Kotiseutuposti 4/2017

Kotiseutuposti Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti

ä s s i e m ä ä l e u t .” u n i k e m ”Kotise m e n e m ä in k i n i h i m

4/ 2017

PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 1.12.2017

4/ 2017

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti J U L K A I S I JA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Elina Kuismin puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 elina.kuismin@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen T I L A U K S E T JA OSOI T T EENMUU TOKSET

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).

Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa.

Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva

Kotiseutupaidoistaan tunnettu Art Director Anne Sinivaara, joka kirjoitti tämän lehden Omakulma-palstalle (s. 31).

Kuva: Hasse Sinivaara.

Grano ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

Teimme juhlavuoden Yhdessä Itsenäisyyden 100-vuotisjuhlinta huipentuu. Suomi täyttää 100 vuotta. Olemme teeman mukaisesti tehneet ja kokeneet juhlavuoden Yhdessä.

Joka maakunnassa juhlavuoden suunnittelu tuotti upeita juhlia ja uudenlaisiakin tapoja juhlia Suomea. Joka kunnassa oli valtavasti yhdessä tekemistä ja tapahtumia toisensa perään. Jokainen pääsi juhlaan mukaan omalla kotiseudullaan. Virallisessa ohjelmassa on ollut yhteensä 5000 hanketta.

Kotiseutuliitolla on ollut oma ohjelmansa Rakkaudesta kotiseutuun. Julkaisimme valokuvateoksen Seurantaloilla. Pyysimme muistoja ja kokemuksia seurantaloilta ja julkaisimme niitä.

Keskustelimme seurantaloista myös Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Jyväskylässä, joka oli vuoden päätapahtuma sekä kaupungille että Kotiseutuliitolle.

Keskustelimme kotiseudun merkityksestä niin käsitteenä kuin kokemuksenakin. Kotiseutu on monikerroksinen. Yhtä kokonaisvaltaisesti mikään muu sana ei tunnu sitä vastaavan, rinnalla tarvitaan useampia sanoja. Tutkijoiden ja asiantuntijoiden sekä kotiseututyön tuntijoiden artikkeleista syntyi Kotiseutu 2017, juhlavuoden vuosikirja. Yksi esine – tuhat tarinaa innosti kertomaan itsenäisen Suomen tarinaa yhden esineen kautta.

Lisäksi Kotiseutuliitto oli mukana useissa yhteistyöhankkeissa, mm. museoalan Yhteinen perintö -hankkeessa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Muistikko-keruussa. Kiitos hyvästä yhteistyöstä kaikille yhteistyökumppaneille.

Juhlavuosi on ainutlaatuinen. Siksi minäkin lupasin vuosi sitten osallistua mahdollisimman moneen tapahtumaan ja seurata muidenkin järjestämiä tilaisuuksia. Kiitos lukuisista kutsuista!

Moneen saatoin osallistua. Myös Kotiseutuliiton luottamushenkilöt kautta maan ovat edustaneet vilkkaasti juhlavuoden tapahtumissa. Kiitos myös kaikille teille, jotka eri tavoin osallistuitte Kotiseutuliiton ohjelmiin ja hankkeisiin.

RI I T TA VA N H ATA LO

toiminnanjohtaja

”

Hyvä kotiseutukirja syntyy tunteesta.

Kotiseuturakkaus on tärkeä, usein käyttämätön voimavara. Ja kotiseutuvihakin toimii – siitä ovat monet väärinymmärretyt kirjailijat ja rockbändit luovuutta ammentaneet.

– Teemu Keskisarja Historioitsija, Vuoden kotiseutueoksen valitsija >> Lue lisää sivulta 6.

Ihanaa olla Kotiseutuklubissa!

13.5.2015 sain tietää, että on olemassa sellainen asia kuin Kotiseutuliitto. Olin sattumalta törmännyt Espoon kotiseutupäivien mainokseen.

Päivitin tuolloin Facebookiin näin: APUA HALUAN TÄNNE ja liittyä KOTISEUTUKLUBIIN ja olla onnellinen aina vain! ”Kotiseutuklubi kutsuu mukaan kaikki kotiseudun hyvinvoinnista kiinnostuneet.

Klubilaisena tiedät, mitä kotiseututoiminnassa tapahtuu.” klubiin? n Kotiseutu utuklubi a a k u m n Mite otise utuliitto.fi/k www.kotise

2.9.2017 toiveeni toteutui, kun työystäväni Katja hankki minulle syntymäpäiväyllätykseksi Kotiseutuklubin jäsenyyden. Olen muuttanut kotipaikkakunnaltani pois 12 vuotta sitten opintojen ja töiden perässä.

Kun ajattelen kotiseutua, mieleen tulee Ylläksen tunturit, meän Väylä ja Ylläsjokisuun vanha junasilta.

Kannan läppäriäni jo hieman virttyneessä Rakkaudesta kotiseutuun -kangaskassissa. Se yhtä aikaa helpottaa ja pahentaa koti-ikävää.

Työni kautta olen päässyt kurkistamaan Kotiseutuliiton kulisseihin, kun olen osallistunut Kotiseututyön

Sisältö 4 6 7 8 9 10 11 12 14

Parhaat kotiseutulehdet palkittiin Vuoden kotiseututeos Muutakin kuin budjettia ja valtiontaloutta Kotiseutu elää ajassa Kotiseutuliiton ajankohtaiset teemat vuonna 2018 Vieraskynä: Oikeus kotiseutuun Mistä sä oot?

Seurantalojen vuosi Iltamaohjelma valloitti seurantaloilla

16 18 19 20 22 24 26 27 28 31

uudet muodot -jaoston kokouksiin. Nyt Kotiseutuklubin jäsenyys ei ole minulle enää pelkkä symboli omasta kotiseuturakkaudestani, vaan ajattelen sen myös tueksi sille mielettömän arvokkaalle työlle, jota olen ymmärtänyt Kotiseutuliiton tekevän osallisuuden ja yhteenkuuluvuuden rakentamiseksi paikallisesti ympäri Suomen. Jokaisella pitää olla oikeus kotiseutuun.

Annakaisa Tikkinen koulutuspoliittinen asiantuntija, Suomen Lukiolaisten Liitto

Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina Kotiseudulle-keräyksellä tukea kotiseututyöhön ”Kotiseudusta huolehtiminen on aina trendikästä” Faron sopimus lopultakin voimaan Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi 2018 EHD: Tunne perintösi, jaa tarinasi Liisa Lohtander EHD-ohjelman puheenjohtajaksi Perinneleikkien kautta menneisyys tutuksi Järjestön jäsentelyt Omakulma: Ei mikä tahansa maalainen

Kotiseutuliiton kirjoittajat: Sini Hirvonen (SH), Elina Kuismin (EK), Sanna Käyhkö (SK), Liisa Lohtander (LL) ja Riitta Vanhatalo (RV).

Kotiseutuposti 4/ 2017

3

Parhaat kotiseutulehdet palkittiin Suomen Kotiseutuliiton ensimmäistä kertaa järjestämässä kotiseutulehtikilpailussa valittiin Vuoden kotiseutulehdet kolmessa sarjassa ja Vuoden kotiseutulehtijuttu. Lisäksi jaettiin yksi kunniamaininta.

Vuoden kotiseutulehdet ovat seinäjokelainen Risteysasema, helsinkiläinen Kumposti ja joensuulainen Karjalan Heili. Kunniamaininnan sai stadilainen Tsilari. Vuoden kotiseutulehtijuttu on toimittaja Kari Varvikon helsinkiläisessä Hermanni-Vallila-lehdessä julkaistu juttu Hermannin sähkötön kaupunkisissi.

Kotiseutulehtikilpailun tarkoituksena oli tuoda esiin lehtien runsaus ja moninaisuus sekä hyvä taso.

Suomessa julkaistaan satoja kotiseutulehtiä, joilla on tärkeä rooli kotiseutusuhteen rakentamisessa ja ylläpitämisessä. Kotiseutulehden julkaiseminen itsessään on mitä parhainta kotiseututyötä – työtä, jota tehdään pyyteettömästi oman kotiseudun ja sen asukkaiden hyväksi.

Läheltä tuleva viesti on tärkeä – Kilpailun taso oli äärimmäisen kova. Suomessa tehdään laadukkaita kotiseutulehtiä – kaupunginosalehtiä, kaupunkilehtiä, paikallislehtiä ja erilaisia vuosijulkaisuja, kilpailuraadin jäsen, Ylen ohjelmapäällikkö Reijo Perälä totesi palkitsemistilaisuudessa Turun Kirjamessuilla 6. lokakuuta.

Perälä kiitteli palkittuja lehtiä ennakkoluulottomuudesta, avarakatseisuudesta ja moniäänisyydestä sekä alueen hengen heijastelusta ja asukkaiden äänen esiin tuomisesta.

– Paikallisuus julkaisun sisältönä on merkityksellistä, koska läheltä tuleva viesti on meille tärkeää. Vaikka elämme globalisoituvassa maailmassa, meillä on myös toinen maailma, se lähiympäristö.

Nämä kaksi eivät ole vastakkaisia vaan rinnakkaisia, täydentävät toisiaan. Paikallisuuden kautta haemme eväitä maailman jäsennykseen, Perälä kuvailee. EK

Kotiseutulehtikilpailussa palkitut Turun Kirjamessuilla: Kari Varvikko Hermanni-Vallila-lehdestä, Jentta Ilanmaa Karjalan Heilistä, Virve Kuutar Tsilarista, Airi Vilhunen Kumpostista ja Markus Aaltonen Risteysasemasta. Kuvassa myös Reijo Perälä. Kuva: Matilda Gronow.

4

Kotiseutuposti 4/ 2017

Vuoden kotiseutulehtijuttu Hermannin sähkötön kaupunkisissi Kari Varvikko / Hermanni-Vallila-lehti 1/2017 (julkaisija: Hermanni-Vallila Seura ry)

Vuoden kotiseutulehdet Risteysasema 1–2 kertaa vuodessa ilmestyvät lehdet Seinäjoella ilmestyvä, viiden kotiseutu- ja perinnetyötä tekevän yhdistyksen (Alvariania ry, Seinäjokiseura ry, Etelä-Pohjanmaan Naisklubi, Suomalaisen tangon Satumaa ry sekä Seinäjoen lyseoseura) yhdessä perustama lehti on sisällöltään monipuolinen, tuhti lukupaketti ja laajasta tekijäporukasta huolimatta yhtenäinen kokonaisuus. Lehti on uusi ja uudelta pohjalta tehty, mutta tekijät ovat miettineet tarkkaan lehden tehtävän ja pohtineet kotiseutulehden funktiotakin. Hyvää kieltä ja tyylikäs taitto.

Kumposti 3–6 kertaa vuodessa ilmestyvät lehdet Kumpula-seura ry:n julkaisema Helsingin Kumpulan kylälehti on ammattitaidolla ja kunnianhimoisesti tehty, sisällöltään monipuolinen ja ulkoasultaan tyylikäs. Lehti on ajantasainen, informatiivinen ja kantaaottava sekä alueensa näköinen ja sisältää mielenkiintoisia kulmia Kumpulaan ja kumpulalaisiin.

Kumposti on hyvä yhdistelmä kumpulalaista kotiseutuylpeyttä ja nykyaikaista otetta.

Karjalan Heili yli kuusi kertaa vuodessa ilmestyvät lehdet Kontiolahdella, Liperissä, Joensuussa ja Outokummussa ilmestyvä Karelia Viestintä Oy:n kustantama kaupunkilehti on monipuolinen, lukemaan houkutteleva ja raikkaan rohkea. Kokeileva ote ja asioiden poikkeuksellinen toteutus sekä huumori nostivat lehden sarjansa kärkeen. Tekijöiden positiivisuus välittyy lukijalupauksesta lähtien. Karjalan Heili on alueellisesti aktiivinen ja aidon monikanavainen.

Kari Varvikon kirjoittama juttu koukuttaa alusta lähtien. Napakka otsikko vetää mukaan ja ingressi on kuin runo. Kerronta on värikästä ja kuvailevaa, teksti soljuu ja on helppolukuista. Kieli on erinomaista.

Tommi Heinon upeat kuvat tukevat tarinaa, josta tekevät mielenkiintoisen persoona ja aihe. Paikallisuus on vahvasti läsnä, ja juttu onkin erinomainen esimerkki paikallistuntemuksen hyödyntämisestä hyvien aiheiden löytämiseen.

