Kotiseutuposti 4/2018 by Suomen Kotiseutuliitto

Kotiseutuposti KOTISEUTU- JA KULTTUURIPERINTÖTYÖN AJANKOHTAISLEHTI

4/2018

PÄ Ä K I R J O I T U S

Kotiseutuposti 12.12.2018

4/ 2018

Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti JULKAISIJA

Suomen Kotiseutuliitto Päätoimittaja Riitta Vanhatalo

puh. 040 733 7033 riitta.vanhatalo@kotiseutuliitto.fi Toimitussihteeri Anna-Maija Halme puh. 050 440 9411, (09) 612 63225 anna-maija.halme@kotiseutuliitto.fi www.kotiseutuposti.fi I L M O I T TA M I N E N

www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/ ilmoittaminen TILAUKSE T JA OSOIT TEENMUUTOKSE T

Painoversion irtonumero 10 euroa, vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut). Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet voivat tilata sähköisen version maksutta sähköpostiinsa. Suomen Kotiseutuliiton toimisto puh. (09) 612 6320 toimisto@kotiseutuliitto.fi

Kansikuva Jaakko Rikalaisen kansallaispukuharrastus, rohkeus harrastuksensa esiintuomisessa ja käsityötaitojen ylläpito tuleville sukupolville palkittiin marraskuussa Vuoden kotiseututeko -palkinnolla. Yllään Rikalaisella on vanhan Korpilahden puku. Kuva: Arto Rikalainen.

Innostuimme kulttuuriperinnöstä Museot saavuttavat kävijäennätyksiä. Museokortti on tämän tästä uutisaihe, ja käyttäjien määrä kasvaa edelleen. Nämä ovat näkyvimpiä merkkejä siitä, että kulttuuriperinnön arvostus kasvaa. Tuovathan museot kulttuuriperintöä esille. Siinä ei suinkaan ole vielä kaikki. Uskon kulttuuriperinnön suosion kasvavan vielä lisää. Merkkejä on muitakin, ja niistä seuraa yleensä trendi. Tänä vuonna on vietetty Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta, jonka pääteema on ollut osallisuus. Kulttuuriperinnön henki on, että se kuuluu kaikille. Alueellisia ja paikallisia toimijoita kutsuttiinkin mukaan projekteineen ja tapahtumineen. Ja kun suomalaisia kutsutaan ja tilaisuus tulee, he lähtevät mukaan. Ohjelmassa on mukana yli 300 hanketta ja tapahtumaa. Teemavuoden alussa julkistettiin maamme ensimmäinen kulttuuriperintöbarometri. Se osoitti, että meille suomalaisille kulttuuriperinnön käsite ja sisällöt ovat varsin tuttuja. Arvostamme kulttuuriperintöä, jonka arvoa ei voi mitata rahassa, mutta jota katsotaan voitavan hyödyntää mm. tuotesuunnittelussa, matkailussa ja muussa yritystoiminnassa. Myös Kotiseutuliitto omistautui kulttuuriperintövuodelle koko vuoden ajan. Viimeisimmäksi saimme ohjelmaan Mestarit ja kisällit -hankkeen, jossa lapset ja ikäihmiset tutustuvat kotiseutuun omia mielenkiinnon kohteitaan seuraten. Olemme varmasti ennenkin arvostaneet kulttuuriperintöä. Muuten ei olisi esimerkiksi koottu kotiseutumuseoiden kokoelmia eikä kerätty murteita ja paikannimiä. Nyt olemme tulleet ehkä vielä tietoisemmiksi arvostuksesta. Olemme suorastaan innostuneet kulttuuriperinnöstä. Teemavuodet ovat hyviä herättelijöitä ja tekevät näkymättömästä näkyvää. Jatketaan kulttuuriperinnön näkyväksi tekemistä yhdessä, vaikka teemavuosi päättyykin. R I I T TA VA N H ATA LO

Waasa Graphics Oy ISSN: 1799-276 ISSN-L: 1799-2761

toiminnanjohtaja

Sukella Mestarit & kisällit -hankkeeseen ja sukupolvien kuiluun! S. 7

Laulava järjestöaktiivi Sampo Suihko Kotiseutuliiton johtoon Espoolainen Sampo Suihko aloittaa vuoden alusta Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajana. Suihko on monipuolinen järjestöaktiivi, jota kiinnostavat sekä kulttuuri että urheilu. Hän on toiminut mm. Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahaston, Teatteri Pienen Suomen ja Espoon musiikkifestivaalien puheenjohtajana sekä yli kymmenen vuotta Kansallisoopperan hallituksessa. Sibelius-Akatemiassa hän on luennoinut kulttuurihallinnosta ja -taloudesta, kuntaliitossa johtamisesta. Viime vuodet ovat johtaneet yhä useammin kansainvälisiin koulutusvientitapahtumiin ja -hankkeisiin eri puolille maailmaa. Liikunnan parissa Suihko toimii mm. Urhea-säätiön hallituksessa ja Urhea-halliyhtiön puheenjohtajana. Urhean eli Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian tavoitteena on auttaa nuoria urheilemaan ja käymään koulua sopusointuisesti siten, että koulunkäynti sovitetaan valmennusohjelmaan. Suihkon oma laji oli aikoinaan pesäpallo, harrastustasoisena kunnon lähteenä ovat edelleen eri pallopelit, luonnossa samoaminen ja hiihtely sekä Tara-rottweilerin kanssa päivittäiset ulkopuuhat.

Uusien liiton johtohenkilöiden: Sampo Suihkon, Kirsti Kovasen, Anne-Maija Laukaksen ja Teppo Ylitalon esittelyt:

S. 16–17

Sisältö 4 6 8 10 13

Kotiseutuliitto juhlii vuonna 2019 Arto Lindberg: Tuusula – kulttuurin nälkään Jaakko Rikalaisella jo neljäs kansallispuku tekeillä Ulla Salmela: kulttuuriperintövuosi 2018 Samuli Onnela 1938–2018

16 18 20 23 24

Sampo Suihko Kotiseutuliiton hallituksen johtoon Vuoden kotiseututeos -palkinto Hämeenlinnaan Järjestön jäsentelyt: Jäsenmaksut Juhani Kostet: kotiseutuidentiteettiä etsimässä Perinnesarjakuvassa tutkijalla on energiaa

Kirjoittajat: Anna-Maija Halme (AH), Liisa Lohtander (LL), Maria Talvitie (MT) ja Jonina Vaahtolammi (JV).

Kotiseutuposti 4/ 2018

Kotiseutuliitto juhlii vuonna 2019 Tulkaa mukaan!

uomen Kotiseutuliitto perustettiin 26. toukokuuta1949, ensimmäisillä Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Tammelassa, Kanta-Hämeessä. Vuonna 2019 liitto siis täyttää 70 vuotta. Vireä 70-vuotias Kotiseutuliitto on yli 120-vuotiaan kotiseutuliikkeen keskusjärjestö ja maamme suurin kulttuurialan kansalaisjärjestö. Liitto ja sen toiminta on alusta saakka ollut keskeinen osa suomalaisen kansalaisyhteiskunnan syntyä ja kehitystä. Kokonaisvaltainen kotiseututyö on huomioinut ja huomioi luonnon, maiseman, kulttuuriympäristöt, aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön, yhteisöllisyyden,

paikallisen identiteetin tukemisen, osallisuuden ja vaikuttamisen sekä yhteisen asuinympäristön, oman kotiseudun viihtyisyyden ja hyvinvoinnin vaalimisen. Tervetuloa osallistumaan, kuulemaan, tuntemaan, oppimaan ja iloitsemaan yhdessä: • Valtakunnalliset kotiseutupäivät Tuusulassa 8.– 11.8.2019 • Mestarit ja kisällit -hanke Suomen Kulttuurirahaston tuella • Juhlaseminaari Kotiseutuliiton perustamispaikassa Tammelassa 24.5.2019 • Kotiseutu 2019, juhlavuoden vuosikirja •Kotiseudulle-keräys & Kotiseutusäätiön perustaminen

Juhlavuoden teemoja ja sisältöjä

Ensimmäisiä kotiseutupäiviä vietettiin Tammelassa 25.–26. toukokuuta 1949. Suomen Kotiseutuliitto perustettiin tapahtumassa kolminkertaisen eläköönhuudon saattelemana.

