Kotiseutuposti 2/2017

Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

2/ 2017

PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 19.5.2017

2/ 2017

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Elina Kuismin puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 elina.kuismin@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).

Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa.

Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva

Jyväskylän Rantaraitti ilta-aikaan.

Kuva: Jyväskylän kaupunki.

Vuosi Suomelle ja kotiseuduille Kuluva vuosi on alkanut maailmalla ja kotimaassa suurten uutisten ja isojen muutosten parissa. Kevään uutisaiheita ovat Yhdysvaltojen uuden presidentin toiminta, EU:n tulevaisuus, naapurimaiden ajatukset turvallisuudesta sekä kansallisesti erityisesti se, millaista sote-ratkaisua meille ollaan tekemässä ja millainen on se maakuntien Suomi, jota nyt ollaan rakentamassa. Suuria asioita, jotka haastavat vakiintuneita rakenteita ja toimintamalleja. Nyt onkin hyvä pysähtyä pohtimaan suhdetta kotiin, kotiseutuun ja kotimaahan sekä siihen, miten kotiseutuja ja Suomea tulevaisuudessa kehitetään ja tuetaan.

Suomi 100 -juhlavuonna voimme osallistua ainakin 2600 erilaiseen juhlavuoden tapahtumaan. Tapahtumia tekevät suomalaiset ja Suomessa asuvat ja niitä tuotetaan useisiin maihin eri puolille maailmaa. Tapahtumavuosi osoittaa, että Suomi on moniarvoinen ja monikulttuurinen kansalaisyhteiskunta, jonka toiminta kehittyy tavallisista ihmisistä, heistä jotka toimivat ja tekevät, rakentavat Suomea yhdessä ja yhteistyöllä.

Kotiseututyö on erinomainen esimerkki yhdessä tekemisestä.

Ihmiset muodostavat paikan, ja paikka ja sen henki luovat mielenmaiseman, jokaiselle omanlaisensa kotiseututunteen. Monella meistä on useita kotiseutuja, kohtaamamme paikat ovat meitä koskettaneet ja jättäneet jälkensä. Liikkuvuus on lisääntynyt työn, koulutuksen ja muiden elämään vaikuttavien asioiden vuoksi.

Kotiseutu on liikkeessä – on the move, kuten Jyväskylässä 10.– 13.8. pidettävien Valtakunnallisten kotiseutupäivien teema kuvaa.

Jyväskylässä kohtaamme keskisuomalaisuuden mutta samalla myös rajoja rakentamattoman paikkakunnan. Opiskelukaupunki Jyväskylä on ollut kymmenille tuhansille opiskelijoille väliaikainen kotiseutu vuosikymmenten ajan. Opiskelijasukupolvet toisensa jälkeen ovat olleet rakentamassa Jyväskylää yhdessä paikkakunnan asukkaiden kanssa. Tuosta yhdessä toimimisesta on syntynyt nykyinen houkuttava, nuorekas ja ilmeeltään tyylikäs Jyväskylän kaupunki. Haastammekin paitsi koko kotiseutuliikkeen myös Jyväskylän yliopiston alumnit, entiset opiskelijat ja työntekijät mukaan itsenäisyyden juhlavuoden kotiseutupäiville kohtaamaan tuttuja ja muistelemaan menneitä.

Parhainta Suomi 100 -juhlavuotta ja innokasta kotiseututyön vuotta koko toimijakentälle.

Oy Fram Ab ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

KI RS I M O I S A N D ER

hallituksen puheenjohtaja

”

Kotiseutu merkitsee minulle juuria ja minuuden rakennuspuita. Se koostuu merkityksillä ladatuista paikoista ja tarinoista, ja on siis yhdistelmä aineellista ja aineetonta perintöä.

– Leena Hangasmaa Omakulma, sivu 23

K

otiseutuliiton tekemän valtakunnallisen Kulttuuriympäristö ja kansalainen -selvityksen myötä tiedetään, että kansalaisyhteiskunta on valmis antamaan runsaasti aikaansa ja työpanostaan hyvälle lähiympäristölle. Kuukauden ilmaistyöpanos on merkittävä havainto, ja näinkin laajan työpanoksen antajia on maassamme tuhansia. Lue lisää vapaaehtoistyön merkityksestä kulttuuriympäristöasioissa sivulta 12.

S

eurantalolla-kuvateoksen toimittaja Marja Hakolalle kotiseutu on iso sana. Ulkomailla ollessaan hän ajattelee, että kotiseutu on Suomi. Se tarkentuu Helsinkiin ja Espoon Tapiolaan, joissa hän on asunut.

Myös äidin kertomukset Karjalasta ovat juurruttaneet Rautuun ja saaneet sen tuntumaan kotiseudulta. Lisäksi isän eläkevuosien asuinpaikka Naantali tuntuu yhä kotoisalta, vaikka sinne ei enää ole ihmissiteitä. Lue lisää Marja Hakolasta ja Seurantalolla-kirjasta sivulta 8.

Arvioi, kuinka monta päivää käytät kulttuuriympäristöön liittyvään vapaaehtoistyöhön vuodessa 7 tai alle

17% 37%

7–14

yli 30

19%

27% 15-30

Vastaajia yhteensä 430

Sisältö 4 Jyväskylä saa kotiseutuväen liikkeelle 6 Oivalluksia kotiseudusta 7 Vuoden kaupunginosaksi runsaasti ehdotuksia 8 Ovet auki seurantaloille 9 Seurantalolla-valokuvateos 10 Ystävyyttä, sähkökatkoja ja kotiseutukissoja 11 Seurantalojen korjausavustukset

Marja Hakola ja Seurantalolla-kirjaan kuvattu ja haastateltu Kimmo Luja kirjan julkistamistilaisuudessa. Kuva: Elina Kuismin.

12 14 15 16 18 20 22 23

Vapaaehtoistyö kulttuuriympäristöasioissa Tulevat opettajat tutustuvat opiskelukaupunkiinsa Kansalaisyhteiskuntaa vahvistamassa Pelastetaan Suomen vanhat tuulimyllyt Tule mukaan juhlimaan luontoa ja kulttuuriympäristöä!

Järjestön jäsentelyt Rahoitusta paikalliseen vapaaehtoistyöhön Omakulma: On hyvä olla jostain kotoisin

Kotiseutuliiton kirjoittajat: Sini Hirvonen (SH), Elina Kuismin (EK) ja Liisa Lohtander (LL).

Kotiseutuposti 2/ 2017

3

Valtakunnalliset kotiseutupäivät 10.–13.8.2017

Jyväskylä saa kotiseutuväen liikkeelle Tänä vuonna on Jyväskylän ja Keski-Suomen vuoro valloittaa kotiseutuväen sydämet, kun Jyväskylä isännöi Valtakunnallisia kotiseutupäiviä teemalla Kotiseutu liikkeessä – on the move! Iloisesta tapahtumasta löytyy jokaiselle jotain: ulkoilmakonsertteja, retkiä, rytmiä ja kotiseututyöhön vaikuttamista.

Tule kanssamme Jyväskylään juhlistamaan kotiseututyötä ja ennen kaikkea sen tekijöitä!

Ilmoittautumis- ja retkimaksut edulliseen ennakkohintaan 31.5. asti. Ilmoittautuminen päättyy 30.6. >> www.jyvaskyla.fi/kotiseutupaivat/ilmoittautuminen

Jyväskylän kotiseutupäivien aikana meitä viihdyttävät muun muassa Arja Koriseva, huutokauppakeisari Aki Palsanmäki, Jenna Bågeberg ja Loiskis-orkesteri sekä Seminaarinmäen Mieslaulajat. Konserttien lisäksi tarjolla on Leffapiknik elokuun illassa, Kotonen-kuvaelma Kotiseutuklubilla, maailmanperintöä, arkkitehtuuria ja taidetta kotiseuturetkillä sekä runsaasti iloisia kohtaamisia.

4

Kotiseutuposti 2/ 2017

Kuvat: Jyväskylän kaupunki.

Tapahtumia on runsaasti eri puolilla Jyväskylää. Kompassiaukiolla tanssahdellaan kotiseutupäivien avajaiset ja Kotiseututori valtaa kävelykadun. Jyväskylän työväentalon Aalto-salissa keskustellaan mm. seurantaloista ja Toivolan Vanhalla Pihalla huudetaan ja lauletaan. Lounaispuistossa nautitaan konserteista ja leffapiknikistä. Jyväskylän yliopiston tilat ovat myös ahkerassa käytössä.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät 2017  69. kotiseutupäivät järjestetään Jyväskylässä 10.–13.8.2017.  Kotiseututyön vuosittainen päätapahtuma.  Päiviä on järjestetty vuodesta 1949 lähtien joka vuosi.  Tapahtuman järjestää Jyväskylän kaupunki yhteistyössä Suomen Kotiseutuliiton ja Jyväskylän yliopiston kanssa.

 Teemana Kotiseutu liikkeessä – on the move.  Suojelijana Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.  Osa Kotiseutuliiton Suomi 100 -juhlavuoden Rakkaudesta kotiseutuun -ohjelmakokonaisuutta.

