tehtäviin. Ensimmäinen elämänikäinen projekti oli Hallan Ukko ja Jääkäriliike 1950-luvun lopulta lähtien. Toiseen elämäntyöksikin luonnehdittuun Kaunislehdon talomuseoon hän sai kipinän opiskellessaan Jyväskylän Yliopistossa museoaineita 1960-luvulla. Kalle Juntunen tallensi kansanperinnettä, entisaikojen työtapoja, suoritti kokeellista muinaistutkimusta ja rekonstruktioita, oli sitten kysymyksessä tervanpoltto, talonpoikainen raudanvalmistus, Tommi-puukko, Hyrynsalmen puku vöineen, puromyllyt tai helmenpyynti. Hän oli toteuttamassa monia kansatieteellisiä elokuvadokumentaatioita. Lisäksi hän inventoi suuren määrän rautahyttejä ja muita historiallisen ajan muinaisjäänteitä ja osallistui lukuisiin arkeologisiin kaivauksiin Ylä-Kainuussa. Hän paneutui myös Kainuun asutushistoriaan ja sukututkimukseen. Hänellä oli erinomaisen laaja yhteistyöverkosto eri alojen asiantuntijoihin ja museoihin. Kaunislehdon miljöö on ollut niin pelimannipäivien ja elokuvien kuin perinteisten pelien ja voimanmittelöiden näyttämönä. Hänen yhteiskunnallinen aktiivisuutensa kanavoitui moniin paikallisiin, maakunnallisiin ja valtakunnallisiin luottamustehtäviin. Kalle oli määrätietoisuudestaan huolimatta vaa-

Kalle Juntunen 9.2.1930–18.11.2018 timaton kansanmies. Kallen kansallistunne oli maltillista Runebergin ja Topeliuksen isänmaallisuutta, uskoa Kaikkivaltiaan johdatukseen. Kalle oli erinomainen puhuja, sujuva kirjoittaja, urheilun harrastaja ja luonnonsuojelija. Hän eli yksinkertaista elämää, oli matalan profiilin kristitty. Kalle ei puhunut pahaa toisista ihmisistä. Varhaisesta lapsuudestaan saakka hän oli tarkkanäköinen ihmisten luonteenpiirteiden tarkkailija ja herkkävaistoinen kokija, joka tallensi tapahtumat yksityiskohtaisesti muistiinsa. Tasavallan presidentti myönsi hänelle vuonna 1989 kotiseutuneuvoksen arvonimen ansioistaan. Lisäksi Kalle Juntunen on palkittu monilla muilla huomionosoituksilla. Hyrynsalmen kunta on kunnioittanut Kallen työtä järjestäessään seminaareja, joista mainittakoon Kalle Juntunen 80 vuotta, Hallan Ukon syntymästä 150 vuotta, Tommipuukkoseminaari ja Jääkäriseminaari juhlavuonna 2016. Kallen laaja henkilökohtainen arkisto tallennetaan Hyrynsalmen kunnan kotiseutuarkistoon. Kallen unelmana oli rakentaa Kaunislehtoon vielä lisärakennus ”Kallen tupa”, jonne sijoitettaisiin mm. kansatieteelliset elokuvadokumentit. Myös kouluopetuksessa pyritään museota hyödyntämään oppimisympäristönä entistä tiiviimmin. Olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet tuntea Kallen. Hänen hengästyttävän monipuolinen elämäntyönsä jää elämään ja velvoittaa. Ystävät M A RKKU KO RT EN I EM I KERT T U O I KA RI N EN ES KO O I KA RI N EN

Kotiseutuposti 1/ 2019

Neljä suomalaishanketta kilpailee Euroopan kulttuuriperintöpalkinnoista

Mielenterveysaiheinen performanssiesitys entisen sairaalan päärakennuksen käytävällä. Kuva: Kiisi Tuomala/Lapinlahden Lähde.

Seinäjoen Aalto-kirjastoa sisältä. Kuva: Jonas Malmberg.

uroopan kulttuuriperintöpalkintoja havittelee tänä vuonna neljä suomalaishanketta. Koulutus ja tietoisuuden lisääminen -luokassa palkintoehdokkaana on Helsingissä sijaitsevan Lapinlahden mielisairaalan Lapinlahden Lähde -hanke, jonka myötä vuosiksi tyhjilleen jätetty historiallinen miljöö on muutettu hakemuksen mukaan ”avoimeksi, ennakkoluulottomaksi ja osallistavaksi henkisen hyvinvoinnin keskukseksi”. Samassa palkintokategoriassa on ehdolla Sotalapsi-verkkonäyttely, joka kertoo Ruotsiin ja Tanskaan toisen maailmansodan aikana evakuoiduista noin 80 000 suomalaislapsesta. Verkkonäyttelyn on koonnut Helsingin seudun sotalapset -yhdistys usean muun organisaation tuella. Näyttely on osoitteessa www.sotalapset.fi. Konservointikategoriassa on ehdolla J.S. Sirénin suunnitteleman Eduskuntatalon (1931) peruskorjaus. Tässä luokassa on ehdolla myös Alvar Aallon suunnitteleman Seinäjoen kirjaston (1965) hiljattain valmistunut peruskorjaus.