Kotiseutuposti 4/ 2018

Viime aikoina on käyty runsaasti keskustelua eri foorumeilla kansalaisyhteiskunnan tilasta ja kehityksestä. Sitä on käsitelty osallisuuden, vaikuttamisen ja demokratian kannalta. Miten muuttuva kotiseutu, muuttoliikkeet ja kansalaisyhteiskunnan kehitys vaikuttavat kotiseututyöhön? Miten uudistuva kotiseututyö voi toimia kansalaisvaikuttamisen alustana ja vaikuttaa osallisuuteen sekä kansalaisten tasavertaisiin vaikuttamismahdollisuuksiin? Vuonna 2019 ilmestyy Kotiseutuvuosikirjan juhlajulkaisu, jossa käsitellään näitä teemoja. Järjestämme ensi vuonna kaksi juhlasemi-

naaria, joista ensimmäinen pidetään liiton perustamispaikalla Tammelassa 24. toukokuuta. Se käsittelee kotiseutuliikettä osana suomalaista kansalaisyhteiskuntaa ja sen kehitystä. Toinen seminaari pidetään 8. elokuuta Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Tuusulassa, ja se keskittyy taiteeseen ja kulttuuriin eri näkökulmista. Voit lukea kotiseutupäivistä lisää sivulta kuusi. Historiatietoisuuden lisäksi liiton katse on voimakkaasti tulevaisuudessa. Luomme skenaarioita siitä, mikä on kotiseututyön tulevaisuus ja miten paikallinen kulttuuriperintö pysyy elävänä jatkossakin. Huomioimme erityisesti lapset ja nuoret: Mestarit ja kisällit -hankkeessa lapset ja nuoret

kohtaavat senioreiden kanssa toiminnallisella tavalla – yhteisen tekemisen kautta tutustutaan moninaiseen suomalaiseen kulttuuriin, omaan kotiseutuun ja paikallisiin kulttuurikohteisiin. Hankkeeseen osallistuneet lapset ja nuoret oppivat tunnistamaan oman yhteisönsä ja ottamaan oman paikkansa yhteisön jäseninä, tunnistavat kulttuurin ja perinteen piirteitä sekä omat juurensa – ja oppivat arvostamaan niitä. Voit lukea hankkeesta lisää sivulta seitsemän. LL kotiseutuliitto.fi/toiminta/kotiseutuliiton-juhlavuosi-2019

Veteraanien perinnetyö osaksi kotiseututoimintaa? Viime vuosina on pohdittu paljon veteraanien perinnetyön tulevaisuutta. Nyt, kun veteraanityö on siirtymässä perinneaikaan, myös kotiseututoimijoiden olisi hyvä miettiä asiaa omalta osaltaan – sotavuosien tarina on myös tärkeä osa kotiseudun tarinaa, ja kotiseutuliikkeen paikallistoimijoilla on veteraanien perinnetyöhön paljon annettavaa, sillä työ tapahtuu paljolti paikallisella tasolla. Kotiseutuliitto kannustaakin jäsenyhdistyksiään miettimään mahdollisuuksiaan osallistua myös tämänkaltaiseen kotiseututyöhön. Veteraanien perinnetyöhön liittyvää toimintaa voi organisoida muun toiminnan yhteydessä tai esimerkiksi perustaa halutessaan sille oman toimikunnan – monilla kotiseutuyhdistyksillä onkin jo paljon kokemusta tällä saralla. Veteraaniperinnetyön muotoja on monia, ja uusiakin toimintatapoja tarvitaan. Kotiseutuliitto haluaa kannustaa jäseniään erityisesti lasten ja nuorten parissa tehtävään sekä sukupolvirajat ylittävään perinnetyöhön, paikallisten selviytymistapojen ja yhteistoiminnan esilletuontiin sekä tarinoiden tekemiseen eläväksi. Ensimmäinen askel aiheesta kiinnostuneissa kotiseutuyhdistyksissä olisi ottaa yhteyttä paikallisiin veteraanijärjestöihin. Kotiseutuliitto kannustaa vahvasti yhteistyöhön ja yhteiseen pohdintaan eri yhteisöjen välillä, sillä veteraaniperinne on yhteinen asia, jossa sekä työtä että tekijöitä on paljon. LL Kotiseutuposti 4/ 2018

VIERASKYNÄ

Tuusula – Kulttuurin nälkään, elämän janoon

uusulanjärven maisemiin muodostui ainutlaatuinen taiteilijayhteisö 1800-luvun loppupuolella. Aleksis Kivi asui viimeiset kuukautensa Tuusulan Rantatiellä. Kiven jalanjäljissä suomalaisuuden ja suomalaisen kulttuurin puolesta toimineet taiteilijat tulivat alueelle. Yhteisön merkitys suomalaisuudelle ja sen synnylle oli merkittävä. Tuusula on inspiroinut taiteen- ja kulttuurintekijöitä Jean Sibeliuksesta Eino Leinoon – nykypäivän taiteilijoita unohtamatta. Taiteilijayhteisön perinne on yhä läsnä Tuusulassa. Siihen pääsee tutustumaan esimerkiksi Halosenniemessä, Taiteilijakoti Erkkolassa ja Aleksis Kiven kuolinmökissä. Tuusulalla on myös vahvat sotilasperinteet. Hyrylän varuskunnan lisäksi Tuusulassa ovat toimineet muun muassa Taistelukoulu ja vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestöjen koulutuskeskukset Suojeluskuntain Päällystökoulu ja Lotta Svärd -järjestön kurssi- ja lomakeskus Syväranta. Tähän perinteeseen voi tutustua vaikkapa Ilmatorjuntamuseossa ja Lottamuseossa. Viime kesänä aloitti toimintansa Visit Lake Tuusula -bussi, joka kuljetti matkustajia alueen nähtävyyksiin kesän ajan. Bussi on tuusulalaisten ja turistien käytössä myös tulevana kesänä. Tuusulanjärvi ja Tuusula tarjoavat kulttuurin lisäksi elämyksiä luonnon ja liikunnan parissa. Tuusulan voi kokea itse liikkuen esimerkiksi polkupyöräilemällä Tuusulanjärven ympäri. Järvellä voi myös muun muassa kalastaa, uida, luistella tai hiihtää. Talvella säiden salliessa järven jäälle aurataan 16 kilometrin pituinen retkiluistelurata, joka on pisin reitti koko Etelä-Suomessa. Retkiluistimia, potkukelkkoja ja lumikenkiä voi vuokrata eri pisteistä. Tuusulanjärven, kulttuurin ja kauniiden maisemien lisäksi Tuusula on ihmisten yhteisö: Tuusula koostuu omaleimaisista kylistä, joista isoimmat ovat Hyrylä, Jokela ja Kellokoski. Meillä on useita vireitä asuinalueita. Esimerkiksi Kellokosken ruukin alue on samalla valtakunnallisesti arvokas, vanha teollisuusmiljöö, jonka tehdasrakennukset

Kotiseutuposti 4/ 2018

ovat pääosin peräisin 1890–1930 -luvuilta. Kunnan eri alueilla – kylissämme – toimii alueellisia, kaikille kuntalaisille avoimia kehittämisverkostoja, joiden toimintaa Tuusula tukee eri tavoin. Työ yhdessä kuntalaisten kanssa on kantanut hedelmää: osallistuva budjetointi auttaa kohdistamaan julkisia varoja kuntalaisille tärkeisiin kohteisiin. Kehittämisverkostot ovat yhteistyössä kunnan kanssa perustaneet esimerkiksi kortteliolohuoneita ja järjestäneet kukkienistutustalkoita. Haluamme kehittyä asukkaitamme kuunnellen. Kunta ei ole irrallaan sen asukkaista. Tuusulassa vireä kulttuurielämä, luonnonrauha ja yhteisöllisyys yhdistyvät Helsingin ja lentokentän läheisyyteen. Tiesitkö, että meiltä on vain muutaman kymmenen minuutin matka lentokentälle ja siten nopea pääsy maailman metropoleihin? Helsinkiin on noin 30 kilometriä. Toisaalta, miksi mennä muualle? Tulevana kesänä toimimme valtakunnallisten kotiseutupäivien isäntänä. Kesällä 2020 Tuusulassa järjestetään asuntomessut, jo kolmannet kuntamme historiassa. Anna kulttuurin liikuttaa Sinutkin Tuusulaan! Arto Lindberg pormestari arto.lindberg@tuusula.fi www.tuusula.fi

