Hang Up 2/2019

10â‚Ź 2/19

Pentti Järvelin Baltia Skateboarding in the city Otto Taimela Christian Navarrete Skeittaus ja sankaruus Fiktioskeittielokuva Hasselblad Jacob Sundell

To m

Kisuvisions

i

M alt

n io: Blu

ts li

de

Ph oto: J

ust us Hir

vi

Skateboard Magazine

SIS Ä LT

Ö

19 2/

4 6 Oispa Sipsejä 8 Elli Stenbacka 10 Riikka Karmala 12 Simpel Sessions 14 Merry Men Nottinghamissa 16 Balttiarallaa 22 Pentti Järvelin 30 Christian Navarrete 42 Photography 50 Kisuvisions 72 Chasing the spot Riossa 74 Otto Taimela 76 Fiktiivinen skeittielokuva 78 Real Hero Baby 80 Jacob Sundell top 5 82 Tuotteet

Fakie News

PÄÄTOIMITTAJA Mikko Kempas APULAISPÄÄTOIMITTAJA Joonas Pulkkinen APULAISMIEHET Keke Leppälä, Samu Karvonen, Pentti Järvelin ULKOASU Mikko Kempas LOGO Antero Nuutinen KUVA Justus Hirvi, Keke Leppälä, Vantte Lindevall, Samu Karvonen, Aleksi Hornborg, Ville Jokinen, Santeri Nikkinen, Tony Peltonen, Iina Niskanen, Simple Session, Fabien Ponsero, Harri Tarvainen, Toni Mustonen, Jaakko Markkanen, Travis Adams, Antti Lehtinen SANA Joonas Pulkkinen, Siv Knudsen, Mikko Kyrönviita, Iina Niskanen, Samu Karvonen, Pef, Toni Mustonen, Jaakko Markkanen OIKOLUKU Janne Hatula MAINOSMYYNTI / ADVERTISING SALES Mikko Kempas, kempas@hangup.fi +358 40 160 4069 KUSTANTAJA Krook Media Oy, Särkiniementie 3, 00210 Helsinki www.krookmedia.fi TILAAJAPALVELU Jaicom Oy tilaus@hangup.fi puh +358 3 4246 5300 <- Soita tänne jos tilaus tökkii PAINO Pajoprint LEGAL DISCLAIMER: Emme vastaa vahingoista COPYRIGHT Hang Up MAGAZINE 2019 ISSN 1796-4326

It’s about a beer, Its about a man, It’s about a girl It’s about a gun, It’s about a knife, It’s about your world

hangupmagazine

Hang Up Skateboarding

@hangupmagazine

2

Ville Lepistรถ - Slob air nosebone Photo: Samu Karvonen

3

Hang Up Skateboarding

Vans Ave Pro Aven promodel Vansille poikkeaa merkittävästi perinteisestä Vansin kengästä, ainakin siitä minkälaisiksi Vansit yleensä mielletään.

Teknisemmistä ratkaisuista kumivahvisteinen Duracap-kärki takaa hyvin kestävän kärjen, johon ei reikiä saa tekemälläkään ja Ultimate Waffle -pohja on perinteisen vohvelipohjan cupsole-versio, tutulla pitävyydellä. Ave on Vans-kenkä skeittaajalle, joka haluaa teknisemmän mallin perinteisen sijaan. Saatavana mustana ja valkoisena.

Hintaa kengällä on 115€ ja saatavilla muun muassa ponkes.com kaupoista ja rajoitetusti muilta Vans jälleenmyyjiltä.

Nike Sb Stefan Janoski Premium RM by you Niken sivuilta pystyy tilaamaan omat, täysin kustomoidut Nike Sb klassikkojanoskit omilla materiaalivalinnoilla. Materiaalit ovat Janoskin valitsemia, inspiraationa on toiminut Janoskin elämä, kitara, kissa, työhuone ja niin edelleen. Jos persoonalliset japit kiinnostaa niin käyppä tilaamassa. www.nike.com/skateboarding

April Skateboards Shane O’Neillin luotsaama April Skateboards on tullut uutena merkkinä muun muassa Polaria ja Rip’n’Dippiä hallinnoivat Four Down Distributionin valikoimaan. Kova tiimi ja laatu dekkiä, mitäs sen enempää voi vaatia. Dekit on varsinkin livenä todella nätin näköisiä.

Hintaa dekeillä on 75 €. Myynti muun muassa My Favorite things, Union Five ja Real Deal. www.aprilskateboards.com www.facebook.com/FourDownDistribution

Carhartt WIP x Motown Carharttin loistavien labelkollabojen sarjassa on vuorossa legendaarinen Motown. Motown on Carharttin tavoin Detroitista kotoisin oleva levy-yhtiö, joka on tunnettu 60-70-luvun soul & r’n’b levyistään. Motownille on levyttänyt muun muassa Stevie Wonder, Marvin Gaye, Diana Ross & The Supremes, The Temptations, The Four Tops, Smokey Robinson & The Miracles, The Jackson 5 ja Gladys Knight & the Pips. Mallistoa saa tilattua ainakin Carharttin sivuilta www.carhartt-wip.com

Hang Up Skateboarding

Lamina Laminan omaan vaatesarjaan on lisätty paitojen oheen myös asiaankuuluvia lippiksiä.

Support your local kivijalkakauppias, asiallista menoja jo ties kuinka monen vuoden ajan.

Lippiksellä hintaa 29€ ja Lamina löytyy osoitteesta www.lamina.fi ja Fredrikinkatu 45:stä.

4

5

Hang Up Skateboarding

Janoski Zoom Slip Mid RM

nikesb.com

Juoruja, uutisia ja internetin aarteita.

W

eskinen on onnistunut saamaan Home Boyn sponssin! Käsittääksemme Weskinen oli myös tätä ennen onnistunut saamaan Elementiltä lautoja. Onnittelemme farkkuhaalareista sekä kansainvälisestä suunnasta.

Weskisen tehtyä tilaa Asteella HangUp on vilpittömästi iloinen, että osaksi tiimiä on liitetty Jukka ”Liian hyvännäköinen skeittaamaan” Koskinen!

Arsi on kasannut uuden zinen nimeltään Edistyksen voima. Vaikka toimitus koostuukin pikemminkin edistyskriitikoista kuin kehitysoptimisteista, toimitus silti suosittelee zineä lämpimästi. Sisältää muun muassa painavaa asiaa edesmenneestä Pekka Airaksisesta, Pijallista sekä Kaija Papun lukupäiväkirjan!

90-luvun alussa syntynyt New Deal on herätetty jollain muotoa uudelleen henkiin ja ikonisen lafkan vuosien 19901992 lautoja saa uudelleen painoksina. DVD-pakettia ja lautoja löytyy muun muassa Real Dealistä.

Vanha Numeron ja Kingpinin päätoimittaja Deeli piti Placeholder-nimeä kantavat valokuvanäyttelyt SIC Spacessa Helsingissä ja Galleria Nykyajassa Tampereella. Helsingin näyttelyssä nähtiin osana näyttelyä muun muassa meteoriitin palanen. Lähes yhtä hienoa oli nähdä samassa tilassa Kaukonen, Ropeman, Takkinen sekä Valtteri Väkevä.

Chico Brenesin kuumana käyvän lautagamen ja 7X7-pätkän slappyajelujen lomassa myös Paul Shier on innostunut Instan perusteella skeittaamaan. Instasta voi tar-

Huxi Mane aka Jesse Hukka kiinnitetty Sidin tiimiin. Nollieflip Kuva: Tontsa

Valtteri Väkevä, Deeli ja Takkinen Deelin näyttelyn avajaisissa. Kaikki vanhoja Hang Up -aktiiveja. Photo: Pulkkinen

Hang Up Skateboarding

Jyväskylän hallin viimeisiä hetkiä. Robert Saastamoinen fs crail.

Photo: Santeri Nikkinen

kastella, miltä näyttää oppikirjamaisesti tehty pivot fakieen.

Suomen rullalautamaajoukkue kävi Dohassa. Joukkueen kanta jalkapallon Qatarissa järjestettäviin MM-kilpailuihin on epäselvä. Niin tai näin, joukkueen näkyvyys esimerkiksi Chris Robertsin The Nine Clubissa sekä Jaakon menestys Nižni Novgorodissa ansaitsevat oman suitsutuksensa! Toimituksen tiedon mukaan Jaakon 3. sijaan ei ole vaikuttanut Johan Bäckman tai venäjän trollitehtaat vaan täysin Jaakon omat alley-oopit.

Jani Laitiala on Blue Tomato Helsingin ensimmäinen tiimikiinnitys.

Yhdysvallat valitsi oman skeittimaajoukkueensa. Joukkue ei sinällään yllätysnimiä sisällä, mutta Nyjahin ohella ihan siisti nähdä myös Jamie Foyn nimi listoilla.

Matt Pailes on innostunut myöhäisiällään myös tuottamaan reggaeta.

Tästä esimerkkinä käy jo vuonna 2011 kappale Ganja In My Brain. Matt Pailesin poika niin ikään tuottaa suhteellisen lupaavaa dubia tuottajanimellä Small Axe. Yksi Suomen pitkäikäisemmistä skeittihalleista Jyväskylässä joutui jyrän alle, mutta uusi hallitila löytyi viimein tilalle. Halli oli pystyssä vuodesta 2004.

Tyttörullalautailijat ry on uusinut hallituksensa. Ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja sekä #Chasingthespotinkin kautta maailmaa kiertänyt Enni Kalilainen jättäytyi tehtävästään, ja TRL:n hallituksen varapuheenjohtaja Alva Strang hoitaa pj-tehtävää hallituslaiset tukenaan kauden 19/20 ajan. Ry arvioi Ennin panosta kotimaiselle naisskeittaukselle näin: ”Enni on ollut uranuurtaja suomalaisen naisskeittauksen esille tuomisessa ja raivannut naisskeittaukselle tilaa lajin sisällä. Lisäksi hän on esimerkiksi tuonut tärkeää turvallisen tilan periaatetta tutuksi myös suuremmille yleisöille. Haluamme TRL:n hallituksessa jatkossakin vaalia ja jatkaa sitä huikeaa työtä, jota Enni on näiden vuosien aikana tehnyt ja pitää kiinni jo saavutetuista virstanpylväistä samalla, kun tähtäämme kohti uusia tavoitteita. Enni ei onneksemme häippäise mihinkään, vaan tulee jatkossakin näkymään TRL:n vuoroilla ja mukana muissa meiningeissä.”

Toimitus toivottaa niin TRL:lle kuin Ennille mitä parhainta tulevaa vuotta!

Edesmenneelle Ben Raemersille on perustettu hänen nimeään kantava säätiö, joka edistää taistelua mielenterveysongelmia sekä itsemurhaan liittyvää stigmaa vastaan. Voit tukea säätiötä osoitteessa benraemersfoundation.com. Omalla tahollaan vastaavaa työtä tekee myös John Rattray Why so sad? -kampanjallaan, jota voit tukea osoitteessa www.thepredatorybird.com/why-so-sad-2019-mission-for-mental-health/.

Toy Machinen uusi pätkä Program Injection todisti, että vielä lähes 40-vuotiaanakin on mahdollista hämmeröidä. Billy Marksin skeittauksen taso on edelleen häkellyttävää. Matt Bennettinkin hiljaiselo saa leffan matskujen perusteella oikeutuksena.

6

Kempas

Jacob Sundell, tailslide

Rönkkö, kickflip

MFT team: WU-Tom, Simo Mäkelä, KYY, Juha Pönkänen, Otto Taimela, Marcus Hyöky, Ossi Jalmari, Rönkkö, Jacob Sundell, Tomi Rehula, Eniz Fazliov

My Favorite Things, Fredrikinkatu 31, 00120 Helsinki

facebook.com/mfthelsinki

@mfthelsinki

myfavoritethings.fi

7

Hang Up Skateboarding

Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall

Arsi Keva

Läänintaiteiljia Ville Pirinen

O

ispa sipsejä! – lesoa skeittilautagrafiikkaa Suomesta -näyttely pidettiin Kulttuuritalo Laikussa Tampereella 16.-31.10.2019. Idea näyttelystä syntyi, kun sarjakuvataiteen läänintaiteilija Ville Pirisen ja kirjallisuuden läänintaiteilija Anna Isoaron luotsaama Tarinatehdas sai mahdollisuuden järjestää ”jotain” Laikun Aulagalleriassa ja musiikkisalissa. Tarinatehdas on siis Finlaysonin tehdasalueella muutamana aiempana syksynä toiminut sarjakuvan ja kirjallisuuden pop up -tila, jossa on järjestetty yhtä ja toista tapahtumaa. No, Villelle oli tietenkin tullut välittömästi mieleen Laikun pihan (Rennonakin tunnettu) skeittaus, ja se, että myös todella moni paikallinen sarjis- ja kuvataidetyyppi on suunnitellut dekkigrafiikoita. Tällä ajatuksella Ville sitten kysyikin, että kiinnostaisiko alkaa kuratoimaan dekkinäyttelyä.

Suomalaisista dekkigrafiikoistahan saisi todella laajan näyttelyn, mutta tässä oli ”läänintaiteilijan hengen” mukaisesti ajatuksena, että kaikki esillä olevat dekit liittyvät jollakin tavalla Pirkanmaahan. Siis vaikka siten, että lautamerkki on tamperelainen, tai grafiikan tehnyt taiteilija toimii tai on joskus toiminut näillä nurkilla. Tosin muutama sääntöä rikkonut lauta otettiin armeliaasti mukaan. Näyttelyn avajaisissa keskusteltiin Ville Pirisen ja Arsi Kevan kanssa skeittauksesta ja kuvataiteesta sekä katsottiin Tampereen ensimmäinen täyspitkä skedeleffa, Janne Penttilän Herwood Rules, sekä Mikko Huttusen kuvaamaa ja editoimaa TRE Porno -tuotantoa kultaiselta 90-luvulta. Kannattaa muuten katsoa Kärän Vimeo (Finnished Skateboarding) ja Youtube-kanavia (FinnishedSk8boarding), jos suomalainen skeittaushistoria kiinnostaa.

Näyttelyssä oli esillä 23 eri taiteilijaa, 15 eri lautamerkkiä ja yhteensä 39 lautaa kutakuinkin viimeisen 20 vuoden ajalta.

Tommi Musturi (Sticky Woods Skate Co.), Anssi Kasitonni (Tikari), Jupi (Kuosi, Cartel), Janne Hauta-aho (Melodica), Arsi Keva (Seven Inch, Tikari, HaiJump), Vesa Ritola, Ilona Partanen, Teemu Antero (El Rio Grind), Mikko Huttunen, Tapio Tiainen, Mappe Malinen (Napalm Custom), Jussi ”Hytky” Pohjanen (ITÄ, Windmill), Verna Tervaharju (Kaarikoirat x Cartel), Matti Lankinen (Kaarikoirat x Crossbone), Kaija Papu (Tikari, HaiJump), Jani Mäkelä (Kuosi), Olli Aarni, Pentti Järvelin, Vesa Korkkula (HaiJump) salainen taiteilija (Mörkö), Ville Anger (Statum), Katri Sipiläinen (Tikari), Jyrki Nissinen (Tikari)

Hang Up Skateboarding

Ville Anger

Jani ”Mäksy” Mäkelä

8

Teksti: Mikko Kyrรถnviita Kuvat: Vantte Lindevall

9

Hang Up Skateboarding

Check-out

Teksti ja kuvat: Iina Niskanen

Elli Stenbacka Elli Stenbacka on nuori lahjakkuus, joka vetää temput hyvin päättäväisellä tyylillä. Pääsin jututtamaan Elliä hieman hänen kotikulmillaan Helsingin Jätkäsaaressa.

Kerrotko vähän, kuka olet ja mistä olet kotoisin? Sulla on kova meininki skedellä. Miten päädyit skeittauksen pariin, ja kuinka kauan on tullut skeitattua?

Oon 19-vuotias Elli. Alunperin oon Porista ja nykyisin asun Helsingissä. Aloin skeittaamaan vuoden 2017 alussa. Tutustuin ihmisiin, jotka skeittasivat ja ajattelin, että tota olis siisti osata vetää.

Mun isä skeittaa ja junnuna on jo yrittänyt houkutella mua skedeyksen pariin, mutta harrastin jalkapalloa, ja kaksi harrastusta olis ollut mulle liikaa. Lopetettuani jalkapallon ihmettelin jonkun aikaa, kun jengi skeittas, ja sit aloinkin ujosti harjoitella ollieta.

Siitä se sitten lähti. Skeittaan, koska se on mulle terapiaa ja saan siitä tosi hyvän olon.

Mitä tykkäät skeitata? Lempitemppu?

Tykkään skedee oikeestaan kaikkea, mutta streettiä on pääosin tullut skedettyä. Lempitemppua en kyllä osaa nimetä. Jos näin voi sanoa, niin kaikki! Mut trikit mitä ite haluisin oppia tällä hetkellä ovat crooked ja fronttiflippi.

Kenen kanssa käyt yleensä skeittaamassa?

Skeittaan yleensä mun hyvän kaverin Sirin (Nissinen) kanssa.

Ennen skeittasin tosi paljon Jessican (Lindström) kanssa, mutta sillä murtui nilkka pahasti. Pääosin tulee skeitattua SPH:n tyyppien kanssa. Mutta ei oo niin väliä kenen kanssa skeittaa – aina on haippia!

helmikuussa Trelogyssä SM-kisoissa: jännitti ihan sikana ja tulin viidenneksi. Se oli eka skaba, johon oon osallistunut, ja aion kyllä jatkossakin osallistua, koska se oli ihan hauskaa. Haluun kisaamisen kautta kehittää mun ”esiintymispelkoa” eli skeittaa niin, että jengi oikeesti vaan kattoo mua, koska se ei oo mulle luontevaa.

Oon huomannut, että sulla on napit usein korvilla, kun skeittaat.

Millaista musaa kuuntelet? Onko lempibiisiä?

Musiikkia tulee kuunneltua melkein koko ajan. Sillon, kun skedee, niin tulee vielä parempi fiilis, kun on napit korvilla. Lempibiisiä en osaa sanoa, mutta Travis Scottia tulee kuunneltua. Eniten räppii, träppii, ja joskus on niin jees skedetessä kuunnella rokkia!

Mitä muuta duunailet kuin skeittaat?

Opiskelen Helsingin maalariammattikoulussa sisustusartesaaniksi nyt toista vuotta. Skedeyksen lisäksi vietän paljon aikaa frendien kanssa.

Parasta skeittaamisessa?

Parasta skedeemisessä on frendit ja uuden trikin ländääminen.

Oon tutustunut skeittaamisen kautta ihaniin ihmisiin ja saanut paljon ystäviä. (Kesällä Parkille frendien kanssa bissen kera!)

Onko sinulla tulevaisuudensuunnitelmia?

Tulevaisuudelle suunnitelmia ei ole. Toivon vain, että pysyn terveenä ja pystyisin skeittaamaan niin kauan kuin mahdollista. Ulkomaille olis kyllä siisti muuttaa!

Ellin skeittausta voi käydä katsomassa Instagramissa @ellistenbacka ja @aspeehoo

Tsempit Jessicalle! Kerrotko lisää SPH:sta. Ketä siihen kuuluu ja miten homma sai alkunsa?

SPH perustettiin mun 18-vuotissyntymäpäivänä. Homma lähti ensin frendien kanssa heitetystä läpästä; alettiin hengailemaan ja skedeen yhdessä. Nyt meillä on Instagram-tili, ja postaillaan videoita ja kuvia. SPH-tiimiin kuuluvat Siri Nissinen, Jessica Lindström, Alva Strang, Sabra Pikkuhookana, Sofia Salo, Ada Tekay, Siri Akalin ja Julia Voutilainen.

Onko sinulla tavoitteita skeittaamisen suhteen? Kiinnostaako esim. skabailu?

Mulle skedeeminen on sitä, että haluan vaan nauttia eli ei kyllä varsinaisesti ole. Kuvailtua tulee melkein joka sessareilla. Olin Hang Up Skateboarding

10

Kuvat: Keke Leppälä

#Kessankukkula / Kontula skatepark – Build by Suomen Skeittibetoni x Beaver Concrete

www.skeittibetoni.com @suomenskeittibetoni 11

www.beaverconcrete.se @beaverconcrete Hang Up Skateboarding

Check-out

Teksti: Siv Knudsen Kuvat: Keke Leppälä

Riikka Karmala Kuka olet, mistä tulet?

Olen Riikka ja olen kotoisin Keuruulta.

Missä olet nyt ja mitä teet siellä?

Muutin vajaa kolme vuotta sitten Espooseen. Päivät kuluvat keikkatyötä tehden kotihoidossa, koiraa viihdyttäessä ja skeitatessa.

Onko siellä Espoossa joku tietty parkki, jossa tykkäät erityisesti käydä skeittaamassa, ja miksi pidät juuri siitä parkista?

Alkuun kävin tosi paljon Olarissa, jossa aloitin skeittamaan, enkä oikeastaan silloin käynyt muualla kuin siellä. Nyt olen käynyt enemmän ympäriinsä Helsinki–Espoo-aluetta. Ei ole mitään tiettyä paikkaa, missä käyn eniten, mutta suosikkipaikka skeitata on Tampereen Iso-Vilunen.

Mistä syntyi kiinnostus skeittaamiseen, ja kuinka liekki syttyi?

Skeittaus on kiinnostanut pienestä asti, mutta aloittaminen silloin oli hankalaa, koska lähimailla oli vain metsää ja hiekkateitä. Se sitten jäi, ja vasta Espooseen muutettuani päätin aloittaa kumppanin innostamana. Aloittamista edeltävänä talvena olin alkanut aktiivisesti lumilautailemaan, ja lumien sulettua ostin ensimmäisen completeni. Äkkiä huomasin, että skeittaus on se juttu, mitä haluan tehdä.

Siitä lähtien sitten onkin tullut skeitattua lähes päivittäin.

Oho, olet skeitannut vasta alle kolme vuotta – huh! Olet kehittynyt äkkiä.

No on tullut aika paljon skeitattuakin.

Hang Up Skateboarding

Tuleeko vielä talvella snoukkailtua, vai meneekö vapaa-aika hallilla skeittaamassa?

Lumilautailu jäi aikalailla siihen, kun innostuin niin paljon skeittaamisesta. Toissatalvena kävin muutaman kerran, ja viime talvena en käynyt enää kertaakaan.

Talvella tulee käytyä sisällä minirampilla ja viikonloppuisin Kontulassa; Tapiolan hallilla ei ole tullut vielä käytyä. Nyt syksyllä on tullut käytyä sillan alla muutaman kerran, ja kelien mukaan olen yrittänyt etsiä kuivia spotteja, joita skeitata.

Skeittaatko enimmäkseen kaaria vai lähteekö flättiskeittaus myös?

Enimmäkseen kaaria joo, mutta kaikki skedeys on kivaa ja todellakin lähtee.