 Jyväskylän kaupungin itsenäisyyden juhlavuoden päätapahtuma.

Kotiseutuposti 2/ 2017

5

Oivalluksia kotiseudusta Mitä kotiseutu merkitsee? olemme kysyneet lukuisia kertoja viimeisen vuoden aikana. Mikä tekee paikasta kotiseudun ja mistä paikallinen identiteetti syntyy? Onko kotiseutu pelkkää nostalgiaa vai tässä ja nyt? Voiko ihmisellä olla useampi kotiseutu – tai ei ollenkaan?

Tänä keväänä toteutimme kolme keskustelua eri puolilla Suomea: helmikuussa Helsingissä, maaliskuussa Mikkelissä ja huhtikuussa Oulussa. Keskustelutilaisuuksissa kuulimme monia eri näkökulmia kotiseutuun niin käsitteenä, paikkana kuin mielenmaisemana. Tärkeässä roolissa olivat myös oivallukset, joita itse kukin sai kuunnellessaan toisia – ”juuri noin minäkin tunnen” tai ”enpä ole tullut ajatelleeksikaan”.

Kaikissa keskustelutilaisuuksissa juontajana ja keskustelun vetäjänä toimi Riitta Vanhatalo. Pia Puntanen kommentoi keskustelua ja teki kynä sauhuten muistiinpanoja, joiden pohjalta hän kirjoittaa kesällä ilmestyvään Kotiseutu-vuosikirjaan artikkelin.

Keskustelua alustivat Helsingissä Vuosaari-Seuran puheenjohtaja Hanna-Kaisa Siimes, opiskeli-

6

Kotiseutuposti 2/ 2017

ja Pazilaiti Simayijiang ja kaupunkitapahtumien kehittäjä ja tuottaja Jaakko Blomberg, Mikkelissä Mikkeli-Seuran varapuheenjohtaja, kulttuurintutkija, FL Leena Hangasmaa ja Vuoden 2016 nuori mikkeliläinen taiteilija, teatterialan moniosaaja Salla Sillanpää sekä Oulussa Oulaisten kaupungin kulttuurituottajaTuula Aitto-oja ja Kotiseutupaitojen luoja, bloggaaja ja paluumuuttaja Anne Sinivaara. Alustusten lomassa yleisö keskusteli aiheesta aktiivisesti ja innostuneesti.

Aineetonta ja aineellista Keskusteluissa pohdittiin paljon, onko kotiseutu aineellista vai aineetonta – toisille kotiseututunne on aineetonta kulttuuriperintöä ja perustuu rakkaisiin ihmisiin, toisille taas tuoksut, paikat, luonto ja mai-

semat ovat olennainen osa kotiseutusuhdetta. Kotiseutu on monikerroksinen, rakentuu erilaisista merkityksistä, paikoista, tunteesta ja toiminnasta. Se voi olla henkinen koti, fyysinen paikka, muistoissa, tässä ja nyt. Kotiseutu voi myös olla haavekuva, jotain mitä pitäisi olla, mielikuvista rakentunut.

Keskusteluissa nousi usein esille yhteisöllisyys, se että on hyväksytty omana itsenään ja kuuluu

joukkoon. Yhteisöllisyys saa kotiseuturakkauden syttymään. Ja kun kotiseudun tuntee omaksi ja siitä välittää, sen eteen haluaa tehdä jotain – kehittää, muuttaa, säilyttää.

Kotiseutu on monelle koti, paikka josta on kotoisin ja jonne on aina hyvä palata silloinkin, kun on käynyt seikkailemassa jossain muualla. Juuret ovat voimavara ja niistä kannattaa olla ylpeä. Ihminen voi asua missä tahansa, kun kotiseudulta mukaan tarttuneet mielenmaisema, kieli ja tapa toimia tuovat turvaa, vahvuutta.

Kotiseutu on aina mukana, osa persoonaa ja vaikuttaa meihin ihmisinä. Usein ikä ja elämäntilanne vaikuttavat, miten suhtaudumme kotiseutuun.

Mitä kotiseutu merkitsee? -keskustelutilaisuudet ovat osa itsenäisyyden juhlavuoden Rakkaudesta kotiseutuun -ohjelmakokonaisuuttamme: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/suomi-100 Kuvituksena käytetyt twiitit ovat vastauksia kysymykseen ”Mitä kotiseutu sinulle merkitsee?”

Vuoden kaupunginosaksi ennätykselliset 171 ehdotusta Saimme huikean määrän esityksiä Vuoden kaupunginosaksi.

171 ehdotuksessa Suomen parhaaksi kaupunginosaksi esitettiin yhteensä 90 eri kaupunginosaa, kaikkialta Suomesta.

Ehdotuksia saatiin pääasiassa suoraan paikallisilta asukkailta.

Vastauksista ja perusteluista käy ilmi, että vastaajat ovat paitsi aktiivisia myös kotiseuturakkaita ihmisiä, jotka arvostavat kotikulmiaan ja haluavat tuoda alueen muidenkin tietoisuuteen. Vas­ tauk­sissa on hyvin kirjoitettuja, laajoja perusteluja kaupunginosi-

en yhteisöllisyydestä, historiasta, palveluista ja asukastoiminnasta.

Sisältö on arvokasta materiaalia kaikille alueella toimiville tahoille ja päättäjille.

Vuoden kaupunginosa julkistetaan elokuussa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Jyväskylässä.

Kaikki ehdokkaat: www.kotiseutuliitto.fi/suomen-parhaaksi-kaupunginosaksi-171-ehdotusta Kotiseutuposti 2/ 2017

7

Ovet auki seurantaloille Toimittaja Marja Hakolan Karjalasta kotoisin ollut äiti puhui paljon seurantaloista. Tarinoita oli paljon etenkin Raudun maamiesseurantalolta, jossa hän aikanaan asui.

– Sana jäi eksoottisena, jännittävänä mieleen.

Hakolan omat seurantalomuistot liittyivät lähinnä häävieraana olemiseen, kunnes hänet valittiin toimittajaksi Tuomas Uusheimon Seurantalolla-valokuvakirjaan.

Hakola on kirjoittanut kirjaan tuokiokuvia taloilla nykyään toimivista ihmisistä. Tekstit syntyivät kohtaamisista ja haastatteluista seurantaloilla eri puolilla Suomea.

Ja lopulta kävi niin, että Hakola ihastui seurantaloihin niin paljon, että on varannut Käpylän työväentalon seuraavia syntymäpäiviään varten!

Seurantalolla-kirjaan kirjoittaessaan Hakola sai yhdistää monia vahvuuksiaan ja mielenkiintonsa kohteita – rakennuksia, niiden arkkitehtuuria ja toimintaa sekä niihin liittyvää kulttuurihistoriaa. Toimittajan urallaan hän on kirjoittanut paljon arkkitehtuurista ja rakentamisesta ja tutustunut aiheeseen asiantuntijoita haastattelemalla.

Tällä kertaa Hakola lähestyi taloja ihmisten kautta. Eri tulokulma suhteessa kuvaajaan, etenkin kun Tuomas Uusheimo oli kuvannut taloja jo monta vuotta ja hänellä oli oma näkemyksensä taloihin, oli alkuun haastava. Yhteinen sävel kuitenkin löytyi ja tekstit saatiin sopimaan kuviin.

Haastattelumatkoillaan Hakola kohtasi ihmisiä, jotka kaikki tiedostivat – osin alitajuisesti – sen, kuinka tärkeä heidän seurantalonsa ja sen toiminta on yhteisölle ja yhteisöllisyydelle. Ihmisiä, jotka olivat aina valmiita avaamaan ovet ja esittelemään taloa ja arkeaan siellä.

railu Haapamäellä. Hakola haastatteli kirjaan Seppo Karjaa, joka vastaa Haapamäen Suojalla muun muassa elokuvaesityksen tekniikasta.

– Koko talo teki vaikutuksen suuruudellaan ja ihmisten sitoutuneisuudella.

Hiljaiselta vaikuttanut pikkupaikkakunta heräsi eloon Haapamäen Suojan elokuvaillan käynnistyessä.

– Elokuviin saapui paljon ihmisiä ja tuntui, että talo on tärkeä kohtauspaikka. Tajusin konkreettisesti, mikä merkitys seurantalolla on paikkakunnalla vielä tänäkin päivänä.

Hakola huomasi myös, että vaikka lukuisilla seurantaloilla on toimintaa, sitä voisi olla enemmänkin, ainakin puitteiden puolesta. Ehkä jossain vaiheessa kokoonnutaan taas enemmän yhteen kuin nykyään.

– Seurantalojen toiminta on varsin usein muutamien ihmisten harteilla. Toivon, että tulevaisuudessa ihmiset innostuisivat ja kokisivat talot omikseen. Ehkä lasten ja nuorten toiminnan lisäämisellä he kasvaisivat siihen, että tämä on meidän talo ja tänne voi aina tulla, Hakola pohtii.

Meidän talo

Aarteita Suomen löytämiseen

Kaikki kirjaprojektin aikaiset käynnit seurantaloilla olivat kiinnostavia, mutta mieleenpainuvin oli vie-

Hakola suosittelee kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneet Suomesta ja sen historiasta.

