Kotiseutuposti 3/2020

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

3/2020

Kestävä talous

Kotiseutuposti 3/ 2020

1

PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 14.9.2020

3 / 2020

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri / taitto Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuposti/ ilmoittaminen-ja-mainostus T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).

Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa.

Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi Pääkirjoituksen kuva Riitta Vanhatalosta: Studio KuvaLeipomo, Henna Mitrunen.

Kansikuva

Jämijärvi-Seura on hieno esimerkki kotiseutuyhdistyksestä, jolla on selvä ja vahva yhteys taloudellisesti kestävään kehitykseen (s. 4–5). Yhdistyksen nuorisoteatteritoiminnasta kerrotaan Kotiseutujunnut-jutussa sivulla 14–16. Kuvassa on nuorisoteatterilaisia kotiseutumuseon päärakennuksen vintillä. Kuva: Viivi Salmela.

Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761 2

Kotiseutuposti 3/ 2020

Kokemuksia poikkeusajasta

K

otiseutuliitto käynnisti keväällä kyselyn jäsenille, jotta kuulisimme kokemuksista ja näkemyksistä kotiseututyön kannalta koronaviruksen aiheuttamasta poikkeusajasta. Kysely jatkuu edelleen, ja toivomme lisää vastauksia, jotta pysymme ajan tasalla tilanteesta kentällä. Kotiseutupostin tässä numerossa on sekä suoria lainauksia vastauksista että yhteenvetoa kyselyn tuloksista tähän mennessä. Korona on koetellut ja tuonut vastuksia. Valoisaa on se, että jäsenet uskovat kotiseututyön arvostuksen ja merkityksen tästä jopa kasvavan. Jäsenet ovat myös motivoituneita mukauttamaan toimintaa tarvittaessa ja oppimaan uusia toimintamalleja.

Olen ylpeänä ja tyytyväisenä seurannut kotiseututoimijoiden työtä kevään ja kesän aikana. Yhdistysten hallintoa ja kotiseututyötä on mukautettu rajoitusten ja suositusten mukaan. Se ei varmastikaan ole ollut aina helppoa. Varmasti moni on myös päätynyt karsimaan toimintaa minimiin välttääkseen riskejä. Sekin on tilapäisesti parempi kuin riskinotto. Tämä voi tuntua itsestään selvältä, mutta kun viime aikoina joitakin tapahtumia on noussut kohuotsikoihin, niin kotiseututapahtumista ei ole ollut mitään huomautettavaa. Se on arvokasta ja koko kotiseututyön maineelle tärkeää. Kiitos siitä teille!

Tänä kesänä suurin osa on viettänyt lomaa ja kesäpäiviä kotimaassa. Museoissa, myös kotiseutumuseoissa, on ollut paljon kävijöitä. Lähikohteista ja lähikulttuurista on ammennettu elämyksiä. Paljon on ollut vaihtoehtoja, kun rajoituksia osin purettiin, mutta turvavälit ja hyvä käsihygienia huomioitiin. Kun isoja tapahtumia on peruttu, sitä tärkeämpiä ovat olleet pienet tapahtumat ja lähiseudun kohteisiin tutustuminen.

Turvallisuus huomioiden valmistaudutaan myös Valtakunnallisille kotiseutupäiville Kokkolaan, tällä kertaa marraskuussa.

RI I T TA VA N H ATA LO

Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja

Kotiseututyö kestävyystarkastelussa Kestävä kehitys on tämän vuoden Kotiseutupostien suuri yhteisteema. Tässä numerossa mikroskoopin lasien väliin on puristettu taloudellinen kestävyys ja sen yhteys kotiseututyöhön ja -harrastuksiin. No löytyykö yhteyksiä? Kyllä löytyy – aivan loputtomasti. Olisi naurettavaa alkaa tässä luetella lehden kaikkia niitä sivuja, jotka liippaavat taloudellista kestävyyttä.

s. 4

Sailas oli yksi Kotiseutuliiton pitkäaikaisimmista johtajista Raimo Sailas oli sekä yksi Suomen lähihistorian merkittävimmistä ja tunnetuimmista virkamiehistä että Suomen Kotiseutuliiton yksi pitkäaikaisimmista johtajista. Hän toimi liiton hallituksen varapuheenjohtajana vuodesta 2001 vuoteen 2018, jolloin hän jäi terveyssyistä pois tehtävästä.

Janne Vilkuna ja Harri Sailas muistelevat etevää ja itseään korostamatonta merkkimiestämme, joka koki olevansa vastuussa valtion – eli meidän kaikkien – pärjäämisestä ja oli huolissaan suomalaisten historian osaamisesta.

s. 10–11

Kulttuuriympäristöpäiviä omatoimisesti ja verkkotapahtumin Oman kotiseudun kulttuuriperintö ja sen esillä pitäminen on entistä tärkeämpää näinä poikkeusaikoina.

"Lähiympäristön tarinoihin ja kohteisiin tutustuminen tarjoaa tunteen yhteisöön kuulumisesta, virkistää mieltä ja tarjoaa paikan päälle suunnatessa myös mukavaa liikuntaa", Euroopan kulttuuriympäristöpäivien koordinaattori Jonina Vaahtolammi toteaa.

Poikkeuksellisen vuoden kulttuuriympäristöpäivien erikoisuus ovat omatoimi- ja verkkotapahtumat.

s. 30

s. 6–7

Monet Helsingan keskiaikapäivä verkossa -tapahtuman videot nauhoitettiin etukäteen, ja ne löytyvät vielä tapahtuman jälkeen osoitteesta www.helsinga.fi. Kuva: Vantaa-Seura.

Sisältö 4 7

8

10

Kotiseututyöllä taloudellista kestävyyttä Vieraskynä: Vapaaehtoistyö luo kokemuksia tar peellisuudesta ja hyödyllisyydestä Vuoden kotiseutuyhdistys pyörittää isoa museokylää Hankasalmella Raimo Sailas 1945–2020

14 20

Jämijärvi-Seura – draamasta kipinä kotiseututyöhön Kriisistä harmia – ja mahdollisuuden siemen 22 ”Ei kotiseuturakkaus koronaan kaadu” 28 Kotiseutuliitto keskittää voimansa juurtumiseen,

uudistumiseen ja kestävään kehitykseen 31 Omakulma: Hellettä Hesassa

Kotiseutuposti 3/ 2020

3

Kotiseututyöllä taloudellista kestävyyttä

T

aloudellinen kestävyys on yksi kestävän kehityksen osa-alueista. Eri kestävyyden osaalueet venyvät ja vanuvat toistensa lomaan ja päälle, ja taloudellinen kestävyys on niistä yksi hankalimmista.

Taloudellinen kestävyys tarkoittaa järkevää ekologista rahankäyttöä, pitkäjännitteisyyttä ja vakautta. Vakavaraisella valtiolla ja kunnalla on varaa tehdä ekologisia valintoja. ”Talous on elementti, joka mahdollistaa muun kestävän kehityksen mukaisen toiminnan”, Valtioneuvoston kanslian kestävän kehityksen johtava asiantuntija Sami Pirkkala tiivistää.

Kotiseututyöllä elinvoimaisuutta Kotiseututyön näkökulmasta taloudellinen kestävyys tarkoittaa runsaasti erilaisia asioita. Pirkkala toteaa, että kotiseututyöhön liittyvä alueellinen elinvoimaisuus on keskeinen osa taloudellista kestävyyttä.

Puuhakas kotiseutuihminen ei ehkä asiaa tarkemmin pohtimatta huomaakaan, miten tärkeä osanen alueensa taloudellista kestävyyttä hän saattaa olla. Kun hän esimerkiksi osallistuu paikallisen nuorisoteatterin ylläpitoon, kuten Jämijärvi-Seuran aktiivit (ks. sivut 14–16), hän parantaa kotiseutunsa viihtyvyyttä nuorison ja lapsiperheiden keskuudessa sekä työikäisen väestön seudulla asumisen edellytyksiä ja ylläpitää näin huoltosuhteen tasapainoa.

Rakkaan kotiseudun laatua vaalitaan Kotiseutututkimuksella ja kotiseutukirjoilla (s. 18) on niin ikään yhteys taloudelliseen kestävyyteen.

Kotiseudun hyvä tuntemus vahvistaa asukkaiden seutua kohtaan tuntemaa kiintymystä ja alueen arvostusta – kotiseuturakkautta. Rakasta kotiseutua halutaan hoitaa ja vaalia, eikä taloudellisesti tai muunkaan kestävyyden kannalta lyhytnäköisiin purku- ja rakennushankkeisiin suostuta.

4

Kotiseutuposti 3/ 2020

Ikuiseksi rakennettu on kestävää taloutta Rakennusten kestävyys on itsessään osa taloudellista kestävyyttä. Ei ole taloudellisesti, kulttuurisesti eikä ekologisesti kestävää rakentaa asuinalueita uudelleen aina, kun edellisen sukupolven rakentama kerrostuma alkaa vaikuttaa vanhanaikaiselta.

Museovirasto esittää, että rakennuksen hiilijalanjälkeä laskettaessa jatkossa perustavoitetasoiksi asetettaisiin esimerkiksi 100, 150 ja 200 vuoden käyttöikiä. Pidemmät ajanjaksot nostavat esille nykyrakentamisen lyhyiden elinkaarien todelliset ympäristökuormat, kun rakennuksen hiilijalanjälkeen sisältyisi sen uudelleenrakentamisen aiheuttama ekologinen taakka.

"Rakentamisen vähähiilisyys on vain osa laajempaa kestävyyden tavoitetta. Rakentaminen on kallista ja luonnonvaroja kuluttavaa, joten kannattaa rakentaa harkiten ja kestävää. Olevan rakennuskannan kestäviä rakenteita on suojattava harkitsemattomalta purkamiselta. Kestävyyden olennainen osatekijä on muutosten minimoiminen", todetaan viraston tuoreessa ympäristöministeriölle antamassa lausunnossa rakennusten vähähiilisyyden arviointimenetelmästä. Lausunnon ovat allekirjoittaneet osastonjohtaja Mikko Härö ja intendentti Robin Landsdorff.

"Laskumenetelmässä käyttökelpoisen olevan rakenteen, jolla on paljon käyttöikää jäljellä, purkaminen olisi laskettava haitaksi hankkeissa. Rakennushanke vaikuttaa ympäristöön kokonaisuutena, ja laskennan on tuettava kokonaiskestävyyttä", virasto toteaa.

Vanhaa rakennusta ei kannata korvata uudella vähäpäästöisellä Olemassa oleva rakennuskanta on Museoviraston mukaan määrältään jo varsin riittävä. Sen korvaaminen kokonaan uudella vähähiilisellä rakennuskannalla ei ole kestävän kehityksen tavoitteen mukaista. Purkaminen ja uudisrakentaminen ovat

Taloudellinen kestävyys "Taloudellinen kestävyys on sisällöltään ja laadultaan tasapainoista kasvua, joka ei perustu pitkällä aikavälillä velkaantumiseen tai varantojen hävittämiseen. Kestävä talous on edellytys yhteiskunnan keskeisille toiminnoille. Siihen pitkäjänteisesti tähtäävä talouspolitiikka luo otolliset olosuhteet kansallisen hyvinvoinnin vaalimiselle ja lisäämiselle." kestavakehitys.fi / Valtioneuvoston kanslia usein taloudellisesti kannattavampia nyky-yhteiskunnassa, ja asetelman kääntäminen päinvastaiseksi vaikuttaisi rakentamisen hiilipäästöihin viraston mukaan merkittävästi.

"Esimerkiksi vanhemmat kaupunkikeskustojen massiivirakenteiset asuinkerrostalot ovat säilyneet ilman laajoja korjauksia tai muutoksia yli sata vuotta, eikä niille ole tarvetta osoittaa elinkaaren päätepistettä. Perustukset, rungot, vesikaton rakenteet ja ilmanvaihtotekniikka säilyvät periaatteessa määräämättömän pitkään. Ne ovatkin viite siitä, mihin rakentamista tulisi ylipäänsä suunnata. Nimenomaan tällaisen rakennuskannan kohdalla on mahdollista puhua myönteisestä hiilikädenjäljestä."

