Monta polkua AMMATTILAISUUTEEN

Mikä saa nuoren golfarin tekemään päätöksen ammattilaisuudesta?

Pitääkö lähteä opiskelemaan ulkomaille, jotta saa kovatasoisempia pelikavereita ja kehittyy? Vai voiko

Suomesta nousta maailman huipulle?

Selvitimme suomalaisilta naisammattilaisilta, minkälainen on heidän tie huipulle ja mitä pelaaminen pääkiertueilla vaatii.

Suomesta on maailmalla ammattilaisena tällä hetkellä iso joukko naisia. Tarinoita miksi ja miten he ovat päätyneet ammattilaiseksi on yhtä monta kuin pelaajaakin. Naisammattilaiset saavat edelleen vähän mediatilaa ja huomiota, vaikka taso jolla suomalaiset pelaavat ei ole matala.

Tällä hetkellä naisten ykköskiertueella, Yhdysvalloissa pääasiassa pelattavalla LPGA Tourilla on mukana kaksi suomalaisammattilaista, uutena kiertueelle noussut Kiira Riihijärvi ja jo monelle tutuksi tullut Matilda Castren.

Mutta tietääkö moni edes kuinka monta suomalaista pelaa tällä hetkellä ammattilaisena pääkiertueilla? Viisitoista. Tämän kokoisesta maasta se on varsin paljon. Naisten Euroopan kiertueella, LET:llä ja sen haastajakiertueella, on tällä hetkellä reilu 10 suomalaista. Kysyimme ammattilaisuudesta Riihijärven lisäksi Euroopassa pelaavista Tiia Koivistolta, Ursula Wikströmiltä ja Tia Teinikedolta.

Perinteisesti golfin harrastus aloitetaan lapsena perheen mukana, ja näin myös kolme neljästä artikkelin naisesta on lajin aloittanut.

“Minun kohdalla innostuminen oli kuin salamarakkaus, kun 15-vuotiaana kokeilin lajia Kotojärvi Golfissa”, kertoo Tiia Koivisto.

Golf on tunnetusti koukuttava laji, mutta joskus käy myös niin, että kokeilet teini-ikäisenä kerran ja se on siinä. Tai käy kuten Tiian tapauksessa, että tulee palo sydämeen heti – tämä on se oma juttu ja haluaa olla maailman huippujen joukossa joku päivä.

Golf voi myös toimia yhdistävänä tekijänä menetyksen jälkeen. Näin kävi Tia Teinikedolle, jonka perheessä äiti innostui ensimmäisenä ja sai isänkin kiinnostumaan. Tia itse lähti kokeilemaan golfia 9-vuotiaana muutama vuosi äidin menehtymisen jälkeen. Sen jälkeen golf on ollut se liima, jolla äidin muistoa on voitu ylläpitää yhdessä isän kanssa. Monet suomalaiset lähtevät Yhdysvaltoihin opiskelemaan golfin perässä. Niin teki Kiira Riihijärvi, joka tänä vuonna pelaa ensimmäistä kauttaan LPGA-kiertueella. Niin Riihijärvi kuin Teiniketo muuttivat nuorina USA:han pelaamaan golfia, mutta eivät koskaan yliopistokisoissa pelanneet toisiaan vastaan. Yhdysvaltojen yliopistogolfissa on monta eri “liigaa”, joita pelataan ympäri maata, minkä vuoksi suomalaiset eivät koskaan kohdanneet kisakentällä.

Ammattilaisuus eroaa tänä päivänä monessa suhteessa aikaan kymmenen tai kaksikymmentä vuotta sitten.

“Kun aloitin ammattilaisuran ei ollut Trackmaneja tai muita vastaavia apuvälineitä joilla analysoidaan nykyään svingiä koko ajan. Tietynlainen tuntuma omaan lyöntiin kasvoi eri tavalla”, kertoo maamme kokenein naisammattilainen Ursula Wikström.

Myös kanssapelaajien määrä ja taso on kasvanut tasaisesti koko ajan vuosi vuodelta. Pelaajien taso kasvaa samalla kun mahdollisuudet laajenevat lajissa.