Yhteisöllinen ja tärkeä seurantalo

8

Marja Hakola vieraili kirjaprojektin aikana Haapamäen Suojalla, joka teki suuren vaikutuksen. Kuva: Johanna Hakanen.

Kotiseutuposti 2/ 2017

– Seurantalolla on mahtava historiateos, joka tuo arkkitehtuurista kiinnostuneillekin uutta näkökulmaa.

Hakola toivoo, että ihmiset näkisivät, miten hienoja paikkoja, oikeita aarteita eri puolilta maatam-

me löytyy. Hän kannustaa ottamaan seurantalot kohteiksi, joiden perusteella suunnistaa ja löytää Suomen uudelleen. EK

Kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle ja sen aktiivisille kansalaisille

Seurantalolla-valokuvateos Seurantalot kuuluvat suomalaiseen maisemaan – myös mielenmaisemaan. Kotiseutuliitto on julkaissut kulttuurihistoriallisesti merkittävän Tuomas Uusheimon Seurantalolla-valokuvateoksen. Teos on syntynyt arvostuksesta suomalaisia seurantaloja, niiden rakentajia ja korjaajia sekä taloilla tapahtuvaa kansalaistoimintaa kohtaan.

Suomessa on yli 2 500 yhdistysten ja seurojen talkootyönä rakentamaa taloa, seurantaloa. Ne ovat nuorisoseurantaloja, työväentaloja, vapaapalokuntataloja ja muita yhdessä tehtyjä, yhteiseen toimintaan ja kohtaamiseen tarkoitettuja rakennuksia. Vanhimmat talot on rakennettu 1880-luvulla.

Seurantaloilla on vietetty ja edelleen vietetään vuosittain lukemattomat häät, hautajaiset ja kyläjuhlat, niissä näytellään, voimistellaan, painitaan ja pidetään kirjallisuuspiiriä. Nykyään myös skeittaaminen onnistuu.

Valokuvaaja ja arkkitehti Tuomas Uusheimo on seitsemän vuoden ajan valokuvannut seurantaloja ympäri Suomea. Hänen kuvissaan näkyvät rakennukset ja tilat mutta myös kaikkien niiden ihmisten jälki, jotka ovat vuosien ja vuosikymmenten aikana eläneet, iloinneet, surreet, suunnitelleet ja toimineet tiloissa. Viirit hyllyillä, usko parempaan maailmaan, kulumat hirsissä, nauru kanttiinissa, tuolipinot nurkissa, jäähtyneen kamiinan tuoksu ja

narikkaan unohtunut lippalakki kertovat seurantalon tarinaa edelleen.

Uusheimon kuvien ohella tarinaa kertovat rakennustutkija, arkkitehti Johanna Hakasen essee seurantalojen historiasta ja toimittaja Marja Hakolan tuokiokuvat taloissa nykyään toimivista ihmisistä. Kirjan suunnittelussa ovat olleet mukana FM Sanna Käyhkö ja FM Marianne Parvinen Suomen Kotiseutuliitosta.

Seurantalolla-teos on osa Kotiseutuliiton itsenäisyyden juhlavuoden Rakkaudesta kotiseutuun -ohjelmakokonaisuutta. Teoksen kustantaja on Maahenki Oy. Kun ostat Seurantalolla-kirjan Kotiseutuliitosta, tuet samalla kotiseututyötä. Tilaustiedot: www.kotiseutuliitto.fi/seurantalolla-valokuvateos

Kotiseutuposti 2/ 2017

9

Ystävyyttä, sähkökatkoja ja kotiseutukissoja Tuomas Uusheimon ja Marja Hakolan lisäksi Seurantalolla-kirjan tekemiseen osallistuivat Kotiseutuliitosta arkkitehti Johanna Hakanen, FM Sanna Käyhkö ja FM Marianne Parvinen. Rakennustutkijana työskentelevä Hakanen kirjoitti kirjaan esseen seurantalojen historiasta. Parvinen kartoitti kirjan arkistoaineiston ja Käyhkö osallistui sekä suunnitteluun että talotietojen selvittämiseen. Pyysimme heitä kertomaan omia seurantalomuistojaan.

Johanna Hakanen: Mahdollisuus uuteen Rakennustutkijan työ kuljettaa minua seurantalolta toiselle. Seurantalon oven avatessa vastaan tulvii aina myös muistoja, omia tai muiden.

Viime marraskuun pimeänä iltana kirkkonummelaisen seurantalon keittiön täytti mausteiset tuoksut. Naapuriin asutetut irakilaiset kokit valmistivat siellä suolaisia ja makeita herkkuja myytäväksi kylän joulubasaariin. Vapaaehtoistyö vei minut saman keittiön pöydän ääreen opettelemaan viininlehtikääryleiden ja baklavien pyörittämisen taitoja. Lisäksi me, sattuman yhteen tuomat, jaoimme yhteisen illallisen ja ajatuksia haparoivalla suomen kielellä.

Seurantalot ovat myös mahdollisuus uuteen ja ennalta arvaamattomaan – yhdessä oppimiseen ja ystävien löytämiseen.

Sanna Käyhkö: Historia on aina läsnä Ehkä mieleenpainuvin seurantalokokemukseni on nuorisoseurantalo Papulasta. Meidät oli kutsuttu Sysmään yhdistyksen 100-vuotisjuhliin, jossa myös jaoimme talolle myönnetyn Hyvän korjauksen palkinnon. Samana päivänä oli satanut ensilumi, ja pihaan saapuessamme valkoisesta maisemasta erottuva keltainen Papula oli hieno näky.

Juhla alkoi musiikkiesityksellä ja jatkui puheilla. Perinteiden mukaan lauloimme myös Maamme-laulun. Toisen säkeistön koh10

Kotiseutuposti 2/ 2017

Johanna Hakanen, Marja Hakola, Tuomas Uusheimo, Sanna Käyhkö ja Marianne Parvinen. Kuva: Elina Kuismin.

dalla tuli pimeys: Talven ensimmäinen lumimyrsky oli katkaissut sähköt. Kaikki vilkuilivat ympärilleen, mutta laulu jatkui. Hetkessä, jossa kynttilät ja kannettavan tietokoneen näyttö valaisivat salia, tuntui tiivistyvän se, mitä seurantalot parhaimmillaan ovat: paikkoja, joissa menneisyys ja nykypäivä elävät samaan aikaan.

Marianne Parvinen: Tapahtumien näyttämö Seurantaloteema realisoitui kohdallani joululomalla, jolloin lapsuuden kotipaikkakuntani Joutsenon – nykyisen Lappeenrannan Joutsenon – työväentalolla pidettiin joulupäivänä tanssit. Innostuin ajatuksesta välittömästi. Tanssien vauhdittajana oli paikallinen Hurriganes-cover-bändi Black Devils perinteisellä joulupäivän keikallaan.

Samaisella työväentalolla, Töllillä, olen nähnyt ensimmäisen valkokankaalla esitetyn elokuvani 90-luvun puolivälissä ja nojaillut Scorpionsin Wind of Changen tahtiin yläasteen discoissa muutama vuosi tätä myöhemmin. Muistan vieläkin, miltä savukoneen tuoksu tuntui nenässä.

Taiteelliseen elämään sain ensimmäisiä hipaisuja samaisella Töllillä, jossa olin ala-asteikäisenä kuvataidekoulussa. Olen myös saanut muutama vuosi sitten helpotusta akuuttiin kissakuumeeseen käymällä Töllillä rotukissanäyttelyssä. Siitä se ajatus sitten lähti, ja tovin kuluttua olin jo kahden kotiseutukissan onnellinen omistaja – tai palvelija, kuten kissaihmiset tietävät.

Seurantalojen korjausavustukset – rakennusperinnön ja yhteisöllisyyden hoitoa Seurantalot ovat monimuotoinen ryhmä eri aikakausien arkkitehtuuria edustavia taloja, joita aatteelliset yhdistykset ovat rakentaneet kokoontumistiloikseen. Seurantaloja arvioidaan olevan nykyisin noin 2500, joista joka neljäs on arvioitu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi.

Seurantalojen korjaustyö on kansallisesti merkittävä haaste, josta vastaavat usein paikalliset yhdistykset talkootyönä. Korjausavustusten tarkoituksena onkin paitsi ylläpitää seurantalojen rakennusperintöä ja parantaa talojen toimivuutta, myös voimistaa talkooperinnettä; avustushankkeessa talkootyötä voidaan käyttää yhdistyksen omarahoitusosuutena. Talojen onnistuneet korjaukset heijastuvat myös palvelu- ja kulttuurialan pienyrittäjien työllistymismahdollisuuksiin.

Perinteisten seurantalojen ja uudempien kylätalojen muodostama verkosto tarjoaa tiloja paikalliskulttuurin koko kirjolle: kokouksille, liikunnalle, teatterille, tanssille, harrastuksille ja yhteisille juhlille.

Seurantalot ovat siis monipuolisen kansalaistoiminnan tiloja ja edelleen välttämättömiä kansalaisyhteiskunnan toimipaikkoja. Noin puolet taloista sijaitsee paikkakunnilla, joilla ei ole muuta avoimeen kansalaistoimintaan sopivaa tilaa.