Samuli Heino Riikasta: ”Näin Riikan ensimmäisen kerran skeittaamassa viime talvena Kontulan hallilla. Tajusin heti siitä hetkestä, kun se alkoi laittaa syndejä jalkaan, että tässä tyypissa on jotain erikoista. Skeittauskin oli parasta gimmaskeittausta, mitä olin Härmässä nähnyt (en ole mikään expertti). Arvasin heti, että kyseessä oli sama gimma, jota moni oli kehunut aikaisemmin.

Sitten minulla oli onni matkustaa Nanjingiin Riikan ja muun skedemaajoukkueen kanssa ja siellähän se olikin sitten aivan liekeissä. Jos kehitys jatkuu, kuten on alkanut, Riikasta tulee yksi kovimmista verttivetäjistä Suomessa, ja nyt en puhu vaan gimmaskedeejänä vaan ihan vaan skedeejänä. “

Minkälaisia suunnitelmia tai toiveita sinulla on tulevaisuudelle skeittauksen saralla?

Kehittyä koko ajan paremmaksi. Haluan tehdä sitä niin kauan, kun siitä nauttii ja tykkää.

Taneli Riikasta: "Näin ekan kerran Riikan Kontulan poolilla viime talvena. Nousin portaita ylös ja katoin, että joku vetää tatsilla fs olliee koparin yli. Olin aivan blown away, kun tajusin, että se olikin tyttö. Näin vaan aluksi skeittarin, joka skedes täysii. En ole pitkään aikaan tavannut ihmistä, joka ois niin fiiliksissä skeittaamisesta tai skeittais niin täysii kuin Riikka. Se on inspannut itseäkin skedeemään enemmän ja kovempaa. Riikka skeittaa himmeellä tatsilla. Sillä on tekniikka ja voima kohillaan, ja se, miten nopeasti hän on oppinut ajamaan isoja kaaria, on aivan älytöntä.

Nykyään fs air menee 4m betonikaareen parin yrityksen jälkeen. Riikka oppii tosi nopeasti uusia temppuja, ja välillä sessareilla näytän jonkun uuden linjan, niin menee hetki ja sitten ajetaan sitä täysiä ja keksitään siihen lisää. Riikka on tosi kova skedeejä, joka haluaa vaan skeitata ja keskittyy siihen täysii."

12

13

Hang Up Skateboarding

Kilpailukalenteri

Dave Duncan, Tony Hawk ja Pat Duffy. Photo: Teddy Morellec

Jaakko Ojanen. Ollie to nose to pole 50-50. Photo: Alex Lapin

Simple Session 2020 Ikoninen rullalautatapahtuma täyttää 20 vuotta

2

0 vuotta täyttävä, yhdeksi Pohjois-Euroopan suurimmiksi kisoiksi vuosien saatossa kehittynyt Simple Session juhlistaa 20-vuotista historiaansa ensi vuoden helmikuun toisena viikonloppuna 8–9. helmikuuta. Alun perin 1990-luvun lopussa skeittareiden ja BMX-pyöräilijoiden Tartossa aloittama tapahtuma on kehittynyt risaisista vanerikamoista suuren luokan härveleiden tapahtumaksi, joka houkuttelee niin jenkkiammattilaisia kuin eurooppalaisia kisahiiriäkin. Simple Session on ollut myös jopa globaalissa kontekstissa edelläkävijä reaaliaikaisessa, skedetapahtumaan liittyvässä liikkuvan kuvan viestimisessä.

Simple (Alunperin Simpel) Session järjestettiin neljä ensimmäistä kertaa kesäisin Tartossa. Tapahtuma kasvoi hiljalleen, kunnes se siirtyi vuonna 2005 Saku Suurhalliin (nyk.

Saku Areena), josta muodostui kisoille perinteinen areena.

Erityisesti BMX-legenda Nate Wesselillä on ollut merkityksensä tapahtuman kehittymisessä. Wessel oli jo vuonna 2007 uudistamassa kisojen streettiä, joka kykenisi palvelemaan niin skeittausta kuin BMX-pyöräilyäkin. Tapahtuman tarkemman historiikin voit lukea HangUpista 2/2018 sekä Hang Upin nettisivuilta..

Simple Sessionin ympärille kytkeytyy kuitenkin juhlavuoden kunniaksi paljon muutakin ohjelmaa.

Torstaina 6. helmikuuta Saku Areenalla on harjoitukset, minkä jälkeen Tallinnan rautatieaseman (Balti Jaam) odotustiloissa pidetään Game of Skate. Rautatieaseman flätti vaikuttaa videomateriaalin perusteella kisapuitteet täyttävälle. Eikä siinä kaikki, sillä illalla on vielä bileet Club Studiolla, joka sijaitsee noin kilometrin päässä rautatieasemasta Vanhassakaupungissa. Toisin sanoen perinteisesti kovista juhlistaan tunnetun Simple Sessionin ”kokeneimmat” kisakävijät voivat lähteä ha-

Hang Up Skateboarding

Jonas ”Ginger” Bunger goes onefooted. Photo: Nauris Dollins.

kemaan vauhtia viikonloppuun jo hyvissä ajoin torstaina!

Perjantaina 7. helmikuuta on myös mahdollisuus hakea tatsia Saku Areenalla. Illalla on luvassa vielä vahvistamattomassa elokuvateatterissa Simpel Session -dokumentin ensi-ilta. Onko dokumenttiin haastateltu esimerkiksi Joni Kiiskilää – se on täysin validi kysymys. Iltabileet ovat Kultuurikatelilla, joka sijaitsee Tallinnan A-terminaalin läheisyydessä. Alueella on myös muuten virolaisen nykytaiteen museo EKKM, jota toimitus suosittelee lämpimästi.

Lauantaina 8. päivä ovat varsinaisten Simple Sessioiden karsinnat. Iltabileet ovat tapahtuman perinteitä kunnioittaen Club Hollywoodissa Vanhassakaupungissa. Sunnuntaina 9. päivä kisataan finaaleita ja best trickejä, ja illalla on mahdollisuus juhlistaa voittajia ja onnistujia jälleen Hollywoodissa.

Jos viikonloppua tai pelkkää Tallinnan loistoa haluaa vielä jatkaa, niin maanantaina 10.helmikuuta on Saku Arenalla avoimet sessarit. Tiistaina 11. päivä Saku Areenalla kisataan Viron mestaruudesta.

Viking Linen kautta saa nyt myös matkaliput edullisemmalla hinnalla: vikingline.fi/simplesession. Airbnb:tä tai hotellia kannattaa siis alkaa tähyilemään jo nyt! Terviseks!

2020.session.ee www.facebook.com/simplesession @ simplesession 14

8.–9. helmikuuta, 2020 Saku Areena Tallinna, Eesti presents

Ikonisen skeittikisan 20. juhlavuosi! simplesession.net @simplesession lipunmyynti:

Erikoistarjous Simple Session -vieraille: Yhdensuuntainen matka alkaen 6 € Lisätiedot ja varaukset: vikingline.fi/simplesession Paikkoja rajoitetusti, varaa heti!

15

Yksi Euroopan pitkäikäisimmistä skeittikisoista: 20 vuoden historia Uusi ja iso kisa-areena Suora lähetys: Red Bull TV 70 pro-skeittaajaa 25 maasta 10 000 katsojaa 4 päivää ohjelmaa: juhlia ja muita tapahtumia Hang Up Skateboarding

Viktor Palomäki, bs air, Victoria Park, Lontoo

Hang Up Skateboarding

16

Teksti: Mikko Kyrönviita Kuvat: Vantte Lindevall

Merry Men Nottinghamissa Usko täi älä: Twitteristä on hyötyäkin. Harvinainen osoitus tästä saatiin viime huhtikuussa, kun Skateboarding and the City -kirjastaankin tuttu UCL Bartlettin arkkitehtuurin ja urbaanin kulttuurin professori Iain Borden jakoi tilillään The Guardian -lehden julkaiseman jutun Pirkanmaan Kaarikoirien toiminnasta. Jos et muuten ole vielä lukenut juttua Upward slope: how skateboarding transformed the ‘Manchester of Finland’, suosittelen korjaamaan asian tilan viipymättä.

N

o, Bordenin twiitistä käynnistyi kiinnostava tapahtumasarja. Linkkasin keskusteluun Kaarikoirien ja DUMBØ-porukan Visit Tampereelle tekemän Tampere Skate City -videon ja toivotin porukan tervetulleeksi Tampereelle (jos et muuten ole vielä Jaakko Ojasen tähdittämää videota nähnyt, suosittelen korjaamaan tuonkin asian tilan viipymättä).

Twitter-keskusteluun yhtyi myös Skate Nottingham -organisaation ja akateemisen skeittausverkosto Re-Verbin puuhamies Chris Lawton, joka kertoi Nottinghamissa heinäkuun lopulla järjestettävästä Skateboarding in the City -festivaalista, ja pohdiskeli samalla, olisiko tamperelaisilla kenties mahdollisuuksia päästä paikan päälle kertomaan hieman tarkemmin kaupungin skeittauskuvioista. Samaan hengenvetoon Chris esitti kutsun ja kertoi Skate Nottinghamin saaneen The National Lotteryn yhteisörahastosta varsin mukavasti rahoitusta, jolla voisi myös kustantaa muutaman Kaarikoiran Nottinghamiin.

Ja kukapa muu olisi parempi kertomaan Kaarikoirien toiminnasta kuin yhdistyksen puheenjohtaja Teemu Grönlund. Matkaan lähti myös Kaarikoira-aktiivi, Grant Taylorin ja Nik Stainin tyylikkyydellä vaivattomasti skeittaava Viktor Palomäki. Kesän skeittireissujen peruuntuessa porukkaan liittyi vielä Vantte Lindevall, jonka Abkhazia-dokumentti otettiin siltä istumalta myös festivaalin ohjelmistoon.

Teemu, Viktor ja Vantte kävivät ennen Nottinghamiin lähtöä Lontoossa ottamassa kolme päivää esimakua ilmastonmuutoksesta. 40 asteen helteillä ei ihme kyllä ollut kuulemma juuri kiinnostanut skeitata, vaikka tokihan sitä oli pakko käydä kunnioittamassa Ben Raemersia Victorian parkilla ja Tottenham DIY:llä sekä testata juuri avattua ja alkuperäiseen asuun kunnostettua South Bankia. Lisäksi Lontoossa asuvan Ossi Piispasen houstaus ja Itä-Lontoon meiningit käänsivät kolmen päivän saunareissun kuitenkin helposti plussan puolelle.

17

Saavuttuani Lontooseen St. Pancrasin asemalla olikin vastassa juuri kirjastosta tullut varsin raikas kolmikko. Liekö sitten Brexitin ensivaikutuksia vaiko vain ihan perusbrittiläistä junaliikenteen rappiota, kun Nottinghamin junamme oli peruttu sähköjen hävittyä koko rataosuudelta.

Joitain imperiumin rippeitä taisi kuitenkin olla vielä jäljellä, sillä sähköt saatiin kuin saatiinkin toimimaan vain reilun tunnin odottelun jälkeen. Matka Nottinghamiin ylitäyteen pakatussa junassa menikin sitten aivan leppoisasti nuoren Norwich-fanin kanssa Teemu Pukista jutellen.

Saavuimme Nottinghamiin perjantai-iltana juuri sopivasti valokuvanäyttelyn avajaisiin. Näyttelyssä oli esillä kuvia spoteilta eri puolilta Nottinghamia ja ympäröivää Nottinghamshiren aluetta. Joukossa oli melkoisia helmiä Ricky Oyolasta paikalliseen legendaan Carl Shipmaniin, sillä Nottinghamin liepeillä asuva valokuvaaja ja klassisen brittilehti Sidewalkin yksi perustajista Andy Horsley oli näyttelyssä mukana. Näyttelyssä törmäsimme myös suomalaisille tuttuun Tommy Mayhin, joka asuu tätä nykyä Nottinghamissa. Siinä sitä oli muuten paikallisilla ihmettelemistä, kun Tommy jutustelun lomassa vaihteli kieltä sulavasti englannista suomeen.

Skate Nottingham Nottinghamissa skeittausmeiningeistä vastaa pitkälti Skate Nottingham -organisaatio, joka järjesti myös Skateboarding in the City -festivaalin. Skate Nottingham on yhteiskunnallinen yritys, joka kehittää paikallisia skeittausolosuhteita, toimii linkkinä kaupungin hallintoon ja tekee yhteistyötä erilaisten paikallisten tahojen – kuten esimerkiksi kaupunkikehitysyhtiö Creative Quarterin – kanssa. Ja juuri samoista syistä Skate Nottinghamin puuhamies ja Trent-yliopiston tutkija Chris Lawton meidät sinne kutsuikin: kertomaan tarkemmin Kaarikoirien toiminnasta, Kenneli DIY:n rakentamisesta, nuorten työllistämisestä ja yhteistyöstä Tampereen

kaupungin kanssa. Nimittäin jos paikallishallinnon kanssa grindaaminen on joskus vaikeaa Suomessa, niin Nottinghamissa skeittareiden yhteistyö päättäjien ja viranhaltijoiden kanssa tuntuu olleen aiemmin täysin mahdotonta. Chrisin mukaan skeittaus on Nottinghamissa menneinä vuosina nähty lähinnä ”Broken windows” -teorian mukaisesti epäsosiaalisena käytöksenä, joka vain luo lisää epäjärjestystä ja jopa kannustaa rikollisuuteen. Kaupungissa ollaankin kunnostauduttu DIY-parkkien

Teemu ja Mikko Nottinghamin TV:n haastattelussa

Radical Places -työpajassa kuviteltiin täydellistä päivää

Hang Up Skateboarding

Mikko, Iain Borden ja Chris Lawton. Iain Borden kertoi myös tuoreesta Skateboarding and the City -kirjastaan

Teemu ja Mikko kertoivat Kaarikoirien toiminnasta ja Hiedanrannan kehittämisestä Radical Places -työpajassa

Teemu ja fast plant Flo-skedeparkin poolilla

Hang Up Skateboarding

18

Viktor, ollie parin päivän spekuloinnin tuloksena

purkamisessa, jonka lisäksi skeittaus on myös ollut monin paikoin täysin kiellettyä, josta osoituksena kaupungilla näkyikin skeittauksen sakon uhalla kieltäviä kylttejä. Sääntöä ei enää noudateta, mutta sillä on kuulemma ollut 2000-luvun alussa vaikutus siihen, että yksi skeittarisukupolvi hävisi katukuvasta lähes kokonaan.

Ei skeittausta Nottinghamissa vieläkään erityisemmin tueta, vaikka Skate Nottinghamin toiminnan myötä ja poliitikoiden vaihtuessa valoa tunnelin päässä jo hiukan näkyykin. Syytä kuitenkin olisi ainakin Flo-skeittihallin toiminnan perusteella. Hallia on lokakuusta 2018 alkaen pyörittänyt skeittareiden ja muiden paikallisten toimijoiden perustama järjestö, joka on onnistunut saamaan homman käyntiin pienistä resursseista huolimatta. Yhdeksän kuukauden aikana hallin käyttäjäksi on rekisteröitynyt hieman yli 3000 skeittaria, joista 25 % eli pyöreästi 750 on tyttöjä tai naisia. Tamperelaisesta vinkkelistä Nottinghamin skeittarimäärät ovat ainakin tyttöjen ja naisten osalta aika vaikuttavat, vaikka kaupunki toki isompi onkin. Tämä myös näkyi hallilla, jossa tyttöjä ja naisia oli huomattavan paljon skeittaamassa niin 19

streettiä kuin pooliakin. Vaikka halliskeittaus ei ole ihan ensimmäisenä mielessä, kun reissussa ollaan, niin tutustuminen Flo-parkin toimintaan oli kyllä kiinnostavaa. Ja piti sitä nyt käydä koko porukan voimin ottamassa osaa viikonlopun ”kilpailuihinkin”. Sateisen viikonlopun kruunasi vielä pubin täydeltä väkeä vetänyt skeittitietovisa, jossa paikallistriviasta huolimatta pärjättiin aika hyvin, kiitos muun muassa Viktorin Mysteryn leffoihin liittyvän erityisosaamisen. Skeittiväen, ja välittömästi myös meidän, suosiossa oleva King Billy pub on muuten ehdottomasti pintin arvoinen paikka, jos satut nurkilla liikkumaan!

Radical Places Maanantai käynnistyi heti aamusta koko päivän kestäneellä Radical Places -työpajalla. Itse kerroin väikkäritutkimukseeni liittyen skeittareiden ja hallinnon yhteistyöstä laajemmassa kaupunkikehittämisen kontekstissa. Teemu puolestaan kuvasi yksityiskohtaisesti Kaarikoirien toimintaa, Kennelin rakentamista, Manseraman ja muiden tapahtumien tuottamista sekä kesäkuussa valmistunutta, yhdessä Tam-

Mikko kuvittelee olevansa Carl Shipman Radlandsissa

Hang Up Skateboarding

Danni Gallagher vetää paitsi frontti rokkareita myös Girl Skate UK –toimintaa

Lepoa, River Lea, Hackney Marshes park, Lontoo

Flo-skedepark, Nottingham

Viki plays Viktor Palomäki

Hang Up Skateboarding

pereen yliopiston tutkijoiden ja Delftin yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden kanssa toteutettua Hiedanrannan sauna-projektia.

Nottinghamia, kuten montaa muutakin brittiläistä entistä teollisuuskaupunkia, vaivaa pitkälti samanlaiset ongelmat kuin Tamperettakin eli erityisesti nuorten työttömyys ja koulutetun väestön muuttaminen pois kaupungista opintojen jälkeen. Kaarikoirien tekemä nuorten työllistäminen, betonirakentamisen ja muiden taitojen opettaminen niin Kennelin rakentamisessa kuin yhdistyksen muussakin toiminnassa kiinnostikin brittejä todella paljon. Työpajassa oli skeittausaktiiveja, järjestötyöntekijöitä, tutkijoita ja muutama kaupungin tyyppikin muun muassa Newcastlesta, Liverpoolista, Derbystä, Swanseasta ja Lontoosta, ja ainakaan heidän mukaan ihan vastaavaa työtä ei Briteissä tehdä oikeastaan missään. Liverpoolin kaverikin valitteli, että tyhjiä teollisuusrakennuksia on vaikka kuinka, mutta kaupunki tai yksityiset kiinteistönomistajat eivät ole kovin halukkaita kehittämään niitä yhdessä skeittareiden tai paikallisten kulttuuritoimijoiden kanssa. Tosin järjestöt, kuten Skate Southampton ja Skate Hull ovat viime aikoina onnistuneet vakuuttamaan kaupunkien hallinnot skeittauksen positiivisista puolista, ja tukea toimintaan on alkanut vähitellen löytyä.

Kaarikoirien toiminta on erinomainen esimerkki siitä, miten ihmisten osaaminen ja ideat voivat parhaimmillaan hyödyttää kaupunkiyhteisöjä laajemminkin. Ei sillä, että se Tampereellakaan aina ihan helppoa olisi ollut, mutta yhteistyöstä Tampereen kaupungin, skeittiparkkifirmojen, Rullalautaliiton ja paikallisten yritysten sekä Tampereen yliopiston kanssa niin Kennelin rakentamisessa kuin Hiedanrannan kehittämisessä laajemminkin on syntynyt uutta, osaamista luovaa ja aidosti tarpeisiin vastaavaa toimintaa. Näistä teemoista keskusteltiinkin vielä päivän päättäneessä täpötäydessä seminaarissa yhdessä Chris Lawtonin ja Iain Bordenin kanssa, joka arkkitehtuurin professorin työnsä lisäksi toimii aktiivisesti skeittauksen kehittämisen puolesta erityisesti Lontoossa. Yhdessä tuumin pohdittiin, että skeittaus itse asiassa tarjoaa aika hyviä mahdollisuuksia siihen, miten ihmiset voivat vaikuttaa ja osallistua erilaisin tavoin oman ympäristönsä ja arjen ratkaisujen kehittämiseen.

Skeittauksen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden analysointi on tietysti kiinnostavaa, mutta vajaan yhdeksän tunnin jälkeen tekee vähemmästäkin mieli siirtyä sanoista tekoihin.

Säänkin puolesta kävi säkä, ja koko Nottinghamin reissun ainoa sateeton ilta sattui juuri sopivasti. Sneinton Marketin plazalta alkulämmöt otettuamme lähdimme katsomaan Viktorin jo aiempina päivinä spottaamaa luiskaa, josta tiilimuurin yli ollaamiseen ei

Teemu kunnioittaa Ben Raemersia

20

Tommy May ja spottioppaan wallride nollie

Viki ja bs nose grind Flo-skedeparkissa

kovin montaa yritystä sitten tarvittukaan.

Tommyn, Vicin ja Danin johdolla kiertelimme yötä myöten pitkin kaupunkia, jossa hyviä ja sopivan raffeja spotteja riittää vaikka millä mitalla. Nottingham on vanha tekstiiliteollisuuden kaupunki, joten meille kaikille vähintäänkin nykytamperelaisille siellä riitti tietenkin mukavasti samaistumispintaa. Seminaarimaratonin ja useamman tunnin skeittaamisen päätteeksi moni ei välttämättä jaksaisi enää heittäytyä, mutta kellon vedellessä yhtä yöllä Viktor otti vielä matkalle osuneen 10 portaan hänkän haltuun fronttiboardilla BBC:n toimituksen vahtimestarin suopeasti sivusta seuraten.

Teemu ja Viktor hyppäsivät tiistai-aamuna junaan ja lähtivät takaisin Tampereelle seuraavana päivänä alkanutta Manseramaa järjestämään. Manseramassa muuten skeittasi tänäkin vuonna Nottinghamin oma poika Alex Hallford, joten tällainenkin yhteys kaupunkien välillä on.

Me puolestamme jäimme Vanten johdolla vielä yhdeksi päiväksi ruotimaan skeittauksen ja kaupunkitilan suhdetta, sillä Vanten ohjaama Abkhazia-dokkari näytettiin illan päätteeksi täydelle salille. Teatteri- ja keikkatila oli muuten pubissa, joka juontaa juurensa 1600-luvun alkuun, joten saatiin siinä samalla hiukan perspektiiviä paikalliseen ravintolakulttuuriinkin. Olen nähnyt Abkhazian pariin otteeseen aiemmin, ja ainakaan kokemukseni perusteella ihan samanlaista keskustelua ei Suomessa ole syntynyt. Vantte saikin näytöksen jälkeen pitkään vastailla dokkarin tekoon ja ohjaajan valintoihin sekä ylipäätään skeittauksen dokumentointiin liittyviin kysymyksiin.