Kuilu – ja kuinka pudota mätkähtää sinne

otiseutuliiton Mestarit ja kisällit -hankkeessa kehitetään toimintamallia, jossa lapset, nuoret ja ikäihmiset kohtaavat paikallisen kulttuurin äärellä. Ryhmämuotoisessa toiminnassa eri sukupolvien edustajat jakavat kotiseututietoutta, -taitoja ja -tarinoita – antavat ja saavat. Toiminnan sisällöt luodaan yhdessä osallistujien kanssa sen mukaan, mikä kiinnostaa, mitä tiedetään, mistä halutaan oppia ja mikä on juuri omalle kotiseudulle ominaista. Syksyn pilottivaiheen aikana hanke on saanut positiivisen vastaanoton. Aihe koetaan tärkeäksi. Perään tulee yleensä yksi tai kaikki kolme seuraavista mutta-väitteistä: ”…mutta nuoria tuskin kiinnostaa vanhukset”, ”…mutta mitä muka itse voisin opettaa?”, ”…mutta mitä ikäihmiset vastavuoroisesti lasten tiedoista hyötyisivät?”. Ennakko-oletukset siitä, mitä toinen sukupolvi tekee, kokee ja tuntee, istuvat tiukassa. Sukupolvien välinen kuilu pelottaa, ja hädin tuskin uskallamme kurkistaa, mitä hirviöitä siellä oikeasti on. Jos erilaiset kokemukset mahdollistavat oppimisen, niin sukupolvien välinen kuiluhan olisi mitä mainioin oppimisympäristö. Mitä jos kuilu ajateltaisiinkin kohtaamispaikkana? Kohtaamispaikalla voidaan siirtää tietoa, jakaa kokemuksia ja ottaa toisia osallisiksi. Olemalla kiinnostuneita toisten kokemusmaailmasta ja antamalla arvostusta toisten historialle, luodaan puitteita yhteisymmärrykselle. Kotiseutu toimii sukupolvia yhdistävänä tekijänä. Se on muutakin kuin kuilun yli vievä silta – ennemminkin kotiseutu on taskulamppu, jonka

avulla tutkia kuilun syövereitä ja nähdä toinen toisemme uudessa valossa. Mikä niitä lapsia ja nuoria sitten ikäihmisten kokemuksissa voisi kiinnostaa? Sodankylän ja Turun kokemuksien mukaan ihan tavalliset asiat! Miten ennen käytiin koulua, minkälaista perheelämä oli, miten vietettiin vapaa-aikaa ja missä nähtiin kavereita. Entä vanhemman sukupolven edustajia? No, nuo ihan samat jutut. Ryhmissä tapahtuvissa kohtaamisissa tärkeintä on läsnäolo tässä ja nyt, avoimuus, arvon antaminen toiselle ja aitous. Ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla oman kotiseutunsa edustaja. Se ei katso vuosia, taitoja tai historiantuntemusta. Jokainen meistä elää merkityksellistä, omanlaista elämää ja elämä on jaettuna niin paljon suloisempaa. Yhteys toisiin ei synny hetkessä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Ja uskallusta käyttää taskulamppua. MT

Istumme tukevasti kuilun pohjalla yhdessä. Mikä mainio paikka olla!

Käsityön tekniikka Anni Kallatsan (vas.) ja Sanna Aution tutkinnassa Sodankylässä. Kuva: Paula Alajärvi.

Tervetuloa mestarien ja kisällien matkaan! Suomen Kulttuurirahaston rahoittama Mestarit ja kisällit -hankkeen pilotit polkaistiin käyntiin syksyllä 2018 Turussa ja Sodankylässä Turkuseuran ja Sodankylä-Seuran luotsaamina. Takana on vauhdikas syksy täynnä onnistumisen hetkiä, harha-askelia, Post-it-lappuja ja kotiseuturakkautta. Keväällä 2019, Suomen Kotiseutuliiton 70-vuotisjuhlavuotena, on osallistavan, sukupolvisen kotiseututyön malli valmis jalkautumaan valtakunnallisesti. Tervetuloa mukaan matkalle! Ota yhteyttä: koordinaattori Maria Talvitie etunimi.sukunimi @ kotiseutuliitto.fi puh. 045 162 8440. Kotiseutuposti 4/ 2018

Jaakko Rikalaisella jo neljäs kansallispuku tekeillä Vuoden kotiseututeko -palkinto kansallispukuharrastuksesta ja käsityötaitojen ylläpitämisestä

uomen Kotiseutuliitto on valinnut 13-vuotiaan Jaakko Rikalaisen kansallispukuharrastuksen Vuoden kotiseututeoksi. Jyväskyläläinen Jaakko Rikalainen on nuoresta iästä huolimatta ehtinyt saada valmiiksi jo kolme kansallispukua ja neljäs – Karstulan miehen puku – on jo työn alla. Kotiseutuliitto juhlii ensi vuonna 70-vuotista historiaansa. Vuoden kotiseututeko julkistettiin Kotiseutuliitossa juhlavuoden aloitustilaisuudessa 24. marraskuuta. Jaakko Rikalainen edustaa uutta kansallispukuja harrastavaa, käyttävää ja valmistavaa sukupolvea. Kansallispuvun tekemisen opettelu vie tietotaitoa eteenpäin tuleville sukupolville. Hän on lisäksi kannustava esimerkki siitä, että pojat voivat harrastaa kansallispukuja ja niiden ompelemista. Liitto arvostaa myös Jaakko Rikalaisen rohkeutta tuoda esiin ompeluharrastustaan ja näin tuulettaa vanhakantaisia ja sukupuolittuneita käsityksiä lasten kiinnostuksen kohteista. ”Meillä voi olla suurikin määrä poikia, jotka haluaisivat harrastaa tekstiilitöitä, mutta heillä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia ja uskallusta tuoda kiinnostustaan esiin”, liiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo toteaa.

Kunnianhimoisia suunnitelmia Jaakko Rikalaisen kansallispukuharrastus kumpuaa hänen kiinnostuksestaan historiaan, erityisesti Suomen 1800–1900 lukujen vaihteen ja sotahistorian harrastuksesta. ”Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja vanhoista tavaroista. Ennen keräilin postimerkkejä, vanhoja seteleitä, armeijan vanhoja univormuja ja sotahistorian tavaroita. Minulla on joitakin

Kotiseutuposti 4/ 2018

"Olen aina ollut kiinnostunut historiasta ja vanhoista tavaroista"

asereplikoita ja osia”, Jaakko Rikalainen kertoo. Haaveena hänellä on päästä aikanaan kadettikouluun, koska perinnekäsitöillä ei kovin moni suomalainen elätä itseään. Rikalaisella on silti kunnianhimoisia suunnitelmia harrastuksensa kehittämiseksi. Tekeillä olevan Karstulan puvun liivin kankaan hän aikoo kutoa itse. Langat on jo hankittu, ja kangaspuut ovat tulossa joulun jälkeen. Myös äidille on suunnitteilla puku, jotta he voivat esiintyä yhdessä kansallispuvuissa. Nais-

ten puvuissa on lisäksi enemmän yksityiskohtia ja haastetta. Viimeksi valmistunut vanhan Korpilahden miehen puku syntyi parissa kuukaudessa, vaikka se on hänen puvuistaan kaikkein huolellisimmin tehty. Naisen puku on niin työläs, että tekemiseen kuluu helposti vuosi. Apua harrastukseensa hän on saanut niin isoäidiltään kuin Facebook-ryhmässä Kansallispuku – Folkdräkt, jossa neuvoja on aina tarjolla nopeasti.

Kansallispuvut ylläpitävät käsityötaitoja Liiton juhlavuoden yhtenä keskeisenä hankkeena on nuorten juurtuminen ja kotiseututuntemus sekä perinteisten taitojen osaamisen siirtäminen tuleville sukupolville. Kansallispukujen teossa käytetään paljon käsityötekniikoita, joita ei käytetä enää muualla. Kansalaisopistojen kansallispukukursseilla on suuri merkitys tekniikoiden säilymiselle elävänä aineettomana kulttuuriperintönä. Myös Jaakko Rikalaisen osaaminen on osaltaan peräisin kansalaisopistosta, koska hänen isoäitinsa oppi taitonsa kansalaisopiston kurssilla. Ensimmäiset kansallispuvut esiteltiin noin 130 vuotta sitten. Suomen itsenäisyyden juhlavuosi herätti uuden innostuksen kansallispukuja kohtaan 1990–2000-lukujen taitteen hieman hiljai-

Jaakko Rikalainen esitteli Kotiseutuliitossa yllään olevan vanhan Korpilahden miehen puvun. Puku on hänelle kolmesta puvusta rakkain, koska hän teki sen niistä huolellisimmin. Housut ovat säämiskää. Aukeaman kuvat: AnnaMaija Halme.

semman jakson jälkeen. ”Uusia pukumalleja kootaan ja vanhoja tarkistetaan nyt koko ajan. Myös nuoret miehet ovat entistä kiinnostuneempia puvuista”, kansallispukukonsultti Taina Kangas kertoo. Pukuja on Suomessa noin 400, yhtä paljon sekä suomen- että ruotsinkielisissä kunnissa, sillä jokaiselle Suomen ruotsinkieliselle kunnalle on teetetty sekä naisen että miehen puku. AH

Tiesitkö nämä asiat kansallispuvuista? • Kansallispukuharrastus sai alkunsa kansallisromantiikan myötä 1800-luvun jälkipuoliskolla. Puvut ovat toisintoja talonpoikaisväestön ja kansan juhlapukeutumisesta 1700- ja 1800-luvuilla. • Kansallispuvut perustuvat tutkittuun ja dokumentoituun museaaliseen aineistoon. Niiden alkuperäiset esikuvavaatekappaleet löytyvät museoiden kokoelmista. • Ensimmäinen virallinen kansallispukujen esiintyminen tapahtui keisarivierailun yhteydessä Lappeenrannassa 5. elokuuta 1885. FT Theodor Schvindtin kokoamat ensimmäiset kansallispukumallit, mm. Jääsken naisen ja Säkylän miehen, julkaistiin vuonna 1898. • Suomen kansallispukukeskus hoitaa tänä päivänä uusien pukumallien kokoamisia sekä olemassa olevien pukumallien perinnepohjaisuuden tarkistuksia. Asiantuntijaelimenä toimii Kansallispukuraati. Viimeisin hyväksytty pukutarkistus, Saarijärven naisen kansallispuku, julkistettiin kuluvan vuoden lokakuussa. TA I N A K A N G A S, S U O M E N K Ä S I T YÖ N M U S E O.