Kunniamaininta Tsilari 3–6 kertaa vuodessa ilmestyvät lehdet Stadin Slangi ry:n julkaisema, Helsingissä ilmestyvä kotiseutulehti nostetaan esiin ennen kaikkea sen rohkean kielivalinnan vuoksi. Pääosin slangiksi kirjoitettu lehti tuo esiin slangin kerroksellisuuden, eri aikakaudet ja kielen muutoksen. Lehti pitää onnistuneesti yllä niin entisten katupoikien kieltä kuin uusiutuvaa slangia ja tämä kieliperinteen vaaliminen on kulttuuriteko. Lehdestä välittyy intohimo ja ammattitaito myös ulkoasullisesti.

Kotiseutulehtikilpailu  108 ehdokasta, joista 58 osallistui juttukilpailuun  Kolme sarjaa lehtien ilmestymistiheyden mukaan sekä jutuille oma sarjansa  Arviointikriteerit: paikallisuus ja vaikuttavuus, sisällön monipuolisuus ja kiinnostavuus, vuorovaikutus ja lukijoiden aktivoiminen sekä visuaalisuus.  Raati: Kotiseutuliiton hallituksen varapuheenjohtaja, ministeri Raimo Sailas (puheenjohtaja), mediatoimisto Toinen PHD:n luova johtaja Jani Halme, Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen, Ylen ohjelmapäällikkö, FT Reijo Perälä sekä Kotiseutuliiton edellinen pääsihteeri, dosentti ja tietokirjailija Lassi Saressalo.

Kotiseutuposti 4/ 2017

5

Vuoden kotiseututeos 2017

Kunnianosoitus entiselle Jyväskylälle Jussi Jäppisen Kadonnutta kaupunkia etsimässä – Tarinoita Jyväskylän puretuista taloista (Atena Kustannus Oy) on Vuoden kotiseututeos 2017.

Kirja on kuvallinen kiertomatka entiseen Jyväskylään, kadonneeseen puutalokaupunkiin. Purettujen rakennusten esittelyn yhteydessä Jäppinen paneutuu myös niiden asukkaiden tarinoihin – niin arjessa kuin juhlassakin.

– Teoksen nosti voittajaksi tekijän valtaisa lähdetyö. Jussi Jäppinen herättää eloon kadonneen, tuhotun kaupungin. Rakennusvainajiin ja niiden asukkaisiin kiintyy jopa sellainen lukija, jolla ei ole mitään kytköstä Jyväskylään, Vuoden kotiseututeoksen valinnut historioitsija Teemu Keskisarja perustelee.

– Kirja on täysin totta, tarkasti dokumentoitu, mutta kuitenkin tunnepitoinen, kotiseuturakkaudesta tai syvästä Jyväskylä-innostuksesta kumpuava kirja.

Jussi Jäppisen teos on kunnianosoitus entiselle Jyväskylälle ja niille, jotka aikoinaan ovat rakentaneet kaupungin. Teoksen 28 pienoisesseetä kertovat paitsi miljöön muuttumisesta myös elämäntavan muutoksesta. 1900-luvun alun harmonisesta puutalokaupungista muistuttaa enää kymmenkunta taloa. Jäppisen kirja näyttää, miltä Jyväskylä näytti ennen historiallisten rakennusten purkamisaaltoa.

Kadonnutta kaupunkia etsimässä on hieno ja viimeistelty myös ulkoasultaan. Ennen ja nyt -rinnakkaiskuvien ja rakennuskuvien lisäksi esseitä täydentävät vanhat valokuvat, joissa on mukana eläviä ihmisiä. Väritetyt rakennuspiirrokset tarjoavat kadonneisiin rakennuksiin värimaiseman ja asemakaavakartat tuovat lisätietoa kaupungin vaiheisiin.

Teos sisältää myös paljon taustoittavaa tekstiä.

Näkökulmia Jyväskylään FT Jussi Jäppinen on tietokirjailija, graafinen suunnittelija ja valokuvaaja, jonka kiinnostuksen koh6

Kotiseutuposti 4/ 2017

Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo ja Jussi Jäppinen Turun Kirjamessuilla lokakuussa. ”Palkinto oli hieno vastaanottaa juuri Turussa, sillä äidinisäni, Turun papan kanssa vanhalla Wartburgilla tehdyt retket Varsinais-Suomessa vaikuttivat siihen, että ympäristöt ja niissä tapahtuvat asiat alkoivat kiinnostaa.” Kuva: Elina Kuismin.

teita ovat arkkitehtuuri- ja kulttuuriympäristöasiat sekä visuaaliset taiteet. Jäppinen on julkaissut nelisenkymmentä kuvateosta ja parikymmentä muuta teosta, jotka käsittelevät pääasiassa arkkitehtuuria, kulttuuriympäristöä, kaupunkiympäristön muutosta ja historiaa.

Jussi Jäppinen on teoksissaan lähestynyt Jyväskylää monin tavoin, esimerkiksi ilmasta käsin, katuperspektiivistä ja nyt purettujen talojen kautta.

– Eri näkökulmien löytäminen on vaikuttanut siihen, että olen tehnyt paljon kirjoja Jyväskylästä.

Paikallistuntemus on tullut kirjojen kautta sekä siitä, että työskentelin Keski-Suomen museossa amanuenssina. Siitä tuli mukaan tämä historiallinen puoli, Jäppinen kertoo.

– Olen tehnyt näistä rakennuksista ja rakennuspiirustuksista useitakin kirjoja ja näyttelyitä, mutta tässä menin talojen sisälle. Kun pohtii, kuka on talot suunnitellut, mitä hän on miettinyt suunnitellessaan, kuka taloissa asunut ja ollut töissä, niin kaupunki alkaa elää ihan uudella tavalla. EK

Muutakin kuin budjettia ja valtiontaloutta Talous- ja yhteiskuntatietäjänä tunnettu ministeri Raimo Sailas on myös sydämellinen kotiseutumies. Hän on toiminut Kotiseutuliiton hallituksen jäsenenä vuodesta 1992 ja hallituksen varapuheenjohtajana vuodesta 2001. Nyt on aika jättää tämä luottamustehtävä, joten luodaan katsaus menneeseen ja hieman tulevaankin.

Antoisa luottamustehtävä Vuonna 1991 Kotiseutuliiton hallituksen jäsen, 1970-luvulla Nivalan kunnanjohtajana toiminut Antti Niemelä otti yhteyttä Sailakseen.

– Niemelä kysyi, olisinko kiinnostunut tulemaan Kotiseutuliiton hallitukseen. Kai hänellä oli sellainen käsitys, että olin näistä [kotiseutu]asioista kiinnostunut. Vastasin heti kyllä, Sailas kertoo.

Yli 25 vuotta Kotiseutuliitossa on tuonut elämään paljon. Sailas on mielellään edustanut Kotiseutuliittoa eri puolilla Suomea sekä kysyttynä juhlapuhujana että Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä.

– Antoisinta tässä luottamustehtävässä on ollut se, että olen päässyt lukuisiin tilaisuuksiin eri

Raimo Sailaksen vuosiin Kotiseutuliiton luottamushenkilönä on mahtunut lukuisien edustustehtävien lisäksi muun muassa toimimista seurantalojen, kotiseutukirjallisuuden ja kotiseutulehtien parissa. Hän on myös ollut mukana Kotiseutusäätiön perustamistyöryhmässä. Kuva: Elina Kuismin.

puolille maata sekä saanut paljon uusia ystäviä ja tuttavia.

Sailas kertoo esimerkin toissa kesältä, jolloin oli juhlapuhujana Juuan kotiseutupäivillä, Ellinpäivien kotiseutujuhlassa, Juuka-seuran täyttäessä 50 vuotta.

– Siellä oli lämmin tunnelma ja paljon väkeä.

Tällaiset ovat tärkeitä ja miellyttäviä tapahtumia ja kohtaamisia. Ne ovat auttaneet minua ymmärtämään, mitä ihmiset ajattelevat maailman menosta.

Sailas toteaakin maailmankuvansa täydentyneen.

– Tämä on sopinut hyvin pääammattiini: elämässä on ollut muutakin kuin budjettia ja valtiontaloutta.

Kotiseutunne kantaa hallinnollisten muutosten yli Raimo Sailas on seurannut aitiopaikalta, miten kotiseututyö ja liiton toiminta on muuttunut ja kehittynyt, modernisoitunut.

– Kaupunginosayhdistysten rooli on kasvanut ja liiton imago uusiutunut hitaasti mutta varmasti.

Kotiseututyö on monipuolistunut ja on tullut uusia toimintamuotoja.

Myös kotiseututyön ja Kotiseutuliiton merkitys on kasvanut vuosien saatossa.

– Suuretkaan yhteiskunnalliset muutokset eivät ole heikentäneet kotiseutuliikettä, vaan pikemminkin luoneet uusia haasteita ja antaneet uusia mahdollisuuksia. Ja mitä todennäköisimmin myönteinen kehitys jatkuu, Sailas pohtii.

– Kotiseututyölle on paikka: kotiseutuidentiteetti säilyy, vaikka hallinnolliset olosuhteet muuttuvat. Kotiseututunne on vahva.

Sailas on huolissaan siitä, että historian opetus kouluissamme on vähenemässä.

– Kansakunta, joka ei tunne historiaansa, on heikoilla. Kotiseutuliikkeen työ paikallishistorian tuntemuksen parantamiseksi tulee näin yhä arvokkaammaksi. Paikallishistoriaan tutustumisen kautta nuoret kiinnostuvat laajemminkin historiasta. EK Kotiseutuposti 4/ 2017

7

Kotiseutu elää ajassa Suomen Kotiseutuliitto on kuluvana vuonna strategiansa mukaisesti arvioinut omaa toimintaansa suhteessa sekä jäsenkenttään että yhteiskunnalliseen kehitykseen. Suomi 100 -juhlavuonna yhtenä keskeisenä kysymyksenä on ollut kotiseutu-käsite ja sen merkitys nykyajassa. Käsitettä ryhdyttiin tarkastelemaan alueellisilla työpajoilla, joissa haastettiin sekä jäseniä että asiasta kiinnostuneita keskustelemaan siitä, mitä kotiseutu merkitsee ja mihin käsitettä tänään tarvitaan. Keskustelua jatkettiin tutkijoiden ja asiantuntijoiden artikkeleilla, jotka julkaistiin Kotiseutu 2017 -vuosikirjassa.

Mitä kuluneen vuoden kotiseutu-käsitteen tarkastelu meille sitten on tuottanut? Millainen käsite kotiseutu näyttäisi olevan?

Vuoden työn tuloksena on ensimmäiseksi todettava, että me emme voi päivittää kotiseutu-käsitettä, vaan kansalaiset tekevät sen arjessaan. Kieli ja käsitteet elävät koko ajan. Kotiseutu-käsite on kehittynyt yhdessä ihmisten ja yhteiskunnan muutosten kanssa. Käsitteeseen liittyy edelleen vahvasti paikallisuus ja alue, huolimatta siitä, että maailma on suuressa murroksessa ja käynnissä on muun muassa vahva maan sisäinen ja maiden välinen muuttoliike.

Kotiseutu-käsitteeseen näyttää liittyvän voimakkaasti nostalgia jota historian ja perinteen tutkimukset tukevat. Nostalgia liittyy erityisesti ihmisten omaan elämään ja oman suvun historiaan ja se voi tulla esiin digitaalisena yhteisenä muistina, tai olla esillä paikallismuseossa ja julkaisuissa. Kotiseutu liittyy ihmiseen, identiteettiin ja siihen millainen minä olen ja mistä minä tulen. Kulttuurisesti se liittyy ympäristöön, yhteisölliseen tekemiseen ja kulttuuriseen maailmankatsomukseen.

Kotiseututyö muuttaa muotoaan ja ottaa kiinni erilaisista tekemisen pinnoista, kaikista niistä missä kotiseutuliike näkee yhtymäkohtia omaan työhönsä ja aatteeseensa. Kotiseutu käsitteenä näyttää laajenevan, kuten myös käsitteen itsensä käyttöönotto.