Skateboarding in the City Yhdeksän päivää skeittifestivaalia kuulostaa lähtökohtaisesti aika uuvuttavalta, mutta leppoisista kisoista, valokuvanäyttelystä, leffoista, eri puolilla kaupunkia pidettävistä sessareista sekä työpajoista ja keskustelutilaisuuksista koostunut kokonaisuus oli kyllä onnistunut ainakin niiden viiden päivän osalta, joina tapahtu21

maan osallistuimme. Brittien ensimmäinen skeittaukseen keskittynyt festivaali kiinnosti täkäläisiä laajemminkin, sillä paikallismedian lisäksi myös BBC teki tapahtumasta laajan jutun. Erilaisia skeittauksen parissa toimivia tahoja, tutkijoita ja viranhaltijoita sekä muuten vain asiasta kiinnostuneita yhteen tuova Skateboarding in the City oli ehdottomasti hieno tapahtuma, jollaisen järjestämistä Suomessakin voisi kyllä miettiä. Kaiken kaikkiaan Nottingham on hieno skeittikaupunki täynnä hyviä spotteja ja ennen kaikkea mahtavia tyyppejä! Suuri kiitos Chris Lawtonille ja koko Skate Nottinghamin porukalle, että pääsimme mukaan.

BIG UP BIG NOTTS! Hang Up Skateboarding

Teksti: Samu Karvonen Kuvat: Fabien Ponsero

BALT TIAR ALL A A (Antiz Baltiassa)

Hang Up Skateboarding

22

Lähivuosina yleistynyt keskustelu lentomatkailun negatiivisista ilmastovaikutuksista on kasvattanut maata pitkin matkailun suosiota. Ja hyvä niin, sillä näkemistä ja kokemista löytyy hyvin paljon ja yllättävän läheltäkin.

Kalaan ei aina tarvitse lähteä yhtä merta pidemmälle.

B

altia on pullollaan mielenkiintoista skeittaamista, kaunista maisemaa, hienoa kulttuuria sekä paljon kiinnostavia ja ystävällisiä ihmisiä. Siinä missä HELride tuo naapureitamme Suomeen, tarjoaa mm. Viljandi Bash -tapahtuma vastaavanlaisia kokemuksia Virossa.

Samanlaista menoa ja mentaliteettia on havaittavissa niin Latviassa kuin Liettuassakin, ja uskon, että tulevaisuudessa suomalaisten skeittarien katseet kääntyvät yhä enemmän kohti etelää.

Helsingistä Tallinnaan pääsee helposti laivalla, ja siitä eteenpäin aukeaa Via Baltica aina Varsovaan, Puolaan asti.

Ajomatka Tallinnasta Vilnaan vastaa Helsinki–Oulu-väliä, mutta Jyväskylän sekä Kärsämäen sijaan matkan varrelta löytyvät muun muassa Pärnu sekä Riika. Baltian läpi kulkevaa nopeaa junayhteyttä povataan optimististen odotusten mukaan johonkin ensi vuosikymmenen keskivaiheille. Ennen tämän Rail Baltican valmistumista välimatkojen taitto onnistuu parhaiten omalla autolla tai julkisilla busseilla, jotka kulkevat aina Keski-Eurooppaan asti suhteellisen huokein hinnoin.

Tallinna Tallinna on muuttunut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja etelänaapurimme skeittiskene on nostanut päätään tasaiseen tahtiin. Simpel Sessionit ja halpa alkoholi eivät ole enää ainoita syitä nousta laivaan, vaan uudet spotit, skeittimahdollisuudet ja muut kulttuurillisesti kiinnostavat paikat vetävät suomalaisia vetten yli. Viro on tosin paljon muutakin kuin vain Tallinna, ja tämän todistavat Tartto, Pärnu, Viljandi ja kymmenet muut pienemmät kaupungit spotteineen, jotka odottavat vielä korkkaajiaan.

AirBnb:tä sekä huokeita hostelleja löytyy, ja kesäisin telttailu kauniiden vesistöjen rannoilla vastaa Suomi-toureilta tuttuja kokemuksia. Mainiona yöpaikkana mainittakoon Rummun vanhan kalkkilouhoksen ympärille noussut järvi, jonka turkoosissa ja kirkkaassa vedessä voi huuhtoa pois edellisten päivien pölyt. Toki siellä voi myös kuunnella järven toisella puolella pidettävien teknoreivien jumputusta aamun sarastukseen asti.

Insta-seurantaehdotus: @tallinnskatespots @kataloog @ loigupark @viljandibash 23

Hang Up Skateboarding

Samu Karvonen Wallie noseblunt. Tallinna.

Kun yhteismielin valittu spotti ei tarjoa skeitattavaa kaikille, on usein hetki aikaa kierrellä lähinaapurustoa tai viritellä jotain omille visioille sopivampaa. Tällä kertaa nurmikolla seisoneet aurinkotuolipalikat tarjosivat sopivasti aivopähkinää odottelun ajaksi. Näistä olisi voinut viritellä kokonaisen leffan verran skeitattavaa, mutta miesvaje sekä uhkaava saderintama hoputti valikoimaan wallie nosebluntin tuhansien mahdollisuuksien joukosta.

Hang Up Skateboarding

24

25

Hang Up Skateboarding

Riika Riikan lentokenttä on tuttu monelle, mutta moniko on sen enempää tutustunut Latvian pääkaupungin skeittausmahdollisuuksiin? Tarjottavaa riittää moneen makuun. Erikoisuutena mainittakoot Latvian kansalliskirjasto LNB, jonka skeittimahdollisuuksiin maan kansallisankari Madars Apse on päässyt vaikuttamaan. Löytyy reiliä, kurbia, gäppejä, hubbaa, hyvää flättiä – ja kaiken lisäksi skeittaus tällä aukiolla on täysin sallittua.

Paikallisilla tuntuukin olevan paljon hyvää energiaa puskea skeneään eteenpäin, ja hyvät keskusteluvälit kaupungin kanssa näkyvät kirjaston lisäksi muun muassa muutamana eri DIY-parkkina. Riikasta löytyy myös suurehko sisähalli ja muutama skeittikauppakin, joten kaikki skeittimatkailun perustarpeet täyttyvät kirkkaasti. “Pistaisni!”

Insta-seurantaehdotus: #Pistaisni @rajontv @rigaskatespots

Samu Karvonen Mario cart, coin canyon. Tallinna.

Tallinnaan nousee uusia asuinalueita kovaa vauhtia ja siinä samassa erinäköisiä spottejakin. Siinä, missä joku ei välttämättä näe juuri mitään, voi joku toinen nähdä kaiken. Tässä piilee kaiketikin skeittauksen kauneus.

Hang Up Skateboarding

26

Riika Riikan lentokenttä on tuttu monelle, mutta moniko on sen enempää tutustunut Latvian pääkaupungin skeittausmahdollisuuksiin? Tarjottavaa riittää moneen makuun. Erikoisuutena mainittakoot Latvian kansalliskirjasto LNB, jonka skeittimahdollisuuksiin maan kansallisankari Madars Apse on päässyt vaikuttamaan. Löytyy reiliä, kurbia, gäppejä, hubbaa, hyvää flättiä – ja kaiken lisäksi skeittaus tällä aukiolla on täysin sallittua. Paikallisilla

Uryan Raudet Flip to fakie. Dunte, Latvia.

Pärnun ja Riikan välimaastossa sijaitsee Paroni Von Münchhausen -museo. Tripadvisorin mukaan itse museo ei ole kovinkaan kummoinen, eikä sen edustalla olevan talon perustukset saatika sitten huopainen kellarinovi tarjoa sen uskomattomampia puitteita skeittaukseen.

Mitäpä me ei silti yritettäisi skeitata?

27

Hang Up Skateboarding

Rudolfs Rorbahs Bs smith. Vilna, Liettua. #Vilna #lähiö #lähiöostari #lähiöhänkkä #lähiöflätti #lähiöländäys #lähiömummo #lähiöhäädöt #putkimies #kaikenties

Hang Up Skateboarding

28

Roland Hirch Ride on grind, Riika, Latvia.

Loiva sateenkaaren muotoinen ajoreili on jokaisen erikoisspottien metsästäjän märkä uni.

Riika vastaa näihin unelmiin spotilla, jossa fs- tai bs-puolen saa valita itse, eikä häätöjä tarvitse pelätä. Jäljelle jää vain kysymys: mihin sipulisi taipuu? Let the onion games begin.

Vilna Mitä syvemmälle Baltiaa mennään, sitä organisoidumpi ja jossain määrin keski-eurooppalaisempi ote skeittareilla tuntuu olevan.

Siinä missä tallinnalaiset skeittarit ovat alkaneet järjestäytymään lähivuosina ja riikalaisilla on jo oma skeitattava kirjastonsa, ovat liettualaiset kiinni olympialaisasioissa valtion kanssa. Skene Vilnassa ei ole suurin, mutta sitäkin yhtenäisemmän tuntuinen. Commune DIY sekä Core Indoor on pieni skeittihallin ja puutyöpajan risteytys, jossa paikallinen liitto pitää skeittikoulujaan ja jossa vanhojen skeittilautojen kierrätystä viedään innovatiivisesti eteenpäin. Commune DIY:n instan perusteella voi jäädä fiilis, että kyse on pelkistä auton vaihdekeppien nupeista, mutta vierailu pajalla avaa silmiä siitä paljonko meidän “skeittiroskasta” voidaan laittaa uuteen kiertoon viimeistä tikkua myöten. Ja mitä tulee Vilnan spottikirjoon, ei tarjonnasta täälläkään ole puute. Vanhat muistot siitä, että skeittareita sakotettaisiin tai että skeittaus olisi keskustan alueella kielletty, ovat vain muistoja menneestä.

Insta-seurantaehdotus: @communediy @coreindoor @fullyghettogang

Roland Hirch kickflip, Riga, Latvia.

Riikassa on kaksi DIY-parkkia, joista toinen on Madarsin, Red Bullin ja Kingpinin yhteistuumin kunnostama vanha allasmainen parkki.

Tämän rakentamisessa on ollut mukana suomalaisiakin, kuten mm.

Wille Mäkelä, Miikka Sandelin, Eniz Fazliov sekä silloinen Kingpin skeittilehden päätoimittaja ja valokuvaaja Tuukka “Deeli” Kaila. Kuvassa toteutettava flippi on sitten taas toiselta DIY:ltä. Se on tuoreempaa vuosimallia ja edelleen kehittyvä olemukseltaan. Meininki on melko lokaali, mutta lämpimän tervetulouttava hyviä tapoja noudattaville skeittareille.

Kaiken kaikkiaan Baltia tarjosi kymmenen päivän reissulla rutkasti enemmän kuin kerkesimme Antizin jengillä vastaanottaa. Yhteinen päätös uuden vuosittaisen tradition aloittamisesta oli selvä.

29

Hang Up Skateboarding

Pentti Järvelin Teksti: Mikko Kempas Kuvat: Ville Uolevi Jokinen & Harri Tarvainen

Pena pamahti pirttiin viime kesäkuussa. Pitkäksi Hipiksi jo aiempien vierailujen perusteella nimetty sälli oli muuttanut tänne. Harvinainen ilmiö sinänsä. Tavallisemmin tikkimäisemmässä skeitti-iässä olevat tuppaavat muuttamaan Oulusta Helsinkiin eikä toisin päin. Pena tuntui kuitenkin olevan vilpittömän otettu uusien spottien loputtomasta määrästä ja uuden asunnon narisevasta puulattiasta. Skeittaus maistui. Useampana aamuna, kun me vasta avattiin kauppaa, tuli Pena jo levähdystauolle näyttämään uusia klippejä oltuaan sen viis tuntia shreddaamassa. Yksin.

Liekö hipillä paukkunut kuitenkin skidisti yli, koska elokuun alkuun mennessä ukko oli rikki. Nivuset oli liiallisen rasituksen tiimoilta ohi, eikä skeittaamaan ollut asiaa. Surkuttelulle tai levolle ei kuitenkaan tuntunut olevan sijaa. Uutta lehteä lähti painoon, skeittivisa pyörähti käyntiin, Penan skeittikoulu aloitti toimintansa, King of Oulusta napsahti voitto…kaikki tietenkin samaan aikaan uudessa työpaikassa aloittamisen kanssa. Tässä vaiheessa meille sivustaseuraajille selvisi, että Kempaksen ja Shafikin tapaan Pena on varmasti vampyyri. Myöhemmin tosin selvisi myös, ettei vampyyri tarkoita samaa kuin ihminen, jonka ei tarvitse nukkua ollenkaan tehdäkseen vaikka mitä tuotteliasta 24 tuntia vuorokaudessa. Joka tapauksessa ehdottaisin Pitkä Hippi -nimestä luopumista. Kundi kun ei työtä karta tai kerjää ja ruikuta. Tukankin perkele leikkasi tolkuksi. -Pef

Kerro vähän miten sun skeittauksesi sai alkunsa? Minkälainen skene Turengissa oli?

Mun skeittaus alkoi samalla tavalla kuin kaikki muutkin lapsuuteni harrastukset. Innostuin asioista, joita isoveljet tai kaverit tekivät, ja sitten pyysin vanhempiani hommaamaan mulle tarvittavat välineet. Olin harrastanut aikaisemmin sählyä, laskettelemista, jalkapalloa, jääkiekkoa, rullaluistelua, rumpujensoittoa ja niin edelleen.

Pyysin äitiäni ostamaan mulle sellaisen ison kickbiken vielä vuosi ennen skeitti-innostusta. Oisko ollut Chiquita-merkkinen tai joku muu vastaava banaani-kollaboraatio. Äiti arveli, että tajuaisin sen saatuani, ettei se olekaan niin siistiä, kun ainoana koko kylässä puskee semmosella. Ja se oli sen verran hintava, ettei sitä mulle hommattu.

Enkä mä selvästikään sitä niin kauheasti halunnut, kun en jatkanut vaatimista pitkään. Kun äiti ei suostunut ostamaan mulle aikaisemmin rumpuja, niin rummutin pari viikkoa kapuloilla reisiäni, kunnes ne olivat ihan täynnä pieniä mustelmia. Mustelmat nähtyään äiti hommasi mulle rummut, joita jaksoin hakata varmaan maksimis-

Hang Up Skateboarding

saan just sen yhden talven, kuten äiti oli varmaan arvellutkin. Ensimmäisen kompliittini sain kuudesluokkalaisena 11.3.2000, jolloin mentiin isoveljeni Riston ja muutaman kaverin kanssa Turengista Union Fiveen Helsinkiin. Dekin olin ostanut aikaisemmin Salmen Villeltä (Turenki OG) käytettynä.

Muistan hyvin sen innostuksen ja hämmennyksen sekaisen tunteen, kun Riston kanssa kasattiin kompliittia keittiön pöydän ääressä isäni luona.

Tuolloin vuonna 2000 Turengissa oli varsin vahva skeittiskene. Riston kaveriporukka oli skeitannut 90-luvun alusta asti, mutta heitä oli vain kourallinen. Vuosituhannen taitteessa Suomeen iskenyt valtava skedebuumi rantautui Turenkiinkin ja sinä kesänä meitä oli parikymmentä uutta skeittaajaa. Vanhemmat tyypit olivat vallanneet lakkautetulta sokeritehtaalta noin futiskentän kokoisen betonisen sokerijuurikkaiden pesualtaan. Sinne oli rakentunut todella tunnelmallinen salainen skeittiparkki. Allas oli toisesta päädystä koko matkal-

30

Fs bikeboard. Tää spotti on siellä missä minäkin. Put the fun between your legs!

Kuva: Harri Tarvainen.

31

H a3 n Sa k bko / 2g 0 1U 8 p H n gaUt pe S a ta e brod a ri n d ig ng

Hang Up Skateboarding

32

ta betonista ditsiä ja pohjalla oli noin metrin levyisiä vesiuria, joiden yli pystyi hyppimään. Vanhemmat tyypit opettivat meidät junnut tavoille ja tuntui, että kaikki oppivat ja oivalsivat jotain uutta joka päivä. Se oli todella inspiroivaa aikaa ja skeittaus vei mut mukanaan. Sain jatkuvasti onnistumisen ja itseni ylittämisen kokemuksia. Tuntui siltä, että elämä olisi auennut edessäni. Ei siinä oikein mitkään muut harrastukset päässeet lähellekään siinä tunnelmassa. Kun harrasti jotain, mitä ei koulussa tai missään muuallakaan opetettu, ja paikassa, jossa ei olisi saanut edes olla, niin olihan se 12-vuotiaalle todella siistiä. Oli rajua olla skeittari – vähän sellainen ulkopuolinen touhuaja – ja tehdä oman pienen porukan kanssa mitä halusi. Me nyysittiin trukkilavoja ja vanereita jostain työmailta, ja päästiin mukaan rakentamaan omaa skeittiparkkia. Olisi se jalkapallokin varmaan kiinnostanut enemmän, jos siinä ei olisi ollut joitain harmaita aikuisia käskyttämässä, ja ne maalit oltais rakennettu löydetyistä osista johonkin hylätyn tehtaan taakse. Sellainen omaehtoinen tekemisen meininki on viehättänyt mua pienestä pitäen. Se oli tunnelmaltaan samanlaista kuin viaton omppuvarkaissa käynti ja puumajojen rakentaminen. Ei sitä sillä hetkellä varmaan ihmeemmin kelannut, mutta tälleensä jälkikäteen muistellessa tuntuu kuin olisi elänyt jossakin kovassa leffassa, joka olisi yhdistelmä Kidsiä ja Poika ja Ilvestä. Aloitin skeittaamisen samoista syistä kuin kaiken muunkin, mutta jatkoin sitä, koska se oli jotain aivan muuta kuin mikään aikaisemmin kokeilemani.

Minkälainen skeittaaja olit ennen ”Tikari-valaistumista”?

Mistä skedeejistä tykkäsit, mitä temppuja teit, oliko joku tietty ”genre”?

Ekat vuodet mä olin varmaankin ihan samanlainen kuin kaikki muutkin. Tein niitä temppuja mitä näin muiden tekevän, enkä ollut mitenkään erityisen lahjakas. Vuosina 2003-2009 tehtiin Ballad-nimisen kaveriporukan kanssa leffoja, ja mun skeittaus on niissä kuitenkin aika perinteistä. Bs tailsliden opittuani harjoittelin siitä shove-itin pois ja flipillä sisään ja niin edelleen.

Oon aina pyrkinyt kehittymään skeittarina. Mä pääsin Tikarille vuonna 2008 ja siinä vaiheessa mut oli ehkä helppo lokeroida jo ”erikoisskeittariksi”. Siihen aikaan siihen riitti kyllä pelkästään se, että teki no complyjä sekä muutaman tuplaflipin ja footplantin. Skeittaus oli kymmenen vuotta sitten paljon suppeampaa sen suhteen, mitä temppuja yleisesti tehtiin ja valtavirrasta erottui helposti. Rap Skater VS Punk Skater -asteikolla olin selkeästi se Punk Skater ja muutenkin kiinnostunut punkista. Vallatussa talossa jotakin räminää kiljukännissä kuunnellessa oli sellainen olo, että tännehän mä sovin aivan hyvin.

Joo, tohon pystyn samaistumaan. Itelle kaikki lipslide kombot ja feeble fiftarit oli alunperin “erikoistemppuja”, mutta sitten niitä alkoi tehdä kaikki ja ei ollutkaan enää niin helppoa erottua joukosta. Muistatko jonkun tietyn asian, minkä kohdalla tajusit, että tästä sun skeittaus muuttuu lopullisesti? Oliko Tikarin lisäksi muita sellaisia vaikutteita, jotka laajensi käsitystä siitä mitä skeitillä saa ja voi tehdä?

Kuten mainitsin, olen aina halunnut kehittyä, tehdä uusia temppuja ja ylittää itseni. Kun ne yleisimmät temput oli tehty, piti kehitellä uusia, jotta se touhu pysyisi mielenkiintoisena. Mä en ole koskaan uskaltanut hyppiä korkealta tai mennä epämukavan lujaa. Samuli Peurala (Tikarin team manager) on varmasti merkittävin yksittäinen mun skeittaamiseen vaikuttanut henkilö.

Vuodesta 2008 lähtien ollaan koluttu Sampon kanssa sisäpihoja, ja kyllä Sampo on koulinut paljon mun spotti- ja temppusilmää. Ja Sampo on vaikuttanut myös paljon siihen, millainen ih-

Drop in to 50-50 - rock to fakie - fakie 50-50 halfcab out.

Tein tän tempun ekan kerran keväällä Oulussa käydessäni.

Maa oli jäässä, ja aidan muoto näytti jo kaukaa kiinnostavalta. Oksa oli sen verran ohut, että siitä piti pitää kiinni ihan juuresta, ettei se katkennut. Näitä käsillä roikkumisia kutsun laiskiaisiksi (englanniksi ”sloth”). Spotti löytyy Oulusta Myllytullin koululta. Kuva: Harri Tarvainen

33

minen olen tänä päivänä. Sampohan oli ekoina Tikari-vuosinani aika tiukka sen suhteen, mitä kuvataan ja mikä juttu on tarpeeksi virallinen leffaan laitettavaksi. Silloin ei todellakaan mikä tahansa kelvannut. Mä ehdottelin Sampolle varovaisesti joitain juttuja ja yritin lukee sen ilmeestä, onko idea tarpeeksi kova. Jos Sampo kaivoi vähän vaisusti kameraa esille, niin upgreidasin juttua heti, että se riittäisi Sampolle. Vaikka oikeastihan Sampo saattoi samaan aikaan yrittää saada kielellä ruokaa hampaidensa välistä pois ja oli sen takia vaisu ehdotukselleni. Mä luin ylipäätään rivien väleistä paljon asioita, joita siellä ei todellakaan ollut. Sisälläni kupli kysymys, jota en koskaan tietenkään kysynyt: “Mitä mun pitää tehdä tähän spottiin, jotta kelpaan sulle ja olen saamani sponssin arvoinen?”

Mulle sponssattuna skeittarina olemisessa on ollut läsnä sellanen pelko, että jos alan taantumaan tai en jotenkin yllä odotuksiin, jengi alkaa ajattelemaan, etten ole statukseni arvoinen ja että olisin jotenkin huijannut itteni huipulle. Tästä ajatuksesta irti pääseminen on vapauttanut skeittaustani merkittävästi. Sitä tuli itsevarmemmaksi ja alkoi uskomaan siihen, että mä oon paikkani ansainnut, mä kelpaan, oon riittävä ja voin tehdä ihan mitä haluan. Tuli sellainen vahva fiilis, että kukaan ei voi kertoa mulle, mitä mä voin skeitillä tehdä ja mitä en. Mun skeittaus on mun.