Kotiseutuliiton vuonna 2015 tekemän selvityksen mukaan huomattavaa määrää seurantaloista pidetään uhanalaisina. Uhanalaisuuden syistä tärkeimpiä ovat ylläpitokulut ja korjauskustannukset.

Myös kylän tai taajaman tyhjeneminen sekä yhdistyksen vähäinen jäsenmäärä ovat merkittäviä syitä talon uhanalaisuuteen.

Elämä seurantaloilla seuraa yhdistysten aktiivisuuden aaltoliikettä: käyttäjämäärät vaihtelevat aktiivisten talojen tuhansista kävijöistä lähes hylättyjen talojen muutamaan sinnikkääseen päivystäjään.

Seurantaloilla on ollut ja on yhä edelleen merkittävä rooli niin yhteiskunnan, yhdistysten kuin kansalaisten elämässä, ja ne ovat täynnä kiehtovia tarinoita. Tarinoita, joita kertyy koko ajan lisää.

Vuoden 2017 korjausavustukset jaettiin maaliskuussa Seurantalojen korjauksiin jaetaan tänä vuonna 168 yhdistykselle yhteensä 1,7 miljoonaa euroa.

Avustusta sai myös yhdeksän Kotiseutuliiton jäsenyhdistystä, yhteensä 120 000 euroa. Avustuksia myönnettiin eniten Pohjois-Pohjanmaalle ja Pohjanmaalle.

Suurimmista avustuksista merkittävä osa on vesikaton korjauksiin. Suurimpia avustuksia saaneista taloista valtaosa on rakennettu ennen vuotta 1939, ja puolet kaikista avustusta saavista taloista on luokiteltu kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi. Suurimman yksittäisen avustuksen, 41 200 euroa, sai Tyrnävän Vasemmisto työväentalonsa korjauksiin.

Janakkalan Jana sai 39 000 euroa urheiluseurantalon vesikaton korjaamiseen. Kotiseutuliiton jäsenten saamista avustuksista suurimmat olivat 25 000 euron suuruisia, ja ne menivät Panelian Kotiseutuyhdistykselle Poriin ja Kylätalo Nousulalle Savonlinnaan. LL Lue lisää: Seurantalojen korjausavustukset. Selvitys valtionavustusten käytöstä ja vaikutuksista (2015) www.kotiseutuliitto.fi/seurantalot

Seurantalojen korjausavustus on vuodesta 1978 lähtien jaettu valtionavustus, jonka jakamisen opetus- ja kulttuuriministeriö on vuonna 2004 antanut Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi. Rahoitus tulee veikkausvoittovaroista. Suomen Kotiseutuliitto vastaa seurantalojen korjausavustuksen jaosta ja tarjoaa asiantuntija-apua seurantalojen korjauksiin liittyvissä kysymyksissä.

Kotiseutuposti 2/ 2017

11

Vapaaehtoistyöllä on oletettua suurempi merkitys kulttuuriympäristöasioissa Kotiseutuliitto teki ensimmäisen valtakunnallisen selvityksen yhdistysten ja kansalaisten panoksesta kulttuuriympäristön hoitoon ja kehittämiseen.

Selvityksen myötä tiedetään, että suomalaiset tekevät lähiympäristönsä hyväksi valtavasti – vapaaehtoistyöllä on oletettua suurempi merkitys hyvän kulttuuriympäristön kannalta.

voitusta ja parempia edellytyksiä paikalliseen yhdistystoimintaan: joustavia rahoitusmuotoja, toiminnan tehostamisen työkaluja sekä koulutusta vaikuttamisen menetelmistä ja näkyvyyden kasvattamisesta.

Kansalaisyhteiskunta kulttuuriympäristö­ työssä – Tavoitteena hyvä elämä (Sini Hirvonen & Liisa Lohtander, sekä Kulttuuriympäristö ja kansalainen -hankkeen ohjausryhmä).

Kulttuuriympäristötyö lisää hyvinvointia

Useissa Euroopan valtioissa kansalaisyhteiskunnan toimintamahdollisuuksia on viime vuosina kavennettu. Myös Suomessa huolta herättää yhteiskunnan ääripäistyminen. Kansalaisten osallistuminen ehkäisee syrjäytymistä, ja osallisuuden kokemukset mainittiin kyselyssäkin onnellisina ja palkitsevina hetkinä toimijoiden elämässä.

Kulttuuriympäristöön kohdistuva työ on ihmisille tärkeää, ja paitsi työ, myös hyvä ympäristö vaikuttaa suoraan ihmisten hyvinvointiin. Vastaajat kertovat, että kun tietää tekevänsä töitä oikean asian puolesta, ”jaksaa vaikkei jaksaisi”. Yhdessä tekeminen on myös palkitsevaa: ”Seuran aktiivit ovat motivoituneita ja heidän kanssaan meidän on mukava tehdä työtä. Kaikki nauttivat ja meillä on hauskaa yhdessä!”

Suomalaiset hoitavat ympäristöään Kulttuuriympäristöalalla toimii tuhansia yhdistyksiä ja satoja tuhansia aktiivisia kansalaisia. Kotiseutuliiton kyselyyn vastasi 450 järjestötoimijaa ja aktiivista kansalaista. Heistä 40 prosenttia käyttää vuosittain yli 30 vuorokautta kulttuuriympäristötyöhön.

Kuukauden ilmaistyöpanos on merkittävä havainto, ja näinkin laajan työpanoksen antajia on maassamme tuhansia. Toimijoilla on runsaasti ammatillista osaamista, kun useat toimivat kulttuuriympäristön hyväksi sekä työssään että vapaa-ajallaan.

Jotta kulttuuriympäristöt olisivat mahdollisimman hyvinvoivia, saavutettavia ja merkityksellisiä, tarvitaan vielä lisää yhteistyötä, laadukkaampaa kaa-

Toivotuimmat yhteistyökumppanit vastausten lukumäärä 109

Yritykset

196 29

82

Maanomistajat

77

Koulu / päiväkoti Media

69

Lähialueen yhdistykset*

66

Viranomaiset

62

Museot

59

Saman alan yhdistykset

59

Teemme jo yhteistyötä 42

221

72

Seurakunnat

Olemme kiinnostuneet yhteistyöstä

45

185

268 15 280 14 239

36 52

221

306 16

Kunta / kaupunki 21 0

Alueella ei ole tai yhteistyö ei ole mahdollista tai en näe hyötyä toimintamme kannalta

40

224

387 11 50

100

150

200

250

300

350

400

450

*alasta riippumatta

Kyselyyn vastanneet yhdistystoimijat toivoivat lisää yhteistyötä yritysten, maanomistajien ja koulujen ja päiväkotien kanssa.

12

Kotiseutuposti 2/ 2017

Turvaaminen Rakennetun

Ympäristö

Tallentaminen

Jäsenten

Kotiseutu

Asuinympäristö

Ylläpitää

Asukkaat Maisema

Tuleville sukupolville

Yhteisöllisyys

Hyväksi

Paikkakunnan

Alueemme

Aktivointi

Elinvoimaisuus

Kulttuuri

Mahdollistaa

Historia

Säilyttäminen

Kylä

Arvokkaan

Kulttuuriympäristö

Tunnetuksi tekeminen

Kulttuuriperintö

Edistäminen

Elinympäristö Lisätä

Perinne

Luonto

Iloa Virkistystä

Vanha

Toimiminen

Parantaminen

Taitojen Paikallisen siirtäminen

Hyvinvointi

Vaaliminen Ihmisten

Kehittäminen

Arvostuksen

Viihtyvyys

Kotiseututietoisuus

Vaikuttaa

Vastaajien mukaan kulttuuriympäristötyön tärkein tavoite on säilyttää ympäristöä elävänä, vireänä ja käytössä, niin että sekä meidän että tulevien sukupolvien on hyvä elää siinä. Kuva havainnollistaa, kuinka monta kertaa sana toistuu vastauksissa. Yksi vastaaja tiivistää tavoitteen: ”Hyvä elämä.”

Yhteistyö hallinnon ja kansalais­ yhteiskunnan välillä toimivaksi Toimiaksemme lakien ja valtion kulttuuriympäristöstrategian tavoitteiden mukaisesti, tarvitaan tuloksellisempaa yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välille. Kaavoitus muuttuu laadukkaammaksi, kun toimijoiden välille syntyy aito vuorovaikutus. Tarvitaan parempia menetelmiä kansalaisten kuulemiseen ja lisää työkaluja kulttuuriympäristövaikutusten arviointiin. Onnistuessaan tämä työ palkitsee: ”Sinnikkäällä työllä ja esillä olemalla olemme saavuttaneet varteenotettavan toimijan aseman maakunnassa. Olemme päässeet vaikuttamaan maankäytön suunnitteluun, rahoitusta ohjaaviin strategioihin ja maaseutuun vaikuttaviin päätöksiin.”