Kotiseutu tarkoittaa jotain sellaista, mikä on lähellä minua, minkä tunnen omakseni ja minkä eteen haluan tehdä työtä. Jollekin se on paikka jossa hän on syntynyt, toiselle se missä asuu tänään ja kolmannelle kaikki ne tarinat jotka suvusta ja elämästä ovat tallessa ja kerrottuina mielessä. Kotiseutu saattaa olla vain muistoissa tai digitaalisesti kuvattuna, mutta yhtä hyvin se on arkea tänään ja huomenna. Se on tällaisenaan tänään ja ylihuomenna arkistoissa niin, että se on tuomassa nostalgisia muistoja niille, jotka eivät muistojen kotiseutua enää arjessaan kohtaa.

Kotiseutu-käsite näyttää siis voivan paremmin kuin odotimmekaan. Se on saanut uusia merkityksiä niin kaupungistumisen, digitalisaation kuin myös yhteiskunnallisten murrosten myötä. Siihen vaikuttavat vahvasti kuntaliitokset sekä sote- ja maakuntauudistukset, ja edelleen se on yhteisön ja ihmisten sydämissä, rakkaudesta kotiseutuun.

Kotiseutuliikkeelle käsitteen laajeneminen asettaa kuitenkin haasteita. Meidän on kyettävä tunnistamaan entistäkin enemmän niitä muutoksen ajureita, joita yhteiskunnassa on käynnissä. Meidän on myös tunnistettava paikkaa ja aluetta laajempi kotiseutu-käsitteen rooli, että pystymme vastaamaan siihen haasteeseen, mitä monimuotoinen suomalaisuus tulevaisuudessa tarjoaa.

Meidän on myös oltava valmiita tekemään työtä yhä laajemman ja uudenlaisenkin yhteistyöverkoston kanssa.

KI RS I M O I S A N D ER

Suomen Kotiseutuliiton

hallituksen puheenjohtaja

Kotiseutuliiton ajankohtaiset teemat vuonna 2018 Kotiseutuliitto painottaa vuosikokouksen vahvistamia päälinjoja:

Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus Asiaa edistää mm. Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus -jaosto (2017–2018).

hallitukselle aiheeseen liittyviä aloitteita. Keskustelussa myös kotiseututyön merkitys nykypäivänä.

Jaostossa jäseniä mm. yliopistoista, Lukiolaisten liitosta, maakunnan liitosta, Kuntaliitosta ja Kotiseutuliiton aluejärjestöistä.

Asukkaiden osallisuuden vahvistaminen

Jaoston tehtävänä on seurata aiheesta käytävää keskustelua ja yhteiskunnallista kehitystä. Jaosto tekee aloitteita Kotiseutuliiton hallitukselle toiminta­ tavoista, jotka kehittävät liiton toimintaa päälinjan mukaisesti ja joiden avulla liitto vaikuttaa yhteis­ kunnan asenneilmapiiriin. Jaosto toimii yhdyssiteenä erilaisten toimijakenttien välillä.

Edellä mainitun Uudet toimintamuodot kotiseututyössä -jaoston tehtävänä on myös osallistua erityisesti lähidemokratiasta ja kansalaisosallistumisesta käytävään keskusteluun ja tehdä liiton hallitukselle aiheeseen liittyviä aloitteita.

Jaostossa jäseniä mm. yliopistoista, Siirtolaisuus­ instituutista ja Opetushallituksesta.

Jaostossa alan asiantuntijana on dos. Emilia Palonen, joka on erikoistunut demokratian ja kansalaistoiminnan tutkimukseen.

Jaosto seuraa ajankohtaista hallintorakenteiden muutosta etenkin osallisuuden näkökulmasta.

Uudet toimintamuodot kotiseututyössä Asiaa edistää mm. Uudet toimintamuodot kotiseututyössä -jaosto (2017–2018).

Jaoston tehtävänä on seurata kotiseututyön kehitystä erilaisissa toimintaympäristöissä ja tehdä liiton

Lisäksi vuonna 2018 liiton toiminnassa ja viestinnässä korostuu Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi (lue lisää s. 22).

Suomen Kotiseutuliiton sääntömuutos Suomen Kotiseutuliiton säännöt aiotaan päivittää.

Jäsenet ja luottamushenkilöt ovat saaneet kommentoida sääntöluonnosta loka-marraskuun ajan.

– Kotiseutuliitto on olemassa jäseniään varten.

Siksi on olennaista, että nimenomaan jäsenten ääni saadaan näkyviin ja kuuluviin säännöissä, sääntötyöryhmän puheenjohtaja, Kotiseutuliiton varapuheenjohtaja Teppo Ylitalo kertoo.

– Kotiseutuliike on moniääninen, joten liiton tarkoituksen ja toiminnan voi perustellusti nähdä monenlaisessa valossa. Jäsenkunnan avulla säännöistä saadaan mahdollisimman kattavat ja toimivat.

Sääntöjä ei kuitenkaan olla tekemässä uudelleen, vaan ne päivitetään vastaamaan linjanvetoja, joita

nykyisessä strategiassa ja toiminnassa noudatetaan.

– Säännöissä ei voida mennä yksityiskohtaisiin määrittelyihin. Silti tärkeää olisi, että säännöt antaisivat selkeän kuvan siitä, mitä suomalainen kotiseututyö on ja mihin suuntaan sitä ollaan kehittämässä, Ylitalo sanoo.

Kotiseutuliiton sääntöihin tehtiin tekninen uudistus vuonna 2014. Nyt käsittelyssä ovat liiton toiminnan tarkoitus ja tarkoituksen toteuttaminen -pykälät, joiden uudistamisen tueksi on tehty strategiaan pohjautuen työtä vuodesta 2014 lähtien.

Sääntöluonnos esitellään valtuustolle 2. joulukuuta.

Lopullinen sääntömuutos käsitellään liiton vuosikokouksessa Lappeenrannassa 10.8.2018.

Kotiseutuposti 4/ 2017

9

VIERASK YNÄ

Oikeus kotiseutuun syntyy toiminnan ja mielikuvien kautta Eräänä päivänä kävelin Kemijoen rantaan Rovaniemellä, ja tajusin kuinka kaukaa lapsuudestani Pohjois-Pohjanmaalla kumpuaa rakkaus jokeen.

Juuri tämä rakkausko kiinnitti minut Lontooseen opiskeluaikoina ja sai minut rakastumaan Budapestiin lopulta väitöskirjan arvoisesti? Nämä kaupungit eivät ole ainoaa kotiseutuani mutta ovat osa minua. Onko minulla niihin oikeus? Mahtuvatko kaikki kotiseutuuni? Enhän minä edes ole täältä?

Kiinnitymme asuinseutuihimme, kotimaihimme – jaamme kieltä, ymmärrystä ja tilaa. Tila ja yhteisö luovat toisiaan, kulttuurimaantieteilijä Doreen Massey korosti. Kumpikin syntyy keskinäisen jännitteen kautta. Kamppailu tilasta, samaistuminen ja eronteko luo tilan ja meidät.

Pelkkää hallintoa vai jaettua tilaa?

Kotiseututyössä on helppo tunnistaa, kuinka yhteinen tila ja yhteisö syntyvät ja niitä ylläpidetään toiminnalla. Ylhäältä annetut rakenteet, kuten maakunta voivat vaikuttaa vierailta, jos niitä ei ole kiinnitetty toiminnan kautta.

Kun lukioaikoinani Helsingissä lauloimme Uusmaalaisten laulua, harva koki yhteyttä Uuteenmaahan maakuntana. En edes tiennyt, mitä siihen kuuluu. Sittemmin olen toiminut palkitussa uusmaalaisessa kaupunginosassa.

Helsingin uudessa osallisuusmallissa otetaan suurpiirijako käyttöön, kotiseutuni Maunula kuuluu Pohjois-Helsinkiin. Vuosia olen puhunut PohjoisHelsingistä, mutta harvalle alue on sanonut mitään.

He eivät tunnistaneet siinä itseään. Demokratiaa ei synny sinne, missä ei ole jaettua tilaa. Samaistuminen saa hallinnon vaikuttamaan oikeutetulta.

Vieraana kotiseudullaan?

Viiden vuoden aikana alueen palveluiden käyttäminen, kehittäminen ja puolustaminen on luonut minulle ja perheelleni siteet Maunulaan. Se on toiminnallinen kotikenttämme.

10

Kotiseutuposti 4/ 2017

Lisäksi meillä on savolaiskylä, jossa mökkeilemme ahkeraan ja missä sukulaisiamme asuu. Se kuuluu kuntaan, jossa kävin peruskouluni aina jotenkin junantuomana ja lopulta junan viemänä.

Emme muutenkaan olisi sataprosenttisia maunulalaisia: mieheni kannattaa entisen kotikaupunkinsa jääkiekkojoukkuetta ja minulla on kotikaupunkini maailmalla. Sydämeemme mahtuu muitakin kotiseutuja.

Uusilla asukkaillakin on oikeus kotiseutuun.

Mutta jos tuntee vähän paikallisia ihmisiä, toimintatapoja tai paikallista murretta, kynnys kokea uusi asuinpaikka kotiseuduksi on korkea. Miten tätä kynnystä voisi kutistaa kotiseututyössä?

Oikeus kotiseutuun toiminnan kautta Paikallinen yhdessä tekeminen luo yhteisöllisyyttä ja yhteisöä. Se vaatii kohtaamispaikkoja ja yhteisymmärrystä. Maunula-taloa suunnittelimme asukkaiden ja virkamiesten kanssa matalan kynnyksen tilaksi, jonne olisi helppo tulla kenen tahansa.

Asukkaat suunnittelivat talon toimintaa kaupungin palvelujen ja virkamiesten rinnalla pitkäjänteisesti. Jo rakennusvaiheessa koitimme kuvitella käyttäjiksi myös ne, jotka eivät olleet paikalla.

Nyt talon työntekijät ovat kuin kotonaan Maunulassa. Kuten uudet asukkaat, uudet työntekijät oppivat jatkuvasti siitä, millaisia verkostoja ja toimintatapoja heidän toiminnallisella kotiseudullaan on. Joillekin näin yhdessä tuotettu kotiseutu jää muistoihin heidän eläköidyttyäänkin.

Kotiseutuja voi olla monia. Meillä on oikeus sekä esi-isien tai lapsuuden mielikuvien kotiseutuun että toiminnalliseen ja muistojen kotiseutuihin. Osaamme vastata: vaikken olisikaan täältä, nyt minä tänne kuulun tai tämä paikka on sydämessäni.

EM I LI A PA LO N EN

Valtio-opin ja erityisesti kulttuuripolitiikan dosentti.

Tehnyt toimintatutkimusta Maunulan lähiössä Helsingis-

sä ja opettaa poliitiikan tutkimusta Helsingin yliopistossa.

Emilia Palonen ja Annakaisa Tikkinen ovat Kotiseutuliiton Kotiseututyön uudet muodot -jaoston jäseniä.

Kuva: Liisa Lohtander.

Mistä sä oot?

Missä kunnassa tai kaupungissa asuisit mieluiten?

Tätä kysymystä kartoitetaan vuosittain julkaistavassa Nuorisobarometrissa, joka mittaa 15–29-vuotiaiden suomalaisnuorten arvoja ja asenteita.

Ei liene kovin yllättävää, että 54 % nuorista haluaisi asua muualla kuin nykyisellä asuinpaikkakunnallaan. Tuohon joukkoon mahtuu monenlaisia nuoria. Erityisen muuttohalukkaita ovat alle 20-vuotiaat, lukiolaiset ja työttömät. Kaikki toiveet ja tarpeet itsensä kehittämiseksi eivät välttämättä löydy omalta paikkakunnalta, vaan opintojen ja töiden perässä ollaan valmiita liikkumaan.

Samalla toisen asteen oppilaitosverkko harvenee. Esimerkiksi lukioiden määrä on vuodesta 2010 vuoteen 2016 pudonnut 394 lukiosta 342 lukioon.

Mikäli koulutuksen saavutettavuuteen ei kiinnitetä huomiota, voimme pian huomata olevamme tilanteessa, jossa toisen asteen koulutukseen osallistuminen ei ole enää mahdollista kotona asuen kaikkialla Suomessa. Itsenäisen elämän aloittaminen 16-vuotiaana ei ole helppoa, kun ihmiset ja paikat ympärillä vaihtuvat.

Muuttaa siis usein halutaan, toisinaan se on myös pakon sanelemaa. Asuinpaikkojen määrän kasvaessa yhä isommaksi, kysymys ”mistä sä oot” voi muuttua yhä vaikeammaksi vastata. Koti on siellä missä sydän on, mutta sydäntäkin voi jakaa use-

nen: Tikki a s i a k Anna anaa olla a! s Ih lubis utuk lta 3. e s i t ivu Ko isää s Lue l

ampaan paikkaan. Tärkeintä lienee joka tapauksessa, että asuinpaikkakunnalla on hyvä olla.