Mainitsemani pelot kelpaamattomuudesta ja hylätyksi tulemisesta oli läsnä kaikilla elämän osa-alueilla. Mussa oli todella syvässä sellanen ajatus, että en ole riittävä ja etten kelpaa muille ihmisille. Kun mä sain tuota asiaa käsiteltyä terapiassa, niin sen jälkeen elämä ihmisenä ja skeittarina on ollut kevyempää kuin koskaan ennen. Mulla on ollut teinistä asti pahimpana pelkona se, että havahdun elämäni ehtoopuolella siihen, että oon elänyt elämäni muiden toiveiden ja yleisten normien mukaisesti sen sijaan, että olisin elänyt itseni näköistä elämää. Tuntuu kauhealta ajatella, että olisi kuollessaan tyytymätön elämäänsä. Ja vaikka tuo on paljon skeittausta isompi asia, niin kyllä se linkittyy siihen skeittaukseenkin. En mä skeittaustanikaan halua rajoittaa tarpeettomien normien tai sääntöjen takia. Uskon eläväni vain yhden elämän joten ei siinä ole aikaa tollaseen.

Missä määrin ulkoiset vaikutteet vaikuttivat sun skeittauksesi kehittymiseen – vai oliko esimerkiksi paikallisilla ja vanhemmilla tyypeillä merkitystä oman temppusäkkisi kehittymiselle? Onko sinulla ollut esimerkiksi tiettyä tarvetta pyrkiä opettelemaan kaikki temput, jotka olet joskus nähnyt?

Kyllä sitä varmasti tuli kokeiltua kaikkia temppuja mitä näki muiden tekevän Turengissa silloin ekoina vuosina, mutta kyllä mä nopeasti siirsin fokukseni niihin juttuihin, jotka tuntuivat luonnollisilta ja helpommilta. Esimerkiksi fs boardslide on tuntunut aina luonnollisen helpolta mulle ja sitä oli kiva tehdä senkin takia, että muut eivät tehneet sitä kovin paljon. Oon aina kattonut skeittausta silleensä oman skeittaukseni kautta – ajatellen miten temput toimisivat itelle, vaikutteita ahnaasti imien. Monet tämänhetkisistä skeittivahvuuksistani pystyn jäljittämään tiettyihin ihmisiin, jotka ovat inspiroineet vahvasti niiden opettelemisessa. Bs flipit ditsissä Timi Valolta, rimanalitukset ja yleinen luovuus Arsi Kevalta, darkslidet ja muu outoilu Olli Aarnilta, fs pivot ditsikurbiin Fred Gallilta, pitkä crooked Arto Saarelta, ahtaisiin paikkoihin ahtautuminen Jussi Hakalalta, putkififtarisekoilut Gou Miyagilta ja niin edelleen.

Missä vaiheessa muutit Helsinkiin, ja minkälainen kokemus se oli ”maalaiselle”?

Muutin Turengista Kallioon 24.8.2008. Olin tuolloin 20-vuotias.

Se oli ihana kokemus. Pikkukylässä kasvaneelle ison kaupungin mahdollistama anonyymiys tuntui vapauttavalta. Kaikkialla oli spotteja – siis oikeesti ihan kaikkialla. Kalliossa oli sopivan boheemi meininki ja tuntui taas siltä, että elämä aukeaa edessäni. Istuin ratikassa paljon; kattelin maisemia ja spotteja. Tää on varmaan taas tällaista ”aikuinen muistelee nuoruuttaan kultaisten kiikareiden läpi” -osastoa, mutta olihan se Helsingissä asuminen just sitä, mitä Turengista käsin oli unelmoinut. Oli parttia oikeen skeittifirman leffassa, sponsseja, haastatteluja, kisoja, Hang Up Skateboarding

"Darkride" taitaa olla puolivakiintunut nimi tällaiselle darkslidelle. Vaikeinta tässä oli saada ekan alamäen jälkeen nose nousemaan ennen kinkkiä, ettei se tökkäisi heti. Kun työnsin slaidatessa etujalan kiinni etutrukkiin, niin kenkä tarttui bottom washeriin sen verran, että sillä sai nostettua nosea tarpeeksi. Dekkihän siinä meni aivan päreiksi niin kuin yleensäkin darkslideissä. Valimotie 8. Kuva: Ville Uolevi Jokinen

toureja, uusia kavereita, villejä pippaloita ja legendaarisia ryyppyreissuja, hulluja ihastumisia, liftausreissuja Lappiin ja Saksaan, keikkoja, luvattoman betoniparkin rakentamista Salaisuuksien Kammiolla, Hai Jumpin tekemistä ja pressipassit halutessaan maan jokaiselle festarille. Ihan tavallista elämää se tietenkin oli 90 prosenttia ajasta, mutta kyllä niistä muistoista voisi sellaisen aika reteen ja epärealistisen koosteen tehdä itselleen päähän pyöriteltäväksi.

Oliko muuttaminen Helsinkiin itsestään selvää? Hämeenlinna on kuitenkin vieressä ja siellä on aina ollut suhteellisen vahva skeittiskene. Toisaalta Turengista ei ole pitkä matka myöskään Tampereelle.

Minkä takia juuri Helsinki houkutteli?

Kyllä se Helsinki tuntui ainoalta vaihtoehdolta. Hämeenlinnaan on matkaa Turengista vain 15 km, eikä ajatus sinne muuttamisesta tuntunut miltään muutokselta.

Hämeenlinna ja Tampere näyttivät silloin umpikujilta. Niiden molempien skeittiskenet tuntuivat olevan jotenkin sisäänpäinlämpiäviä ja ikään kuin omia, eristyksissä olevia saarekkeitaan skeitti-Suomessa.

Helsinki oli sille kakskymppiselle turenkilaispojalle isoin ja paras skeittikaupunki, Hang Up Skateboarding

ja kaikki muu tuntui siihen verrattuna tylsemmältä. Ja toki mun isä, isosisko ja isoveli asuivat tuolloin jo Helsingissä, ja Tikarin sekä Laminan kanssa oli sponssidiilit solmittuna, joten oli se senkin puolesta todella helppo ja looginen siirtymä.

Puhutaan hetki Hai Jumpista. Teit sitä käsin aika monta sivua – enimmäkseen yksin. Käsittääkseni luomisprosessi oli aika maaninen loppuvaiheessa. Miten hulluksi se meni lopulta?

Aika hulluksi. Se oli enimmäkseen yksin himassa muutamia kuukausia intensiivistä askartelua. Loppusuoralla aina 8–18 -tuntisia päiviä, uni oli ohutta harsoa ja kroppa täydessä valmiustilassa jatkuvasti. Se oli ihan mahtavaa touhua ja tein sitä tosi innoissani. Sitten kun lehti meni painoon ja syke tasaantui, niin kroppa tilttas ja pakotti lepäämään. Rajuimmillaan viikon mittainen totaalinen ripuli; yleensä vain kuumetta ja uupumusta. Hai Jump oli tosi merkittävä vaihe elämässäni ja paljon enemmän kuin ne kymmenen toimittamaani lehteä. Tutustuin sen kautta suureen määrään ihania ihmisiä, joista monet ovat edelleen elämässäni. Ja vaikka Hai Jump yleisesti mun jutuksi mielletään, niin jokaisen lehden teossa oli kymmeniä tyyp-

pejä mukana, ja koko lehti oli Arsi Kevan idea. Hai Jump opetti minua tosi paljon ja antoi itsevarmuutta tehdä luovia juttuja. Välillä kun on epävarmempi olo ittestäni, mä ihan hämmästyn, että miten oon uskaltanut esimerkiksi tehdä sarjakuvan ja julkaista sen kaikkien nähtäville, kun pohjimmiltani pelkään aika paljon kritiikkiä kuitenkin.

Oliko sulle alusta saakka selvää, että Hai Jump tulee pysymään aina zinenä ja loppumaan joskus?

En siinä alussa miettinyt sen jatkoa juurikaan. Lehti ilmestyi kuitenkin niin harvoin, että siinä välissä kerkesi olla monta kuukautta miettimättä asiaa yhtään. Missään vaiheessa ei kuitenkaan kiinnostanut tehdä siitä ”virallisempaa” lehteä, joka olisi ilmestynyt esimerkiksi lehtipisteissä.

Miksi Hai Jump loppui?

Se tuli valmiiksi. Sen tekeminen alkoi toistamaan itseään ja tuntui, että osaan sen jo niin hyvin, ettei se tuntunut enää niin 34

mielekkäältä. Halusin lopettaa sen huipulla. Halusin myös viedä “Hai Jumpin Penan” piikille, kun se tuntui kasvavan mua isommaksi. Ja vaikka olenkin aikaansaava ja ajanhallintataidoiltani lahjakas, niin kyllä Hai Jumpiin laittamani aika esti keksimästä jotain uutta ja siistiä.

Käsittääkseni samoihin aikoihin ajoittuu myös sun juomisen lopettaminen ja terapia?

Joo. Alkoholia oon juonut viimeksi Oulun Heinäpäässä Galleria Koomassa Rengen, Lonkku-Ilen ja Rasta-Markon seurassa 7.1.2016. Sen reissun jälkeen aattelin, että nyt voisi elää tosi terveellisesti hetken aikaa. Viimeinen Hai oli painossa ja sitä tehdessä olin syönyt pari kuukautta vaan pakastepizzaa ja istunut toimistolla hiessä.

Röökaaminen ja dokaaminen jäi, tilalle tuli kahdeksan tunnin yöunet, fiksumpi syöminen ja enemmän liikuntaa. Maailmasta tuli kirkkaampi ja terävämpi – niin hyvässä kuin huonossakin toki. Se tuntuu kuiten35

Bs nosebluntslide pyörän kanssa. Tää rappuskurbi on mun lähispotti täällä Oulussa ja löytyy Teuvo Pakkalan koululta.

Kuva: Harri Tarvainen. Soitin kesällä Harrille ja kysyin, haluaisiko hän lähteä ottamaan kuvia mun haastikseen. Vähän silleensä varovaisesti ilmoitin, että mulla on aika outoja juttuja mielessä. En tiennyt yhtään, millainen tyyppi Harri on ja kiinnostaako sitä ottaa kuvia jostakin pyörän kanssa sekoilemisesta. Harrilla oli samanlainen vinksahtanut visio skeittaamiseen, ja meillä synkkasi todella hyvin.

kin niin hyvältä, etten ole tähän päivään mennessä keksinyt syytä, miksi käyttäisin alkoholia tai muita päihteitä. Terapian aloitin saman vuoden keväällä.

Minkälaisia asioita käsittelit terapiassa ja mikä sai sinut menemään sinne?

Heräsin yksi päivä itkien pakokauhun vallassa, ja sitä olotilaa jatkui viikon verran.

Pelotti, että oon sekoomassa enkä saanut mitään tolkkua siitä, mikä mua nyt riivaa.

Pää oli aivan levällään ja se oli pelottavaa.

En pystynyt olemaan paikallaan, hiljaa tai yksin, kun tuntui että se jokin mystinen epäselvä suru imaisee mut mukanaan.

Opiskelin silloin ja pääsin nopeasti kouluterveydenhuollon kautta juttelemaan jollekin ja sitä kautta sain hiljalleen terapian käyntiin. Olen selittänyt sen kriisin

itselleni niin, että siinä vaiheessa kun olin ollut muutaman kuukauden selvinpäin, erilaiset asiat rupesivat nousemaan pintaan. Joka viikonloppu kännissä sen reilut 10 vuotta turruttaa pääkoppaa. Terapiassa käsittelin muun muassa noita aikaisemminkin mainitsemiani asioita: riittämättömyyden tunnetta ja hylätyksi tulemisen pelkoa ja tällaista. En mä niitä asioita ollut aikaisemmin osannut sanallistaa tai oikein tiedostaakaan, mutta ne kuitenkin sykkivät takaraivossa pinnan alla ja vaikuttivat mun elämään sekä valintoihin. Sellaista hiljaista supinaa, toimimattomia ja haitallisia ajatusmalleja, joista tulee epätoimivia ja haitallisia toimintamalleja. Kävin terapiassa vuoden, ja kyllä se muutti elämäni.

Aukesi korvat omille tunteille, toiveille ja tarpeille.

Hang Up Skateboarding

Parasta Oulussa Pyöräileminen. Oulu on erinomainen pyöräilykaupunki, jossa on hyväkuntoinen ja laaja pyörätieverkosto sekä selkeät opasteet ja paljon pyöräilijöitä. Vahva suositus: valoisat raikkaat yöt ja saarien väliset sillat.

Tuiran saunalautta. Viiden metrin päässä rannasta paikallaan kelluva vapaaehtoisvoimin toimiva saunalautta, johon asiakkaat hinataan pienellä kuljetuslautalla.

Viiden euron kertamaksulla saa rahoilleen varmasti vastinetta. Lauteet syvät, löylyt hyvät. Hyvällä säällä kannattaa varautua jonottamaan. www.kesansauna.fi/ Skeittaus ja valoisat yöt. Kesäisin aurinko paistaa jatkuvasti ja kaupunki on täynnä spotteja. Varsinkin alikulkutunnelit ovat poikkeuksellisen mielenkiintoisia: kaikenmuotoisia ditsejä ripoteltuna ympäri kaupungin alikulkutunneleiden yhteyteen.

Oulussa osataan asetella laatat yllättävän tasaisesti.

Real Deal. Paikallinen skeittikauppa, josta saa tarvittavat välineet, ohjeistusta spottien ja alan tapahtumien suhteen sekä haippia skedepäivään. Muutenkin kaiken vähänkään kansainvälisemmän kamppeen hamuamiseen the place to be. Kirkkokatu 20.

Tukikohta. Välivainiolla vanhalla varikolla sijaitsevassa Tukikohdassa järjestetään keikkoja, festareita ja muuta luovan alan meininkiä. Inspiroiva paikka. Sorvarintie 5. Keikat löytyy googlettelemalla.

Da Mario. Kaupungin vanhin ja paras pizzeria. Tuba-ravintola saattaa yltää pizzoissa lähelle, mutta Da Mariossa pizzan yhteydessä saatavilla oleva salaattipöytä tekee Da Mariosta ykkösen. Se on pikemminkin antipastopöytä: viininlehtikääryleitä, sieniä, oliiveja, marinoituja artisokan sydämiä, aurinkokuivattuja tomaatteja, erilaisia salaatteja jne. Salaattipöydän jälkeen jaksaa syödä just puolikkaan pizzan ja loput foliossa skeittievääksi mukaan.

Hiukkavaaran skeittihalli. Oulun Rullalautailijat ry:n ylläpitämä skeittihalli Hiukkavaaran vanhalla kasarmialueella. Lienee yksi Suomen pitkäikäisimmistä skeittareiden pyörittämistä halleista. Tunnelma 100%. IG: @OulunRullalautailijatry. Hiukanpiha 13.

Mulle oli tosi merkittävää, kun haastiksessa Hai Jumpin lopettamisesta kerroit, että ”ei pystynyt enää määrittelemään itseään sen lehden kautta – ei halunnut olla enää Hai Jump -Pena”. Se, paljonko meidän merkitys ihmisenä on kiinni siitä, että saamme sen lehden tehtyä ja jengi tulee taputtelemaan selkään. Tuntuu, että ei ole enää mitään, jos ei tee sitä lehteä. Oliko se lopettaminen vaikeaa, tuntuiko että tiput tyhjän päälle?

Kyllähän se vähän jännitti. Hai Jump oli kuitenkin todella raju lehti ja ihmiset ottivat mut hyvin vastaan sen lehden takia. Hai Jumpin Penana oli kuitenkin aivan mukavaa; selkään taputeltiin ja tuoppia tarjottiin ja niin edelleen. Päättäessäni lopettaa Hai Jumpin mulle nousi mieleen ajatus siitä, että ilman tätä lehteä kukaan ei tarvitse mua enää. Tämäkin pelko osoittautui tietenkin täysin turhaksi.

Et pystynyt olemaan kumminkaan ilman ”skeittimediaa”. Oliko podcast sinulle miellyttävämpi formaatti tehdä kuin lehti?

Ruikan Pete oli siihen aikaan Laminalla töissä ja kysyi multa syksyllä 2016, että haluaisinko alkaa tekemään Laminalle podcastia. Se ei kiinnostanut mua aluksi juuri yhtään, mutta tietenkin suostuin, koska Pete oli auttanut mua aina tosi paljon kaikissa sponssihommissa ja muutenkin. Olin myös terapiassa päättänyt kokeilla uusia juttuja, vaikka eka reaktioni olisikin, että ei helvetissä. Mä en ollut kuunnellut podcasteja ja mulla oli sellanen outo ajatus, että asiat eivät ole merkittäviä, jos ne eivät ole fyysisiä. Podcastin tekeminen on lehden tekemiseen verrattuna aivan älyttömän helppoa, ja sitä kautta se oli miellyttävämpää kuin lehden teko. Mutta ei se anna samanlaista fiilistä: sitä ei voi pitää kädessä kuten lehteä, kun se valmistuu.

Miten käy podcastin teon jatkon nyt Ouluun muuton myötä?

Mä voisin Oulussa nauhoitella haastiksia himassa vähän heikommalla äänenlaadulla samalla tavalla kuin ekat kaudet, mutta haastavampaa olisi saada sinne vieraita paikalle. Voisin ottaa duunista lomaa ja mennä Helsinkiin; sopia kolme haastista per päivä ja nauhottaa tuotantokauden Sanomatalon studiossa neljässä päivässä. Se olisi aika raskas rykäisy – ja vaatisi kaikkien vieraiden aikataulujen kanssa sumplimista – mutta täysin toteutettavissa. Voisin Hang Up Skateboarding

36

Tää spotti on Vallilassa Elimäenkadulla sen klassisen matalan rappuskurbin vieressä. Tempun nimi voisi olla vaikka “Limbo 5-0 Boomerang”. Ollie putken alitse 5-0 grindiin ja fakie 5-0 takas lähtöpisteeseen. Kuva: Ville Uolevi Jokinen

37

Hang Up Skateboarding

Sloth Ollie. Kun vaalimainokset ilmestyivät keväällä Kyösti Kallion patsaalle, sovittiin Villen kanssa, että mennään ottamaan kuva tästä. Mietin etukäteen, että jos telineet ovat täynnä mainoksia, nostan kuvan ottamisen ajaksi yhden pois, mutta onneksi niin ei tarvinnut tehdä. Se olisi tulkittu varmaankin jonkin vaalilain rikkomiseksi ja sessarit olisivat jatkuneet putkassa. Kuva: Ville Uolevi Jokinen

myös katsella tehtyä 55 jakson kokonaisuutta tyytyväisenä ja käyttää aikani jatkossa johonkin uuteen siistiin juttuun.

Näistä vaihtoehdoista viimeinen houkuttelee tällä hetkellä eniten.

Minkä takia muutit Ouluun? Miltä muuttaminen on tuntunut? Sulla on kuitenkin ilmeisesti ollut siellä jo valmiiksi ystäviä ja klikkejä, joten varmaan mistään kulttuurishokista ei voine puhua.

Mun puoliso Anna on tältä suunnalta kotoisin ja hän halusi palata Ouluun. Anna muutti kolmisen vuotta sitten Oulusta Helsinkiin mun luokse, ja kyllä jo silloin ajattelin, että olen valmis tekemään vuorostani samoin, jos Anna haluaa palata Ouluun.

Muuton varmistuttua tajusin kaivanneenikin jotain muutosta elämääni. Ouluun oli todella helppo muuttaa, kun tunsin täältä jo paljon ihmisiä ja olin tottunut murteeseen Annan kanssa asuessani. “Näkkiikkö nää?” on yksi lemppareistani.

Hang Up Skateboarding

Mikä podcast jäi sinulle parhaiten mieleen, ja mikä oli merkittävin juttu tehdä?

Helmeri Pirisen haastattelu oli yksi merkittävimmistä. Sen kautta sain otettua kantaa tähän pitkään pinnalla olleeseen skuuttaus vs skeittaus -keskusteluun.

Edelleen ihmettelen, kun aikuisetkin ihmiset valittavat siitä, etteivät mahdu skeittaamaan skuuttaajien takia, ja suhtautuvat vihamielisesti skuuttaajiin tajuamatta sitä, että se ruuhka ja sekasorto olisi aivan sama, vaikka niillä lapsilla olisi skuuttien sijaan skeitit jaloissaan. Parkeilla on liikaa käyttäjiä, joista iso osa on uusia siellä eivätkä he ole oppineet, missä odotetaan vuoroaan jne. Ruuhka se ongelma on, ei se skuutti. Itse skeittaan päivittäin paikoissa, joissa ei saisi, joten en todellakaan ala sanomaan skuuttaajille, että hei te ette saa olla täällä. Mun mielestä skuuttaus ja skeittaus on pääpiirteittäin samaa touhua, ja jos skuuttaus antaa skuuttaajille edes osan siitä, mitä skeittaus antaa mulle, niin

olen vain ja ainoastaan onnellinen kaikkien niiden puolesta, jotka ovat löytäneet skuuttauksesta itselleen mielekkään harrastuksen.

Puhutaan sitten seuraavaksi skeittauksesta. Niin kauan kuin sinut muistan, skeittauksesi ei ole ollut kovinkaan traditionaalista, mutta viime vuosina se on mennyt vielä askeleen eteenpäin siitäkin.

Miten näet skeittauksen ”rajoitukset” ja niiden purkamisen: mikä siihen on vaikuttanut? Ja vaikka tänä päivänä skeittaus on hyvin paljon vapaampaa kuin ennen, koetko tai näetkö siinä edelleen rajoja?

Skeittaus on tänä päivänä huomattavasti vapaampaa kuin esimerkiksi viisi tai kymmenen vuotta sitten. Kun alotin, skeittaus näyttäytyi nuorten miesten lajina, ja kaikki skeittarit olivat hyvin pitkälti samasta puusta veistettyjä temppu- ja vaatevalintojen suhteen. Nykyään kaiken-ikäiset, -sukupuoliset, -muotoiset ja -näköiset ihmiset 38

Tässä on kyseessä fiftarista voltti takaisin fiftariin. Toi putken yli kieppi on monelle tuttu liike lapsuudesta. Spotin sijainnilla ei varmastikaan ole väliä, koska tuskin tuota kovin moni haluaa skeitata, ja jos haluaa, niin vastaavia löytyy monesta pihasta. Kuva: Ville Uolevi Jokinen

skeittaavat, ja se on mahtavaa, koska eihän millään noilla seikoilla ole koskaan ollut mitään väliä skeittauksessa. Ja kun katsoo tänä päivänä minkälaisia temppuja ihan isoimmissa ja virallisimmissakin leffoissa on, niin onhan se kirjo huomattavasti laajempi. Skeittaus on hiljalleen muotoutumassa sellaiseksi, kuin sillä on aina ollut mahdollisuus olla.

Koska edelleen haluan kehittää omaa skeittaustani ja viedä sitä johonkin suuntaan, venytän jatkuvasti myös sitä, minkälaisia juttuja annan itselleni luvan tehdä.