Aluehallinto on muutosten keskellä. Kulttuuriympäristöhallinnossa ei saa kaventaa kansalaisten roolia osallistua päätöksentekoon. On myös hallinnon edun mukaista hyödyntää nykyistä paremmin vapaaehtoisten asiantuntemusta ja paikallistason hiljaista tietoa. Kotiseutuliiton tekemä selvitys on

hyvä väline myös paikalliseen vaikuttamistyöhön – se osoittaa, kuinka suuresta ilmiöstä on kyse ja antaa käytännön neuvoja parempaan yhteistyöhön. SH Lue raportti sähköisenä: bit.ly/ky-selvitys Lataa tulostettava pdf-versio: www.kotiseutuliitto.fi/julkaisut-ja-tuotteet

Aiheesta lisää sivulla 22

Kulttuuriympäristö ja kansalainen • Selvitys on Suomen Kotiseutuliiton ja muiden kult­tuuri­ ympäristöalan keskeisten kansa­lais­järjestöjen panos val­ta­kunnallisen kulttuuri­ympäristöstrate­gian toimeenpanoon.

• Selvityshanke toteutettiin Alfred Kordelinin sää­tiön, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sekä Suomen Kotiseutuliiton rahoituksella vuosina 2015–2017.

• Hankkeen ohjausryhmässä olivat mukana Suomen Koti­seutuliiton lisäksi Helsingin kaupungin­osa­yhdis­ tykset ry Helka, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus, Maaseudun Sivistysliitto, Suomen Kult­tuu­riperinnön tuki ry, Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura, Suomen luonnonsuojeluliitto ja Suomen Omakotiliitto.

Kotiseutuposti 2/ 2017

13

Tulevat opettajat tutustuvat opiskelukaupunkinsa kiehtoviin paikkoihin Helsingin yliopistossa lastentarHelsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan kuvataiteen sivuaihan-, luokan- ja käsityönopettane, uudelta nimeltään kuvataiteen didaktiikan perusopintokokonaisuus, jiksi opiskelevat tutkivat ympärisrakentuu kuvataidekasvatuksen ja visuaalisen kulttuurin kursseista. Kulutö-kurssilla visuaalista kulttuuria vana vuonna ympäristö-kurssilla tutustuttiin Arkkitehtuurimuseon näytteemasta ”Minun/meidän paiktelyyn rakennetusta Helsingistä sekä tehtiin yhteistyötä Kotiseutuliiton ka”. Opiskelijat valitsevat Helsinsekä Lasten ja nuorten arkkitehtuurikoulu Arkin kanssa. Järjestöpäällikkö gistä paikan, jota tutkivat taiteen Liisa Lohtander Kotiseutuliitosta avasi kotiseudun käsitettä. Arkkitehti ja ja tieteen keinoin. Paikan valinarkkitehtuurikasvattaja Niina Hummelin Arkista esitteli arkkitehtuuria kouta on vapaa, mutta sen tulee olla lulaisten silmin, arkkitehti ja arkkitehtuurikasvatuksen asiantuntija Jaana opiskelijalle/opiskelijaryhmälRäsänen Arkkitehtuurin tiedotuskeskuksesta luennoi tilan ja paikan henle merkityksellinen. Paikka voi gestä ja arkkitehtuurin valtakunnallinen läänintaiteilija Eeva Astala Taiteen kiehtoa, olipa se sitten pelottava, edistämiskeskuksesta konsultoi kolmiulotteisten mallien rakentelusta. viehättävä, kotoisa, kuuluisa, perinteinen, trendikäs tai millainen töliikenteen kyljessä oleva hiljainen alue, joka houmuunlainen tahansa.

Tehtävä on osalle opiskelijoista haastava, koska kuttelee ihmisiä viettämään vapaa-aikaa. Lapinlahti kaikilla ei ole kiinnekohtaa Helsingissä. Toisaal- on ihmisten olohuone, jossa lenkkeillään, ulkoiluteta tehtävä tarjoaa tilaisuuden tehdä Helsingistä taan koiria, tullaan romanttiselle kävelylle, selvitelmerkityksellinen. Helsingin päärautatieasema ja lään ihmissuhteita, pelataan frisbeegolfia, ihaillaan Linnunlaulu koetaan tärkeiksi, koska ne sijaitsevat auringonlaskua, juhlitaan auringonnousuun saakkotimatkan alussa. Kirjastoja pidetään turvallisena ka, katsotaan kaukaisuuteen, piirretään, saunotaan, paikkana. Helsinkiläisille meren läheisyydessä ole- kiivetään puihin, syödään hävikkiruokaa, hoidetaan vat mattolaiturit, kävelytiet ja saaret ovat keskeisiä kasvimaata ja paljon muuta. Itselleni Lapinlahden merkitys edellisistä on upean auringonlaskun ihaipaikkoja kuin myös metsät ja keskustan kahvilat.

Opiskelija Suvi Tuominen kirjoittaa paikan va- leminen Helsingin parhailta kallioilta ja mielikuvilinnastaan seuraavasti: ”Lapinlahti on tulo- ja läh- tuksen päästäminen valloilleen.”

Opiskelijat tutkivat valitsemaansa paikkaa ”kynnyksenä’”, joka houkuttaa pohtimaan omia kokemuksia sekä kysymään ja etsimään paikkaan liittyviä vastauksia lähdekirjallisuudesta. Paikkaa tutkitaan myös taiteellisesti valokuvaten tai videoiden. Liike muuttaa paikan kokemista, aistimista ja ilmaisua. Kävellen valokuvasta tulee maalauksellinen.

Juosten, villisti paikalla pyörien tai paikan pintaa hivellen videosta tuHeinätupa ja aitta Seurasaaressa. Kuva: Pirjo Hulmi. Metsän henkeä, 2016. lee osa kokijaa ja paikan aistimista.

14

Kotiseutuposti 2/ 2017

Opiskelijat kuvaavat myös muita vastaavia paikkoja. Kun niitä tarkastellaan suhteessa toisiinsa kuvajatkumossa havaitaan eroja. Ne kätkevät tiedostamattomia merkityksiä, joita nousee kulttuurin muistista esimerkiksi musiikin ja kuvien muodossa. Tällöin paikka nähdään monimerkityksisenä tilana. Prosessista syntyy myös uusia merkityksiä, kun opiskelijaryhmät rakentavat kolmiulotteisia paikkoja, joissa yhdistyy elementtejä ja kokemuksia jokaisen omista paikoista. Tätä taiteellistieteellistä prosessia opiskelijat reflektoivat e-portfoliossaan.

MARTINA PAATELA-NIEMINEN

Dosentti, yliopistonlehtori

Abstrakti valokuva männystä. Kuva: Pirjo Hulmi. III. Harmonize, 2016.

Opiskelijat tutkivat paikkaa soveltaen taidekasvatukseen kehittämääni intertekstuaalista menetelmää, jolla tutkitaan tekstien välisiä merkityksiä. Teksti koostuu eri symbolijärjestelmistä, kuten esimerkiksi kuvista, äänistä, sanoista, kehon liikkeistä ja niiden yhdistelmistä.

Teksti on myös erilaisten merkitysten välinen kohtauspaikka. Merkitysten moninaisuutta voidaan ymmärtää, kun tekstiä (esim. paikkaa/ paikan kuvaa) tutkitaan tekstuaalisissa verkostoissa kuten edellä: kynnyksellä, jatkumossa, kulttuurissa ja uusia merkityksiä tuottaen.

Erilaiset tulkinnat mahdollistavat dialogin. Rita Irwinin kävely- ja Kai Syng Tanin juoksumetodi tuovat uusia ulottuvuuksia paikan kokemiseen ja kuvaamiseen.

Kansalaisyhteiskuntaa vahvistamassa Valtioneuvosto on asettanut kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan KANEn toimikaudeksi 2017–2021. Sen puheenjohtajana toimii Sosten puheenjohtaja Kristiina Kumpula. Jäsenet edustavat järjestöjä, tutkimusta, elinkeinoelämää, virastoja ja ministeriöitä. Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo on valittu neuvottelukunnan varajäseneksi.

Neuvottelukunnan tehtävä on edistää kansalaisten ja järjestöjen vuorovaikutusta viranomaisten kanssa. KANE pyrkii parantamaan kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä.

Vanhatalo pitää varajäsenyyttä tärkeänä näköalapaikkana. KANEn toimintamallin mukaan varajäsenet voivat osallistua kaikkiin kokouksiin ja saavat saman informaation kuin varsinaiset jäsenet.

– Juuri nyt on käynnissä muutoksia, jotka vaikuttavat osallisuuteen, lähidemokratiaan, paikalliseen päätöksentekoon ja koko järjestökentän toimintaan. KANEssa seurataan muutoksia tarkkaan ja voidaan vaikuttaa, Vanhatalo sanoo.