Hyvä on olla, kun tuntee itsensä osaksi jotain yhteisöä. Siksi ei ole lainkaan yhdentekevää, miten nämä nuoret otetaan vastaan uusilla asuinpaikkakunnillaan. Kiinnittyminen yhteisöön voi tapahtua monen reitin kautta. Oppilaitosten osallisuustyö, erilaiset harrastusmahdollisuudet, vilkas kulttuurielämä, hyvät ulkoilumahdollisuudet – monipuolisesta tekemisen kirjosta jokainen voi löytää oman juttunsa. Kunnalla itsessäänkin on vastuuta kiinnittymisen mahdollistamisesta. Asian kuin asian voi kokea omakseen, jos siihen voi vaikuttaa. Siksi kunnan päätöksentekoa on avattava yhä enemmän asukkaille ja räätälöidä nuorille sopivia vaikuttamisen kanavia.

Vinkki myös niille nykyisille asuinkunnille: älkää ainakaan kuitatko muuttohalukkaiden nuorten tyytymättömyyttä nykyiseen asuinpaikkaan ”kyllä se mieli muuttuu, kun vähän vanhenevat” -puheella. Jokainen ansaitsee hyvän elämän just nyt, just siellä missä asuu.

A N NA KA I S A T I KKI N EN

Koulutuspoliittinen asiantuntija Suomen Lukiolaisten Liitossa. Asunut viidellä eri paikkakunnalla.

Kotiseutuposti 4/ 2017

11

Seurantalojen vuosi Seurantalot ovat merkittävä osa Kotiseutuliiton toimintaa, sillä liitto huolehtii opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta seurantalojen korjausavustuksen jakamisesta ja tarjoaa korjausneuvontaa seurantaloja omistaville yhteisöille. Miltä seurantalojen vuosi Kotiseutuliitossa näyttää?

Korjausavustukset jakoon

Seurantalojen juhlavuosi

Alkuvuodesta julkistetaan seurantalojen korjausavustusten saajat. Tänä vuonna avustuksia jaettiin 1,7 miljoonaa euroa 168 yhdistykselle eri puolille Suomea. Hakemuksia saatiin 261 kappaletta. Suurimmat avustukset jaettiin talon säilymisen kannalta välttämättömiin korjauksiin, kuten vesikattoon, salaojitukseen ja lattiarakenteisiin.

Avustuksilla on merkitystä. Liiton 2015 tekemässä selvityksessä valtaosa yhdistyskyselyyn vastanneista piti seurantalojen korjausavustuksen merkitystä ratkaisevan tärkeänä talon säilymisen kannalta. Samoilla linjoilla on seurantaloasiain neuvottelukunnan puheenjohtaja, ministeri Raimo Sailas: ”Ilman vuonna 1978 alkanutta seurantalojen korjausavustusten jakamista jäljellä olisi huomattavasti vähemmän kuin 2500 taloa.”

Itsenäisyyden juhlavuonna halusimme nostaa esille seurantalot. Taloilla on ollut merkittävä osa Suomen itsenäistymisessä ja ne ovat edelleen monipuolisen kansalaistoiminnan ja harrastustoiminnan keskuksia, joissa toimii erilaisia ja kaiken ikäisiä ihmisiä. Yksi uusista käyttäjäryhmistä ovat maahanmuuttajat.

Huhtikuussa tiivistyi usean vuoden työ, kun julkaisimme Seurantalolla-valokuvateoksen. Kirja on syntynyt Kotiseutuliiton ja valokuvaaja-arkkitehti Tuomas Uusheimon yhteistyönä. Valokuvien lisäksi kirjassa on Marja Hakolan henkilökuvia taloilla tavatuista ihmisistä sekä liiton rakennustutkijan Johanna Hakasen katsaus talojen rakentamisen historiaan.

Tuomas Uusheimo ja Johanna Hakanen kävivät YLE:n aamutelevisiossa puhumassa seurantaloista.

Maakansan seurantalon sali ja komeat kulissimaalaukset pääsivät Seurantalolla-kirjan kanteen. Kuva: Tuomas Uusheimo.

12

Kotiseutuposti 4/ 2017

Korjaa hyvin -tilaisuus täytti Snellmankodin salin Kokkolassa.

Vuonna 1915 rakennetulla Iin työväentalolla on alkamassa katon korjaus.

Korjausneuvonta ja talokäynnit

Viestintää ja arkistojen aarteita

Korjausavustuksen tavoitteena on sovittaa yhteen seurantalojen erityispiirteet säilyttävä korjaaminen ja käytön kannalta välttämättömät muutostyöt. Viime vuosina on kiinnitetty erityistä huomiota tilojen saavutettavuuteen ja esteettömyyteen. Avustuksen hakijoita tuetaan myös hyvään korjaussuunnitteluun. Liiton rakennustutkijan toimenkuvaan kuuluukin myös korjausneuvonta.

Järjestimme Kokkolassa Korjaa hyvin -koulutuspäivän seurantalojen omistajayhdistyksille. Aiheena olivat erityisesti talojen energia- ja ilmanvaihtoasiat. Rakennustutkija kävi vuoden aikana usealla talolla Pohjanmaan maakunnissa, KeskiSuomessa, Pirkanmaalla ja Kymenlaaksossa. Tänä vuonna erityishuomiota saivat Pohjois-Pohjanmaan suuria avustuksia saaneet talot, joissa korjauksista käytiin neuvotelemassa yhdessä maakuntamuseon asiantuntijan kanssa.

Kotiseutuliitto sekä seitsemän muuta järjestöä ylläpitävät www.seurantalot.fi-sivustoa, joka tarjoaa taloille näyteikkunan niiden tilanvuokraustoiminnan tueksi. Sivustolta löytyy tällä hetkellä 1684 taloa sekä runsaasti seurantaloille räätälöityä korjaustietoa. Keväällä aloimme julkaista myös seurantalojen omaa uutiskirjettä.

Kotiseutuliitossa on maan kattavin arkisto seurantalojen valokuvia, piirustuksia ja korjaussuunnitelmia. Arkiston järjestämistä, täydentämistä ja digitointia jatkettiin. SK www.seurantalot.fi @Seurantalot #seurantalot #föreningshus Seurantalojen korjausavustukset. Selvitys valtionavustusten käytöstä ja vaikutuksista: http://bit.ly/seurantaloraportti2015

Seurantalo on yhteisnimitys erilaisten aatteellisten yhdistysten kokoontumistiloikseen rakentamista taloista.

Seurantalojen rakennusperintö on arvokasta.

Vanhimmat talot on rakennettu 1880-luvulla.

Kaikkiaan erilaisia seurantaloja on nykyisin noin 2500. Huomattava osa seurantaloista on kulttuurihistoriallisesta arvokkaita rakennuksia tai sijaitsevat arvokkaassa kulttuuriympäristössä. Joukossa on useita arkkitehtuurin helmiä.

Kotiseutuposti 4/ 2017

13

Iltamaohjelma valloitti seurantaloilla Taideyliopiston Teatterikorkeakoulu pisti pystyyn iltamakiertueen, joka vieraili loka-marraskuussa 16 seurantalolla Suomen syrjäkylillä, aina Pelkosenniemeltä Pöljälle. Opiskelijoiden näyttelijäensemble sai huikean vastaanoton.

Ohjaaja Juha Hurme valmisti Suomen historiaa repostelevan esityksen, joka sisälsi kuvaelman entisaikain törkeästä naiskuvasta, kummitustarinan ja paheellisen papin, valistusesitelmän jossa pilkataan Mikael Agricolaa ja näkemyksen neandertalilaisten todennäköisistä asuinsijoista Suomessa.

Kokonaisuuteen kuului myös puffetti, ja illan lopuksi tanssit!

– Suomen historiasta ammentava esityksemme on hyväntuulinen ja sydämellä tehty, ehkä jonkinlaista ”humoristista hurjastelua luukkunäyttämöllä”, Hurme kuvailee.

Varsinainen yllätys oli se, että viime keväänä peräti 486 seurantaloa ilmoitti halukkuutensa iltamakiertueen pitopaikaksi. Näistä voitiin valita vain 16 – kriteereinä mahdollisimman syrjäinen sijainti ja sopiva kiertuereitti.

Ihmisillä ympäri Suomen on edelleen valtava tarve kokoontua yhteen omalla kylällä, viihteen tai valistuksen ääreen. Sopivia tapahtumia ei vain ole tarpeeksi. Tätä puutetta Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun opiskelijat halusivat korjata.

Lämmin vastaanotto Iltamaseurue sai lämpimän vastaanoton.

– Ihmiset ovat olleet äärettömän ystävällisiä ja kiinnostuneita. Sellainen olo on jäänyt, että meitä on todella odotettu. Seurantalot pullistelivat liitoksistaan yleisömäärästä ja ihmiset ajelivat hyvinkin

Myy Lohi esittää musiikillisen ohjelmanumeron. Kuva: Tuuli Kainulainen.

pitkiä matkoja esitykseen nähdäkseen, mikä oli tietysti hienoa, opiskelijat kertovat.

Jokainen ryhmän jäsen on sitä mieltä, että tämän kaltainen kiertuetyö on välttämätöntä ja hyödyllistä.

– Monipuolinen ja sivistävä kulttuuri kuuluu kaikille maantieteellisestä sijainnista huolimatta.

Iltamat ovat matalan kynnyksen yhdessäoloa. Ihanaa, että olemme päässeet tähän osallisiksi! opiskelijat kuvailevat kokemuksiaan.

Ryhmän mukana kiertänyt Teatterikorkeakoulun tuottaja Venla Heinonen kertoo iltamakiertueen olleen upea kokemus koko työryhmälle, joka ihastui seurantaloihin ja niiden meininkiin.

– Keikkapäivän paras hetki oli aina talolle saapuminen, että minkälaiseen paikkaan ollaan nyt tultu ja miten saadaan esitys kulloiseenkin tilaan sovitettua. Aika usein talon pihalle tai taloon sisälle päästyämme hihkuimme yhteen ääneen: ”Ihanaa, miten täällä on hienoa!”

– Kaikki seurantalot joissa kävimme, olivat hyvin erilaisia, mutta kaikki todella hienoja. Upeaa, että taloja pidetään noin hyvässä kunnossa lähes pelkästään talkoovoimin. Näimme monia hienoja paikkoja matkan varrella, joita emme ilman tätä kiertuetta olisi koskaan päässeet näkemään ja tästä olemme hurjan kiitollisia, Heinonen iloitsee.

Hyväntuulista iltamaperinnettä Myös Kotiseutuliiton rakennustutkija Johanna Hakanen kävi esityksessä, ja oli vaikuttunut: – Esitys oli hieno, ja illan kokonaisuus korosti hyväntuulista iltamaperinnettä. Oli ilo seurata nuoria näyttelijöitä. Näyttämönä toimi hyvin korjattu Antskogin työväenyhdistyksen talo, jonka korjauksia on tehty viimeksi talkoilla kyläyhdistyksen kanssa. Talo oli täynnä väkeä ja puffetti täynnä herkkuja. Esityksen kesken alkoi lumipyry, mikä loi oman tunnelmansa iltaan, Hakanen kuvailee.

Suomi 100 000 -iltamat Ohjaus ja käsikirjoitus: Juha Hurme Esiintyjät: Silva Belghiti, Emma Castrén, Tuuli Kainulainen (Sibelius-Akatemia), Eetu Känkänen, Myy Lohi, Roosa Söderholm, Juho Uusitalo Viittomakielen tulkit: Johanna Santanen, Katariina Valentin ja Anne Ronkainen

Teksti: Teatterikorkeakoulun viestintä­päällikkö Maria Mäkelä.

Raaseporissa, Antskogin työväenyhdistyksen talolla vietettiin hyväntuuliset iltamat. Kuvat: Johanna Hakanen.

Kotiseutuposti 4/ 2017

15

Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina Miten yhdistykset ovat mukana tekemässä kuntien kulttuuripalveluita? Kuinka rakentuu onnistunut kumppanuus? Mitä tulevaisuuden kulttuuripalvelut ovat?

Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia Yhdistykset ja kunnat kulttuurikumppaneina -hankkeen työpajoissa syys-lokakuussa 2017. Kotiseutuliitto kutsui Espoossa, Kemijärvellä ja Kuopiossa kuntien työntekijöitä ja toimijoita jakamaan ajatuksia hyvistä toimintamalleista ja kokemuksia kumppanuudesta. SH

Mukana oli kuntien työntekijöitä kulttuuritoimesta, kirjastoista ja museoista, lastenkulttuurikeskusten edustajia, alueellisia järjestöjä ja monenlaisia yhdistyksiä musiikkiyhdistyksestä MLL:n paikallisseuraan ja kotiseutuyhdistyksestä elokuvakerhoon. Kuvassa on menossa esittäytymiskierros kuvakorttien avulla.

Espoo

Työpajojen osallistujat valitsivat mielestään kolme tärkeintä asiaa, joita onnistunut yhteistyö edellyttää. Sen jälkeen parin ja pienryhmän kanssa neuvotellen ehdotuksia karsittiin ja valittiin kaikkien esille nostamista ryhmän yhteisesti määrittämät tärkeimmät asiat. Eri paikkakuntien kiteytyksissä oli hieman eroja: Espoossa kärkeen nousivat luottamus ja yhteiseen tavoitteeseen sitoutuminen, Kuopiossa suunnitelmallisuus ja halu yhteistyöhön ja Kemijärvellä molemminpuolinen arvostus ja riittävät resurssit.

16

Kotiseutuposti 4/ 2017

• Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamassa Yhdistykset ja kunnat kulttuuri­kumppa­ neina -hankkeessa Koti­seutuliitto kehittää yhdistysten ja kolmannen sektorin roolia kulttuuripalveluiden suunnittelussa ja toteuttamisessa.

• Työpajojen lisäksi Kotiseutuliitto on koonnut tietoa asiantunti­ja­ryhmältä ja toteuttanut kunnille ja yhdistyksille verkkokyselyn.

• Hankkeessa tuotetaan verkossa toimiva opas yhdistystoimijoille ja kunnille.

Kemijärvi

Kumppanuus toimii usein, kun sekä kunta että yhdistystoimijat ovat motivoituneita yhteistyöhön. Aina se ei kuitenkaan riitä – vaikka halua olisi, yhteistyötä hankaloittaa, kun toinen osapuoli vaikuttaa puhuvan eri kieltä. Työpajoissa koottiin kokemuksia siitä, mitä kunnan pitäisi ymmärtää yhdistysten toiminnasta ja yhdistyksen kunnan toiminnasta.

Kuopio

Pienryhmissä pohdittiin, miksi kunnan ja yhdistyksen pitäisi tehdä yhteistyötä: kulttuuripalveluita ei kumpikaan pysty tuottamaan yksin!

Jokaisella paikkakunnalla mietittiin myös omia erityiskysymyksiä: kuinka yhteistyö onnistuu isossa kaupungissa, jossa on valtavasti toimijoita, väkiluvultaan pienellä mutta pinta-alaltaan suurella paikkakunnalla, tai kuntaliitoskunnassa, jossa kaupunkiin on liittynyt maaseutumaisia alueita.

Lisäksi keskusteltiin siitä, miten kulttuuripalvelut voitaisiin määritellä. Yksi Kemijärven pienryhmistä tiivisti vastauksen näin: ”Kulttuuripalvelut tuottavat elämyksiä, yhteisiä kokemuksia, onnistumista, nostavat arjen yläpuolelle ja opettavat – ne tukevat ihmisen henkistä kasvua.”

Kotiseutuposti 4/ 2017

17

Kotiseudulle-keräyksellä tukea kotiseututyöhön Kotiseudulle-keräyksellä on koottu varoja Kotiseutusäätiön perustamispääomaksi. Kotiseutusäätiön tarkoitus on aikanaan jakaa apurahoja paikalliseen, asukkaita innostavaan ja uutta kehittävään kotiseututyöhön kautta maan.

Tänä vuonna keräyksestä ja Kotiseutusäätiöstä on puhuttu tulevaisuustekona kotiseutujen ja kotiseututyön puolesta. Olemme koonneet lahjaa tulevaisuuden kotiseututyölle Suomi 100 -juhlavuonna.

Koko tavoitetta eli perustamispääoman minimirajaa 50 000 euroa emme saavuttaneet vielä tähän mennessä, mutta lukuisten yksityisten henkilöitten ja yhdistysten sekä muiden organisaatioiden lahjoituksilla pääsimme 24 231,74 euroon (keräyssaldo 8.11.2017).

Kotiseudulle-keräys kuitenkin jatkuu. Myös senkin jälkeen, kun perustamispääoma on koossa ja säätiö voidaan perustaa, pääomaa aiotaan kasvattaa rahankeräyksellä eri tavoin. Missiona on, että Kotiseutusäätiö voisi olla tulevaisuudessa merkittävä kotiseututyön ja kotiseutututkimuksen rahoittaja Suomessa.

Olemme tuoneet matkan varrella esille henkilöitä ja yhdistyksiä, jotka ovat tukeneet keräystä. He

ovat omalla äänellään, omilla esimerkeillään, olleet perustelemassa koko hankkeen merkitystä. Tällä kertaa Kotiseutupostin haastattelussa on Kotiseutuliiton valtuuston jäsen Elisa Göös.

Lämmin kiitos kaikille jo tähän mennessä lahjoittaneille! Lahjoittajien nimilista on julkaistu keräyksen nettisivuilla www.kotiseudulle.fi. Kiitos myös teille, jotka nyt päätätte antaa oman osuutenne kotiseututyölle lahjoituksen muodossa!

Tämän lehden ilmoittajat, LähiTapiola ja Sukuseurojen Keskusliitto, ovat myös lahjoittaneet Kotiseudulle-keräykseen. Iso kiitos siitä!

Työ jatkuu. Tämänkin teemme yhdessä. RV

Kotiseudulle-keräykseen voi osallistua keräystilille annettavin lahjoituksin.

Miten muuten keräykseen voi osallistua?

Lahjoituksia voi kerätä muun muassa järjestämällä konsertin, kotiseuturetken, huutokaupan, näyttelyn, myyjäiset tai muun tapah-

tuman. Syntymäpäivä- ja merkkipäivälahjojen sijaan juhlavieraita voi pyytää lahjoittamaan Kotiseudulle Lahjoittajaksi ja kotiseututyön tukijaksi voi myös haastaa ystäviä, yhdistyksiä tai vaikkapa yrityksiä.

Jokaisella lahjoituksella on merkitystä. Pidetään yhdessä kotiseuduista huolta ja annetaan kotiseututyölle kirkas tulevaisuus!

Keräystili: Nordea FI27 1555 3000 1204 29 (BIC: NDEAFIHH) Saaja: Suomen Kotiseutuliitto • Viestikenttään lahjoittajan nimi ja lahjoitussumma.

Rahankeräyslupa POL-2015-14650 • Luvan saaja: Suomen Kotiseutuliitto ry • Luvan myöntäjä: Poliisihallitus Toimeenpanoaika ja -alue: 5.4.2016–31.3.2018 koko Suomi Ahvenanmaata lukuunottamatta

18

Kotiseutuposti 4/ 2017

www.kotiseudulle.fi

”Kotiseudusta huolehtiminen on aina trendikästä” – Tällainen tuen mahdollisuus on tarpeellinen, jotta nuoret pitäisivät kotiseudusta huolta ja turvaisivat kotiseutu-, kaupunginosaja kyläyhdistysten tärkeän toiminnan kotiseuduillaan, sivistys- ja kulttuuripuolta unohtamatta.

– Nuorten kannustaminen mukaan toimintaan on ensiarvoisen tärkeää tulevaisuuden kannalta.

Nuorilla on juuri nyt oikea aika luoda kotiseudustaan omannäköistään ja astua näkyvästi esiin paikallisissa kotiseutuyhdistyksissä, Göös perustelee.

Göös rohkaisee muitakin lahjoittamaan Kotiseudulle-keräykseen. Hän kannustaa myös yrityksiä ja kuntia mukaan tukijoiksi. EK

Kuva: Markku Selinummi.

Kotiseutuliiton valtuuston jäsen, Janakkalassa asuva Willa Göösin omistaja Elisa Göös lahjoitti Kotiseudulle-keräykseen, koska aktiivisella kotiseututyöllä voi vaikuttaa niin moniin eri tahoihin.

Göösin mukaan Kotiseutusäätiön apurahoilla on ehdottomasti tarvetta akateemisten tutkimushankkeiden lisäksi yhdistystoiminnan arkisissa hankkeissa, kuten kotiseutulehtien ja kyläkirjojen tekemisessä sekä kotiseutumuseoiden hoitamisessa.

– Säätiö on apuna ja tukena niin paikallisessa kuin valtakunnallisessa kotiseututyössä myös tulevaisuudessa. Kotiseudusta huolehtiminen on aina trendikästä, Göös sanoo.

– Kotiseututyö tarvitsee uudenlaista ”virtaa”.

Tutkimusta, uusia toimintamalleja, uudenlaista tekniikkaa ja ajanmukaista koulutustakin kotiseututyön jatkuvuuden turvaamiseksi. Nuoria toimijoita!

Hän näkee merkittävänä nuorten tukemisen ja innostamisen hakemaan Kotiseutusäätiön apurahoja.

KOTISEUTUJEN SUOMI ON MYÖS SUKUJEN SUOMI! Sukuseurojen Keskusliitto tuo sukuyhteisöt ja -harrastajat yhteen.

Sukuyhteisöjen valtakunnallinen keskus­järjestö tarjoaa sukuharrastajille myös monipuolista luettavaa: Sukuviesti-lehti, Sanasto sukututkijoille, Sukua tutkimaan -opas, Hyvässä seurassa -opas sekä muut alan oppija käsikirjat.

Tutustu toimintaamme: www.suvut.fi

ketti

an tehopa

Sukututkij

Perustietoa kaikille yhdistystoimijoille

Sokerilinnantie 7 E 02600 Espoo (09) 4369 9450 toimisto@suvut.fi

Kotiseutuposti 4/ 2017

19

Faron sopimus lopultakin voimaan!

Euroopan neuvosto on vuonna 1949 perustettu 47 jäsenvaltion yhteistyöjärjestö, joka on täysin erillinen vuonna 1991 perustetusta 28 jäsenmaan Euroopan unionista. Neuvosto on laatinut joukon Suomen hyväksymiä kulttuuriperintöön liittyviä sopimuksia: Euroopan rakennustaiteellisen perinnön suojelua koskeva yleissopimus (Granada 1985/Suomi ratifioi sopimuksen 1991), eurooppalainen yleissopimus arkeologisen perinnön suojelusta (Malta 1992/1994) ja eurooppalainen maisemayleissopimus (Firenze 2000/2005).

Opetusministeriö ja Museovirasto nimesivät minut vuonna 2003 Suomen edustajaksi asiantuntijaryhmään, joka laati Strasbourgissa Euroopan neuvostolle esityksen puiteyleissopimukseksi kulttuuriperinnön yhteiskunnallisesta merkityksestä. Työryhmän esitys valmistui vuonna 2004. Seuranneen virkamieskäsittelyn jälkeen puiteyleissopimus hyväksyttiin seuraavana vuonna Portugalin Farossa (siitä sopimuksen lyhyempi nimi) ja se astui voimaan vuonna 2011. Yksi seikka muuttui mielestäni jännittävästi asiantuntijaryhmän käsittelyn jälkeen. Käytimme nimittäin kulttuurien ja kulttuuriperintöjen moninaisuutta korostavaa monikkomuotoa ”Euroopan kulttuuriperinnöt”, joka muuttui sittemmin ilmeisesti poliittisesti sopivammaksi yksikkömuodoksi ”Euroopan yhteinen kulttuuriperintö”.

Faron sopimus on mainiosti linjassa vuonna 1999 säädetyn perustuslakimme 20 pykälän kanssa: ”Vastuu luonnosta ja sen moni20

Kotiseutuposti 4/ 2017

muotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.” Käytännössä tuo vastuu jakaantuu hallinnollisesti perin monelle taholle, esimerkiksi usealle ministeriölle.

