Kotiseutuposti 2/2016 by Suomen Kotiseutuliitto

Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

2/ 2016

PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 20.5.2016

2/ 2016

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Elina Kuismin puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 elina.kuismin@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva

Kajaanin linna räjäytettiin 300 vuotta sitten. Rauniolinna on merkittävässä roolissa elokuisten kotiseutupäivien aikana. Kuva: Reijo Haukia.

Kotiseutulehti kotiseututyönä Kotiseutulehti ammentaa sisältönsä ainekset nimensä mukaisesti kotiseudusta ja paikallisuudesta. Kotiseutulehti on paikkakuntansa, kaupunginosansa ja seutunsa peili. Lehti elää samassa elämänpiirissä yhteisönsä ja lukijoidensa kanssa. Se voi kertoa niin tämän päivän paikallisista tapahtumista ja henkilöistä kuin menneestä historiasta tai elävästä paikallisesta perinteestä ja kulttuurista. Suomessa on satoja kotiseutulehtiä. Osa ilmestyy kerran vuodessa tai muutaman kerran vuodessa. Niiden luonne on ajattomampi kuin kotiseutuyhdistysten julkaisemissa viikoittaisissa sanomalehdissä. Joululehti on monelle varma joulun merkki, mutta sen nimi voi olla harhaanjohtava kertoen enemmän ilmestymisajankohdasta kuin sisällöstä. Jouluaiheiset sisällöt ovat usein vähemmistössä ja lehti kertoo enemmänkin historiasta ja nykypäivästä. Kotiseutulehti kertoo kotiseututyöstä. Lehti itsessäänkin on kotiseututyötä. Kotiseutulehtien toimittaminen ja julkaiseminen on yksi pitkäikäisimpiä ja vakiintuneimpia toimintamuotoja. Oma lehti vahvistaa kotiseutuhenkeä ja paikallista identiteettiä. Kansainvälisyyden vastapainona paikallisuus on noussut uudestaan jopa trendiksi. Lukijoina meitä kiinnostavat omat juuret sekä kotiseutuun liittyvä historia ja perinne. Tyypillisesti kotiseutulehtiä lukevat kiinnostuksella myös muualle paikkakunnalta muuttaneet, joilla säilyy henkinen sidos entiselle kotiseudulle. Kotiseutuliitto perusti vastikään kotiseutulehtien neuvottelukunnan. Sen kaksivuotinen kausi ja työ on alkanut. Neuvottelukunta pyrkii lisäämään kotiseutulehtien arvostusta ja tunnettuutta sekä tukemaan niiden sisällöllistä ja tuotannollista toimintaa. Keinot tarkentuvat lähiaikoina. Kotiseutuposti kertoo tässä numerossa neuvottelukunnan työstä lisää. RI I T TA VA N H ATA LO

toiminnanjohtaja Oy Fram Ab ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

Mitenhän ne paikannimet taipuvatkaan? Edelliseen Kotiseutupostiin pääsi livahtamaan Kaustisille, vaikka oikea muoto onkin Kaustiselle. Kun lukijamme tästä huomautti, halusimme palauttaa mieliimme, milloin ja miksi jossain ollaan -ssa ja jossain -lla. Paikannimet ja niiden taivutus herättävät paljon tunteita. Kaupunkien, kuntien ja paikkojen nimet kantavat historiaa mukanaan ja niiden paikallinen merkitys on paljon isompi kuin pelkkä nimi. Paikannimien taivutus voi joskus olla haastavaa, etenkin kun oikeaa taivutusta ei voi päätellä pelkästään itse nimestä. Jopa toisiaan muistuttavat nimet voivat taipua eri tavoin – esimerkiksi Liminka on Limingassa mutta Puolanka Puolangalla. Kieliopillisesti oikea taivutus voi silti olla väärin. Suositeltavaa onkin taivuttaa paikannimet kuten paikkakuntalaiset ovat tottuneet ne taivuttamaan.

Sisä- vai ulkosija? Useimmiten paikannimien taivutuksessa vaikeinta on ratkaista, käytetäänkö sisä- vai ulkosijaa. Si-

Sisältö 4 Uuden ja vanhan kohtaamisia 6 Stadilaisuus on rakkautta kotiseutuun 8 Vieraskynä: Yhdessä kotiseutu on enemmän 9 Oman porukan paikat esiin! 10 Kulttuuriympäristöalan vapaaehtoistyöstä selvitys 11 Kotiseutulehtien neuvottelukunta aloitti työnsä 12 Kotiseutupäivät: Menoa ja meininkiä Kajaanissa 13 Kotiseutuni – Paltaniemi 14 Maakunnat tulevat – vai ovatko ne jo täällä? 16 eMuseo tuo paikallismuseot kaikkien ulottuville 18 Uusi Kulttuuriymparistomme.fi-palvelu 20 Helsinki-Malmin lentoasema 21 Adoptoi monumentti -hanke palkittiin 21 Anna lahja kotiseudulle! 23 Omakulma: Kesätöissä kotiseutumuseossa Kotiseutuliiton kirjoittajat: Elina Kuismin (EK), Sini Hirvonen (SH), Sanna Käyhkö (SK) ja Jonina Vaahtolammi (JV).

säpaikallissijat ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin ulkopaikallissijat, ja lähes kaikki la-, lä-loppuiset ja valtaosa kylä- ja pää-loppuisista paikannimistä taipuvat sisäsijoissa (Jokelassa, Jyväskylässä, Järvenpäässä). Ulkosijaa käytetään esimerkiksi joki-, koski- ja vesi-loppuisissa nimissä. Taivutukseen vaikuttaa myös se, onko kyseessä kunta vai kylä. Esimerkiksi mäki-loppuiset kunnannimet taipuvat tyypillisesti ulkosijoissa (Kerimäellä, Kokemäellä) ja kylännimet puolestaan sisäsijoissa. Selkeä poikkeus on Mynämäen kunta, jossa ollaan paikallisen taivutuskäytännön mukaan Mynämäessä.

Yksikkö vai monikko? Miten adjektiivi taipuu? Kaksi kolmasosaa inen-loppuisista paikannimistä taipuu monikon sisäpaikallissijoissa (Ikaalisissa, Joroisissa, Siikaisissa). Kolmasosa kuitenkin taipuu toisin, esimerkiksi joko yksikön tai monikon ulkopaikallissijoissa (Kaustisella, Paraisilla). Adjektiivialkuisten paikannimien alkuosa taipuu yleensä samassa sijassa kuin jälkiosa (Isossakyrössä, Uudessakaarlepyyssä). Samalla periaatteella taipuvat nimet, joiden alkuosana on verbin partisiippi (kuten heiluva, palanut) tai nen-loppuinen adjektiivi. Joidenkin paikannimien – etenkin kaupunkinimistössä – alun adjektiivi on taipumaton (Korkeasaaressa, Kylmäkoskella, Ruskeasuolla), ja useimmiten adjektiivit autio ja pyhä eivät paikannimissä taivu.

Tietolähteitä taivutukseen Kotimaisten kielten keskus on julkaissut verkossa luettelon kuntien nimistä ja niiden taivutuksesta ja Kielitoimiston ohjepankistakin saa hyviä vihjeitä – myös ulkomaisten paikannimien taivutukseen. EK www.kotus.fi/julkaisut/nimijulkaisut/ paikannimijulkaisut/kuntien_nimet_ja_niiden_taivutus www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/442

Kotiseutuposti 2/ 2016

Retkellä Pohjanmaan seurantaloilla

Uuden ja vanhan kohtaamisia Kymmenen taloa, kaksi päivää. Kotiseutuliitto kutsuttiin tutustumaan Vaasan seudun ruotsinkielisiin seurantaloihin huhtikuussa. ”Olen yhdistyksemme hallituksen toiseksi vanhin jäsen”, kertoo 23-vuotias Jenny Backström matkalla Korsnäsistä Vaasaan. Hän on raippaluotolaisen Replot Uf:n hallituksen puheenjohtaja ja jättämässä luottamustehtävän lähiaikoina nuoremmille. Olemme tulossa Svenska Österbottens Ungdomsförbundetin eli SÖU:n kevätkokouksesta, jonne Kotiseutuliitto oli kutsuttu kertomaan seurantalojen korjausavustuksesta. SÖU:n jäsenyhdistyksistä noin 80 prosenttia omistaa seurantalon. Nuorisoseura-nimityksestä huolimatta yhdistysten luottamushenkilöt ovat usein enemmän entisiä kuin nykyisiä nuoria, ja sama koskee muita seurantalon omistavia yhdistyksiä. SÖU:n kokouspöydässä istui kuitenkin huomattavan paljon pari- ja kolmekymppisiä. Saimme kuulla, että ruotsinkielisellä Pohjanmaalla on tavallista, että nuorisoseuran toimintaan tullaan mukaan noin 15-vuotiaana. Nuoret aloittavat makkaranpaistosta ja muista apuhommista, ja etenevät pikkuhiljaa luottamustehtäviin.