Museovirasto ehdottaa, että ympäristöministeriö ryhtyy laatimaan kattavampaa kestävän rakennuskannan tiekarttaa. Vasta sen avulla olisi mahdollista tarkastella rakennus- ja kiinteistösektorin ympäristövaikutusten kokonaiskuvaa.

Vanhoilla hyvin hoidetuilla rakennuksilla on lisäksi oma yhteytensä alueiden viihtyisyyteen ja sitä kautta alueiden vetovoimaisuuteen ja elinvoimaisuuteen.

Kotiseutu- ja kulttuuriperintökentän taakaksi jää osoittaa, että vanha ja kulttuurihistoriallisesti arvokas on sekä kaunista, viihtyisää että kestävää.

Vapaaehtoistyöllä monenlaista hyvää Vapaaehtoistyöllä on sekä itsenäistä taloudellista merkitystä että merkitystä tekijänsä omalle hyvin-

voinnille, jolla on samaten yhteys taloudelliseen kestävyyteen. Aiheesta voi lukea lisää Jukka Hoffrenin artikkelista sivulla seitsemän.

Kulttuuritapahtumilla on myös huomattavaa suoraa rahataloudellista merkitystä niiden synnyttämän matkailun ja muun taloudellisen toiminnan myötä. Yksi matkailija saattaa käyttää jopa useita satoja euroja päivässä tapahtumakaupungissa vieraillessaan.

Lisäksi tapahtumat synnyttävät monenlaista muuta taloudellista toimintaa ja ylläpitävät majoitusliikkeiden ja ravintolapalveluiden kannattavuutta – ja kohottavat seudun imagoa ja vetovoimaa.

Toki kestävyydessä on kyse laajemminkin alueellisesti tasaisesta elinkeinojen ja työn, sen kautta elinvoiman ja elämisen edellytysten varmistamisesta. "Oli sitten viljelijä pellollaan, yrittäjä konepajallaan, taksi varmistamassa liikkumisen mahdollisuuksia tai omaa viljaa ja vettä jalostava pienpanimo", Mikko Härö kommentoi sähköpostitse.

Kotiseutuliitolle organisaationa taloudellinen kestävyys tarkoittaa erityisesti jäsenmaksutulojen mahdollisimman tehokasta ja järkevää käyttöä. Ks. liiton uusi strategia (s. 26–27).

Aktiivinen kotiseututoiminta on lukemattomin tavoin kytköksissä hyvään ja kestävään elämäntapaan. Jatkamme aiheen käsittelyä seuraavassa Kotiseutupostissa, joka ilmestyy joulukuussa.

T EKS T I JA KU VA: A N NA - M A I JA H A L M E

Kotiseutuposti 3/ 2020

5

Tulossa: painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö- ja huolto-ohje Varovaisenkin arvion mukaan Suomessa on satoja tuhansia asuntoja, joiden ilmanvaihto perustuu niin kutsuttuun painovoimaiseen järjestelmään. Ilma liikkuu ilman sähköä tai moottoreita: lämpötilaerojen, painovoiman ja tuulen vaikutuksesta.

Painovoimaisen ilmanvaihdon kehittynyt käyttö on merkittävä piirre rakennuskulttuurissamme.

Juuri pohjoisia olosuhteitamme hyödyntäviä järjestelmiä rakennettiin asuinrakennuksiin, kouluihin ja sairaaloihin 1800-luvun lopulta lähtien, asuinrakennuksissa 1900-luvun puoliväliin asti. Toimiva järjestelmä vaatii riittävästi raitisilmaventtiileitä ja korkeita poistohormeja sekä niiden suhteen sopivan tilojen muotoilun ja ryhmittelyn.

Arvokas, vaalittava järjestelmä Painovoimaisen ilmanvaihdon järjestelmät ovat osoittautuneet erittäin kestäviksi ja varmatoimisiksi. Rakennuksissa joihin järjestelmä on rakennettu, se on arvokas, vaalittava ominaisuus.

Järjestelmän käyttäminen ja huoltaminen on yksinkertaista. Asukkaan toiminta on kuitenkin tärkeässä osassa. Järjestelmää säädetään toimimaan tarkoituksenmukaisesti sääolojen ja vuodenajan mukaan. Ilmanvaihdon ymmärrettävyys ja mahdollisuus vaikuttaa sen toimintaan mahdollistavat hyvän sisäilman kokemuksen.

Painovoimaisen ilmanvaihdon tuntemus ja osaaminen ovat vuosikymmenten mittaan heikentyneet niin ilmanvaihdon ammattilaisten kuin rakennusten käyttäjien keskuudessa. Tilanteen parantamiseksi Museovirasto julkaisee syksyllä 2020 uuden korjauskortin: asiantuntijoiden laatiman painovoimaisen ilmanvaihdon käyttö- ja huolto-ohjeen. Korjauskortissa esitellään maassamme tyypilliset painovoimaisen ilmanvaihdon ratkaisut, järjestelmän toimintaperiaatteet sekä annetaan ohjeet käyttöä, huoltoa ja kunnostamista varten.

P EKKA LEH T I N EN

yliarkkitehti, Museovirasto

Korjaatko vanhaa taloa?

Kiinnostaako kestävä korjaaminen?

Korjausklinikka tarjoaa tietoa, neuvoja ja asiaa kestävästä korjaamisesta ja perinteisestä rakentamisesta. Löydät klinikan kirjoitukset ja vinkit liiton verkkosivuilta ja Korjausklinikan omasta Facebook-ryhmästä. Korjausklinikka on Kotiseutuliiton ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteinen hanke. Tervetuloa mukaan! kotiseutuliitto.fi/toiminta/hankkeet/korjausklinikka/kuulumisia-korjausklinikalta www.facebook.com/groups/Korjausklinikka

6

Kotiseutuposti 3/ 2020

Vapaaehtoistyö luo kokemuksia tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä

V

apaaehtoistyö lisää tutkitusti vapaaehtoisten hyvinvointia. Vapaaehtoistyön taloudellinen arvo on myös merkittävä, vaikka se jää nykyisin monesti näkymättömiin. Laskelman mukaan vapaaehtoistyön vuosittainen arvo on Suomessa kolme miljardia euroa eli 1,5 prosenttia BKT:n arvosta.

Suomessa on vapaaehtoistyötä tehty runsaasti läpi historian. Harvaanasutussa ja luonnonolosuhteiden koettelemassa maassa ihmiset ovat auttaneet toisiaan ja hoitaneet yhteisiä asioita vapaaehtoisuuden pohjalta.

Palkkatyön yleistyttyä ihmiset pyrkivät kuitenkin yhä enemmän toteuttamaan itseään perhepiirin ja lähiyhteisön sijasta työelämässä. Sen on nähty tarjoavan enemmän tilaisuuksia ihmisten kohtaamiseen sekä uusien tietojen ja taitojen oppimiseen.

Luottamustehtäviä ja seuratoimintaa Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan ihmisten hyvinvoinnista 40 prosenttia tulee siitä, että heillä on jotain merkityksellistä tehtävää, jossa he voivat toteuttaa itseään. Tämä voi olla palkkatyötä, opiskelua, harrastus tai vapaaehtoistoimintaan osallistumista.

Tutkimuksen mukaan ihmisten onnellisuudelle ja hyvinvoinnin kokemuksille merkittävin osatekijä on nimenomaan merkitykselliseksi koettu toiminta.

Työn vaikutusmahdollisuuksien kaventuessa tai työttömyyden, syrjäytymisen ja eläköitymisen myötä yhä useammat etsivät minäkuvan, identiteetin ja itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia muualta kuin palkkatyöstä, esimerkiksi vapaaehtoistyöstä.

Vapaaehtoistyö tarjoaa näitä hyvinvoinnin taustalla olevia kokemuksia tarpeellisuudesta, osaamisesta ja ihmissuhteista sekä mahdollisuuksia elinikäiseen uuden oppimiseen.

Vapaaehtoistyötä tehdään perinteisesti mm. kunnallisten luottamustehtävien hoitamisessa, kotiseutu-, urheilu- ja harrastusseuroissa, järjestöissä,

Kuva: Jukka Hoffrénin arkisto.

naapuriapuna ja talkoina.

Viime vuosina vastuuta julkisista palveluista on siirretty osaksi takaisin vapaaehtoisille. Vapaaehtoisvoimin on pidetty auki niin kirjastoja ja liikuntapaikkoja kuin hoidettu palo- ja pelastustoimen tehtäviä.

1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta Vapaaehtoistoiminnan taloudellinen merkitys on kasvanut ja sen vaikuttavuutta on haluttu ryhtyä arvioimaan. Vapaaehtoistyöhön käytetyn ajan seuraaminen esimerkiksi työajanseurannan keinoin sopii kuitenkin huonosti vapaaehtoisten käsityksiin toiminnan luonteesta.

Suomessa tehdyn vapaaehtoistyön vuotuinen arvo on jopa kolme miljardia euroa eli 1,5 prosenttia BKT:sta. Tämä vastaa arvioita vapaaehtoistyön arvosta muissa länsimaissa.

J U KKA H O F F RÉN

dosentti, Helsingin yliopisto

Kotiseutuposti 3/ 2020

7

Ilmakuva museokylästä. Kuva: Hannu Hänninen.

Vuoden kotiseutuyhdistys pyörittää isoa museokylää Hankasalmella – talkoita lähes joka päivä

S

uomen Kotiseutuliitto on valinnut Vuoden kotiseutuyhdistykseksi Hankasalmen Kotiseutuyhdistyksen. Kotiseutuyhdistys ylläpitää lähes kokonaan vapaaehtoisvoimin merkittävää ulkomuseota, joka koostuu 13 museorakennuksesta.

Sen päärakennus Hallantupa valmistuu kesän aikana perusteellisen peruskorjauksen jälkeen. Osittain 400-vuotiasta rakennusta korjataan talkoilla ja Leader-rahoituksella. ”Olen lukuisia kertoja korostanut, miten kotiseutumuseot ovat niin lähellä yhteisöään kuin museot vain voivat olla. Minua kiehtoo Hankasalmen kotiseutuyhdistyksessä erityisesti runsas talkootoiminta omassa vajaan 5000 asukkaan kunnassaan. Se jos mikä todistaa selkeästi yhdistyksen yhteisöllisestä merkityksestä”, Kotiseutuliiton puheenjohtaja, museologian professori Janne Vilkuna toteaa. ”Myös yhdistyksen yhteistyö koulujen kanssa erottuu erityisen myönteisesti”, Vilkuna lisää.

8

Kotiseutuposti 3/ 2020

Talkooporukassa 80 henkilöä Talkooporukassa on mukana kaikkiaan noin 80 henkilöä, joista osa käy joka päivä.

Hallantupa on yhteisötila, jossa on järjestetty lukemattomia häitä, kastetilaisuuksia, muistotilaisuuksia ja tapahtumia. Se on merkityksellinen ja rakas paikka koko kunnan asukkaille, mikä lisää halua pitää siitä yhdessä huolta. ”Meillä on intohimoa ja rakkautta. Tämä on tärkeää työtä, jota tehdään tulevaisuutta varten”, yhdistyksen puheenjohtaja Ulla Kolehmainen kertoo.

Museokylässä vieraita kuin kunnassa asukkaita Museokylässä käy vuoden mittaan lähes yhtä paljon ihmisiä kuin kunnassa on asukkaita. Yhdistys tähyilee silti innokkaasti matkailuammattilaisten

suuntaan siinä toivossa, että seudun asukkaiden lisäksi myös matkailijat ja kesäasukkaat löytäisivät museoon nykyistä useammin.

Kunta avustaa museokylän hankkeita, tosin enemmänkin apua otettaisiin ilolla vastaan.