Opetus- ja kulttuuriministeriö antoi Faron sopimuksen ratifioinnin valmistelun Museoviraston ja Suomen Kotiseutuliiton tehtäväksi. Keväällä 2015 julkistettu raportti suositteli sopimukseen liittymistä. Ministeriössä tänä keväänä valmisteltu hallituksen esitys (HE 87/2017) eteni Eduskuntaan, missä Sivistysvaliokunta puolsi sopimuksen hyväksymistä ja totesi mietinnössään (SiVM 8/2017 vp) jopa, että ”Hallituksen esitys on saanut valiokunnan asiantuntijakuulemisissa erittäin vankan ja jopa ylistävän tuen.” Valiokunta katsoi sopimuksen erityisesti korostavan ”- - aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana.” Asiantuntijakuulemisissa tuli myös esille mahdollinen kulttuuriperinnön puitelain säätäminen, vaan aika näyttää.

Eduskunnan täysistunto käsitteli sekä Faron sopimuksen hyväksymisen että siitä juontuvan lain 17.10.2017. Vielä ei silti olla aivan perillä sillä: ”Yleissopimus tulee Suomen osalta voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, kun on kulunut kolme kuukautta Suomen hyväksymiskirjan tallettamisesta.” Lisäksi tarvitaan lakia täydentävä valtioneu-

voston asetus. Että valmista on, mutta vasta ensi vuoden alkupuolella!

Kulttuuriperintö on kaikille tuttu sana, mutta mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa? Faron sopimus määrittelee, että ”Kulttuuriperintö on joukko menneisyydestä periytyneitä resursseja, jotka ihmiset tunnistavat jatkuvasti kehittyvien arvojensa, uskomustensa, tietonsa ja perinteidensä heijastumaksi ja ilmaisuksi niiden omistuksesta riippumatta. Siihen kuuluu kaikki ne ympäristön ominaisuudet, jotka johtuvat ihmisten ja paikkojen historiallisesta vuorovaikutuksesta.” Aivan olennaista on ymmärtää, että aineellinen tai aineeton kohde ympäristössämme on kulttuuriperintöä vasta kun se valinnan, tulkinnan ja hyväksynnän myötä todellistuu mielissämme kulttuuriperinnöksi! Tosin jako aineellisen ja aineettoman kulttuurin on keinotekoinen, sillä ne lomittuvat tiukasti. Esimerkiksi aineelliset maailmanperintökohteet saavat asemansa aineettomin arvoin ja jokainen käsityötuote syntyy aineettoman tiedon ja taidon välityksellä.

Kulttuuriperintö on jatkuvassa muutoksessa ja siksi sen hallintakin on muutoksen hallintaa. Kulttuuriperintökohteilla on olennainen merkitys yhteisöllisyyden synnyssä ja ylläpidossa. Hallituksen esityksessä tuodaan esiin myös taloudellinen näkökulma: ”Kulttuuriperintökohteen paikallistaloudellinen vaikutus matkailuelinkeinoon on moninkertainen itse kohteen kustannuksiin verrattuna.”

Lopuksi korostan, että keskeisin syy Faron sopimuksen laatimiselle oli yhteinen eurooppalainen näkemys siitä, että kulttuuriperintö ja sen vaaliminen ei ole yhteiskunnalle kulu, vaan monipuolinen hyvän elämän resurssi.

Sen käytön yksinoikeutta ei ole kenelläkään, sillä se kuuluu kaikessa monipuolisuudessaan kaikille!

JA N N E V I LKU NA

Suomen Kotiseutuliiton puheenjohtaja

PARANEMINEN ALKAA NUMEROSTA

0206 1000

Sairauden tai tapaturman sattuessa soita TerveysHelppiin.

Saat nopeasti osaavia neuvoja, hyvää hoitoa läheltä sekä korvausasiasi vireille.

Terveydenhuollon ammattilaiset palvelevat sinua joka päivä klo 7−23.

Palvelu on osa LähiTapiolan henkilövakuutusasiakkaiden korvauspalvelua.

Kotiseutuposti 4/ 2017

21

Vuosi 2018 on kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi

MITEN SINÄ VOIT OSALLISTUA? Vuonna 2018 koko Eurooppa viettää yhteistä kulttuuriperinnön teemavuotta. Sen tarkoituksena on kasvattaa ihmisten arvostusta kulttuuriperintöään kohtaan sekä lisätä tietoa ja vahvistaa käsityksiä omasta ja Euroopan yhteisestä kulttuuriperinnöstä.

Kulttuuriperintövuoden yhteydessä kulttuuriperintö voi olla mitä tahansa, minkä ihmiset kokevat perinnökseen: tietoja, taitoja ja luovia tuotoksia, digitaalisia aineistoja, rakennuksia, muistomerkkejä ja maisemia tai vaikkapa elokuvaperintöä. Teemavuoden aikana ei tehdä eroa arvokkaan tai arkisen perinnön välillä; esiin voi tuoda yhtä lailla julkisia kuin yksityisempiä kulttuuriperinnön muotoja.

Suomen pääteemana osallisuus Kulttuuriperintövuotta vietetään Euroopan unionin aloitteesta, mutta sen toteuttamiseen voivat osallistua kaikki taustaan katsomatta. Kulttuuriperintövuosi on eräänlainen sateenvarjo, joka pitää allaan myös alueellisten ja paikallisten toimijoiden järjestämiä eri kokoisia hankkeita ja aloitteita. Erityisen tärkeässä asemassa on siis kansalaisyhteiskunta, kuten esimerkiksi kotiseutu- ja kaupunginosayhdistykset.

22

Kotiseutuposti 4/ 2017

Suomi on valinnut kulttuuriperintövuoden pääteemakseen osallistumisen. Tavoitteena on lisätä kansalaisten ja erilaisten yleisöjen osallistumista kulttuuriperinnön näkyväksi tekemiseen, kehittämiseen ja hyödyntämiseen, suojeluun ja vaalimiseen sekä saatavuuden ja saavutettavuuden edistämiseen.

Kulttuuriperintövuonna pienistä tapahtumien ja hankkeiden puroista syntyy vaikuttava kulttuuriperinnön merkitystä perusteleva virta. Olennaisinta ei ole tavoittavatko yksittäisten tahojen toteuttamat hankkeet vähän vai paljon ihmisiä: tärkeämpää on, että ne auttavat ymmärtämään kulttuuriperintöä voimavarana ihmisten, yhteisöjen ja kulttuurien välisen kohtaamisen paikkana ja vuoropuhelun välineenä.

Teemavuoden keskeisenä kohderyhmänä ovat lapset ja nuoret. On tärkeää, että omat juuret opitaan tuntemaan jo mahdollisimman varhain.

Kulttuuriperintö on voimavara EU:n tavoitteena on, että teemavuosi auttaa ihmisiä näkemään kulttuuriperinnön sisältämät erilaiset mahdollisuudet. Kulttuuriperintö voi esimerkiksi vaikuttaa suotuisasti aluetalouteen ja tukea kulttuu-

rista ja ekologista kestävyyttä. Kulttuuriperintö on aina erityisesti paikallinen ja alueellinen voimavara, mutta kulttuuriperintövuosi kannustaa ihmisiä ajattelemaan myös oman perintönsä eurooppalaisia kytköksiä. Vuosi lisää tietoisuuttamme Euroopan yhteisestä historiasta ja yhteisistä arvoista.

Kulttuuriperintö on monimuotoista ja ajassa elävää. Parhaimmillaan se auttaa ymmärtämään muita.

Kansalaisten ja erilaisten yleisöjen osallisuutta lisäämällä helpottuu myös eri ryhmien ja kulttuurien välinen vuoropuhelu. Kulttuuriperintövuoden aikana toteutuneiden hankkeiden myönteisten vaikutusten toivotaan jatkuvan myös teemavuoden jälkeen.

ovat kotiseutuyhdistykset, joissa muutenkin järjestetään paljon oman alueen kulttuuriperintöön kytkeytyvää toimintaa.

Alueen kulttuuriympäristö, kyläjuhlatraditio tai vaikkapa ruoka- ja vapaa-ajanviettoperinne voivat kaikki toimia kimmokkeena onnistuneelle kulttuuriperintöä näkyväksi tekevälle hankkeelle. Osallistumisen tavat ovat moninaiset ja joustavat vaihteleviin tarpeisiin. Mikä on sinun perintöäsi?

Mukaan pääsee ilmoittamalla hankkeensa kulttuuriperintövuoden verkkosivuilta löytyvällä lomakkeella. Osallistuminen tuo hankkeille laajaa kansallista ja eurooppalaistakin näkyvyyttä.

Mikä on sinun perintöäsi?

Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi 2018: www.kulttuuriperintovuosi2018.fi

Kulttuuriperintöä on kaikkialla ympärillämme: niin arjessa kuin juhlassa. Siksi kannustamme kaikkia kansalaistoimijoita liittämään kulttuuriperintöä esiin tuovat, vuonna 2018 toteutuvat hankkeensa kulttuuriperintövuoden sateenvarjon alle. Teemavuosi on hyvä aika myös uusien hankkeiden ja tapahtumien suunnittelulle ja toteuttamiselle.

Tapahtumien toteuttajayhteisöt voivat toimia valtakunnallisesti, paikallisesti tai esimerkiksi verkossa. Erityisen toivottavia hankkeiden toteuttajia

AU RA KI V I LA A KS O

erikoissuunnittelija, Museovirasto

Kotiseutuliitto kannustaa mukaan monin tavoin Kotiseutuliitto toteuttaa kulttuuriperinnön teemavuotta etenkin viestinnän keinoin. Kannustamme jäsenyhteisöjä mukaan teemavuoden viettoon.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Lappeenrannassa elokuussa on toimintavuoden keskeisin kulttuuriperintötapahtuma. Päivien keskusteluissa teemavuosi on itsestään selvästi mukana.

Myös maakunnallisissa tilaisuuksissa eurooppalainen kulttuuriperinnön teemavuosi 2018 on keskeinen keskusteluteema. Maakunnallinen tilaisuus järjestetään kaikkiaan 11 maakunnassa. Tilaisuuksissa Kotiseutuliiton jäsenyhdistykset, jäsenkunnat ja maakunnan liitto sekä kannattajajäsenet kohtaavat lii-

ton edustajia ja toisiaan ja keskustelevat ajankohtaisista teemoista.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät toteuttaa osaltaan teemavuotta, ja kannustaa yhteisöjä keskusteluun ja tapahtumiin. Kulttuuriympäristöpäiviä koordinoidaan Kotiseutuliitosta.

Myös liiton muissa hankkeissa teemavuosi pidetään esillä. Lisäksi liiton viestinnässä ja jaostojen työssä huomioidaan teemavuosi monin eri tavoin.

Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus -jaosto ideoi ja järjestää työseminaarin jaoston teemoista 13.4.2018 Opetushallituksen tiloissa. Sen evästämänä pidetään laaja keskustelutilaisuus Lappeenrannan kotiseutupäivillä elokuussa 2018. Nämä tilaisuudet ovat myös osa eurooppalaisen kulttuuriperinnön teemavuoden ohjelmaa.

Kotiseutuposti 4/ 2017

23

Myös Euroopan kulttuuriympäristöpäivillä juhlitaan kulttuuriperintöä 2018

Tun ne jaa perin tar tös ina i, si Euroopan kulttuuriympäristöpäivien teema Suomessa vuonna 2018 on Tunne perintösi, jaa tarinasi.

Teemavuodet ovat yhteisiä kaikille 50 osallistujamaalle ja Euroopassa juhlitaan koko vuosi teemalla European Heritage: The Art of Sharing.

Otsikko kutsuu kokemaan kulttuuriperinnön kohtaamisen paikkana ja vuoropuhelun välineenä. Teemavuonna keräämme ja tallennamme tarinoita kulttuuriperinnöstä yhteistyössä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kanssa.  Mitä kaikkea sinä tiedät ja taidat omasta

kulttuuriperinnöstäsi?

 Miltä sinun kulttuuriperintösi näyttää,

kuulostaa, tuoksuu ja tuntuu?

 Miten menneisyyden tunneperintö vaikuttaa

sinuun nyt?

 Mistä haluaisit tietää, kokea ja oppia lisää?  Mitä haluat kertoa omasta ja ymmärtää

muiden kulttuuriperinnöstä?

 Mitä kaikkea kulttuuriperintö on ja miten sen

tarina jatkuu?

24

Kotiseutuposti 4/ 2017

Sinun tarinasi on eurooppalaista kulttuuriperintöä!