On antoisaa miettiä, mihin suuntaan voin touhuani viedä ja minkälaisia temppuja keksiä. Yrjö Kallinen on aikoinaan kirjoittanut: ”Vapautuminen aikakausien ajatusvirroista ja ympäristön ajatustottumuksista on vaikein ponnistus, mikä ihmisen osalle voi tulla. Sekä pelottavassa että meitä nöyryyttävässä määrin pitää paikkansa sana: Ihminen ei ajattele, vaan hänen ympäristönsä ajattelee hänessä.”

39

Vaikkei Kallinen puhunut skeittauksesta, niin kyllä tuo mun mielestä siihenkin aihepiiriin sopii hyvin. Viime vuosina suurimmat skeittifiilikset on tullut siitä, kun olen tehnyt temppuja, joita en ole kenenkään nähnyt tekevän aikaisemmin. Skeittauksen rajoitukset on meidän omien korvien välissä – tai missä päin kehoa se tietoisuus sitten asustaakaan.

Vaikka nykyään skeittaus on monimuotoisempaa, niin onhan tiettyjä rajoituksia selkeästi olemassa: ei kahta jalkaa samaan aikaan maahan, käsiä ei juurikaan käytetä ja niin edelleen. Aika selkeästi se tavallisen skeittauksen ja “sirkusskeittauksen” raja on edelleen nähtävissä. Rajat murtuvat sitä mukaa, kun skeittaustyylit monimuotoistuvat.

Kuka mielestäsi niitä rajoja asettaa ja miksi?

Eihän kukaan oikeasti estä ketään tekemästä jotakin temppua. Skeittimediat näyttävät sen, mikä on milloinkin siistiä, ja sitä kopioidaan parkeilla ja muilla harrastuspaikoilla, ja tästä muodostuu sellainen yleiskuva siitä, mitä temppuja tehdään ja minkälaisia skeittareita on olemassa.

20 vuotta sitten, kun näit Suomessa skeittareita, niin sait kuvan, että laji on nuorten valkoisten miesten. Nyt kun katsot, tajuat, että skeittaus kuuluu kaikille.

Viime vuosina isojen firmojen valta on vähentynyt, kun sosiaalinen media ja varsinkin Instagram on demokratisoinut skeittiskeneä. Nyt kuka tahansa voi

periaatteessa saada temppunsa näkyville ilman jonkun ylemmän tahon siivilöintiä. Toki edelleen suurimman näkyvyyden saavat ne jutut, jotka jaetaan isojen tekijöiden toimesta.

En usko, että kukaan tarkoituksella asettaa mitään rajoja. On totuttu tietynlaiseen skeittaukseen. Uudet ja oudot jutut saattavat hämmentää ja tuntua jopa loukkaukselta juuri sitä omaa skeittauskäsitystä kohtaan. Oisko siinä pelkona sitten se, että yksinkertainen traditionaalinen skeittaus katoaisi, kun skeittarit alkavat sekoilemaan kaiken maailman sirkustemppujen kanssa? Joillekin pidempään mukana olleille nykyskeittaus näyttäytyy varmaan uhkana samoissa määrin kuin uuden polven naamatatskatut, sateenkaaritukkaiset mumisijaräppärit ysäriräpin ystäville. Toivon, että jokainen skeittari skeittaisi, kuin itse haluaa.

Miten näet liikkuvan skeittimedian tulevaisuuden? Olet kumminkin ”venyttänyt” nyt sitäkin kenttää videobloggaukseen, jossa on itse kuvatut skedematskut.

Koetko mitään tarvetta perinteiselle partteihin perustuvalle leffaformaatille?

Tuntuuko tuollaisen itse kuvatun sessarimeiningin kuvaaminen jollain tavalla ”rehellisemmältä” kuin monta vuotta kuvatun videopartin koostaminen?

Tykkään katsoa skeittileffoja ja olla mukana niissä. Ne ovat parhaimmillaan todella vaikuttavia teoksia, joita on tehty omaehtoisesti intohimolla usean vuoden ajan. En Hang Up Skateboarding

” Skeittaaminen on mulle monesti ongelmanratkaisua. Mä katson spottia ja mietin, että miten mä pystyisin skeittaamaan sitä silleensä, että siinä olisi jotain tuoretta. ” seuraa juurikaan ulkomaisia skeittijuttuja, mutta Suomessa ilmestyy joka vuosi todella hienoja skeittileffoja. Mä tykkään leffoista, joissa on selkeät osat. Joko vetäjillä omat partit tai muuten eri sektioita. Seppo Suvelan tuore teos Kierros oli hieno elokuva, ja tykkäsin siitä, että siinä oli erikseen nimetyt osat, vaikkei vetäjillä omia partteja ollutkaan.

Uskon, että ainakin omakustanteiset intohimoprojektit tulevat aina pysymään ajankohtaisina ja arvossaan.

Jos miettii skeittifirmaa, joka haluaa pysyä ajankohtaisena ja kiinnostavana saadakseen tuotteitaan myytyä, väittäisin, että suuren yleisön saa parhaiten kiinni tekemällä kevyempää kampetta jatkuvalla syötöllä Instagramiin ja Youtubeen sen sijaan, että työstää pari vuotta leffaa. Suomessa skeittaus on niin pientä, ettei siinä liiku oikeeta rahaa. Suomalaisten skeittifirmojen leffat ovat pikemmin kaveriporukoiden leffoja kuin myynnin edistämiseen tähtääviä mainosvideoita, ja hyvä niin.

Mä oon sosiaalinen ihminen ja nautin muiden seurasta, mutta kyllä mä tykkään tosi paljon skeitata ja kuvata yksin. Skeittaaminen on mulle monesti ongelmanratkaisua. Mä katson spottia ja mietin, että miten mä pystyisin skeittaamaan sitä silleensä, että siinä olisi jotain tuoretta. Esimerkiksi Sampon ja Ville Uolevin kanssa nämä ongelmanratkaisut ovat mukavaa yhteistä brainstormausta. Kaksi mieltä tuottaa useampia ratkaisuvaihtoehtoja kuin yksi.

Kun löydän sen ratkaisun yksin, niin se kuitenkin palkitsee enemmän. Ja yksin kun touhuaa, saa haastaa itseään myös kuvakulman valinnassa sekä editoinnissa.

Olet aika luonnollisestikin liittänyt “kaupallisuuden” osaksi videoitasi niin, että esimerkiksi Pure Waste ja Lamina näkyvät selkeästi niissä. Onko tällainen yhteistyö ollut sinulle koskaan ongelma, ja mitä kautta Pure Waste tuli sponssiksesi?

Käyn töissä ja tienaan sen verran, ettei mun skeittaaminen ole riippuvainen sponsoreista, joten mun ei myöskään tarvitse ryhtyä yhteistyöhön, joka tuntuu ongelmalliselta. Sponssihommat ovat mulle ihan selkeä juttu: saan ilmaista kamaa, ja sponsorit saavat mun kautta näkyvyyttä brändilleen. Youtubessa lapset kyselevät useHang Up Skateboarding

asti, että onko Tikarin laudat hyviä, ja mä vastaan niille aina, että kaikki skeittikaupassa myytävät laudat ovat yhtä hyviä, ja sieltä pitää vaan löytää se itselleen sopivin.

En mä kehtaa valehdella kellekään, että skeittitaidot olisivat laudan merkistä kiinni, vaikka niinhän mainonta taitaa pohjimmiltaan toimia.

Skeittikauppoihin ohjaan kyllä kaikki, koska eihän jostakin marketista ostettu lelulauta sovellu oikeesti pidemmän päälle skeittaamiseen. Se vain sammuttaa sen kipinän.

Mä muuten itseasiassa “irtisanouduin” Laminalta muuttaessani Ouluun. Laitoin Ossi Lertolle [yksi Laminan omistajista] viestiä, jossa kiitin Laminaa kaikesta tuesta vuosien aikana ja kerroin, että muuttaessani Ouluun musta tuntuu luonnollisemmalta ostaa skeittikamat paikallisesta skeittikaupasta kuin tilata ne alennuksella Helsingistä asti. Dekithän saan tietenkin edelleen Tikarilta, joka on Laminan alla.

Pure Wasteen törmäsin ekaa kertaa syksyllä 2015, kun mua pyydettiin osallistumaan heidän järjestämään Waste Side Story -muotinäytökseen. Pure Waste on helsinkiläinen yritys, joka tekee vaatteita teollisuuden ylijäämäkankaista ja leikkuujätteestä. Vaatteiden valmistuksessa ei käytetä uusia raaka-aineita tai värjäysaineita, ja näin säästetään merkittävästi vettä ja kemikaaleja. Waste Side Story -projektissa luovan alan ihmisille annettiin Pure Wasten vaatteita, joita sai vapaasti kustomoida, ja lopputulos oli esillä muotinäytöksessä. Tein sinne sellaisen aika happoisen “Hai Jumppa-asun”.

Syksyllä 2018 aloin pohtimaan, miksei Pure Waste ole tuttu nimi skeittipiireissä, vaikka kaikki sellainen kierrätys ja ekologisuus oli alkanut nostamaan päätään sielläkin. Soitin Pure Wasten myymälään, ja kysyin kenen kanssa minun pitäisi puhua sponsorointihommista. Sain Pure Wasten perustajan Hannes Bengsin yhteystiedot ja lähetin hänelle sähköpostilla skeitti-CV:ni.

Kerroin kuka olen, mitä olen tehnyt ja millainen rooli mulla on suomiskeittauksessa.

Yksinkertaistettuna siis perustelin, miksi minä olisin hyvä henkilö edustamaan Pure Wastea. Tuntui kyllä oudolta tyrkyttää itseään, kun suomalaisessa kulttuurissa ja varsinkin kotimaisessa skeittikulttuurissa meihin koodataan vahvasti ajatus siitä

itsensä alleviivaamisesta jotenkin epäaitona ja nolona toimintana. Sitten pidimme Hanneksen kanssa palaverin, jossa kerroin mitä voin tarjota Pure Wastelle ja mitä heiltä haluan. Homma on toiminut hyvin, ja ollaan tehty yhteistyössä pari pientä “Pena for Pure Waste” -vaatemallistoa. Ekassa oli Tuukka Kovasiiven tekemä Skeittauksesta-podcastin pipologo ja toisessa Jyrki Nissisen tekemä Katupöly-logo.

Ne paidat oli peräti kahdesti kierrätettyjä.’

Välillä Pure Wastelta vaatteita omilla logoillaan tilaavat firmat palauttavat niitä, kun printissä on tapahtunut jokin virhe.

Siellä oli varastossa näitä pilalle menneitä vaatteita, joiden päälle jyrättiin isolla uusi logo. Mä edustan Pure Wastea todella mieluusti, mutta en halua kuitenkaan kannustaa ketään ostamaan vaatteita, joita he eivät tarvitse. Kierrätysmatskuista tehtyä vaatetta ekologisempi vaihtoehto on tietenkin se, ettei osta mitään vaatetta. Tän ajatuksen voi laajentaa kaikkeen kulutukseen.

Miten koet ”skeittiskenen” tällä hetkellä?

Pintapuolisin meininki on aika vapautunutta ja yleisesti kaikkeen hyväksyvästi suhtautuvaa, mutta onko se sitä? Ja onko se henkisesti terveellä pohjalla vai onko se edelleen samaa muotteihin ahtautumista, mitä se on joskus ollut? Onko mikään oikeastaan todella muuttunut?

No on ne muotit ainakin muuttunut. Jos edelleen ahtauduttaisiinkin muualta annettuihin muotteihin, niin onhan nää nykypäivän skeittarimuotit kuitenkin monimuotoisempia ja avoimempia. Enhän mä oikeesti tiedä skeittiskenestä paljoakaan.

Jos palataan vähän aiempaan terapia-aiheeseen, niin minkälaisissa muoteissa koit olevasi ennen sitä? Ja koetko olevasi niistä nyt vapaa?

Mä olin itse muovannut muottini sen mukaan, mitä oletin muiden multa odottavan.

Tosi työlästä yrittää olla sellainen kuin kuvittelee muiden sun haluavan olla, kun ei ole oikeasti mitään hajua siitä, mitä muut kelailee. Kukaanhan ei oikeasti edes ehdi miettimään muita, kun kaikki ovat niin kiireisiä miettiessään omia juttujaan. Nykyään keskityn miettimään muiden mielipiteiden sijaan sitä, miltä musta tuntuu ja miksi.

Koska sä olet osa Tikaria myös, niin analysoidaan hetki kotimaista skeittimerkkien kenttää. Miten sä näet Tikarin paikan siinä ja ylipäänsä kotimaisten skedemerkkien merkityksen? Kuinka tärkeitä ne ovat sille, että Suomessa on poikkeuksellisen vahva skeittikulttuuri verratuna moneen muuhun Euroopan maahan.

On todella hienoa, että Suomessa on paljon skeittimerkkejä. Taloudellisesti se ei varmasti ole kenellekään kovin kannattavaa, koska samaa pientä kakkua jaetaan niin moneen osaan, mutta onhan se Suo40

men skeittausbisnes muutenkin sellaista intohimoista harrastamista. Skeittikaupoissa on laaja valikoima kotimaisten firmojen dekkejä, ja skeittileffoja tulee tasaiseen tahtiin. Jos nämä firmat vielä osallistuvat järjestämään jotakin tapahtumia tai muutoin antavat takaisin skeittaukselle, niin sehän on hieno asia.

Olen todella tyytyväinen siihen, ettei mun toimeentulo ole riippuvainen siitä, ostaako joku mun dekin tai paidan tai muuta. Tikari on mulle ensisijaisesti todella tärkeä kaveriporukka, jonka takia sitä on vaikea tarkastella objektiivisesti, mutta kyllä mä näkisin Tikarin seisovan aika vakaasti suomiskeittauksen eturintamassa. Tikarilta on tullut kuudentoista vuoden ajan jatkuvalla syötöllä oivaltavia skeittileffoja ja dekkigrafiikoita. Tiimissä on tietenkin pelkästään mun lempiskeittareita, niin kyllä mä ulkopuolisenakin fanittaisin täysillä. Olisin varmasti todella ahdistava fanboy Tikarille. Ne varmaan kutsuisivat mua ”Takiaiseksi” ja kattoisivat saunailloissaan naureskellen mun viikottain lähettämiä sponsor me -videoita ja pyörittelisivät silmiään, kun osuisin tourilla ”sattumalta” joka spotille ja yrittäisin kivuta pakun kyytiin vaivihkaa.

Lopuksi Oulu. Miltä uusi asuinympäristä on tuntunut? Hengaatko Dealissa päivittäin? Onko löytynyt skeittiseuraa?

Olen aina viihtynyt Oulussa erittäin hyvin.

Sama fiilis kuin Helsinkiin muuttaessa 11 vuotta sitten: uusia spotteja joka kulmalla ja kaikkea uutta ja jännää etsittävää ja löydettävää. Tarpeet ja toiveet ovat tietenkin erilaiset tälleensä kolmekymppisenä, mutta kyllä se elämä tuntuu taas avautuvan edessäni.

Aika pitkälti päivittäin tulee Real Dealissa käytyä jauhamassa paskaa. Pirtissä on tunnelma kohillaan ja tiskin takana kolme kovaa P:tä: Pef, Peikko ja Piuha.

Dealin merkitys mun Oulussa viihtymiselle on oikeestaan yllättävän iso. Olisi outoa asua kaupungissa, jossa ei olisi skeittikauppaa. Deali tuntuu pitävän paikallista skeittiskeneä kasassa.

Kun muutto varmistui, lähetin oululaiselle Severi Laukkaselle (mm. Super Videoiden tekijä) viestin, että alkaisiko se mun kaveriksi. Olin tavannut Sepin muutaman kerran aikaisemmin, ja se vaikutti mielenkiintoiselta tyypiltä. Nyt ollaan skeitattu ja kuvailtu paljon yhessä. Sepi kun on kans kova puhumaan, niin ollaan spekutettu todella paljon ja siinä samalla ystävystytty. Sepin kautta tutustuin Lakuun (Lars Ravaska) ja Papoon (Panu-Petteri Kujala), jotka ovat mainioita tyyppejä myös. Meillä on DICKWÄX-niminen kuvitteellinen wäxifirma, jonka tuotteet ovat vetäjiensä näköisiä eli tarkemmin sanottuna wäxivedoksia vetäjien vehkeistä. Niinku pro-modeleita. Firman slogani on ”be a dick”, ja se kannustaa wäxäämään spotteja niin pal41

jon, että heikompia alkaa hirvittää. Slogani on saanut inspiraation ”jotkut mulkut on wäxännyt tän spotin pilalle” -tyylisistä kommenteista. Tehtiin DICKWÄX-porukalla yksi spotti, ja siinä oli samaa puolilaitonta tekemisen meininkiä kuin nuorena poikana Turengissa ja myöhemmin Salaisuuksien Kammiolla. Oon myös skeitannut Orava-Possen Tauno Mäkelän ja Uncle Leninin kanssa ja ollaan kuvattu multa parttia seuraavaan Orava-Possen leffaan, joka ilmestyy marraskuussa. Heidän kanssaan oon viihtynyt myös hyvin. Oikeastaan kaikki kohtaamani paikalliset skeittarit vaikuttavat mukavilta tyypeiltä ja Oulun skeittiskene ylipäätänsä vahvalta ja yhtenäiseltä.

No comply wallride to roofride grab out. Tässä jutussa vaikeinta oli löytää tarpeeksi matala katto, jotta laudan ylettyy painamaan jalalla kattoon asti toinen jalka maassa. Tää on sieltä Itä-Pasilasta Alppilaan vievän uuden sillan alta. Kuva: Ville Uolevi Jokinen

Miten sä näet oman elämäsi tai skeittauksen 10 vuoden säteellä?

Ei huolta huomisesta. Skeittaan oletettavasti niin kauan, kun se antaa enemmän kuin ottaa ja elämässäni ei ole muita tavoitteita kuin onnellisuus. Se, mistä onnellisuus koostuu, muuttuu ja muovautuu jatkuvasti, ja sitä onkin hyvä pysähtyä säännöllisesti tarkastelemaan. Sitähän saattaa silkasta tottumuksesta toistaa joskus toiminutta kaavaa tajuamatta, että onni onkin jonkin uuden kaavan takana odottelemassa toisaalla.

Hang Up Skateboarding

Photo: Toni Mustonen

Hang Up Skateboarding

42

Teksti: Toni Mustonen Kuvat: Tony Pelkonen & Toni Mustonen

Cristian Navarrete Cristian Navarrette, tutummin Cris, on kotoisin Chilen pääkaupungista Santiagosta, missä hän aloitti skeittaamaan jouluna 1999 saatuaan kaveriltaan lahjaksi laudan ja 411VM:n. Kotimaassaan Crisillä oli sponsoreita ja muun muassa useampi kansikuva lehdissä. Tässä haastattelussa jätetään kuitenkin Chilen asiat toiseen kertaan ja annetaan Crisin kertoa tarinansa Suomeen päätymisestä.

Lähdit siis Eurooppaan pari vuotta sitten.

Miksi ja miten päädyit Amsterdamiin?

En ollut ikinä käynyt Euroopassa, ja halusin tulla tänne skeittaamaan. Ex-tyttöystäväni asui Amsterdamissa ja tarjosi minulle yöpaikan – siksi Amsterdam.

Minkälaista Amsterdamissa oli?

Aluksi minulla ei ollut yhtään kaveria; potkuttelin vain päivät etsien spotteja ja kontakteja. Eräänä päivänä löysin ”paikallisen Kiasman” ja tutustuin italialaiseen skeittariin, joka neuvoi minulle spotteja ja muutenkin asioita kaupungista. Hollantilaisia kavereita en ikinä saanut; heidän skenensä vaikutti suljetulta ja he kylmiltä. Yksi tekijä saattoi tietysti olla, että en tässä vaiheessa puhunut paljoakaan englantia.

Päädyit Barcelonaan Amsterdamista, miten tämä kävi?

Noin puolivälissä reissua meille tuli riitaa exäni kanssa ja pakkasin tavarani. Olin tässä vaiheessa tavannut chileläisiä skeit-

tareita ja sain yöpaikan heidän kauttaan.

Samalla sain työtä, jolla sain maksettua talossa asumisen ja lentoni Barcelonaan!

Maalasin taloa, jossa yövyin, ja sen lisäksi olin muuttohommissa. Tein pari viikkoa kahta duunia, jotta sain säästettyä rahaa.

Kävin Barcelonassa, ja sieltä menin Etelä-Espanjaan ja Madridin kautta takaisin Amsterdamiin muuttomieheksi.

Kauanko reissusi oli tässä vaiheessa kestänyt?

Olin ollut lähes 3 kuukautta Euroopassa ja tiesin, että 3 kuukauden välein minun tulisi käydä Euroopan ulkopuolella uusimassa oleskelulupani, jotta saisin olla täällä kauemmin. Aloin selvittää, missä Euroopan ulkopuolella voisin olla kaksi viikkoa 300 eurolla ja päädyin Marokkoon.

Millaista Marokossa oli?

Menin sinne yksin, ja oli pelottavaa olla niin kaukana kotoa niin vähällä rahalla ja ilman varmuutta, että pääsisin takaisin. En

puhu arabiaa tai ranskaa, ja Agadir on niin etelässä, että siellä ei puhuta espanjaa tai englantia niin paljon kuin pohjoisemmassa Marokossa.

Siellä tapahtui hulluja juttuja! Kuten yhtenä yönä kännikuskin kyyti jatkoille: en todellakaan tue humalassa ajamista, mutta tuona yönä luotin kuskiin ja hyppäsin kyytiin. Ajettiin joskus kolmelta yöllä tietä, jonka kummallakaan puolella ei ollut oikeastaan mitään muuta kuin tiputusta. Kuski menetti auton hallinnan ja törmäsimme tien reunaan. Jos olisimme joutuneet

”Jos olisimme joutuneet yhtään pidemmälle, olisimme luultavasti kuolleita”.

Boardslide / Tikkurila / Photo: Toni Mustonen

43

Hang Up Skateboarding

Switch 50-50 / Photo: Toni Mustonen

tuntui tältä, kun ei ollut yhtään rahaa eikä paikkaa minne mennä. Ajattelin vain: ”Mitään pahaa ei tapahdu. Pahinta mitä voi tapahtua on kuolla – ja minä en aio kuolla.

Jos en kuollut Etelä-Amerikassa koko sinä aikana, kun asuin siellä, en aio kuolla täälläkään”. Ensimmäisen vuoden myrskystä kuuleminen oli paras neuvo, jonka Amsterdamissa sain, ja pystyin pitämään itseni koossa.

yhtään pidemmälle, olisimme luultavasti kuolleita. Selvisimme kuitenkin, ja seuraavana aamuna samassa autossa ollut hostellin omistaja tuli kertomaan, että olimme ikuisesti veljiä selvittyämme edellisestä yöstä ja että jos vielä yövyin hänen hostellissaan, saisin olla ilmaiseksi. Viimeiset kolme päivää olin kuin yksi hostellin omistajista, hahah.

rahaa yöpymisestä, vaikka joillain heistä oli esimerkiksi kahden makuuhuoneen iso kämppä, joista käyttivät vain toista makkaria! Ymmärsin kyllä, jos muita maksajia oli tulossa asumaan, mutta vaikka ne olivat tyhjinä, he eivät antaneet minun nukkua luonaan. Yritin selittää heille, että yritän löytää työtä ja voisin sitten maksaa, mutta ei se auttanut.