Kotiseutuposti 4/ 2018

Kulttuuriperintövuosi 2018 pian päätöksessä – miten meni?

uosi 2018 on omistettu Euroopassa kulttuuriperinnölle. Mukana on ollut 36 maata, tuhansia tapahtumia ja miljoonia osallistujia. Suomessa pääteemaksi valittiin osallisuus ja tavoitteeksi laaja osallistuminen. Vaikka kyseessä on kampanjavuosi, tavoitteena on jatkuvuus ja vahva perintö. Suomen perinteisesti aktiivinen kansalaisjärjestö- ja yhdistyskenttä on ollut hyvä lähtökohta vuoden toteuttamiselle. Yhteistyö on toiminut hyvin. Myönteishenkisellä viestinnällä on saatu myös uusia tahoja mukaan. Vuoteen on ilmoitettu mukaan reippaasti yli 300 tapahtumaa. Omaehtoisia tapahtumia on tätäkin enemmän. Suomi panosti vuoteen valtionavustuksin: tukea osoitettiin yli 30 osallisuusteemaiselle projektille, joiden toivotaan jäävän elämään vuoden jälkeenkin. Vuoden saavutuksiin kuuluu ensimmäinen Kulttuuriperintöbarometri, valtakunnallinen kansalaiskysely kulttuuriperintöä koskevista arvostuksista. Tarkoituksena on toistaa tutkimus määrävuosin. Teemavuodesta on viestitty monipuolisesti ja

verkostomaisesti kumppaneiden tuella. YLE TV 1:ssä esitetty kampanjavideo ”Mikä on sinun perintöäsi?” tavoitti arviolta noin 1,5 miljoonaa suomalaista. Kulttuuriperintövuoden sometilastot kertovat nekin mukavaa kuvaa. Viestintäaineistot ovat kaikkien käytettävissä vuoden päätyttyäkin. Suomi on nostanut profiiliaan: vuoden aikana tuli voimaan Faron puiteyleissopimus ja liityttiin Euroopan kulttuuriperintötunnukseen. Meillä on hyvät eväät jatkokeskusteluun kulttuuriperinnön merkityksestä yhteiskunnalle ja yhteisöille. Suomi on entistä aktiivisemmin mukana määrittelemässä, mitä on eurooppalainen perintö ja millaisille arvoille se rakentuu. Teemavuodella on vahva politiikkaperintö. Suurista maista esimerkiksi Saksa näyttää onnistuneen vahvistamaan kulttuuriperinnön näkyvyyttä politiikkakeskustelussa ja rahoituksessa. Euroopan unionin uudella kulttuurin agendalla kulttuuriperintö näkyy vahvemmin kuin aikoihin ja unionin rahoitusohjelmiin on kulttuuriperinnölle esitetty uusia avauksia ja lisäyksiä. Parhaillaan valmistellaan komission ihka ensimmäistä kulttuuriperinnön toimintaohjelmaa. Entä Suomessa? Momentumia ei saa jättää käyttämättä. Kulttuuriperintövuoden viime metrit omistamme sen perinnön vahvistamiselle järjestämällä vaikuttajapaneelin sekä nostamalla esiin vuoden tapahtumia, tuloksia ja jatkuvuutta. Suomi ansaitsisi tulevalla hallituskaudella valmisteltavan kulttuuriperintöstrategian, jonka katse on vahvasti tulevaisuudessa. ULLA SALMELA

Yli-intendentti

Vuoden kansallista koordinaatiota on hoitanut Museovirasto: www.kulttuuriperintovuosi2018.fi/fi

Kulttuuriperinnön säilyttäminen on tärkeää suomalaisille Nuorille ja isotuloisille säilyminen vähemmän tärkeää

ain aivan pieni osa suomalaisista – kahdeksan prosenttia – katsoo, ettei kulttuuriperinnön säilyttäminen ole tärkeää. Tärkeänä sitä pitää 87 prosenttia meistä, naisista 92 prosenttia. Vain prosentti suomalaisnaisista pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä täysin merkityksettömänä. Muun muassa nämä asiat ilmenevät ympäristöministeriön ja Museoviraston teettämästä Suo-

Vain yksi sadasta suomalaisnaisesta pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä täysin merkityksettömänä

men ensimmäisen kulttuuriperintöbarometristä, joka valmistui osaksi Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ohjelmaa.

Arvostus kasvaa iän myötä Ikä oli ratkaiseva tekijä. Arvostus kasvaa tasaisesti sitä mukaa, kun ihminen vanhenee. Vaikka korkea koulutus lisäsi vähän kulttuuriperinnön säilyttämisen tärkeyttä, korkeimman tuloasteen taloudet pitivät sen säilyttämistä vähiten tärkeänä. Suurituloisista peräti 19 prosenttia ei pitänyt kulttuuriperinnön säilyttämistä tärkeänä. Vähäinen koulutus oli pienempi tekijä kuin iso tulotaso. Tulonsaajaryhmistä kulttuuriperinnön säilyttämistä tärkeänä pitivät eniten eläkeläiset ja yrittäjät.

Käsitteet joka kolmannelle vieraita

TNS Gallupin Forum-paneelissa tehtyyn tutkimukseen haastateltiin 2066 iältään 18–79-vuotiaita suomalalaisia.

Noin kaksi kolmannesta suomalaisista kokee käsitteet kulttuuriperintö ja kulttuuriympäristö melko tai erittäin tutuksi. Noin kolmannes ilmoittaa, että käsitteet ovat heille vieraita. Yksityiskohtaisemmassa tarkastelussa selviää, että vastaajan ikä oli merkittävin tekijä käsitteiden tuttuudelle tai vieraudelle: mitä iäkkäämpiä vastaajat olivat, sitä paremmin he tunsivat käsitteet. Koulutus ja ammattiasema merkitsivät toki myös mutta eivät lainkaan yhtä paljon. Kysytyistä osa-alueista luontoympäristön, tapojen, perinteiden, (käden)taitojen ja kielen vaalimista pidettiin tärkeimpinä. AH

Lähde: Kulttuuriperintöbarometri 2017, Museovirasto ja ympäristöministeriö. CC BY 4.0 www.kulttuuriperintovuosi2018.fi/fi/mista-on-kyse/kulttuuriperintobarometri

Kotiseutuposti 4/ 2018

Liiton jäsenet aktiivisina kulttuuriympäristöpäivillä

Kuva: Karjalohjan Kotiseutuyhdistyksen Puukävelyllä tutustuttiin Karjalohjan kulttuuriympäristöön. Kuva: Jaana Perheentupa.

Euroopan kulttuuriympäristöpäiviä vietettiin tänä vuonna teemalla Tunne perintösi, jaa tarinasi. Vuoden 2018 Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi innosti mukaan huikean määrän tapahtumia, yhteensä koko vuonna yli 600 osatapahtumaa. Lukuisat Kotiseutuliiton jäsenet järjestivät kiinnostavia kävelykierroksia, opastuksia, sadonkorjuujuhlia ja muita tapahtumia eri puolilla Suomea. Karjalohjan Kotiseutuyhdistyksen Puukävelyllä tutustuttiin Karjalohjan luontoon sekä kulttuuri- ja rakennushistoriaan. Kävelyllä myös huomioitiin vuoden teema ja jaettiin runsaan osallistujajoukon omia muistoja Karjalohjasta. JV

Vuonna 2019 kulttuuriympäristöpäivät suuntaa viihteen ja taiteen tiloihin Millainen taide pysäyttää? Millainen viihde herättää ajatuksia? Entä millainen tila herättää kokemukset ja tarinat eloon? Viihteen ja taiteen tiloissa on Euroopan kulttuuriympäristöpäivien teema Suomessa vuonna 2019. Teemavuoden aikana tuodaan esille taiteen tekeminen ja kokeminen, viihteen eri muodot sekä kokijoiden näkökulmat. Tärkeitä ovat myös paikat, joissa kokemus ja elämys syntyvät. Tervetuloa mukaan avajaisjuhlaan Helsingissä 5. helmikuuta! Tiedotamme siitä tarkemmin nettisivuillamme. Kulttuuriympäristöpäivien pääajankohta Suomessa on 2.–8. syyskuuta, mutta tapahtumia voi järjestää muulloinkin. Voit pitkin vuotta osallistua tapahtumaan, järjestää tapahtuman, juhlia omin päin ja innostaa lapsia ja nuoria mukaan keväiseen Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailuun. JV

Kotiseutuposti 4/ 2018

Kuva: Kulttuuriympäristöpäiviin kuuluu myös Seurantalopäivä. Västilän Voimantalolla tanssitaan. Kuva: Jussi Kirjasniemi.