Kokonaisen museokylän hoitaminen on valtava ponnistus kotiseutuyhdistykselle, joten yhdistys toivoisi, että kunta ottaisi ulkomuseon hallintaansa.

Nuoria mukana koulun kautta, harrastamassa ja töissä Museokylän tuottamasta työtaakasta huolimatta yhdistys ehtii tehdä paljon muutakin. Yhdistys tekee laajaa yhteistyötä kunnan ja muiden yhdistysten, kuten kotiteollisuusseuran, puutarhaseuran ja ulkomuseon aidoista huolehtivan Lionsin kanssa.

Läheinen koulu käyttää Museokylää paljon opetukseen. Kun koulut palasivat etäkoulun jälkeen lähiopetukseen, museokylässä oli joka päivä 50–60 oppilasta.

Syksyllä kun koulu alkaa, museokylä on kokoontumispaikka, johon ekaluokkalaiset tulevat kouluun.

Tavallisesti oppilaita ei käy aivan näin paljon, mutta paljon kuitenkin. Perinteenä on, että kaikki neljäsluokkalaiset viettävät museolla perinnepäivän. Koulu käyttää museota muutoinkin mm. historianopetukseen.

Nuoria museokylään tuo koulun lisäksi kulttuuri- ja taideryhmä Entisaikalaiset. Ryhmä mm. esittää paikallishistoriasta kumpuavia kuvaelmia.

Nuoria myös palkataan joka vuosi töihin museolle. ”Olen hirveän kiitollinen yhteistyökumppaneille ja talkoolaisille. Muuten ei tulis mittään”, Kolehmainen summaa.

Ulla Kolehmainen Pientuvan uuden uunin ääressä. Kuva: Olavi Puttonen.

A N NA - M A I JA H A L M E

Hallan tuvan peruskorjauksessa poistettiin 130 tonnia pohjahiekkaa.

Hiekasta löytyi kätkeytyneenä suuria särkykiviä, jotka talkoolaiset pyörittivät ulos ja muurari muotoili käytettäväksi toisen tuvan uudessa uunissa. Kuva: Ulla Kolehmainen.

Kotiseutuposti 3/ 2020

9

Raimo Sailas 1945–2020

S

uomen Kotiseutuliiton pitkäaikainen hallituksen varapuheenjohtaja, ministeri Raimo Sailas menehtyi vakavaan sairauteen 17. heinäkuuta.

Kotiseutuliiton hallituksesta 1991 pois jäävä Nivalan entinen kunnanjohtaja ja silloinen Oulaisten kaupunginjohtaja Antti Niemelä totesi liiton toiminnanjohtaja Markku Tannerille, että hänellä on ehdottaa ”hyvää miestä” liiton toimintaan. Tuo hyvä mies oli Espoossa asuva, syntyjään nivalalainen valtiovarainministeriön budjettipäällikkö Raimo Sailas. Esitys otettiin mieluusti vastaan.

Sailas aloitti liiton hallituksen jäsenenä 1992 – samaan aikaan, kun hän taittoi virkamiehenä syvän laman vaikutuksia. Hallituksen varapuheenjohtajaksi hänet valittiin 2001. Tässä toimessa hän oli peräti vuoteen 2018, jolloin hän jäi sivuun terveyssyistä.

Sailaksen aikana liiton hallituksessa ehti olla kolme puheenjohtajaa. Hänen ansionsa palkittiin liiton korkeimmalla huomionosoituksella, Kotiseututyön ansiomitalilla.

Liitolle syvää yhteiskunnallista ymmärrystä Vapaassa kansalaisjärjestössä oli todella kysyntää henkilölle, jolla oli sekä laaja näkemys että ymmärrys yhteiskunnasta ja erityisesti taloudesta.

Sailaksen osaaminen konkretisoitui entisestään 2004, kun liittoon perustettiin talous- ja yhteiskuntasuhteiden jaosto, jonka puheenjohtajaksi hänet tietysti nimitettiin. Hän hoiti tointa viisi vuotta.

Samana vuonna opetusministeriö delegoi seurantalojen korjausavustusten jakamisen liitolle ja Seurantaloasian neuvottelukunnalle. Ministeriö nimitti Sailaksen neuvottelukunnan puheenjohtajaksi vuosiksi 2007–2017.

Liiton puheenjohtajistoa pyydetään usein juhlapuhujiksi kotiseutujuhliin. Sailas hoiti osansa ja esimerkiksi 2016 edusti liittoa Espoon Laajalahdessa, Juuassa, Valkeakoskella, Lieksassa ja oli mukana Kajaanin Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä.

10

Kotiseutuposti 3/ 2020

Mikä motivoi korkeassa valtiollisessa virassa olevaa miestä osallistumaan Kotiseutuliiton toimintaan?

Kotiseutupostissa 4/2017 oli Sailaksen haastattelu, jonka otsikko, ”Muutakin kuin budjettia ja valtiontaloutta”, osoitti hänen motiivinsa, samoin sitaatti: ”Antoisinta tässä luottamustoimessa on ollut se, että olen päässyt lukuisiin tilaisuuksiin eri puolille maata sekä saanut paljon uusia ystäviä ja tuttavia.”

Historian opiskelun puolestapuhuja Vaan oltiinko Sailaksen mielestä jossain eksyksissä?

Oltiin. Hän esitti liiton 70-vuotisblogissaan maaliskuussa 2019 syvän huolensa historiattomasta kansakunnasta: ”Historian opiskelu on vähenemässä maamme koululaitoksessa. Ylioppilaaksi voi pian päästä hatarin tai peräti olemattomin tiedoin. Tämä on väärin. Kansakunta, joka ei tunne omaa historiaansa, on heikoilla jäillä. Toisaalta on onneksi olemassa selviä merkkejä siitä, että suomalaisten kiinnostus omaa historiaansa kohtaan on elpymässä. … Kotiseutuliike voisi olla mukana tukemassa tässä historiankiinnostuksen elvyttämisessä. Liike on tietysti parhaimmillaan paikallishistorian asiantuntijana, mutta paikallishistoriasta on usein helppo vetää yhteyksiä kansalliseen ja myös kansainväliseen historiaan. Historian tuntemus auttaa ymmärtämään, mistä me tulemme ja minne me menemme.”

Raimo Sailakselle ei ollut epäselvää mistä hän tuli ja minne hän oli menossa.

Kotiseutuväki muistaa kunnioittaen väkevää hallituksen varapuheenjohtajaansa.

JA N N E V I LKU NA

Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja

"Ihminen suurella sydämellä ja pienellä egolla" ”In memoriam Raimo Sailas. Isänmaallisempi kuin nationalistit, solidaarisempi kuin barrikaadeille nousijat, rahan tuntevampi kuin pankkiirit. Ihminen, joka hengitti kaiken arvon ja hinnan välistä eroa. Ihminen, joka ajatteli, että yhteiskunta ei ole valtio vaan me ja toimi sen mukaisesti. Ihminen suurella sydämellä ja pienellä egolla. Iso aukko, lähtemätön jälki”.

Toimittaja, kirjailija Markus Leikola Facebookissa Raimon kuolinpäivänä 17.7.2020

Raimon poismeno kirvoitti median ja monet hänen työtään läheltä seuranneet laajasti arvioimaan hänen uraansa valtiovarainministeriössä yli neljän vuosikymmenen ajan. Raimon ajatusmaailmaa ja hänen haastattelujaan vuosien varrelta on siteerattu runsaasti. Keskitynkin yhteiseen lapsuuteemme sekä hänen sairautensa sävyttämiin viime vuosiin.

Raimo syntyi vuonna 1945 keskelle sodanjälkeistä Suomea, jossa suuret ikäluokat alkoivat paikata sodan harventamia rivejä. Kun vanhin lapsista oli muutaman kuukauden ikäisenä menehtynyt hinkuyskään, tuli Rapesta, kuten häntä kotona kutsuttiin, kuusihenkisen sisarusparvemme vanhin. Kuuden vuoden ikäero kirjoittajaan teki sen, että meillä oli eri kaverit ja kuviot. Hän piti meitä nuorempia ehkä vähän lapsellisina, me taas etäisesti kunnioitimme hänen suvereniteettiaan, mitä tuli esimerkiksi yleistietoihin, lukeneisuuteen ja matemaattisiin lahjoihin. Salaa tietysti olimme ylpeitäkin.

Raimon harrastukset, tehtäväshakki ja lukeminen, ovat luonteeltaan yksinäistä tekemistä. Niinpä ilta illan jälkeen vinttikamarissa, jossa Raimon ja toisen veljeni kanssa nukuimme, paloi lamppu pitkään, Raimo makoili vatsallaan kyynärpäiden varassa tuijottaen tyynylle asetettua pahvista shakkilautaa ja kuurona ympäristölleen siirteli sillä olevia nappuloita. Tämä toistui ilta illan jälkeen ja usein muulloinkin. Näin sitten irtosikin hyvin merkittävä voitto ja epävirallinen maailmanmestaruus kansainvälisessä shakkitehtäväkilpailussa.

Tuohon aikaan miltei kaikki nuoret urheilivat: Raimo hyppäsi seivästä kilpaillen piiritasolla yhdessä naapurin Riston kanssa. Myös koripallo sekä

koulun että Nivalan Urheilijoiden joukkueessa oli lukioaikana vastapaino aivoponnisteluille shakin parissa. Sittemmin varusmiespalvelus ja opiskelut veivät miehen etäämmälle, ja tapasimme oikeastaan vain lomina ja juhlapyhinä.

Raimo muisteli Nivala-lehdessä äskettäin Ahti Malilan kirjoitusten innoittamana työtään Nivala Oy:n sahalla nuorena poikana. Puoliluvatta hän oli päässyt sahatavaran lastaukseen, joka tunnetusti oli raakaa, urakkapalkattua aikamiesten työtä. Tämän muistan hyvin: Rape kotiin tultuaan ja syötyään makasi täysin voipuneena kotitalomme päädyssä nurmikolla meidän muiden ihmetellessä ylösottajan ja mittamiehen työn äärimmäistä raskautta.

Elämämme tuolloin oli taloudellisesti hyvinkin niukkaa, mutta ei puutteellista. Siinä on vissi ero.

Uskon vahvasti, että nuoruusajan kokemukset heijastuivat vahvasti Raimon toimintaan myöhemmin.

Koulutuksen ja kirjastojen merkitystä hän lakkaamatta korosti. Kuten myös sitä, että ”terve valtiontalous on köyhän paras ystävä”. Juuret, maaseutu ja nivalalaisuus olivat hänessä lähtemättömissä.

Liki kymmenvuotinen, parempia ja huonompia jaksoja sisältänyt taistelu syöpää vastaan päättyi keskellä kesää perjantaisena aamuyönä. Seurasin viimeiset vuodet tätä kamppailua hyvin läheltä.

Keskustelimme noina vuosina enemmän kuin yhteensä sitä ennen. Hämmentävää ja liikuttavaa on, että aina - siis aivan aina - Rape vähätteli vaivojaan ja kipujaan sekä valoi uskoa ja toivoa parantumisestaan. Arvelen sen johtuvan paitsi optimistisesta luonteesta niin myös halusta olla huolestuttamatta läheisiään. Vielä runsas vuorokausi ennen Raimon poisnukkumista soitin hänelle ja kerroin meneväni viikonloppuna lakkoja poimimaan. ”Toisitko minullekin, kun en tänä vuonna taida suolle päästä”, oli armoitetun marjanpoimijan viimeisiä keskinäisiä repliikkejämme.

Raimo-veli siunattiin ikuiseen lepoon 6. elokuuta. Lepää rauhassa -sisarusparvemme vanhin.