Koko kylän asia Aiemmin päivällä kiersimme tutustumassa seurantaloilla. Yksi kohteista oli Uf Strimman Maalahdessa, seurantalona 70-luvulta saakka toiminut entinen koulu, jossa korjataan parhaillaan vesivahingon jälkiä. Korjausta esitteli puheenjohtaja Jonas Sjöberg, hänkin toimijoiden uutta polvea. Jonas kertoi, että talkoolaisia on ollut helppo löytää. Strimman, kuten moni muukin seurantalo näillä seuduilla, tuntuu olevan koko kylän asia. 4

Kotiseutuposti 2/ 2016

Uf Strimman. Kuva: Sanna Käyhkö.

Koko kylän keskus on myös Österhankmo uf & hf:n 1925 rakennettu Nordstjärna. Kylällä ei ole koulua eikä kauppaa, joten seurantalo tarvitaan kokoontumistilaksi. Onneksi se on nykyisin paremmissa käsissä kuin 70-luvulla, jolloin ränsistyneen talon sisällä ajettiin mopolla. Nyt keittiö ja tarjoilutila on korjattu ja pastellisävyisen salin nurkassa lämpenee uuni. Talolla on paljon erityisesti lasten ja nuorten toimintaa, kuten viikoittain kokoontuva perhekahvila. Nordstjärnan katolla kohoaa torni, jota oli alun perin ajateltu nuorten omaksi tilaksi. Tällä hetkellä tilaa käyttävät lähinnä talossa asuvat hiiret, sillä palomääräysten takia se ei nykyisellään sovi ihmisten oleskeluun. Sihteeri Ulrika Nabb kertoi, että suunnitelmia tornin varalle on. Kiireellisempänä korjauslistalla on silti salin ikkunoiden korjaus.

Uudistuvaa perinnettä Koivukujan päässä on Övermalax Uf:n Solhem, kaunis keltainen talo, jonka salin kattoon on maalattu sininen taivas. Täällä kelpaisi viettää häitä, mutta puheenjohtaja Tove Donnerin mukaan suuret juhlat eivät ole muodissa. Sen sijaan kokoustiloille on kysyntää. Talo on silti erityisesti asukkaiden käy-

tössä: Salissa zumbataan viikoittain ja järjestetään pohjalaisen erikoisuuden, pidro-korttipelin turnauksia. Pari päivää sitten täysi juhlasalillinen vieraita seurasi maalahtelaisesta painonnoston maailmanmestarista kertovan Superhurri-elokuvan ensi-iltaa. Talokierroksen jälkeen saavuimme Korsnäsgårdeniin, jossa SÖU:n kokous pidettiin. Talo on kiinnostava tapaus, sillä se on aivan uusi. Korsnäs ungdoms- och bygdeföreningenin vanha talo vaurioitui vesivahingossa ja se purettiin 2007. Jos vanhan talon kohtalo hieman surettaakin, on uuden seurantalon rakentaminen talkoovoimin näinä päivinä hieno saavutus. Kuten asiaan kuuluu, uudesta Korsnäsgårdenista löytyy kahvio ja sali näyttämöineen. Sisustusta on inspiroinut 1950-luku ja yhdistyksen intohimo, vanhat amerikkalaiset autot.

Merkittävä osa elämää Seuraavana päivänä ehdimme tutustumaan vielä Kotiseutuliiton jäsenen, Palosaaren järjestötalo ry:n seurantaloon vuosikymmeniä talon toimin-

nassa mukana olleiden Tarja-Maija Sparfin ja Seija Ossin opastamina. Heille Järjestötalo on ollut merkittävä osa elämää. Talo on suuri, 1961 valmistunut kivitalo, jonka ulkoseinät kaipaavat uutta maalia. Sisältä löytyy iso sali, jossa on juuri päättynyt senio reiden boccia-vuoro. Lapsia talossa pyörii ainakin silloin, kun tien toisella puolella toimitilojaan pitävä Yle saapuu harjoittelemaan lastenohjelmia varten. Salin akustiikkaa on kehuttu Vaasan parhaimmaksi. Siitä pääsevät nauttimaan tanssijat, jotka pyörähtelevät salissa säännöllisesti elävän orkesterin tahdissa. Kulunut, mutta hyvä tekoa oleva lattia kertoo, että kävijöitä on ollut. Nyt se olisi tarkoitus kunnostaa tulevia käyttäjiä varten. SK Kotiseutuliiton seurantalotiimi eli rakennustutkija Johanna Hakanen ja tiedottajahankesihteeri Sanna Käyhkö vierailivat Svenska Österbottens Ungdomsförbundetin kutsumana Vaasan seudulla 26.–27.4. Kuvia kaikilta kymmeneltä talolta: www.flickr.com/photos/kotiseutuliitto > albumi Seurantalot

Nordstjärna. Kuva: Johanna Hakanen.

Palosaaren Järjestötalo. Kuva: Johanna Hakanen. Solhem. Kuva: Sanna Käyhkö. >>

Kotiseutuposti 2/ 2016

Stadilaisuus on rakkautta kotiseutuun Suomen suurimmaksi kotiseutuyhdistykseksi itseään kutsuva Stadin Slangi ry on koonnut vuodesta 1995 stadilaiset yhteen monipuolisen toiminnan merkeissä. Alun perin yhdistyksen tarkoitukseksi määriteltiin ”Helsingin puhekielen eli Stadin slangin taltioiminen, tutkiminen ja vaaliminen”. Myöhemmin, sääntöuudistuksen myötä kyseinen kohta muutettiin muotoon: ”Yhdistys taltioi, tutkii ja vaalii Stadin slangia sekä helsinkiläisten leikki-, harrastus- ja kulttuuriperintöä.” Perustajien mottona oli: ”Stadilaisen parasta kotiseututyötä on oman kotikielen Stadin slangin vaaliminen”, mikä onkin jäsenille tärkeää. Kuitenkaan jäsenyyteen ei vaadita slangin osaamista. Jäsenen ei edes tarvitse olla syntynyt Helsingissä – riittää kun on sydämeltään stadilainen. – Jokainen määrittelee stadilaisuuden itse. Minusta se on rakkautta ja kiintymystä kotiseutuun, yhdistyksen puheenjohtaja Sami Garam kuvailee. Garam liittyi Stadin Slangi ry:een 2000-luvun alussa, sen jälkeen kun voitti Aku Ankan käännöskilpailun nykystadin slangilla (Rotsi on, mut byysat puuttuu). – Slangi oli se juttu, miksi liityin. Olin aluksi jäsen vähän velvollisuudesta, tukijäsen kannatuksen vuoksi. Vuosi sitten minut houkuteltiin puheenjohtajaksi, ja ajattelin, että miksei.

Sami Garamille ja Marjut Klingalle kotiseutu merkitsee paikkaa, jossa on hyvä olla ja sielu lepää. Kuva: Elina Kuismin.

Aktiivista ja monipuolista toimintaa Stadin Slangi ry:n toimintaa pyöritettiin aluksi vapaaehtoisvoimin, mutta kun jäsenmäärä kasvoi yli 3200:n, palkattiin työntekijä. Toiminnanjohtajaksi valittu Marjut Klinga on iloinen, että saa nykyään palkkaa siitä, mitä on tehnyt vapaaehtoisesti lähes koko ikänsä. – Yhdistystoiminta ja kotiseututyö ovat minulle sydämen asia. Olen ollut mukana asukasyhdistyksissä ja minulle on tärkeää, että esimerkiksi liikenne sujuu ja palvelut pelaavat, Klinga kertoo. Aktiivinen yhdistys järjestää jäsenilleen vuosittain yli sata tapahtumaa, kuten slangitreffejä, tutustumiskäyntejä, retkiä eli reduja, ryhmämatkoja, konsertteja ja tansseja eli jortsuja. Lisäksi yhdistys julkaisee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvää Tsilari-lehteä, joka myös taltioi historiaa ja kulttuuria sekä levittää kotiseutuperinnettä. Tänä keväänä toimintansa aloitti Slangiradio.

Jo kolmatta vuotta on ollut toiminnassa Slangikuoro, joka esiintyy ahkerasti eri puolilla kaupunkia. Kuva: Mikko Reijola.

Kotiseutuposti 2/ 2016

– Olin vielä työn aloitettuani siinä uskossa, että järjestäisimme tapahtumia kerran, pari kuussa. Totuus valkeni parin kuukauden kuluttua, Klinga sanoo nauraen. – Jäsenistöllemme kotiseutu on rakas ja toisten slangilaisten tapaaminen on tärkeää. Suosituimpia tapahtumia ovatkin redut ja treffit, joilla molemmilla on omat vakiporukkansa.

Yhteistyötä rakkaudesta kotiseutuun Stadin Slangi ry:n tärkeimmät yhteistyötahot ovat kaupunki ja kirkko. Myös opetusviraston ja muiden yhdistysten kanssa tehdään yhteistyötä. Kotiseutuliittokin koetaan tärkeänä. – Kotiseutuliiton jäsenyys antaa yhdistykselle rungon. Liitto huolehtii laajemmassa mittakaavassa siitä, mitä me ruohonjuuritasolla teemme, Klinga sanoo. Haasteita ovat muun muassa jäsenistön ikääntyminen ja nuoremman polven innostaminen kotiseututyöhön ja yhdistystoimintaan. – On tärkeä sitouttaa ihmiset kotiseutuunsa. Kotiseututyöstä ja -yhdistyksestä on löydettävä lisäarvoa, jotta intoutuu aktiiviseksi toimijaksi, mutta kannatuksen vuoksi jäseninä oleviakin tarvitaan.