KANE verkossa: oikeusministerio.fi/kane

Kotiseutuposti 2/ 2017

15

Pelastetaan Suomen vanhat tuulimyllyt Vanhojen tuulimyllyjen merkitys maanviljelyksen, teollisuuden, tekniikan ja arkkitehtuurin kehityksen monumentteina on monissa maissa nostettu näkyvästi esiin. Tilanne Suomessa on toinen, vaikka säilynyt tuulimyllykantamme on suhteellisen runsas ja osittain aivan ainutlaatuinen. Koko maata kattavaa tutkimusta tuulimyllyjen rikkaasta perinteestä ei kuitenkaan ole tehty. Peruskarttoihin sekä seutukaavaliitto- ja kuntatason kulttuurihistoriallisten kohteiden inventointeihinkin niitä sisältyy vain sattumanvaraisesti. Näin ollen myös niiden käytännön suojelu on useimmiten jäänyt yksityisten henkilöiden ja kotiseutuyhdistysten varaan.

Ensimmäiset tuulimyllyt rakennettiin LounaisSuomeen jo 1400-luvulla, ja 1800-luvun lopulla tuulimyllyjä arvioidaan olleen Suomessa yhteensä 20 000. Näistä kansanrakentajien konstruoimista myllyistä on säilynyt noin 650 kappaletta, joista vanhimmat ovat 1700-luvun lopulta ja valtaosa 1800-luvun jälkipuoliskolta.

Tuulimyllyjä löytyy koko Suomen alueelta itärajalle ja eteläiseen Lappiin asti. Suurimmat keskitty-

Paraisilla on enemmän tuulimyllyjä kuin missään muussa Suomen kunnassa. Ne ovat kooltaan ja muodoltaan hyvin samantapaisia jalkamyllyjä. Tässä yksi niistä takaa törröttävine pärehöylineen.

Kuva: Kirsti Horn.

16

Kotiseutuposti 2/ 2017

mät ovat Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Suomen vanhoista tuulimyllyistä vähintään 400 on yksityisomistuksessa. Museoissa on arviolta noin 150 tuulimyllyä.

Jalka, harakka ja mamselli Suomalaiset perinteiset tuulimyllyt edustavat kolmea päätyyppiä. Niiden muoto, rakennustekniikka ja koneiston toimintaperiaate vaihtelevat paikkakunnalta toiselle, eikä kahta täysin samanlaista myllyä olekaan. Kaikki Suomen vanhat tuulimyllyt on koneistoaan myöden rakennettu puusta. Rautaa löytyy yleensä vain kiveä pyörittävästä akselista.

Jalkamylly on myllytyypeistä vanhin, keskiaikainen. Se on myös maamme tuulimyllyistä yleisin, yksinkertaisin ja pienikokoisin tyyppi. Jalkamyllyn myllyaitassa on kaksi kerrosta, ja kivet sijaitsevat ylemmällä tasolla. Jalkamyllyn koko aittaa kivineen ja koneistoineen käännetään pystytukin ympäri, kun halutaan tuulen osuvan siipiin.

Harakkamyllyn katsotaan olevan kehityksessä toisena. Se on tuulimyllytyypeistä ehdottomasti harvinaisin maailmassa. Siinä koneisto aittoineen on erotettu erilliseksi elementiksi jauhamishuoneen katolle. Vain yläosaa käännetään pitkän, korkealla olevan pyrstön eli häntäpuun avulla, mikä lienee selitys nimelle.

Mamsellimylly on tuulimyllyistämme monimutkaisin, suurin ja tehokkain, teknisen kehityksen viimeinen vaihe. Tyypin näyttävin edustaja on Turun Samppalinnan suuri teollisuusmylly. Komeita ja korkeita ovat muutkin mamsellimyllyt: suurimmissa on monta kerrosta ja monenlaisia myllärin työtä helpottavia mekanismeja. Mylly on hahmoltaan katkaistun kartion tai pitkään mekkoon sonnustautuneen mamsellin muotoinen. Sen huippu eli hattu on käännettävissä. Myös hollantilaisena tunnettu mamsellimylly on maailmalla yleisin säilynyt tuulimyllytyyppi.

Saunapuiksi tai museokohteeksi Perinteisten tuulimyllyjen käyttö loppui, kun ensin höyry ja sitten sähkö mahdollistivat jauhon tuotannon teollisessa mittakaavassa. Toimivia kotitarvemyllyjä kuitenkin käytettiin ainakin rehuviljan jauhamiseen ja usein myös päreiden höyläämiseen aina toiseen maailmansotaan asti.

Lopullisen iskun toi sota ja sen mukana elintarvikepula. Yksityismyllyjen käyttö kiellettiin, jotta viljan jakelua voitiin kontrolloida. Useimmat pienet kotitarvemyllyt asetettiin käyttökieltoon yhdeksäksi vuodeksi (1939–48). Toimettomat myllyt rapistuivat joskus siinä määrin, että omistajat jättivät ne lopullisesti heitteille tai pilkkoivat saunapuiksi. Monelle näyttää kuitenkin olleen kunnia-asia säilyttää esi-isien vanha mylly pihapiirissä tai lähipellolla.

Tuulimyllyjä kunnostettiin vaihtelevilla tekniikoilla, pääosin hyvin, tai luovutettiin paikallisen kotiseutuyhdistyksen hoiviin, ulkomuseon kokoelmiin.

Kysely tuulimyllyjen omistajille Huoli myllyjen säilymisestä osana suomalaista kulttuurimaisemaa on aiheellinen, sillä joillain alueilla jopa joka viides tuulimylly on kiireellisen korjauksen tarpeessa, käyttökunnosta puhumattakaan.

Käynnissä olevassa Pelastetaan Suomen vanhat tuulimyllyt -projektissa inventoidaan ja valokuvataan tuulimyllyjä, haastatellaan niiden omistajia, laaditaan korjaus- ja käyttöohjeet ja lopuksi kirjoitetaan tietoteos.

Kaikki Suomen tuulimyllyjen omistajat, niin yksityiset henkilöt, museot kuin yhteisötkin, joiden omistuksessa tai hallinnassa on vanha tuulimylly, voivat nyt vastata verkossa tuulimyllykyselyyn. Kyselyn tarkoituksena on kerätä sanallista ja kuvallista tietoa mahdollisimman monista vanhoista tuulimyllyistä tutkimusta, tuulimyllyn korjaus-, huolto- ja käyttöohjetta sekä julkaisua varten. Jokainen lyhytkin vastaus on arvokas.

Harakkamyllyjä on muotoilultaan monenlaisia. Kuvassa Seurasaareen Punkaharjulta tuotu siro harakkamylly. Kuva: Kirsti Horn.

Tuulimyllykysely: bit.ly/tuulimyllykysely KI RS T I H O RN

Arkkitehti, kirsti.horn@gmail.com

Myös mamsellimyllyjen muotoilu vaihtelee pitäjästä toiseen kullakin alueella vaikuttaneen mestarin mukaan. Kuvassa on Humppilan museon mylly. Kuva: Kirsti Horn.

Kotiseutuposti 2/ 2017

17

Tule mukaan juhlimaan luontoa ja kulttuuriympäristöä!

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien teema on tänä vuonna Luontoon yhdessä. Itsenäisyyden juhlavuosi onkin mitä parhain aika juhlistaa luontosuhdettamme – satavuotiaan Suomen luonto on meille monelle luovuuden lähde, virkistymisen paikka ja jopa identiteetin rakennusaine.

Luontoon yhdessä -teemaan ovat tarttuneet jo monet, ja mukaan ilmoitetuissa tapahtumissa esillä ovat esimerkiksi, maisema ja luonto taiteen inspiraationa, ympäristötaide, luontosuhde, kansallispuistot, kansalliset kaupunkipuistot ja luontoon

liittyvät elinkeinot. Miltei kaikki luontokohteet ovat kulttuuriympäristöä, joissa näkyy tavalla tai toisella ihmisen toiminnan vaikutus.

Juhlistaisitko sinä kaupunkiluontoa, luonnonmuistomerkkejä tai puuarkkitehtuuria?

Seuraa vinkkejä myös Facebookissa www.facebook.com/EHDFinland ja Twitterissä @Heritage­DaysFI.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät Euroopan kulttuuriympäristöpäiviin osallistuu vuosittain yli 20 miljoonaa ihmistä 50 maassa.

Suomessa järjestetään joka vuosi noin 200 tapahtumaa. Tapahtumien pääajankohta alkaa Suomen luonnon päivänä 26.8.2017 ja päättyy syyskuun toiseen viikonloppuun 10.9.2017. Myös muulloin järjestettävät tapahtumat voivat olla osa kulttuuriympäristöpäiviä.

18

Kotiseutuposti 2/ 2017

Kulttuuriympäristöpäivien tarkoituksena on huomata lähiympäristön arvot ja nähdä kulttuuriympäristö voimavarana ja hyvinvoinnin lähteenä. Teemavuodet ovat yhteisiä koko Euroopalle ja antavat ideoita tapahtumanjärjestäjille. Luontoon yhdessä -teemaa hyödyntävien tapahtumien lisäksi mukaan voivat tulla kaikki yleisesti kulttuuriympäristöön liittyvät tapahtumat.

Näin tulet mukaan – valitse sinulle sopiva tapa!

Juhli omin päin

Järjestä tapahtuma

Syödään yhdessä kaiken maailman maisemissa!