H A RRI S A I LA S

Raimo Sailaksen veli

Kotiseutuposti 3/ 2020

11

Erikoistietotoimisto ETT – Kokkolasta rakkaudella Kokkolassa toimii perinteisten kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten lisäksi paikallinen erikoisuus ETT eli Erikoistietotoimisto. ETT oli alunperin vuonna 2009 Kokkolan kaupungin K. H. Renlundin museon vapaaehtoisista kaupunkilaisista koostuva historiaryhmä.

ETT:n perusti museotoimenjohtaja Kristina Ahmas. Ryhmän ideana oli koota paikallista tietoa ja saada sitoutuneita kaupunkilaisia mukaan museon toimintaan. ”Kokkola on antanut heille paljon, ja tällä tavalla heillä on ollut mahdollisuus antaa takaisin kaupungille”, Ahmas kertoo.

Vuonna 2018 noin 30 paikallisasiantuntijan eli viisaan ryhmä muodostui niin kiinteäksi, että se itsenäistyi omaksi yhdistyksekseen Paikallishistorian Erikoistietotoimisto ry/Specialbyrå för Lokalhistorisk Forskning rf. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa.

Kokkolan 400-vuotisjuhlien kunniaksi ryhmä on lahjoittanut kaupungille 400 kysymystä käsittävän kotiseutupelin, jonka luvataan palkitsevan laaja-alaisuudessaan kaikki pelaajansa. Peli sisältää kysymyksiä Kokkolan historiasta ja nykypäivästä.

Toinen ETT:n lahja Kokkolalle oli valokuvanäyttely. Siinäkin piti olla alun perin 400 kuvaa mutta lopulta niitä pääsi mukaan lähemmäs 500.

Kokkola 400 -valokuvanäyttely oli ETT:n iso voimanponnistus kaupungin kunniaksi. Kuva: Jukka Perttula.

12

Kotiseutuposti 3/ 2020

Tasavertaista tiedon vaihtoa Museolle ryhmä on ollut monella tavalla hyvä kumppanuus. Museo on saanut tietoa ja sitoutuneita asiakkaita, jotka kertovat museon toiminnasta kaupungilla ja houkuttelevat uusia kävijöitä.

Asukkaiden osallistuminen on lisännyt näin museon merkitystä Kokkolassa.

"Oleellinen ja poikkeuksellinen elementti museon ja ETT:n yhteistyön kesken on se, että tiedon vaihtoa totutetaan tasavertaisina ja arvostavina kumppaneina, jolloin on puhe avoimesta asiantuntijuudesta", Ahmas tarkentaa sähköpostitse.

Ahmas käsittelee 2014 hyväksytyssä väitöskirjassaan Norsunluutornin purkajat – Jaettu johtajuus ja kollektiivinen asiantuntijuus museossa, kuinka vapaaehtoistyö on lisännyt tietotoimistoon osallistuneiden kokkolalaisten kotiseuturakkautta ja yhteisyyden tunnetta. Väitöskirja on vapaasti luettavissa netissä. ”Kaikki jotka ovat mukaan lähteneet, ovat sydämellä mukana”, vahvistaa yhdistyksen sihteeri Elisa Maunumäki.

A N NA - M A I JA H A L M E

Kokkolan kotiseutupäivien ilmoittautuminen käynnissä Valtakunnalliset kotiseutupäivät on määrä järjestää Kokkolassa 20.–21. marraskuuta. Ilmoittautuminen on avoinna lokakuun loppuun saakka.

Perjantaina ohjelmassa on Perinne on voimaa!

-asiantuntijaseminaari sekä asiantuntijavetoisia keskustelukammareita, kävelykierroksia kauniissa Neristanissa ja kotiseutumarkkinat kaupungintalolla.

Seminaarissa kuullaan puheiden lisäksi Ykspihlajan Musiikkiyhdistyksen esittämiä Satamalauluja ja Kaustisen Näppäreitä. Näyttämötaidetta tuovat näyttelijät Mats Holmqvist ja Göran Sjöholm.

Perjantai huipentuu kotiseutugaalaan, jonka aikana mm. luovutetaan kotiseututyön ansiomitalit ja nautitaan mauillaan paikallisuudesta kertovasta illallisesta. Illan musiikista vastaa maailmankuulu tango- ja viihdeorkesteri Guardia Nueva solistinaan kokkolalaislähtöinen näyttelijä Oona Airola.

Lauantain ohjelmistossa on Kotiseutuliiton vuosikokous ja Finlands svenska hembygdsförbundin seminaari. Kotiseutumarkkinat jatkuvat

kaupungintalolla ja menevämpi vieras voi halutessaan suunnata esimerkiksi retkelle historialliselle Kirkonmäelle tai nauttia tapulikaupungin tarinoista Neristanissa. Kulttuuriin voi perehtyä kaksituntisilla museokierroksilla.

Torstaina kaupungintalolla alkaa kaksipäiväinen Kulttuuri ja matkailun syke -seminaari. Illalla vieras voi halutessaan osallistua omalla kustannuksellaan Kokkolan kirkossa järjestettävään Viimeiset kiusaukset -oopperaan ja liittyä lopulta yhteiseen illanviettoon hotelli Kaarlessa. Kaupungissa on syksyllä paljon nähtävää ja koettavaa, ja jokainen voi koota päivistä mieleisensä paketin. Alunperin elokuussa järjestetyksi tarkoitetuista päivistä oleellisin annos kokkolalaisuutta ja päivien perinneteemaa välittyy marraskuussakin. Jokaiselle on tarjolla laadukasta ja viihdyttävää ohjelmaa.

Päivien pakettihinta on 100 euroa. www.kokkola400.fi/kotiseutupaivat.

KOKOUSKUTSU SUOMEN KOTISEUTULIITON VUOSIKOKOUS 21.11.2020 Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous pidetään Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä Kokkolassa lauantaina 21. marraskuuta kello 13 alkaen. Kokouspaikka on kaupungintalon Kokkolasali osoitteessa Kauppatori 5.

Varsinaisten jäsenten valtakirjojen tarkastus on samana päivänä kello 9 alkaen kokoustilan edessä. Valtakirjaa vastaan saa äänestyslipukkeen. Kokous striimataan myös verkkoon, mutta etäosallistuminen kokoukseen ei ole mahdollista.

Kannatusjäsenillä ja muilla kuin virallisilla kokousedustajilla on kokouksessa läsnäolooikeus mutta ei äänioikeutta. He ilmoittautuvat paikan päällä erilliselle listalle kokoussalin ulkopuolella.

Tervetuloa!

Kotiseutuposti 3/ 2020

13

Kotiseutujunnut

Jämijärven nuorisoteatterilaisia.

Kuvat: Viivi Salmela ja Karita Ristimäki.

Jämijärvi-Seura – draamasta kipinä kotiseututyöhön Sarjassa kerrotaan kotiseutuyhdistyksistä, jotka ovat onnistuneet hankkimaan nuoria mukaan toimintaansa – nirsoilematta junnujen ikävuosikymmenten kanssa.

”

Lelle on aina meille sanonu, että jos täällä maalla haluaa tapahtuvan jotain, on se itte tehtävä”, kertoo Jämijärvi-Seuran nuorisoteatterin superaktiivi Susanna Ylikoski.

17-vuotias nuori on ollut toiminnassa mukana kahdeksan vuotta, ja tutuksi ovat tulleet jo moninaiset projektit.

Syksyn projektina on alkamassa Murhamysteeri-illallisen harjoitukset sopivasti pikkujoulukauteen. Toivottavasti korona ei muuta näitäkin suunnitelmia ja päästään lavalle.

14

Kotiseutuposti 3/ 2020

Seura on Jämijärven aktiivinen kulttuurin, perinteiden ja paikallishistorian vaalija. Vajaan 1 800 asukkaan kunta sijaitsee Pohjois-Satakunnassa Ikaalisen, Kankaanpään ja Parkanon naapurina.

Nuorille vapaat kädet ideoida Jämijärvi-Seuran hallitus hoitaa tarpeellisen yhdistysbyrokratian ja antaa muuten vapaat kädet nuorille toimia. ”Aluksi osallistuin nuorisoteatterin harjoituksiin, mutta kohta me jo siivottiin museota kesäkuntoon ja kehiteltiin sinne elävä museo -tempauksia”, Susanna Ylikoski muistelee uransa alkuaikoja.

Nyt hän on ollut jo kolmatta kesää yhdistyksen palkattuna kesätyöntekijänä. Talkootunteja syntyy

vuoden mittaan ainakin triplamäärä työtunteihin verraten, vaikka hän asuu koulun vuoksi Tampereella 85 kilometrin päässä.

Nuoret tekevät lähes kaiken Jämijärvi-Seuran toiminnan ohjaajansa Leena Saloniemen eli Lellen innoittamana.

Nuorten näköistä toimintaa Toiminta on nuorten näköistä. Pakohuoneita, Jämijärvi Amazing Race -kilpailuja, draamallisia museokierroksia, improiltoja, lasten Halloween-juhlia, kasvomaalaustempauksia, mainosvideoesiintymisiä, kansainvälisten vieraiden vastaanottoa metsäläisinä, Jämin Joulukylän teatterinäytöksiä, aktiivista somejulkaisua Instagramissa ja Facebookissa, tilausesityksiä tapahtumiin, Avoimien Pihojen pisteitä jne. ”Nuorisoteatteri on se meidän pääkanava, mutta sen avulla jalkaudutaankin sitten melkein mihin vain”, toinen aktiivi Anni Suoniemi toteaa.

Nuorisoteatterin esityksistä 80 prosenttia on 11-vuotisen historian aikana ollut kotiseudun aitojen tarinoiden hyödyntämistä fiktion sekaan. ”Draamallisia museokierroksia teimme kahtena kesänä museolle. Hahmot olivat fiktiivisiä, mutta kertoivat oikeaa paikallishistoriaa”, Susanna Ylikoski jatkaa.

Mukana on pysynyt aina noin 12–15 nuoren ydinjoukko. Aluksi hyvin tyttövoittoinen ryhmä on nykyään saanut jo melkein puolet poikia tiimiinsä.

"Vanhentuneet" nuorisoteatterilaiset tulevat edelleen apuun tarvittaessa vaikka opiskelunsa takia olisivat jo muualla. ”Tämä on yleinen maaseutupaikkakunnan ongelma. Kyllä me nuoria mukaan saadaan hyvän toiminnan avulla, mutta kun on pakko – ja tietenkin hyväkin – lähteä opintojen perässä kauemmaksi.

Juuri kun olet saanut nuoren opetettua ja innostettua toimintaan niin tulee tuo päivä. Tähän mennessä on onneksi istutettu sen verran suuri kotiseutuylpeys tai -kipinä, ettei se roihu helpolla sammu ja veri vetää toimintaan”, Lelle Saloniemi naurahtaa.

Nuortemme aktiivisuus huomataan paikkakunnalla. "Muutkin yhdistykset kyselevät nuoriamme omiin talkoisiinsa."

Usein Jämijärvi-Seura koordinoikin isompia ko-

konaisuuksia ja ko- ”Aluksi osallistuin nuorikoaa toimijoita yhsoteatterin harjoituksiin, teen. mutta kohta me jo siivot”Huippusuosittu Avoimet Pihat -ta- tiin museota kesäkuntoon pahtuma on pienen ja kehiteltiin sinne elävä paikkakunnan suu- museo -tempauksia” ri voimaponnistus, jonka kautta saadaan pop up -tyylisesti toimintaan mukaan paljon uusia henkilöitä pitämään pihoillaan kirppiksiä, kahviloita, puutarhaesittelyjä tai vaikka konsertteja. Tällaiset henkilöt ovat kullanarvoisia ja tuovat uusia ideoita meille jatkuvasti. Meitä lähestytään nykyään hyvin laaja-alaisesti.

Vieraslajitalkoiden organisointia on nyt ensi keväälle ehdotettu”, Susanna Ylikoski kertoo.

Olisi taas ihan uusi projekti sekin.