Teemavuonna nostetaan esiin muun muassa perhe, suku, mikrohistoria, sekä eri ikäisten ihmisten ja yhteisöjen perinnöt – jokaisen tarina on eurooppalaista kulttuuriperintöä. Yhteisiä eurooppalaisia rakennusaineita löytyy myös taiteesta, elokuvakerronnasta, rakentamisen tavoista ja tarinaperinteestä.

Suomessa vapaaehtoiset järjestävät esimerkiksi retkiä, kylä- ja kaupunginosajuhlia, opastettuja kierroksia, työpajoja ja avointen ovien päiviä. Tapahtumapaikka voi olla mikä tahansa lähiympäristön kohde: kulttuuriperintöä löytyy vaikkapa seurantaloilta, koulunpihoilta, muistomerkeiltä, nuorisotaloilta, lähimetsistä ja kaupunkien keskustoista.

Tapahtumanjärjestäjiksi toivotaan jälleen kirjastoja, arkistoja, museoita, kotiseutuyhdistyksiä, sukuseuroja, ja muita yhdistyksiä, sekä kaikkia aiheesta kiinnostuneita – jokainen on tervetullut järjestämään ohjelmaa kulttuuriympäristöpäiville. Tapahtumanjärjestäjät saavat viestintäaineistoja ja -apua omalle tapahtumalleen. Lisäksi tapahtuman liittäminen kulttuuriympäristöpäiviin tarjoaa – edellisvuosien tapahtumanjärjestäjien sanoin – ”suuren

eurooppalaisen perheen ja yhteisöjen verkoston”, mikä nostaa tapahtuman arvoa ja näkyvyyttä.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät toteuttavat kulttuuriperintövuotta 2018 Euroopan kulttuuriympäristöpäiven teema kytkeytyy tänä vuonna laajempaan eurooppalaisen

kulttuuriperinnön teemavuoteen, jota Suomessa koordinoi Museovirasto. Euroopan kulttuuriympäristöpäivät ovat yksi tärkeimmistä tavoista toteuttaa kulttuuriperintövuotta. Suomessa keskiöön nostetaan jokaisen osallisuus kulttuuriperintöön. SH

www.facebook.com/EHDFinland

@HeritageDaysFI

#kulttuuriympäristöpäivät #tunneperintö #EuropeForCulture

European Heritage Days

Euroopan kulttuuriympäristöpäivät Suomessa

 Euroopan neuvoston ja Euroopan komission yhteinen ohjelma  Puheenjohtaja Suomen Kotiseutuliiton järjestö­ päällikkö Liisa Lohtander  30 miljoonaa ihmistä 50 maassa osallistuu kymmeniin tuhansiin tapahtumiin joka syksy  Vuonna 2018 mukana EU:n kulttuuriperinnön eurooppalaisessa teemavuodessa  www.europeanheritagedays.com

 Koordinoivat ympäristöministeriö, Suomen Kotiseutuliitto, Museovirasto, Opetushallitus ja Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura ry  Vuosittain 200–300 yleisötapahtumaa  Teema vuonna 2018 on Tunne perintösi, jaa tarinasi  Avajaisjuhla 7.2.2018  Pääajankohta 3.–9.9.2018  www.kulttuuriymparistopaivat.fi

Oletko sinä kulttuuriympäristön tekijä 2017?

Valitse paikka luonnosta, kerro sen tarina koko Euroopalle ja voita 500 € Luontoon yhdessä!

Lasten ja nuorten kilpailu 9.2.2017-10.1.2018

Katso ohjeet ja osallistu: www.kulttuuriymparistopaivat.fi

EUROOPAN KULTTUURIYMPÄRISTÖPÄIVÄT

#kulttuuriympäristöntekijät #kulttuuriympäristöpäivät

Liisa Lohtander European Heritage Days -ohjelman puheenjohtajaksi Suomen Kotiseutuliiton järjestöpäällikkö Liisa Lohtander on valittu Euroopan neuvoston ja Euroopan komission johtaman kulttuuriperintöohjelman puheenjohtajaksi. European Heritage Days (EHD) on pisimpään jatkunut kulttuurialan eurooppalainen ohjelma, ja jo vuosien ajan se on nimetty sekä neuvoston että komission kulttuuriperintöalan lippulaivaksi. Puheenjohtajan kausi kestää syksyyn 2019.

– Puheenjohtajalla on tärkeä rooli Euroopan tasolla: hän edustaa 50 maan verkostoa ja ohjaa yhdessä Euroopan neuvoston ja Euroopan komission kanssa EHD-ohjelman eurooppalaista ulottuvuutta. Puheenjohtaja myös edustaa ohjelmaa kansainvälisissä kokouksissa ja johtaa ohjelmaan osallistuvien maiden yleiskokousta, kertoo ohjelman johtaja Jelena Mocevic Euroopan komissiosta.

European Heritage Days on vuosittain toistuva tapahtumien ja juhlallisuuksien kimara: kaikkiaan 50 maassa lähes 30 miljoonaa ihmistä osallistuu kymmeniin tuhansiin kulttuuritapahtumiin vuosittain. Suomessa ohjelma tunnetaan nimellä Euroopan kulttuuriympäristöpäivät. Vuoteen 2013 saakka päivät kulkivat nimellä Euroopan rakennusperintöpäivät. Liisa Lohtander on toiminut Suomen edustajana kansainvälisissä kokouksissa vuodesta 2012.

– Lohtander valittiin puheenjohtajaksi Suomen kansallisen ja paikallisen tason erinomaisen työn ansiosta. Valintaan vaikuttivat myös hänen ideansa ja kykynsä viedä eteenpäin uudistuksia ja luovaa muutosta rajallisella budjetilla sekä hänen

26

Kotiseutuposti 4/ 2017

yhteistyötaitonsa ja intohimonsa siihen, mitä hän tekee, Mocevic kuvailee.

Etenkin vuosi 2018 on Euroopalle merkityksellinen Euroopan unioni on nimennyt vuoden 2018 Kulttuuriperintövuodeksi. Sekä Euroopan komissio että neuvosto painottavat, että yksi kulttuuriperintövuoden keskeisimmistä toimintamuodoista ovat EHD-ohjelmaan liittyvät kymmenet tuhannet tapahtumat.

– Vuonna 2018 juhlittavan kulttuuriperintövuoden vuoksi myös EHD-puheenjohtajan rooli on poikkeuksellisen suuri, Jelena Mocevic sanoo.

Lohtander itse on valinnasta iloissaan.

– Puheenjohtajuuden merkitys etenkin Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden aikana on merkittävää paitsi suomalaiselle kulttuuriperintökentälle myös Kotiseutuliitolle.

Teemavuoden keskiössä on osallisuus ja paikallisuus osana eurooppalaista perintöä, mikä on myös Suomen Kotiseutuliiton järjestöpäällikkönä työni keskiössä.

– Suomen kansalaisyhteiskunnan rakenne ja vapaus nähdään erityislaatuisena monessa Euroopan neuvoston jäsenmaassa, ja Suomea on hienoa tuoda esille kulttuuriperinnön kautta. Kansalaisten rooli on keskeinen muun muassa paikallista kulttuuriperintöä ja -ympäristöä koskevassa suunnittelussa, Lohtander summaa.

Perinneleikkien kautta menneisyys tutuksi Lapualla Ränkimäen talomuseon pihapiiri täyttyy joka kesä kahdeksi heinäkuiseksi viikoksi leikkivistä lapsista. Lapua-Seura järjestää Perinneleikit-tapahtumaa omistamansa talomuseon alueella.

– Samalla kun lapset oppivat tuntemaan vanhoja perinneleikkejä, vanhat rakennukset ja niiden historia tulevat tutuksi. Esineiden kautta tarinoimme heille entisaikojen tapoja ja elämää, Lapua-Seuran sihteeri Ulla Latomäki kertoo.

Vuonna 2002 Lapua-Seura kamppaili vaikean ongelman edessä. Ränkimäen talomuseo ja siihen kuuluvat rakennukset olivat huonokuntoisia, eikä rahaa korjauksiin juuri ollut. Museon elvyttämiseksi ja seuran toiminnan virkistämiseksi päätettiin järjestää toimintaa lapsille, koska lasten viihtyessä alueella viihtyisivät myös aikuiset.

Tapahtuma on ollut alusta asti menestys, ylittäen kaikki Lapua-Seuran odotukset. Parhaimpina

päivinä leikkijöitä on temmeltänyt alueella yhtäaikaisesti yli 150. Lisäksi Perinneleikkeihin palkataan joka kesä noin 25 paikallista nuorta leikkien ohjaajiksi.

Aktiivisesta toiminnasta kulttuuriympäristösitoumus Perinneleikit ovat tuoneet toivotusti mukaan uusia aktiiveja ja elvyttäneet sekä museon että LapuaSeuran toimintaa. Leikkien alkupäivien jälkeen museoalueella on tehty lukuisia korjaus- ja entisöintitöitä, ja suurimmat rakennuskantaa uhkaavat onnettomuudet on saatu ehkäistyä.

Vuonna 2016 Lapua-Seura teki kulttuuriympäristösitoumuksen, jossa se sitoutui toteuttamaan tapahtumaa ja samalla edistämään kulttuuriympäristön säilymistä ja kansalaisten, erityisesti lasten tietoisuutta sen merkityksistä. Perinneleikit-tapahtumassa tärkeä asia tuleekin kuin huomaamatta ja leikkien tutuksi.

Susanna Ikola ja Jonina Vaahtolammi Lyhennelmä Kulttuuriymparistomme.fipalvelussa julkaistusta artikkelista.

Sadat lapset osallistuvat jokakesäiseen Perinneleikit-tapahtumaan. Kuva: Lapua-Seura.

umus? istösito mus r ä p m uriy itou n kulttu uriymparistos Mikä o lttu u k / .fi www.ym

Kerro toiminnastasi Kulttuuriymparistomme.fi-palvelussa!

Kulttuuriymparistomme.fi-palvelu tarjoaa monipuolisesti tietoa kulttuuriympäristöstä ja sen hoidosta uutisin, artikkelein ja tapahtumakalenterin avulla. Esillä ovat niin

lähiympäristön hoito ja arkeologia kuin isot ja pienet tapahtumat kulttuuriympäristön parissa.

Hoidatko maisemaa tai järjestätkö tapahtumia? Museoviraston ja ympäristöministeriön ylläpitämää palvelua toimitetaan Suomen Kotiseutuliitossa, hyödyntäen liiton laajoja verkostoja yhdistyksiin, kuntiin

ja muihin alan toimijoihin. Palvelu tarjoaakin liiton jäsenille loistavan tiedotuskanavan monenlaiselle toiminnalle ja teoille. Hanki näkyvyyttä kulttuuriympäristötyöllesi, tehdään siitä yhdessä uutinen, artikkeli tai tapahtumailmoitus! www.kulttuuriymparistomme.fi

Kotiseutuposti 4/ 2017

27

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

Keskusjärjestö on jäsenistön äänitorvi ja edunvalvoja Monet jäsenet ovat ilahtuneet tarjoamastamme näkyvyydestä verkkosivuillamme, sosiaalisen median kanavissa sekä monissa julkaisuissamme – kerro hyvistä toimintamalleistanne, niin teemme teistä lehti- tai verkkojutun malliksi koko kotiseutuliikkeelle! Näkyvyyttä tarjoaa myös uusi verkkosivupalvelu, jonka jo kymmenet yhdistykset ovat ottaneet käyttöönsä. Katso lisää osoitteesta kotiseudut.fi.

Jäsenpalvelumme kehittyvät jäsenistön ehdotusten mukaan – neuvonta-, tuki- ja tietopalvelut ovat pääosin verkossa, mutta palvelemme myös puhelimitse ja sähköpostitse, ja kohtaamme myös mielellämme.

Verkkosivujen tietopankissa on yksityiskohtaista opastusta liittyen rahoituksen hakuun, sääntöjen uusimiseen, tapahtuman järjestämiseen, arkistointiin, digitointiin, museotyöhön, maahanmuuttajien tavoittamiseen ja viestintään.