Elävä kieli Stadin slangia – rentoa ja ilmeikästä puhekieltä – on vanhaa ja uutta. Vanha slangi juontaa juurensa 1800-luvun lopulle, Helsingin työläiskaupunginosiin kuten Kallioon, Vallilaan, Sörnäisiin, Hermanniin ja Punavuoreen. Vanhassa slangissa suurin osa sanoista tuli ruotsista, 20 prosenttia suomesta ja viisi prosenttia eli noin sata sanaa venäjästä. Tämä slangi säilyi lähes muuttumattomana 1940-luvulle, tosin sanaston ja puhetyylin välillä oli kaupunginosakohtaisia eroja. 1950-luvulla syntyi uusi slangi, jonka sanaston juuret ovat suomen lisäksi englannissa. Slangi elää, muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. Nykyään slangiin on lainattu sanoja jopa arabiasta ja somalista. Kieliopillisesti slangi on pääosin suomea. Perinteisesti slangia on pidetty työläisten ja nuorison kielenä. Slangin syntymisessä on vahvasti ollut mukana keskinäisen yhteenkuuluvuuden korostaminen sekä kapina vanhempien sukupolvea ja valtavirtaa kohtaa. Slangia ei opita oppikirjasta, vaan porukasta.

Stadilaiseen kantsii tutustua! Sekä Garamille että Klingalle Helsinki on kotiseutuna elävä, täynnä mahdollisuuksia ja turvallinen. – Stadi on hima. Ja riittävän iso, ettei joka päivä törmää samoihin naamoihin, muttei kuitenkaan niin iso, että hukkuisi massaan, Garam kuvailee. – Jotkut sanovat stadilaisia koppaviksi, koska puhumme slangia. Näin ajatteleville minulla on yksi ehdotus: Tutustu muhun ensin, katsotaan sitten, millainen olen. Klingakin tunnistaa saman, että stadilaiseen saatetaan pelkän puheen perusteella suhtautua varauksella. – Me stadilaiset olemme suvaitsevaa ja mukavaa jengiä. Stadilaiseen kantsii tutustua! hän kannustaa. EK

Stadin Slangi ry nimeää vuosittain, Helsinki-päivänä 12.6. Stadin friidun ja kundin, jotka ovat duunanneet jotain hyvää Stadille tai Stadissa. Vuonna 2015 Stadin friiduksi nimettiin taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen ja kundiksi muusikko Heikki Harma eli Hector. Kuva: Olli Anikari.

Tutustu Stadin Slangiin: www.stadinslangi.fi

Kotiseutuposti 2/ 2016

VIERASK YNÄ

Yhdessä kotiseutu on enemmän Suomen Kotiseutuliiton valtuutettuna olen KantaHämeessä kotiseututyön näköalapaikalla. Valtuutetun tehtävä on vaativa. Tehtäviä riittää. Kannan huolta yhteistyöstä. Me toimijat maakunnassa tiedämme jotain toistemme rooleista kotiseutukentässä. Yhteistyötä pitää opetella lisää ja yhteistyöhön pitää koko ajan herätellä. Kaikki oppivat jossain vaiheessa huomaamaan, että yhdessä kotiseutu on enemmän. Sanotaan, että kotiseututyö elää murrosta ja sen tärkeä merkitys on kasvussa. Totta. Ja että on niin vaikeata saada nuoria mukaan. Totta sekin. Mutta mitä olemme ihan oikeasti tehneet nuorten mukaan saamiseksi tai yhteistyön parantamiseksi eri toimijoiden kesken niin maakunnissa kuin valtakunnallisestikin? Ja mitä tehneet ennen kaikkea paikallisten kotiseutuyhdistysten yhteistyön lisäämiseksi? Paljon on tehty, mutta vielä enemmän on tehtävissä. Yhdessä olemme enemmän. Kotiseututyöhön voi hyvinkin jäädä koukkuun. Ei paha asia ollenkaan. Kotiseututyö on monimuotoisuudessaan palkitsevaa. Yhteistyö kuntien, maakuntaliittojen, kotiseutu- ja kyläyhdistysten sekä myös muiden yhdistysten kanssa antaa intoa jatkaa eteenpäin. Kotiseutuyhdistys on erittäin hyvä paikallinen yhteistyökumppani monessa. Pienillä paikkakunnillakin kannattaa yhdistää voimat, tehdä yhdessä ja lopputuloksena on paikallisen yhteishengen noste ja mittavampi näkyvyys kuin vain yksin tehden.

Parhaimmillaan kotiseututyö on keskustelua myös nuorten kanssa sekä henkilökohtaisesti että sähköisesti. Mutta miten saadaan meidät vanhat ja nuoret innostumaan yhdessä kotiseututyöstä? Ja sehän on meistä vanhoista kiinni. Tilan antaminen nuorille, nuorten kuunteleminen, nuorten innostaminen, nuorten mukaan ottaminen ovat voimasanoja. Suomi 100 antaa hyvän alustan tälle työlle. Juhlavuoden teemana on Yhdessä ja meillä Kanta-Hämeessä maakunnallinen teema on ”Lasten ja nuorten Häme”. Teema innostaa ajattelemaan, voisiko lapsille ja nuorille järjestää oman kotiseututapahtuman yhdessä maakunnan kotiseutuyhdistysten ja Leader-toimintaryhmien kanssa. Minkään ei pitäisi olla yhdessä tekemisen esteenä. Suomi 100 tarjoaa tähän ainutkertaisen mahdollisuuden. Koukussa kotiseututyöhön, koukussa yhteistyöhön! ELI S A G Ö Ö S

Kirjoittaja on Janakkala-Seura ry:n puheenjohtaja, Hämeen Heimoliiton puheenjohtaja, Suomen Kotiseutuliiton Kanta-Hämeen valtuutettu.

Vuoden kaupunginosaksi ennätykselliset 162 ehdotusta Saimme huikean määrän esityksiä Vuoden kaupunginosaksi. 162 ehdotuksessa Suomen parhaaksi kaupunginosaksi on esitetty kaikkiaan 60 eri kaupunginosaa, kaikkialta Suomesta. Ehdotuksia saatiin pääasiassa suoraan paikallisilta asukkailta.

Vastauksista ja perusteluista käy ilmi, että vastaajat ovat paitsi aktiivisia myös kotiseuturakkaita ihmisiä, jotka arvostavat kotikulmiaan ja haluavat tuoda alueen muidenkin tietoisuuteen. Vastauksissa on hyvin kirjoitettuja, laajoja perusteluja kaupunginosien

yhteisöllisyydestä, historiasta, palveluista ja asukastoiminnasta. Sisältö olisi arvokasta materiaalia kaikille alueella toimiville tahoille ja päättäjille. Vuoden kaupunginosa julkistetaan Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Kajaanissa.

Kaikki ehdokkaat: www.kotiseutuliitto.fi/suomen-parhaaksi-kaupunginosaksi-162-ehdotusta 8

Kotiseutuposti 2/ 2016

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät 2016

Oman porukan paikat esiin! Millainen on teidän porukkanne yhteinen paikka? Miten esittelisitte sitä muille? Tänä vuonna Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietetään teemalla Porukan paikat, yhteiset ympäristöt ja nostetaan esille eri yhteisöjen omat tärkeät paikat. Kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat voivat liittyä yleisesti kulttuuriympäristöihin tai vuoden teemaan. Kulttuuriympäristöpäivien pääviikonloppua vietetään tänä vuonna 9.–11.9.2016. Tapahtuma voi olla päiviä varten suunniteltu tai ohjelmaan voi liittää jo vakiintuneen vuosittaisen tapahtuman. Tapahtumat ilmoitetaan Kulttuuriymparistomme.fipalvelun tapahtumakalenteriin. Tapahtumanne voi olla esimerkiksi avointen ovien päivä, opastettu kierros, näyttely tai vaikka talkoot. Tapahtuma voi olla avoin yleisölle tai voitte juhlia lähipiirin kesken. Kulttuuriympäristöpäivien yhteydessä syyskuussa vietetään myös Seurantalo-

päivää ja tapahtumat seurantaloilla sopivat erittäin hyvin vuoden teemaan. Kaikki tapahtumat ja teot yhteisten ympäristöjen puolesta ovat tärkeitä!

Yhteisöt kulttuuriympäristöjen puolesta Vuoden 2016 teema Porukan paikat, yhteiset ympäristöt korostaa monenlaisten yhteisöjen merkitystä ympäristön käyttäjinä, hoitajina ja kulttuuriympäristötietoisuuden edistäjinä. Lukuisat yhdistykset, seurat ja muut toimijat tekevät työtä kulttuuriympäristön hyväksi ja kulttuuriympäristöpäivinä järjestetyt tapahtumat tarjoavat tilaisuuden sen esittelyyn. Tapahtumia voivat järjestää kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset, kunnat, museot ja paikallismuseot, koulut ja yksityiset ihmiset. Kaikki ovat tervetulleita mukaan! JV

Lue lisää Euroopan kulttuuriympäristöpäivistä www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Euroopan_kulttuuriymparistopaivat Kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat www.kulttuuriymparistomme.fi/fi-FI/Ajankohtaista/Tapahtumat/Euroopan_kulttuuriymparistopaivien_tapahtumat

Opastetut kävelykierrokset ovat hyvä tapa tutustua porukan paikkoihin ja yhteiseen ympäristöön, esimerkiksi Kallion Kulttuuriverkoston monena vuonna järjestämillä kävelyillä on ollut runsas osanotto. Kuva: Juhani Styrman, Kallion Kulttuuriverkosto.