Ja ilmoita se tapahtumakalenteriin

Kulttuuriympäristöpäivät ja Syödään yhdessä -hanke kutsuvat viettämään kulttuuriympäristöpäiviä yhteisiin ruokapöytiin ja avaavat somekeskustelun kulttuuriympäristön ja yhdessä syömisen merkityksestä #kulttuuriympäristöpäivät, #syödäänyhdessä.

Edellisvuosina yhdistykset, museot, koulut ja monet muut toimijat ovat järjestäneet esimerkiksi avointen ovien päiviä, näyttelyitä, talkoita ja opastettuja kierroksia. Ilmoita tapahtumasi ajoissa mukaan osoitteessa www.kulttuuriymparistopaivat.fi.

Tee kulttuuriympäristösitoumus! Vietä Seurantalopäivää Kulttuuriympäristösitoumus on hyvä tapa saada kansainvälistä näkyvyyttä työlle, jota teet jo nyt, kun liityt mukaan sivustolla Sitoumus2050.fi. Sitoumuksen voi tehdä mistä tahansa kulttuuriympäristötyöstä, vaikkapa järjestämästäsi tapahtumasta!

Osallistu tapahtumaan

Seurantalopäivää vietetään jälleen 9.–10.9. osana Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä. Tapahtumaan osallistuvissa taloissa vietetään avoimien ovien päiviä ja järjestetään erilaisia tapahtumia. Seuran­talo­ päivän tapahtumat löytyvät Kulttuuriympäristöpäi­ vien kalenterista. Lisätietoja seurantalopäivästä: www.seurantalot.fi/tietoa-toimijoille/seurantalopaiva.

Kaikki tapahtumat näkyvät Suomen tapahtuma­kalenterissa www.kulttuuriyimparisto­paivat.fi/tapahtumat ja lisäksi kansainvälisellä sivustolla www.europeanheritagedays.com.

Kulttuuriympäristöpäivillä myös syödään yhdessä, kaiken maailman maisemissa!

Kesän lopulla kerätään rakkaat kokoon, ja syödään yhdessä. Kokkaa vaikka kodin tai mökin kunniaksi, lähipellolla tai puistossa. Nappaa eväät pakettiin ja marssi luontoon. Järjestä talkoot makein tarjoiluin ja auta tekemään omasta ympäristöstäsi vielä parempi.

Mikä on mielestäsi paras paikka ja tapa syödä yhdessä?

Mikä on tärkein kulttuuriympäristö ja miksi? Mitä yhdessä syöminen merkitsee? Kertokaa meille somessa #kulttuuriympäristöpäivät #syödäänyhdessä.

Maksuttomat materiaalit käytössäsi Tilaa sähköpostitse: erp@kotiseutuliitto.fi

Lataa: www.kulttuuriymparisto­paivat.fi > Aineistot

99 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien yleisesite 99 Ilmapallot kulttuuriympäristöpäivien logolla 99 Lippu lainaan tapahtumaasi

99 Euroopan kulttuuriympäristöpäivien logo 99 Luontoon yhdessä -teemavuoden materiaalit: juliste, flyer, tapahtumakuva ja tiedotepohja

Kotiseutuposti 2/ 2017

19

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

Jäsentapaamisia ja rahoitusinfoja Kotiseutuliitto on vuosi vuodelta tiivistänyt yhteistyötä maakuntien liittojen, jäsenyhdistysten ja kuntajäsenten kanssa sekä pyrkinyt tukemaan yhteistyötä toimijoiden välillä. Kevään 2017 aikana järjestettiin 11 maakunnassa tapaaminen yhteistyössä kunkin maakunnan liiton kanssa. Kaikissa tilaisuuksissa todettiin maakunnallisen yhteistyön merkitys suureksi ja toivottiin sen vahvistamista, etenkin nyt suurten muutosten alla.

Sekä viime että kuluvan vuoden tilaisuuksissa on jäsenille ollut tarjolla hanke- ja rahoitusneuvontaa, ja osallistujat ovat päässeet tapaamaan Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahaston, paikallisten

Leader-yhdistysten sekä Opetushallituksen kansainvälistymisavustuksista vastaavia henkilöitä. Lisäksi Kotiseutuliitto tarjosi jokaiseen tilaisuuteen ohjelmaa, jolla pyrittiin saamaan liiton keskeisiä päämääriä ja palveluita jäsenistön tietoon. Samalla jäsenistö sai kertoa kuulumisiaan ja jakaa toimintamallejaan muille.

Tapaamisissa vahvistettiin kotiseututyön maakunnallista ulottuvuutta ja yhteishenkeä. Lisäksi tilaisuuksissa valittiin kunkin maakunnan edustaja ehdolle Kotiseutuliiton valtuustoon. Valtuuston jäsenet valitsee annetuista ehdokkaista vuosikokous, joka pidetään Jyväskylässä 11.8.2017. LL

Kansanliike kokoontuu: yhdistysten kesäretket Valtakunnallisille kotiseutupäiville Kotiseutuliike on yksi Suomen suurimmista kansanliikkeistä, ja se saa näkyä ja kuulua myös itsenäisyyden juhlavuonna! Näytetään kansanliikkeen suuruus Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Jyväskylässä 10.–13.8., kun Keski-Suomi tarjoaa meille parastaan!

Valtakunnalliset kotiseutupäivät ovat kotiseututyön vuotuinen päätapahtuma ja maamme suurin kotiseututapahtuma. Niiden tarkoitus on kasvattaa kotiseututyön arvostusta ja esitellä järjestäjäaluetta.

Päiviä on järjestetty vuodesta 1949 lähtien joka vuosi. Päiville osallistuu satoja Kotiseutuliiton jäsenyhdistysten edustajia ja kotiseutuklubilaisia eri puolilta Suomea. Lisäksi päivien yleisötilaisuuksiin ottaa osaa tuhansia kotiseudun ystäviä lähiympäristöstä.

Päivien ohjelmassa on keskusteluja, kulttuuriesityksiä, retkiä, rupattelua sekä iloisia illanviettoja ja hyviä kohtaamisia. Vi­ ral­lisena osiona mukana on perjantaina 11.8. Suomen Koti­ seutuliiton vuosikokous, 20

Kotiseutuposti 2/ 2017

jossa jokaisella jäsenyhteisöllä on äänioikeus. Tule päättämään liikkeen suuntaviivoista!

Joukolla junaan tai porukalla bussiin!

Matkanteko on mukavaa porukalla. Moni yhdistys onkin jo useamman vuoden ajan vuokrannut porukalla bussin tai varannut yhteiset junaliput kotiseutupäiviä varten. Nyt on hyvä hetki tarttua toimeen: Olkaa yhteydessä naapuriyhdistyksiin (www.koti­seu­ tu­liitto.fi/jasenet) ja sopikaa yhteisestä kuljetuksesta!

Kotiseutuliiton luottamushenkilöt ja henkilökunta ovat myös paikalla Jyväskylässä, valmiina vastaamaan kysymyksiinne ja viettämään aikaa yhdessä. Joten vaikka jos et löydäkään matkaseuraa, niin paikan päällä on varmasti silti porukkaa! Olisi hauskaa tutustua. LL Meistä ja Kotiseutuliitosta: www.kotiseutuliitto.fi Kotiseutupäivistä ja ilmoittautumisesta: www.jyvaskyla.fi/kotiseutupaivat Tapaamisiin!

Jäsenetu: Verkkosivut

KALENTERI

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Jyväskylässä

10.–13.8.

Ohjelma: www.jyvaskyla.fi/kotiseutupaivat Ilmoittautuminen edulliseen hintaan 31.5. mennessä.

Viimeinen ilmoittautumispäivä on 30.6.

Vuosikokous, Jyväskylä

11.8.

Kotiseutuklubin vuositapaaminen, Jyväskylä

11.8.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät

26.8.–10.9.

Teemana Luontoon yhdessä Lisätiedot: www.kulttuuriymparistopaivat.fi

Seurantalopäivä 8.–10.9.

Kotiseutuliiton jäsenyhdistyksillä ja Kotiseutuklubin jäsenillä on mahdollisuus hankkia kauttamme toimivat ja modernit verkkosivut. Verkkosivupalvelun 90 euron vuosihinta kattaa kaiken olennaisen: valmiiksi suunnitellun, yksinkertaisen ja mobiiliyhteensopivan sivuston, sen ylläpidon, teknisen tuen, kehityksen ja tallennustilan sekä verkko-osoitteen www.kotiseudut.fi/yhdistyksennimi (oma domain erilliseen vuosihintaan).

Sivustossa on valmiina tietyt perussivut, ja vähimmillään riittää, että yhdistys lisää sivulle yhdistyksen nimen ja perusasiat, kuten yhteystiedot. Sivustoa voi kuitenkin helposti muunnella monin tavoin: lisätä teksti- ja kuvasivuja sekä pdf-tiedostoja, uutisia ja tapahtumia sekä Facebook- ja Twitter-tilien syötteitä.

Palvelu tilataan osoitteesta www.kotiseudut.fi. LL

Turun Kirjamessut

Lue lisää: www.kotiseutuliitto.fi/ jasenet/jasenedut

Tervetuloa!

6.–8.10.

Vuoden kotiseututeoksen julkistaminen 7.10.