Lue lisää: www.kulttuuriymparistopaivat.fi

Samuli Onnela 1938–2018 FT h.c. Samuli Onnela syntyi Sodankylässä 1938 ja kuoli 80-vuotiaana 5.11.2018. Elämäntyönsä Samuli teki Oulun maakunta-arkistossa, vuodesta 1974 alkaen arkistonhoitajana ja ylitarkastajana ja 1987 alkaen maakunta-arkiston hoitajana, mikä nimike muuttui 1992 maakunta-arkiston johtajaksi. Onnela oli Suomen Kotiseutuliiton valtuuston jäsen vuosina 1993–2005, joista varapuheenjohtajana vuosina 1998–2005. Eläkkeelle jäätyään vuonna 2002 Samuli muutti puolisoineen Sodankylän Unarin-Luusuaan mutta palasi Ouluun vuonna 2008 kolarin ja siitä seuranneiden terveysongelmien myötä. Samulin johtajakausi puolen Suomen maakunta-arkistossa sattui aikaan, jolloin arkistolaitoksen rooli asiakirjahallinnassa vahvistui. Näihin tehtäviin Samuli valtuutti ylitarkastajan ja paneutui ahkerana Pohjois-Suomen historiantutkijana itse tutkimusmahdollisuuksien edistämiseen pitämällä aktiivisesti yhteyttä maakunta-arkiston tutkijasalissa vieraileviin tutkijoihin, hankkimalla merkittäviä pohjoissuomalaisia yksityisarkis-

toja tutkimuksen käyttöön, toteuttamalla laajoja asiakirjanäyttelyitä kutsuvierasavajaisineen sekä toimimalla näkyvästi sidosryhmissä, kuten yliopistolla, Oulun Historiaseurassa, Oulun Sukututkimusseurassa ja Suomen Kotiseutuliitossa. Samulin vuosikymmeniä kestäneen arkistotoiminnan punaisena lankana oli johdonmukainen Oulun maakunta-arkiston ja samalla muiden maakunta-arkistojen toiminnan, merkityksen ja mahdollisuuksien puolustaminen. Työtoverina ja kollegana Samuli ansaitsee kauniit kiitokset innostavan ilmapiirin luomisesta sekä rohkaisusta ja tuesta. Lukuisten historianopiskelijasukupolvien lisäksi kotiseutuväen, sukututkijoiden ja historiaa harrastavien tavoin myös Oulun ja Pohjois-Suomen päättäjät tiesivät ja tunsivat Samulin, jonka osaamiselle ja esiintymisille oli kysyntää ja ropisi kiitoksia. Samuli oli armoitettu sanankäyttäjä, luennoitsija, puheenpitäjä, seuramies ja tutkija, jonka historiantuntemus, tilannekomiikan taju sekä kanssaihmisten huomioon ottamisen ja seuranpitäjän taidot tiedettiin ja tunnustettiin laajalti. Ei ole liioiteltua todeta, että missä Samuli, siellä hauskaa. Samulia jäivät omaisten ja kaikkien Samulin tunteneiden lisäksi kaipaamaan lähimpinä työtovereina OMA:laiset maakunta-arkiston ajoilta. V U O K KO J O K I

Pitkäaikainen työtoveri ja seuraaja maakunta-arkiston johtajana

Kotiseututyön osallistavuus esiin EU:ssa Mitkä kulttuurin yhteistyöhankkeet ovat viime aikoina parhaiten vahvistaneet osallisuutta? Mitkä ovat menestystekijöitä, kun tehdään yhteistyötä terveyden-, sosiaali- ja vankeinhuollon kanssa, taantuneilla seuduilla tai kun pyrkimyksenä on haastaa syrjiviä asenteita laajemmin? Nämä olivat ydinkysymyksiä EU:n komission tämänvuotisessa Voices of Culture, ”Kulttuurin äänet” -hankkeessa, johon Europa Nostran ja Kotiseutuliiton edustaja osallistui. Tulokset raportoitiin EU:n johtaville virkamiehille. Työpajan tulokset on julkaistu suomeksi Kotiseutuliiton blogissa www.kotiseutuliitto.fi/ blogi/kotiseututyon-merkitys-esiin-eun-huipulla. AH

Kotiseutuposti 4/ 2018

Ähtäri-Seuralla oma kummimalli Ähtäri-Seura on kehittänyt oman monumentin adoptointimallinsa. Seura antaa taiteilija-professori Eero Hiirosen Ylävedet-veistoksensa vuodeksi kerrallaan yritysten, muiden yhteisöjen ja yksityishenkilöiden hoidettavaksi. Ähtärin kaupunki toimii veistoksen kummina joka kolmas vuosi. Kummi huolehtii veistoksen vesi- ja sähkökustannuksista. Jokaisen kummin kanssa sovitaan erikseen, mitä kummius tarkoittaa. Kummi saa maineen ja kunnian lisäksi valita mieleisiään kulttuuripalkintoja – esimerkiksi ryhmälle opastetun kierroksen Ähtärissä, vierailun kotiseutumuseoon, -arkistoon tai Pirkanpohjan taidekeskukseen. AH

Ylävedet iltavalaistuna. Kuva: Timo Ahopelto.

Kaikilla on oikeus kotiseutuun Kotiseutu ja kotiseututyö kaikessa moninaisuudessaan yhdistää ihmisiä. Uusilla ja vanhoilla asukkailla, tulivat he mistä päin maailmaa tahansa, on yksi yhdistävä asia: nykyinen kotiseutu. Miten ja missä asukkaat, yhdistykset ja eri kulttuurit kohtaavat? Miten uudet asukkaat ja uudet suomalaiset toivotetaan tervetulleiksi kotiseuduille ja yhdistyksiin? Mitä uudet asukkaat haluavat tehdä ja missä toimia? Miten kotiseututyö voi edistää luottamusta ja turvallisuutta erilaisten väestöryhmien ja toimijoiden välillä? Kotiseutuliiton uudessa Kaikilla on oikeus kotiseutuun -hankkeessa vastataan yllä oleviin kysymyksiin mm. toteuttamalla maahanmuuttajien sekä espoolaisten kaupunginosayhdistys-

ten toimijoiden – kotiseudun vapaaehtoistyön tekijöiden – aktiivisia kohtaamisia ja eritasoisia keskusteluja yhteisen tekemisen, historiaan ja kulttuuriin tutustumisen, kielen harjoittelun, yhteisöllisyyden ja osallisuuden sekä vaikuttamisen käytäntöihin perehtymisen merkeissä. Päämääränä on jokaisen kuuluminen paikkaan ja yhteisöön. Kotiseututyö kiinnittää paikkaan ja opettaa arvostamaan yhteisöä. Hankkeessa luodaan toimintamalli, jota Kotiseutuliiton 750 jäsenyhteisöä Suomen joka kunnassa voivat toteuttaa eri toimijoiden kanssa. Hanke toteuttaa kaikkia Kotiseutuliiton jäsenten valitsemia liiton toiminnan päälinjoja: kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus, asukkaiden osallisuuden vahvistaminen sekä uudet toimintamuodot kotiseututyössä. Hanke starttaa tammikuussa 2019. Hankkeessa ovat kumppaneina Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto EKYL ry, Espoon kaupunki ja Koulutuskuntayhtymä Omnia. Hankkeen rahoittavat Opetushallitus ja Suomen Kotiseutuliitto. LL Seuraa hanketta tai tule mukaan! kotiseutuliitto. fi/toiminta/hankkeet

Kotiseutuposti 4/ 2018

Kotiseutuklubi tuo uusia etuja yhdistyksille! Kotiseutuliitossa on alkamassa Kotiseutuklubin jäsenyyksien markkinointikampanja. Paikallisyhdistys voi nyt tarjota Kotiseutuliiton valtakunnallista klubijäsenyyttä yhdistyksen henkilöjäsenille. Jokaisesta yhdistyksen hankkimasta klubijäsenestä maksamme yhdistykselle 10 euroa! Kotiseutuklubi on Suomen Kotiseutuliiton kannattajajäsenten kerho, johon kutsumme mukaan kaikki kotiseutujen hyvinvoinnista, ilmiöistä, ideoista ja kehittämisestä kiinnostuneet. Klubilaisena tiedät, mitä kotiseututoiminnassa tapahtuu. Saat jäsenetuja ja -tarjouksia, voit osallistua klubiretkille ja -tapaamisiin ja tapaat mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä. Miten olisi, jos vaikkapa koko hallituksenne liittyisi mukaan? Haluatteko tarjota vaivatonta lisäpalvelua jäsenillenne ja ansaita samalla yhdistyksellenne toimintarahaa? Lue lisää ja liity mukaan: kotiseutuliitto.fi/toiminta/kotiseutuklubi

SALPALINJAN HOVI Majoitu kotoisasti kartanomaisessa huoneistohotellissa Etelä-Karjalassa, keskellä Salpalinjaa Entiseen Rutolan kyläkouluun kunnostettu huoneistohotelli Salpalinjan Hovi tarjoaa: - Viehättävää majoitusta luonnon helmassa - Salpalinjan sotahistoriakohteita - Leppoisaa oleilua - Perinteisen puulämmitteisen saunan - Aktiviteetteja tai joutenoloa - Kyläpolku paikalliseen luontoon ja historiaan - Lappeenrannan runsas palvelutarjonta lähellä, mm. uusi kaupunginteatteri, Linnoitus, museon perusnäyttely Rajalla - Kolme karjalaista kaupunkia, Viipurin pienoismalli.