Yksi päätavoitteemme ja keskeinen jäsenpalvelumme on vaikuttava edunvalvontatyö: pidämme esillä jäsenille tärkeitä teemoja valtakunnan tasolla antamalla lausuntoja ja julkilausumia. Viimeisen vuoden aikana Kotiseutuliitto onkin antanut lukuisia yhteiskuntaan vaikuttavia sekä kotiseutuliikettä tukevia ja liikkeen tärkeää työtä esille tuovia lausuntoja:  lausunto eduskunnan sivistys-

valiokunnalle Faron puiteyleissopimuksen hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta laiksi  vuosikokouksen julkilausuma Kaikilla on oikeus kotiseutuun  lausunto ympäristöministeriölle valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden uudistamisesta  lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle ehdotuksesta museopoliittiseksi ohjelmaksi  lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle Faron puiteyleissopimuksen hyväksymisestä

 lausunto sosiaali- ja terveys-

ministeriölle sote-uudistuksen valinnanvapauslaista  kommentti valtionvarainministeriölle Tulevaisuuden kunnan skenaariot ja visiot 2030 -ohjelmasta  lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta yksityistielaiksi  lausunto liikenne- ja viestintäministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta laajakaistatukilain muuttamisesta  lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle ja valtiovarainministeriölle Sote- ja maakuntauudistuksesta  vastine opetus- ja kulttuuriministeriön kommenttipyyntöön Kansallisen maailmanperintöstrategian toimeenpanosuunnitelmasta vuosiksi 2015–2025  lausunto opetus- ja kulttuuriministeriölle Opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuripolitiikan strategiasta.

Maakunnallinen kotiseututoimijoiden kokous 11 maakunnassa keväällä 2018 Kevään 2018 aikana Kotiseutuliitto ja jäsenkunta kohtaavat jälleen 11 maakunnassa. Tarkemmat päivämäärät ilmoitetaan alkuvuonna, ja kutsut lähetetään kyseisen maakunnan kaikille jäsenyhteisöille sekä kannattajajäsenille.

28

Kotiseutuposti 4/ 2017

Maakunnallinen kokous pidetään seuraavissa maakunnissa, joista myös valitaan edustaja Kotiseutuliiton valtuustoon:  Etelä-Karjala  Kanta-Häme  Keski-Pohjanmaa

 Keski-Suomi  Kymenlaakso  Lappi/läntinen  Pohjanmaa  Pohjois-Pohjanmaa  Päijät-Häme  Uusimaa/itäinen  Varsinais-Suomi

Maakuntajohtajat vierailivat Kotiseutuliitossa Kotiseutuliitto sai 31.10.2017 vieraakseen maakuntajohtajia eri puolilta Suomea. Lämminhenkinen ilta poreili puheensorinaa. Maakuntajohtajien lisäksi paikalla oli liiton henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä.

Keskustelu kävi vilkkaasti mm. siitä, mikä maakuntien liittoja ja Kotiseutuliittoa yhdistää, mitä on alueellinen ja paikallinen kulttuuri osana eurooppalaista kulttuuriperintöä, mitä on kotiseututyö maakunnan näkökulmasta sekä mitä ja kenen määrittämä on maakunnallinen identiteetti. Keskustelua johdat-

teli Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja Kirsi Moisander ja mainion yhteenvetopuheenvuoron keskusteluista piti Ete-

lä-Pohjanmaan maakuntajohtaja Asko Peltola. Lämmin kiitos kaikille läsnä olleille! Keskustelut aiheista jatkuvat varmasti. LL

Jäsenmäärä jatkoi kasvuaan Olemme ilolla seuranneet ja edesauttaneet Suomen Kotiseutuliiton jäsenmäärän huikeaa kasvua viime vuosina. Paikallisuus on pontevassa nousussa eri puolilla maatamme, ja keskusjärjestöön kuulumisen koetaan tuovat voimaa ja tukea yksittäisen yhdistyksen työskentelyyn.

Kotiseutuliiton hallitus kokoontui v. 2017 aikana kahdeksan kertaa, ja jokaisessa kokouksessa hallitus on hyväksynyt lukuisia uusia yhdistyksiä, kuntia, museoita ja säätiöitä liiton jäseniksi sekä 25 henkilöä kannatusjäseniksi. Jäsenistön kirjo kertoo kotiseututyön monipuolisuudesta.

Vuonna 2017 Kotiseutuliiton jäseniksi hyväksytyt yhteisöt:  Aitoo-Kaukkala Kyläyhdistys AiKa ry  Askolan kunta  Iso-Heikkilä-Patterihaka ry  Kaarteen Sotamuseo  Kantojärven kyläyhdistys ry

 Kaunissaaren Saaristolaismuseon kannatusyhdistys ry  Kotalahden Erämiehet ry  Lammi-Seura ry  Luhtikylän Nuorela ry  Metsäkylän kyläyhdistys ry  Nilsiän perinne ja kulttuuriyhdistys ry  Nuuksion Siikajärven Asukasyhdistys ry  Pajamäen Talomuseon kannatusyhdistys ry  Paloperän osakaskunta  Rauman laivanrakennuksen perinne ry  Riuttalan talonpoikaiskulttuurin suojelusäätiö ry  Sukuseurojen keskusliitto SSK ry  Suomen Heraldinen Seura ry  Tapanilan Kylätilayhdistys ry  Turun Perjantai-Seura ry  Vaasan Kantakaupungin asukasyhdistys ry  Weteraanimoottorikerho Wanha Woima ry  Virkkalan Perinneseura ry  Wiurilan Hevosvaunu- ja kotimuseo

Kotiseutuposti 4/ 2017

29

KALENTERI

Kotiseutuliiton valtuuston syyskokous, Helsinki 2.12.

Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastot

UUTUUSTUOTE

10.1.–10.2.

Maakunnissa tehtävää kulttuurityötä tukevien maakuntarahastojen yhtenäinen hakuaika on 10.1.–10.2. Apurahoja haetaan hakuohjeiden mukaisesti verkkopalvelussa www.skr.fi.

Kulttuuriympäristöpäivien teemavuoden avajaiset

7.2.

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasali, Hallituskatu 1, Hki

Osallistuminen on tärkeää kulttuuriperinnölle -seminaari 12.3.

Ritarihuone, Ritarikatu 1, Helsinki

Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi -seminaari

13.4.

”Mitä kotiseututoimijat tekevät?” Opetushallitus, Helsinki

Kotiseutuliiton valtuuston kevätkokous, Tuusula 4.–5.5.

Valtakunnalliset kotiseutupäivät Lappeenrannassa 9.–12.8.

Teemana ”Kotiseutu – Miu mau mukkaa”.

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri

Haluatteko kiittää kotiseudun kirjastoa, koulua tai kuntaa?

Viranomaisia, yhteistyötahoja, kauppiasta tai oman yhdistyksenne väkeä?

Kotiseutuliikkeen kunniakirja valitsemallenne taholle 12 € Tilaukset: www.kotiseutuliitto.fi/ julkaisut-ja-tuotteet tai toimisto@kotiseutuliitto.fi

Osallistuminen on tärkeää kulttuuriperinnölle -seminaari Europa Nostra Finland järjestää Helsingissä 12.3.2018 kirjanjulkistamisseminaarin Osallistuminen on tärkeää kulttuuriperinnölle. Tilaisuus on kaikille avoin.

Seminaari on jatkoa viime toukokuussa Turussa järjestetylle European Heritage Congressin seminaarille Sharing Heritage – Citizens Participating in Decision Making. Samassa tilaisuudessa julkaistaan kirja, joka koostuu kongressiseminaarin esitelmöitsijöiden kirjoittamista artikkeleista.

Sharing Heritage -seminaari tuotti Turun julistuksen Taking Part in Cultural Heritage Matters (Osallistuminen on tärkeää kulttuuriperinnölle), jonka mukaan jatkoseminaari on nimetty. Seminaarissa visioidaan tulevaisuuden kulttuuriperintöosallistumista European Heritage Congressin Turun julistuksen hengessä.

Lue lisää: www.europanostra.fi

30

Kotiseutuposti 4/ 2017

Ihmisoikeusjuristi Mylène Bidault ja kaupunkisosiologi Lia Ghilardi puhuivat toukokuussa 2017 European Heritage Congressissa Turussa. He ovat myös maaliskuussa julkaistavan kulttuuriperintöosallistumista käsittelevän kirjan ja nettimateriaalin kirjoittajia.

Kuvat: Europa Nostra / Felix Quaedvlieg.

Turun julistus: www.europanostra.fi/turun-julistus-osallistuminenon-tarkeaa-kulttuuriperinnolle

OMAKULMA

ANNE SINIVAARA

Art Director

Ei mikä tahansa maalainen Olin 16-vuotias, kun muutin jatko-opiskelujen perässä Kaarinaan, kauas synnyinseuduiltani Pohjois-Pohjanmaalta. Takana olivat ensimmäiset elinvuodet syntymäkaupungissani Nivalassa, varhaislapsuus Ylivieskassa ja peruskouluaika Haapavedellä. Ja aivan kuten moni muu maalta kaupunkiin muuttava teini-ikäinen, myös minä vannoin uhmakkaasti, etten koskaan palaisi.

työt äkkiarvaamatta ja kuudes vuosi Kaliforniassa jäi viimeiseksemme. Uuden työn etsiminen poiki työhaastatteluja ympäri maailman, mutta vastoin kaikkia todennäköisyyksiä, löytyi uusi työ Suomesta, Pohjois-Pohjanmaalta. Seuraavan kerran, kun työnsin avaimen kotioven lukkoon, se tapahtui Kiimingissä, vain 150 kilometrin päässä syntymäkodistani. Uskon, että tälläkin oli tarkoituksensa.

Opiskelujen jälkeen elämä kuljetti töiden ja miehen perässä pääkaupunkiseudulle. Kaupungit vaihtuivat, välillä työ ja miehetkin, kunnes elämä asettui uomiinsa avioliiton ja oman, Tuusulan maaseudulla olevan talon muodossa. Seesteistä elämää ei kuitenkaan jatkunut pitkään. Miehen saatua työtarjouksen Kaliforniasta, päätimme jättää lumilapiot niille sijoilleen ja lähteä.

Koko aikuisikäni suuremmissa kaupungeissa asuneena, olen tuntenut olevani hieman erilainen kuin muut; se sellainen maalainen, joka kauppareissulla jää suustaan kiinni tuntemattomien kanssa, puhumattakaan sitten omintakeisesta, sarkasmin sävyttämästä huumorintajustani. Yllätys oli suuri, kun Kiiminkiin muutettuani törmäsin ensin yhteen ja sitten yhä useampaan ihmiseen, jotka muistuttivat ulosanniltaan kovasti itseäni. Mieskin totesi, että olen selvästi päässyt omieni joukkoon.

Nähdäkseen lähelle, täytyy toisinaan lähteä kauas. Vaikka Kalifornia vuosien vieriessä alkoi tuntuakin kodilta, podin hetkittäin melko kovaakin suomi-ikävää; kaipasin tuttuja maisemia, tuttua järjestelmää, kanssakäymistä omalla äidinkielellä, suomalaista luontoa ja sitä, miltä tuulen puhallus kuusimetsässä kuulostaa. Ystävieni lomaillessa Karibialla tai Havaijilla, matkustin itse kesä toisensa jälkeen Suomen Nivalaan. Reissujeni jälkeen yllätin itseni yhä useammin leikittelemästä ajatuksella, että joskus vielä muuttaisin takaisin Pohjois-Pohjanmaalle, joka oli alkanut tuntua enemmän kodilta kuin pääkaupunkiseutu.

Jos jotain olen elämässäni oppinut, niin sen, että kannattaa varoa mitä toivoo. Mieheltä loppuivat

Seurasi yksi aikuisikäni suurimmista itsetuntemukseen liittyvistä ahaa-elämyksistä. En olekaan mikä tahansa maalainen, olen pohjoispohjanmaalainen.

Siinä kun kotiseutu oli edustanut minulle ennen lähinnä kotiseutumuseoita ja kummallisia perinneruokia, ymmärsin nyt, että kotiseutu onkin paljon enemmän. Se tekee meistä osaltaan sellaisia kuin olemme, se elää meissä mihin ikinä menemmekin.

Tyttö voi lähteä Nivalasta, mutta Nivala ei ikinä lähde tytöstä.

Kirjoittaja on tunnettu Kotiseutupaidoistaan, joissa

sarkastisen huumorin varjolla osoitetaan rakkautta omaa kotiseutua kohtaan: shop.spreadshirt.f i/kotiseutupaidat

Kotiseutuposti 4/ 2017

31

Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M EN KOT I S E U T U LI I T TO KA LEVA N KAT U 13 A 00100 H EL S I N K I P U H ELI N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U LI I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U LI I T TO.F I