Kotiseutuposti 2/ 2016

Kotiseutuliitto kannustaa kaikkia jäseniään vastaamaan verkkokyselyyn

Kulttuuriympäristöalan vapaaehtoistyöstä selvitys Suomen Kotiseutuliitto tekee valtakunnallisen selvityksen kulttuuriympäristön parissa tehtävästä vapaaehtoistyöstä. Kotiseutuliitto kannustaa jäsenyhteisöjään vastaamaan verkkokyselyyn, jonka avulla selvitetään toiminnan laajuutta, laatua, sekä mahdollisia tuki-, tietoja koulutustarpeita.

Kotiseututoimija – vastaa kyselyyn! Kotiseutuliiton jäsenet ovat usein aktiivisesti mukana kulttuuriympäristötoiminnassa: hoitamassa rakennettua ympäristöä ja maisemaa, tuomassa esiin seutunsa historiaa ja kulttuuriarvoja ja vaikuttamassa aluesuunnitteluun. Keväällä 2016 Hämeenlinnan seudun toimijoille tehtyyn pilottikyselyyn vastattiin innokkaasti. – Kansalaiset ovat vuosi vuodelta asiasta kiinnostuneempia ja osallistuvat paremmin talkoisiin, yksi vastaajista kirjoittaa. Toisaalta kerrottiin siitä, että vaikka asenne olisi myönteinen, ei rahoitusta ja vapaaehtoistoimijoiden aikaa asioiden edistämiseen aina löydykään. Mitä sinä voisit kertoa oman yhdistyksesi ja alueesi toiminnasta? Selvitystyön lopulliset vaikutukset suuntautuvat erityisesti paikallistasolle. Se tukee kansalaisilla ja järjestöillä jo olemassa olevaa vahvaa kulttuuriympäristöalan osaamista ja motivaatiota olla mukana toiminnassa. Selvityksen myötä tiedämme, mitä vapaaehtoiset tarvitsevat ja on mahdollista kehittää tietopaketteja, koulutusta ja yhteistyötä, joilla toimintaa tuetaan. Työn tuloksena kansalaisten kulttuuriympäristön lukutaito kehittyy ja paikallisidentiteetti vahvistuu, kulttuuriympäristöä hoidetaan kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti eri sektoreiden yhteistyönä ja eri alueiden vetovoima vahvistuu.

Kulttuuriympäristö on ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksesta syntynyttä ympäristöä, johon kuuluvat rakennettu ympäristö, muinaisjäännökset ja kulttuurimaisemat. Osa siitä on suojeltua tai arvokkaaksi määriteltyä. Kulttuuriympäristö on myös jokaisen arkista lähiympäristöä ja rakasta kotiseutua ja maisemaa. Kulttuuriympäristöalan vapaaehtoistyö on talkoiden ja tapahtumien järjestämistä, tiedottamista, vaikuttamista ja aloitteiden tekoa tai kulttuuriympäristön hoitamista muulla tavalla.

Järjestöt tiivistävät rivejään Selvitystyö on alalle keskeisten kansalaisjärjestön tapa aktivoida maamme satoja kulttuuriympäristötoimijoita ja virittää aiheesta käytävää keskustelua. Hankkeen myötä kulttuuriympäristöalan järjestöjen ja yhteisöjen verkosto vahvistuu, yhteistyö tiivistyy ja vaikuttavuus kasvaa. Selvitystyön ohjausryhmässä ovat Kotiseutuliiton lisäksi Helsingin kaupunginosayhdistykset Helka ry, Maa- ja kotitalousnaiset ry, Maaseudun Sivistysliitto, Omakotiliitto, Suomen Kulttuuriperinnön tuki ry, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry, Suomen kylätoiminta ry ja Suomen luonnonsuojeluliitto. Jatkossa voimme yhdessä olla kulttuuriympäristön ja kansalaisten äänitorvi, myös kun säädetään lakeja ja mietitään kehittämislinjoja.

Hanke on osa kulttuuriympäristö strategian toimeenpanoa Suomen perustuslain mukaan vastuu kulttuuriympäristön hoitamisesta kuuluu kaikille – hyvin hoi-

Vastaa kyselyyn osoitteessa www.kotiseutuliitto.fi/kulttuuriymparistokysely

Kotiseutuposti 2/ 2016

dettu kulttuuriympäristö toimiikin hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen voimavarana. Se on myös korvaamatonta kansallista omaisuutta sekä mielekästä elin- ja toimintaympäristöä. Suomen hallitus hyväksyi vuonna 2014 ympäristöministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön

johdolla laaditun valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian, jonka tavoitteena on, että ihmiset arvostavat lähiympäristöään ja toimivat aktiivisesti sen hyväksi. Nyt käynnissä oleva selvityshanke on kansalaisjärjestöjen panos strategian toimeenpanossa. SH

Kotiseutulehtien neuvottelukunta aloitti työnsä Kotiseutuliiton hallituksen nimeämä kotiseutulehtien neuvottelukunta kokoontui ensimmäisen kerran huhtikuussa. Tapaamisen perusteella voidaan todeta, että kotiseutulehtiä kehittämään ja niiden näkyvyyttä lisäämään ryhtyy innostunut ja asiantunteva joukko. Neuvottelukunnan 15 jäsentä edustavat monipuolisesti kotiseutulehtien kenttää: 1–4 kertaa vuodessa, kerran tai kaksi kuussa tai kerran viikossa ilmestyviä paikallislehtiä, kulttuurilehtiä, historiaaiheisia lehtiä, jäsenlehtiä ja kaupunki- tai kaupunginosalehtiä. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja, ministeri Raimo Sailas. Neuvottelukunnan kokouksiin osallistuvat myös liiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo sekä sihteerinä tiedottaja Elina Kuismin.

lehtien tarpeellisuuteen. Neuvottelukunnan tavoitteista ja tehtävistä painottuivat hyvät käytännöt, talous, näkyvyys, löydettävyys ja kohderyhmät, palautteen saaminen sekä lehtien erilaiset muodot ja julkaisutavat, kuten printti- ja verkkolehdet. Kotiseutulehtien palkitsemisestakin keskusteltiin. Käytännön toimia näkyvyyden ja arvostuksen lisäämiseksi voisivat olla seminaari, yhteinen rekisteri ja kilpailu. Seminaarissa voitaisiin käsitellä muun muassa taloutta ja lehtien kehittämistä. Yhteinen rekisteri voisi esitellä lehtien tavoitteet ja profiilit, mikä toisi kotiseutulehdet sekä kokonaisuutena että yksittäin paremmin esille. Seuraavan kerran kotiseutulehtien neuvottelukunta kokoontuu lokakuussa. EK

Ideoista ei ole pulaa

jaostot-neuvottelukunnat

Kotiseutulehtien neuvottelukunnan kokoonpano: www.kotiseutuliitto.fi/liitto-jarjestona/organisaatio/

Vilkkaana käyneessä keskustelussa todettiin, että kotiseutulehdillä on selvä yhteinen missio, mutta useampia erilaisia tehtäviä ja profiileja. Päädyttiin, että neuvottelukunnan työssä kotiseutulehtien määritelmän kannattaa olla laaja eli kattaa kaikki ne lehdet, jotka tekijöineen tunnistautuvat itse kotiseutulehdiksi. Puheenvuoroissa nousi esiin niin huolia kuin ilonaiheita sekä vahva yhteinen usko kotiseutuKotiseutuposti 2/ 2016

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Kajaanissa 4.–7.8.2016

Menoa ja meininkiä Kajaanissa Tienviitta tulevaisuuteen -teeman viitoittamana Kajaanin kotiseutupäiville on koottu monipuolinen ohjelmakokonaisuus, joka tarjoaa kajaanilaisille ja kainuulaisille sekä muualta tuleville matkailijoille mahdollisuuden tutustua kotiseututyöhön ja kotiseutuun lähemmin erilaisten esityksien ja tilaisuuksien kautta. Tässä muutama poiminta:

Keskustelukammarit pe 5.8. kello 16.15–18

Kotiseutupäivien seminaari to 4.8.: Tienviitta tulevaisuuteen kello 16–19

Raatihuoneentorilla tapahtuu 5.–6.8.

Kaikille avoimessa ja maksuttomassa seminaarissa käsitellään kunta- ja maakuntauudistusta, kotiseututyötä, Kainuun, Suomen ja Euroopan tulevaisuutta sekä pelialan ja rakentamisen näkymiä tulevaisuudessa. Seminaarissa esiintyvät muun muassa Kajaanin kaupunginjohtaja Jari Tolonen, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, europarlamentaarikko Merja Kyllönen, arkkitehti Panu Kaila, Game Industry Specialist Timo Ylikangas, avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja ja ministeri Raimo Sailas.