Tutustu tarkemmin www.salpalinjanhovi.fi Kysy ohjelmallista ryhmäpakettia. Toteutamme sen toiveidenne mukaan. Varaukset ja tiedustelut puh. 050 3360986 tai sähköpostilla info@salpalinjanhovi.fi

TERVETULOA Huoneistohotelli Salpalinjan Hovi, Vanha Mikkelintie 125, 53830 Lappeenranta

Kotiseutuposti 4/ 2018

Espoolaisesta Sampo Suihkosta Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja

spoolainen kulttuuriaktiivi ja järjestöjohtaja Sampo Suihko on valittu Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtajaksi. Hallitukseen valittiin lisäksi uudeksi jäseneksi mikkeliläinen kulttuuriperinnön huippuasiantuntija Kirsti Kovanen ja tutkija Teppo Ylitalo Seinäjoelta. Lappeenrantalainen Anne-Maija Laukas valittiin liiton varapuheenjohtajaksi.

Lauluyhtyeessä Köyhät ritarit menestystä Suihko on sekä valtiotieteen että kasvatustieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Aivan alun perin haaveissa oli laulajan ura, johon houkuttelivat tehtävät mm. Helsingin kaupunginteatterin, Suomen Kansallisoopperan sekä useiden konserttien ja projektien estradeilla. Suihkon oma lauluyhtye Köyhät Ritarit esiintyi parisen tuhatta kertaa kotimaassa ja ulkomaan kiertueilla, yhtenä tähtihetkenään Yleisradion valinta vuonna 1983 Vuoden klassiseksi levyksi.

Suihko on ollut Kotiseutuliiton hallituksen jäsen vuodesta 2015. Hän toimii Espoon seudun koulutuskuntayhtymän Omnian johtajana ja on aiemmin tehnyt moni-ilmeisen uran mm. Espoon kaupungin sivistystoimen johtajana ja kehittämisjohtajana. Suihko on toiminut Kotiseutuliiton Kulttuurisesti monimuotoinen Suomi ja suomalaisuus -jaoston puheenjohtajana ja juuri tätä puolta hän haluaa kehittää kotiseututyössä myös hallituksen puheenjohtajana. ”Monikulttuurisuudesta tulee tulevaisuudessa yhä tärkeämpää. Kulttuurimme kehittyminen ja elinkeinoelämämme pyöriminen edellyttävät väestörakenteen säilymistä elinvoimaisena. Näin ollen meillä tulee jatkossa olemaan yhä enemmän ihmisiä, joille tulee mahdollistaa vahva henkinen yhteys uuteen kotiseutuunsa”, Suihko aprikoi. Myös kestävä kehitys on Suihkon sydäntä lähellä. ”Kestävän kehityksen tavoitteiden mukainen eläminen on äärettömän tärkeää kotiseututyötä. Ympäristön, yhteisöllisyyden, talouden ja kulttuurin kehittyminen tulee nähdä yhtenä kokonaisuutena, jonka päämääränä on turvata tuleville sukupolville hyvän elämän edellytykset. Meidän kotiseutuihmisten on osattava nostaa kulttuuriperinnön merkitys oikealla tavalla esiin, jotta se nähdään arvokkaana ja syntyy vahva yhteinen tahtotila sen säilyttämiseen”, Suihko toteaa.

Kotiseutuposti 4/ 2018

Kuva: Anna-Maija Halme.

Monikulttuurisuustyön merkitys kasvaa

Kotiseututyöhön Suihko tutustui perinpohjaisesti jo vuonna 1989, jolloin Valtakunnalliset kotiseutupäivät järjestettiin Espoossa ensimmäisen kerran hänen toimiessaan kaupunginsihteerinä.

Suihko oli keskeisesti mukana ideoimassa ja toteuttamassa myös vuoden 2015 Espoon kotiseutupäiviä. AH

Kansainvälinen Kirsti Kovanen

Kotiseutuasiantuntija Teppo Ylitalo

Kuva: Teppo Ylitalo

Kuva: Marjaana Kovanen

Kotiseutuliiton hallituksessa aloittava Kirsti Kovanen toimi kansainvälisen Icomoksen pääsihteerinä vuoden 2017 loppuun saakka. Icomos on rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen maailmanlaajuinen asiantuntijajärjestö. Kovanen on työskennellyt Etelä-Savon elykeskuksen arkkitehtina, rakennussuojelun neuvonta-arkkitehtina maakuntaliitossa ja seutukaava-arkkitehtina. Hän valmistui arkkitehdiksi Teknillisestä korkeakoulusta ja taiteen maisteriksi Yorkin yliopistosta. Vuoden alusta hän aloittaa myös Arkkitehtuuri -ja muotoilutoimikunnan puheenjohtajana.

Teppo Ylitalo siirtyy hallitukseen liiton varapuheenjohtajistosta. Valtuustoon hänet valittiin vuonna 2013, ja hän on toiminut myös Kotiseutuliiton sääntötyöryhmän puheenjohtajana. Ylitalo työskentelee historiantutkijana Helsingin yliopiston Ruralia-Instituutissa Seinäjoella. Hänen tekeillä oleva väitöskirjansa käsittelee maakuntaidentiteetin rakentumista Etelä-Pohjanmaalle. Ylitalo on myös Suomen Sukututkimusseuran puheenjohtaja. Hän on ahkera kirjoittaja ja puhuja.

Kuva: Anna-Maija Halme

Anne-Maija Laukas on aktiivinen eteläkarjalainen Anne-Maija Laukas on lappeenrantalainen käsityöläinen ja valtuuston jäsen vuodesta 2012 lähtien. Hän on aktiivinen kotiseutu- ja yhdistystoimija Lappeenrannassa: Lauritsala-seuran puheenjohtaja ja Lauritsalan alueraadin puheenjohtaja. Laukas oli keskeinen Lappeenrannan kotiseutupäivien suunnittelija ja puuhahenkilö. Laukas toimi päivien järjestelytoimikunnan puheenjohtajana ja oli mukana lähes jokaisessa tapahtuman yksityiskohdan valmisteluissa. Aiemmin hän on ollut Suomen Vanhempainliiton edustajistossa.

Kotiseutuposti 4/ 2018

Ilkka Teerijoki ja Hämeenlinna-Seura Vuoden kotiseututeos -voittajia Anna Kortelainen valitsi Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917–1918 -teoksen viiden finalistiteoksen joukosta

uoden kotiseututeokseksi on valittu Ilkka Teerijoen kirjoittama Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917–1918. Teoksen on kustantanut Hämeenlinna-Seura. Valinnan teki tänä vuonna taidehistorioitsija ja kirjailija Anna Kortelainen viiden finalistiteoksen joukosta. Vuoden kotiseututeos kertoo maailmanhistorian tapahtumien vyöryämisestä Hämeenlinnaan, sisällissodasta ja erityisesti Suomen suurimmasta punavankileiristä, jonka haavat ovat vaikuttaneet suomalaisten elämässä pitkään. Kortelainen kiittää Teerijokea nasevasta, elävästä ja asiantuntevasta tekstistä. ”Lukijalle hahmottuu vakuuttavasti tapahtumasarja, jossa keväällä 1917 vastarinta näyttäytyy isänmaallisena ja sosiaalisesti palkitsevana toimintana ja seuraavan vuoden puolella jo ka-

pinallisena ja petoksellisena”, Kortelainen toteaa perusteluissaan.

Tarkkoja havaintoja ja kiinnostavia faktoja Teos avartaa käsitystämme siitä, millaisessa kansalaistottelemattomuuden ja radikalisaation ristiaallokossa Hämeenlinnassa näinä vuosina elettiin. ”Teos on täynnä vaikuttavia ihmiskohtaloita, kiinnostavaa konkretiaa ja erikoislaatuisia tilanteita poikkeusolojen arjessa sekä tarkkoja havaintoja siitä, miten pikkukaupungissa taistellaan vallasta ja tulevaisuudesta”, Kortelainen jatkaa.