Sitten lensit Barcelonaan?

Menin Barcelonaan ajatuksenani jäädä sinne, mutta päädyin pariksi kuukaudeksi koira- ja asuntovahdiksi taas Amsterdamiin. Luulin, että minulle maksettaisiin koiran hoitamisesta, mutta niin ei ollutkaan. Tein töitä tiskaajana sekä jotain hämärämpiäkin hommia, mikä minusta on ihan ookoo, kun yrität yksin löytää keinot elää vieraassa paikassa. Parin kuukauden jälkeen lähdin taas Barcelonaan ajatuksena etsiä sieltä töitä.

Missä sitten nukuit?

Nukuin esimerkiksi Macballa, Marbellan puulilla, Mont Juicin vuorella tai isoilla aukioilla. Tunsin Macbalta kaverin, joka antoi neuvoja kodittomana elämiseen – esim. jotkut temppelit jakoivat ilmaista ruokaa ja kirkot aamupalaa kodittomille. Silloin tällöin pääsin myös kavereiden sohville nukkumaan.

Tällä kertaa Barcelona kohteli vähän rajummin, eikö?

Joo. Minun oli tarkoitus yöpyä kavereideni luona, mutta he alkoivatkin vaatia minulta Hang Up Skateboarding

Oli varmasti rankkaa.

Oli! Chileläiset kaverini Amsterdamissa sanoivat, että ensimmäinen vuosi Euroopassa on yhtä myrskyä. Kun sinulla ei ole mitään hajua minne mennä tai mitä tehdä, ja muutenkin tuntuu siltä, ettet tiedä mistään mitään. Silloin Barcelonassa minusta

Liittyikö tähän kodittomana olemiseen muita ongelmia kuin ruoan tai yöpaikan löytämisen vaikeus?

Kerran Mont Juicilla yritin löytää paikkaa nukkua. Kun toinen koditon tuli kysymään kolikkoa ja tupakkaa minulta – ja niitä ei ollut – hän halusi takkini. Hän tukki kulkuväylän ja alkoi aggressiivisesti vaatia takkiani. Otin lautani ja yritin tehdä itselleni tilaa, mutta se tippui maahan. Kun nostin lautani maasta, hänellä olikin puukko kädessä ja hän uhkasi tappaa minut.

Yritin potkaista häntä kauemmaksi, mutta samalla hän puukotti minua jalkaan. En ole ikinä tuntenut mitään niin hullua. Kun puukko osui jalkaani, aloin ajatella, kuinka siellä on isoja verisuonia, jotka voivat vuotaa paljonkin verta. Jos menettäisin paljon verta, voisin pyörtyä, ja hän voisi tappaa minut. Lähdin juoksemaan. En edes tiedä, miten pystyin juoksemaan ja potkuttelemaan sillä jalalla, mutta pääsin kuitenkin karkuun.

Hitto vie! Seurasiko hän sinua?

Yritti vähän matkaa, mutta ei pysynyt perässä. Potkuttelin sairaalaan, jossa ottivat minut heti vastaan ja tarkastivat, ettei puukko ollut osunut hermoihin tai muuten vaurioittanut jalkaa. Onneksi kaikki oli kunnossa ja sain vain viisi tikkiä haavaan. Sairaalasta päästyäni menin suoraan Macballe noin 7 aikoihin aamulla. Heräsin Macballa, kun porukkaa alkoi tulla skeittaamaan, ja kaverini tuli ihmettelemään, miten olin niin aikaisessa ja niin valkoinen. Kerroin, mitä oli tapahtunut, ja pääsin hänen luokseen päiväksi lepäämään – ja yöllä olin taas kaduilla.

Kuntoutit puukotetun jalan kaduilla?

Suurimmaksi osaksi, ja tikit minulta otettiin pois baarissa!

44

Crooked / Photo: Tony Pelkonen

45

Hang Up Skateboarding

Blunt to fakie. Photo: Toni Mustonen

C r i st i a n Navarr ete

Hang Up Skateboarding

46

47

Hang Up Skateboarding

Miten se sitten tapahtui?

Olin kavereiden kanssa baarissa ja he halusivat lähteä skeittaamaan. Kun kerroin, etten tikkieni kanssa voisi skeitata, kävi ilmi, että yksi heistä oli lääkäri. Tikit olivat tässä vaiheessa olleet 2–3 viikkoa, ja lääkäri kertoi, että ne tulisi ottaa pois. Kysyin että miten, ja hän vastasi vain, että ”minulla on sakset”. Menimme baarin vessaan ja hän alkoi liekittää saksia puhtaaksi. Kaveri oli helkutin humalassa, mutta sai tikit siististi pois. Tämän jälkeen olin noin kaksi viikkoa kaduilla.

Mitäs sitten kävi?

Olin tavannut lisää chileläisiä. Nämä tyypit eivät olleet skeittareita, mutta yksi heistä tuli lähes joka päivä Macballe juomaan, polttamaan ja spekuttamaan skeittaamista. Kerran olin bileissä heidän kanssaan, ja tämä kaveri kysyi missä asuin; vastasin, että rannalla. Hän ei uskonut ja halusi nähdä missä oikeasti asuin, jotta menisimme juhlimaan minun luokseni. Menimme Barcelonetan rannalle ja biletimme siellä, ja he jopa nukkuivat kanssani rannalla muutaman tunnin. Aamupalalle mentyämme tämä kaveri kertoi, että rannalla asuminen tuntui huonolta idealta jo parin tunnin jälkeen ja että enhän minä voisi asua rannalla.

Hän ikään kuin samaistui asemaani, ja heti sen jälkeen lupautui hoitamaan minulle paikan heidän asunnoltaan.

Joten menit sinne?

Seuraavana päivänä hän tuli Macballe ja menimme asunnolle. Sinne päästyämme hän lähti pariksi tunniksi muualle, ja kun hän tuli takaisin, en ollut ikinä nähnyt niin paljon käteistä. Kuin tuo nurkkaus olisi täynnä käteistä (osoittaa suht isoa aluetta huoneesta) ja toinen kassi oli täynnä koruja. Asuin jengin kanssa nyt. He olivat aluksi todella hyviä minulle: mitä ikinä tarvitsinkaan, he hankkivat sen minulle, mutta ajattelin aina, että mikähän tämän hinta on.

Olin siellä noin puolitoista kuukautta, ja viimeiset pari viikkoa ajasta oli todellista kaaosta. Olin peloissani vapaudestani ja ylipäänsä elämästäni. Kaverini lähti, ja lopun aikaa asuin ihmisten kanssa, jotka olin juuri tavannut ja joihin en luottanut lainkaan. Nukuin toinen silmä auki.

Yhtenä päivänä söimme yhdessä, ja tilanne kävi kuumaksi – yhdellä kaverilla oli jo puukkokin kädessä. Eräs tyyppi onneksi alkoi rauhoittella tilannetta eikä mitään käynyt. Silloin kuitenkin pakkasin kamani ja menin Macballe. Seuraavina päivinä he yrittivät edelleen saada minua mukaan, mutta en lähtenyt enää.

Sitten he alkoivat vainoamaan minua: kadulla kävellessä kuulin tutun äänen takaa, ja siinä heitä taas oli, ja tunnin päästä toinen kaveri täysin toisessa paikassa.

Hitto se oli pelottavaa!

Siinä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että en voi enää elää Barcelonassa.

Sitten tapasit Ilonan ja tulit Suomeen?

Me olimme tavanneet jo. Alkuun hän ei edes tiennyt, että olin koditon, mutta sen kuultuaan hän osti minulle lennon, että tulisin Helrideen heinäkuussa, mutta juuri ennen lentoa kadotin passini enkä päässyt tulemaan.

Myöhemmin kuitenkin pääsit tänne. Oliko suunnitelmissa jäädä tänne heti alusta alkaen?

Tulin Suomeen syyskuussa 2018, mutta minun oli tarkoitus tulla vain käymään ja palata Barcelonaan. Asuimme Ilonan vanhemmilla aluksi, ja kuukauden jälkeen muutimme omillemme Töölöön. Miksi lähtisin: olihan minulla nyt sänky ja lämmin paikka, missä nukkua. Se olikin sitä, mitä tarvitsin sillä hetkellä, joten ajattelin, että katsotaan mitä käy.

Taisi toimia, kun vieläkin olet täällä! Mitenkäs paluu Chileen?

En usko muuttavani enää takaisin: asun Helsingissä nyt. Paperit täällä oleskeluun ovat vetämässä ja minulla on paljon hyviä kavereita täällä – ja tietysti Ilona.

En ikinä olisi uskonut tätä tullessani Eurooppaan yksin. Elämäni on muuttunut älyttömästi viimeisen kahden vuoden aikana. Se on muuttanut minuakin, ja tuntuu, että olen kasvanut näiden kahden vuoden aikana ihmisenä valtavasti. Eurooppaan lähtö oli elämäni paras päätös. Mielestäni matkustaminen on parasta, mitä on: itsensä asettaminen uusiin tilanteisiin, ”myrskyyn” joutuminen ja siitä selviytyminen tekevät sinusta kaksi kertaa vahvemman kuin olit ennen. Olen oppinut paljon tämän aikana, ja nyt minusta tuntuu, että olen oikealla reitillä, menossa oikeaan suuntaan.

Hang Up Skateboarding

48

Noseslide / Photo: Toni Mustonen

e t e r r a v a N n a i t s i Cr 49

Hang Up Skateboarding

Joel Juuso Nosegrind P: Samu Karvonen

Hang Up Skateboarding

50

51

Hang Up Skateboarding

Hang Up Skateboarding

52

Mikko Bjรถrk Nosestall P: Ville Jokinen

53

Hang Up Skateboarding

Ville Kähkönen Fs blunt P: Toni Mustonen

Mikolai alin Fs Tailslide P: Justus Hirvi

H a n g U p S k a t e b oP ahrod t oignr g aphy

54

Ville Keituri Pivot to fakie P: Toni Mustonen

55

Hang Up Skateboarding

Onni Saltevo Wallride P: Samu Karvonen

H a n g U p S k a t e b oP ahrod t oignr g aphy

56

Marius Syvänen Fs 5-0 P: Justus Hirvi

Teemu Pirinen Noseslide pop out P: Fabien Ponsero

57

Hang Up Skateboarding

Bjorn Lillesoe Bs stalefish P: Antti Lehtinen

Hang Up Skateboarding

58

Joni Laurinen Fs feeble grind P: Keke Leppälä

59

Hang Up Skateboarding

Jonne Nordlund Switch Flip P: Fabien Ponsero

Hang Up Skateboarding

60

61

Hang Up Skateboarding

Sakari Leskinen Wallie Grab P: Keke Leppälä

Hang Up Skateboarding

62

Tony Bjรถrkman Boardslide P: Tony Pelkonen

63

Hang Up Skateboarding

Carli Broberg Fs wallride P: Tony Pelkonen

Hang Up Skateboarding

64

Ville Lepistรถ Hi Jump P: Tony Pelkonen 65

Hang Up Skateboarding

Eetu Toropainen Drop in P: Keke Leppälä

Hang Up Skateboarding

66

Tommi Bjรถrk Fs wallride P: Aleksi Hornborg

67

Hang Up Skateboarding

Joel Juuso Fs bluntslide 6x6

Hang Up Skateboarding

68

Tällä kertaa tutustumme skeittivalokuvauksen klassikkoon, Hasselbladiin. Tällä kameralla on otettu monet ikonisimmista skeittikuvista. Hasselista tuli käsite muun muassa Atiban käsissä, mutta se ei ole ainoastaan ”studio kadulle” -tyyppiseen kuvaukseen sopiva. Hasseliaan säännöllisesti ulkoiluttava Jaakko Markkanen kertoo meille minkälainen työkalu kamera on käytännössä.

H

asselblad on ruotsalainen kameravalmistaja, joka on vuosien saatossa valmistanut monen valokuvaajan suosimia työvälineitä. Jos näet filmille kuvatun neliön muotoisen skeittikuvan, on erittäin todennäköistä, että kyseinen ruutu on otettu Hasselbladin kameralla. Filmiajan kukoistaessa monen sekä ammattilaisen että harrastajan repusta löytyi ruotsalaisyhtiön tuottamaa kalustoa.Hasselbladin kamerat tulivat suosituiksi skeittivalokuvaajien keskuudessa, kun Atiba Jefferson otti ne käyttöönsä. Hänen perässään seurasivat muun muassa Mike Blabac, Mike O’Meally ja Jon Humphries. Lopulta Hasselbladista tuli yksi alan suosituimmista kameroista, ja niiden suosio jatkui, kunnes digikamerat vakiinnuttivat asemansa.

Nykyaikaisiin kameroihin verrattuna Hasselbladit eivät ole erityisen nopeita operoida. Automaattitarkennusta ei ole, ja lähtökohtaisesti filmin siirto tapahtuu manuaalisesti, joten kaikille spoteille kamera ei välttämättä sovi. Ennen valotuksen pystyi tarkistamaan polaroidilla, mutta Fujifilmin lopetettua FP-100C polaroidin valmistamisen vuonna 2016 yhteensopivaa filmiä kyseiseen perään ei enää löydy.

Suurin haaste onkin, että virheellisen valotuksen tai tekniset ongelmat näkee vasta, kun negatiivi on kehitetty, ja silloin on liian myöhäistä korjata tilanne. Hitaus ja muut rajoitteet eivät kuitenkaan ole aina huono asia. Rajallinen määrä ruutuja ja oikean valotuksen opettelu pakottavat kuvaajan keskittymään sen sijaan, että ensimmäinen ruutu sohaistaan sinne päin ja valotus varmistetaan kameran digiruudulta. Omasta mielestäni filmikameralla kuvatessa virheistä oppii paremmin, koska kuvaamiseen keskittyy enemmän.

Hasselblad 203fe on vuonna 1994 julkaistu, paristolla toimiva keskiformaatin filmikamera, joka on yhteensopiva Carl Zeissin objektiivien kanssa. Omasta repustani löytyy tällä hetkellä kaksi Carl Zeiss -objektiivia: 40mm Distagon f.4 T* CF laajakulma sekä 60mm Distagon f.3.5 T* CF semilaajakulma. Toisin kuin yleisimmissä 500-sarjan malleissa, 203fe-rungossa on verhosuljin, joka mahdollistaa nopeammat suljinajat 1/2000 sekuntiin asti. Käytettäessä esimerkiksi Carl Zeissin CF- tai CFi-objektiiveja rungon verhosuljin voidaan ohittaa ja ottaa käyttöön objektiiviin sisäänrakennettu optinen suljin, joka mahdollistaa salaman käytön kaikilla suljinajoilla 1/500 sekuntiin asti. Optisen sulkimen käyttö vaatii tosin totuttelua. Laukaisunappia painettaessa ruutu menee pikimustaksi, eikä kohteen täyttä liikerataa pysty seuraamaan alusta loppuun. Tämä voi olla haastavaa kuvatessa skeittausta, mutta kaikkeen tottuu. Etsimen läpi näkee vasta siinä vaiheessa, kun kamera viritetään uudestaan.

69

Hang Up Skateboarding

Teksti ja kuvat: Jaakko Markkanen

Hasselblad 203fe

Alvi Hatakka Bs Smith 6 x 4,5

Hang Up Skateboarding

70

Eric Sundqvist Fs kickflip 6x6

Kuten useimmat yhtiön filmiajan keskiformaatin mallit, 203fe on muunneltava kokonaisuus. Kamera koostuu objektiivista, rungosta, vaihdettavasta etsimestä sekä filmiperästä. Filmiperiä löytyy useita eri versiota, joista suurin osa käyttää 120-filmiä, joka tunnetaan myös 6x6-filminä. Filmiperien mallit on nimetty kirjain- ja numeroyhdistelmällä, josta ilmenee, kuinka monta kuvaa kyseinen perä valottaa yhdestä filmirullasta. Itse omistan E12- ja A12V-filmiperät. Kummatkin syövät 120 filmiä ja valottavat nimensä mukaisesti 12 ruutua per rulla.

Formaatti on kuitenkin näissä malleissa eri. E12-perä valottaa 6 x 6 cm -kokoisia kuvia ja A12V-perä valottaa kinoformaattia muistuttavia vertikaalisia 6 x 4.5 cm -koon kuvia. Filmiperien lisäksi Hasselbladin kameroihin on mahdollista ostaa digiperä, joka muuntaa vanhan filmikameran digikameraksi. Tämä ei ole kuitenkaan halpaa hupia. Esimerkiksi Kameratorilla myynnissä ollut Hasselbladin CFV-50C-digitaaliperän hintalapuksi oli määritelty 5499 €. Toisaalta suurella hintalapulla saa suurempaa kuvaa, sillä CFV-50C:n 44 x 33 mm -kokoinen CMOS-kenno tuottaa 50 megapikselin tiedoston.

71

Hang Up Skateboarding

Teksti: Joonas Pulkkinen

Kuvat: Travis Adams

Boneless 5-0 Photo: Travis Adams

Professional skateboarding part: Visions by Kisu

M

arraskuun 23. lauantaina ensi-iltansa sai Happy Hourilta tutun Antti ”Kisu” Leinosen Visions-niminen ”propätkä”, jonka koko nimi kantaa virallisesti nimeä Professional skateboarding part: Visions by Kisu. Videon editoinnista ja kuvauksesta vastannut Travis Atoms luulee, että visioissa on kyse yksinkertaisesti Kisun mielestä. ”En edes kuvannut puolia leffasta, vaan puolet syntyi ihan Kisun ns. selfieiden kautta”, valottaa Travis. Tällä hän tarkoittaa, että Kisu kuvasi paljon pro-leffaansa materiaalia puhelimella ja Black Eye Lensin kalansilmälinssillä ja jalustalla.

Ensi-illan h-hetkellä Beyondin organisoimassa Beyond Cultural Platformissa Kisun omat fiilikset olivat hänen mukaansa upeat. ”Alkaa näyttää radikaalille”, totesi Kisu. Leffan tekemisen lähtökohdaksi hän mainitsee puhtaasti omat visionsa. ”Oli noita visoita, ja sitten piti alkaa toteuttaa niitä.

Ensin se oli vähän sellainen someproggis muutaman yhteistyökumppanin kanssa. Mutta ite tää Vision pro skateboarding -video on toteutettu noiden yhteistyökumppanien avulla. Ei ole ite laitettu omakustannemassia tähän lainkaan”, Kisu selventää leffan lähtökohtia.

Videon teko alkoi tämän vuoden huhtikuusta, ja viimeiset matskut leffaan kuvattiin lokakuussa.

Kisu painottaa, että ”tarve” visioiden toteuttamiseksi ei olisi täyttynyt ilman yhteistyökumppaneita. ”Kysyin tutuilta ja tuntemattomilta, että olisiko kiinnostusta tehdä. Että saisi pientä apua siihen toteuttamiseen. Kiitos Beyond Helsingille, Going Greek Helsingille, Tuccu Boyssille, Happy Hourille ja Black Eye Lenssille.” Kompromisseja ei ole kuulemma tarvinnut tehdä, vaan Kisu on pitänyt koko yhteistyökuvioiden ajan oman taiteellisen vapautensa.

Visioilla Kisu tarkoittaa ajatusta siitä, miltä hänen oma skeittauksensa näyttää hänen omassa päässään. ”Siitä, millaista sen tulisi olla päässä, tavallaan.” Kisu selittää, että oli nähnyt amerikkalaisia leffoja, minkä takia hän halusi ylipäätänsä tehdä ”pro skateboarding -videon”. Kyseessä on jol-

H a n g U p S k a t e b oP ahrod t oignr g aphy

72

lain tapaa pienen pojan unelmien toteuttaminen, tietynlainen maali ja tavoite. ”Halusin tehdä suomiviballa vähän samanlaisen videon – tässä tapauksessa Helsingistä.

Lapsesta saakka ollut päävisio tavallaan.”

Traviksen mukaan yhteistyö Kisun kanssa oli helppoa, koska Kisu oli lähtökohtaisesti joka päivä menossa skedeemään. ”Meillä oli jo valmiiksi jotain yhteistä matskua, minkä takia Kisu kysyi, jos haluaisin kuvata jotain ja editoida pätkän.

Matskua oli kertynyt siis sen jälkeen, kun Happy Hourin Daa:n deadline oli jo mennyt. Tehtiin pikkumissioita; yleensä klipit syntyi darrassa sunnuntaisin.”

Vaikka Travis editoi leffan, Kisun toiveet toimivat pitkälti lopputuloksen pohjana. ”Sanoin Kisulle, että kertoo minkälaisen haluaa ja mä editoin sen sitten.

Kisu valitsi ensimmäisen biisin ja mä toisen. Valtteri [Kivelä] antoi jotain sen eri proggisten raitoja ja sanoi, että saadaan valita ihan mitä vaan. Ne toimi musta lopulta tosi hyvin. Valtteri teki kanssa jotain animaatioita. Pitkälti leffa on kuitenkin Kisun mielen tuotos.” Mainituista kappaleista toinen oli Kivelän Daerra-yhtyeen, joka esiintyi myös ensi-illan kolmannen näytöksen jälkeen.

Kaikki visiot eivät kuitenkaan toteutuneet. Sadepäivät rajoittivat viimeisten klippien kuvaamista. Kisun mukaan tulevaksi kevääksi riittää jatkettavaa. ”Ikkunoita tulevaisuuteen jäi auki. Kaikki meni kuitenkin suunnilleen; yhtä temppua käytiin neljä tai viisi kertaa kuvaamassa. Tuli eri muuttujia, säätä tai häätöä. Lokakuussa yhtenä päivänä satoi lunta.”

Travis ajattelee, että vaikka ilmiselvästi hyvää matskua leffaan kertyi, niin olisi ollut turhaa myöskään jäädä panttaamaan matskuja tulevaisuutta varten. ”On myös paljon matskua, mitä Kisu oli laittanut kanssa Instaan. Me valittiin kuitenkin lopulta leffaan matskut, jotka oli joko kuvat-

tu paremmin tai muuten vaan pahempia juttuja”, selventää Travis. Hän myös selventää, että heillä ei ole sovittu muista yhteisistä kuvioista Visionsin lisäksi, vaikka Kisu on mahdollisesti pohtinut visioilleen jo jatko-osaakin. ”On kuitenkin suorastaan hämmästyttävää, miten hän on saanut aikaan tämän kaiken täällä ympärillä. En ole ollut vielä sisällä, mutta katso nyt, kuinka paljon täällä on porukkaakin seitsemän minuutin takia”, sanoo Travis. Hän on päässyt myös laudan päälle pitkään vaivanneiden jalkaongelmien jälkeen. Tullaanko ensi vuonna näkemään Traviksen visioita? ”Ei helvetissä,” nauraa Travis.