Kaukametsän kongressi- ja kulttuurikeskuksessa neljä keskustelutilaisuutta, aiheina Alueellinen kotiseututyö (jo kello 10–11), Kotoutuminen, kunnat ja kotiseututyö, Paikallismuseoiden uudet tuulet sekä Kainuu-kammari ajankohtaisesta aiheesta.

Kotiseutumarkkinoilla perjantaina kello 10–18 ja lauantaina kello 10–16 on luvassa aitoa toritunnelmaa. Lisäksi musiikkia, taikuutta, sepän paja, taidenäytöksiä, perinteistä käsityötä sekä kylätori maitolaitureineen. Perjantaina kello 12–13 Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander avaa kotiseutupäivät yhdessä Kajaanin kaupunginjohtaja Jari Tolosen kanssa. Lisäksi tervehdys europarlamentaarikko Merja Kyllöseltä, viesti Espoon 2015 kotiseutupäiviltä, mielenkiintoista kulttuuriohjelmaa sekä Vuoden kotiseututeon julkistus.

Lasten linnan kierros pe 5.8. Tervetuloa aikamatkalle Kajaanin linnan historiaan kreivitär Kristiina Brahen johdolla. Löytyyköhän salaovi ja mikä oli hovietiketti? Tämä lapsille suunnattu kierros alkaa taikuriesityksen jälkeen. Lähtö Raatihuoneen torilta kello 13.30 yli 5-vuotiaille lapsille vanhempien seurassa. Kierroksen kesto noin 1 tunti. Vapaa pääsy. Kierroksen järjestää Kajaanin Matkailuoppaat ry

Linna räjähtää pe 5.8. Perjantai-ilta huipentuu näytökseen Kajaanin linnan valtauksesta sekä linnan pyrotekniseen räjäytykseen. Koko ohjelma: www.kajaani.fi/kotiseutupaivat

Kotiseutuni – Paltaniemi Minulle kotiseutu merkitsee Paltaniemeä. Lapsuuteni siellä viettäneenä voin hyvillä mielin todeta, että Kajaanin Valtakunnallisten kotiseutupäivien ehdottomasti yksi kiinnostavimmista tutustumiskohteista on Paltaniemen idyllinen maalaiskylä Oulujärven rannalla. Kotiseutupäivien osallistujat pääsevät tutustumaan Paltaniemelle Leinon ja Lönnrotin Kajaani -kiertoajelulla perjantaina (5.8.) tai Kainuun meren risteilyllä lauantaina (6.8). Suosittelen lämpimästi Paltaniemelle tutustumista myös muina aikoina. Kotiseudun merkitys on yksilöllinen kokemus. Toiselle se merkitsee paikkaa, jonne haluaa palata aina uudelleen ja uudelleen. Toiselle kotiseutu on taas se paikka, missä tiettynä hetkenä asuu. Minusta on mukava muistella kotiseudulla koettuja tapahtumia vuosienkin jälkeen. Paltaniemi on kaunis paikka vuodenajasta riippumatta. Se sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Kajaanin keskustasta. Paltaniemeltä on myös hyvät liikenneyhteydet, koska siellä sijaitsee Ka-

jaanin lentoasema. Paltaniemen nähtävyyksiä ovat muun muassa 290-vuotias puurakenteinen kuvakirkko, Keisarintalli ja Eino Leinon perinnetalo. Paltaniemellä on myös kylätalo, joka on toiminut ennen kyläkouluna. Paltaniemen uimarannalta ja satamasta avautuu upea näkymä Oulujärvelle. Maalaismaisemassa voi nähdä laitumella lehmiä, lampaita ja hevosia. On kunnia saada osallistua Valtakunnallisten kotiseutupäivien järjestämiseen Kajaanissa. Tehtävässäni pääsen näkemään ja kokemaan palan kaikkea kaunista kaupungistamme ja kotiseutupäivistä riittää kerrottavaa varmasti vielä pitkään! Mukavia elämyksiä Kajaanin Valtakunnallisille kotiseutupäiville! M I N TA RI M P I LÄ I N EN

Kirjoittaja on Kajaanin Valtakunnallisten kotiseutupäivien koordinaattori.

Kotiseutuposti 2/ 2016

Maakunnat tulevat – vai ovatko ne jo täällä? Sote-uudistus ja uusi maakuntahallinto ovat polttavia puheenaiheita. Harvasta asiasta on samaan aikaan puhuttu niin paljon ja tiedetty niin vähän. Ajatus maakunnista tuntuu yhtä aikaa helpolta ja vaikealta. Helpolta sikäli, että perinteisesti termillä on viitattu ylimalkaisesti ihmisyhteisöön, joka tavalla tai toisella katsoo kuuluvansa samaan piiriin. Vaikealta sikäli, että kulttuurisesti ja hallinnollisesti sillä on tarkoitettu monia eri asioita. Niin että mistä me oikeastaan puhumme, kun puhumme maakunnista?

Historialliset maakunnat Aiemman määrittelyn perusteella maakunnat ovat vanhempia kuin valtiot. Varhaisimpina maakuntien rajoina on Suomessa pidetty väljästi linnaläänien rajoja. Hallinnollisten rajojen lisäksi maakunnallisia siteitä rakensivat ennen muuta yliopistojen osakunnat, joihin ylioppilaat jakautuivat alueellisin perustein. Nykyisessä merkityksessään maakunnat oikeastaan syntyivät vasta kansallisuusaatteen myötä,

kun Suomi alettiin nähdä yhtenä kansakuntana. Maakunnista tuli merkittäviä, koska niiden kautta Suomen erilaiset seudut voitiin sitoa yhteen pakottamatta silti kaikkia suomalaisia yhteen muottiin. Maakunnallisuus sai tukea tieteentekijöiltä, joiden mukaan kunkin alueen luonnonolot vaikuttivat ihmisten luonteenpiirteisiin yhtä lailla kuin historiallinenkin kehitys. Niinpä oli helppo ymmärtää, että eri puolilla suurta maata ihmiset olivat erilaisia. Alettiin puhua Suomen eri heimoista, joiden kehtona olivat linnaläänien ”historialliset maakunnat”. Vaikutusvaltaisin heimokäsitysten kokoaja ja levittäjä oli 1800-luvun monitoimimies Zachris Topelius. Kansakoululaiset opiskelivat hänen Maamme-kirjaansa yli 70 vuoden ajan. Sitä on painettu yli 2,5 miljoonaa kappaletta.

Hallinnollinen välitilinpäätös Maakunta-aate kasvoi ja kehittyi kansallisuusaatteen mukana. Luotiin maakuntalauluja ja muita maakuntasymboleja. Maakuntahengen elähdyttäminä 1920–1960-luvuilla perustettiin maakunta-

Ensimmäiset Suomen maakuntavaakunat saivat alkunsa Suomen herttuakunnan perustamisen yhteydessä 1557. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasan hautamuistomerkkiin (vuodelta 1581) Uppsalan tuomiokirkossa on kuvattu silloisten Ruotsin herttuakuntien vaakunat, mukaanlukien Suomi ja sen eri alueet. Pohjois- ja Etelä-Suomea kuvastaneet vaakunat muuttuivat myöhemmin Satakunnan ja Varsinais-Suomen vaakunoiksi. Lisäksi hautamuistomerkistä löytyvät hieman edellisiä nuoremmat Hämeen ja Karjalan vaakunat. Kuvalähde: Wikimedia Commons.

Kotiseutuposti 2/ 2016

Rakennetut maakunnat Vastikään menehtynyt nationalismitutkija Benedict Anderson esitti jo 1980-luvulla kyllästymiseen asti siteeratun näkemyksensä kuvitelluista yhteisöistä. Andersonin mukaan kuviteltuja yhteisöjä pitää koossa usko yhteisön olemassaoloon ja ne ovat olemassa vain sen aikaa kuin jäsenet samaistavat niihin itsensä. Maakunnat kotiseutuina ja identiteetteinä ovat siis olemassa vain niin kauan, kuin me uskomme niihin. Ja toisin päin: niin kauan kuin me itse pidämme maakuntia tärkeinä, niin kauan niillä on väliä. Jos – ja toivottavasti kun – uusille maakunnille rakentuu jonkinlainen identiteettitehtävä, maakunnissa ollaan väistämättä jonkinlaisen henkisen rakennusprojektin edessä. Ei ole vaikea aavistaa, että silloin kaivetaan jälleen esiin vanhat heimopiirteet, samoin kuin mainostoimistojen brändäykset. Mutta ainakin andersonilaisittain tarkasteltuna maakunnallisuuden ydin saattaa löytyäkin paljon lähempää: siitä tunteesta, joka yhdistää ihmiset toisiinsa. Yhteisöllisyyden kokemuksesta ja uusista topeliuksista sen rakentajina. Tahdosta kuulua yhteen. Sen vuoksi maakuntien tulevaisuutta eivät ratkaisekaan hauskat heimopiirteet tai hallinnolliset määrittelyt. Sen ratkaisevat ihmiset.