Mutta jos nuorena ammattilaisena nälkä menestyä on hirmuinen, ei se mihinkään häviä vuosien kertyessä. Se mikä on saanut Wikströmin pysymään ammattilaisena on nimenomaan kilpailun “himo” ja lajin monipuolisuus.

“Ja minkä takia kuuluisi siirtyä eläkkeelle tiettyjen vuosien jälkeen, kun laji on sellainen, että se voi mahdollistaa todella pitkän menestyksekkään uran jatkumisen.”

Tarinoita siitä, miten ajatus siirtyä ammattilaiseksi herää on myös monia. Mielenkiintoinen kysymys on kilpailuhenkisyys; olko sitä oltava jo nuorena vai voiko se kasvaa vuosien varrella?

“Omalla kohdalla palo nousi pintaan selkeästi vasta myöhemmällä teini-iällä. Siihen asti laji oli tietynlaista “lämmittelyä”, kertoo Kiira Riihijärvi.

Nyt Riihijärven selkeä tavoite on olla maailman paras. Hänen polulla huipulle korostui myös se, ettei junioritoiminnassa kaiken tarvitsisi olla kilpailulähtöistä. Nuorilla pitää olla mahdollisuus harrastaa ja nauttia golfista. Kaikilla kilpailuhenkisyys ei ole synnynnäistä, vaan vaatii aikaa rakentua pelaajan näköiseksi.

Rakkaus lajiin voi kasvaa ja muovautua vuosien saatossa paljonkin. Taso nykypäivän kilpakentillä on niin kova, että siellä on pystyttävä taistelemaan rautahermoilla. Fyysisyyden korostuminen on myös naisten ammattilaisgolfissa selkeästi esillä, ja huipulla oheistreenaus on kaikilla jo osa treeni- ja kisaviikkoja.

Huippupelaajilla valmennustiimit pitävät sisällään golfvalmentajan lisäk- si fysiikkavalmentajan, mahdollisesti mentaalivalmentajan, ravintoterapeutin sekä managerin. Oikeiden ihmisten ympärille löytäminen on tärkeää, ja sen takia monilla pelaajilla on myös pitkäaikaisia, reippaasti yli kymmenen vuoden suhteita saman valmentajan kanssa.

Ammattilaisuus ei ole vain ruusuilla tanssimista, vaan se on tiukkaa arkea jossa kisakalenteri ja kiertuekortti määrittävät miten pelaaja täyttää kalenteriaan. Välillä kisojen välimatkat ovat suorastaan hulluja aikatauluun verrattuna, ja kisojen välissä pitäisi vielä ehtiä palautumaan mahdollisesta neljän päivän rupeamasta, unohtamatta henkistä puolta.

Kaikki jotka golfia pelaavat tietävät lajin käyvän hetkittäin hermoille, ja ammattilaisuus vaan lisää paineita. Samalla pitää muistaa, että oma elinkeino on kiinni pärjäämisestä. Jos jäät cutin alle, tie päättyy siihen kyseisessä kisassa eikä myöskään palkkaa tule. Se voi syödä, mutta se myös puskee eteenpäin.

Ammattilaispelaajien mukaan kiertue-elämän parhaisiin puoliin kuuluu “toursiskot”, ystävät ympäri maailmaa joiden kanssa jaetaan niin hyvät kuin huonot hetket.

Moni ajattelee, että ammattilaiset pääsevät näkemään mielettömiä paikkoja kiertäessään kisoja, mutta totuus on monesti toinen. Kilpailuviikolla ensin lennät kohdemaahan, sitten kuljetus kisapaikalle, jossa ollaan kisan ajan kunnes on edessä lento seuraavaan kohteeseen.

Nimenomaan matkustaminen on suomalaispelaajien mukaan yksi niistä ammattilaisuuden “miinuksista”. Toisaalta se antaa mahdollisuuden pelata kentillä, joita meillä Suomessa ei ole. Ammattiurheilijana olo vaatii tietynlaista itsekkyyttä, ja kun golf on ammatti, pitää tehdä päätöksiä, joita ehkä kaikki eivät ymmärrä. Voi joutua muuttamaan kauas kotoa, jotta pääsee pelaamaan ympäri vuoden. Toisaalta pelaaja voi joutua muuttamaan takaisin koti-Suomeen ja tekemään töitä talvikaudella, jotta on mahdollista rahoittaa ammattiura.