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri

Kesä & Kotiseutuliiton toimisto Kotiseutuliiton toimisto on kesä-, heinä- ja elokuussa avoinna kello 9–15.

Toimistopalvelut ja tuotemyynti ovat kesätauolla 26.6.–23.7.

Myyntituotteiden viimeinen postituspäivä ennen kesätaukoa on to 22.6.

Muistakaa tilata ansiomerkit ajoissa! Hallituksen viimeinen kokous ennen kesätaukoa on 5.6.

KOKOUSKUTSU

Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous Perjantaina 11.8.2017 kello 14.00 Jyväskylän yliopiston päärakennuksen Sali, Seminaarikatu 15 Valtakirjojen tarkastus tapahtuu samana päivänä klo 10–12 Infoja ilmoittautumispisteessä Jyväskylän työväentalon Aalto-salissa ja kello 13–14 kokouspaikalla.

Kannatusjäsenillä on kokouksessa läsnäolo- ja puheoikeus.

Kotiseutuposti 2/ 2017

21

Rahoitusta paikalliseen vapaaehtoistyöhön Kun Kulttuuriympäristö ja kansalainen -selvityksessä kysyttiin, mistä olisi eniten hyötyä, suurin osa vastaajista nosti esiin joustavien rahoitusmuotojen tarpeen. Seuraavaksi eniten kaivattiin tietoa vaikuttamisen menetelmistä ja tehokkaasta viestinnästä.

– En ymmärrä, mitä yhdistyksiltä odotetaan.

Rahaa toimintaan saa todella vähän ja rakennuksen ylläpito ja kunnostaminen on valtavan kallista.

Jos valtio tai kunta haluaa, että vapaaehtoiset jatkavat tulevaisuudessakin, miksi rahoitusta ja tukea on niin vaikea saada? pohti eräs vastaaja.

Tiedotus ja näkyvyys

Kaavoitus

Talkoot

Vaikuttaminen

Pidetään yhdessä kotiseuduista huolta Kotiseutuliitossa olemme tarttuneet haasteeseen, jotta tulevaisuuden kotiseututyön rahoitus on turvattu. Kulttuuriympäristötyö on merkittävä osa kotiseututyötä. Keräämme Kotiseudulle-keräyksellä varoja aivan uudelle säätiölle, joka tukee jatkossa paikallista vapaaehtoistyötä ja kotiseutututkimusta. Perustettavan Kotiseutusäätiön tuki varmistaa vapaaehtoisvoimin tehtävän kotiseututyön toimintaedellytykset sekä mahdollistaa kotiseututyötä uudistavat kokeilut ja hankkeet.

Kotiseudulle-keräys on iloksemme saanut lahjoittajat liikkeelle. Lisää lahjoituksia kuitenkin tarvitaan, jotta saavutamme minimitavoitteemme, Kotiseutusäätiön perustamispääoman 50 000 euroa.

Jokaisella lahjoituksella on merkitystä, ja pienilläkin summilla synnytetään iloa ja hyvinvointia.

Olemme haastaneet Kirsi Moisanderin ja Raimo Sailaksen johdolla kaikki jäsenyhdistyksemme tukemaan Kotiseutusää-

Rahoitus

Tapahtumat

Muistitieto Lainsäädäntö Lapset ja nuoret

Ympäristön hoito

Päätöksenteko

Uudet aktiivit

tiön perustamista. Toivomme, että haaste laitetaan kiertoon. Kotiseudulle-keräyksen lahjoittajaksi ja kotiseututyön tukijaksi voi haastaa ystäviä, yhdistyksiä tai vaikkapa yrityksiä.

Keräykseen voi myös osallistua Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Jyväskylässä lahjoittamalla lipaskeräykseen. Lisäksi Aki Palsanmäen kotiseutuhuutokaupasta voi huutaa kiinnostavia esineitä.

Huutokaupan tuotto ohjataan tulevaisuuden kotiseututyölle eli säätiön perustamispääomaan.

Pidetään yhdessä kotiseuduista huolta ja annetaan kotiseututyölle kirkas tulevaisuus!

Kaikki lahjoittajat saavat näkyvyyttä osoitteessa www.kotiseudulle.fi!

Keräystili: Nordea FI27 1555 3000 1204 29 (BIC: NDEAFIHH) Saaja: Suomen Kotiseutuliitto • Viestikenttään lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma.

Rahankeräyslupa POL-2015-14650 • Luvan saaja: Suomen Kotiseutuliitto ry • Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimeenpanoaika ja -alue: 5.4.2016–31.3.2018 koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta

22

Kotiseutuposti 2/ 2017

OMAKULMA

Mikkelin Mitä kotiseutu merkitsee? -keskustelussa olivat mukana Salla Sillanpää, Riitta Vanha­ talo, Pia Puntanen ja Leena Hangasmaa. Kuva: Elina Kuismin.

On hyvä olla jostain kotoisin Minulle kotiseutu merkitsee jonkinlaista turvallisuudentunnetta. Se on tuttua ja tavallista. Se on arjen ympäristö ja kasvuympäristö. Kuten niin moni, minäkin miellän, ainakin osittain, kotiseuduksi paikan, missä olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni: kotiseutuni on paikka, jossa olen kasvanut ja missä myös kasvatan lapsiani – siis Mikkeli. Muun muassa.

Ihminen voi asua jollain paikkakunnalla vuosikausia tuntematta sitä kotiseudukseen, hän voi tuntea olevansa kotoisin monesta paikasta, tai ei oikein mistään. Kysymys kuuluukin: ”Kuinka jostain paikasta tulee ihmiselle kotiseutu? Mikä kasvattaa juuret?”

Jotta seudusta tulee koti, se täytyy merkityksellistää. Mikä sen tekee? Vastauksena on erilaisia pareja: tieto ja tarinat, henkilökohtainen ja yleinen historia, kulttuuriympäristö ja suullinen perintö. Teoreettisin termein voisi ehkä luonnehtia kotiseudun sijaitsevan aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön leikkauspisteessä.

Kysyjästä ja kontekstista riippuen kerron: olen kotoisin Suomesta, Itä-Suomesta, Mikkelistä, Mikkelin keskustasta. Mutta määritelmän perään tulee pian selittävä osio: ”Juureni ovat kuitenkin muualla Suomessa.” En tiedä onko se yleinen ilmiö, mutta itselläni tilanne on ainakin se, että vanhempien ja isovanhempien rikkailla murteillaan kertomat tarinat ovat sitoneet minut muihinkin maisemiin, vaikka en itse niissä ole koskaan asunut. Eteläpohjalaiset lakeudet ja pohjoissavolaiset käsityöläispirtit ovat osa sielunmaisemaani, vaikka ne konkreettisina maisemina voivat olla jo osittain kadonneita.

Vanhempieni kotiseutuihin, Lapuaan ja Nilsiään, minua sitoo pääosin vain tarinat, kertomuk-

set menneiden polvien edesottamuksista, ja heidän elämään jääneistä sananlaskuistaan. Kyse on yksinomaan henkilökohtaisesta ja sukujen historiasta, ei mistään historian mahtiteosta, vaan arjen mikrohistoriasta. Maailmalle merkityksettömiä, mutta minun identiteetilleni todella tärkeitä tapahtumia.

Ensimmäisen polven mikkeliläisenä minua eivät tänne sido sukuni ja perheeni tarinat. Merkitykset ja juuret tähän kaupunkiin on täytynyt kasvattaa toista kautta, ja se reitti on tieto. Asuinympäristö, kulttuuriympäristö kertoo tarinoita, jos niitä haluaa kuunnella. Otetaan siis selvää: kuka tässä talossa on asunut, kuka sen on rakentanut, miksi ja milloin?

Mitä tällä paikalla tapahtui 10 vuotta sitten, sata vuotta sitten, tuhat vuotta sitten?

Mikkeli on siitä kiitollinen kotiseutu, että sen juuret ulottuvat kauas, kivikaudelle saakka. Omaa juurtumistani tälle seudulle on lisännyt merkittävästi juuri kulttuuriperinnön avaaminen, se, että ympäristö on alkanut historiatiedon kautta kertoa tarinoitaan. Siinä on yksi syy, miksi koen esimerkiksi kulttuuriympäristöt, niiden suojelun sekä kulttuuriperintökasvatuksen niin merkittäviksi. Niiden kautta ihmiset juurtuvat, asuinseudusta tulee kotiseutu. Kotiseutu on merkittävä osa ihmisen identiteettiä, se on yksi monista minuuden rakennuspuista. On hyvä olla jostain kotoisin. Kun tuntee oman kotiseutunsa, voi arvostaa myös sitä toista, tuntematonta.

LEENA H A N G A S M A A

Kirjoittaja on kulttuurintutkija ja Mikkeli-seuran

vara­puheenjohtaja. Teksti pohjautuu alustukseen Mitä

kotiseutu merkitsee? -keskustelussa Mikkelissä 11.4.2017.

Tekstin pidempi versio: www.kotiseutuliitto.fi/leena-hangasmaa-mita-kotiseutu-merkitsee

Kotiseutuposti 2/ 2017

23

Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I