6 minute read
Keskusjärjestöt vetoavat yhteisöllisten talojen tukemiseksi energiakriisissä
Suurella osalla yhteisöllisiä taloja ylläpitävistä tahoista ovat tulot romahtaneet viime vuosien kokoontumisrajoitusten vuoksi. Mahdolliset vähäisetkin talouden puskurit on kulutettu ylläpitokustannuksiin ja välttämättömiin korjauksiin. Talojen käyttö ja sen myötä tulot eivät ole vielä elpyneet entiselle tasolle. Sähkön ja polttoaineiden hinnannousut lisäävät ylläpitokustannuksia, joista selviytyminen olisi haasteellista normaalioloissakin yleishyödyllisille omistajille.
Advertisement
”Monilla taloilla on määräaikaiset sähkösopimukset tulossa sopimuskauden loppuun vasta tulevana vuotena, joten tämänhetkinen kartoitus ei vielä tuo välttämättä täyttä kuvaa tilanteen raadollisuudesta. Tarvitsemme siis pidempiaikaisen ratkaisun asiaan. Seurantalojen korjausavustuksen osalta tulee jatkossa myös kiinnittää entistä tarkemmin huomioita talojen energiaremonttien, kuten maalämpöön siirtymisen turvaamiseen”, toteaa Kansantalojen Liiton toiminnanjohtaja Kati Tyystjärvi.
Jos taloja ei tueta, on todennäköistä, että useita taloja suljetaan – osa joutuu jopa kokonaan luopumaan talostaan. Lämmittämättömiä, mahdollisesti valtionavulla korjattuja, seurantaloja rapistuu, ja lisäksi tärkeitä korjauksia viivästyy, jolloin syntyy suurempia vaurioita. On vaarana, että matalan kynnyksen kokoontumis- ja harrastustiloja poistuu käytöstä. Tällöin yhteisö passivoituu, mikä heijastuu alueen kulttuuritarjontaan, yhteisöllisyyteen ja osallisuuteen. Arvokasta rakennusperintöä voidaan menettää.
”Suomen Nuorisoseuroissa tehtiin energiakysely jäsenseuroille syys-lokakuun vaihteessa ja vastauksia tuli viikon aikana 145 eri puolilta Suomea.
Kyselyn mukaan jopa 83 prosenttia vastaajista on erittäin huolissaan energian hinnannoususta nuorisoseurantalon osalta. Yli puolet vastaajista harkitsee talon laittamista kokonaan kylmäksi energian hinnannousun takia. Jopa 83 prosenttia vastaajista kertoo joutuvansa taloudellisiin vaikeuksiin, ellei saa taloudellista tukea tilanteeseensa. Tilanne on äärimmäisen vakava niin nuorisoseuroissa ta- pahtuvan harrastustoiminnan kuin vapaaehtoistyön näkökulmasta”, kertoo Suomen Nuorisoseurojen pääsih- teeri Annina Laaksonen.
“Kalliit sähkölaskut kurittavat kyläyhdistysten taloutta. Tilanne on vakava. Moni kylätalo joudutaan lyömään kylmäksi tai myymään pois talvella. Silloin juhla- ja kokouspaikan lisäksi muksujen ja mummojen harrasteryhmät menetetään maaseudulla. Leader-ryhmien resurssijaossa on tauko, kun EU-ohjelmakauden vaihdos iskee myös tähän vaikeaan kohtaan”, Suomen Kylien toiminnanjohtaja Aleksi Koivisto toteaa.
Yhteisölliset talot ovat tärkeitä kokoontumispaikkoja.
Seurantalot, työväentalot ja kylätalot ovat kaikille avoimia kokoontumis-, harrastus- ja juhlatiloja. Nämä tilat ovat kansalaisyhteiskunnan infrastruktuuria ja monilla seuduilla ainoita kokoontumispaikkoja. Niiden korjauksiin on myönnetty valtionavustuksia vuodesta 1978 alkaen. Suomen Kotiseutuliitto on huolehtinut avustusten jakamisesta opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta kokonaan vuodesta 2004 lähtien. Kotiseutuliitto on käsitellyt hakemukset vuodesta 1991 lähtien, ja seurantalojen korjaamiseen liittyvää neuvontaa on annettu jo vuodesta 1985.
Seurantalojen korjausavustusten jakamisen asiantuntijaelimenä toimii Seurantaloasiain neuvottelukunta. Neuvottelukunnassa ovat mukana mm. taloja omistavien yhteisöjen keskusjärjestöt, joita on yhteensä 12. Kotiseutuliitolla ja keskusjärjestöillä on pitkän linjan asiantuntemus seurantaloista ja niistä huolehtivista yhteisöistä.
Kuva: Riina Koivisto.
Finlands Svenska Hembygdsförbund, Finlands Svenska Marthaförbund, Finlands Svenska Ungdomsförbund, Kansantalojen Liitto, Marttaliitto, ProAgria Keskusten Liitto ja Keskukset sekä Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ja piirikeskukset, Raittiuden ystävät, Suomen Kotiseutuliitto, Suomen Kylät, Suomen Nuorisoseurat, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ja Suomen Työväentalojen Liitto.