Kaikkiaan 45 teosta kilpaili voitosta Vuoden kotiseututeos -kilpailuun lähetettiin kaikkiaan 45 teosta eri puolilta Suomea. Raadin puheenjohtajana toimi Kotiseutuliiton hallituksen jäsen Tuula Salo ja jäseninä Kansallisarkisto Oulun johtaja Vuokko Joki ja Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma. Palkintoraati valitsi viisi finalistia vertailemalla ehdolla olevien teosten ulkoasua, kuvia, taittoa, viimeistelyä, tekstien loogisuutta sekä miten sisältöaines on valittu ja toimitettu. Valintaan vaikuttaa myös tiedon yleistettävyys sekä se, onko teoksessa vertailutietoa ja miten sisältö sijoitetaan osaksi laajempia historiallisia tapahtumia. Kotiseutuliitto nimeää vuosittain Vuoden kotiseututeos -raadin, joka valitsee ehdolla olevien teosten joukosta kilpailun finalistit. Lopullisen palkinnonsaajan päättää Kotiseutuliiton nimeämä valitsija. AH

Kotiseutuposti 4/ 2018

Tuula Salo, Riitta Vanhatalo, Ilkka Teerijoki, Anna Kortelainen ja Hämeenlinna-Seuran puheenjohtaja Mikko Hieta keskustelivat kotiseutukirjallisuudesta Turun kirjamessujen Kuisti-lavalla palkinnon julkistuksen yhteydessä lokakuussa. Mikko Hieta korosti tilaisuudessa tunnustuksen merkitystä erityisesti kotiseututyötä vapaaehtoisina tekeville ihmisille. Kuva: Anna-Maija Halme.

Anna Kortelaisen perustelut valinnalle Ilkka Teerijoen teos Hämeenlinna vallankumouksen vuosina 1917–1918 (Hämeenlinna-Seura ry) on värikäs, ytimekäs ja vaikuttava tutkimus kahden kumouksellisen vuoden tapahtumista suomalaisessa pikkukaupungissa. Edelleen saattaa kuulla hämeenlinnalaisten toteavan kotikaupungistaan, että täällä eletään hiljaista ja rauhallista elämää. Näin sanottiin 1910-luvullakin, kunnes helmi-maaliskuun vallankumous 1917 ulotti vaikutuksensa Hämeenlinnaankin. Seuraavana vuonna kaupungissa alkoi tapahtua ennenkuulumattomia. Ilkka Teerijoki kirjoittaa nasevasti, elävästi ja asiantuntevasti. Lukijalle hahmottuu vakuuttavasti tapahtumasarja, jossa keväällä 1917 vastarinta näyttäytyy isänmaallisena ja sosiaalisesti palkitsevana toimintana ja seuraavan vuoden

puolella jo kapinallisena ja petoksellisena. Kuvaus kansalaistottelemattomuuden ja radikalisaation ristiaallokosta Hämeenlinnassa avartaa käsitystämme näiden vuosien kuohunnasta. Teos on täynnä vaikuttavia ihmiskohtaloita, kiinnostavaa konkretiaa ja erikoislaatuisia tilanteita poikkeusolojen arjessa sekä tarkkoja havaintoja siitä, miten pikkukaupungissa taistellaan vallasta ja tulevaisuudesta. Teerijoki käy pelottomasti läpi myös Hämeenlinnan vankileirihelvetin olosuhteita ja tapahtumia. Viettämäämme muistovuotta ajatellen on myös erityisen ansiokasta, että Teerijoki kuvaa teoksen lopussa myös ensimmäisiä toipumisen oireita ja viittaa tuleviin vuosiin ja vuosikymmeniin, jotka eivät kyenneet unohtamaan traumaattisia vaiheita, tapahtumia ja tekoja.

Kotiseutuposti 4/ 2018

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

KALENTERI

Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson koulutus paikallismuseonhoitajille

18.–19.1. ja 1.2.

Euroopan kulttuuriympäristöpäivien avaustapahtuma

5.2.

Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan koulutus paikallismuseonhoitajille

8.–9.2. ja 22.2.

Kanta- ja Päijät-Hämeen koulutus paikallismuseonhoitajille

22.–23.3. ja 29.3.

eMuseo-koulutus Hämeenlinnassa 30.3. Eur

Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Kotiseutuliiton keväinen maakuntakierros kokoaa kotiseututoimijat yhteen Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo ja järjestöpäällikkö Liisa Lohtander lähtevät jälleen keväällä maakuntakierrokselle, kun Kotiseutuliitto järjestää maakuntien liittojen ja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa kaikille avoimia kotiseututoimijoiden kokouksia ympäri Suomen, kaikkiaan 11 maakunnassa. Maakuntien liitot ovat Suomen Kotiseutuliiton jäseniä ja tärkeitä yhteistyökumppaneita alueellisessa kotiseututyössä. Kotiseututoimijoiden kokouksissa käsitellään maakunnan kulttuurikuulumisia, yhdistysten kuulumisia ja valitaan maakunnan ehdokas Suomen Kotiseutuliiton valtuustoon. Tarkempi ohjelma vaihtelee hieman maakunnasta riippuen. LL

Maakunnalliset kotiseututoimijoiden kokoukset maalis-huhtikuussa 2019: Etelä-Pohjanmaa, Seinäjoki – yhteistyössä Etelä-Pohjanmaan liiton kanssa Etelä-Savo, Mikkeli – yhteistyössä Etelä-Savon maakuntaliiton kanssa Kainuu, Kajaani – yhteistyössä Kainuun liiton ja Sotkamon kunnan kanssa Lappi, Rovaniemi – yhteistyössä Lapin liiton kanssa Pirkanmaa, Tampere – yhteistyössä Pirkanmaan liiton kanssa Pohjois-Karjala, Joensuu – yhteistyössä Pohjois-Karjalan maakuntaliiton kanssa Pohjois-Pohjanmaa, Oulu – yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa Pohjois-Savo, Kuopio – yhteistyössä Pohjois-Savon maakuntaliiton kanssa Satakunta, Pori – yhteistyössä Satakuntaliiton kanssa Uusimaa, Helsinki – yhteistyössä Uudenmaan liiton kanssa Varsinais-Suomi, Turku – yhteistyössä Varsinais-Suomen liiton kanssa Lähetämme tammi-helmikuussa kutsut tilaisuuksiin kunkin maakunnan jäsenistölle. Kaupunkikohtaiset aikataulut ja ohjelmat julkistetaan tammikuussa Tervetuloa mukaan! www.kotiseutuliitto.fi/tapahtumat

Kotiseutuposti 4/ 2018

Jäsenmaksujen turvin palvellaan, neuvotaan ja vaikutetaan Kotiseutuliiton jäsenmaksuja korotetaan seitsemällä prosentilla vuoden 2019 alusta lukien. Tämä on ensimmäinen kerta yli 10 vuoteen, kun liiton jäsenmaksuja korotetaan. Valtaosa jäsenmaksuista on pysynyt jotakuinkin ennallaan vuodesta 2006. Nyt tehtävä korotus perustuu viime vuosien kustannustason nousuun, mutta myös tavoitteeseen, että haluamme mieluummin kehittää edelleen kuin supistaa jäsenpalvelujen, toiminnan ja viestinnän laatua, määrää sekä saavutettavuutta. Keväisin järjestettäviä maakunnallisia kokouksia on kehitetty, niissä tarjotaan nykyään opastusta ja koulutusta ajankohtaisiin asioihin, ja tilaisuuksiin kutsutaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Tilaisuus pidetään vuosittain 11 maakunnassa, osassa vuorovuosin, osassa vuosittain. Jäsenmäärän kasvu ja jäsenistön monimuotoistuminen lisäävät osaltaan tarvetta uudenlaisille jäsenpalveluille ja neuvonnalle. Elokuussa 2018 liiton palveluksessa aloittikin uusi järjestöassistentti, Minna Laitinen. Uusi toimenkuva korvasi entisen osa-aikaisen hallintosihteerin tehtävän. Tämä lisää henkilöstökuluja, mutta on parantanut samalla jäsenpalveluja. Kokoaikainen järjestöassistentti on jokaisena arkipäivänä paikalla juuri jäsenistöämme varten. Myös järjestöpäällikkö Liisa Lohtander on liitossa jäsenistöä varten – hän neuvoo ja auttaa laajasti yhdistystoimintaan ja kotiseututyöhön liittyvissä kysymyksissä. Liitto toimii aktiivisena edunvalvojana: antaa vuosittain lukuisia lausuntoja ja osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun asiantuntijana neuvottelukunnissa ja työryhmissä. Liitto käyttää jäseniltä saadut jäsenmaksutulot jatkossakin tehokkaasti ja strategian mukaisesti jäsenten hyväksi. Kotiseutuliitto on jäsentensä ansiosta entistä vahvemmin paikallisuuden kuuluva ääni – jäsentensä ääni. www.kotiseutuliitto.fi/jasenille LL