Teatteri veti mukaan "Kaikki alkoi siitä, kun minä palasin 2009 korkeakouluopintojen vuoksi Prahassa viettämieni vuosien jälkeen takaisin kotiseuduille. Olivat aloittaneet Jämijärvi-Seurassa silloin kesäteatteritoimintaa ja yhteistyöyrittäjän hienot puitteet silloin saivat innostumaan mukaan", Saloniemi kertoo.

Tuolloin 26-vuotias Saloniemi veti kahden kesän ajan kesäteatteria. Mukaan otettiin pari nuorta.

"Heidän intonsa ja sitoutumisensa kautta aloitimme nuorisoteatteritoimintaa. Ensin Cimon rahoittaman Youth in Action -hankkeen rahoituksella ammattiohjaajan kanssa. 2010 lähtien minä olen vetänyt sitä vapaaehtoisena", Saloniemi kertoo.

Pikkuhiljaa muutkin tehtävät alkoivat kasaantua Saloniemen harteille ja toiminta siirtyi nuorten talkoolaisten kanssa toteutettavaksi.

"Periaatteeni on ollut, että tämä harrastus on kaikille ilmainen ja vanhempien talkoilu on minimaalista. Kuskeja joskus tarvitaan, mutta hoidamme sen itse. Nuorin on nyt yhdeksän ja vanhimmat 23-vuotiaita".

Korona on kurittanut myös Jämijärvi-Seuran toimintaa. Avoimet Pihat -tapahtuma jouduttiin lopulta peruuttamaan.

"Korvaavaksi aktiviteetiksi teimme Facebookiin juurikin nuorten esittelyt #karanteenitaidetta-haasKotiseutuposti 3/ 2020

15

Juuri ennen H-hetkeä. Nuoret kotiseutuhuppareissaan valmistautumassa Improiltaan. Kuva: Leena Saloniemi.

teen innoittamana".

"Lisäksi yritimme julkaista kotiseututietoutta somekanavissa Kotiseutuknoppi nimellä. Se jäi vähän tyngäksi, kun jouluna ilmestyy Facebook-joulukalenteri ja siihenkin aineisto on hieman hakusessa. Kesäksi kuitenkin saimme kirjastoon tehtyä kesänäyttelyn ja kotiseutumuseo oli toiminnassa normaalisti."

Nuoria mukavasti mukaan toimintaan houkutteleva Pakohuone jäi tältä kesältä koronan takia perustamatta. Amazing Racesta luotiin uusi versio: Jämijärvi Seikkailu. 22 joukkuetta kiersi Jämijärven kirkonkylään ja ratkoi matkan varrella olleita tehtäviä.

Pakopelissä on yleensä jokin miljöö, esimerkiksi hylätty mielisairaala, maahan syöksyvä lentokone tai keskiaikainen luostari. Pakohuoneessa voi olla useita osastoja, joihin pääsee esimerkiksi salaoven kautta.

Yllättävästi perinteisetkin kotiseutuyhdistyksen toiminnot kiinnostavat nuoria, kun "tekee vähän uutta twistiä".

"Moni nuoristamme on harrastanut myös partiota, ja joissain kisoissa oli ollut vanhojen esinei16

Kotiseutuposti 3/ 2020

den tunnistamista. Rastivalvojat olivat Jämijärven joukkuetta ihmetelleet, kun se suoritti rastin täysin oikein kolmessa minuutissa, kun kukaan muu ei saanut kaikkia oikein ja aikaa meni yli 10 minuuttia. Selitys löytyi, sen verran on kotiseutumuseota siivottu ja esitelty", Saloniemi kertoo.

Rento meininki kannattaa "Itse koen, että yhdistysbyrokratia voisi olla monelle se kiinnostuksen lopettaja. Meillä onneksi luotetaan ja annetaan toimia hyvin vapaasti, eikä tarvitse jokaista kertakäyttöpaperia hallituksessa käydä ja laskuihin hakea kahta nimeä ennen kuin maksetaan."

"Valitettavasti niitäkin yhdistyksiä vielä on, missä vanhat kankeat tavat on käytössä. Kokouksiin on tietenkin pyydetty nuoria mukaan, että näkevät mitä sekin on, mutta ei niitä vastuita ole pakotettu ottamaan", Saloniemi toteaa.

LEENA S A LO N I EM I A N NA - M A I JA H A L M E

Kenellä on oikeus kotiseutuun? -selvityshanke käynnissä Kotiseutuliitto toteuttaa syksyn 2020 aikana valtakunnallisen selvityksen kulttuurisesti moninaisesta kotiseututyöstä. Hankkeessa selvitetään moninaisen toiminnan laajuutta, haasteita ja tuen tarpeita.

Elo-syyskuussa on toteutettu kolmannen sektorin toimijoille ja kunnille suunnattu kysely. Kolmannen sektorin kyselyllä kartoitetaan yhdistysten tämänhetkistä kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön laajuutta, toiminnan sisältöjä, osaamista sekä toimintaan liittyviä tiedon ja tuen tarpeita.

Kuntatoimijoiden kyselyllä selvitetään kuntien tekemää yhteistyötä tai kiinnostusta yhteistyöhön yhdistystoimijoiden kanssa kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön parissa.

Kyselyn tulosten pohjalta laaditaan selvitysraportti, joka hahmottelee kulttuurisesti moninaisen kotiseututyön valtakunnallisia suuntaviivoja ja

ehdotuksia sen kehittämiseksi. Kysely antaa myös eväät kulttuurisesti monimuotoisten yhteistyöverkostojen rakentamiseksi. Samalla yhteiskunnallisen vaikuttamisen mahdollisuus kasvaa.

Yhteistyön ja verkostojen kautta saadaan aikaan kohtaamisia ja vuoropuhelua eri taustoista tulevien asukkaiden välille.

Selvitysraportti julkaistaan loppuvuodesta 2020.

Selvitystyön rahoittavat Alfred Kordelinin säätiö ja Suomen Kotiseutuliitto.

Lisätietoja selvityshankkeesta: hankekoordinaattori Marika Punamäki, marika.punamaki@kotiseutuliitto.fi

Kotiseutuaan rakastavalle hopeariipus hopeaketjussa Tilattavissa verkkokaupasta www.kotiseutuliitto.fi/kauppa Hinta 35 € (+ postituskulut) Riipuksessa on heraldikko Olof Erikssonin vuonna 1972 suunnittelema Suomen Kotiseutuliiton tunnus. � 1,5 cm

Finlands Hembygdsförbund WWW.KOTISEU TULIITTO.FI

Kotiseutuposti 3/ 2020

17

Vuoden kotiseututeos -finalistikirjat sijoittuvat Tammelaan, Vantaan Hakunilaan ja Juvalle Vuoden kotiseututeos -kilpailun finalistit on valittu 50 kilpailuun osallistuneen teoksen joukosta.

Yks raitti, kaks kyllää – Hykkilän ja Lunkaan kyläkirja Havola, Marketta; Kostet, Jenna; Kostet, Juhani; Norbäck, Juhani (kirjoittajat); Pellinen, HannaMaria (kirjoittaja, toimittaja). Hykkilän-Lunkaan nuorisoseura Ahjo 2019. 335 s.

Kyläkirja on mukaansa tempaava ja mielenkiintoinen. Kirja tarjoaa mielenkiintoisen esityksen Suomen historiaan aina esihistoriasta nykypäivään. Se kertoo kylien synnystä ja asukkaista, kylien elinkeinoista vanhaan aikaan – nälkävuosia, sisällissotaa ja toista maailmansotaa unohtamatta.

Kirja kertoo myös maaseudun rakennemuutoksesta, koulutuksesta ja yhdistystoiminnasta. Kotiseututeos tarjoaa hyvän poikkileikkauksen Suomen historiasta ja sen kehittymisestä sellaiseksi kuin sen näinä päivinä tunnemme.

Håkansbölen kartanossa – På Håkansböle gård Riksman, Elina. Vantaan kaupunginmuseo – Vanda stadsmuseum. Julkaisuja nro 36, 2019. 200 s.

Teos antaa selkeän käsityksen kartanon 1700-luvulla alkaneesta pitkästä historiasta. Håkansbölen kartano sijaistee Vantaan Hakunilassa. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä 1900-luvun alussa valmistunut päärakennus on arkkitehti Armas Lindgrenin käsialaa. Kartano on nykyisin Vantaan kaupungin omistuksessa ja kaupunkilaisten käytettävissä. Ulkoasultaan ja kuvitukseltaan erittäin tyylikäs ja hienostunut kaksikielinen julkaisu.

Juvan Partala Vertainen, Kirsi ja Ruohonen, Juha. Juvan kunta 2019. 384 s.

Kiinnostava kirja vie mukanaan sellaisenkin lu18

Kotiseutuposti 3/ 2020

Voittaja julkistetaan nettitapahtumassa lauantaina 3. lokakuuta www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Seppo Knuuttila, Tuula Salo ja Vuoden kotiseututeos -finalistit 2020. Kuva: Anna-Maija Halme.

kijan, joka ei ole kotoisin Etelä-Savosta tai muutoin tunne seutua. Kuvitus ja taitto houkuttelevat omalta osaltaan katselemaan ja lukemaan, samoin kronologiset katsaukset päälukujen alussa. Kirja on asiantuntevasti rakennettu tieteellinen tutkimus kansanelämän eri ilmiöihin unohtamatta tavallista ihmistä muutosten pyörteissä.

Seppo Knuuttila valitsee voittajan Finalistit valitsi Suomen Kotiseutuliiton asettama raati, jonka puheenjohtajana toimi liiton hallituksen jäsen Tuula Salo ja jäseninä Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki ja Helsingin kaupunginosat -yhdistyksen hallituksen jäsen Keijo Lehikoinen. Turkulainen historioitsija ja tietokirjailija Lassi Saressalo toimii raadin neuvoa-antavana asiantuntijajäsenenä.

Voittajateoksen valitsee emeritusprofessori Seppo Knuuttila. Voittaja julkistetaan 3. lokakuuta nettitapahtumassa. Ohjeet osallistumiseen: www. kotiseutuliitto.fi/tapahtumat.

A N NA - M A I JA H A L M E

Lisää ääntä opastuksiin!

Meiltä löydät suositun langattoman Shidu m800 äänenvahvistimen.

TARJOUSHINTA 195€ alv0% Voimassa 15.10.2020 asti. Mainitse koodi ”OPAS” tilausta tehdessäsi. www.koulupalvelu.fi 0104 300 300 info@koulupalvelu.fi

Kotiseutuposti 3/ 2020

19

Kriisistä harmia – ja mahdollisuuden siemen

K

otiseutuliitto liittyi keväällä valtion Suomi toimii -kampanjaan. Ideana oli, että liitto etsisi omien yhdistysten piiristää hyviä kriisiajan toimintamalleja.

Malleja on etsitty samalla kyselyllä, jossa kotiseututoimijat ovat voineet kertoa kriisin synkimmistäkin vaikutuksista toimintaan.

Sana kriisi on tullut kieleemme latinan kautta kreikan kielestä. Latinassa crisis tarkoittaa ratkaisevaa käännettä. Kriisi on aina samalla mahdollisuus, kun vakiintuneet kuviot ja toimintatavat menevät uusiksi.

Minkälaisia mahdollisuuksia tämä ratkaiseva käänne kotiseututoimintaan loi?

Raahen nettitapahtuma keräsi mukaan tuhansia – kymmeniä ulkomailla

Raahen vuosittainen nelipäiväinen kotiseututapahtuma Pekanpäivät siirrettiin nettiin, kun ilmeni, ettei tapahtumaa ollut mahdollista järjestää kesäkuun lopussa tavalliseen tapaan.

"Virtuaali-Pekanpäivien suunnittelussa on nojattu perinteiseen ohjelmarakenteeseen, ja esitysstudio rakennetaan moneen taipuvaan Raahe-Saliin", kertoi Raahe-seuran puheenjohtaja Sari Nurro Kotiseutublogissa ennen tapahtumaa.