Maamme-kirjassaan Zachris Topelius kuvaili maakuntia mm. kertomuksella urhoollisesta soturista, jonka kuningas oli luvannut palkita parhaalla ja ihanimmalla Suomen maakunnista. Niinpä sotapäällikkö kyseli markkinaväeltä, mitä maakuntaa hänen kannattaisi pyytää. Sotaherra pohti vuoden 1876 käännöksen mukaan: ”Teidän maassanne on kahdeksan maakuntaa: Hämeenmaa, Sawonmaa, Karjala, Uusmaa, WarsinaisSuomi, Aalanti, Satakunta, Pohjanmaa ja wielä lisäksi Lapinmaa, jota ei lueta maakuntien sekaan, siksi että se kuuluu neljään maahan. Miten woin minä walita niistä, kun kaikkia kiitetään parhaaksi? Minä rukoilen kuningasta lahjoittamaan itselleni kallion Aalannin saaristossa ja rakennuttamaan itselleni siihen huoneen. Silloin tuotan minä rakennusmestarin Pohjanmaalta, leipäni Uudeltamaalta, woini Sawonmaasta, puuomenani Varsinais-Suomesta, hewoseni Karjalasta, pellawani Hämeenmaasta, rautani Satakunnasta, turkkini Lapinmaasta ja ystäwäni kaikista maakunnista. Enkö ole walinnut oikein? Kylläpä wain, sitä ei woi kukaan aiwan tarkoin tietää, wastasi markkina-wäki.”

Ja sen vuoksi maakunnan rakentaminen alkaa aina meistä jokaisesta itsestämme. Millaisessa maakunnassa Sinä haluat elää? Kuva: Päivi Kultalahti.

liittoja, joista tuli monipuolisia kulttuuri- ja kotiseututyön foorumeita. Euroopan Unionin myötä rakennettiin maakuntien liitot. Nimiero maakuntaliittoihin oli pieni, mutta sisältöero suuri: uusista liitoista tuli lakisääteisiä aluekehittäjiä ja edunvalvojia. Kun uusi maakuntahallinto vuonna 2019 aloittaa, suomalaisilla maakunnilla on takanaan jo puolen vuosituhannen historia. Mitä on jäänyt käteen? Laajassa kuvassa suomalaiset maakunnat ovat hallinnon ja kulttuuri-identiteettien ainaisia väliinputoajia. Niitä on rakennettu milloin valtion ja kansakunnan, milloin kuntien ja paikallisuuden ehdoilla. Eikä uusikaan maakuntahallinto tee poikkeusta. Eli se niistä maakunnista? Ei sentään.

Paras ja ihanin maakunta

T EP P O Y LI TA LO

Kirjoittaja on Kotiseutuliiton valtuuston varapuheen

johtaja, joka tekee väitöstutkimusta Helsingin yliopistoon

modernien maakunnallisten identiteettien rakentumisesta Suomeen ja erityisesti Etelä-Pohjanmaalle.

Kotiseutuposti 2/ 2016

Kotiseutuliiton eMuseo-palvelu tuo paikallismuseot kaikkien ulottuville Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan paikallismuseot siirtyivät ensimmäisinä mobiilimaailmaan. Suomen Kotiseutuliitto on luonut eMuseo-mobiiliopassovelluksen paikallismuseoiden käyttöön. Palvelun myötä osoitteeseen www.emuseo.fi syntyy satojen paikallismuseoiden opastuksista koostuva moderni ja interaktiivinen sivusto, joka tuo maamme paikallismuseot kaikkien ulottuville. eMuseopalvelu nostaa pienemmätkin kotiseutumuseot esiin ja kaikki Suomen paikallismuseot halutaan mukaan. ”On hienoa, että pienille museoille tarjotaan tällainen palvelu”, pilottivaiheessa mukana ollut museotoimija sanoo. ”Tämän kautta saamme näkyvyyttä ja astumme pitkän askeleen tämän päivän mobiilimaailmaan. Jes!” Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan paikallismuseot saivat eMuseo-palvelun käyttöönsä ensimmäisinä Suomessa. Seinäjoella ja Vaasassa tarjottiin Etelä-Pohjanmaan rahaston tuella ilmaiset

koulutuspäivät keväällä 2016. Yhteensä 29 osallistujaa 15 eri museosta perehtyi sovellukseen ja harjoitteli sen käyttöä. eMuseo-palvelun avulla museo-opas on aina käytettävissä, oli museo auki tai kiinni. Oppaissa voi olla tekstiä, kuvia, ääntä ja videoita. Vierailijat voivat osallistua pelaamalla ja keräämällä pisteitä, antamalla palautetta, kysymällä paikallismuseolta Asiantuntija-kyselykanavalla ja jakamalla oppaita ja niiden sisältöjä sosiaaliseen mediaan. eMuseosta voi löytyä jatkossa kartalle sijoitettuja kierroksia ulkomuseon kohteista, yhden museonäyttelyn virtuaaliopastuksia ja koululaisia kiinnostavia tehtäväreittejä. Valmiita oppaita voi käyttää puhelimella ja tabletilla tai halutessaan myös tietokoneella. Osoitteessa www.emuseo.fi voi tutustua tähän mennessä valmistuneisiin oppaisiin. Pilottivaiheen jälkeen Suomen Kotiseutuliitto tarjoaa palvelun maamme kaikkien paikallismuseoiden käyttöön. SH

Lisätiedot palvelun tilaamisesta ja seuraavista koulutuksista: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/kotiseutumuseoiden-mobiiliopasteet

eMuseo

KOE PAIKALLISMUSEO MOBIILISTI

UUSIA KOTISEUTULIITON JÄSENIÄ

Vuoden 2016 aikana Kotiseutuliittoon on liittynyt 14

Kyyjärven Saha Oy

uutta jäsenyhteisöä:

Lehonsaaren Kyläyhdistys ry, Haapavesi Pohjois-Karjalan kotiseutuyhdistysten liitto ry

Hakkarin asukasyhdistys ry, Lempäälä

Pohjois-Parkanon Nuorisoseura ry

Halosen Museosäätiö, Lapinlahti

Pulkkilan Seura ry, Siikalatva

Hembygdens Vänner i Västanfjärd r.f., Kemiönsaari

Tuusjärvi-Hiidenlahti Kyläyhdistys ry, Tuusniemi

Hyrynsalmen kirkonkylän kyläyhdistys ry.

Työväenperinteen Tutkimus ry

Jukolan Rakentajat – Jukolas Byggare r.y., Vaasa

Veteraanimoottoripyöräklubi ry

Kemijärven työväenjärjestöt ry

Kotiseutuposti 2/ 2016

Kotiseutuliitto kutsuu koulut Suurelle Löytöretkelle! Suuri Löytöretki on verkkopeli, joka johdattelee oppilaat tutustumaan kotiseutuunsa. Oppilaat tuottavat itse peliin sisältöä ja luovat tarinoita – löytöretkiä – jotka muodostuvat sarjakuvien ja valokuva-albumien tapaan teksteistä ja kuvista. Löytöretkiin voi lisätä myös tietovisoja ja kuva-arvoituksia. Tarinan päähenkilönä seikkailee oppilaiden itse luoma hahmo. Peli on tarkoitettu pääasiassa alakouluikäisille ja se soveltuu useisiin eri kouluaineisiin. Löytöretkien luomiseen opettaja tarvitsee käyttäjätunnuksen, jonka saa Suomen Kotiseutuliitosta. Katso lisää ja lähde retkelle: www.suuriloytoretki.fi Miettikää yhdessä – kuvatkaa ympäristöä – luokaa tarina!

Kotiseutuposti 2/ 2016

Tutustu uuteen palveluun

Kulttuuriymparistomme.fi Uusi verkkopalvelu Kulttuuriymparistomme.fi auttaa tutkimaan ja tutustumaan, oppimaan ja innostamaan sekä hoitamaan ja suojelemaan kulttuuriympäristöä. Kulttuuriymparistomme.fi esittelee koko kulttuuriympäristön laajan kirjon perinnemaisemista urbaaniin miljööseen. Uutiset ja tapahtumat kertovat mitä kulttuuriympäristöön liittyvää tapahtuu juuri nyt, pidemmät artikkelit syventävät tietoja

kulttuuriympäristön eri teemoista ja näkökulmista. Palvelun toimitukselle voi lähettää uutisvinkkejä kulttuuriympäristöön liittyvistä teoista ja tapahtumista. Palvelun tuottavat ympäristöministeriö ja Museovirasto yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön ja kulttuuriympäristöalan toimijoiden kanssa. Kulttuuriymparistomme.fi:n taustalla on Rakennusperinto.fi-palvelu, joka on vuodesta 2006 lähtien tarjonnut erityisesti rakennusperintöön liittyvää tietoa. Sivustouudistuksen yhteydessä sen sisältö on laajennettu kattamaan kulttuuriympäristön eri osa-alueet. JV Tutustu palveluun: www.kulttuuriymparistomme.fi

Perinteistä puuosaamista jo vuodesta 1907 -puulattia

Se paras permanto Kyyjärven Saha Oy (014) 469 2620 www.ponttiset.com

Kotiseutuposti 2/ 2016

KALENTERI

Tue kotiseututyötä Kotiseutu-vuosikirja 2015

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Kajaanissa

4.–7.8.