Jäsenmaksut vuodelle 2019 euroa (2018 jäsenmaksu, jos muutosta) 1. kotiseutu- ja kyläyhdistykset sekä vastaavat paikalliset yhdistykset a) alle 100 jäsentä 55 (50) b) 100–500 jäsentä 75 (70) c) yli 500 jäsentä 100 (100) 2. tieteelliset seurat ja säätiöt 100 (95)

3. kunnat a) alle 3000 as. 160 (150) b) 3000–5000 as. 215 (200) c) 5000–10000 as. 320 (300) d) 10000–20000 as. 485 (450) e) 20000–50000 as. 700 (650) f ) yli 50000 as. 860 (800) 4. maakuntien liitot 860 (800)

5. aluejärjestöt a) aluejärjestö 0 aluejärjestöjen jäsenyhdistykset < 100 jäsentä 45 (40) 100–500 jäsentä 65 (60) > 500 jäsentä 70 b) alueelliset järjestöt 230 (215) 6. valtak. järjestöt a) keskusjärj. 860 (800) b) hlöjäsenyhdistys 270 (250)

7. Kotiseutuklubin jäsenet a) henkilö 45 perhejäsen ilman jäsenpostia 20 opiskelija 30 b) yhteisö 540 (500) 8. muut toimijat a) <100 jäsenen yhteisöt ja museot 55 b) >100 jäsenen yhteisöt, yritykset ja seurakunnat 120 (110)

JÄRJESTÖN JÄSENTELYT

Seitsemässä vuodessa yli 140 uutta jäsenyhdistystä Viime vuosien parantunut jäsenpalvelu näkyy historiallisena kasvuna jäsenmäärissä. Vuosina 20122018 liittoon on liittynyt yli 140 uutta jäsenyhdistystä. Muodostamme yhdessä yhden maamme suurimmista kansalaisjärjestöistä! Myös vuonna 2018 liittoon liittyi ennätysmäärä uusia jäsenyhteisöjä, peräti 24 yhteisöä. Lämpimästi tervetuloa mukaan. LL Vuonna 2018 liittyneet: Bjarne Westermarckin perinneyhdistys ry, Järvenpää Eloa Herttoniemenrantaan ry, Helsinki Kakskerran kotiseutuyhdistys ry, Turku Kallion kulttuuriverkosto ry, Helsinki Kansalaisten kasvilenkkiyhdistys ry, Somero Kaskö hembygds- och museiförening r.f., Kaskinen Masalan asukasyhdistys, Kirkkonummi Metsäkulma-Seura ry, Petäjävesi Nastola-Seura ry, Lahti Niinikosken kyläyhdistys ry, Orimattila Pederså Ungdomsförening rf, Kimito/Pederså

Piirlahden Kyläyhdistys ry – Pirlax Byaförening rf, Porvoo Pirkkalan Pirkat, Pirkkala Pro Kirkkokatu 1 B ry, Kristiinankaupunki Sapsoperän Kyläyhdistys ry, Sotkamo Sukuseurojen Keskusliitto Säkylä-seura ry, Säkylä Sääminki-Seura ry, Savonlinna Tuiskulan seurantaloyhdistys Turun Kristillinen Työväenyhdistys ry, Turku Urajärven kartanon ystävät ry, Urajärvi Urjalan Talonpoikaiskulttuurisäätiö sr, Urjala Valkealan Museoyhdistys, Kouvola Äimäraution Siirtolapuutarhayhdistys ry, Oulu

www.europanostra.fi/

Kulttuuriperinto-on-meidan – Kansalaiset osallistumassa päätöksentekoon Suomenkielinen nettijulkaisu ilmestynyt

Europa Nostra Finlandin kansalaisosallistumisen parhaita malleja esittelevä kirja Heritage Is Ours on suomennettu nyt kokonaisuudessaan. Verkkojulkaisu Kulttuuriperintö on meidän – Kansalaiset osallistumassa päätöksentekoon on vapaasti luettavissa netissä osoitteessa: www.europanostra.fi/ kulttuuriperinto-on-meidan.

Kotiseutuposti 4/ 2018

OMAKULMA

JUHANI KOSTET

Museoviraston Kuvamanipulaatio Jenna Kostet. Kuvat: Museoviraston kokoelmat.

pääjohtaja

Omaa kotiseutuidentiteettiä etsimässä

anotaan, että on hyvä olla jostakin kotoisin. Mutta mistä? Suomalaisesta kirjallisuudesta voi löytää sen enempää yksilöimättä monenlaisia ajatuksia siitä, mistä minä olen kotoisin. Minulle juurien etsiminen lähtee historiasta. Näyttää siltä, että ikääntyessään ihminen alkaa yhä enemmän pohtia kotiseutuidentiteettiään. Monella paikkakunnalla eläneenä olen miettinyt arwidssonilaiseen tapaan ”Turkulainen en ole, helsinkiläiseksi en tule, olen siis oululainen”. Lapsuuden kotiseutu tuntuu yhä tutummalta vuosikymmenienkin poissaolon jälkeen. Painiskelen myös hämäläisen identiteetin kanssa, vaikka luonteeltani olen aivan muuta kuin hämäläinen. Kotiseutuidentiteetin etsiminen ei tarkoita ikävää. Se on sananmukaisesti etsimistä. Kun olen asettunut asumaan uudelle paikkakunnalle, etsin ensimmäisenä paikallisia ominaispiirteitä. Onko uudella kotiseudulla jotain sellaista, jonka varaan voin tukeutua, jonka voin kokea osaksi itseäni. Torniossa se oli ihmettelyä. Turussa se on ollut turkulaisuuden etsimistä, Helsingissä tottumista helsinkiläisyyteen ja Hämeessä hämäläisyyden hakemista. Identiteetin etsiminen voi tapahtua eri tavoilla. Torniossa se oli totuttautumista uuteen murteeseen, rajaseudun eräänlaiseen viehätykseen. Turku oli minulle ennestään tuttu, mutta syvällisempi perehtyminen kaupungin menneisyyteen ja etenkin turkulaisiin ja turkulaisuuteen herätti uusia kysymyksiä. Kun oikea koti ja läheiset ovat olleet jo kohta 40 vuotta Turussa, minulla voisi olettaa olevan jonkinlainen kotiseutuidentiteetti

siellä. Mutta ei ole. Turkulaisuuteen ulkopuolisen on vaikea tunkeutua. Helsingin olen kokenut vieraaksi, vaikka sinne saattaisin kotiutua helposti. Hämäläistäkään minusta ei varmasti koskaan tule, vaikka tällä hetkellä olen syvällä lounaishämäläisyydessä. Kun kesäkylämme ”nuoriso”, siis minun ikäiseni ja vähän nuoremmat pyysivät tutkimaan kylän menneisyyttä ja tallentamaan nykyisten kyläläisten kulttuuriperintöä, tartuin asiaan oitis. Ajattelin, että kylien ”nuorisolta” oli vuosien varrella kadonnut kotiseutuidentiteetti. Monet heistä eivät enää tienneet, keitä he olivat. He olivat juurettomia. ”Yks raitti – kaks kyllää” on koko ajan mielessäni houkuttelemassa minua hämäläiseksi. Päätimme neljän historiaa tutkivan kesäasukkaan kanssa auttaa kyläläisiä identiteetin hakemisessa ja nyt näyttää, että olemme onnistumassa. Arkeologin, kansatieteilijä-kirjailijan, kulttuurihistorioitsijan ja byrokratiaan juuttuneen historiantutkijan työ on kotiseutuidentiteetin tunnistamisessa tuottamassa tulosta. Vaikka tiedän kyläläisten taustoista enemmän kuin he itse, se ei tee minusta lounaishämäläistä, mutta olen iloinen, jos olemme onnistuneet auttamaan kylien asukkaita löytämään juurensa ja oman identiteettinsä. Useimpien heidän juurensa ovat näillä kylillä. Anne Sinivaara totesi tällä samalla palstalla: ”Tyttö voi lähteä Nivalasta, mutta Nivala ei lähde koskaan tytöstä”. Samalla tavalla voin todeta minäkin: ”Poika voi lähteä Oulusta, mutta Oulu ei lähde pojasta”. Oulu on aina osa minua.

Kotiseutuposti 4/ 2018

Sami Myllyniemi, YlĂ¤-Kainuun Tarinakartasto -hanke, www.tarinakartasto.fi

Perinnesarjakuva

S U O M E N KOT I S E U T U L I I T TO K A L E VA N K AT U 13 A 00100 H E L S I N K I P U H E L I N (09) 612 6320 TO I M I S TO @ KOT I S E U T U L I I T TO.F I W W W.KOT I S E U T U L I I T TO.F I