Lisää hankkeista Europa Nostra Finlandin sivulla www.europanostra.fi/neljasuomalaishanketta-ehdolla-euroopankulttuuriperintopalkintojen-saajaksi. 22

Kotiseutuposti 1/ 2019

Verkkonäyttelyn kuvastoa sivustolla www.sotalapset.fi.

Eduskuntatalon peruskorjauksen yhteydessä täysistuntosaliin palautettiin Wäinö Aaltosen Työ ja tulevaisuus -ryhmän alkuperäiset kullatut kipsiveistokset. Kuva: Hanne Salonen/Eduskunta.

OMAKULMA

LASSE MAJURI

Kotiseutuliiton

rakennustutkija

Kuva: Mikko Peltoniemi.

Koti, kämppä, nähtävyys

ehdäänpä karkea jako. Kylä tai kaupunginosa on joillekin pysyvä asuinpaikka. Yhä useampi kamppailee muuttojen kanssa, ja kämppäilee jonkin aikaa jossain paikassa. Kolmantena samaa paikkaa käyttää satunnainen matkailija, jolle kylä tai kaupunginosa saattaa olla näkemisen arvoinen. Yksi paikka, monta suhdetta. Ihan filosofinen kysymys on, onko Taka-Töölö tai Peräseinäjoki yksi paikka, vai onko jokaisen ihmisen kokemus paikasta niin ainutlaatuinen, että Peräseinäjokia on lukemattomia? Todellisimpana kylämme raitista tai kotikadusta pidämme toki sitä, mikä oikeasti on fyysisesti olemassa: se on soraa tai asvalttia, puskia tai istutuksia, piennarta tai parkkiruutuja. Sama raitti on kotikylän raitti, sapattivapaan raitti ja pittoreski raitti piipahtamiselle. Keinotodellisuuden aikana on vielä saitti-raitti, vaikkapa 3D-mallinnos pilvessä. Ja koska filosofia lainaten ”emme koskaan astu samaan virtaan” niin ympäristöt muuttuvat: sade huuhtelee soraa, taloja puretaan, puut kaadetaan. Myös kokemuksemme on alati vaihtuva. Onkin hirveän monta TakaTöölöä, johon suhteutua. Ihmisolennolla on kaksi perussuuntautumista: Pesiä ja olla reissunpäällä. Kotoilla ja tehdä matkaa. Asettua asumaan ja seikkailla. Koti ja sen seutu merkitsee turvallisuutta, on jokin paikka minne palata. Reissut piristävät, suhteuttavat omaa olemista ja antavat kenties sysäyksen mennä eteenpäin. Mutta se tasapainon löytäminen! Juuri kun tuntuu siltä, että tässä on tämä asunto, nämä ihmiset

ja kiva paikka, tähän nyt jään ja tuonne ullakkokomeroon raahaan menneisyyteni aarteet pahvilaatikoittain, niin eikös tupsahda puolisolle tai itselle uusi duuni toisesta kaupungista. Pesiminen on nykyaikana uhanalaista, monelta taholta. Sen sijaan reissaaminen on hyve. Pakkaa reppusi ja pesueesi ja poikkea. Vaihda asuntosi väljempään. Vaihda asuntosi ekologisempaan. En tiedä tekeekö tämä tällainen vehtaus meistä levottomia. Mutta sellaista vähän epäilen. Palaan vielä muutokseen. Miten käy paikan, joka on muuttunut jonkun kodista nähtävyydeksi? Tampereella Amurin Työläismuseokortteliin on sisustettu eri aikakausia ilmentäviä työläiskoteja, kuvitteellisine asukkaineen. Elävää ja havainnollista. Vuoden 1973 koti on kuitenkin sellaisena, kuin se ostettiin viimeiseltä asukkaaltaan, lähiöön muuttaneelta mummolta. Siinä on säilöttynä sen asumisen puitteet, tyhjä pesä museoesineenä nähtävillä. Ehkä onkin armeliasta, että kotimme lakkaavat jonain päivänä olemasta. Onko kotiseutu olemassa niin, että uudet linnut pesivät vanhoihin pesiin, entraavat ja ehostavat niitä, ja jättävät ne taas jälkeensä? Entä jos matkailija 30 vuoden päästä käy uudelleen kylässä, ja toteaa että ei tämä enää ole se sama paikka. Jotain on muuttunut liikaa, tai liian nopeasti. Vai onko kävijä muuttunut? Me ammattilaiset saatamme sanoa, että kulttuuriympäristön arvoja on menetetty. Onko Taka-Töölö niin kuin ennen, pääseekö raitilla tunnelmaan vai pettyykö pahasti? Että tuli lähdettyä. Kotiseutuposti 1/ 2019

Sami Myllyniemi, YlÃ¤-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I