Ohjelma: www.kajaani.fi/kotiseutupaivat Ilmoittautuminen edulliseen hintaan 5.6. mennessä. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 17.7.

Vuosikokous, Kajaani

5.8.

Kotiseutuklubin vuositapaaminen, Kajaani

5.8.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät

9.–11.9.

Teemana Porukan paikat, yhteiset ympäristöt Haluatko päivittää käsityksesi, mitä aineeton kulttuuriperintö tarkoittaa ja mitä se on? Vuoden 2015 Kotiseutu-vuosikirja Aineettoman läsnäolo. Kulttuuriperinnön tulkintoja osallistuu keskusteluun aineettoman kulttuuriperinnön merkityksestä ja suojelemisesta. Sisältää 23 kiinnostavaa ja monipuolista artikkelia.

Seurantalopäivä 9.–11.9. Seminaari rakennusperinnöstä

9. tai 10.9.

Järjestäjinä Finlands svenska hembygdsförbund ja Suomen Kotiseutuliitto

Turun Kirjamessut

30.9.–2.10.

Vuoden kotiseututeoksen julkistaminen 1.10.

Jäsenhinta 25 € (ovh 30 €)

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri

Keittiöliina

Muutoksia Kotiseutuliiton toimiston aukioloon Kotiseutuliiton toimiston uusi aukioloaika on arkisin kello 9–16. Toimisto on kesä-, heinä- ja elokuussa avoinna kello 9–15.

Vaaleansininen valkoisella painatuksella. Pehmeä, kestävä ja nukkaamaton. Hyvä imukyky. 30% puuvillaa, 70% selluloosaa. Koko 17,5x20 cm.

Toimistopalvelut ja tuotemyynti ovat kesätauolla 27.6.–24.7. Toimisto on aiemminkin ollut kesäisin suljettuna, mutta nyt kesän kiinnioloaika vakiinnutetaan neljäksi viikoksi juhannuksesta alkaen. Myyntituotteiden viimeinen postituspäivä ennen kesätaukoa on to 23.6.

Jäsenhinta 5 €/kpl (ovh 7 €)

Hopeariipus hopeaketjussa

Hopeoitu rintamerkki

Klubijäsenyys

Riipuksessa olevan Suomen Kotiseutuliiton tunnuksen on suunnitellut heraldikko Olof Eriksson vuonna 1972. Riipuksen halkaisija on 1,5 cm.

Vuodesta 2008 käytössä ollut rintamerkki kaikkien kotiseudun hyvinvoinnista ja kotiseudustaan kiinnostuneiden käyttöön. Rintamerkin hopeoitu pohja on kiillotettu ja symbolissa on kaunis sininen väri.

Kotiseudun hyvinvoinnista kiinnostuneille on tarjolla Kotiseutuklubi. Jäsenetuja ja -tarjouksia sekä klubiretkiä ja -tapaamisia.

Hinta 15 €

www.kotiseutuliitto.fi/julkaisut-ja-tuotteet

Hinta 35 euroa

Hinta 40 euroa/vuosi www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuklubi

Kotiseutuposti 2/ 2016

Kuva: Seppo Sipilä.

Helsinki-Malmin lentoasema on yksi Euroopan uhanalaisimmista kulttuuriperintökohteista 2016 Helsinki-Malmin lentoasema on nimetty yhdeksi Euroopan seitsemästä uhanalaisimmasta kulttuuriperintökohteesta 2016. Helsinki‐Malmi on 1930-luvun puolivälissä rakennettu kansainvälinen lentoasema, joka edustaa funktionalistista arkkitehtuuria. Se on yksi maailman parhaiten säilyneistä edelleen toimivista kansainvälisistä lentoasemista toista maailmansotaa edeltävältä ajalta ja varhaisen kaupallisen ilmailun elävä kulttuuriperintökohde. Malmin lentokenttä alkuperäisine lentokonehalleineen, terminaaleineen ja kiitoteineen kuuluu aluekokonaisuutena Museoviraston kokoamaan valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon. Lentokenttää uhkaa vakavasti uusi kehityshanke, kun lentokentän omistava Helsingin kaupunki esittää alueen ottamista asuinrakentamiseen 2020-luvun alussa. Vaikka lentokenttärakennukset saattavat säilyä, kiitoteiden poistaminen käytöstä riistää niiltä todellisen tarkoituksen.

Tukea uhanalaisille kohteille Europa Nostran hallituksen valitsemat seitsemän kohdetta ovat vakavassa vaarassa, jotkut resurssien tai asiantuntemuksen puutteessa, toiset laiminlyön20

Kotiseutuposti 2/ 2016

nin tai piittaamattoman suunnittelun vuoksi. Siksi tarvitaan nopeita toimia. – Tämä lista nostaa esiin harvinaislaatuisia Euroopan kulttuurin- ja luonnonperinnön kohteita, jotka ovat vaarassa kadota ikiajoiksi. Paikalliset yhteisöt ovat vahvasti mukana yrittämässä pelastaa tätä yhteisen tarinamme todistusaineistoa, mutta tarvitsevat laajaa tukea, Europa Nostran puheenjohtaja Plácido Domingo sanoo. – Kulttuuriperintömme on kiinteä osa sitä, keitä olemme ihmisinä. Emme saa pitää sitä itsestäänselvyytenä. Meidän on päinvastoin vaalittava ja suojeltava sitä pitääksemme sen elävänä. EU:n päämääränä on mahdollistaa paikallisille yhteisöille kulttuuriperintönsä löytäminen ja kokeminen ja antaa niille sananvaltaa sen kehittämisessä ja hoitamisessa, Euroopan koulutuksesta, kulttuurista, nuorisoasioista ja urheilusta vastaava komissaari Tibor Navracsics toteaa. Europa Nostra ja Euroopan investointipankin instituutti vierailevat yhdessä hakijoiden ja muiden yhteistyökumppanien kanssa seitsemässä valitussa kohteessa ja tapaavat asianosaisia. Kulttuuriperinnön ja rahoitusalan asiantuntijat tarjoavat teknisiä neuvoja, selvittävät mahdollisia rahoituslähteitä ja mobilisoivat laajamittaista tukea. Asiantuntijoiden tulokset ja suositukset julkaistaan vuoden 2016 loppuun mennessä. EK

Adoptoi monumentti -hankkeelle Europa Nostra -palkinto Tamperelainen Adoptoi monumentti -hanke on voittanut Europa Nostra -palkinnon 2016. Samaan aikaan palkittiin 27 muuta kulttuuriperintöalan hanketta tai kohdetta eri puolilta Eurooppaa. Pirkanmaan maakuntamuseon käynnistämä Adoptoi monumentti -toiminta kannustaa kansalaisia adoptoimaan lähiympäristössään sijaitsevia kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita, hoitamaan niitä ja ottamaan ne uudelleen käyttöön. Vaikka adoptoijat eivät omista hoitokohteitaan, he ottavat vastuun niiden ylläpidosta ja seuraavat niiden kuntoa. Lisäksi adoptoijat tutkivat kohteiden historiaa ja järjestävät niillä erilaisia tapahtumia ja lisäävät siten paikallisten tietämystä omasta kulttuuriperinnöstään. Adoptointi palauttaa usein vuosikausia hylättyinä olleet kohteet yhteisöissään jälleen näkyviksi ja korostaa niiden merkitystä. – Adoptoi monumentti on luova tapa saada paikalliset asukkaat aktiivisesti mukaan paikallisen kulttuuriperinnön hoitoon ja vaalimiseen sekä edistää pienempien rakennusten suojelua. Kohteiden laaja valikoima ja eri aikakausien edustus kertovat toiminnan kattavasta luonteesta, tuomaristo painotti perusteluissaan.

servoinnin asiantuntijoita. Opastusta ja neuvontaa on tarjolla maanlaajuisesti. – Yhdistämällä vapaaehtoisten innostus ja ammattilaisten asiantuntemus on saatu, vaatimattomasta budjetista huolimatta, aikaan uskottava ja tehokas toimintamuoto, jolla on ollut merkittävä vaikutus, palkintoperusteluissa todetaan. – Palkinto on osoitettu kaikille toiminnassa mukana oleville ja kunnioittaa niitä suuria ponnistuksia, jotka he ovat tehneet edistäessään hyvää, aktiivista kansalaisuutta ja rohkaistessaan paikallisia yhteisöjä ottamaan omakseen kulttuuriperintöään. Tärkeä osa Adoptoi monumentti -toimintaa on sen mahdollisuus tuoda kulttuuriperintökohteita ja maahanmuuttajia lähemmäksi toisiaan tarjoamalla lyhytaikaista mutta mielekästä tekemistä turvapaikanhakijoille sekä samalla edistää suomalaisen kulttuuriperinnön ymmärtämystä. EK Tutustu hankkeeseen: www.adoptoimonumentti.fi Euroopan komission myöntämä EU:n kulttuuriperintöpalkinto / Europa Nostra -palkinto on kulttuuriperintöalan korkein kunnianosoitus Euroopassa.