Ensi-ilta oli kaikin puolin onnistunut, mistä kertoo sekin, että paikalle oli saapunut jopa lapsiperheitä, jotka kykenivät nauttimaan illasta ilman turhaa hämminkiä. Aika näyttää, tulevatko Kisun visot myös viraaliksi ihmeteltäväksi internetiin. Haastattelun perustava kysymys – ehkä myös hämmennystä kaikin puolin aiheuttaneen itse konseptin ohella – on, mikä kaiken kaikkiaan onkaan vision määritelmä? ”Visio on sellainen, jonka näkee oman päänsä sisällä mahdolliseksi. Jonkun jutun, jonka koittaa toteuttaa parhaansa mukaan,” selittää Kisu lopuksi.

Fs flip footplant Photo: Travis Adams

73

Hang Up Skateboarding

Teksti Mikko Kempas

Kuvat Keke Leppälä

Onni Saltevo, vessapaperiride.

Chasing the Rio Spots

C

hasing The Spot jahtaa spottia olympialaisiin. Viimeisemmällä reissulla ryhmä oli Riossa. Matkassa olivat Onni Saltevo, Eetu Toropainen, Jaakko Ojanen ja Lizzie Armanto. Monille on kumminkin ollut epäselvää miten kisaamaan ja Suomea edustamaan pääsee. Rullalautaliitto valitsee hakijoiden joukosta enintään 16 skeittaajaa, joilla on paras mahdollinen potentiaali menestyä kovatasoisissa kansainvälisissä karsintakilpailuissa. Jokaiseen karsintakilpailuun valitaan joukkue erikseen. Maajoukkueeseen ja tuleville karsintakilpailumatkoille haetaankin vielä osallistujia. Mukaan voi hakea kuka tahansa lähettämällä vapaamuotoisen hakemuksen osoitteeseen info@chasingthespot.fi.

Haastattelimme Onnia ja Eetua siitä, miten he ovat kokeneet kisakonseptin ja miten Riossa meni.

Onni Saltevo Kerropas alkuun, miten Riossa meni.

Riossa meni oikein mukavasti, vaikka satoikin yli puolet reissusta. Keli oli kyllä haastava, mutta kisat saatiin pidettyä. Meikä esim. skedes toisen ranin 23.30 illalla sateen takia. Eetu skedes ekan ranin noin 11.00 aamulla ja toisen noin 21.30 illalla.

Mutta ei me siellä kisapaikalla pönötetty ja venattu sadetta. Käytiin myös kolme kertaa kaduilla skedeen, mikä on aika paljon tuolle kelille ja spottimäärälle. Yhdeltä rantabulevardilta löytyi paljon plazaa ja muutakin skedettävää downtownista, mutta kun lähdettiin konkoilemaan enem-

Hang Up Skateboarding

män kaupunkia, niin ei niitä spotteja paljon löytynyt. Portugali-laattaa koko mesta täynnä ja muutenkin aika vähän flättiä jalkakäytävillä. Mutta ei tosiaan jääty loukkuun hotellin ja parkin välille.

Millaisena kokemuksena yleisesti oot pitänyt Chasing The Sport -reissuja?

CTS-hommat yleisesti olleet 5/5. Hessu hoitaa kyllä homman kaikkineen päivineen, ja jos Hessu ei oo kerenny hoitaa, niin oon itte hoitanu esim. Losin ja Venäjän reissut ja sitten saanut kaikki takaisin kuitteja vastaan, joten tuhannet kiitokset Chasing The Spotille kaikesta, mitä on jo tapahtunut ja tulee tapahtumaan!

Miten olet pärjännyt? Onko sinulla hajua, mikä sijoituksesi on ja minkälaiset mahdollisuudet on oikeasti päästä olympialaisiin?

Meikä pärjännyt helen hyvin! Ja loput pärjäämiset hoidetaan katumatskuna. Kaikista kisoista jäänyt hyvä maku omaan suoritukseen. Taso on kyllä kova. Flippiä menee sisään ja ulos ja yleensä myös välissäkin.

Ennen vissiin riitti se 360 flip lipslide; nykyään pitää olla se 420 flippi sisään, että podiumille riittää.

Meikän realistiset olympiamahikset?

No sanotaanko näin, että sain SM-voitosta 3300 pistettä lisää, mikä nostaa mua paljon ylemmäksi rankingissa, mutta saas nähä mihin silläkään mennään. Kisoja tulee, ja sinne mennään tekemään parhaansa, ja sitten kattellaan päästiinkö vai ei. Ja oon nyt jo päässyt niin moneen hienoon paik-

kaan, skedennyt helvetin hienoja mestoja, saanu uusia kavereita + vaikka mitä, niin kyllä sen kakun oon jo tästä hommasta saanut. Olympialaiset ois vaan se kirsikka.

Mikä on oma näkemyksesi siitä, kuinka toimiva homma olympiaskeittaus tulee olemaan?

Olympiaskedeys tai skeittaus olympialaisissa tulee ehdottomasti olemaan hyvä juttu, kun plussat ja miinukset lasketaan yhteen ja katsotaan mitä saadaan tulokseksi, kuten yleensäkin tehdään, kun lasketaan jonkun asian kannattavuutta. Mie-

Onni bs smith areenalla.

74

”Mielestäni mielipide olympiaskeittauksesta ei voi pohjautua pelkästään tunneperäiseen mielipiteeseen”

Eetu Toropainen, ahdas bs flip

lestäni mielipide olympiaskeittauksesta ei voi pohjautua pelkästään tunneperäiseen mielipiteeseen ilman perusteluja tai konkreettisia faktoja.

Onko osunut silmiin sellaista tuntematonta kisakonetta, joka voisi tulla nappaamaan podiumin nimimiesten nenän edestä?

Hieman tuntemattomammat podiumkaverit, joista olen ollut haipissaan, ovat Rion voittaja Japanin Sora Shirai, Vincent Milou ja Giovanni Vianna. Ukot on kaikki puskeneet läpi samoista karsinnoista finaaleihin saakka. Jaakkokin siellä voisi välillä kävästä.

Mitäs seuraavaksi on luvassa CTS-hommissa?

Seuraavaksi tulossa varmaan Peru tai Melbourne.

Eetu Toropainen Kerropas alkuun, miten Riossa meni?

Kisa ei Riossa mennyt ihan niin hyvin, mutta muuten oli kivaa vaikka vähän satoikin.

Millaisena kokemuksena yleisesti oot pitänyt Chasing The Sport -reissuja?

Reissut on olleet mukavia: on päässyt skeittaamaan kavereiden kanssa ja tavannut uusia ihmisiä.

Jaakko ja Eetu, double.

Miten olet pärjännyt? Onko sinulla hajua, mikä sijoituksesi on ja minkälaiset mahdollisuudet on oikeasti päästä olympialaisiin?

Itse oon käynyt kahdessa kisassa. Toiset meni vähän paremmin kuin toiset, mutta en ole hirveesti katellut mitään noita sijoituksia, ja en usko että itselläni on hirveen isot mahikset päästä olympialaisiin.

Ihan sairas taso siellä on, mutta aika paljon sitä tre noseblunttii ja hipari liparii, hah.

Ehdittekö kisaamaan paljon katuja reissuilla kisaranien välissä?

Joo, Losissa käytiin melkein joka päivä jossain spoteilla tai parkeilla, ja se oli tosi jees. Riossakin parina päivinä keskustassa pyörimässä.

Onko osunut silmiin sellaista tuntematonta kisakonetta, joka voisi tulla nappaamaan podiumin nimimiesten nenän edestä?

Joo, on jonkun verran niitä japanilaisia lapsia, jotka tuhoaa noissa kisoissa.

Minkälainen taso noissa kisoissa on yleisesti ollut? Ja minkälainen taso finaaleissa? Tuleeko jotain ihan sairasta juttua vai onko vielä käsityskyvyn rajoissa?

Mitäs seuraavaksi on luvassa CTS-hommissa?

Ehkä seuraava kisa jossain vaiheessa jos saan kutsun.

75

Mikä sun oma näkemys on siitä, kuinka toimiva homma olympiaskeittaus tulee olemaan?

Kyllä se varmaan tulee toimimaan ihan yhtä hyvin kuin joku toinenkin kisa.

Hang Up Skateboarding

Teksti ja kuvat: Joonas Pulkkinen

Otto Taimela Otto Taimela on monelle pääkaupunkiseudun vuosituhannen vaihteen taitteessa syntyneelle skeittaajalle tuttu tyylitaituri. Oton skeittausta voisi kai kuvata pääkaupunkiseudun sisäpihatraditioon kytkeytyväksi wallride-temppujen ja no complyjen kautta. Otto tunnetaan myös lähes yhtä hyvin musiikintekijänä, ja hän kuuluu Arsin (Keva) pyörittämän Ultraääni-levy-yhtiön vakiokatalogiin.

Otto soitti keikan Turun Uittamon illassa Ilmiö-festivaaleilla heinäkuun lopussa, ja Pulkkinen haastatteli Ottoa Uittamon tanssipaviljongin terassilla.

H

elmikuussa 2018 Otolta julkaistiin Ultraääneltä Syvennys-kasetti, jonka lisäksi Otto on julkaissut netissä parikin netti-EP:tä Soundcloudissa (When Helsinki Sleeps, Parasomniac, ja yhdessä dro-nimisen tuottajan kanssa EP:n nimeltä Otava). ”Syvennys oli kuitenkin ensimmäinen varsinainen konkreettinen julkaisu.

Arsi pyysi joskus lähettämään pianojuttuja, ja silloin tuli tämä projekti puheeksi. Se oli heti tosi innoissaan.”

Ottoa jossain määrin kiusaannuttaa Syvennyksestä puhuminen. Kokonaisuuden nauhoittamisesta on jo aikaa pari vuotta, ja lisäksi Syvennykseen liittyy Oton omat kokemukset masennuksesta. ”Nyt mulla on asiat paremmin kuin koskaan. Tai koen parantuneeni silloin riivanneista keloista, joten siksi tuntuu oudolta palata takaisin niihin ääniverhoihin, joissa oli siihen aikaan. Mulla on nyt sellainen vaihe elämässäni, että en samalla tavalla pystyisi antamaan samanlaista tunnelatausta musiikille, tai joutuisin aika paljon miettimään jokaista ääntä eri tavoin. Syvennys tuli julkaisuna silloin jotenkin automaattisesti ulos minusta.”

Syvennys on kuitenkin omiaan kuvaamaan Oton monipuolisuutta musiikintekijänä. Oton tuotannossa yhdistyvät elementit niin ambientista, klassisesta taidemusiikista kuin Brittien saarilta laajemmin tulevista vaikutteistakin. Taimela tuottaa niin äänimaisemia kuin myös moderneja rumpuraitoja. Taimela myöntää, että tämä saattaa näyttää ehkä ulospäin sekavalta ja jopa ristiriitaiseltakin.

Hang Up Skateboarding

”Ei mun musaa kuitenkaan oo hirveästi klubeilla soitettu. On ne nopeemmat kappaleet semikokeellisia kuitenkin. On tää mun tyyli ehkä vähän ristiriitainen, kun miettii, miten yleensä musiikkia julkaistaan. Mä olen kuitenkin surkea keksimään mitään nettinickkejä tai alter egoja. Olen vetänyt vaan sitten omalla nimelläni, vaikka se on ns. ’skenen’ sääntöjen vastaista, mutta fuck it, ihan sama. Se on vaan musaa – ei se ole niin vakavaa.”

Syvennyksellä Otto soittaa esimerkiksi pianoa. Syvennyksen nauhoituksia hän äänitti eri paikoissa nauhurilla ja kotistudiossa. ”Äänitin siitä osan ollessani reissussa MIDI-koskettimilla ja läppärillä. Mun äiti asuu Sveitsissä, jossa äänitin osan äidin kotona pianolla Luzernin järven (tai tarkemmin Vierwaldstätterseen –toim.huom.) rannalla. Helsingissä sitten loput. Mulla on tällä hetkellä käytössä kaksi pianoa. Toinen on Native Instrumentsin S-88 eli siinä on pianokosketus ja täydet mitat, mutta se on MIDI-USB. Toinen on Fazerin 100 vuotta vanha paska piano, jossa on hyvä mutainen soundi. Tykkään äänittää ylipäätänsä paljon sellaista mössöistä lofi-soundia, mikä saattaa erottaa mut monesta teknopuristista.”

Oton innostus pianoon ja musiikkiin alkoi jo varhain pikkupoikana. Musiikki-innostukseen oikea kanava ei kuitenkaan löytynyt musiikkiopistosta, jonka Otto jätti lopulta kesken. Innostus jatkui esimerkiksi teininä black metalin soittamisen myötä. Musiikkia tuli koettua ja soitettua ääripäistä toiseen. ”Bläkkiä soitin eri tyyppien

kanssa, mutta lopulta kyllästyin siihen.

Skedesin jo silloin ja aloin kuuntelee reggaeta ja dubia sekä Wu-Tangia.”

Syvennyksellä kuullaan myös Oton kaverin, skedeejänäkin tunnetun Nikita Pavlovin puhetta venäjäksi. ”Vietin sen kanssa tosi paljon aikaa yhdessä vaiheessa. Eltsu on mun lähiparkki, ja sinne tuli mentyä aina iltaisin tyhjentää mieli. Tutustuin Nikitaan siellä. Nikitalla on tosi paljon samoja keloja esimerkiksi avaruudesta ja tyhjyydestä. Sen kanssa on tullut puhuttua paljon ihan eksistentialismiin liittyvistä kysymyksistä. Se äänitti omassa kotistudiossaan siltä pohjalta pitkän puheen, joka liittyi yhdessä kelattuihin asioihin. Halusin, että se tekee sen juuri sen äidinkielellä, koska vieraalla kielellä on aina olemassa se tietty kielimuuri, mikä filtteröi sitä, mitä varsinaisesti tarkoittaa.”

Kesällä Ultraääni julkaisi Otolta toisen julkaisun, AAAAA, kymmenraitaisen kasetin. ”Se on sellainen electro/junkka/ambient-mikälie sanahirviökokonaisuus. Se nimi pitää huutaa täysiä. Se kuvaa hyvin sitä, kun on päässyt eroon siitä aikaisemmasta ambient-masistelusta. Himassa tulee kuunneltua välillä niin täysiä junkkaa, että voi ihmetellä sitä, että ei ole vielä tullut häätöä. Tyttöystävä ei ole kauhean fiiliksissä tästä rumpuvaiheesta, mutta se AAAAA on huuto siitä, että se masisvaihe on ohi”, nauraa Otto.

Valmisteilla on myös erillinen, pianoon keskittyvä noin 45-minuuttinen vinyylijulkaisu, mikä on luonteeltaan enemmän ambient-julkaisu. ”Sen piti tulla jo keväällä, mutta se on nyt siirtynyt. Äänitin sen jo viime syksyllä. Sitä voi verrata Syvennykseen, mutta en ole miksannut sitä samalla lailla yhteen. Se on pikemminkin selektoitu kokonaisuus.” Otto oli nauhoittanut jo Syvennyksessä kitaraa, mutta on sittem76

min hankkinut myös 25-kielisen intialaisen Sarod-kitaran, jota myös kuullaan tulevalla levyllä. ”Sen loppupuolella on 10 minuutin Sarodilla tehty kappale, Rotko. Paljon looppeja, mitkä kääntyvät loppua kohden noiseksi.”

Oton musiikissa on kuultavissa myös selkeitä vaikutteita itämaisesta tavasta ymmärtää musiikkia. Otto myöntää, että esimerkiksi Hayao Miyazakin elokuvien hovisäveltäjä Joe Hisaishilla on ollut suuri vaikutus häneen. ”Opettelin skidinä paljon niitä Miyazakin elokuvissa olleita Hisaishin kappaleita pianolla. Niitä soveltaen se varmasti kuuluu kyllä mun omassa musiikissakin.” Brittien saarien vaikutus tulee taas esimerkiksi Radioheadin kautta. ”Mun eka tatska oli Amnesiac-levyn kanteen liittyvä tatska.

Thom Yorken soolotuotantoon oon tutustunut vähän myöhemmin, ja se on kyllä tosi ykkönen, mutta Radioheadia olen fanittanut ihan pennusta saakka.” Radioheadin ohella Otolle on tuttua myös Brittien saarten elektroniseen musiikkiin liittyvä kulttuuri UK garagesta dubsteppiin ja breakbeatistä drum and bassiin. ”Junkkaa on tullut kuunneltua viime aikoina ihan vitusti. Dubsteppiä ei niin paljoa, paitsi että Burial löysi paikkansa sydämestäni jo 14-vuotiaasta lähtien. Junkka avautui mulle kuitenkin vasta ehkä noin kolme vuotta sitten; sitä ennen junkka käsitteenä oli pelkästään mulle sellaista liquidiä.”

Skeittaamaankin Otto on hiukan ehtinyt, mutta tätä rajoittavat ongelmat nilkkojen ja polvien kanssa. Skeittaajana Otossa on ripaus Olli Aarnia, ripaus teknisyyttä sekä kykyä luovaan tilan käyttöön. ”Hauskaa, että mainitsit Olli Aarnin, koska fanitan sitä musiikintekijänä tosi paljon. Esimerkiksi Ollin Pohjoisen kesää tuli kuunneltua tosi paljon jo ennen kuin tunsin koko tyyppiä. Se on uskomaton teos: se on äänittänyt neliraiturille viinilasia ja jotain Islannin luonnon ääniä.”

Skedeyksestä Otto ei juuri haastatteluhetkellä jaksa jutun aiheena innostua. ”Mä rakastan sitä ja se on tärkeä juttu, mutta olen alkanut inhoamaan omaa skedeystäni tosi paljon. Oon ehkä skedennyt liikaa sellaisten tyyppien kanssa, joilla on tosi isot housut ja jotka tekee frontti krookseja ja isoja heelflippejä. Mä olen itse tatskattu hiirulainen, joka leikkii musaleluilla päivästä toiseen. Itellä on mennyt hermot koko touhuun, kun on tullut tyyliin noottia, että on kiellettyä tehdä boardslidea kurbiin. Sillon ehkä havahduin ekaa kertaa, että jaa-a, ei tää nyt enää olekaan ehkä niin kivaa.”

Otto mainitsee käyneensä aiheesta keskustelua esimerkiksi Jussban [Jussi Hakala] kanssa, joka on aikoinaan kokenut vähän vastaavanlaisia kasvukipuja. ”Loppujen lopuksi oon kuitenkin no-comply-urpo, joka pukeutuu hassuihin vaatteisiin.”

Vaikka musiikkiopisto jäikin lapsena, niin musiikin teoria jaksaa kiinnostaa Ottoa varttuneemmallakin iällä. ”Tällä hetkellä mua kiinnostaa esimerkiksi väliäänillä kikkailu. Mulla on sellainen frekvenssimodulaatiohärpäke, jolla pystyn muokkaamaan ihan puhtaita ääniaaltoja. Jos pianolla siirryt koskettimesta toiseen (esim e:stä f:ään), niin siinä on aina se pieni välihyppy. Mietin, miten näitä frekvenssimodulaatiolla kaivettuja väliääniä pystyisi hyödyntämään paremmin mun musassa tulevaisuudessa.”

Musiikkiteknologiaa koskeva tieto taas on karttunut Otolla vasta vanhemmalla iällä. ”Siinä mielessä olen aika amatööri. Aloin hamstraamaan kaikkia leluja vasta muutama vuosi sitten. Nyt olen 23-vuotias. Vaikka olen tehnyt paljon erityylistä musaa, niin hardwarella tuottamisessa en todellakaan ole mikään konkari.”

Instrumenttien sekä eri softien lisäksi Otto kertoo äänittävänsä paljon neliraiturilla esimerkiksi pianoa.

Eri softia Otto käyttää musiikin tuottamisessa monipuolisesti. ”Olen tosin pyrkinyt viime aikoina eroon siitä, että tekisi kaiken soundin laitteilla. Mutta tietokoneohjelmat ovat käytettävyyksiltään niin monipuolisia ja helppoja. Esim. yksi kova sellainen ”hybridi” iPadin granulaarisamplerisofta kuin Samplr. Sillä pystyy äänittää suoraan softaan ja ohjata äänen kulkua sormillaan. Mun yksi ystävä, Zoltan Lakner, rakensi mulle kalimban viime kesänä. Olen hemuloinut aika paljon eltsun kallioilla ja kilkutellut menemään iPadin mikrofonille.”

Syksystä Otto on muuttanut Helsingistä Espooseen.

Taimela on myös valmistumassa myös optometristiksi eli toisin sanoen optikkoalan töihin. ”Mä olen asunut kolme vuotta koirankopissa Mannerheimintiellä. Kuulostaa ehkä vähän juustoiselta tässä näin, mutta kaipaan luontoa, että näkee tähdet ja kuulee linnut.”

Tutustu Oton musiikkiin osoittessa www.soundcloud.com/otto-taimela 77

Hang Up Skateboarding

Teksti: Joonas Pulkkinen

Fiktioelokuva, skeittaus ja kuvattu todellisuus Skate Kitchen (2019)

Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla nähtiin kaksi skeittausta käsittelevää elokuvaa. Tarvitaanko kuitenkaan skeittaajista kertovaa draamaa – tai mitä tämän kaltainen draama voisi skeittaajista kertoa?

C

rystal Mousellen Skate Kitchen yhdisteli osittain dokumentaarista aineistoa fiktioon kuvaten newyorkilaisten tyttöskeittaajien muodostaman kollektiivin Skate Kitchenin arkea. Paremmin komedianäyttelijänä sekä Martin Scorsesen Wolf of Wall Streetin (2013) Donnyna tunnetulta Johan Hilliltä nähtiin hänen esikoisohjauksensa Mid90s. Skate Kitchenin sijoittuessa nykyisyyteemme Mid90s rakentuu tietoisesti 1990-luvun puolivälin skeittiskenen ja pop-kulttuurin esteettiselle nostalgisoinnille.

Skate Kitchen keskittyy 18-vuotiaan Camillen yhden kesän tapahtumiin. Camillea esittää Rachelle Vinberg, joka on suhteellisen tunnettu myös ihan skeittaajanakin. Camille asuu New Jerseyssä, jossa hän seuraa Instagramin kautta Skate Kitchen -porukan elämää ja fantasioi kaihoisasti, että ehkä pääsisi samoille sessareille nykiläismimmien kanssa. Elokuvan alussa Camille saa paikallisessa parkissa – yrittäessään flippiä rappusista – laudan haarojen väliinsä ja joutuu tämän ”credit card” -vamman takia lääkärihoitoon. Camillen äiti toruu häntä ja kieltää skeittaamisen, ja kas näin, meillä on jo kaikkien draaman

Hang Up Skateboarding

sääntöjen mukaan jo valmis konflikti, joka tulee kuljettamaan elokuvaa draaman suhteen eteenpäin.