Osa ohjelmasta nauhoitettiin etukäteen eri kuvauspaikoilla, ja osa lähetettiin livenä.

"Keskiviikkoisin on aina nuorille suunnattu konsertti. Niin tänäkin vuonna, tuttuun tapaan maksuton ja kaikille avoin keikka", Nurro kertoo.

Nurro toteaa, että poikkeusolot eivät pelkästään rajoittaneet vaan myös monipuolistivat kotiseutupäivien ohjelmaa, esimerkiksi tapahtumien taustoituksia. Paikallislehti Raahen Seutu toimi tärkeänä yhteistyökumppanina.

Tapahtuma keräsi huomattavan yleisön myös ulkomailla. Suomen ulkopuolella videoita ladat20

Kotiseutuposti 3/ 2020

tiin noin 80 kertaa. Katsojia oli Saksassa, Ruotsissa, Tanskassa, Puolassa, Bulgariassa, Englannissa, Venäjällä, Unkarissa, Itävallassa, Sveitsissä, Kanadassa ja Yhdysvalloissa.

Kaikkiaan striimejä ja videoita ladattiin keskiviikon ja sunnuntain välillä 5787 kertaa. Lauantain iltajuhlaa seurasi suorana lähetyksenä 1353 nettiseuraajaa tai seuruetta ja myöhemmin vielä tallennetta yli 400 henkeä tai seuruetta.

"Iltajuhlasaliin mahtuu runsas 400 katsojaa, virtuaalimalli mahdollisti yli nelinkertaisen katsojamäärän", Nurro iloitsi tapahtuman jälkeen.

Sari Jaatinen juonsi Pekanpäivien pääjuhlan. Ruutukaappaus tapahtumatallenteesta sivulla www.raahenseutu.fi.

Teams-palaverit käytössä Lukuisat yhdistykset ja muut kotiseututoimijat kertoivat kyselyssä, että he ovat ottaneet käyttöön sähköisiä kokousvälineitä. Muutama raportoi sähköpostikokouksista ja lukuisilla oli käytössä Microsoftin Teams-videokokousjärjestelmä erityisesti hallitusten ja johtokuntien kokouksille.

Kotiseutuliitto pitää nykyisin päivittäin Teamskokouksia, nyt jo rutinoidusti.

Liitossa opeteltiin uusien järjestelmien käyttöön keväällä, kun lähes koko henkilökunta siirtyi etätöihin. Osan henkilökunnasta on nyt loppukesän rauhallisina aikoina työskennellyt toimistolla. Silti Teamsissa on päivittäin aamukahvihetki yhteishengen ylläpitämiseksi sekä ajatusten ja tiedon vaihtoon. Myös viikkokokoukseen voi liitossa osallistua sujuvasti etänä.

Sari Nurron ja Arja Salmen tarinat sekä lukuisia muita Suomi toimii -blogijuttuja on kokonaisuudessaan Kotiseutublogissa sivuilla www. kotiseutuliitto.fi/blogi.

Opastusta historiakävelylle etänä "Olen pitänyt lukemattomia esityksiä Leppävaaran historiasta, mutta vain pari kertaa aiemmin ala-asteikäisille. Jaksavatko kymmenvuotiaat sittenkään istua kuuntelemassa 45 minuutin luennointia", kertoo Leppävaara-seuran puheenjohtaja, kotiseutuneuvos Arja Salmi pohtineensa, kun häntä pyydettiin etäluennoitsijaksi Espoon Postipuun koulun nelosille.

Alunperin suunnitelmissa oli opastettu historiaretki koululaisille. Nyt tehtäväksi sovittiin historiaretken pohjustaminen. Vaikka lapset palasivat lähiopetukseen, suositus oli järjestää opetusta mahdollisimman paljon ulkona. Historiaretkeily sopi siihenkin tarkoitukseen hyvin. Ulkopuolista vierailijaa ei koronan takia voitu ottaa mukaan.

"Kokosin esityksen rungoksi koulun kulmilta paikkoja, joita lapset voisivat luennon jälkeen käydä tutkimassa", Salmi kertoo.

"Varasin lasten kysymyksille esityksen lopuksi aikaa, ja niitä tuli ilahduttavasti. Voiko vielä tehdä uusia historialöytöjä? Mikä on hiidenkirnu?

Kuinka kauaksi Leppävaaran historia ulottuu?"

Luennon jälkeen opettaja kertoi, että lapset olivat istuneet luokassa hiirenhiljaa. Valitettavasti käytössä ollut tekniikka ei mahdollistanut vuorovaikutteisuutta esityksen aikana. Esittäjälle tulee epävarma olo, kun ei näe kuulijoiden reaktioita.

Iloiset vilkutukset molemmista luokista jäivät lämmittämään mieltä. Ne välittyivät, kun opettajat ennen yhteyden katkaisua käänsivät läppärinsä kamerat luokkaan päin.

Hyvin alkanutta yhteistyötä päätettiin jatkaa syksyllä. Tapahtuuko se etänä tai oikeasti, jää nähtäväksi. Leppävaara-seuran mittavalla historia-aineistolla on joka tapauksessa arvoistaan käyttöä.

A N NA - M A I JA H A L M E

Kotiseutuposti 3/ 2020

21

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

”Ei kotiseuturakkaus koronaan kaadu” Korona koettelee mutta ei horjuta kotiseutuliikettä

K

eväällä 2020 alkanut poikkeusaika on koetellut meitä kaikkia, myös kotiseutu- ja kulttuuriperintötoimijoita. Uusi tilanne on tuonut Kotiseutuliiton jäsenyhteisöille laidasta laitaan niin uutta virtaa kuin totaalisia lamaantumisen hetkiä – harvan yhteisön kokemus poikkeusajasta on neutraali. Tämä selviää toukokuussa avaamastamme jäsenkyselystä, joka on edelleen auki osoitteessa bit.ly/koronavaikutukset.

Etenkin alkukesällä vastaajien mielessä päällimmäisenä olivat melko tiukkojen rajoitusten tuomat haasteet yhdistystoiminnan käytöntöihin ja kesän tapahtumiin. Kotiseutuliike on silti vahva ja kotiseututyön merkitys on niin syvään juurtunut, että sen uskotaan kantavan poikkeusoloja pidemmälle.

Alla olevat sitaatit ovat kyselyn vastauksista.

Uuteen normaaliin siirtymisessä kaivataan monenlaista tukea niin keskusjärjestöltä kuin kotikunnalta. Valtaosa kyselyn vastaajista ei ole saanut koronan vuoksi lainkaan rahallista tukea, vaikka siihen olisi ollut monella toimijalla suurin tarve akuutissa tilanteessa.

Vain neljä prosenttia vastaajista kertoi saaneensa rahallista tukea tai maksuhelpotuksia. Tilanne on huolestuttava, sillä monen yhdistyksen toimintaa rahoittavat tilavuokrat jäivät koko keväältä saamatta, vaikka tiloihin liittyvät kiinteät kulut jouduttiin useimmiten maksamaan.

Kotiseutuliitto vetosikin jo huhtikuun alussa kuntiin ja muihin maksuja periviin, että nämä antaisivat yhdistyksille maksuhelpotuksia. Yllättävän moni lisää, etteivät he lisätukea ole kaivanneetkaan.

”Kotiseutu näyttäytyy turvallisena ja vaalittavana.” ”Tulevaisuus tuo tullessaan huomattavasti aktiivisemman yhteisön eri tasoilla.” ”Onhan kylällä heräillyt uudenlainen yhteisöllisyys, jospa siitä viriäis jotakin.”

”Ei mitään tukia mistään, vaikka olemme hakeneet kaupungilta vuokratukea. Hakemus hylättiin. Ainoastaan menoja.” ”Vuokra lähes 1600 €/kk, ei tukea edes huhti-toukokuulta. Olemme yhä shokissa hylkäyksen takia.” ”Kaikki yhdistystuki on jäissä kaupungin suunnalta.”

Kentällä on vahva usko kotiseututyöhön ja siihen, että kotiseudun merkitys poikkeusoloissa vain kasvaa. Muutos antaa kotiseututyölle uusia ulottuvuuksia: liikkuminen oman kotiseudun maisemissa ja sen mahdollisuudet ovat nousseet ihmisten tietoisuuteen, joten nyt on aika pitää tätä tietoisuutta yllä ja aktivoida ihmisiä kehittämään omaa kotiseutuaan ja saada heidät mukaan uuteen toimintaan.

Rahallinen tuki tarpeen osalle – ei kaikille Kaiken kaikkiaan vastauksista selviää, että jäsenet tarvitsevat kannustusta, näkyvyyttä tekemälleen kotiseututyölle ja sen laajemmalle merkitykselle aivan valtakunnan tasoa myöten.

22

Kotiseutuposti 3/ 2020

'Monin paikoin viriää myös uusi usko tulevaan ja uuden normaalin vaikutuksiin alueen toiminnassa ja taloudessa. Kestävä talous on sosiaalisen kestävyyden perusta, ja aihe on tärkeä myös pienen mittakaavan toiminnassa.

Suurimmat haasteet ylitetään yhdessä oppimalla ”Kotiseututyö on tullut monelle ihmiselle lä-

hemmäksi. Etätyö on avannut uudenlaisia mahdollisuuksia maaseudulla asumiseen. Kotiseutua on alettu nähdä uusin silmin.”

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT ”Tietoa on pystyttävä tuottamaan verkkoon ja löydettävä uudelle toiminnalle uudenlaiset rahoituskanavat.” ”Kotiseututyön näkymät voivat myös laajeta ja saada uusia toimintamuotoja sekä toimintakumppanuuksia.”

Poikkeusajan haasteista suurimmat liittyvät ikäihmisiä koskeneisiin tiukkoihin rajoituksiin, tapahtumien peruutuksiin ja digitaalisuuteen. Poikkeusolojen jälkeinen uusi normaali pohdituttaa myös – millaiseen maailmaan palaamme kesäkauden jälkeen? ”Millaista vaihtoehtoista sisältöä voidaan tarjota etäyhteyksin? Mistä saamme soveltuvat alustat?” ”Tuleeko mainehaittoja, jos tauti leviää lähiseudulle, syytetäänkö museoita?” ”Tapaamiset ja kohtaamiset eivät ole netissä yhtä aitoja kuin livenä.” ”Digiloikkia on otettu jo aiemmin, mutta voi olla, että otamme lisäloikkia.”

Monen yhdistyksen jäsenet ja toiminnassa mukana olevat ovat iäkkäitä mutta virkeitä ihmisiä. Takana on tilanne, jossa he eivät ole voineet osallistua itselleen tärkeään toimintaan kuukasiin. Heidän panostaan järjestötyössä ei voi millään korvata.

Kentällä pohditaan myös, mitä erillään olo tekee yhteisöille ja yhteisöllisyydelle, ellei uusia keinoja saada sujuvasti käyttöön. Mahdollisia uusia rajoituksia odotetaan myös ristiriitaisin tuntein. Moni voi varmasti samaistua näihin pohdintoihin. ”Yhdistykset kaatuvat, jos ei 70+-joukko pääse osallistumaan toimintaan.” ”Miten jokaiselle ikäjäsenelle saataisiin yhtäläiset mobiilivalmiudet osallistua etävuosikokoukseen.” ”Yhteyden menettäminen ihmisiin ja tapaamisten poisjäänti, huoli iäkkäistä vapaaehtoisis-

tamme.” ” Ihmiset ikäänkuin sulkeutuivat suojelemaan itseään ja perhettään, joka tietysti onkin oikein.

Halukkuutta toimintaan virtuaalisesti ei ollut.” ”On ollut todella surullista kun ihmiset ovat kertoneet että kaipaavat harrastuksiaan ja kyselevät että milloinka päästään taas talolle.”

Nämä haasteet ylitetään yhdessä. Ja Kotiseutuliitto on yksi niistä toimijoista, jotka tarjoavat tukea uudessa tilanteessa.