Myös sponsorointi ja palkintorahat ovat edelleen kaukana naisten golfissa siitä, mikä on miehille ollut jo vuosia normi. Naisten ammattiurheilun kasvu on kuitenkin ollut selkeää ja useassa lajissa on naisten otteluissa on rikottu katseluennätyksiä.

Suomalaisammattilaisten mukaan golf laahaa kuitenkin edelleen perässä. He haluavat nähdä naisten urheilun samanvertaisena, koska tämän päivän ammattilaiset ovat todella kovan tason urheilijoita. Esimerkiksi viime vuo- den Scandinavian Mixedin - naisten ja miesten Euroopan pääkiertueiden yhteiskilpailun - voitti hienolla suorituksella ruotsalaisnainen Linn Grant.

Ammattilaiset näkevät myös, että mediatilan kasvu naisten golfissa on yksi tärkeimmistä mahdollistajista siihen, että palkintorahat kasvavat ja naisurheilijat saavat tarvitsemiaan ja ansaitsemiaan sponsoreita. Näin heillä on mahdollisuus keskittyä puhtaasti urheiluun ja tavoitteisiin millä pystyvät myös vastavuoroisesti tuomaan näkyvyyttä niin lajille kuin sponsoreille.

Viime kaudella Tiia Koivisto voitti neljäntenä suomalaisena LET kiertueen osakilpailun Ranskan Evianissa. Voitto osoittaa, että vaikka on aloittanut golfin “myöhemmällä” iällä, kaikki on mahdollista, kun asettaa itselleen tavoitteen ja tekee töitä sen eteen.

Ammattilaisuuteen on lähes yhtä monta polkua kuin on pelaajia, vaikka tietyt “kaavat” pitävät paikkansa. Kaik- kien ole pakko käydä läpi esimerkiksi maajoukkuepelaajan uraa päästäkseen tavoitteeseensa.

Nousu ammattilaiskentille vaatii kovaa työtä, valitsi minkä tahansa tien. Ammattiilaispelaajien tavoite on pelata mahdollisimman korkealla tasolla, joten yleisin vastaus on nousta LETin kautta LPGAlle.

Kun pelaa maailman parhaiden kanssa, pääsee testaamaan ja näyttämään oman taitonsa. Ammattilaisille olympialaiset on myös tärkeä tavoite., jotka ovat tietyllä tavalla oma tapansa näyttää että olet “sen arvoinen” pelaajana, kun olet yksi kahdesta Suomen edustajasta.

Naisten vastauksissa korostuu myös Solheim Cup, jonne Matilda Castren on jo päässyt näyttämään taitonsa. Suomalaiset naisammattilaiset haluavat pelata maailman huipulla, ja voittaa majoreita.

Onko naisammattilaisilla onnenkalua tai tiettyä rutiinia mikä on pakko tehdä ennen kisaa?

Tiia Koivisto: “Minulla on aina mukana tietty tärkeä koru bägissä, mutta myös lempipelaajani Thorbjorn Olesenin nimmarilla pallo.”

Kiira Riihijärvi: “Minulla on siskolta saatu onnenkivi, putterin pitää olla omassa kolossaan ja pelaan aina kisoissa vain pallolla, joissa on numero 1 ja 2.”

Tia Teiniketo: “Harjoitusrutiineihin kuuluu ennen kierrosta käydä jokaikinen maila läpi, jotta tiedän, että osun jokaisella palloon.”

Seuraa Instassa:

Tia Teiniketo, LETAS kiertue @tiateiniketo

Tiia Koivisto, LET kiertue, @tiiakoi

Kiira Riihijärvi, LPGA kiertue, @kiiraolivia

Ursula Wikström, LET kiertue, @ursulawikstrom

Nopeaan toimitukseen! Lue koodi puhelimellasi ja tutustu valikoimaan.