MID90s:ssa konflikti rakennetaan myös vastaavalla tavalla skeittaajan suhteella auktoriteettiin. Elokuvan päähenkilö 13-vuotias Stevie (Sunny Suljic) kärsii jossain määrin isoveljensä Ianin (Lucas Hedges) vihanhallintaongelmista ja joutuu ajoittain tämän mukiloimaksi. Välillä Stevie käy salaa nostelemassa Ianin painoja ja kuuntelemassa Mobb Deepiä ja Wu-Tang Clania. Stevie keksii eräs päivä skeittauksen kadulla liikkuessaan ja tekee kaupat Ianin vanhasta kalalaudasta. Ian tutustuu Motor Avenue -nimisen skedekaupan myyjiin ja ”hang-aroundeihin” ja tarvitsee tietysti uuden laudan, jota varten pitää varastaa yksinhuoltajaäidiltä (Katherine Waterston) rahaa.

No arvatahan sitä saattaa, miten kummankin elokuvan draaman kaari kulkee.

Camille jää lopulta kiinni salaa skeittaamisesta missatessaan viimeisen Jerseyn-junan. Lopulta Camille pakkaa kamansa ja muuttaa ystävänsä Janayn (Dede Lovelace) luokse. Kesä kuluu rattoisasti kuvatessa skedeystä, polttaessa pilveä ja käy-

dessä bileissä. Lopulta Janayltä menee nilkka portaissa ja Camille sattuu vielä epämääräisesti säätämään Devonin (Jaden Smith, btw Will Smithin poika) kanssa, ja Devonilla on ollut epämääräinen on/ off-suhde Janayn kanssa. Janay ole päässyt suhteesta ylitse, Camille ei puhu tunteistaan – ja näin saadaan aikaiseksi väärinkäsityksistäkin koostuva kolmiodraama.

Mid90s:ssa taas Stevie päätyy vanhempien kavereidensa kautta osittain pahoille opeille ja teille kavereiden polttaessa röökiä ja weedoa koko ajan sekä vastustaessa järjestysvaltaa. Viimeinen niitti Stevien äidille on kuitenkin se, kun kaverit hommaavat Stevielle pari litran kaljapulloa, ja taitaa siinä mennä poikuuskin tietyllä tavalla samalla. Stevie tietysti kapinoi äitiään vastaan ja huoleton elämä jatkuu, kunnes elämä muistuttaa poikia kuolevaisuudestaan.

Erittelemättä Skate Kitchenin tai Mid90sin loppua voinen kuitenkin todeta, että kummassakaan se ei ole mitenkään erityisen arvaamaton.

Elokuvilla on sinänsä omat ansionsa.

Skate Kitchen asettaa draaman keskiöön skeittaavat tytöt, jotka joutuvat kokemaan varsin maskuliinisen alakulttuurin parissa myös vähättelyä ja seksistisiä asenteita.

Elokuva antaa myös implisiittisesti olettaa, että joukossa on myös sukupuolensa määrittelemättömiäkin skeittaajia, ja osa elokuvan henkilöistä – esimerkiksi Kurt 78

(Nina Moran) – julkistaa avoimesti: ”I Love Pussy”. Näin myös välitetään kuvaa seksuaalisen suuntautumisen mukaan varsin avoimesta kulttuurista, kun verrataan lähiaikoina käytyä jääkiekkoilijat kaapissa -keskustelua.

Mid90s pelaa nostalgiaan perustuvalla kuvastolla varsin paljon elokuvan musiikin ja päähenkilöiden ikonisten skedevaatteiden kautta – Blindin huppareista Shortysin t-paitoihin. Osa elokuvan kuvauspaikoista (lukuisista skedeleffoista tuttu West LA Courthouse tai koulujen pihoilla olevat piknikpöydät) perustuvat myös tämän mielikuvan rakentamiseen. Mainittakoon vielä, että Skate Kitchenissä nähdään Keith ”Shredmaster Keith” Hardy sekä Javier Nunez. MID 90s:ssa taas poliiseja esittävät Aaron Meza, Rick Howard, Chico Brenes ja Donny Barley. Kodittomina pummeina puistossa nähdään jopa itse Chad Muska ja Del the Funky Homosapien.

Vaikka elokuvat sijoittuvat eri vuosikymmenille, eri rannikoille Yhdysvaltoja ja vielä eri sukupuolen muodostamaan tiiviiseen yhteisöön, on niissä varsin paljon samaa. Kommentoimatta elokuviin liittyvää draamaa, ne antavat varsin pitkälti mielikuvan skeittaajista suhteellisen homogeenisena, samalla tavoin ajattelevana ja toimivana massana. Työstä hoidetaan vain perustoimeentulo elämään ja muuten eletään rentoa elämää, skedetään ja kuvataan, poltetaan blossea ja vedetään märkää ja ehkä vähän siinä sivussa muhinoidaan.

En väitä, etteikö tämä myös jossain määrin kuvaisi suhteellisen stereotyypistä ”skatelifea”, mutta ongelma muodostuu siitä kysymyksestä, että mitä uutta tämänkaltainen draama tuo ja mitä uutta se kertoo skeittaajista? Kaikella kunnioituksella kumpaakin mainittua fiktiota kohtaan, Larry Clarkin ohjaama ja Harmony Korinen käsikirjoittama Kids (1995) kuvasi kummankin elokuvan sosiaalisen todellisuuden jo viisitoista vuotta sitten. Omat konfliktini suhteessa auktoriteetteihin (toisin sanoen isääni) puhkesivat muuten itse asiassa tämän elokuvan välittämästä viestistä. Isäni nimittäin sattui näkemään elokuvan Sub TV:n R&A-sarjasta. Tämän jälkeen täytyi olla aika hyvä syy, että kykeni jättämään lätkätreenit väliin ja lähtemään skeitil-

le. Eli kyllä ne konfliktit vanhempien kanssa kuuluvat väkisinkin skedeejän elämään – minkäs teet!

Kidsissä niin ikään ollaan niin sanotusti toksisia: harrastetaan suojaamatonta seksiä äärimmäisen ikävillä seurauksilla, vedetään blossea, käytetään muuten väärin aineita ja käytetään ”komplaria” väkivaltaan. Löyhästi Zoo Yorkin perustajiin lukeutuneen Jeff Pangin elämään perustuva leffa sai kuitenkin ajan myötä varsin ikäviä merkityksiä myös todellisen elämän puolella, kun elokuvan näyttelijäkaartista huomattavalle osalle kohtalo oli lähes elokuvan tapahtumien kaltainen. Päähenkilö Casperia esittänyt Justin Pierce teki itsemurhan Las Vegasissa vuonna 2000 ja omanlaisensa skeitti-ikoni Harold Hunter kuoli huumeiden aiheuttamiin sydänkomplikaatioihin vuonna 2006. Täytyy tosin myös muistaa, että Chloë Sevignysta kasvoi lopulta kulttielokuvaakin suurempi yhdysvaltalaisen art house -elokuvan ikoni.

Mitä uutta kertoa siis skeittaajista kaupallisen elokuvan puolella – tai tarvitseeko kertoa yhtään mitään? Ehkä dokumentaarisella elokuvalla oli tässä tapauksessa tilauksensa kuvata myös laajemmin sitä erilaisten skeittipersoonien kirjoa, joka skedeystä koskevassa kulttuurissa on rehottanut. Uskon vahvasti, että Neil Blenderin, Mark Gonzalesin tai Gou Miyagin kaltaisten eksentrikkojen tarinat voisivat kiinnostaa myös laajempia yleisöjä.

On totta, että tämänkaltaisia dokumentteja on tehty niin internetin kuin elokuvafestivaalien puolelle. Lisäksi on tehty dokumentteja skeittaajista ja heidän suhteestaan yhteiskuntaan ja elämään laajemminkin. Vuonna 2018 R&A:ssa nähtiin Bing Liun ohjaama Minding The Gap. Vaikka elokuva rakensikin draaman tietynlaisen sosiaalipornon varaan, se onnistui silti kuvaamaan sitä, että monella skeittaajalla saattaa olla ylipäätänsä oleellisesti erilaiset lähtökohdat itse elämään.

Jos Boo Clanista tai SLP:stä tekisi dokumentin, voisi tulos olla hyvinkin samanlainen kuin Skate Kitchenin tai Mid90s:in piirtämä kuva omalla laillaan vapautta hehkuvasta skatelifestä. En itse kuitenkaan suostu hyväksymään, että skeittaajat olisivat homogeeninen, samalla lailla ajatteleva joukko. Tässä on jo itsessään ajatuksena draaman ajatuksia tulevaisuutta varten.

Kids (1995)

Mid90s (2019)

79

Hang Up Skateboarding

Real Hero Baby

Teksti: Joonas Pulkkinen Kuvitus: Arsi Keva

Katoava sankaruus

Kun skeitattuja maileja on takana tarpeeksi, yllättävät asiat saavat uusia merkityksiä ja erilaisilla tarinoilla on outoja syy–yhteys-suhteita.

Ehkä tämä on tapani ilmaista ihmetystä esimerkiksi internetin erilaisiin yksittäisiä skedeejiä kuvaaviin ”mixtapeihin”, kuten esimerkiksi Youtubesta löytyvä Manolo´s Tapes -sarja, jossa on kulutettu vanhoja 411VM-videojulkaisuita myöten videonauhat puhki ja editoitu jostain yksittäisestä skeittaajasta oma visio ideaalista retrospektiivistä.

V

erkkolehti Jenkem on vuosien aikana myös välillä julkaisut omaa ”An Ode To” -sarjaansa, jossa on ollut mixtapet pyhitettyinä muun muassa Corey Duffelille, Ed Templetonille, Bamille ja Artolle. Näitä erittelemättä täytyy tunnustaa, että sarjan Muska on yksi itsessäni eniten skeittauksen osalta tunteita koskaan nostanut visuaalinen hetki. Muskan ottamassa hänkältä ja ledgeltä lukemaa alkaa soida Drive-elokuvastakin (2011) tuttu Collegen Real Hero -kappale. Harvoin yksittäinen biisivalinta on onnistunut makaaberin eksplisiittisesti tiivistämään jotain oleellista skeittauksesta kaikkien vuosien jälkeen.

Chad Muskasta voi olla montaa mieltä, mutta hän totisesti oli sankari! Skeittauksessa oli kenties vaihe, jossa oli ehkä vähän häveliästä myöntää diggaavansa Muskasta. Tämä johtuu monesta tekijästä: videopelihahmosta-

Hang Up Skateboarding

80

”Sankaruuden on yleisesti katsottu olevan tietynlainen asenne. Aristoteleen filosofiassa sen voinee yhdistää Aristoteleen tapaan nähdä kardinaalihyveet, jotka ovat äärimmäisiä inhimillisyyttä ylläpitäviä hyveitä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, rohkeus.”

81

tuksesta, Muskan äärimmilleen viedyistä geareista ja ehkä osittain siitä, että Shorty’s ei koskaan ollut lafkana niin siisti kuin siinä olisi ollut potentiaalia. Jälkimmäisen väitteeni todistaa Shorty’sin videoiden keskinkertaisuus. Muska antoi lisäksi kasvon kokonaiselle sukupolvelle häntä lyhyiden reisitaskuhousujen, pullakenkien, aurinkolasien ja korispaitojen kautta jäljitelleille mukuloille. Kun tarkastelee taaksepäin tätä kaikkea – sekä myös Muskan ansioita – niin sanotun ison skeittaamisen kehittäjänä, on vaikea olla myöntämättä Muskan vaikutusta skeittaukselle. Vaikka yksityiselämässä kaikki ei olisi aina mennytkään nappiin (ks. esimerkiksi Vicen Epicly Later’din Muskaa käsittelevä jakso), Muska on totisesti jäänyt mieleen. Eikö tämä jos jokin ole sankaruutta?

Sankaruus sinänsä ei syntynyt skeittauksessa Muskan myötä, koska jo 1980-luvulla noussut skeittimedia videoineen oli osannut nostaa Hawkin, Christian Hosoin, Mark ”Gator” Rogowskin, ja Natas Kaupaksen kaltaisia hahmoja ikoneiksi Pantheonille. Osana skedevideoiden narratologiaa siemenet sankaruuden esittämiselle kylvettiin erityisesti Plan B:n leffojen myötä: niissä hänkkien ja gäppien skeittaus sai tilaa hidastuksille, useille kuvakulmille sekä mahtipontisemmalle tavalle muodostaa videopartti. Plan B:n ensimmäisen leffan Questionablen (1992) ja toisen leffan eli Virtual Realityn (1993) välillä voi nähdä tätä kehitystä kuvaavan muutoksen. Kun tätä tarkastelee esimerkiksi Jeremy Wrayn Plan B:n kolmannen leffan, Second Hand Smoken (1995), partin kautta (kun taustalla soi kitarasankari Eric Claptonin yhtyeen Creamin White Room), on helppo havaita, miten sankaruuden idea elää osana skeittivideoiden kehitystä.

Toy Machinen Welcome to Hellin (1996) ja Zeron Misled Youthin (1999) myötä kehitys ottaa uusia kierroksia. Jamie Thomasin ja myöhemmin Muskan kautta sankaruus otti uusia muotoja osana esimerkiksi skedeleffojen kerrontaa. Muistan itsekin, että oli erikseen olemassa konsepti ”kuvata sankaripartti”. Osana tätä olivat luonnollisesti mahtipontinen musiikki, hidastukset, ehkä jopa lainaus Raamatusta, 16-milliselle filmille kuvatut kuvat, rullaaminen eteerisissä maisemissa sekä tietysti shokkiarvoon pyrkineet after hammer -temput.

Sankaruuden on yleisesti katsottu olevan tietynlainen asenne. Aristoteleen filosofiassa sen voinee yhdistää Aristoteleen tapaan nähdä kardinaalihyveet, jotka ovat äärimmäisiä inhimillisyyttä ylläpitäviä hyveitä: viisaus, oikeudenmukaisuus, kohtuullisuus, rohkeus. Aristoteleelle hyvät teot ovat tärkeitä, mutta ratkaisevampaa on se, miten lopulta elää. Ihmiselon lopussa kaikki on aina selvempää kuin kellottaessa väliaikaa. Onkin ymmärrettävää, että etenkin urheilussa monet sankarit ovat ryvettyneet erilaisissa syissä. Mika Myllylän kohtalo on omanlainen kansallinen tragediansa ja jalkapallon puolelta voimme pohtia kuinka Lionel Messin veropetostuomiot tai Cristiano Ronaldon raiskaussyytteet ovat vaikuttaneet käsityksiimme ”puhtaista sankareista”.

Väitteeni on, että sankaruus on kuolemassa osana skeittausta tai ainakin se on kärsinyt huomattavan inflaation. Sankaruus nimittäin on riippuvainen ajasta, kuten yllä kuvasin. Aika välittää skeittaajasta tietyn tarinan, lankeemuksineen ja tähtihetkineen. Se ylipäätänsä, että vetäytyy ajasta ja ajan valokeiloista, voi tuottaa sankarin. Tämänkaltaisia paluita ovat tehneet vuosien kulussa esimerkiksi Guy Mariano ja Heath Kirchart.

Internetissä tai sosiaalisessa mediassa on hankala tuottaa tarinaa. En sano, että se on mahdotonta, mutta minkä takia seuraisin juuri tietyn skeittaajan IG-storya vuosia nähdäkseni jonkun ”ison kuvan”? Skeittausta käsittelevät printtilehdet katoavat maailmasta – ja siten myös pitkät haastattelut, jotka antavat dialogeissaan paljon enemmän kuin höpinät keskeltä Street Leagueta.

Skeittaajia tuntuu ylipäätänsä olevan itsessään jo niin paljon, että mediaseurantaa voisi Instan kautta harrastaa ihan kokopäivätyönään. Median tekijä ei voi valittaa median käyttötapojen muutosta. Kysymys on kuitenkin laajemmin siitä, että riittävätkö pelkät kuvat ymmärtämään skeittausta laajemmin kulttuurina?

Onko sankaruudella kuitenkaan itseisarvoa? Sitä on hyvä miettiä. Antiikin jumalat olivat jumalia sen takia, että he olivat tappaneet sodassa esi-isänsä titaanit. Ja tässä suhteessa skeittaus tuottaa edelleen persoonallisuuksia ja ilmiöitä. Eräs nykyajan sankari on kotoisin Tampereelta, ja hänen nimensä on Jaakko Ojanen. Kun aika pyörii kuvavirrassa, Jaakko on onnistunut repimään siinä esiriipun, jossa voi vain hämmästellä skeittaukseen liittyviä mahdollisuuksia ja kehonkielen rikkautta.

Hang Up Skateboarding

T: Joonas Pulkkinen K: Julius

V

iime lehdessä Titon avaaman levy-gamen myötä Jacob jatkaa niin sanottua “selektoimista” omien lähiaikojen suosikkilevyjensä kanssa. Sanotaan näin, että levyjä omalla nimellään soittavan Jacobin maku tanssilattian “bangereiden” suhteen ei ole lainkaan kaverin skedetyyliä huonompi!

huomattavasti. Eli jos disco ja reggae / lovers rock kiinnostaa ja kannattaa törkeätä bassoa, niin kannattaa toimia nopeesti! Discogsista napattu arvostelu ”When I began to boogie to this, my buttocks got so hot I thought that they were going to catch fire!” vei sanat suustani! Tämäkin repressi kuulostaa todella hyvältä.

​Stirling March Under Cover Lover 12” (1985! Bahama! Boogie/Funk) Ehdottomasti oma suosikkilöytö vuodelta 2019. Olin erittäin syvällä Youtuben boogie- ja funk-vortexissa yks yö, ja tämä tuli vastaan. Boogie-pommi Bahamalta. Alkuperäinen painos on luokassa ”hyper rare” ja ilmeisesti ainoastaan kerran myyty netissä. Onneksi googlaamalla selvisi, että Kalita Records oli just tekemässä julkaistusta repressiä, joka julkaistiin tyyliin viikon päästä siitä, kun löysin levyn. Eli ei tarttenut onneksi koittaa metskaa orkkista, heh. Soitan tän aina kun vaan sopii eli aina! Jos boogie ja funk kiinnostaa, niin tutustu ASAP. Repressi on erittäin hyvin painettu!

Daniel Wang Presents SDAP Don’t Go Lose This 12” (2019, Saksa. Disco/Deep House) Disco-kuningas Daniel Wangin uusinta tuotantoa lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Olin kuuntelemassa Wangin DJ-keikkaa Kaikussa, ja kundilla oli kingi meno päällä; huuteli yleisöön ja tanssi. Näytti myös joka biisin jälkeen äsken soineen levyn kantta ja heilutteli sitä ilmassa aina joku pari minaa! Syvästi vaikuttuneena painuin aamulla kotiin ja kävin läpi sen julkaisut, jolloin löysin tämän. Taisin tilata myös saman tien! Biisi on erittäin kova editti Hugh Masekelan Don’t Go Loose This -biisistä, joka jo valmiiksi on helvetin kova. Herra Wang onnistuu silti tekemään siitä täysin oman version ja on kyllä täysin bängäävä.

B-puolella on dubi, joka toimii myös hyvin.

Vahva suositus tälle sekä Masakelan orkkikselle, jos disco ja tanssimusa uppoaa!

Certified Heat, Always in the Bag!

Mystic Harmony Night Over Egypt Independent Lady 12” (1983, UK. Reggae/Lovers Rock) A-puolen lovers rock/reggae-kappale on hauska coveri The Jones Girlsien disco-hitistä Nights Over Egypt, joka kuulostaa aivan törkeän kovalta kunnon systeemillä!

B-puolelta löytyy Independent Lady, joka on myös erittäin jees; ei ehkä yhtä bangeri kuin A-puoli, LOL! Tämäkin orkkispainos on erittäin rare. Orkkiksen kohdalla tulee huomata muuten, että b-puolella on eri biisi kuin repressillä (S.S. Bandin Night Out In London). Nyt kun tsekkasin, niin repressin hinta oli myös noussut Hang Up Skateboarding

Klein MBO The MBO Theme / Warrior - MBO Theme 12” (2019, Hollanti. Disco/Italo-Disco/House) Italo Disco/warehouse-klassikko The MBO Theme Rush Hour -levymerkin uudelleenjulkaisuna.

Aivan helvetin hyvin painettu levy. Ääni on kirkas ja basso syvä – toisin kuin aikaisemmissa versioissa kyseistä biisistä. Jos et ole kuullut tätä vielä, niin suosittelen. Tää

on ainakin yksi niistä biiseistä, jotka sai mut kiinnostumaan tanssimusasta (disco, house, tekno jne).

Oikeastaan levyn kohokohta tulee vasta b-puolella, jolla on aivan vitun himmeä ja tietenkin super rare versio biisistä eli etelä-afrikkalaisen Warrior-yhtyeen versio MBO Theme -kappaleesta. Versio on tehty aikana, jolloin Etelä-Afrikassa oli kiellettyä tuoda ulkomaalaista musaa maahan (muiden asioiden lisäksi) ja paikalliset tekivät omia versioita niistä biiseistä, joita ne saattoivat kuulla radiosta. Jo set jaksa kuunnella a-puolen versiota, kuuntele ainakin tää! Aivan himmee! Varsinkin Mr Flagion tyyliset vocoder-raidat, jotka tulevat biisiin noin viidennen minan kohdalla.

ISO ISO SUOSITUS. DJ Life Neutral Oscillations EP (2019, Suomi. Acid House / Deep House / Breaks) Tämä tuli vastaan toissapäivänä, kun olin selailemassa levyjä Tannerissa. Erittäin kovaa kotimaista! Hyvä sekoitus deep housea – ehkä vähän lo-fi-vivahteella sekä acid housea ja breikkei!

Kaikki raidat hyvät, mutta A1 on ehkä silti syy, miksi ostin levyn. Tosi himmee breikkibiisi, jossa vahvat aamujatkovibat ja kova happoinen meno. Otollakin taisi olla tämä sen Insta-stoorissa – silläkin on hyvä maku! Eli nyt meitä on kaksi, jotka suosittelee tätä, jos et luota mun valintoihin näiden neljän aikaisemman biisin perusteella, haha! Toivottavasti pääsisi jonnekin sopivaan aamumenoon soittaa tämän pian!

P.S. Kiitos Kempulle ja Pulkkiselle, kun sai tehdä tämän: oli superhauskaa. Jos biisit natsasi, niin tuu joskus mestoille ku oon soittaa!

82

Sylvain Tognelli

PICTURE : HENRY KINGSFORD

83

WWW.CARHARTT-WIP.COM

Hang Up Skateboarding

Justus Hirvi Miki Tähtinen, bs one foot

0400 94 4 394 | lamina.fi

FREDA 45 HELSINKI Hang Up Skateboarding

84