Kotiseututalo Påkas Vantaalla.
Kuva kissanulkoiluttajasta voitti maisemapäivän kilpailun
Kansainvälisen maisemapäivän valokuvakilpailuun osallistuneet kuvaajat taltioivat maisemaviikolla 17.–23. lokakuuta omia maisemiaan, arkisia ja juhlavia, maaseudulla ja kaupungeissa. Valokuvakilpailuun lähetettiin noin 300 kuvaa, jotka kertovat monipuolisesti, miltä Suomen lokakuiset maisemat eri elementteineen ja väreineen näyttivät. Parhaat valokuvat palkittiin maisemasymposiumissa Säätytalolla 9. marraskuuta. Kilpailun järjestivät ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus.
Kilpailun parhaana kuvana palkittiin Maria Fränden 18. lokakuuta ottama kuva Uudenkaarlenpyyn Pensalasta. Kuva esittää pientä kissanulkoiluttajaa aamu-usvaisessa pohjalaisessa peltomaisemassa. ”Voittaneessa kuvassa näkyy ihmisen ja luonnon vuorovaikutus hauskallakin tavalla. Lokakuun usva luo seesteistä tunnelmaa ja kaartuva tie johdattelee katsetta horisonttiin”, kertoo kilpailu tuomariston puheenjohtaja ympäristöneuvos Tapio Heikkilä ympäristöministeriöstä.
Maisemakuvakilpailun sadosta koottu valokuvanäyttely on esillä ympäristöministeriön ulkoikkunoissa Helsingissä 14. marraskuuta – 8. tammikuuta, osoitteessa Aleksanterinkatu 7.
Maisemapalkinto ProAgrialle
Säätytalon maisemasymposiumissa julkistettiin myös Suomen paras maisemahanke 2022. Ympäristö- ja ilmastoministeri Maria Ohisalo palkitsi parhaana hankkeena ProAgria Etelä-Suomi ry:n Lumolaidun-verkoston. Verkoston kohteissa arvokkaan maiseman hoito yhdistyy luonnon monimuotoisuuden ylläpitoon. Lumolaidun-verkostoon kuuluu kahdeksan pirkanmaalaista karjatilaa, joilla on arvokkaaksi määriteltyjä perinnebiotooppeja, joita karja hoitaa laiduntamalla. Perinnebiotoopit ovat uhanalaisia luontotyyppejä.
Suomen parasta maisemahanketta etsitään joka toinen vuosi ympäristöministeriön järjestämässä kilpailussa. Kilpailu oli avoinna kansalaisjärjestöille sekä paikallisille ja alueellisille viranomaisille, jotka ovat suojelleet, hoitaneet tai suunnitelleet maisemia. Kilpailun tuomaristossa oli edustus ympäristöministeriöstä, Museovirastosta, Suomen Kotiseutuliitosta ja Viherympäristöliitosta.
Palkinto ja Kansainvälinen maisemapäivä liittyvät Euroopan neuvoston maisemayleissopimukseen, jossa on mukana 40 valtiota. Maisemapalkinto jaetaan joka toinen vuosi. Suomi on saanut siitä jo kaksi kertaa kunniamaininnan. Kansainvälistä maisemapäivää vietetään vuosittain 20. lokakuuta.
Pohjalainen peltomaisema Pensalassa -voittajakuvan otti Maria Frände Uusikaarlepyyssä.
Viestintäkysely 2022
Kysely Kotiseutuliiton viestinnästä
Vastaa ja osallistu arvontaan
Mitä mieltä olet Kotiseutuliiton viestinnästä? Vastaa kyselyymme!
Kysely on avoin kaikille ja erityisesti suunnattu kotiseututoiminnassa mukana oleville.
Vastausaikaa on vuoden 2022 loppuun saakka.
Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan kaksi kahden hengen pääsylippua Kotkan Valtakunnallisille kotiseutupäiville 8.–10. syyskuuta 2023. Jos et pääse Kotiseutupäiville, voit voittaessasi vaihtoehtoisesti valita, arvoltaan melkoisesti vähäisemmän, 50 euron lahjakortin lippupalveluun.
Tästä kyselyyn:
link.webropol.com/s/ Kotiseutuliitonviestinta2022
Kuva: Marjo Tynkkynen.
Matti Kalliokoski on asunut Lauttasaaressa kymmenen vuoden ajan. Lauttasaari on kylämäinen yhteisöllinen kaupunginosa, jossa meri ja luonto sekä toisaalta hyvät palvelut ovat lähellä.
Matti Kalliokoski valitsee Vuoden kotiseututeoksen 2023
Halsualaislähtöinen lauttasaarelainen on kirjoittanut historiateoksia itsekin, ja kotona on kokoelma kotiseututeoksia.