Kotiseutuliitolta halutaan kestävyyttä toiminnalle ja taloudelle Myös Kotiseutuliitossa opittiin ja opeteltiin uutta kevään aikana. Tartuimme vikkelästi saamamme palautteeseen, ja tarjoilimme oppimamme kentän käyttöön ohjein ja webinaarein. Vertaisoppiminen on tullut jäädäkseen.

Jatkossakin liitolta kaivataan ideoita vaihtoehtoisiksi toimintamuodoiksi, kannustusta työhön ja paikallisen toiminnan rahoituksen edistämistä valtiota ja kunnilta.

Liiton on tarjottava tähän hetkeen vahvaa ja näkyvää edunvalvontaa ja viestintätukea paikalliselle kotiseututyölle – työn merkityksen nostamista esille yhdessä ja laajasti, ”yhteistyötä kaikin tavoin”, kuten yhdessä vastauksessa toivotaan. Palautteen perusteella liitto onkin jo palvellut yhdistyksiä hyvin. ”Jos rajoitukset kiristyy ja tarvitaan uusia toimintamuotoja, niin me tarvitaan teiltä ideoita ja työvälineitä niihin.” ”Kotiseutuliitto on ollut paras tuki hyvine korona-ajan ohjeineen.” ”Olisi ilo oppia toinen toisiltaan hyviä käytäntöjä ja innostua onnistumisista.” ”Alueen asukkaat ovat tosi mielissään kaikesta, mitä verkossa tapahtuu.”

Konkreettisella tasolla liitolta toivotaan lisää webinaareja, oppaita ja muuta koulutusta koskien apuKotiseutuposti 3/ 2020

23

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT rahakäytäntöjä, etätyöskentelyä, etäkokousten järjestämistä, kotisivujen ja somen käyttöä. Touko- ja kesäkuussa liitto järjestikin useita etätapahtumia näistä teemoista. Tilaisuuksille on tiedossa jatkoa syyskaudella.

Tärkeimpänä tukimuotona nähtäisiin liiton vaikuttavat kannanotot sekä kotiseututyön merkittävyyden ja ikäihmisten tärkeän roolin näkyminen valtakunnan mediassa. ”Kun koronan aiheuttamista rajoituksista vihdoin vapaudutaan, on varmaankin luvassa yhä suurempi kiinnostus tavata toisia ihmisiä ja osallistua tapahtumiin livenä.” ”Kotiseututyölle tämä aika on ollut merkittä-

vin pitkään aikaan. Ihmisten kyky rauhoittua näkemään lähelle on globaalisti välttämätöntä, muttei olisi onnistunut ilman tätä. Kotiseutuliikkeelle on nyt vain haaste voida koota tämä mm.

YK:n ilmastotavoitteiden kanssa yhteen ja tuotteistaa tuttua uusin silmin.”

Kotiseutuliitto vastaa kentän ääneen. Tarjoamme tukea ja neuvontaa etävälineiden käyttöönotosta, ideoita ja vinkkejä uudenlaisista toimintamuodoista sekä näkyvyyttä jäsentemme tekemälle työlle ja sen merkitykselle yhteiskunnan tasolla. Katso: kotiseutuliitto.fi/tietopankki.

Päämääränämme on kestävä kotiseutu.

LI I S A LO H TA N D ER

Opastusta kotiseututyöhön Kotiseutuliitolla on jäsenilleen nettisivuillaan kaikkien avoimesti käytettävissä monipuolinen kokoelma tietopaketteja. Alla on esitelty niistä muutama. Tietopankkiin on koottu oppaiden lisäksi runsaasti ohjeita, vinkkejä ja informaatiota mm. näistä teemoista: • Kestävä kotiseututyö • Yhdistystoiminnan ohjeet ja lainsäädäntö • Kotiseutuarkistot • Kotiseutumuseot ja muut paikallismuseot • eMuseo-mobiilioppaat

Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina Kulttuuri kasvattaa kunnan elinvoimaa ja kuntalaisten hyvinvointia. Miten yhdistykset ovat mukana tekemässä tulevaisuuden kunnan kulttuuripalveluita? Tämä sivusto kokoaa parhaat vinkit sekä yhdistysettä kuntatoimijoiden käyttöön.

KALENTERI

Kulttuuripolku mobiiliin! – etäkoulutus mobiilioppaan tekoon

24.9.

Vuoden kotiseututeoksen julkistus ja keskustelua kotiseutukirjallisuudesta

3.10.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät, Kokkola 20.–21.11.

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

24

Kotiseutuposti 3/ 2020

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT Kulttuurisesti moninainen kotiseututyö Tietoa ja vinkkejä sisältävä Kulttuurisesti moninainen kotiseututyö -opas kertoo kulttuurisesti moninaisesta kotiseututyöstä ja auttaa huomioimaan moninaisuuden etenkin yhdistystoiminnassa. Oppaan sisältö on koottu lähdeaineiston lisäksi Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeen toiminnan ja havaintojen pohjalta vuosina 2019–2020.

Käyttäjän opas ylisukupolviseen kotiseututyöhön

Maria Talvitie

Kuinka päästä alkuun ylisukupolvisessa kotiseututyössä? Missä vaiheessa kutsua uusia kohderyhmiä mukaan? Mitä tehdä ihan käytännössä? Mestarit & kisällit -hankkeessa syntynyt Käyttäjän opas ylisukupolviseen kotiseututyöhön on neljän kohdan toimintamalli, josta apu ja askelmerkit oman toiminnan suunnitteluun, tekemiseen ja arviointiin.

Lähtölaukaus Ennen uuden toiminnan aloittamista on hyvä pohtia, miksi meillä halutaan saada eri-ikäiset mukaan, mitä itse haluatte oppia ja mitä välittää eteenpäin.

Tärkeää on myös tunnistaa oma suhtautuminen muutokseen sekä ne paikat, joissa oman yhteisön tarvitsee vielä kehittyä.

Yhdessä suunnittelun pyörteisiin Tässä vaiheessa kannattaa heittää itsekritiikki romukoppaan. Minkälaista osaamista ja tietoa osal-

listujien riveistä löytyy? Mitä kaikkea paikallisuus meille merkitsee? Miten omia kotikulmia voisi kehittää ja mitä villiä toteuttaa yhteisvoimin?

Toimintaa!

Itse ylisukupolvinen toiminta voi olla monenlaista.

Mestarit & kisällit -ryhmissä on tehty katutaidetta, treenattu digitaitoja, retkeilty, leivottu, opeteltu kädentaitoja, harjoitettu metallinetsintää… miltä juuri teidän yhteinen kotiseututoimintanne näyttää?

Miten meni noin niinku omasta mielestä?

Lopuksi tietysti arvioidaan koettua ja juhlitaan yhteistä matkaa. Missä onnistuttiin? Mitä pitää hioa?

Mitä tehdään seuraavaksi?

Tutustu oppaaseen materiaaleineen Kotiseutuliiton sivuilla: www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki/ verkko-opas-ylisukupolvinen-kotiseututyo A N NA - M A I JA H A L M E, M A RI A TA LV I T I E

www.kotiseutuliitto.fi/tietopankki Kotiseutuposti 3/ 2020

25

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

Kotiseutuliitto keskittää voimansa juurtumiseen, uudistumiseen ja kestävään kehitykseen –­ rakkaudesta kotiseutuun Paikallisuus Yhteenkuuluvuus Kotiseuturakkaus

Yhdenvertaisuus

Avoimuus Osallisuus

Kotiseutuliiton arvot vuoteen 2030.

Suomen Kotiseutuliitto keskittää lähivuosien työnsä erityisesti asukkaiden juurtumisen malleihin, kestävään kehitykseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Toiminta keskittyy jäsenistön tukemiseen. Liiton tehtävänä on edistää paikallisiin lähtökohtiin perustuvaa, osallisuutta vahvistavaa ja moniarvoista kotiseututyötä.

K

otiseutuliitto on saanut valmiiksi Rakkaudesta kotiseutuun -strategiansa vuoteen 2030. Uuden strategian myötä liitto tukee, kuulee ja neuvoo jäseniään entistä paremmin.

26

Kotiseutuposti 3/ 2020

vahva verkosto ja organisaatio Kotiseutuliitolla on jäsenistön kautta yhteys joka kuntaan, mikä on merkittävä vahvuus kaikille liitossa toimiville ihmisille ja organisaatioille. Liitto haluaa lisätä vuorovaikutusta kotiseutuliikkeessä sekä hyvien mallien jakamista ja tuo esille jäsenten tekemää arvokasta työtä – näin se vahvistaa koko kotiseutuliikettä. ”Jo aiemmassa Rakkaudesta kotiseutuun -strategiassa korostettiin, että jäsenistö on työn keskiössä. Tämä korostuu entisestään uudessa strategiassa.

Liiton pyrkimyksenä on, että paikallisyhteisöt tarjoavat tulevaisuudessa kestävän ja uudistuvan ko-

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT ”Kotiseuturakkaus on arvoistamme se kaikkein keskeisin asia. Kotiseutu on siellä, missä sydän sanoo sen olevan.

Kotiseutu ei ole rajoja vaan rakkautta”

Liiton uusi strategia esiteltiin liiton valtuustolle Microsoftin Teamspalvelussa toukokuussa. Kuvakaappaus: Anna-Maija Halme.

tiseudun kaikille asukkailleen. Liitto pyrkii entistä pontevammin vaikuttamaan yhteiskuntaan paikallisen toiminnan tukemiseksi”, strategiatyötä liitossa johtanut hallituksen varapuheenjohtaja Sampo Purontaus toteaa.

Arvoista tärkein on kotiseuturakkaus Liitto kohottaa yhdessä tekemisen voimaa ja yhteyttä esimerkiksi julkaisemalla paikallisten tekijöiden kirjoittamia artikkeleita julkaisuvälineissään.

Kotiseutuliiton jäsenet etsivät keinoja, joiden avulla uusi asukas pystyy kasvattamaan vahvat juuret uuteen kotiseutuunsa. Liitto auttaa jäseniään tuossa työssä etsimällä ja jakamalla hyviä toimintamalleja, jotka sopivat kaikille tulokkaille: nuorille, maahanmuuttajille ja maassamuuttajille.

Liiton arvot: avoimuus, osallisuus, paikallisuus, yhteenkuuluvuus, kotiseuturakkaus pysyivät. Niiden lisäksi mukaan keskeiseksi arvoksi otettiin yhdenvertaisuus. ”Kotiseuturakkaus on arvoistamme se kaikkein keskeisin asia. Kotiseutu on siellä, missä sydän sanoo sen olevan. Kotiseutu ei ole rajoja vaan rakkautta”, Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Sampo Suihko toteaa.

Liitolla tärkeä rooli kestävän kehityksen vahvistamisessa Kotiseututyöllä on tärkeä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Liitto katsoo tehtäväkseen tu-

kea sekä jäseniensä että koko yhteiskunnan matkaa kohti kestävyyttä. Erityisesti kulttuurisesta kestävyydestä herätetään keskustelua ja pureudutaan siihen, mitä kaikkea tuo sanapari tarkoittaa kotiseututyön näkökulmasta. Tavoitteena on tuoda esille kotiseutuyhdistyksissä tehtävää työtä esimerkiksi osallisuuden vahvistamisessa.

Koko jäsenistö oli strategiatyössä mukana Uutta strategiaa ovat olleet tekemässä niin liiton jäsenkenttä, valtuusto, hallitus kuin henkilökuntakin. Vuoden vaihteessa tehdyllä jäsenkyselyllä oli iso merkitys tuloksen kannalta.

Uudessa strategiassa on selkeät tavoitteet liiton hallinnolle ja mittarit, joilla työn onnistumista arvioidaan. Purontaus korostaa, että strategia ohjaa paljon vahvemmin organisaation työtä kuin monet uskovatkaan.