Adoptointi leviää Suomessa Pirkanmaan maakuntamuseo on kehittänyt Adoptoi monumentti -toimintaa vuodesta 2008 lähtien. Hankkeen ideana on, että omaehtoista toimintaa tukemalla syntyy aitoa kulttuuritahtoa, joka tuottaa kestävää kehitystä kulttuuriperinnön vaalimisessa. Adoptoi monumentti on kasvanut nopeasti ja nauttii melkoista suosiota Suomessa. Uusia kohteita otetaan mukaan jatkuvasti ja toiminta on vähitellen alkanut levitä koko maahan, kuten KeskiSuomeen ja pääkaupunkiseudulle. Pirkanmaalla Adoptoi monumentti -hankkeen parissa toimii yli 300 vapaaehtoista parilla kymmenellä kohteella. Pirkanmaan maakuntamuseon ammattilaiset tukevat vapaaehtoisia kohteiden hoitotyössä, ja rakennusten kunnostustöissä apuna käytetään kon-

1920-luvun alussa rakennettu Annikin kivikioski sijaitsee Tampereen keskustan itäpuolella, Tammelan kaupunginosassa. Kivikioskilla järjestettiin 2014 isommat alkukunnostustalkoot yhteistyössä museon ja kioskin adoptoineiden vapaaehtoisten kanssa. Kuva: Miia Hinnerichsen.

Kotiseutuposti 2/ 2016

Anna lahja kotiseudulle! Suomen Kotiseutuliitto on haastanut kaikki jäsenyhdistyksensä tukemaan Kotiseutusäätiön perustamista. Jos jokainen yli 700 jäsenyhdistyksestä lahjoittaa keräykseen 50 euroa kahtena vuonna, säätiön perustamispääoma on kasassa ja ensimmäiset apurahat saadaan jaettua. Tukemalla Kotiseutusäätiön perustamista tuet omaa kotiseutuasi. Tehdään historiaa ja perustetaan yhdessä säätiö!

Raimo Sailas tukee kotiseututyötä Raimo Sailas lahjoitti Kotiseudulle-keräykseen 500 euroa. Tämä on toiseksi suurin yksityishenkilön lahjoitus, kun Kirsi Moisander ja Jouko Laitinen lahjoittivat syksyllä keräykseen 2000 euroa. – Haluan omalta osaltani vahvistaa uudistuvan kotiseututyön taloudellisia edellytyksiä ja luoda edellytyksiä uusien ideoiden syntymiselle, jalostamiselle ja levittämiselle, Sailas kertoo. – On tärkeää, että kotiseutuliikkeen taloudellinen pohja on nykyistä vahvempi. Säätiön ensisijainen tehtävä onkin jakaa apurahoja liikkeen piirissä syntyvien innovaatioiden hyödyntämiseksi ja yhteiseksi hyväksi.

Raimo Sailas kannustaa mukaan tukemaan tulevaisuuden kotiseututyötä: – Toivon, että jokainen kotiseutuliikkeen piirissä toimiva tai sen työtä arvostava voisi lähteä mukaan tähän kansallisesti merkittävään hankkeeseen omien taloudellisten mahdollisuuksiensa puitteissa.

Pyhäjokialueen kotiseutuväeltä lahjoitus Vuonna 1963 perustettu Pyhäjokialueen Kotiseutuliitto, joka toimii Pyhäjoen, Merijärven, Oulaisten, Haapaveden ja Kärsämäen kuntien sekä nykyään Raaheen kuuluvan entisen Vihannin kunnan alueella, päätti kevätkokouksessaan kartuttaa Kotiseutusäätiön perustamispääomaa 1 000 eurolla. Pyhäjokialueen Kotiseutuliittoa kahden vuosikymmenen ajan johtanut Harri Turunen korostaa, että ”lahjoitustonni” on koko Pyhäjokialueen kotiseutuväen yhteinen panostus tärkeän asian edistämiseksi. Alueellinen yhdistys maksaa kunkin edellä mainitun kuuden jäsenalueen kotiseutuseuran puolesta 100 euron lahjoituspotin sekä omana satsauksenaan vielä 400 euroa. – Päätös lahjoituksen tekemisestä syntyi yksimielisesti ja suuren innostuksen vallassa. Tähän vaikutti varmasti alueellisen yhdistyksen jäsenkunnan kasvaminen jo yli puolen vuosisadan ajan ajatukseen, että kotiseutujen parhaaksi toimiminen on paitsi paikallista toimintaa myös meidän kaikkien yhteinen asia. EK Kaikki lahjoittajat saavat näkyvyyttä osoitteessa www.kotiseudulle.fi!

Keräystili: Nordea FI27 1555 3000 1204 29 (BIC: NDEAFIHH) Saaja: Suomen Kotiseutuliitto • Viestikenttään lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma. Rahankeräyslupa POL-2015-14650 • Luvan saaja: Suomen Kotiseutuliitto ry • Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimeenpanoaika ja -alue: 5.4.2016–31.3.2018 koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta

Kotiseutuposti 2/ 2016

OMAKULMA

Kesätöissä kotiseutumuseossa Abiturientti kirjoitti äidinkielen ylioppilasaineessa seuraavaa: ”Kesätyöpaikka museossa oli kokemus. Kertomuksien ja muun tiedon avulla opin paljon vanhasta ajasta. Museotyöstä tuli yksi varteenotettava vaihtoehto jopa tulevaa ammattia ajatellen. Jouduttuani tekemisiin niin monenlaisten ihmisten kanssa luulen jopa, että kasvoin ihmisenä. Konservointi- ja museotyö on arvokasta, kulttuuria säilyttävää uurastusta. Vaikka vanhat tapahtumat pystytään esittämään pelkästään totuuden likiarvona, historian säilyttäminen kannattaa. Muinaisjäännökset museoissa kertovat tuleville sukupolville esi-isien uurastuksesta.” Työskentelin lukiotyttönä kolmena kesänä Pudasjärven kotiseutumuseossa ja siitä oli riittänyt aihetta ylioppilasaineeseenkin. Museolla tehtäviini kuuluivat opastus, siivous, haravointi ja kortistointi. Myös maalaistalon pirttiä lämmitettiin, kaivovettä kannettiin ja halkoja hakattiin. Monipuolinen työnkuva siis. Määräyksenä oli, että kaikille museovieraille tarjottiin ilmainen opastus, olipa vieraita yksi tai enemmän. Hiljaisempina päivinä vieraita odotellessa istuin päätalon porstuan vintillä lukemassa oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeeseen. Sieltä oli hyvä livahtaa portille vieraita vastaanottamaan. Ei tullut minulle museoalasta ammattia, mutta työkokemus oli merkittävä. Tietyllä tavalla päädyin alalle, sillä olen tehnyt työurani opetus- ja kulttuuriministeriössä, jonka toimialaan kuuluvat mm. museo- ja kulttuuriperintöasiat. Paikallismuseot ovat syntyneet kulttuuriperin töharrastuksen, kotiseuturakkauden ja keräilijöiden aktiivisuuden tuloksena. Pudasjärven kotiseutumuseon perustivat Hilma ja Reino Räisänen. Räisäsen pariskunta on esimerkki keräilijöistä, jotka rakkaudesta kulttuuriperintöön toteuttivat unelmansa ja kartuttivat mittavan pudasjärvisen kulttuuripe-

rintökokonaisuuden. Räisäset liikkuivat polkupyörillä taloissa ja kouluissa keräämässä esineistöä museoonsa. Pudasjärven kotiseutumuseosta kasvoi noin 20 rakennuksen paikallista maaseutu- ja metsätyökulttuuria esittelevä kokonaisuus. Kun työskentelin museossa, Reino oli jo edesmennyt. Sen sijaan Hilma, tai kuten Pudasjärvellä tavataan sanoa Hilima, oli käytännössä kaiken aikansa museonsa kehittämiseen käyttävä virkeä eläkeläinen. Hilima oli poikkeuksellisen valovoimainen henkilö ja vahva persoona. Hilima oli tulisielu, joka tinkimättömästi ajoi museonsa parasta. On merkittävää, että sain tilaisuuden tuntea hänet. Sittemmin kotiseutuneuvoksen arvonimen saanut Hilima oli seudulla laajasti tunnettu. Suorasukaisella tyylillään ja vahvalla tahdollaan hän sai kunnan isät heltymään, kun oli kyse museoasioita. Sittemmin Räisästen jäämistö säätiöitettiin. He olivat testamentanneet omaisuutensa museolle. Useat meistä kiinnostuvat juuristansa jossain vaiheessa elämää ja esittävät kysymyksen siitä, kuka minä olen tai miksi olen tällainen? Kysymys on ehkä erityisen tärkeä juuri meille, jotka olemme muuttaneet pois kotiseudultamme. Ihmisen identiteetti ja minäkuva muodostuvat osaltaan käsityksistä omista juurista, syntymäpaikasta ja asuinpaikoista. Olen ylpeä koillismaalaisista juuristani. Niillä peruseväillä olen pärjännyt myös valtioneuvoston virkamiehen roolissa. T U U LA LY B E C K

Kirjoittaja on neuvotteleva virkamies opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Kotiseutuposti 2/ 2016

Sami Myllyniemi, Yl채-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I