Vuoden kotiseututeos -kilpailu 2023 on avattu. Ensi vuoden kotiseutukirjojen helmen valitsee Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski.
Kalliokoski on koulutukseltaan kansainväliseen politiikkaan erikoistunut valtiotieteilijä ja Sanoman toimittajakoulun käynyt toimittaja. Ennen Suomen Kuvalehteä hän toimi pitkään Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimituksen esimiehenä. Lisäksi hän on työskennellyt muun muassa Ilkan ja Keskipohjanmaan päätoimittajana.
Historia on Kalliokoskelle tärkeä harrastus. Hän on kirjoittanut isoisästään kansanedustaja ja Maalaisliiton puheenjohtaja Viljami Kalliokoskesta (1894–1978) elämäkerran sekä osallistunut mm. kansanedustaja Hilja Pärssisen (1876–1935) elämäkerran kirjoittamiseen.
Yhteisöllisyys yhdistää Lauttasaarta ja Halsuaa
Matti Kalliokoski on kotoisin Keski-Pohjanmaan Halsualta, mutta hän on asunut jo kymmenen vuoden ajan Helsingin Lauttasaaressa. Halsuaan hänet kiinnittää perheenjäsenten, somekanavien ja paikallislehden lisäksi maakuntalehti Keskipohjanmaa, jota kustantavan Keskipohjanmaa-säätiön hallituksessa hän on jäsenenä. Yksi säätiön tehtävistä on perinnekulttuurin tukeminen.
Kummastakin kotiseudusta piirtyy hänen kuvailussaan idyllinen lähiyhteisö.
Halsua on itsenäisenä pysytellyt tuhannen asukkaan kunta, joka teki naapureiden kanssa yhteistyötä jo Kalliokosken ollessa pieni: ala-asteen hän kävi kyläkoulussa Halsualla, mutta yläkouluun mentiin Veteliin.
Kotiseuturakkaus on vahvaa. Pois muuttaneet pitävät yhteyksiä Halsuaan aktiivisesti sosiaalisen median tilien kautta ja pitävät tiiviisti yhteyttä toisiinsa esimerkiksi Helsingin halsualaiset -yhdistyksen kautta.
Punamultaisista taloista pidetään huolta Halsualla
”Halsualaiset kertovat aina mielellään, mistä he ovat kotoisin. Sosiaaliset erot ovat aika pieniä ja yhteishenki on hyvä, asukkaat osallistuvat yhdistystoimintaan ja talkoisiin”, Kalliokoski kertoo.
Rakennusperintö on säilynyt Halsualla hyvin. Kalliokosken mukaan paikalliset hankkivat monesti talon haltuunsa, jos raitin punamultaisten talojen tiiviistä rivistä joku uhkaa autioitua.
Keskipohjalaiseen tapaan musiikkia harrastetaan Halsualla paljon. Kalliokoski lähetettiin lapsena opettelemaan viulunsoittoa. Oppi ei tarttunut, mutta pianoa hän opetteli soittamaan omin päin.
Valtuustoon halsualaiset ovat valinneet yhteistuumin nuorta polvea – niin paljon, että valtuuston keski-ikä oli toissa vaaleissa Suomen nuorin. Halsua on hyvin ajan hermolla, ja kunnan alueella investoidaan parhaillaan merkittävästi tuulipuistoihin.
Ilmoita kirja Vuoden kotiseututeos -kilpailuun
www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/ palkinnot-ja-kilpailut/vuodenkotiseututeos
Kotiseutukirja tulee lähelle
Kalliokoski kertoo, että hänellä on hyvä kokoelma omiin juuriin liittyvää kotiseutukirjallisuutta.
Kalliokosken mukaan hyvän historiateoksen tekijät ovat perehtyneet syvällisesti aiheeseen ja teos on jäsennetty onnistuneesti.
Paikallishistorioilla on potentiaalia olla yleisteoksia kiinnostavampia, koska niissä voidaan kertoa tapahtumista yksittäisten ihmisten ja tarinoiden kautta yleistysten sijaan. ”Kotiseutukirjoissa lukijasuhde painottuu yleisteoksia enemmän. Taitava tekijä tuo kirjaan elämänmakuisuutta ja läheisyyttä. Teos avautuu myös niille, jotka eivät tunne aluetta. Mikrotasolla tapahtumista voidaan kertoa yksittäisten henkilöiden ja tapahtumien kautta.”
Suurella sydämellä ja pienehköllä panostuksella tehty kirja voi olla tärkeä lähipiirille, ja joskus jopa kirjoittaja itse voi olla kirjan tärkein kohderyhmä. ”Kaikilla riman ei tarvitse olla samalla korkeudella. Joskus harmittaa, ettei kirjaa ole ehtinyt oikolukea edes yksi ihminen. Moni kirja olisi toisaalta voinut jäädä tekemättä, jos rima olisi noussut kovin korkealle”, Kalliokoski huomauttaa.
Teksti: Anna-Maija Halme