A N NA - M A I JA H A L M E

Rakkaudesta kotiseutuun – Suomen Kotiseutuliiton strategia 2030: www.kotiseutuliitto.fi/jarjesto/strategia-ja-saannot

Kotiseutuposti 3/ 2020

27

1,5 miljoonan lisämääräraha seurantaloille Suomen Kotiseutuliitto esitti 11 muun järjestön kanssa poikkeusolojen takia ilman tuloja jääneiden seurantaloyhteisöjen tukemista valtion lisätalousarviossa. Helpotusta seurantalojen korona-ahdinkoon saadaan 1,5 miljoonan euron lisämäärärahasta, joka sisältyy valtion neljänteen lisätalousarvioesitykseen. ”Pelkästään maalis-toukokuun aikana koituneet tulojen menetykset ovat olleet miljoonia. Erilaiset esitykset ja konsertit, myyjäiset ja toimitilojen vuokraaminen vaikkapa juhlakäyttöön on jouduttu perumaan. Myös kesäteatteriesityksiä on joko siirretty seuraavaan kesään tai peruttu kokonaan, koska harjoitteleminen ei ole ollut mahdollista. Kesäaikaan järjestettävät tapahtumat ovat olleet merkittävä tulonlähde koko vuotta ajatellen”, kertoi Suomen Nuorisoseurojen pääsihteeri Annina Laaksonen.

Samaa viestiä toistivat opetus- ja kulttuuriministeriön koronakyselyyn tulleet seurantaloyhteisöjen vastaukset.

Esityksen seurantalojen tukemisesta tekivät Finlands Svenska Hembygdsförbund, Finlands

28

Kotiseutuposti 3/ 2020

Svenska Marthaförbund, Finlands Svenska Ungdomsförbund, Kansantalojen Liitto, Marttaliitto, ProAgria Keskusten Liitto ja Keskukset sekä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja piirikeskukset, Raittiuden ystävät, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Kylät, Suomen Nuorisoseurat, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja Suomen Työväentalojen Liitto.

Kaksi eri avustusta haettavissa Lisämääräraha on haettavissa 5. lokakuuta saakka www.minedu.fi/-/korona-avustusseurantaloja-yllapitaville-yhteisoille Vuoden 2021 seurantalojen korjausavustukset haettavissa 30. syyskuuta saakka www.kotiseutuliitto.fi/seurantalot/seurantalojen-korjausavustus

Seurantalojen Hyvän korjauksen palkinto Mäenpään työväentalolle Punkalaitumella Kuva: Irma Rantanen.

Seurantalojen Hyvän korjauksen palkinnon 2020 sai Punkalaitumen työväenyhdistys Mäenpään työväentalon laajoista korjauksista. Alunperin vuonna 1908 rakennettua työväentaloa korjattiin vuosina 2015–2019.

Yhdistys korjasi ja maalasi Mäenpään työväentalon ulkovuorin ja ikkunat, hioi ja vahasi salin lattian, ja talolle rakennettiin kulkuluiska liikuntaesteisille.

Korjauksia tehtiin myös pihalla sekä piharakennuksessa, ja talon elokuvakalustoa ja -varustusta parannettiin.

Korjaukset tehtiin Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarien ohjeistuksella, pääosin talkoovoimin, mutta ammattilaisten suunnitelmien mukaan.

Palkintoraati kiittää yhdistystä ammattitaitoisesti suunniteltujen ja hyvin toteutettujen korjausten lisäksi elokuvatoiminnan elvyttämisestä. Se on osoitus vanhan talon ja elävän historian toimivasta yhdistelmästä.

”Työtä onkin ollut paljon, ja sitä on tehty antaumuksella”, kommentoi Punkalaitumen työväenyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Mäkelä.

Työt saivat tukea Kotiseutuliitosta seurantalojen korjausavustuksista, Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahastosta ja Punkalaitumen kunnalta.

Kunniamaininnat Ritvalalle ja Vesantalolle Kunniamaininnat myönnettiin Savon Killalle Pieksämäen Seurojentalon korjauksesta, Ritvalan Nuorisoseuralle Valkeakoskelle Ritvalan nuorisoseurantalon korjauksesta sekä Ylä-Vieksin kyläyhdistykselle Kuhmoon Vesantalon korjauksesta.

Seurantaloasiain neuvottelukunta myöntää Hyvän korjauksen palkinnon seurantalolle joka toinen vuosi vanhaa rakennustapaa kunnioittavasta ja talon toimivuutta parantavasta korjauksesta.

J O N I NA VA A H TO LA M M I

Kotiseutuposti 3/ 2020

29

Kulttuuriympäristöpäivillä kävelykierroksia ja verkkotapahtumia Keväällä puhjennut koronaepidemia on vaikuttanut myös Euroopan kulttuuriympäristöpäivien kohteiden esittelyyn, mutta tapahtumajärjestäjät ovat upeasti huomioineet tilanteen – ja myös kehittäneet luovasti uusia tapoja esitellä omaa lähiympäristöä ja kulttuuriperintöä.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivillä juhlitaan kulttuuriperintöä ja tutustutaan kiinnostaviin kohteisiin ympäri Suomen. Kuka vain voi järjestää tapahtumia ohjelmaan, ja joka vuosi sadat toimijat esittelevät itselleen tärkeitä kohteita.

Tänä vuonna päiviä vietetään teemalla Kasvun paikat ja pohditaan kulttuuriperinnön merkitystä kasvun, sivistyksen ja opin lähteenä. Teemaviikkoa vietettiin 7.–13. syyskuuta, ja tapahtumia on tiedossa runsaasti vielä syksyllä. Kansainvälinen maisemapäivä 20. lokakuuta on osa päivien ohjelmaa.

Omatoimitapahtumista verkkolähetyksiin Tänä vuonna moneen tapahtumaan on suunniteltu koronaepidemiaan sopivia, uudenlaisia tapoja tutustua kulttuuriperintöön ja lähiympäristöön. Jo keväällä helsinkiläinen Kallion kävelyfestivaali kehitti yhdessä Wikimedia Suomen kanssa omatoimikävelyitä, joilla tutustuttiin vaikkapa vanhoihin

Kallion kadonneet elokuvateatterit -omatoimikierros tehdään itselle sopivana aikana, turvavälit helposti huomioiden.

elokuvateattereihin.

Suosittu Helsingan keskiaikapäivä järjestettiin tänä vuonna kokonaan verkossa, hyödyntäen muun muassa videoita. Karhufestivaali Ilomantsissa puolestaan rajasi osallistujamääriä ja lähetti ison osan ohjelmastaan verkkolähetyksenä. Myös Loviisan Wanhat Talot vaihtui verkkolähetykseksi.

Moni museo esittelee sisältöjään eri tavoin verkossa, esimerkiksi Arkkitehtuurimuseo esitteli teemaviikolla museorakennusta Instagramissa.

Museoliiton Opi museossa -viikko lokakuussa painottaa erityisesti museoiden digitaalisia sisältöjä.

Uudenlaiset tavat järjestää tapahtumia mahdollistavat entistä useamman osallistumisen, kun tapahtumaan voi tulla mukaan vaikka omalta kotisohvalta käsin.

Lue lisää ja tutustu syksyn ohjelmaan: www.kulttuuriymparistopaivat.fi J O N I NA VA A H TO LA M M I

Kulttuuriperintö avoimeksi 2021 Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä, englanniksi European Heritage Days, vietetään joka syksy 50 maassa ympäri Euroopan tuhansin tapahtumin. Inspiraatiota tarjoavat teemat ovat yhteisiä kaikille Euroopan maille. Vuoden 2021 yhteinen teema on Inclusive Heritage (Heritage for Everybody).

Suomessa teema on ensi vuonna kansainvälistä nimeä mukaillen Rajaton ja avoin. Teemalla nostetaan esille erityisesti kulttuuriperinnön saavutettavuutta – kaikilla on oikeus kulttuuriperintöön. Tämän vuoden opeista verkko- ja etätapahtumien parissa on varmasti siis hyötyä myös ensi vuonna.

30

Kotiseutuposti 3/ 2020

Kuva: Kari Hokkanen.

OMAKULMA

A N NA - KA I S A Y LI TA LO

harjoittelija

Suomen Kotiseutuliitto

Hellettä Hesassa

K

esä parhaimmillaan. Ympäröivä luonto täydessä vihreydessään – kuin ympäristö olisi kääriytynyt vihreään torkkupeittoon. Luonnon vehreytymistä täyteen kesäasuun seurasin ikkunastani tehdessäni Kotiseutuliitossa etäharjoittelua. Olen IT-tradenomiopiskelija, javalmistun työharjoittelun jälkeen.

Kevät oli kokemuksena erilainen kuin olin ajatellut. Korona muutti Kotiseutuliiton työtavat etätyöskentelyksi. Alkukesän helteillä nautin ulkotyöskentelystä parvekkeellani tai talomme puutarhakeinussa.

Kotini on Niemenmäessä, joka on pieni ja vihreä alue Länsi-Helsingissä. Alueella asuu monenlaista ihmistä – itsellisistä perheellisiin ja vauvoista seniori-ikäisiin. Kaikki palvelut ovat lähellä – elinvoimainen 60-vuotias Munkkivuoren ostari, jonka alla on Metroasema, tarjoaa monipuoliset palvelut. Munkkivuoren ostari otettiin käyttöön vuonna 1959, ja se on rakennettu Amerikan malliin.

Alueena Niemenmäki on vihreä ja kodikas.

Pienissä metsäalueissa majailee runsas lintulajisto ja oravia. Läheisen Huopalahdentietä ja sen äänimaisemaa en välttämättä edes huomaa muuten kuin lasitusten ollessa avoinna. Kesäisin lehtipuut peittävät parvekenäkymääni Huopalahdentielle.

Niemenmäki ympäröivine alueineen antaa mahdollisuuden erilaisiin seikkailuihin. Kotivanhempi pääsee pienempiensä kanssa PikkuHuopalahden puiston ympäristöön liikkumaan ja löytämään erilaisia luonnon yllätyksiä. Alueen leikkipuistot ovat turvallisia leikeille. Kouluikäiset ja nuoret löytävät itselleen erilaista tekemistä

– mm. Talin liikuntapuisto on lähellä.

Kevään koronarajoitteet mahdollistivat päiväkävelyn myös lounastauolla. Tutustuin muutamiin alueen senioreihin. Palveluiden läheisyys ja ulkoilu auttavat heitä viihtymään alueella.

Talin alueen Tenniskeskus ja keilahalli ovat vetäneet puoleensa, joskin erästä rouvaa lainatakseni: ”Krempat estävät sekä tenniksen että keilailun”.

Munkkiniemen ranta on edelleen suosittu uimapaikka – meren sinilevätilannetta pitää seurata.

Lähimatkailu Seurasaareen on ollut arvossaan.

Mäntyniemi on myös oiva vierailukohde sen ollessa avoinna. Espoon puolella olevat Vermon ravirata ja Gallen-Kallelan museo tuovat lisänsä lähimatkailuun.

Kaupunkiympäristöä suunnitellaan ja kehitetään paljon eli alueita tiivistetään. Suunnitelmissa on pikaraitiotietä, kaupunkibulevardia ja lisärakentamista.

Monet Niemenmäen talot on rakennettu 1960-luvulla ja Niemenmäen pohjoisin piste on 1969 valmistunut Pohjolan toimitalo. Nyt tontille nousee uusia asuntoja seitsemän kerrostalollista.

Alueen eteläkärjen HUS-yhtiön kaksi uutta kerrostaloa ovat valmistumassa vauhdikkaasti.

Korona on tuonut esiin työssäkäyville ihmisille, miten tärkeää luonto on kaupungissa niille, jotka viettävät paljon aikaansa kotona. Ehkä tämä ymmärrys auttaa myös kaupunkisuunnittelijoita ja päättäjiä näkemään, miksi tiivistäminen ei miellytä alueen asukkaita.

Asun kaupungissa ja luonnon ympäröimänä – toivottavasti jatkossakin.

Kotiseutuposti 3/ 2020

31

Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I